Vapaaehtoistyöstä sisältöä eläkepäiviin Pensionärens dagar får innehåll av frivilligarbete

Transkriptio

1 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Albatrossen 4/2009 Vapaaehtoistyöstä sisältöä eläkepäiviin Pensionärens dagar får innehåll av frivilligarbete Työrauha on tärkeä askel työn iloon Arbetsfred är ett viktigt steg mot arbetsglädje Merimieseläkekassan lahjana KALENTERI 2010 Som gåva från Sjömanspensionskassan KALENDER

2 Albatrossen 4/2009 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Päätoimittaja/Huvudredaktör: Helena Jaatinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Marina Paulaharju Käyntiosoite/Besöksadress: Uudenmaankatu 16 A Nylandsgatan 16 A Postiosoite/Postadress: PL 327, Helsinki PB 327, Helsingfors Puhelin/Telefon: Telefax: Sähköposti/E-post: etunimi.sukunimi@merimieselakekassa.fi förnamn.släktnamn@sjomanspensionskassan.fi Osoitteenmuutokset/adressförändringarna: info@merimieselakekassa.fi info@sjomanspensionskassan.fi Ulkoasu/Layout: bbo, Better Business Office Oy Painopaikka/Tryckeri: Solver palvelut Oy ISSN: Painos/Upplaga: nro/nr ilmestyy/utges 1/2010 vko/vecka 13 2/2010 vko/vecka 26 3/2010 vko/vecka 39 4/2010 vko/vecka 50 Kannen kuva/pärmbild: Jukka Nurminen, Abyss Art Oy Aida, Egypti, Punainen meri Oranssiviirukardinaaliahventen (Archamia fucata) tiheä parvi kieppuu Aidan hylyn sisällä odottaen hämärän tuloa. Pimeyden laskeuduttua parvi hajaantuu ja levittäytyy saalistamaan kalanpoikasia ja pieniä planktonäyriäisiä. Kun aamu koittaa, ne palaavat hylylle tai lähiseudun korallionkaloihin. Kalaparvi on kuin elävä seinämä, joka väistää lähestyvää sukeltajaa. Oranssiviirukardinaaliahvenet ovat yleisiä Punaisella merellä, mutta niitä tavataan Atlanttia lukuun ottamatta kaikkialta päiväntasaajan seudun rannikoilta aina Galapagossaarille asti. Kardinaaliahvenet ovat suurine silmineen tyypillisiä koralliriutan hämäräaktiivisia lajeja. Pienestä koostaan huolimatta näillä petokaloilla on suuri suu, joka on täynnä teräviä hampaita. Kardinaaliahventen pahimpia vihollisia ovat siipisimput, jotka saalistavat niitä hämärän turvin. Siipisimppujen ryhmiä tapaakin yleensä samoilta paikoilta. Aida, Egypten, Röda havet Ett tätt stim med orangestrimmiga kardinalabborrar (Archamia fucata) vinglar omkring inne i Aidas vrak och väntar på mörkrets inbrott. När mörkret lagt sig skingras stimmet och sprider sig för att fånga fiskyngel och små planktonskaldjur. När morgonen gryr återvänder de till vraket eller den närmaste omgivningens korallhålor. Fiskstimmet är som en levande vägg som viker undan för fiskaren. De orangestrimmiga kardinalabborrarna är vanligt förekommande i Röda havet, men de påträffas med undantag för Atlanten vid alla kuster i trakten av ekvatorn ända fram till Galapagosöarna. Kardinalabborrarna med sina stora ögon är för korallrev typiska skymningsaktiva arter. Trots sin obetydliga storlek har dessa rovfiskar en stor mun som är full med sylvassa tänder. Kardinalabborrarnas värsta fiender är vingsimporna, som fångar kardinalabborrar i skydd av skymningen. Grupper av vingsimpor påträffas vanligen på samma platser som kardinalabborrarna. 2 Sisällys Innehåll PÄÄKIRJOITUS Kolmas ikä uudenlaisen aktiivisuuden aikaa LEDAREN Den tredje åldern en tid för ett nytt slags aktivitet 20 Suomen Varustamojen keulamies on merenkulkijoiden sukua Merikapteenina itsekin seilanneen toimitusjohtaja Olof Widénin suvussa on merenkulkijoita neljässä polvessa. Rederierna i Finlands förgrundsfigur har sjöfarten i blodet Utöver vd Olof Widén som själv seglat som sjökapten finns det sjöfarare i fyra generationer i släkten. Itämeri innostaa ja huolestuttaa sukeltavaa biologia Meribiologi Juha Flinkmania inspiroi Itämeren historia; meren nykytila sen sijaan saa ilmeen vakavaksi. Östersjön fascinerar och oroar den dykande biologen Marinbiolog Juha Flinkman inspireras av Östersjöns historia; det nuvarande tillståndet i havet får honom dock allvarlig. Näyttely esittelee eläinten roolia merenkulussa Suomen merimuseo on avannut Kotkassa erityisesti lapsille suunnatun näyttelyn Laivaeläimet. Utställningen berättar om djurens roll i sjöfarten Finlands sjöhistoriska museum har öppnat den särskilt för barn avsedda utställningen Skeppsdjuren i Kotka. Jokaisella on oikeus työrauhaan Merimieseläkekassan järjestämän työhyvinvointipäivän ohjelmaan kuului professori Marja-Liisa Mankan työrauhan julistus. Alla har rätt till arbetsfred I programmet för den av Sjömanspensionskassan arrangerade Må väl-dagen ingick också professor Marja-Liisa Mankas utlysning av arbetsfred. Vapaaehtoistyö antaa sisältöä eläkepäiviin Jari Männikkö pitää koululaisille kerhoja, joissa oppikirjojen tieto herää elämään. Pensionärens dagar får innehåll av frivilligarbete Jari Männikkö leder klubbar för skolelever som ger skolböckernas sidor liv. Itämeren ensimmäinen vedenalainen puisto Ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen vedenalainen puisto sijaitsee Helsingin edustalla, Kronprins Gustav Adolfin hylyllä. Östersjöns första submarina park En unik kulturhistorisk submarin park utanför Helsingfors kring Kronprins Gustav Adolfs vrak. Matkoja maailman merillä Vitus Bering purjehti Beringinsalmen läpi. Resor på världens hav Vitus Bering seglade genom Berings sund. Hylyn tarina III: Norra-Sverige Vrakets historia III: Norra-Sverige UUTISIA NYHETER 15 Tietoa perhe-eläkkeestä Information om familjepensionen

3 Kolmas ikä uudenlaisen aktiivisuuden aikaa Lapsuus ja nuoruus, aikuisuus tai keski-ikä ja vanhuus. Näinhän olemme tottuneet rytmittämään ihmisen elinkaaren kolme vaihetta. Viime vuosikymmenen aikana tähän ajatusmalliin on kuitenkin ilmaantunut uusi käsite, kolmas ikä. Kolmas ikä viittaa työiän jälkeiseen elämänvaiheeseen, joka nähdään nykyään monenlaisten mahdollisuuksien aikana. Ihmiset eivät astu eläkkeelle jäädessään suoraan vanhuuteen, vaan parhaassa tapauksessa välissä on jopa parinkymmenen vuoden mittainen vireä ja aktiivinen jakso. Neljäntenä ikävaiheena seuraa varsinainen vanhuus, jolloin riippuvuus muista ihmisistä kasvaa ja itsenäinen omatoimisuus kaventuu. Elämänkaariajattelun muutos kertoo siitä, että parhaillaan työelämästä erkanevat suuret ikäluokat ovat eläkeikään tullessaan terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin vanhempansa. Eläkkeelle jäävien elinajan odote on viime vuosikymmenien aikana pidentynyt usealla vuodella pysyttyään sitä ennen pitkään lähes muuttumattomana. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 jo 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Ikärakenteen muutoksesta käyty keskustelu on meillä painottunut ehkä liiaksi uhkiin ja ongelmiin. Huomiota kiinnitetään ja huolta kannetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupaineista, eläkepommista ja kansantalouden tuottavuuskäyristä. Tilastot ja kokemukset avaavat tarkasteluun kuitenkin myös toisenlaisen näkökulman: Eläkeläiset ovat yhteiskunnan arvokas voimavara. Nykyajan seniorikansalaisilla on eläkkeelle jäätyäänkin paljon annettavaa. Kolmannen iän saavuttaneilla on aikaa ja motivaatiota kouluttautua ja toimia erilaisissa tehtävissä työuran jälkeenkin. Tilastokeskuksen ajankäyttö- ja vapaa-ajantutkimukset kertovat, että lähes 40 prosenttia eläkeläisistä oli haastattelua edeltäneen kuukauden aikana auttanut sukulaista, ystävää tai naapuria. Lastenhoito oli tavallisin avun muoto. Myös muuta hoitotyötä eläkeläiset tekevät paljon. Noin joka viides heistä on omaishoitaja, eli lähes eläkkeellä olevaa hoitaa omaisiaan. Vapaaehtoistyöstä eläkeläiset ovat innostuneempia kuin muut kansalaiset. Lähes kolmannes vuotiaista oli viime kuukauden aikana osallistunut vapaaehtoistoimintaan. Yli puolet 60 vuotta täyttäneistä on mukana järjestötyössä tai seurakunnan toiminnassa. Vapaaehtoistyössä mukana olevien kokemukset vahvistavat tunnetun elämäntotuuden: aktiivinen toiminta on voimanlähde, joka jatkuvasti tuottaa uutta voimaa ja iloa. Tässä numerossa, sivuilla 16 17, voit tutustua tapaan, jolla eläkkeellä oleva laivakokki on tuonut oman pitkäaikaisen harrastuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa kotiseutunsa kouluyhteisön hyödyksi. Pääkirjoitus Ledaren Marina Paulaharju Den tredje åldern tid för ett nytt slags aktivitet Barndom och ungdom, vuxenhet eller medelålder och ålderdom. Såhär har vi ju blivit vana att kalla de tre utvecklingsskedena i människans levnadslopp. Under de senaste årtiondena har det dock uppenbarat sig ett tredje begrepp i den här tankemodellen, den tredje åldern. Den tredje åldern syftar på livsskedet efter arbetsåldern, som idag ses som en tid fylld av en mångfald av möjligheter. När människorna går i pension stiger de inte direkt in i ålderdomen utan i bästa fall kommer en upp till ett tjugtal år lång vital och aktiv period emellan. Först som ett fjärde skede följer den egentliga ålderdomen då beroendet av andra människor ökar och den självständiga handlingskraften minskar. Förändringen i levnadsloppstänkandet berättar att de stora åldersklasserna som för närvarande lämnar arbetslivet är friskare och har en bättre funktionsförmåga när de kommer till pensionsåldern än sina föräldrar. Den förväntade livslängden för dem som går i pension har under de senaste decennierna förlängts med flera år efter att före det ha hållits nästan oförändrad under en lång tid. Enligt prognoserna finns det 2030 redan 1,2 miljoner över 65-åringar i vårt land. Diskussionen om förändringen i åldersstrukturen hos oss har kanske rentav i alltför hög grad fokuserats till hot och problem. Man fäster uppmärksamhet vid och bekymrar sig över trycket på social- och hälsovårdens tjänster, pensionsbomben och nationalekonomins produktivitetsdiagram. Statistiken och gjorda erfarenheter öppnar dock också ett helt annat perspektiv för granskning: Pensionärerna är en värdefull resurs i samhället. Dagens seniormedborgare har även när de gått i pension mycket att ge. De som uppnått den tredje åldern har tid och motivation att utbilda sig och fungera i olika uppgifter också efter arbetskarriären. Statistikcentralens undersökningar av tidsanvändning och fritid berättar att nästan 40 % av pensionärerna under månaden innan intervjun hade hjälpt släktingar, vänner eller grannar. Barnavård var den vanligaste formen för hjälpen. Pensionärerna utför också mycket annat vårdarbete. Omkring var femte av dem är anhörigvårdare, vilket innebär att närmare pensionärer vårdar sina anhöriga. Pensionärerna är mera intresserade av frivilligarbete än andra medborgare. Nästan en tredjedel av åringarna hade under den senaste månaden deltagit i frivilligarbete. Över hälften av 60 år fyllda personer är med i något organisationsarbete eller församlingsverksamhet. Erfarenheter som personer som är med i frivilligarbete har stärker en välkänd levnadsvisdom: aktiv verksamhet är en kraftkälla som fortlöpande producerar ny kraft och glädje. I det här numret av Albatrossen på sidorna kan du läsa om hur en pensionerad fartygskock har omsatt sin egen mångåriga hobby, erfarenhet och kunnighet till gagn för skolgemenskapen i sin hembygd. 3

