HIILIJALANJÄLJEN LASKENTA ISO STANDARDIN JA PAS OHJEEN MUKAISESTI. CASE: METSÄHALLITUS LAATUMAA

Transkriptio

1 LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta Ympäristötekniikan koulutusohjelma BH10A0300 Ympäristötekniikan kandidaatintyö ja seminaari HIILIJALANJÄLJEN LASKENTA ISO STANDARDIN JA PAS OHJEEN MUKAISESTI. CASE: METSÄHALLITUS LAATUMAA Calculation of Carbon Footprint based on ISO standard and guidelines of PAS Case: Metsähallitus Laatumaa Työn tarkastaja: Työn ohjaaja: Professori, KTT Lassi Linnanen Nuorempi tutkija, DI Kaisa Grönman Lappeenrannassa Hanna Luhtio

2 SISÄLLYSLUETTELO SYMBOLILUETTELO JOHDANTO HIILIJALANJÄLJEN LASKENTAPERIAATTEET ISO Laskennan pääperiaatteet Kasvihuonekaasuinventaarion vaiheet Kasvihuonekaasujen raportointi PAS Vertailuanalyysi LAATUMAAN TOIMINNAN KUVAUS LAATUMAAN HIILIJALANJÄLJEN SELVITTÄMINEN Toiminnan kasvihuonekaasupäästölähteet Rajausten määrittäminen TONTIN JALOSTAMISEN HIILIJALANJÄLKI TOIMISTOTYÖSKENTELYN HIILIJALANJÄLKI Lämmitys Sähkö Jätteet Hankinnat LIIKEMATKUSTAMISEN HIILIJALANJÄLKI Auto Linja-auto Juna Lentokone Laiva... 39

3 7.6 Työmatkat kodin ja työpaikan välillä Matkustamisen päästöt JOHTOPÄÄTÖKSET Kokonaistulokset Epävarmuus- ja virhetarkastelu Energiankulutus Matkustaminen Muut epävarmuustekijät Raportointi- ja tilastointijärjestelmän kehitystarve Hiilijalanjäljen pienentämismahdollisuudet YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Laskelmat energiankulutuksen hiilijalanjäljelle Liite 2. Laskelmat liikematkustamisen hiilijalanjäljelle Liite 3. Laskelmat työpaikan ja kodin välisen matkustamisen hiilijalanjäljelle Liite 4. Laatumaan hiilijalanjälkiselvityksen edellyttämät toimintotiedot TAULUKOT Taulukko 1. Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus Taulukko 2. Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus Taulukko 3. Metsähallituksen organisaatiokaavio Taulukko 4. Laatumaan toimipisteiden käyttö Taulukko 5. Kaukolämmön toimipistekohtaiset kasvihuonekaasupäästöt Taulukko 6: Laatumaan sähkönkulutustaulukko Taulukko 7: Sähkönkulutuksen toimipaikkakohtaiset kasvihuonekaasupäästöt Taulukko 8. Toimistolaitteiden, kalusteiden ja paperinkulutuksen päästökertoimia Taulukko 9. Junamatkustaminen vuonna

4 Taulukko 10. Lentomatkustaminen vuonna Taulukko 11. Matkustamisesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt Taulukko 12. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi matkustamisesta aiheutuvia kaasumaisia päästöjä Taulukko 13. Laatumaan hiilijalanjälkiselvityksen kokonaistulokset KUVAT Kuva 1. Kasvihuonekaasuinventaarion vaiheet Kuva 2. Kasvihuonekaasuinventaarion eteneminen Kuva 3. Laatumaan organisaationaliset ja toiminnalliset rajat Kuva 4. Fortumin lämmöntuotanto Euroopassa lähteittäin Kuva 5. Työpaikan ja kodin välisen matkustamisen kulkuneuvot Kuva 6. Päästöjen jakautuminen päästölähteittäin Kuva 7. Kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen päästölähteittäin Kuva 8. Laatumaan henkilöstön työpaikan ja kodin välisen matkustamisen suhde Laatumaan kokonaispäästöihin

5 2 SYMBOLILUETTELO Merkit: C x H y F z CH 4 C x F y CO 2 CO 2 e N 2 O SF 6 fluorihiilivedyt eli HFC-yhdisteet metaani perfluorihiilivedyt eli PFC-yhdisteet hiilidioksidi hiilidioksidiekvivalentti typpioksiduuli rikkiheksafluoridi Lyhenteet: BSI GWP IPCC ISO PAS SFS VTT British Standards Institution Global Warming Potential; ilmaston lämmittämispotentiaali Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli International Organization for Standardization; kansainvälinen standardoimisjärjestö Publicly Available Specification; BSI:n laatima ohjeistus tuotteiden ja palvelujen hiilijalanjäljen laskemiselle Suomen standardoimisliitto ry Teknologian tutkimuskeskus (ent. Valtion teknillinen tutkimuskeskus) Termit: absorboida sitoa, imeä itseensä emittoida päästää lävitseen säteilypakote suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa [W/m 2 ]

6 3 1 JOHDANTO Kestävä kehitys on ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on turvata nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvät elinolosuhteet. Kestävän kehityksen periaatteena on, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. (Ympäristöministeriö 2011.) Metsähallituksen Laatumaan tulosalueen tavoitteena on määrittää toiminnalleen kestävän kehityksen periaatteet vuoden 2011 aikana ja toiminnan hiilijalanjäljen selvittäminen on yksi osa tätä määrittämisprojektia. Hiilijalanjäljen selvittämisen tavoitteena on edistää ympäristötietoutta yrityksen sisällä ja toimia ensiaskeleena kohti hiilineutraalia yritystoimintaa. Tässä kandidaatintyössä selvitetään Laatumaan toiminnan ilmastovaikutusta standardiin pohjautuvan kasvihuonekaasuinventaarion kautta. Työssä tarkastellaan SFS-ISO standardin sekä PAS 2050 ohjeistuksen asettamia hiilijalanjäljen laskennan laatuvaatimuksia sekä suoritetaan niiden pohjalta hiilijalanjälkilaskelma toiminnalle. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa toiminnan ilmastovaikutuksista yrityksen päätöksenteon tueksi ja edesauttaa päästövähennys- ja -kompensaatiotavoitteiden asettamista. Työn tarkoituksena on myös tukea Laatumaan tavoitteita olla vihreällä liiketoiminnalla edelläkävijä kiinteistöliiketoimintamarkkinoilla. Työn tutkimuskysymyksiä ovat: Miten ilmastokuormitus määritetään? Mitkä Laatumaan toiminnot aiheuttavat ilmastokuormitusta? Millaisia ongelmia ja epävarmuustekijöitä Laatumaan hiilijalanjäljen laskentaan liittyy? Miten Laatumaa voi pienentää hiilijalanjälkeään? Hiilijalanjäljen selvitystyön alkuasetelma oli Laatumaan toiminnasta aiheutuvan hiilijalanjäljen laskeminen kansainvälisen ISO-standardin mukaisesti. Prosessin edetessä kuitenkin kävi ilmi, ettei hiilijalanjäljen laskemiseksi tarvittavia toimintotietoja ollut kaikilta osaalueilta saatavissa eivätkä työn rajaukset olleet täysin yksiselitteisiä. Tästä syystä hiilijalanjäljen laskentaprojekti muuttui selvittämisprojektiksi, jossa käydään läpi Laatumaan toi-