4 Suomen Varustamojen keulamiehellä on merenkulku verissä Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtajana heinäkuun alussa aloittaneella Olof Widénillä on merenkulku verissä: merikapteenina itsekin seilanneen Widénin suvussa on merenkulkijoita neljässä sukupolvessa. Teksti: Suvi Artti Kuvat: Marina Paulaharju ja Plugi 4

5 joskus tekisi vieläkin mieli merille, Olof Widén myöntää. 16-vuotiaana laivalle kesätöihin lähtenyt Widén ehti sei- Kyllä lata lähes 15 vuotta mm. Gustav Eriksonin ja Engshipin laivoilla ennen kuin ajautui edunvalvontatehtäviin väliaikaisesti luvun alussa olin ensin vähän aikaa Ålands Redarföreningissä, josta siirryin Pientonnistoyhdistykseen asiamieheksi. Tarkoitukseni oli työskennellä siellä, kunnes tehtävään palkataan joku muu, ja palata sitten merille. Edunvalvonta vihdoin kunnossa Lähes 20 vuotta myöhemmin Olof Widén valvoo edelleen suomalaisen merenkulun etua. Leipiintymisestä ei silti ole merkkiäkään, vaan vastikään voimansa yhdistäneiden varustamoliittojen tuore toimitusjohtaja on innoissaan tehtävästään. Vihdoinkin meillä on edunvalvontaa, jota voidaan todella kutsua edunvalvonnaksi. Ennen virkamiehet veivät tanssissa, mutta nyt me pystymme viemään, hän kuvailee Suomen Varustamoyhdistyksen, Rahtialusyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin yhdistyttyä syntyneen Suomen Varustamot ry:n vahvuutta. Heinäkuun alussa yhdistyksessä tehtiin perusteellinen organisaatiouudistus, jonka myötä kolmen liiton yhdistyttyä syntynyt sillisalaatti selkeytettiin ja kaikille jaettiin omat vastuualueet. Olof Widén nimitettiin toimitusjohtajaksi, mutta käytännössä nimitys ei hänen mukaansa muuttanut mitään samoja elinkeinopolitiikkaan, ympäristöön ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä tehtäviä hän on hoitanut yhdistyksessä alusta lähtien. Kansainvälisten suhteiden hoitaminen vie Widénin tämän tästä Brysseliin ja Lontooseen. Haastattelua edeltävän päivän hän on viettänyt Brysselissä alan eurooppalaisen kattojärjestön ECSAn (European Community Shipowners Association) toimistossa. Lontooseen taas vievät IMOon (International Maritime Organization) liittyvät tapaamiset. Kotikaupungissaan Maarianhaminassa, jossa myös hänen pääasiallinen työpisteensä sijaitsee, Widén ehtii viettää vain viikonloput ja 2 3 arkipäivää viikossa muu aika jakaantuu Helsingin, Brysselin ja Lontoon kesken. Matkustuspäivistä ja kovasta työtahdista huolimatta hän ei tunne olevansa stressaantunut, vaan nauttii mielenkiintoisesta ja haastavasta työstään. torian professorina Åbo Akademissa toiminut isäkin kannusti Olofia lähtemään merille eikä millään tavalla painostanut akateemiselle uralle. Lähdin kesätöihin merille jo kouluaikana, mutta kävin kuitenkin lukion loppuun. Koulussa joustettiin sillä tavalla, että sai lähteä pari viikkoa ennen päättäjäisiä ja palata syyskuun puolivälissä, kunhan luki sitten ahkerasti ja kiri muut kiinni. Kosketus merityöhön säilyy pojan kautta Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja pitää merityökokemustaan etuna nykyisessä työssään. Tiedän käytännössä, mitä määräykset tarkoittavat ja miltä säännökset tuntuvat konkreettisesti. Mukavuuslippualuksillakin työskennelleenä hän tietää esimerkiksi, millaista on tehdä töitä filippiiniläisten tai eteläkorealaisten kanssa. Myös Afrikan satamien työskentelytavat tulivat tutuiksi 1970-luvulla, jolloin merirosvoja vastaan vielä pystyi suojautumaan pitämällä ympärivuorokautista vahtia laivan kannella, kun rosvot kiersivät laivaa kanooteilla viidakkoveitsin varustautuneina. Kosketus nykypäivän merenkulkuun pysyy yllä paitsi työnkuvan kautta, myös oman pojan kanssa käytyjen keskustelujen ansiosta. Tänä päivänä merenkulku on hyvin toisenlaista kuin esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin tarvittiin tosissaan jäänmurtajia. Silloin ajettiin huopatossuilla, joissa ei ollut juuri mitään tehoa verrattuna nykyisiin laivoihin. Tavoitteena kauppalaivaston kaksinkertaistaminen Tällä hetkellä suomalaisen kauppamerenkulun suurin auki oleva kysymys on tonnistoverolain uudistus, joka eteni eduskunnan käsittelyyn marraskuun alussa. Hallitus esittää lakiin muutoksia, joilla merenkulkualan kustannukset saataisiin kilpailijamaiden tasolle. Olof Widénin mukaan Suomi on verouudistuksen suhteen pahasti jälkijunassa. Tonnistovero ei vaadi pyörän keksimistä. EU suosittelee sen implementointia, ja kilpailijamaissamme Ruotsia lukuun ottamatta se on jo käytössä. Jos eduskunta hyväksyy verouudistuksen ja kaikki on kunnossa, Widén nimeää tavoitteeksi suomalaisen kauppalaivaston tuplaamisen 10 vuoden aikana. Se ei ole mahdoton tavoite. Viimeisten 20 vuoden aikana Suomen ulkomaanliikenteen kuljetusvolyymi on tuplaantunut, mutta Suomen kauppalaivasto ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen. Voitto on siis mennyt muille. Uusi työehtosopimus takaa työvoiman riittävyyden Tuorein suomalaisen kauppalaivaston turvaamiseksi tehty uudistus on merenkulkualan uusi työehtosopimus, jonka Suomen Varustamot ry, Suomen Merimies-Unioni, Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto solmivat syksyllä Uusissa työehdoissa määritellään, millä ehdoin varustamot voivat käyttää EU:n ulkopuolisia merenkulkijoita suomalaisilla lastialuksilla tilanteessa, jossa suomalaisista merenkulkijoista on pulaa. Sopimuksen mukaan heidän osuutensa Suomen lipun alla seilaavien alusten työntekijöiden kokonaismäärästä voi olla enintään kolmasosa. Ulkomaalaisten työntekijöiden käyttämisestä sopiminen edellyttää, että varustamon Suomen lipun alla olevien alusten määrä kasvaa, eli varustamo tuo Suomen lipun alle uusia aluksia. Ulkomaalaisten merenkulkijoiden käyttäminen ei siis saa johtaa entisten työntekijöiden irtisanomisiin tai lomauttamisiin. Sopimus tuli Olof Widénin mukaan tarpeeseen työntekijäpulan vuoksi: Vielä syksyllä 2008 pula matruuseista ja konepäällystöstä oli kouriintuntuva. Tällä hetkellä pulaa ei laman vuoksi ole, mutta Widén huomauttaa, että matalasuhdanteen aikana on hoidettava valmiudet noususuhdanteen varalle. Jos saavutamme tavoitteen aluskannan tuplaamisesta, suurimmaksi ongelmaksi ilman uutta Suomella on Olof Widénin mukaan suhteellisen vahva positio eurooppalaisissa merenkulkujärjestöissä. Olemme keskikastin yläpuolella, heti isojen maiden perässä. Suku täynnä merenkulkijoita Olof Widénin lapsuudenmaisemissa Korppoossa merenkulku oli vahvasti läsnä. Hänen isoisänsä oli kapteeni ja luotsivanhin, ja isäkin seilasi merillä ennen yliopistouraansa. Nyt Widénin 21-vuotias poika jatkaa suvun perinnettä työskennellen perämiehenä m/s Mistralissa. Monella rannikkoalueen perheenäidillä on negatiivinen kuva merimiehen työstä, mutta meidän suvussamme se oli aina se ensimmäinen vaihtoehto, Olof Widén muistelee. Historian ja kirkkohistyöehtosopimusta nousisi miehistön puute. Ei riitä, vaikka alan oppilaitokset olisivat pullollaan opiskelijoita. Lähivuosina siirtyy paljon porukkaa eläkkeelle, ja töihin jäävillä on kokemusta lähinnä vain Pohjoismaiden liikenteestä. Jos aiomme mukaan cross trade -liikenteeseen, tarvitsemme myös muualta tulevaa, STCW-pätevyyden omaavaa työvoimaa. Seaventures esittelee merenkulkualaa Kun Suomen Varustamot ry keväällä 2008 perustettiin, yhdeksi pääpainopisteeksi valittiin alan rekrytointiin panostaminen. Aktiivinen rekrytointitilaisuuksissa, -messuilla ja kouluissa vierailu näyttää Olof Widénin mukaan jo tuottaneen tulosta, sillä tänä syksynä kaikki alan oppilaitokset olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vastikään avautui myös merenkulkualan koulutus- ja rekrytointiportaali johon on koottu tietoa alan koulutuksesta, ammateista, työnantajista ja sidosryhmistä. Portaalin toteutuksessa ja ulkoasussa on otettu huomioon kohderyhmän eli nuorison kommentteja. Kyllä siinä oli viisikymppisillä päivittelemistä, mutta voin vakuuttaa, että toteutus tehtiin parhaiden asiantuntijoiden eli nuorten toiveiden mukaan, Widén naurahtaa. 5