7 4 minnan kytköksiä kasvihuonekaasuihin, ja jossa lasketaan ilmastokuormitus niiltä osin, kuin se toimintotietojen puitteessa on mahdollista. Laatumaa ei ole aikaisemmin tutkinut toimintansa ilmastovaikutuksia. Opinnäytetyö on rajattu koskemaan Laatumaan toiminnasta aiheutuvaa ilmastokuormitusta ottaen huomioon toimistojen energiankulutuksen, työmatkustamisen, toimistotyöskentelystä aiheutuvat jätteet sekä tonttikaupan, tonttirakentamisen ja tuulivoiman hankekehityksen. Selvityksen ulkopuolelle on jätetty alihankinnat, konsulttipalveluiden käyttö sekä yhteishankkeet kuntien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa niiltä osin, kuin hiilijalanjälkeä kasvattavien toimintojen voidaan katsoa kuuluvan toisen toimijan hiilitaseeseen. Työssä tarkastellaan myös rajausperusteita ja kytköksiä eri toimijoiden välillä, sekä pohditaan, miten valitut rajaukset vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Kasvihuonekaasuinventaario suoritetaan ISO standardin ja PAS ohjeen mukaisesti, mutta tonttien kunnallistekniikan rakentamisen ilmastovaikutusta käsitellään vain teoreettisesti toimintotietojen puutteellisuuden vuoksi. Tarkasteluajanjaksona toimii kalenterivuosi Suomessa ei varsinaisesti ole vielä kansallisesti voimassa olevaa standardia hiilijalanjäljen laskennalle, mutta kasvihuonekaasuinventaariota koskevat standardit soveltuvat tässä kontekstissa myös hiilijalanjäljen selvittämiselle. Termejä kasvihuonekaasuinventaario ja hiilijalanjäljen laskenta käytetäänkin tässä työssä synonyymeina.

8 5 2 HIILIJALANJÄLJEN LASKENTAPERIAATTEET Hiilijalanjälki kuvaa tietyn toiminnon tai kokonaisuuden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Jotta päästöjen vähentäminen olisi mahdollista, on tärkeää ymmärtää, mistä ja minkälaisia päästöjä toiminnasta aiheutuu. Hiilijalanjälki mahdollistaa sen, että organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat arvioida heidän myötävaikutustaan ilmastonmuutokseen. (Guide to PAS 2050: 2008, 1.) Hiilijalanjäljen laskentaperiaatteiden määrittämisessä ensimmäinen tässä työssä tarkasteltava standardi on kansainvälisen standardoimisjärjestön, International Organization for Standardization (ISO), tuottama SFS-ISO :2006 Greenhouse gases. Part 1: Specification with guidance at the organization level for quantification and reporting of greenhouse gas emissions and removals. Tämä standardi on vahvistettu Suomessa viralliseksi standardiksi (ISO : 2006). Toinen tarkasteltava hiilijalanjäljen määrittämisohje on Britannian standardoimisinstituutin, British Standard Institutionin (BSI), tuottama Publicly Available Specification 2050 eli PAS Kansainvälinen standardoimisliitto valmistelee parhaillaan uutta standardia tuotteiden ja palveluiden hiilijalanjäljen määrittämiselle ja siitä viestimiselle. ISO standardi tulee perustumaan jo olemassa oleviin elinkaariarvioinnin standardeihin ISO 14040/44 ja ympäristömerkintöjen ja -tunnustusten standardiin ISO ISO standardin suunniteltu julkaisuajankohta on vuonna (PCF World Forum 2011.) Julkaisuajankohdan jälkeisissä hiilijalanjälkiselvityksissä painopiste voi olla järkevä asettaa ISO standardin soveltamiseen, mutta tässä työssä käytetään jo julkaistuja määritysperusteita. 2.1 ISO Kasvihuonekaasuinventaario on prosessi, jossa selvitetään organisaation kasvihuonekaasulähteet ja -nielut sekä toiminnasta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ja - päästövähennykset. ISO koostuu periaatteista, joita hyödynnetään kasvihuonekaasuinventaarion suunnittelussa, kehittämisessä, johtamisessa sekä raportoinnissa. Standardi

9 6 sisältää vaatimuksia kasvihuonekaasupäästöjen laskennan ja rajauksien määrittämiselle sekä yrityksen päästöjä aiheuttavan toiminnan ja toimintojen kehittämiselle johtamisen keinoin. Se pitää myös sisällään vaatimuksia ja ohjeita inventaarion laatujohtamiselle, raportoinnille, sisäiselle auditoinnille sekä organisaation vastuun verifiointitoimille. (SFS- ISO : 2006, v, 2.) ISO määrittelee kasvihuonekaasun ilmakehässä luonnollisesti tai ihmisen toimesta esiintyväksi kaasumaisessa olomuodossa olevaksi aineeksi, joka absorboi eli sitoo ja emittoi eli päästää lävitseen infrapunasäteilyn spektrillä maanpinnan, ilmakehän ja pilvien heijastamaa ja tietyllä aallonpituudella liikkuvaa säteilyä. Kasvihuonekaasuiksi luetaan hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli, rikkiheksafluoridi, fluorihiilivedyt sekä perfluorihiilivedyt. (SFS-ISO : 2006, 13.) Jokaisella kasvihuonekaasulla on oma ilmaston lämmittämispotentiaali, global warming potential (GWP). GWP-kerroin kuvaa kasvihuonekaasun säteilypakotteen lämmitysvaikutusta massayksikköä kohden suhteessa hiilidioksidin vastaavaan lämmitysvaikutukseen tietyllä aikavälillä. Taulukossa 1 on esitetty Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n vuonna 1996 julkaisemia GWP-kertoimia, joihin myös standardi viittaa. (SFS-ISO : 2006, 3, 19.) Taulukko 1. Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus. (SFS-ISO : 2006, 19.) Kaasu Kemiallinen kaava Lämmitysvaikutus [GWP / 100 a] hiilidioksidi CO 2 1 metaani CH 4 21 typpioksiduuli N 2 O 310 rikkiheksafluoridi SF HFC-yhdisteet C x H y F z PFC-yhdisteet C x F y

10 Laskennan pääperiaatteet ISO standardi määrittelee 5 pääperiaatetta, jotka ovat keskeisiä varmistamaan, että kasvihuonekaasuihin liittyvä informaatio on todenperäistä ja puolueettomasti arvioitua. Pääperiaatteet ovat (SFS-ISO : 2006, 6.): relevanssi täydellisyys johdonmukaisuus tarkkuus läpinäkyvyys Relevanssilla eli asiaankuuluvuudella tarkoitetaan, että tarkasteltavat kasvihuonekaasulähteet, -nielut ja -varastot sekä käytettävät tiedot ja menetelmät valitaan niin, että ne ovat inventaariolle tarkoituksenmukaisia (SFS-ISO : 2006, 6). Mikäli esimerkiksi organisaatio pyrkii selvittämään olemassa olevan toimistorakennuksen hiilijalanjäljen, ei välttämättä ole relevanttia tutkia parkettilattian lautoihin sitoutuneen kasvihuonekaasuvaraston kokoa, vaan keskittyä enemmänkin toimistotilojen käytöstä aiheutuneisiin ympäristövaikutuksiin. Toisaalta, uutta toimistorakennusta suunniteltaessa voi nimenomaan parketin ja kivilattian väliset erot hiilijalanjäljessä nousta relevanteiksi ja mahdollisesti myös valintakriteereiksi ekologisuutta arvostavan organisaation hankintapäätöksissä. Täydellisyysperiaatteen mukaisesti inventaarioon tulee sisällyttää kaikki relevantit kasvihuonekaasupäästölähteet ja -nielut (SFS-ISO : 2006, 6). Tätä periaatetta noudattamalla voidaan eliminoida suurimmat virheet laskentatuloksessa, kun kaikki tuloksen kannalta merkittävät päästölähteet ja vähennystoimenpiteet otetaan huomioon. Johdonmukaisuusperiaatteen noudattaminen inventoinnissa mahdollistaa kasvihuonekaasuihin liittyvän informaation mielekkään vertailun (SFS-ISO : 2006, 6). Johdonmukaisuudella tarkoitetaan muun muassa tulosten esittämistä samassa mittayksikössä ja samojen GWP-kertoimien käyttämistä kaikissa inventaarion vaiheissa.

11 8 Tarkkuusperiaatteella tarkoitetaan, että laskennassa tulee välttää systemaattista virhettä ja epävarmuutta niin pitkälle kuin on tarkoituksenmukaista (SFS-ISO : 2006, 6). Tulosten epävarmuuden ja virheellisyyden minimointi on luonnollisesti tärkeää tulosten luotettavuuden arvioimiseksi, mutta kuinka tarkasti inventaariota lähdetään toteuttamaan, riippuu selvitystulosten käyttötarkoituksesta. Mikäli esimerkiksi organisaatio toteuttaa inventaarion lähinnä suurimpien päästölähteiden ja päästöjen jakautumisen selvittämiseksi sekä käyttää informaatiota sisäiseen viestintään ja kehityskohteiden paikantamiseen, voi olla, että suuntaa antavillakin laskelmilla on mahdollista saavuttaa tavoitellut hyödyt. Ulkoisessa viestinnässä tarkkuusvaatimus korostuu siinä, kuinka epävarmoja ja osin virheellisiä tietoja julkisuuteen voidaan antaa. Tarkkuusvaatimus korostuu myös sellaisessa hiilijalanjäljen selvitystyössä, jonka tarkoituksena on tuottaa tarkka ja kattava laskelma päästöjen kompensoinnin perustaksi. Läpinäkyvyysperiaate toteutetaan julkistamalla asianmukaiset ja riittävät kasvihuonekaasuinventaariossa hyödynnetyt informaatiot, jotta tulosten käyttäjä pystyisi kohtuullisella varmuudella tulosten luotettavuudesta tekemään päätöksiä (SFS-ISO : 2006, 6). Läpinäkyvyysperiaate korostaa siis erityisesti lähteiden ja valittavien laskentamenetelmien luotettavuutta sekä viittausten todenperäisyyttä Kasvihuonekaasuinventaarion vaiheet Kasvihuonekaasuinventaariossa on viisi vaihetta, joita on havainnollistettu kuvassa 1. Suunnitteluja kehitysvaihe Inventaariovaihe Laatujohtaminen Raportointi Verifiointi Kuva 1. Kasvihuonekaasuinventaarion vaiheet. (SFS-ISO : 2006, 6 16.) Organisaatio voi koostua yhdestä tai useasta toimipaikasta ja toimipaikkakohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ja -vähennykset voivat aiheutua yhdestä tai useammasta päästölähteestä tai -nielusta. Siksi kasvihuonekaasuinventaarion suunnittelu- ja kehitysvaiheessa organi-

12 9 saation tulee määrittää itselleen rajat. Organisaation tulee keskittää päästöt ja päästövähennykset toimipaikkakohtaisesti joko inventoimalla kaikki päästöt ja vähennykset sellaisista toimipaikoista, joissa sillä on taloudellista tai toiminnallista ohjausta, tai vaihtoehtoisesti laskemalla vastaavasta toimipaikasta oman osuutensa kasvihuonekaasupäästöistä ja vähennyksistä. Organisaatio voi kuitenkin käyttää muutakin keskittämismenetelmää, jos sen toimenpiteet on määritelty kasvihuonekaasuohjelmassa tai -sopimuksessa. Organisaation tulee myös kirjata ylös, mitä menetelmää se käyttää ja selittää mahdolliset poikkeamat menetelmän soveltamisessa. (SFS-ISO : 2006, 6.) Suunnittelu- ja kehitysvaiheessa organisaation tulee myös määrittää toiminnalliset rajansa. Tämä tarkoittaa organisaation toimintoihin liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja - vähennysten tunnistamista sekä päästöjen luokittelemista suoriin päästöihin, energian epäsuoriin päästöihin sekä muihin epäsuoriin päästöihin. Suoria päästöjä ovat organisaation omistamasta tai hallinnoimasta kasvihuonekaasulähteestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Epäsuoria päästöjä ovat energian epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka aiheutuvat organisaation kuluttaman ostosähkön, -lämmön tai -höyryn tuottamisesta, sekä muut epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat seurausta organisaation toiminnasta, mutta lähtöisin jonkin toisen organisaation omistamasta tai hallinnoimasta kasvihuonekaasulähteestä. Toiminnallisten rajojen määrittämisellä valitaan, mitkä muut epäsuorat päästöt otetaan mukaan inventaarioon. Organisaatio voi jättää pois inventaariosta suorat tai epäsuorat kasvihuonekaasupäästölähteet tai -nielut, joiden panos on marginaalinen tai joiden laskeminen ei olisi kustannustehokasta tai teknisesti toteutettavissa. Syyt poisjättämiselle tulee kuitenkin esittää laskennan yhteydessä. (SFS-ISO : 2006, 2 8.) Organisaation ja toiminnallisten rajojen puitteissa suoritetaan kasvihuonekaasupäästöjen ja vähennysten laskenta sekä dokumentointi. Soveltuvin osin tulee noudattaa seuraavia vaiheita (SFS-ISO : 2006, 8 9.): tunnistetaan kasvihuonekaasulähteet ja -nielut valitaan laskentamenetelmä valitaan ja kerätään laskentaa varten tarvittavat tiedot valitaan kasvihuonekaasupäästöille ja -vähennyksille kertoimet