6 Rederierna i Finlands förgrundsfigur har Sjöfarten i blodet Olof Widén, som i början av juli tillträdde som vd för Rederierna i Finland rf, har sjöfarten i blodet: utöver Widén som själv seglat som sjökapten finns det sjöfarare i fyra generationer i släkten. får jag fortfarande ibland lust att gå till sjöss, medger Olof Widén som tog Visst hyra på ett fartyg som 16-åring för att sommarjobba och sedan hann segla i nästan 15 år bl.a. på Gustav Eriksons och Engships fartyg innan han temporärt halkade in på intressebevakningsuppgifter. I början av 1990-talet jobbade jag först en kortare tid på Ålands Redarförening. Därifrån gick jag över till Småtonnageföreningen som ombudsman. Min avsikt var att arbeta där tills någon annan anställs för uppgiften och sedan gå till sjöss igen. Intressebevakningen äntligen i skick Nästan 20 år senare bevakar Olof Widén fortsättningsvis den finländska sjöfartens intressen. Några tecken på leda i arbetet finns det dock inte, utan den färska vd:n för de tre rederiföreningarna, som nyligen förenade sina krafter, är entusiastisk över sin uppgift. Äntligen har vi en intressebevakning som verkligen kan kallas intressebevakning. Tidigare var det tjänstemännen som förde i dansen, men nu kan också vi föra, beskriver han den styrka resultatet av fusionen mellan Finlands Rederiförening, Fraktfartygsföreningen och Ålands Redarförening, Rederierna i Finland rf har. I början av juli gjordes en grundlig revision av föreningens organisation, varvid den sillsallad som uppstod i samband med att de tre föreningarna sammanfördes klarlades och alla tilldelades egna ansvarsområden. Olof Widén utnämndes till vd, men enligt honom förändrade utnämningen ingenting samma till näringspolitiken, miljöfrågor och internationellt samarbete knutna uppgifter har han utfört från första början i föreningen. Skötseln av de internationella relationerna för Widén alltemellanåt till Bryssel och London. Dagen före intervjun hade han tillbringat i Bryssel på branschens europeiska takorganisations ECSAs (European Community Shipowners Association) kontor. Till London för igen möten med anknytning till IMO (International Maritime Organization). I sin hemstad Mariehamn, där också hans huvudsakliga arbetsplats finns, hinner Widén tillbringa bara veckosluten och 2 3 vardagar i veckan den övriga tiden delas mellan Helsingfors, Bryssel och London. Trots resedagar och en hård arbetstakt känner han sig inte stressad, utan njuter av ett intressant och utmanande arbete. Släkten kryllar av sjöfarare I Olof Widéns barndomstrakter i Korpo var sjöfarten starkt närvarande. Hans farfar var kapten och lotsäldste och även far seglade på sjön innan sin universitetskarriär. Nu fortsätter Widéns 21-åriga son släktens traditioner och arbetar som styrman på m/s Mistral. Många familjemödrar i kustområdet har en negativ bild av sjömannens arbete, men i vår familj har det nog alltid varit det första arbetet, påminner sig Olof Widén. Också Olofs far, som verkade som professor i historia och kyrkohistoria vid Åbo Akademi, sporrade Olof att gå till sjöss och försökte inte på något sätt få honom att ge sig in på den akademiska banan. Redan under skoltiden tog jag sommararbeten till sjöss, men jag gick ändå gymnasiet till slut. I skolan var man såtillvida flexibel, att jag fick ge mig iväg ett par veckor före avslutningen och komma tillbaka i medlet av september, bara jag sedan läste flitigt och spurtade fast de andra. Kontakten med sjöarbetet upprätthålls via sonen Vd:n för Rederierna i Finland rf anser sin erfarenhet av sjöarbetet vara en fördel i det nuvarande arbetet. Jag vet vad bestämmelserna avser i praktiken och hur reglerna uppfattas konkret. Genom att han också jobbat på fartyg som fört bekvämlighetsflagg vet han också t.ex. hurdant det är att arbeta tillsammans med filippinier och sydkoreaner. Också arbetsrutinerna i afrikanska hamnar blev bekanta på 1970-talet då man ännu kunde skydda sig mot sjörövare genom att hålla vakt dygnet runt på däck medan piraterna cirklade runt fartyget med kanoter beväpnade med djungelknivar. Kontakten med dagens sjöfart har Widén inte bara via arbetet utan också tack vare diskussioner med sin son. Idag är sjöfarten mycket annorlunda än t.ex. på 1970-talet, då det faktiskt behövdes isbrytare. Då kördes det ännu med filttossor, som i jämförelse med dagens fartyg inte hade just någon effekt alls. Målet en fördubbling av handelsflottan För närvarande är den finländska handelssjöfartens största öppna fråga revideringen av tonnagebeskattningslagen, som avancerade till behandling i riksdagen i början av november. Regeringen före- Enligt Olof Widén har Finland en relativt stark position i de europeiska sjöfararorganisationerna. Vi är ovanför medelkasten, strax efter de stora länderna. slår ändringar i lagen som skulle få sjöfartsbranschens kostnader att lägga sig på konkurrentländernas nivå. Enligt Olof Widén är Finland för beskattningsförnyelsens del tråkigt mycket på efterkälken. Tonnagebeskattningen kräver inte något uppfinnande av hjulet. EU rekommenderar implementering av den och med undantag för Sverige har våra konkurrentländer redan tagit den i bruk. Om riksdagen godkänner revideringen av skatten och allt är OK, är målet enligt Widén att på 10 år fördubbla den finländska handelsflottan. Det är inte ett omöjligt mål. Under de senaste 20 åren har transportvolymen fördubblats i Finlands utrikestrafik, men Finlands handelsflotta har inte vuxit på tio år. Vinsten har sålunda landat hos andra. Det nya kollektivavtalet garanterar arbetskraftens tillräcklighet Den senaste reformen i syfte att säkerställa den finländska handelsflottan är det nya kollektivavtalet för sjöfartsbranschen. Avtalet slöts hösten 2009 mellan Rederierna i Finland, Finlands Sjömans-Union, Finlands Maskinbefälsförbund och Finlands Skeppsbefälsförbund. 6

7 I de nya kollektivavtalen fastställs på vilka villkor rederierna kan använda sjöfarare från länder ytterom EU på finländska lastfartyg i situationer då det råder brist på finländska sjöfarare. Enligt avtalet kan deras andel av det totala antalet arbetstagare på fartyg som seglar under finsk flagg vara högst en tredjedel. Avtal om användning av utländska arbetstagare förutsätter att rederiets antal fartyg under finsk flagg ökar, dvs rederiet inför nya fartyg under finsk flagg. Användningen av utländska sjöfarare får således inte leda till att tidigare arbetstagare sägs upp eller permitteras. Avtalet fyllde enligt Olof Widén ett behov pga arbetstagarbrist: Ännu på hösten 2008 rådde en påtaglig brist på matroser och maskinbefäl. På grund av recessionen råder det för närvarande ingen brist, men Widén påpekar, att beredskapen för högkonjunkturen ska skötas under lågkonjunkturen. Om vi når målet för fartygsbeståndet, en dubblering, skulle det största problemet utan det nya kollektivavtalet bli bristen på besättning. Det räcker inte med att branschens läroinrättningar är proppfulla med elever. Under de närmaste åren är avgången genom pensionering stor och de som stannar kvar i jobbet har närmast bara erfarenhet av trafik i Norden. Om vi har för avsikt att gå med i cross tradetrafiken behöver vi också arbetskraft från annat håll, som har STCW-kompetens. Seaventures presenterar sjöfartsbranschen När Rederierna i Finland rf grundades våren 2008 valdes satsning på rekrytering till en av tyngdpunkterna i verksamheten. Enligt Olof Widén förefaller det som om aktivt deltagande i rekryteringstillställningar och -mässor samt besök i skolor redan skulle ha gett resultat, för den här hösten fylldes alla läroanstalter i branschen till sista plats. För en tid sedan öppnades också sjöfartsbranschens utbildnings- och rekryteringsportal www. seaventures.fi. Under den har all information om utbildning, yrken, arbetsgivare och intressegrupper samlats. Vid realiserandet av portalen och i portalens layout har också målgruppens, dvs ungdomens kommentarer beaktats. Visst finns där sådant som måhända femtiåringarna beskärmar sig över, men jag kan försäkra att vi vid utformningen iakttog den bästa expertisens, dvs ungdomens önskemål, småskrattar Widén. 7

8 Juha Flinkmanille Itämeri on ELÄMÄN MERI Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Juha Flinkman viettää suuren osan niin työ- kuin vapaa-ajastaan Itämeren aalloilla ja myös sen syvyyksissä. Raja työn ja harrastuksen välillä tahtoo useinkin häipyä, sanoo sukeltava biologi, jota kotimeremme historia ja nykytila kiehtoo, ajatteluttaa ja huolestuttaa. Teksti: Maria Hallila Kuvat: Marina Paulaharju ja Tero Tuoriniemi Itämeren aallot keinuttelivat Juha Flinkmania ahkerasti jo ennen hänen syntymäänsä. Vanhempani olivat innokkaita veneilijöitä, ja äitini oli paljon merellä odottaessaan minua, hän kertoo. Meri on antanut hänen suvulleen elannon sukupolvesta toiseen. Meren rannalla on myös Suomen johtaviin meribiologian asiantuntijoihin ja tutkimussukeltajiin kuuluva Juha Flinkman elänyt koko elämänsä. Teini-iässä herännyt kiinnostus ranskalaisen tutkimusmatkailijan Jacques-Yves Cousteaun elämäntyöhön ja saavutuksiin vaikutti ratkaisevasti siihen, että unelma hävittäjälentäjän urasta vaihtui kiinnostukseen merentutkimuksesta ja laitesukelluksesta. Nykyisin Juha Flinkman vastaa Suomen ympäristökeskuksen eläinplanktonseurannasta ja tutkii maailmansotien aikaisia sekä Vrouw Marian kaltaisia historiallisia hylkyjä yhteistyössä Museoviraston meriarkeologian yksikön kanssa. Aarteita historian kellarissa Itämeren arvo Suomelle on Juha Flinkmanin mielestä korvaamaton. Jollei Itämerta olisi, ei olisi koko Suomea, hän kiteyttää. Kansakunnan historiassa meren merkitys kauppareittinä ja kulttuurivaikutusten kanavana on ollut hänen mukaansa keskeinen. Sukeltaja ja hylkytutkija näkee hyvin konkreettisesti Itämeren merkityksen myös historian aarreaittana. 8 Sen kellareissa on kätkössä merkittävä osa ihmiskunnan historiaa, joka ei ikinä olisi säilynyt maan päällä. Itämeri, ja nimenomaan Suomenlahti, on meriarkeologian mekka, Juha Flinkman kuvailee. Välimeren aluetta on tutkittu ja haravoitu vuosisatojen ajan, mutta täällähän ne aarteet ovat ja vielä todella hyvässä kunnossa. Puun tuholaiset eivät viihdy vähäsuolaisessa ja kylmässä vedessä, joten lahoaminen on hyvin hidasta. Juha Flinkman arvioi Itämeressä olevan vielä satoja löytymättömiä hylkyjä. Tähän mennessä löydetyistä nimekkäimmälle, Vrouw Marialle, Flinkman arvioi sukeltaneensa ahkerammin kuin yksikään toinen suomalainen. Sen lähivesiin uponneesta S:t Mikaelista hän on ollut pelastamassa Venäjän hoviin matkalla ollutta ainutlaatuista arvolastia: Meissen-tehtaan posliiniesineistöä. Molemmat meren pohjalla makaavat laivat ovat hänen mukaansa täydellisiä läpileikkauksia luvun elämästä. Flinkman sanoo joskus innostuvansa huikeisiin fantasioihin siitä, miten upea museo niistä ylös nostettuina syntyisi. Tarjolla olisi todellinen aikamatka, johon sisältyisi tavallisten merimiesten karua arkea ja toisaalta hovielämän loistoa, hän maalailee. Äärimmäisen haavoittuva ekosysteemi Sukeltajan ja hylkytutkijan innokkuus vaimenee ja ilme vakavoituu, kun puhe kääntyy arkeologisesta aarreaitasta Itämeren kuntoon ja sen ekosysteemin nykytilaan. Pahimpia uhkia Itämerelle ovat globaalin ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen ja suolaisuuden väheneminen sekä rehevöitymisestä seuraava syvän veden happikato. Myös nopeasti lisääntyneen liikenteen myötä kasvanut onnettomuuksien riski on vakava vaaratekijä, Juha Flinkman selvittää. Itämeren tilan ymmärtämiseksi on hänen mukaansa tärkeää tutustua sen olennaisiin hydrografisiin erityispiirteisiin. Itämeri on maailman valtamerien mittakaavassa pieni ja matala. Sen yhteydet Atlantin valtamereen ovat kapeat ja ahtaat. Nämä asiat sekä suuri jokivesinä ja sateena tuleva makean veden määrä vaikuttavat meren lämpötilaan ja suolaisuuteen, Flinkman selvittää. Itämeren ehkä leimallisin erityispiirre on hänen mukaansa sen veden kerrostuneisuus: suolaisuus muuttuu syvyyden kasvaessa siten, että kevyempi vähäsuolainen vesi kelluu painavamman suolaisen veden päällä. Kesäisin vesi kerrostuu myös lämpötilan mukaan. Itämeren syvävesi saa kaipaamaansa happea vain niin sanottujen suolapulssien myötä. Näitä Atlantilta saapuvia, runsaasti suolaista ja hapekasta valtameren vettä sisältäviä sisäänvirtauksia saadaan nykyisin valitettavan harvoin, Flinkman sanoo. Vielä 1950-luvulla suolapulsseja tuli vuosikymmenen mittaan useita, kun taas vuodesta 1976

9 Itämeren erityispiirteet ovat niin poikkeukselliset, että joskus kysytään, onko se meri lainkaan, Juha Flinkman kertoo. alkaneella lähes parinkymmenen vuoden jaksolla suureksi luokiteltavia suolapulsseja ei tullut lainkaan. Viimeinen huomattava pulssi tuli Flinkmanin mukaan vuonna Suolapulssien harvenemisen arvellaan johtuvan ilmastonmuutoksesta, mutta oli syy mikä tahansa, se on heikentänyt Itämeren syväveden happitilannetta entisestään, hän sanoo. Suosituksista sitoviin sopimuksiin Itämeren suurimpiin ongelmiin kuuluva rehevöityminen on tunnetusti seurausta ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Kuormittajia ovat mm. Itämeren rantavaltioiden asutus, teollisuus sekä maa- ja metsätalous. Ravinnekuormitus on jatkunut jo yli sadan vuoden ajan, mutta vasta parin viime vuosikymmenen kuluessa sen seurauksiin on havahduttu, Juha Flinkman sanoo. Vähäisen vedenvaihtuvuutensa vuoksi Itämeri ei hänen mukaansa kykene selviytymään saasteista samalla tavoin kuin suuret valtameret. Runsas ravinnekuormitus aiheuttaa meren perustuotannon nousun. Ravinnon runsaus on lisännyt mikroskooppisen pienten planktonlevien määrää merkittävästi leväkukinnat ovat yleistyneet ja vesi samentunut. Rehevöitymisen estämiseen Itämeren rantavaltioissa on panostettu paljon, mutta ravinnekuormien kuriin saaminen edellyttäisi Flinkmanin mielestä suositusten sijasta sitovia kansainvälisiä sopimuksia, suorempia ja selkeämpiä pakotteita. Ihminen on sellainen olento, että vasta pakkotilanne saa aikaan käyttäytymisen muuttumisen, hän pohtii. Syyllisiä etsitään yhä edelleen mieluummin naapurista kuin omista nurkista. On totta, että suurimmat ravinnekuormat Itämereen tulevat Puolan asutuskeskuksista ja maanviljelyksestä, mutta tämä ei tee meistä muista pulmusia. Suomen ja Ruotsin aiheuttama kokonaiskuormitus on Itämeren alueen vähäisin, mutta korkean elintason johdosta ekologinen jalanjälkemme henkeä kohti on alueen suurin. Sinileväkukintojen vähentäminen tasolle, jolla ne olivat parikymmentä vuotta siten, edellyttäisi Juha Flinkmanin mukaan ravinnekuorman alentamista jopa ennen 1950-lukua vallinneelle tasolle. Suomesta Itämereen päätyvä kuormitus on vaikeasti hallittavaa hajakuormitusta. Valuma syntyy lukemattomista pienistä liruista, Juha Flinkman selvittää. Hän on muiden Itämeri-asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että yksi olennainen osa Itämeren rehevöitymisongelman ratkaisua on mereen tulevan kuormituksen leikkaaminen kaikilla niillä toimenpiteillä, joiden kustannustehokkuus on edes jollain järjen tasolla perusteltavissa. Pieni merkki paremmasta Viime elokuussa Suomessa kuultiin pitkästä aikaa Itämereen liittyvä pieni positiivinen uutinen. Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalukset Aranda ja Muikku olivat vuotuisella tutkimusmatkallaan havainneet Suomenlahden tilan parantuneen. Viime vuosien leudot talvet ja jääpeitteen vähäisyys ovat mahdollistaneet vesimassojen sekoittumisen. Happipitoista vettä on kulkeutunut myös rannikon syville pohjille. Happitilanteen paraneminen näkyy pohjasedimentin tervehtymisessä erityisesti ulkosaaristossa. Myös pohjaeläimiä havaittiin selvästi enemmän kuin viime vuosina, tutkimusmatkaan osallistunut Juha Flinkman kertoo. Varsinaisen Itämeren tila on hänen mukaansa kuitenkin entisestään heikentynyt. Hapettoman ja rikkivetypitoisen syvän veden alue on laajentunut ja paksuuntunut. Suurin osa yli 100 metriä syvästä vesikerroksesta on vailla happea, ja rikkivetyä on runsaasti. Itämeren nopea tervehtyminen ei Juha Flinkmanin mukaan ole mahdollista. Vaikka Suomenlahden tila onkin hieman kohentunut, oikotietä parempaan ei ole. Työtä kannattaa, ja pitää tehdä, hän vaatii siitäkin huolimatta, että nyt tehtävien toimien vaikutusta joudutaan odottamaan vuosia, jopa vuosikymmeniä. Rannikkovaltioiden yhteinen tahto on nyt avaintekijä, Juha Flinkman painottaa. Investoinnit Itämeren suojeluun on nähtävä etukäteen lyhennettävänä lainana jälkipolvien hyväksi. Rehevöitymisen noidankehä ravinnekuormitus maalta (typpi)kuormitus ilmasta ilmaston lämpeneminen paljon typpeä paljon fosforia Rannan rihmalevät lisääntyvät Vesi samenee Rakkolevät kuolevat Kalasto muuttuu fosforia vapautuu pohjasta hapettomat olot pohjalla fosforia vaativat sinilevät lisääntyvät typpeä vaativat planktonlevät lisääntyvät Tulokaslajit lisääntyvät (?) EI OLE MERI ENTISENSÄ happea kuluu hajotustoimintaan org. aineen vajoaminen lisääntyy 9

10 Östersjöns särdrag är så exceptionella, att det ibland frågas om det överhuvudtaget är ett hav, berättar marinbiolog och forskningsdykare Juha Flinkman. I dess källarskrymslen göms en betydelsefull del av mänsklighetens historia, som aldrig hade bevarats på torra land. Östersjön, och uttryckligen Finska viken, är marinarkeologins mecka, förklarar Juha Flinkman. Medelhavsområdet har under århundradenas gång utforskats och finkammats, men här finns ju de stora skatterna och ännu till i verkligt gott skick. Träskadegörarna trivs inte i saltfattigt och kallt vatten. Därför framskrider förmultningsprocessen mycket långsamt. Juha Flinkman uppskattar att det ännu finns hundratals icke påträffade vrak i Östersjön. Till det mest kända av de hittills hittade vraken, Vrouw Maria, är Flinkman övertygad om att han gått ner flitigare än någon annan finländare. Från S:t Mikael, som förlist i närheten av Vrouw Maria, har han varit med och räddat en unik värdelast som hade varit på väg till det ryska hovet: porslinsföremål från Meissenfabriken. Vardera fartygen som ligger där på havets botten är enligt Flinkman fullständiga genomskärningar av livet på 1700-talet. Flinkman berättar att han ibland kastar sig in i svindlande fantasier om vilket förnämt museum det skulle bli av dem om de lyftes upp. Då skulle det bjudas på en verklig resa i tiden, som å ena sidan skulle ge en bild av vanliga sjömäns karga vardag, men å andar sidan berätta om hovlivets glans, målar han upp. För Juha Flinkman är Östersjön LIVETS HAV Specialforskaren vid Finlands miljöcentral Juha Flinkman tillbringar en stor del av sin såväl arbets- som fritid på Östersjöns vågor och även i dess djup. Gränsen mellan arbete och fritid försvinner nog ofta, säger den dykande biologen, vars tankar fascineras, sysselsätts och oroas av vårt hemmahavs historia och nuvarande tillstånd. Östersjöns vågor vaggade flitigt Juha Flinkman redan innan han föddes. Mina föräldrar var ivriga båtentusiaster och min mor var mycket ute på sjön när hon väntade mig, berättar han. Havet har gett hans släkt sin utkomst från generation till generation. Vid havet har också Juha Flinkman, som hör till Finlands ledande marinbiologer och forskningsdykare, levt hela sitt liv. Intresset för den franska forskningsresanden Jacques-Yves Cousteaus livsarbete och rön vaknade redan i tonåren och inverkade avgörande på att drömmen om en karriär som jaktflygare byttes till intresset för havsforskning och dykning med andningsutrustning. Idag ansvarar Juha Flinkman för Finlands miljöcentrals uppföljning av plankton och undersöker vrak från världskrigs tider och historiska vrak av typ Vrouw Maria i samarbete med Museiverkets marinarkeologiska enhet. Skatter i historiens källare Östersjöns värde för Finland är enligt Juha Flinkmans åsikt oersättligt. Om inte Östersjön skulle finnas skulle inte heller hela Finland finnas, sammanfattar han. Havets betydelse som handelsväg och kanal för kulturinfluenser i nationens historia har varit central enligt honom. Dykaren och vrakundersökaren ser också mycket konkret på Östersjöns betydelse som historiens skattkammare. Ett ytterst sårbart ekosystem Dykarens och vrakforskarens entusiasm dämpas och ansiktet blir allvarligt när samtalet går över från den arkeologiska skattkammaren till tillståndet i Östersjön och dagsläget för ekosystemet i havet. Det värsta hotet för Östersjön är den uppvärmning och sänkta salthalt den globala klimatförändringen förorsakar för vattnets del samt syresvinnet på djupt vatten, som är en följd av eutrofieringen. Också den ökade risken för olyckor som följt på den tilltagande trafiken är en allvarlig riskfaktor, förklarar Juha Flinkman. För att förstå tillståndet i Östersjön är det viktigt enligt honom att bekanta sig med havets väsentliga hydrografiska särdrag. Östersjön är i jämförelse med världens oceaner ett litet och grunt hav. Dess förbindelser med Atlanten är smala och trånga. Dessa faktorer samt den stora mängden sött vatten som kommer i form av vatten från älvar samt nederbörd påverkar temperaturen och salthalten i havet, förklarar Flinkman. Östersjöns kanske mest karaktäristiska särdrag är enligt honom vattnets skiktbildning: salthalten förändras med ökat djup så att det lättare saltfattigare vattnet flyter på det tyngre saltiga vattnet. Sommartid bildar vattnet skikt också enligt temperaturen. 10