13 10 lasketaan kasvihuonekaasupäästöt ja -vähennykset Laskentamenetelmä voi perustua täysin kasvihuonekaasuja koskeviin tietoihin, malleihin, toimipaikkakohtaisiin korrelaatioihin sekä massataseisiin tai perustua jatkuviin tai ajoittaisiin mittauksiin. Se voi olla myös yhdistelmä eri laskentamenetelmiä. Käytettävien päästökertoimien tulee soveltua laskettaville päästölähteille ja olla johdettuja tunnistetuista lähteistä. Kertoimien tulee myös olla ajantasaisia, riittävän tarkkoja sekä johdonmukaisia. (SFS-ISO : 2006, 9 10.) Standardin mukaisessa kasvihuonekaasuinventaariossa organisaation tulee dokumentoida kaasukohtaisesti suorat kasvihuonekaasupäästöt, päästövähennykset, energian epäsuorat päästöt, muut epäsuorat päästöt sekä suorat biomassan polttamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Päästöt tulee esittää sekä toimitilakohtaisesti että organisaatiotasolla ja tulokset ilmoitetaan tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia. Kasvihuonekaasuinventaarioon voidaan varsinaisen inventoinnin lisäksi ottaa mukaan suunnitelma, kuinka päästöjä voitaisiin vähentää. ISO standardin toinen osa käsittelee päästövähennysten huomioonottamista kasvihuonekaasuinventaariossa. (SFS-ISO : 2006, ) Jotta organisaatio voisi vertailla kasvihuonekaasuinventaarion tuloksia aiempiin vuosiin tai mitata, kuinka laaditun päästöjen vähentämisohjelman tavoitteet on saavutettu, tulee organisaation laskea vertailussa käytettävälle vuodelle hiilijalanjälki. Mikäli vertailuvuotta ei ole mahdollista määrittää tietojen puutteellisuuden vuoksi, voi organisaatio ottaa vertailuvuodeksi sen vuoden, miltä ensimmäinen kasvihuonekaasuinventaario on tehty. (SFS-ISO : 2006, 11.) Kasvihuonekaasuinventaarion laatujohtaminen koostuu kahdesta osa-alueesta; kasvihuonekaasujen tietojohtamisesta sekä dokumenttien säilyttämisestä ja tilaston pitämisestä. Organisaation tulee edistää ja ylläpitää sellaisia tietojohtamismuotoja, jotka takaavat standardin periaatteiden noudattamisen ja kasvihuonekaasuinventaarion johdonmukaisen käytön. Organisaation tulee edistää myös tietojohtamismuotoja, jotka tukevat inventaarion tarkkuutta ja täydellisyyttä varmistavia rutinoituja ja jatkuvia tarkastuksia, tunnistavat ja ilmentävät virheitä ja poisjättöjä sekä dokumentoivat ja arkistoivat relevantteja kasvihuone-

14 11 kaasuinventaariotilastoja ja tietojohtamistapoja. ISO standardi sisältää myös suosituksia tietojohtamisen toteuttamiseksi. Standardin mukaan organisaation tulee myös edistää dokumenttien säilyttämistä ja tilaston ylläpitoa. (SFS-ISO : 2006, 12.) Kasvihuonekaasuinventaarion viimeisissä vaiheissa inventaariosta tuotetaan raportti, joka tulee verifioida puolueettomasti ja objektiivisesti. Organisaation tulee määritellä inventaarion käyttötarkoitusta vastaava varmuustaso, jolla raportti verifioidaan. Verifioinnissa käytetään ISO standardia. (SFS-ISO : 2006, 14.) Kasvihuonekaasujen raportointi Kasvihuonekaasuraportista tulee löytyä seuraavat asiat (SFS-ISO : 2006, ): organisaation kuvaus vastuuhenkilö tarkasteltava ajanjakso organisaation rajat suorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka on laskettu erikseen jokaiselle kaasulle tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia kuvaus, kuinka biomassan poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt on otettu huomioon kasvihuonekaasuinventaariossa kasvihuonekaasuvähennykset tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia, jos laskettu selitys, jos jokin kasvihuonekaasulähde tai -nielu on jätetty laskennan ulkopuolelle energian epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka johtuvat ostosähkön, -lämmön tai -höyryn tuotannosta, ilmoitettuna tonneissa hiilidioksidiekvivalenttia valittu vertailuvuosi ja vertailuvuoden kasvihuonekaasuinventaario selitys, jos vertailuvuotta on muutettu tai sen päästöjä laskettu uudelleen viittaus tai kuvaus laskentamenetelmästä sekä syyt sen valinnalle selitys, jos laskentamenetelmää on muutettu aiemmasta viittaus tai kuvaus käytetyistä kasvihuonekaasujen päästökertoimista