11 Eutrofieringens onda cirkel näringsbelastning från land (kväve)belastning från luften klimatets uppvärmning mycket kväve mycket fosfor Strandens trådalger ökar Vattnet blir grumligare Blåstången dör Fiskbestånden förändras fosfor frigörs från bottnen syrefritt på bottnen de fosforkrävande blågrönalgerna ökar de kvävekravande planktonalgerna ökar De invandrande akterna ökar (?) HAVET ÄR INTE SOM FÖRUT syre förbrukas i nedbrytningsprocessen det sjunker mera org. ämnen till bottnen Djupvattnet i Östersjön får det syre det skulle behöva enbart genom de s.k. saltpulserna. Inströmmar av saltigt och syrerikt oceanvatten från Atlanten får vi numera uppleva beklagligt sällan, säger Flinkman. Ännu på 1950-talet kunde det komma ett flertal saltpulser inom förloppet av tio år medan det under den tjugoårsperiod som började 1976 kom en enda saltpuls som skulle ha kunnat klassas som stor. Den senaste beaktansvärda pulsen kom enligt Flinkman Det antas att den allt glesare förkomsten av saltpulser beror på klimatförändringen, men orsaken må sedan vara vilken som helst så har den ytterligare försvagat syresituationen i Östersjöns djupa vatten, säger han. Från rekommendationer till bindande avtal Eutrofieringen, som hör till Östersjöns största problem, är som känt en följd av näringsbelastning som orsakats av människan. Till belastarna hör bl.a. bosättning, industri samt jord- och skogsbruk i Östersjöns kuststater. Näringsbelastningen har redan fortgått i över hundra års tid, men först under de två senaste årtiondena har man vaknat upp till följderna, säger Juha Flinkman. På grund av sin obetydliga vattenomsättning kan Östersjön enligt honom inte klara av föroreningarna på samma sätt som de stora oceanerna. Den rikliga näringsbelastningen leder till att grundproduktionen i havet ökar. Överflödet av näring har i hög grad ökat förekomsten av mikroskopiskt små planktonalger algblomning har blivit vanligare och vattnet har blivit grumligare. I Östersjöns kuststater har det satsats mycket på förebyggandet av eutrofieringen, men enligt Flinkman skulle kontroll över näringsbelastningen förutsätta bindande internationella avtal samt direkta och klara sanktioner istället för rekommendationer. Människan är en sådan varelse att hon först i en tvingande situation fogar sig i en ändring av beteendet, filosoferar Flinkman. Alltfort söks skyldiga hellre hos grannen än i de egna knutarna. Det är alldeles riktigt att de största näringsbelastningarna av Östersjön kommer från Polens bosättningscentra och jordbruk, men det här gör inte oss andra oskyldiga som lamm. Den av Finland och Sverige orsakade totala belastningen är den minsta i Östersjöområdet, men på grund av den höga levnadsnivån är vårt ekologiska fotspår per person också områdets största. En minskning av blågrönalgernas blomning till samma nivå som de hade för ett tjugutal år sedan skulle enligt Juha Flinkman förutsätta att näringsbelastningen sänks t.o.m. till den nivå som rådde före 1950-talet. Den belastning från Finland som i slutändan hamnar i Östersjön är en svårkontrollerad spridd belastning. Avrinningen är sammansatt av ett oändligt antal små rännilar, förklarar Juha Flinkman. Han är av samma åsikt som övriga Östersjösakkunniga att en väsentlig dellösning av Östersjöns eutrofieringsproblem vore att skära ner den belastning som rinner ut i havet med alla de åtgärder, vilkas kostnadseffektivitet kan motiveras ens på någon förnuftig nivå. Ett litet tecken på förbättring Sistlidna augusti hörde vi i Finland för första gången på länge en liten positiv till Östersjön knuten nyhet. Finlands miljöcentrals forskningsfartyg Aranda och Muikku hade på sin årliga forskningsresa observerat att tillståndet i Finska Viken hade förbättrats. De senaste årens blida vintrar och det obetydliga istäcket har möjliggjort att vattenmassorna har blandats. Syrerikt vatten har också tillförts nära kusten belägna djupa vatten. Den förbättrade syresituationen kan ses särskilt i skärgården i att bottensedimentet tillfrisknat. Det observerades också klart mera bottendjur än under de senaste åren, berättar Juha Flinkman, som deltog i forskningsfärden. Tillståndet i den egentliga Östersjön har dock enligt honom ytterligare försämrats. Det syrefattiga och svavelvätehaltiga djupvattenområdet har blivit större och tjockare. Största delen av det över 100 meter djupa vattenskiktet är utan syre men inehåller rikligt med svavelväte. Ett snabbt tillfrisknande är inte möjligt för Östersjön enligt Juha Flinkman. Trots att tillståndet i Finska viken har blivit en aning bättre finns det inte någon genväg till förbättring. Arbetet lönar sig och bör göras, kräver han trots att man kommer att få vänta flera, kanske tiotals år på resultaten av de åtgärder som nu utförs. Kuststaternas gemensamma vilja är nu en nyckelfaktor, understryker Juha Flinkman. Investeringarna i skyddet av Östersjön bör ses som ett förhandsamorterat lån kommande generationer till gagn. 11

12 Eläimellinen laivamatka Kotkaan Suomen merimuseo on avannut lokakuussa Kotkassa erityisesti lapsille suunnatun erityisnäyttelyn Laivaeläimet. Näyttely kertoo erilaisten eläinten ja eliöiden roolista merenkulussa kaukaisesta menneisyydestä nykyaikaan. Teksti: Marina Paulaharju Kuvat: Merimuseon arkisto Näyttelyn ovat yhteistyössä koonneet Merimuseon tutkija Sari Mäenpää ja Luonnontieteellinen keskusmuseo joukkoineen. Kokoamisessa on avustanut myös tutkimusalus Arandallakin työskentelevä erikoistutkija Juha Flinkman luvun puoliväliin asti oli lähes jokaisessa laivassa jokin lemmikki, yleisimmin joko kissa tai koira. Näyttelyssä esitellään mm. Ruotsin laivastossa 1930-luvulla stuerttina työskennellyt laivakoira Nicke sekä kuuluisin suomalainen laivaeläin, merikapteeni Sven Erikssonin ja miehistön silmäterä, laivakoira Päik. Näyttelyssä tuodaan tarinoin ja esinein esille laivaeläinten monenlaiset tehtävät laivassa: merimiesten seurana toimiminen, vahdinpito, rottien pyydystäminen. Eläimet, kuten kanat, lampaat ja siat, teurastettiin lopulta merimiesten ruoaksi muun tuoreen ruoka-aineen puuttuessa. Oli myös hyvin yleistä, että kaukomatkoilta tuotiin ja jopa salakuljetettiin eksoottisia eläimiä. Laivatekniikan kehittyessä laivaeläinten merkitys muuttui. Nykypäivän laivaeläimet ovat usein ei-toivottuja salamatkustajia, jotka kulkeutuvat Suomeen mm. painolastivesissä. Nämä pohjoisille vesille vieraat lajit voivat aiheuttaa vesistöllemme ympäristöhaittoja. Tulokaslajeihin voi tutustua näyttelyn osiossa, joka kertoo tutkimusalus Arandalla tehtävästä työstä. Osin toiminnallisessa näyttelyssä voi kuunnella papukaijan ääntä, käydä höyryaluksen ruumassa sekä purjelaivan keittiössä. Lapsia viihdyttävät myös erilaiset näyttelyyn liittyvät tehtävät. Näyttely on avoinna saakka, jonka jälkeen se siirtyy alkaen Luonnontieteelliseen museoon Helsinkiin. Merimuseo on auki tiistaisin ja torstaista sunnuntaihin klo 11 18, keskiviikkoisin klo Maanantaisin museo on suljettu. Livet med djur på skeppet Finlands sjöhistoriska museum öppnade i oktober i Kotka en särskilt för barn avsedd specialutställning, Skeppsdjuren. Utställningen berättar om olika djurs och organismers roll i sjöfarten från fjärran forntid till nutid. Utställningen har sammanställts i samarbete mellan Sjöhistoriska museets forskare Sari Mäenpää och Naturhistoriska museets folk. Också specialforskaren Juha Flinkman, som arbetar på forskningsfartyget Aranda, har deltagit i arbetet. Ända till medlet av 1900-talet fanns det på så gott som alla fartyg något sällskapsdjur, som regel antingen en katt eller en hund. På utställningen presenteras bl.a. skeppshunden Nicke, som på talet tjänade som stuert vid svenska flottan, samt det mest kända finländska skeppsdjuret, sjökapten Sven Erikssons och hans besättnings ögonsten, skeppshunden Päik. På utställningen presenteras skeppsdjurens många uppgifter ombord på fartyget med berättelser och föremål: de fungerade bl.a. som sällskap för sjömännen, vakter och råttfångare. Djur som hönor, får och svin slaktades till slut till mat för sjömännen i brist på annan färsk mat. Det var också mycket vanligt att man från resor till fjärran länder hämtade och t.o.m. smugglade exotiska djur. I och med att fartygstekniken utvecklades förändrades skeppsdjurens betydelse. Dagens skeppsdjur är ofta icke-önskade fripassagerare, som följer med till vårt land, bl.a. i barlastvattnen. Dessa för de nordliga vattnen främmande arter kan ge upphov till miljöolägenheter i våra vatten. Utställningsbesökaren kan bekanta sig med invandrararterna på den avdelning som berättar om arbetet ombord på forskningsfartyget Aranda. På den delvis interaktiva utställningen kan besökaren bl.a. lyssna på en papegojas läte, ta en titt på lastrummet på ett ångfartyg och besöka kabyssen på ett segelfartyg. Barnen kan också ha skoj med de olika uppgifter utställningen bjuder på. Utställningen visas i Kotka till den , varefter den från den flyttar till Naturhistoriska centralmuseet i Helsingfors. Sjöhistoriskamuseet håller öppet tisdagar och torsdagar till söndagar kl , onsdagar kl Måndagar är museet stängt. 12