15 12 kuvaus epävarmuuden vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöjä tai -vähennyksiä koskevan tiedon tarkkuuteen lausunto siitä, että kasvihuonekaasuraportti on tehty ISO mukaisesti lausunto siitä, onko kasvihuonekaasuinventaario, raportti tai väite verifioitu, miten se on verifioitu ja mikä luotettavuustaso on saavutettu Standardissa on esitetty myös muita inventaariota koskevia tietoja, joita suositellaan sisällytettäväksi raporttiin, mutta niiden raportointi ei ole välttämätöntä. Tällaisia tietoja ovat muun muassa kuvaukset organisaation kasvihuonekaasupolitiikasta, -strategiasta tai - ohjelmasta, lasketut muut epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisprojekteilla saavutetut päästövähennykset tai -parannukset. (SFS-ISO : 2006, 14.) 2.2 PAS 2050 PAS 2050 perustuu elinkaariarvioinnin mallinnusmenetelmiin, jotka on määritelty EN ISO ja EN ISO standardeissa. Sen tarkoituksena on tarkentaa standardien mukaista elinkaariarviointia erityisesti tuotteiden ja palvelujen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen osalta. (PAS 2050: 2008, i iv.) Tuotteen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrittämisessä tulee valita, toteutetaanko laskelma tuotteen koko elinkaarelle vai vain tiettyyn arvoketjun vaiheeseen yltävälle elinkaarelle. Molemmissa rajausvaihtoehtoissa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös tuotteeseen sitoutuneet hiilivarastot. Yritykseltä kuluttajalle -rajaus on EN ISO standardin mukainen kehdosta hautaan (cradle-to-grave) -menetelmä, joka ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren ja kaikki sen toimitusketjun vaiheet aina kuluttajalle saakka. Yritykseltä yritykselle -rajaus taas on EN ISO standardin mukainen kehdosta portille (cradle-to-gate) -menetelmä, ja se ottaa huomioon tuotteen elinkaaren aikaiset päästöt, jotka ovat aiheutuneet ennen tuotteen siirtymistä toimitus- tai valmistusketjussa seuraavalle yritykselle. Toisin sanoen yritykseltä yritykselle -menetelmä huomioi vain aiheutuneet päästöt, ei tulevaisuudessa tuotteen jatkojalostuksesta aiheutuvia päästöjä. (PAS 2050: 2008, 6.)

16 13 Hiilijalanjäljen selvittämistyö aloitetaan asettamalla tavoitteet ja valitsemalla mille tuotteille hiilijalanjälkiselvitys tehdään (Guide to PAS 2050: 2008, 5). PAS 2050 määrittelee ISO standardin kanssa yhtenevät laskennan pääperiaatteet, joita hiilijalanjälkiselvityksessä tulee käyttää; relevanssi, täydellisyys, johdonmukaisuus, tarkkuus ja läpinäkyvyys (PAS 2050: 2008, 6). PAS ohjeistusta voidaan kuitenkin soveltaa käytettäväksi myös sellaisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin, joiden vaatima täsmällisyystaso on madaltunut hiilijalanjäljen käyttötarkoituksen vuoksi. Tällainen suuripiirteinen hiilijalanjälki voi palvella esimerkiksi tärkeimpien päästölähteiden määrittämisessä, vaikkei sitä voitaisikaan verifioida kolmannen osapuolen toimesta tai käyttää ulkoisessa viestinnässä tuotteen ilmastovaikutuksen mittarina. (Guide to PAS 2050: 2008, 6.) Kasvihuonekaasuinventaario etenee viiden askeleen kautta, jotka on esitetty kuvassa 2. Prosessikartta Rajaukset ja priorisoinnit Data Laskeminen Epävarmuus Hiilijalanjälki Kuva 2. Kasvihuonekaasuinventaarion eteneminen. (Guide to PAS 2050: 2008, 10.) Varsinainen hiilijalanjäljen laskenta aloitetaan tekemällä prosessikartta tuotteen elinkaaresta, tarvittavista raaka-aineista ja energiasta sekä jätevirroista. Prosessikartan jälkeen asetetaan tuotteelle ja toiminnoille rajat, joiden tarkoituksena on selvittää, mitä suoria ja epäsuoria päästöjä toiminnasta aiheutuu, ja mitä aineettomia tai epäolennaisia päästölähteitä mahdollisesti priorisoinnilla jätetään laskennan ulkopuolelle. (Guide to PAS 2050: 2008, 9 16.) Esimerkiksi suorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt tulee ottaa huomioon maatalouteen liittyvien tuotteiden hiilijalanjälkiselvityksissä (PAS 2050: 2008, 9-11).

17 14 Kun rajaukset on tehty, tulee laskelman suorittamiseksi kerätä ensisijaiset ja toissijaiset toimintotiedot sekä päästökertoimet. Toimintotiedot kuvaavat materiaalien ja energian kulutusta tuotteen elinkaaren aikana ja päästökertoimilla muutetaan nämä tiedot kasvihuonekaasupäästöiksi. Ensisijaiset toimintotiedot ovat mittausten perusteella saatuja tuotekohtaisia toimintotietoja, kun taas toissijaiset toimintotiedot kuvaavat keskimäärin tai yleisesti vastaavanlaisen tuotteen tai toiminnon kulutustietoja. (Guide to PAS 2050: 2008, 9 16.) Tuotteen tai palvelun hiilijalanjäljen laskentaosuudessa kerrotaan varsinaiset ja toissijaiset toimintotiedot toimintoja kuvaavalla päästökertoimella, jolloin tulokseksi saadaan kasvihuonekaasupäästöt yhtä tuotteen toiminnallista yksikköä kohden. Kasvihuonekaasupäästöt muutetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi kertomalla jokainen kasvihuonekaasu sitä vastaavalla GWP-kertoimella. Myös tuotteen hiilivarastot lasketaan samalla tavalla, jonka jälkeen varastojen koko muunnetaan CO 2 -ekvivalentiksi ja vähennetään tuotteen kokonaispäästöistä. Saadut tulokset lasketaan yhteen ja tulokseksi saadaan CO 2 e-päästöt toiminnallista yksikköä kohden. Lopuksi kasvihuonekaasupäästöt skaalataan jakamalla arvioidut päästöt lasketuilla päästöillä, jotta poisjätettyjen vähäisten raaka-aineiden ja toimintojen osuus päästöistä saataisiin selville. (PAS 2050: 2008, 24.) PAS 2050 tarkoituksena on kuvata tuotteen kasvihuonekaasuintensiivisyyttä. Tästä syystä kompensaatiota (offsetting) ei saa käyttää elinkaarimallintamisessa tuotteesta aiheutuvia päästöjä vähentävänä tekijänä vaan mahdolliset vapaaehtoiset päästöjen kompensointimekanismit tulee käsitellä elinkaaritarkastelussa omana osionaan. (PAS 2050: 2008, 11.) Viimeisenä kasvihuonekaasuinventaarion vaiheena on epävarmuuden tarkastelu. Epävarmuustarkastelun tarkoituksena on parantaa luottamusta hiilijalanjälkilaskelmaan ja sen pohjalta tehtävään päätöksentekoon. Virhetarkastelu ei ole kuitenkaan välttämätön osa hiilijalanjälkilaskelmaa. (Guide to PAS 2050: 2008, 34.) Jotta kasvihuonekaasuinventaarion voisi sanoa olevan tehty PAS 2050 mukaisesti, se tulee vahvistaa riippumattomalla sertifikaatilla tai toisen toimijan vahvistuksella. Päästöt voi vahvistaa myös omalla vahvistuksella, jolloin organisaation tulee demonstroida, että laskut

18 15 on tehty PAS 2050 mukaisesti ja tehdä inventaariosta julkinen raportti. (PAS 2050: 2008, 25.) 2.3 Vertailuanalyysi ISO standardi ja PAS ohjeistus ovat hyvin samankaltaisia ja pitävät sisällään yhteneviä kasvihuonekaasuinventaariossa noudatettavia periaatteita. Niillä on kuitenkin myös eroja. Vaikka PAS 2050 perustuukin elinkaarimallintamisen ISO-standardeihin, se ei kuitenkaan ole standardi eikä näin ollen Suomessa kansallisesti tunnistettu laskentaohje, toisin kuin Suomen standardoimisliiton vahvistama SFS-ISO standardi. Toinen merkittävä ero ISO ja PAS 2050 välillä on niiden inventaarioiden tarkastelunäkökulmat. ISO soveltuu organisaation toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiseen, kun taas PAS 2050 keskittyy valmistettavan tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Organisaatiotasolla tehtävää kasvihuonekaasuinventaariota koskevat ohjeet ja määräykset on myös esitetty yleisemmin ja säädösten kaltaisesti niin, että ne soveltuvat mahdollisimman monen erilaisen kasvihuonekaasuinventaarion ohjeeksi. PAS 2050 asettamat vaatimukset ovat yksityiskohtaisempia, jolloin niiden soveltamisala kapenee, mutta toisaalta laskelman tarkkuus lisääntyy. Hiilijalanjäljen määritysprojekti etenee ISO-standardissa ja PAS-ohjeistuksessa hyvin samankaltaisesti. Molemmat painottavat rajausten määrittämisen merkittävyyttä ja laskennan pääperiaatteiden noudattamista. Eroavaisuuksia kuitenkin on, erityisesti varsinaista laskentaa seuraavissa vaiheissa. PAS 2050 edellyttää kasvihuonekaasuinventaarion verifiointia, kun taas ISO vain suosittelee sitä. Myöskään ISO-standardissa erittäin olennaisena osana oleva virhetarkastelu ei ole välttämätön PAS ohjeistukseen pohjautuvassa hiilijalanjälkilaskelmassa. ISO ja PAS 2050 määrittelemät kasvihuonekaasujen GWP-kertoimet poikkeavat myös toisistaan jonkin verran. Molemmat GWP-kertoimet ovat IPCC:n julkaisemia, mutta PAS ohjeistuksen kertoimet ovat uudempia. Kertoimien väliset erot eivät ole kovin suuria, ja koska päästökertoimet ovat samaa suuruusluokkaa, ei hiilijalanjälki merkittävästi

19 16 suurene tai pienene valinnan seurauksesta. Lämmitysvaikutusten eroja on kuvattu kaasukohtaisesti taulukossa 2. Taulukko 2. Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus. (SFS-ISO : 2006, 19; PAS 2050: 2008, ) Kaasu Kemiallinen kaava Lämmitysvaikutus ISO [GWP / 100 a] Lämmitysvaikutus PAS 2050 [GWP / 100 a] hiilidioksidi CO metaani CH typpioksiduuli N 2 O rikkiheksafluoridi SF HFC-yhdisteet C x H y F z PFC-yhdisteet C x F y

20 17 3 LAATUMAAN TOIMINNAN KUVAUS Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hoitaa julkisia hallintotehtäviä sekä harjoittaa liiketoimintaa. Toiminnot on jaettu omiin tulosalueisiinsa; metsätalouden, liiketoimintaportfolion ja luontopalveluiden tulosalueisiin. Laatumaa on osa liiketoimintaportfoliota ja erikoistunut tontti- ja kiinteistökauppaan. (Metsähallitus 2010.) Metsähallituksen organisaatiorakennetta on havainnollistettu taulukossa 3. Taulukko 3. Metsähallituksen organisaatiokaavio. (Metsähallitus 2011a.) METSÄHALLITUS-KONSERNI Pääjohtaja Metsähallituksen yhteiset konserniyksiköt ja Palvelukeskus METSÄTALOUS Metsätalous LIIKETOIMINTAPORTFOLIO Morenia Oy maa-aineksen jalostus ja myynti LUONTOPALVELUT Luontopalvelut puun myynti ja markkinointi metsäteollisuudelle sekä valtion talousmetsien hoito Villi Pohjola - Eräsetti Wild North luonto- ja erämatkailupalvelut, kalastus-, metsästys- ja moottorikelkkailupien markkinointi ja myynti Laatumaa lomatontteihin painottuva kiinteistötoiminta kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelu-, erämaa- ja retkeilyalueiden hoito, lajien ja luontotyyppien suojelu, retkeily-, metsästys- ja kalastuspalvelujen tuottaminen Fin Forelia Oy taimituotanto ja -kauppa Siemen Forelia Oy siementuotanto ja -kauppa Metsähallitus Holding Oy Metsähallituksen läheisiin toimialoihin liittyvät sijoitukset

21 18 Metsähallituksen pääkonttori sijaitsee Vantaan Tikkurilassa, mutta Laatumaan henkilöstöä työskentelee ympäri Suomea yhdessätoista eri toimipisteessä. Vuonna 2010 Metsähallituksen 1961 työntekijästä 513 henkilöä työskenteli Laatumaan henkilöstön kanssa yhteisissä toimipisteissä. Näistä 42 eli noin 8,2 % kuului Laatumaan henkilöstöön. Henkilöstön jakautumista toimipaikoittain on kuvattu taulukossa 4. Taulukko 4. Laatumaan toimipisteiden käyttö. (Koponen, sähköpostiviesti ) Toimipiste Henkilömäärä toimipisteessä Laatumaan henkilöstö Hämeenlinna 17 3 Jyväskylä 43 1 Kuopio Mikkeli 12 1 Oulu 74 7 Parkano 14 3 Rovaniemi 95 6 Savonlinna 17 1 Sodankylä 27 1 Taivalkoski 15 1 Vantaa yht Laatumaan toiminta koostuu kolmesta osa-alueesta; maakaupasta, tonttikaupasta ja tuulivoima-alueiden hankekehityksestä. Maakauppa on metsämaiden ja muun jalostamattoman maan myynti- ja ostotoimintaa. Maakauppa ei sisällä suoria kasvihuonekaasulähteitä, vaan kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu vain toimistotyöstä ja työmatkustamisesta. (Luhtio, haastattelu ) Tonttikauppa on maa-alueiden kaavoitusta, jalostamista, myyntiä ja vuokrausta lähinnä lomarakentamistarkoitukseen. Pääasiallinen tuote on rakennuskelpoinen ranta- tai matkailukeskustontti. Kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu paitsi toimistotyöstä ja työmatkustamisesta, myös tontin saattamisesta rakentamiskuntoon. Tonteille rakennetaan tiestöä ja Laatumaa huolehtii yhdessä kunnan ja energiayhtiöiden kanssa alueen kunnallistekniikan toteuttamisesta. Tontille rakennettava kunnallistekniikka on pääosin vesijohto-, viemäröintija sähköjohtoverkoston rakennuttamista aliurakoitsijoilla. (Luhtio, haastattelu )