13 Professori Marja-Liisa Manka julistaa työrauhan Marja-Liisa Manka on elävä esimerkki työstään nauttivasta ihmisestä. Pirteän ja positiivisen työhyvinvoinnin professorin mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus työrauhaan: avoimeen ilmapiiriin työpaikalla ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan työhön. Teksti: Suvi Artti Kuvat: Marina Paulaharju ja Pekka Karppanen Palautetta ei anneta, kiire ja aikapaineet kasvavat, tietoa pantataan, psyykkinen jaksaminen on koetuksella... Työyhteisöjen parissa toimiessaan Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka on törmännyt usein työn mielekkyyden vähenemiseen. Ilmiöllä on paitsi henkilökohtaisia, myös kansantaloudellisia seurauksia. Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Helena Jaatinen kertoo, että työkyvyttömyyseläkkeet alentavat suomalaisten keskimääräistä eläkkeellejäämisikää noin neljällä vuodella työkyvyttömyyseläkeläisten määrä on Suomessa Pohjoismaiden suurin. Helena Jaatisen mukaan työurien pidentämiseksi katse onkin suunnattava paitsi vanhuuseläkeiän mahdolliseen nostoon, myös työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämiseen. Työkyvyttömyyden taustalla ovat usein mielenterveysongelmat; erityisesti masennus lyhentää suomalaisten työuria. Vaikuttamisen mahdollisuus tärkeää Merimieseläkekassan järjestämässä Merenkulun hyvinvointipäivässä puhuneen Marja-Liisa Mankan kokemusten mukaan suomalaisten työyhteisöjen toivomuslistalla näyttää olevan samankaltaisia tavoitteita: lisää avoimuutta ja puhumista, mielekkäitä töitä ja hyvää esimiestoimintaa. Hyvä fyysinen työympäristö on työn tekemisen perusedellytys. Mankan mukaan kannattaa ensin korjata työympäristön toimivuuteen liittyvät ongelmat ja vasta sen jälkeen alkaa kehittää muita alueita, kuten vuorovaikutuksen toimivuutta. Esimerkkinä hän kertoo työskentelystään elintarviketeollisuuden työntekijöiden parissa. Ensimmäisissä keskusteluissa kehittämiskohteiksi nousivat työvälineet ja -laitteet. Kun ne oli saatu kuntoon ja toimiviksi, voitiin ottaa puheeksi henkiset, työhyvinvointiin vaikuttavat asiat. Lähtökohta oli hyvä, sillä työntekijät huomasivat, että heidän mielipiteillään oli merkitystä: fyysistä työympäristöä oli parannettu heidän toiveidensa mukaan. Yksi avaintekijä työhyvinvoinnissa onkin tunne siitä, että omaan työhön voi vaikuttaa. Johtoon luotetaan sitä enemmän, mitä laajemmin työntekijät saavat osallistua työtään koskevaan päätöksentekoon. Luottamus synnyttää luovuutta ja rikastaa työyhteisöä. Ideat kiertävät ja ihmiset saavat toinen toisiltaan. Tällaisessa yhteisössä kukin on kiinnostunut toisista ja arvostaa toisia. Kissa pöydälle Marja-Liisa Manka kertoo karua tilastotietoa: Suomi pitää EU:n kärkisijaa työpaikkakiusaamisessa ja häirinnässä. Hänen mielestään työpaikoilla on aika nostaa kissa pöydälle. Stressitutkijat ovat huomanneet, että paras keino lisätä jaksamista on nostaa vaikeat asiat käsittelyyn. Puheeksi ottaminen helpottuu, kun miettii tilanteen etukäteen. Keskustelu kannattaa käydä ratkaisukeskeisesti eikä ketään syyllistäen. Työhyvinvoinnin professori huomauttaa, että palautteen antaminen ja vastaanottaminen vaativat harjaantumista. Hyvää palautetta annetaan hänen mukaansa aivan liian harvoin. Työssä onnistuminen tarkoittaa valitettavan usein käytännössä sitä, että kun ei kuulu mitään, työt on hoidettu hyvin. Erityisesti negatiivisen palautteen antaminen vaatii rohkeutta. Usein mieluummin vaietaan ja ajatellaan, että aika hoitaa ongelman. Asioihin pitäisi kuitenkin tarttua silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Kielteinen palaute pitäisi antaa rakentavasti siten, että tilanteeseen etsitään uusi ratkaisu ja palautteen saajalle jää hyvä mieli. Ongelmatilanteessa Manka kehottaa ajattelemaan ratkaisukeskeisesti: sen sijaan, että kysytään Miksi ihmeessä sinä taas unohdit lupauksesi, kannattaa pohtia, Voisinko jotenkin auttaa sinua hoitamaan asian siten kuin sovimme. Työuupumuksen polulta työn ilon tielle Työssä viihtymiseen vaikuttavat organisaation joustavuus, esimiehen johtamistaidot ja työyhteisön ryhmähenki, mutta Marja-Liisa Manka korostaa, että jokainen voi myös itse vaikuttaa työhyvinvointiinsa. Voimme itse vaikuttaa siihen, kuljemmeko positiivisen energian vai työuupumuksen polkua kiinnitämmekö huomiomme negatiiviseen vai positiiviseen? Pitkäkestoinen stressi johtaa pahimmillaan uupumukseen, jolloin valon pilkahduksia on vaikea nähdä. Henkisen hyvinvoinnin vuoksi elimistön pitäisikin saada palautua kunnolla työrupeamien välillä. Vapaa-ajalla pitäisi pystyä irrottautumaan työstä myös henkisesti. Energiavarastojen ja hormonitasapainon palautuminen edellyttää myös riittäviä yöunia, Manka muistuttaa. Työrauhan julistus Johdettakoon työntekijöitä taitavasti. Annettakoon jokaiselle vaikuttamisen mahdollisuus. Opeteltakoon olemaan ihmisiksi. Otettakoon ongelmat heti puheeksi. Jätettäköön aikaa myös ajattelulle ja palautumiselle. Huolehtikoon jokainen myös itsestään. Harjoittakoot työnantajat vastuullista henkilöstöpolitiikkaa. 13

14 Professor Marja-Liisa Manka utlyser ARBETSFred Marja-Liisa Manka är ett levande exempel på en människa som njuter av sitt arbete. Enligt den alerta och positiva professorn i arbetshälsa har alla arbetstagare rätt till arbetsfred: en öppen atmosfär på arbetsplatsen och en möjlighet att påverka det egna arbetet. Respons ges inte, brådskan och trycket på tiden ökar, man håller inne med information, det psykiska orkandet prövas... I sitt arbete inom arbetsgemenskaperna har professorn vid Tammerfors universitets handelshögskola Marja- Liisa Manka ofta stött på minskad meningsfullhet i arbetet. Fenomenet har utöver personliga också nationalekonomiska följder. Sjömanspensionskassans vd Helena Jaatinen berättar att invalidpensionerna sänker finländarnas genomsnittliga pensioneringsålder med omkring fyra år antalet invalidpensionärer i Finland är Nordens största. Enligt Helena Jaatinen bör blicken inte bara fokuseras till en eventuell höjning av åldern för ålderspension för att förlänga arbetslivet utan också till en minskning av antalet invalidpensioner. I bakgrunden till arbetsoförmågan finns ofta psykiska problem; särskilt depression förkortar finländarnas arbetsliv. Möjligheten att påverka är viktig Marja-Liisa Manka, som talade på den av pensionskassan ordnade Må väl-dagen för sjöfartsfolket, har erfarenheter som visar att det på de finländska arbetsgemenskapernas önskelistor finns många likartade mål: mera öppenhet och samtalande, meningsfullare arbeten och ett djupare engagemang av förmännen. 14 En bra fysisk arbetsmiljö är grundförutsättningen för utförandet av arbete. Enligt Manka lönar det sig att först korrigera problem som har att göra med arbetsmiljöns funktionsduglighet och först sedan börja utveckla andra områden, som t.ex. interaktionens funktionsduglighet. Som ett exempel berättar hon om sitt arbete med livsmedelsindustrins arbetstagare. Under de första diskussionerna lyftes arbetsredskapen och -maskinerna fram som utvecklingsobjekt. När man hade fått dem i skick och att fungera kunde vi ta upp psykiska frågor som inverkade på arbetshälsan. Utgångspunkten var bra, för arbetstagarna märkte att deras åsikter hade betydelse: den fysiska arbetsmiljön hade förbättrats enligt deras önskemål. En nyckelfaktor när det gäller arbetshälsa är därför känslan av att kunna påverka det egna arbetet. Ju mera arbetstagarna får delta i beslutsfattande som gäller det egna arbetet, dess mer litar de på ledningen. Förtroendet föder kreativitet och berikar arbetsgemenskapen. Idéerna cirkulerar och människorna får av varandra. I en sådan gemenskap är envar intresserad av de andra och ger värde åt varandra. Katten på bordet Marja-Liisa Manka berättar om karga statistiska fakta: Finland håller topplatsen i EU i arbetsplatsmobbning och -störande. Enligt henne vore det på tiden att lyfta katten på bordet på arbetsplatserna. Stressforskarna har observerat, att det bästa sättet att förbättra orkandet är att lyfta fram de svåra sakerna för behandling. Att ta dem till tals underlättas om man tänker igenom situationen på förhand. Det lönar sig att föra diskussionen lösningsinriktad utan att skylla på någon. Professorn i arbetshälsa påpekar att givande och mottagande av respons kräver övning. Positiv respons ges enligt henne alldeles för sällan. Alltför ofta betyder ett välskött jobb i praktiken att jobbet, eftersom det inte har hörts någonting, har skötts bra. Särskilt kräver det kurage att ge negativ feedback. Ofta tiger man hellre och tänker att tiden sköter problemet. Rätt tid att ingripa i sakernas gång är dock när de är aktuella. Negativ respons bör ges konstruktivt så att det söks en ny lösning i situationen och att den som tar emot responsen blir vid gott mod. I problemsituationer uppmanar Manka de berörda att tänka lösningsinriktat: istället för att genast fråga Varför i fridens dar glömde du igen ditt löfte, lönar det sig att ta en funderare tillsammans, Kan jag på något sätt hjälpa dig att sköta saken så som vi kom överens? Från burn out-stigen till arbetsglädjens väg Trivseln i arbetet påverkas av organisationens flexibilitet, förmannens ledarförmåga och arbetsgemenskapens vi-anda, men Marja-Liisa Manka understryker, att alla kan också själva påverka sin arbetshälsa. Vi kan själva inverka på om vi vandrar längs den positiva energins stig eller längs burn out-stigen fäster vi vår uppmärksamhet vid negativa eller positiva faktorer? Långvarig stress leder som värst till ett tillstånd av utbrändhet där det är svårt att se ljusglimtarna. För den mentala hälsans skull borde kroppen få återhämta sig ordentligt mellan arbetspassen. På fritiden borde man kunna lösgöra sig också psykiskt från arbetet. Energilagrens och hormonbalansens återhämtning förutsätter också ett tillräckligt mått nattsömn, påminner Manka. Utlysande av arbetsfred Må arbetstagarna ledas skickligt. Må var och en ges en möjlighet att påverka. Må vi lära oss att bära oss åt som folk. Må problemen genast tas till tals. Må tid lämnas också för tankearbete och återhämtning. Må envar även sköta sig själv. Må arbetsgivarna bedriva en ansvarsfull personalpolitik.