22 19 Laatumaa on maanomistajan asemassa myös mukana tuulivoiman tutkimus- ja hankekehityksessä. Hankekehitykseen kuuluu hankkeen alustava teknis-taloudellinen suunnittelu, ympäristövaikutusten arviointi sekä kaavoitus. Tuulivoiman suunnittelualueilla tehdään myös tuulimittauksia. Tuulivoiman tutkimus- ja hankekehityksestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat lähtöisin lähinnä toimistotyöskentelystä ja liikematkustuksesta, mutta myös tuulimittauksissa käytettävän laitteiston valmistamisesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä. (Luhtio, haastattelu )

23 20 4 LAATUMAAN HIILIJALANJÄLJEN SELVITTÄMINEN Laatumaan hiilijalanjäljen laskennassa päädyttiin käyttämään SFS ISO standardia. Se, että ISO-standardi on Suomessa kansallisesti voimassa oleva standardi, oli pääperuste sen valinnalle. Lisäksi ISO on tarkoitettu nimenomaan organisaatiotasolla tehtävään kasvihuonekaasuinventaarioon ja tämän vuoksi soveltuu Laatumaan hiilijalanjäljen määrittämiseen paremmin kuin PAS 2050, joka keskittyy pääosin tuotteiden valmistamisesta ja kuljetuksesta aiheutuvan hiilijalanjäljen määrittämiseen. PAS 2050 ohjeet ovat kuitenkin sovellettavissa tonttirakentamisen kasvihuonekaasuinventaarioon sekä määritettäessä kenen hiilitaseeseen Laatumaan hankintojen aiheuttama ilmastovaikutus kuuluu. PAS 2050 käytetään siis tässä hiilijalanjälki-inventaariossa ISO-standardia täydentävänä ohjeena. ISO standardin mukaisesti hiilijalanjäljen laskennalle tulee määrittää tarkasteluajanjakso. Tämän kasvihuonekaasuinventaarion tarkasteluajanjaksoksi on valittu viimeisin kokonainen kalenterivuosi, jolta on saatavissa koko vuoden toimintotiedot, eli vuosi Käytettävät laskentamenetelmät perustuvat täysin kasvihuonekaasuja koskeviin toimintotietoihin, malleihin sekä toimipaikkakohtaisiin tilastotietoihin. 4.1 Toiminnan kasvihuonekaasupäästölähteet Laatumaan toiminnasta aiheutuvia suoria kasvihuonekaasupäästöjä syntyy tonttien kunnallistekniikan rakentamistyöstä sekä maanmuokkauksen seurauksena. Valtaosa toiminnasta kuitenkin aiheuttaa energian epäsuoria päästöjä sekä muita epäsuoria päästöjä toimistotyöskentelystä ja liikematkustamisesta. Kuvassa 3 on havainnollistettu Laatumaan organisaationalisia rajoja sekä toiminnan kasvihuonekaasupäästölähteitä.

24 21 Liikematkustamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ovat hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli ja päästöjä aiheutuu kaikista Laatumaan käyttämistä liikematkustamismuodoista; henkilöautoilusta, lentoliikenteestä, juna- ja linja-automatkustamisesta sekä laivaliikenteestä (VTT). Matkustamisen hiilijalanjäljen selvittäminen kulkuneuvokohtaisten matkustuskilometrien perusteella antaa hyvän kuvan eri kulkuneuvojen ilmastokuormituksesta sekä mahdollisesti ohjaa henkilöstöä tekemään ilmaston kannalta järkevämpiä matkasuunnitelmia. Toimistotyöskentely sähkö lämmitys jätteet hankinnat Maa- ja tonttikauppa maa-alueiden päästölähteet ja -nielut Laatumaa Tontin jalostus maanmuokkaus teiden rakentaminen kunnallistekniikka Liikematkustaminen auto lentokone juna laiva yöpyminen Tuulivoiman tutkimus- ja hankekehitys maanmuokkaus teiden rakentaminen kunnallistekniikka Kuva 3. Laatumaan organisaationaliset ja toiminnalliset rajat. (Luhtio, haastattelu ) Toimistotyöskentelystä aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä energiankulutuksen, jätteiden sekä hankintojen kautta. Energian epäsuorat päästöt aiheutuvat lämmitysenergian ja sähkön kulutuksesta toimistorakennuksissa. Lisäksi toimistorakennusten kasvihuonekaasupäästöiksi luetaan jätteiden käsittelystä, kuljetuksista ja jatkosijoittamisesta aiheutuvat muut epäsuorat päästöt.

25 22 Tontin jalostamisesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä maanmuokkauksen, teiden rakentamisen ja kunnallistekniikan rakentamisen seurauksena. Kunnallistekniikkaan kuuluu tontin sähköistäminen sekä vesihuollon järjestäminen, jolloin päästöjä voidaan ajatella aiheutuvan sekä verkostojen valmistuksesta että asennuksesta. 4.2 Rajausten määrittäminen Lähtökohtana hiilijalanjäljen selvittämisessä on rajausten määrittäminen; mitkä kasvihuonekaasupäästöt kuuluvat Laatumaan hiilitaseeseen? Hiilijalanjälkilaskelma on rajattu koskemaan vain Laatumaan vuoden 2010 toiminnasta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälkiselvityksen ulkopuolelle on jätetty siis kiinteät kasvihuonekaasunielut, jotka ovat pääosin Laatumaan hallinnoimia metsäalueita. Metsähallituksella valmistui maaliskuussa 2011 Valtion maiden hiilitaselaskelma -projekti, jonka tarkoituksena oli selvittää Metsähallituksen omistamien alueiden hiilitase. Hiilitaselaskelman tutkimustulosten perusteella Metsähallituksen maiden puustoon kertyy viidessä vuodessa noin 34 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli keskimäärin 6,8 miljoonaa tonnia vuodessa. Kangasmaat toimivat myös pääosin hiilinieluina ja Metsähallituksen kangasmaihin sitoutuneet hiilimäärät vaihtelivat viiden vuoden tarkasteluajanjaksojen välillä 0,65 miljoonasta hiilidioksiditonnista 2,51 miljoonaan hiilidioksiditonniin. Keskimäärin hiilivarasto kasvoi vuodessa 305 tuhatta tonnia. Ojitettujen soiden päästöt olivat keskimärin 0,156 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Lisäksi lahopuun hiilivarasto Metsähallituksen mailla vaihteli 0,2-2,7 tco 2 /ha välillä. Kokonaisuutena Metsähallituksen maaalueet toimivat hiilinieluina. (Metla 2011, ) Laatumaan osuus Metsähallituksen maiden hiilinieluista ei ole yksiselitteinen. Metsähallitus organisaationa omistaa kaikki maa-alueet, mutta alueet ovat Metsätalouden tai Luontopalvelun hallinnassa. Alueiden kaavoituksen yhteydessä taas maa-alueet siirtyvät Laatumaan hallintaan. Siirtyykö tällöin Laatumaan hiilitaseeseen myös maa-alueisiin sitoutunut hiili vai vain hallinnan siirron jälkeen sitoutuva hiili? Voidaanko nieluja kohdistaa ollen-