15 Työhyvinvointipäivä kannusti aktiiviseen elämäntapaan Merenkulun hyvinvointipäivä keräsi varustamoiden ja työterveyshuollon edustajia työhyvinvointiteeman ympärille. Työrauhan julistuksen lisäksi päivän aikana kuultiin mm. uutisia merenkulun hyvinvointihankkeiden edistymisestä sekä saatiin tietoa stressin vaikutuksista terveydentilaan. Hyvinvointilähettien ohjaama liikunnallinen tuokio sai veren kiertämään ja hymyn huulille. Silja Serenadella ja Viking Mariellalla toteutettu Kehon Ikä -pilottihanke saatiin päätökseen syyskuussa. Jussi Hannula hankkeen toteuttaneesta 4Event Oy:stä kertoi merenkulkijoiden työn raskauden näkyvän tuloksissa: tiettyjen fysiologisten tekijöiden, kuten verenpaineen, painon, lihaskunnon ja hapenottokyvyn perusteella määritettävä kehon ikä oli tutkituilla hankkeen alussa keskimäärin peräti seitsemän vuotta yli oman iän, kun se 4Eventin testaamilla työpaikoilla yleensä on keskimäärin kolme vuotta yli oman iän. Pilottihankkeeseen osallistui 80 talous- ja ravintolatehtävissä työskentelevää vuotiasta naista, joilla oli jonkinasteinen työkyvyttömyyden uhka. Tulokset olivat rohkaisevia: osallistujien verenpaine laski, paino putosi ja sekä aerobinen kunto että varsinkin lihaskunto paranivat. Ryhmien kehon ikä aleni 0,9 3,9 vuotta. Suurin muutos oli osallistujien kokema ahaa-elämys: näin voin lisätä omaa hyvinvointiani. Jussi Hannula painotti, että pitääkseen kuntoa yllä merenkulkijoiden olisi harrastettava liikuntaa myös laivalla ei riitä, että liikkuu vapaa-aikanaan maissa. Hän vinkkasi, että laivojen kuntosaleilla olisi hyvä olla lihaskuntolaitteiden lisäksi myös aerobista kuntoa kohottavia laitteita. Merimiespalvelutoimiston (MEPA), Kuntoutuskeskus Petrean, Työterveyslaitoksen ja Tallink Siljan yhteistyössä toteuttaman Arjessa kuntoon -työhyvinvointikurssin tavoitteena on kiinnittää Teksti: Suvi Artti Kuvat: Marina Paulaharju merenkulkijoiden huomio itsestään huolehtimiseen. Aktiiviseen elämäntapaan ja terveellisiin ruokailutottumuksiin kannustavan kurssin opit ovat yksinkertaisia: Kenenkään ei tarvitse juosta maratonia, riittää kun ottaa ne sauvat käteen ja kävelee, tiivisti Martti Karlsson MEPAsta. Merimieseläkekassan ylilääkäri Juhani Juntunen esitelmöi stressin ja sairauksien yhteyksistä. Hänen mukaansa stressin aiheuttamia sairauksia voi ehkäistä pitämällä huolta aivoistaan. Hänen yksinkertaiset aivojen huolto-ohjeensa kuuluivat: käytä, suojaa, säästä, hoida. Uuden opettelu ja aivojen työllistäminen pitävät mielen vireänä ja aivot kunnossa. Nautintoaineiden käytön rajoittaminen säästää aivoja, terveet elämäntavat ja myönteinen elämänasenne hoitavat niitä. Må väl-dagen sporrade till ett aktivt levnadssätt Sjöfartens Må väl-dag den samlade representanter för rederierna och företagshälsovården kring temat arbetshälsa. Utöver utlysandet av arbetsfred fick deltagarna under dagens lopp bl.a. lyssna på senaste nytt om hur sjöfartens hälsoprojekt framskrider samt höra fakta om stressens inverkan på hälsotillståndet. En motionsstund ledd av hälsoambassadörerna fick blodet att cirkulera och ett leende att sprida sig på läpparna. Pilotprojektet Kroppens ålder, som genomfördes på Silja Serenade och Viking Mariella, kunde slutföras i september. Jussi Hannula från 4Event Oy, som verkställde projektet, berättade att det av resultaten framgår hur tungt sjöfararnas arbete är: kroppens ålder, som fastställdes med hjälp av vissa fysiologiska faktorer, som t.ex. blodtrycket, vikten, musklernas kondition och syreupptagningsförmåga, i början av projektet i genomsnitt var hela sju år över den egna åldern mot att den vanligen på arbetsplatser som testas av 4Event i genomsnitt är tre år över den egna åldern. I pilotprojektet deltog 80 kvinnor i års ålder som arbetar i ekonomi- och restauranguppgifter och hotas av någon grad av invaliditet. Resultaten var uppmuntrande: deltagarnas blodtryck och vikt sjönk och såväl den aerobiska konditionen som särskilt musklernas skick förbättrades. Gruppernas kroppsålder sjönk med 0,9 3,9 år. Den största förändringen var den aha-upplevelse deltagarna fick känna på: så här kan jag höja mitt eget välbefinnande. Jussi Hannula underströk att sjöfararna för att kunna upprätthålla sin kondition borde motionera också ombord det räcker inte med att man rör sig under fritiden iland. Han tipsade att det skulle vara fint om det utöver muskelkonditionsapparaterna också skulle finnas anordningar för höjande av den aerobiska konditionen i fartygens gym. Målet för arbetshälsokursen Vardagskondition, som genomfördes i ett samarbete mellan Sjömansservicebyrån (SSB), Rehabiliteringscentret Petrea, Institutet för arbetshygien och Tallink Silja var att fästa sjöfararnas uppmärksamhet vid vikten av att också sköta sig själv. Lärorna på kursen, som uppmuntrar till en aktiv livsföring och sunda matvanor, är enkla: Ingen behöver löpa maraton, det räcker med att ta stavarna i händerna och gå, sammanfattade Martti Karlsson från SSB. Sjömanspensionskassans överläkare Juhani Juntunen föreläste om sambanden mellan stress och sjukdomar. Enligt honom kan av stress orsakade sjukdomar förebyggas genom att sköta hjärnan med omsorg. Hans enkla serviceanvisningar för hjärnan lydde: använd, skydda, spara, sköt. Att lära sig nytt och sysselsätta hjärnan håller sinnet på alerten och hjärnan i skick. Begränsning av användningen av njutningsmedel sparar hjärnan, sunda levnadsvanor och en positiv inställning till livet sköter den. 15

16 Vapaaehtoistyöstä sisältöä eläkepäiviin Historiakerhossa koulukirjojen TIETO MUUNTUU TARINOIKSI Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva laivakokki Jari Mäntsä Männikkö on aktiivinen historian ja pienoismallien harrastaja. Hän vetää Sahalahdella Sariolan yhtenäiskoulussa kerhoja, joissa oppikirjojen sivut heräävät elämään. Tarinoiden ja pienoismallien rakentelun myötä oppiminen helpottuu ja tiedonhalu kasvaa. Teksti ja kuvat: Marina Paulaharju Jari Männikön tarinat ovat kiehtovia ja vievät mukanaan. Häntä on aina kiinnostanut myös Suomen sotahistoria. En minä ehkä aina ihan kaikkea tiedä, mutta sitten pitää vain soveltaa, hän naurahtaa. Kristina Reginalla kokkina työskennellyt Jari kertoo päässeensä välillä pesteillään jopa matkaoppaaksi. Monessa mukana Jarilla on monta rautaa tulessa: autotallista löytyy pari upeata amerikanrautaa, osin itse rakennettuja. Harrastusintoa kuvastavat kodin lukuisat kirjat ja elokuvat hyllyissä ja vitriineissä. Pokaalit ja mitalit todentavat Jarin osaavan hommansa. Pihan perältä löytyy vielä lisää toinen toistaan upeampia pienoismalleja sekä joka pojan unelma: pienoisrautatie. Myös vapaaehtoistyö kouluikäisten lasten parissa on Jarille sydämen asia. Sariolan koulun rehtori Tuomo Myllö kertoo Jarin työn koulun kerhotoiminnan hyväksi olevan enemmän kuin tervetullutta. Kiitollisena hän toteaa, että ilman vapaaehtoisia aikuisia koululla ei olisi voimavaroja kerhojen pyörittämiseen. Jo pelkästään taloudelliset resurssit asettavat oman rajansa. Jarin ryhmissä on pääasiassa yläasteikäisiä, mutta on joukossa muutamia oppilaita ala-asteeltakin, hän kertoo. Historiakerho toimii hänen mukaansa arvokkaana opetuksen tukena. Kerhot ovat myös kutsuneet vieraikseen alueen sotaveteraaneja ja kuulleet heidän tarinoitaan. Mikä on sen hienompaa kuin kuulla kirjoista luettua todennettuina tarinoina ja osin jopa omien isovanhempien kokemuksina. Hienoa sosiaalista kanssakäymistä ja opettavaista, Tuomo Myllö toteaa. Nyt alkavat olla viimeiset hetket siirtää esimerkiksi Suomen viime sotien historiaa nuorille sukupolville; veteraanit ovat varsin iäkkäitä, ja heillä on meille vielä paljon kerrottavaa, hän jatkaa. 16

17 Kaikki alkoi siitä kun Kaikki sai alkunsa, kun Jari Männikkö ehdotti Sahalahden nuorisotyön ohjaajalle, että hän voisi ryhtyä pitämään pienoismallikerhoa koululaisille. Siitä on nyt aikaa reilut kuusi vuotta. Kerhotoiminta on sittemmin laajentunut myös erikseen historiakerhoksi. Kerhot ovat järjestäneet näyttelyitä ja olleet mukana sekä alueellisissa että valtakunnallisissa tapahtumissa; kerholaiset ovat saaneet valtavasti kokemusta ja esiintymisvarmuutta. Kerhot ovat päässeet mukaan jopa tv-ohjelmaan. Historiakerho on tarkoitettu yläasteikäisille pojille, mutta peruskoulun 3 9-luokkalaisille tarkoitetussa pienoismallikerhossa on mukana myös tyttöjä. Kerhojen materiaalit, kuten mallit ja maalit, kustantaa Kangasalan kunnan nuorisotyö. Historiakerho saa tukea valtion kerhomäärärahoista. Tukea kouluopetukselle Pienoismalleja rakennetaan kerhossa pääasiassa tietyn, valitun historia-alueen tai -tapahtuman ympäriltä. Ensin kerholaisille kerrotaan faktoja, joiden pohjalta he sitten pystyvät rakentamaan ja kuvittamaan historian pienoismalleihin. Faktat voivat olla elokuvaa, esineistöä tai sotaveteraanien tarinoita. Edustava esimerkki kerhon aikaansaannoksista löytyy koulun käytävältä: lasivitriinissä on kuvaelma yhdestä taisteluhetkestä Suomen sodassa. Historiakerhossa tarinat rakennetaan pienoismalleiksi. Oppikirjojen tietoa elävöitetään molemmissa kerhossa pienoismallien kautta, mutta historiakerhossa on enemmän historian painotusta. Molemmat kerhot tukevat koulun historianopetusta varsin paljon. Kerhojen myötä historia kiinnostaa nyt huomattavasti aikaisempaa enemmän. Myös lasten vanhemmat ovat tyytyväisiä koulun kerhotoimintaan. Lisäksi pienoismalliharrastus on lisännyt katu-uskottavuuttaan, toteaa Jari Männikkö. Nyt aikuiset miehetkin uskaltavat kertoa harrastavansa pienoismallien rakentamista. Rakentaminen poikien intohimoa Historiakerho kokoontuu kerran viikossa torstaiiltaisin koulun kuvaamataidon luokkatiloissa. Osa pojista rakentaa pienoismalleja myös kotona. Otsolla on oman huoneensa kirjahyllyssä yli 120 rakennettua pienoismallia, Kimmolla 55, Iivarilla 20 ja Tomilla Mika on äskettäin aloittanut harrastuksen, joten hänen kokoelmansa on vasta rakentumassa. Pojista Otso on se, joka on innostanut kavereitaan harrastuksen pariin ja mukaan kerhoon. Hän on ollut kerhossa viisi vuotta ja rakentanut jo ennen sitä pienoismalleja kotonaan. Kerho on syksyn mittaan rakentanut pienoismalleja Suomen sota -aiheiseen dioraamaan, kolmiulotteiseen malliin, joka oli näytteillä Sahalahden tämänvuotisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa. Tilaisuus järjestettiin Kontula-juhlatalossa, josta veteraanit ovat aikanaan lähteneet sotaan. Juhlaan oli kutsuttu veteraaneja sekä muitakin paikkakuntalaisia. Ensi kevään teemaksi Jari on valinnut omaan työhistoriaansa liittyvän kaupan ja merenkulun. Hänellä on valmiiksi valittuna pienoismallit, ja tietojen kerääminen on käynnissä. Merille isän askelissa Jarin ja hänen vaimonsa Jaanan koti sijaitsee hiukan sivussa Sahalahden keskustasta. Vanha tykki on pihalla vastaanottamassa tuttuja ja vieraita. Sain tämän lahjaksi Hämeen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtajalta, kun osallistuin Tampereen Työväenmuseon jatkosotanäyttelyyn, Jari kertoo esitellen ylpeänä kunniapaikalla olevaa tykkiä. Jaana ei ole innostunut pienoismallien rakentamisesta, mutta Tampereen seudun FHRA:n (Finnish Hot Rod Association) toiminnassa hän on aktiivisesti mukana. Tallissa Jaanalla on omalle moottoripyörälle pieni paikkansa. 125-kuutioinen custom on Jaanan lelu. Minua moottoripyörät eivät kiinnosta. Jaana ei kuitenkaan sentään ole ryhtynyt niitä rakentamaan, Jari naurahtaa. Jaana on kotona keittiön hengetär lukuun ottamatta erityistilanteita, jolloin Jari kokkaa. Mutta leipominen jää kyllä Jaanalle; kokki ei nimittäin leivo! Jari huomauttaa. Jarin vei aikanaan merille kiinnostus laivoihin ja isän esimerkki: isä oli laivakokkina eläkeikään asti. Suomen Joutsenella suoritetun merikoulun jälkeen Jarin oli suoritettava ensin varusmiespalvelus saadakseen esteettömyystodistuksen ja oikeuden merityöhön. Varusmiespalvelun Jari suoritti laivastossa. Työ laivaston laivakokkina oli hänestä mukavaa, mutta maissa voimassa ollut kokin työsuhde sitoi hänet vielä muutamaksi vuodeksi maihin. Myöhemmin, kun ravintoloitsija lopetti ravintolatoiminnan, hän lähti merille. Näin avautuivat ovet laivakeittiöön. Elämänmyönteisyys kantaa Iloinen ja myönteinen asennoituminen elämään on kantanut minua myös niinä hankalina vuosina, jolloin jouduin jättämään meriuran terveyssyistä, Jari pohtii. Työkyvyttömyyseläkkeellä elämän täyttävät erilaiset harrastukset ja vapaaehtoistyö. Olisin ehkä vieläkin merillä, jollei jalka olisi pettänyt ja lääkäri todennut, etten voi enää palata työhön. Hyvin elämä on kuitenkin näinkin sujunut, ja olen voinut suorittaa kansalaisvelvollisuuksia omien intressieni pohjalta, aktiivinen MEL-eläkeläinen toteaa. Hämäläisen maiseman sydämessä Längelmäveden äärellä sijaitsevan vireän Sahalahden koulun kerhotoiminta on vireää. Albatrossi-lehti lahjoitti kerholle Suomen merenkulun historiaa esittelevän kirjan sekä CD-ROM-multimediateoksen. Toivotamme kerholle mukavia hetkiä merenkulun historian parissa. 17

18 Pensionärens dagar får innehåll av frivilligarbete I historieklubben förvandlas skolböckernas FAKTA TILL BERÄTTELSER Invalidpensionerade fartygskocken Jari Mäntsä Männikkö är aktivt intresserad av historia och miniatyrmodeller. I Sariola enhetsskola i Sahalahti leder han klubbar där läroböckernas sidor får liv på mötena. Via historiska berättelser och byggande av miniatyrmodeller blir det lättare att lära sig och kunskapstörsten ökar. Jari Männikkös berättelser är fängslande och för en med sig. Han har dessutom alltid varit intresserad av Finlands krigshistoria. Det kan nog hända att jag inte alltid vet alldeles allt, men då måste man bara tillämpa, skrattar han. Jari, som jobbade på Kristina Regina som kock, berättar att han under sina anställningar emellanåt t.o.m. fungerat som reseguide. Många järn i elden Jari har många järn i elden: i garaget har han ett par toppenfina dollargrin, delvis konstruerade av honom själv. I hemmet återspeglar otaliga böcker och filmer på hyllor och i vitriner Jaris intresse för olika fritidssysslor. Pokaler och medaljer dokumenterar att han kan sina hobbyn. På bakgården hittas det fler miniatyrmodeller, den ena mer imponerande än den andra. Och där finns naturligtvis också varje pojkes dröm: en modelljärnväg. Också frivilligarbetet med barn i skolåldern är för Jari en hjärtesak. Rektorn för Sariola skola Tuomo Myllö berättar att Jaris arbete till fromma för skolans klubbverksamhet är mer än välkommet. Han konstaterar tacksamt att skolan inte utan vuxna frivilliga skulle ha resurser för att upprätthålla klubbarnas verksamhet. Redan de ekonomiska resurserna sätter sina gränser. I Jaris grupper ingår i huvudsak elever i högstadieålder, men det finns också några elever från lågstadiet med i klubbverksamheten, berättar han. Historieklubben fungerar enligt honom som ett värdefullt stöd för undervisningen. Klubbarna har också bjudit in krigsveteraner i området som gäster och lyssnat till deras berättelser. Vad kan vara finare än att lyssna på sådant man läst om som berättelser ur levande livet och delvis t.o.m. som egna far- och morföräldrars erfarenheter. Fint socialt umgänge och informativt, konstaterar Tuomo Myllö. Nu börjar det vara i sista valetet för att överföra vårt lands vinter- och fortsättningskrigs historia till de unga generationerna; veteranerna är rätt åldersstigna och de har ännu mycket att berätta för oss, fortsätter han. Allt började med att Allt började när Jari Männikkö föreslog för ledaren för Sahalahtis ungdomsarbete, att han kunde börja med en modellbyggarklubb för skoleleverna. Det är nu rejält sex år sedan. Klubbverksamheten har sedan breddats till en separat historieklubb. Klubbarna har ordnat utställningar och deltagit i såväl regionala som riksomfattande evenemang; klubbmedlemmarna har fått enormt med erfarenhet och vana att uppträda. Klubbarna har t.o.m. fått komma med i ett tv-program. Historieklubben är avsedd för pojkar i högstadieålder, men i den för grundskolans 3 9 klassister avsedda modellklubben finns det också flickor. Klubbarnas material, som t.ex. modeller och färger, finansieras av Kangasala kommuns ungdomsarbete. Historieklubben får stöd av statens anslag för klubbverksamhet. 18

19 Jari Männikön pihan perältä löytyy mm. joka pojan unelma, pienoisrautatie. På Jari Männikkös bakgård finns bl.a. varje pojkes dröm, en modelljärnväg. Stöder skolundervisningen De miniatyrmodeller som skapas i klubben byggs i huvudsak kring ett valt specifikt avsnitt i historien eller kring en viss historisk händelse. Först berättas fakta för klubbmedlemmarna. Sedan kan de utgående från dessa börja bygga och illustrera historien med miniatyrmodeller. Faktabakgrunden kan t.ex. vara en film, föremål eller krigsveteranernas berättelser. Ett representativt exempel på vad klubben har åstadkommit hittas i skolans korridor: i en glasvitrin finns en tablå som föreställer ett stridsögonblick under Finlands krig. I historieklubben byggs det miniatyrmodeller som illustrerar berättade historier. Skolböckernas fakta levandegörs i vardera klubben via miniatyrmodeller men i historieklubben ligger tyngdpunkten mera på historia. Vardera klubbarna stöder i rätt så hög grad skolans historieundervisning. I och med att klubbarna kom in i bilden intresserar historia nu betydligt mera än tidigare. Också barnens föräldrar är nöjda med skolans klubbverksamhet. Dessutom har miniatyrmodellbyggandet som hobby fått ökad gatutrovärdighet, konstaterar Jari Männikkö. Nu vågar t.o.m. vuxna män berätta att de har byggande av miniatyrmodeller som hobby. Byggandet pojkarnas passion Historieklubben har möte en gång i veckan, torsdagskvällar i skolans teckningssal. En del av pojkarna bygger miniatyrmodeller också hemma. Otso har över 120 byggda miniatyrmodeller på bokhyllan i sitt eget rum, Kimmo 55, Iivari 20 och Tomi Mika har nyligen börjat med hobbyn så hans samling är först under uppbyggnad. Av pojkarna är Otso den som fått sina kamrater intresserade av hobbyn och med i klubben. Han har varit medlem i klubben i fem år och byggde redan före det miniatyrmodeller hemma. Klubben har under hösten byggt miniatyrmodeller för ett diorama med temat Finlands krig, en tredimensionerad modell som ställdes ut i samband med innevarande års självständighetsdagsfest i Sahalahti. Festligheterna ordnades i ungdomsgården Kontula, därifrån veteranerna i tiden begav sig iväg ut i kriget. Till festen hade såväl veteraner som andra ortsbor inbjudits. Till tema för nästa vår har Jari valt handel och sjöfart med sin egen arbetshistoria som utgångspunkt. Han har redan valt miniatyrmodellerna och insamlingen av uppgifter är på gång. Till sjöss i faderns fotspår Jaris och hans hustru Jaanas hem ligger en aning på sidan om Sahalahti centrum. På gården står en gammal kanon och tar emot såväl bekanta som främmande. Jag fick den här i gåva av ordföranden för Tavastlands Vapenhistoriska Förening, när jag deltog i Tammerfors Arbetarmuseums utställning om fortsättningskriget, berättar Jari och demonstrerar stolt kanonen där den står på sin hedersplats. Jaana är inte så begeistrad över byggandet av miniatyrmodeller, men är aktivt med i Tammerforsnejdens FHRA-verksamhet (Finnish Hot Rod Association). I garaget har Jaanas egen motorcykel en liten plats. 125-kubiks custom-mc:n är Jaanas leksak. Mig intresserar inte motorcyklar. Jaana har ändå inte börjat bygga såna, skrattar Jari. Hemma är Jaana kökets fe med undantag för särskilda tillfällen då Jari kockar. Men bakandet överlåter jag nog till Jaana; kocken bakar nämligen inte! kommenterar Jari. Intresset för fartyg och faderns exempel förde i tiden också Jari till sjöss: fadern var skeppskock ända fram till pensionsåldern. Efter att ha avverkat sjöskolan på Suomen Joutsen måste Jari först avtjäna värnplikten för att få hinderlöshetsintyg och rätt att utföra sjöarbete. Värnplikten avtjänade Jari vid flottan. Arbetet som skeppskock vid flottan tyckte han var trevligt men ett gällande kockarbetsavtal band honom ännu några år vid landbacken. Senare då restaurangägaren upphörde med restaurangverksamheten begav sig Jari till sjöss. Så öppnades dörrarna till kabyssen. Livsbejakelse bär En glad och positiv inställning till livet har burit mig också under de svåra år, då hälsoskäl tvingade mig att lämna sjökarriären, filosoferar Jari. Nu som invalidpensionär fylls livet av olika hobbyer och frivilligarbete. Jag skulle ännu vara på sjön om inte foten hade svikit och läkaren konstaterat, att jag inte mera kan återgå i arbete. Bra har livet gått så här också och jag har kunnat utföra medborgarskyldigheter utgående från mina egna intressen, konstaterar den aktiva SjPL-pensionären. Tidningen Albatrossen donerade ett bokverk som presenterar Finlands sjöfarts historia samt ett CD-ROM-multimediaverk till klubben. Vi önskar klubben trevliga stunder i tecknet av vår sjöfarts historia. 19

20 Kronprins Gustav Adolfin hylyssä oleva ankkurin rengas. Ankarringen på Kronprins Gustav Adolfs vrak. Kronprins Gustav Adolf Itämeren ensimmäinen vedenalainen puisto Vuonna 1995 löydetty Kronprins Gustav Adolfin hylky sijaitsee Helsingin edustalla Harmajan majakasta lounaaseen. Hylylle avattiin vuonna 2000 Suomen ja samalla Itämeren ensimmäinen kulttuurihistoriallinen vedenalainen puisto. Teksti: Salla Pärssinen Kuvat: Pekka Tuuri, Museovirasto Piirros: Kalle Salonen, lisäykset Museovirasto 20