26 23 kaan niitä hallinnoivalle yksikölle vai kuuluvatko nielut sittenkin omistajaorganisaation eli Metsähallituksen taseeseen? Joka tapauksessa Laatumaan maa-alueiden osuus Metsähallituksen kaikista maa-alueista on hyvin pieni, alle promillen suuruusluokkaa (Luhtio 2011). Samanlaisia kysymyksiä herää hankintojen osalta. Kuuluvatko Laatumaan hiilijalanjälkeen myös toimistotarvikkeiden valmistamisesta aiheutuvat päästöt vai vain niiden käytöstä ja käytöstä poistosta aiheutuvat päästöt? Jos Laatumaa vastaa koko tuotteen hiilijalanjäljestä, mikä on valmistajan rooli? Entä mikä on yritykselle aiheutuva hiilijalanjälki liikematkustamiseen olennaisena osana kuuluvasta hotelliyöpymisestä? Myykö tuotteen valmistaja tai palveluntarjoaja kaupanpäällisiksi kasvihuonekaasupäästöt, jotka tuotteesta tai palvelusta ovat aiheutuneet? Tässä hiilijalanjälkiselvityksessä jätetään omistussuhteisiin liittyvät rajaukset tarkastelun ulkopuolelle ja keskitytään Laatumaan toiminnasta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Hankintojen, eli pääasiassa toimistotarvikkeiden valmistamisen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, maa-alueiden hiilinieluja tai hotelliyöpymisen kasvihuonekaasupäästöjä ei siis tässä yhteydessä selvitetä. Luonnollisesti työn laajuudenkaan puitteissa ei ole mahdollista selvittää standardin mukaisesti jokaisen toimistotarvikkeen valmistamisesta aiheutuvaa ilmastokuormitusta. Työssä kuitenkin esitetään, kuinka toimistotarvikkeiden hiilijalanjälki olisi mahdollista huomioida kasvihuonekaasuinventaariossa, mikäli toimintotiedot olisivat saatavilla. Samalla perusteella tarkastelun ulkopuolelle jätetään kunnallistekniikan rakentamisen sekä tuulimittauslaitteiston valmistamisen aiheuttama ilmastokuormitus. Päästöjen omistussuhteet eivät kunnallistekniikan ja mittauslaitteistojen hankintoja koskevissa asioissa ole yksiselitteiset, sillä siihen pätevät samat hankintoja koskevat kysymykset kuin toimistotyöskentelyn hankinnoillekin. Myös tierakentamisen alihankinnat, kuten tiepohjien materiaalit on rajattu tämän selvityksen ulkopuolelle. Suorat päästöt maankäytön muutoksesta tienrakentamisessa aiheutuvat kuitenkin suoraan Laatumaan tontin jalostuksesta, jonka vuoksi maankäytön muutos on huomioitu hiilijalanjälkilaskelmassa. Muun tonttirakentamisen osalta hiilijalanjälkeä kasvattavat toiminnot eivät kuulu Laatumaan toimintaan vaan ne aiheutuvat rakentajan toiminnasta. Tämän vuoksi esimerkiksi rakennusten maa-alueiden

27 24 maankäytön muutos sekä rakentamisen hiilijalanjäljen on katsottu kuuluvan rakentajan tai rakennuttajan hiilitaseeseen.

28 25 5 TONTIN JALOSTAMISEN HIILIJALANJÄLKI Tonttikauppaan kuuluu olennaisena osana tontin jalostaminen rakentamiskuntoon. Teiden, kunnallistekniikan ja rakennusten tieltä on kaadettava hiilinieluina toimivaa metsää, jotta rakentaminen olisi mahdollista ja tästä maankäytön muutoksesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä. Metsien raivauksen vuotuinen kasvihuonekaasupäästö on Suomessa keskimäärin 15 tco 2 e/ha ja ruohoalueiden muokkauksen vuotuinen päästö keskimärin 7,3 tco 2 e/ha (PAS 2050: 2008, 32). Myös maanmuokkauksen käytännön toteuttamisesta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, jotka syntyvät muun muassa työkoneiden käytöstä. Maankäytön muutoksesta aiheutuva hiilijalanjälki voidaan periaatteessa laskea lähtötiedoilla, joilla selviää kuinka paljon ja millaista kasvillisuutta on raivattu vuoden aikana ja millaisia työkoneita alueella on käytetty ja kuinka paljon. Laskenta edellyttää, että tonttien ja tuulivoimahankkeiden yhteydessä tehdyistä maanmuokkauksista on pidetty kirjaa. Vaikka maankäytönmuutoksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt on PAS 2050 ohjeistuksessa määriteltykin koskevan maatalouteen liittyviä tuotteita, voidaan maankäytön muutosta pitää Laatumaan teiden rakentamiseen niin olennaisena osana liittyvänä kasvihuonekaasupäästölähteenä, ettei sitä voida jättää huomiotta. Toimintotietojen puutteellisuuden sekä alihankintoihin liittyvien päästöjen omistusproblematiikan vuoksi ei kuitenkaan ole mahdollista laskea tiestön tai kunnallistekniikan rakentamisesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä, vaan ainoastaan tiestön alle jäävän maa-alueen maankäytön muutoksesta aiheutuva hiilijalanjälki. Tiestön ja kunnallistekniikan rakentamiseen kuuluvia kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavia toimintoja ovat muun muassa työkoneiden käyttö, tien päällysainesten ja murskeen louhinta ja kuljetus sekä sähkö-, viemäri- ja vesiverkostojen rakenteiden valmistaminen ja kuljetus (Luhtio 2011). Investointilaskelmien mukaan Laatumaa rakensi tiestöä yhteensä 19,2 kilometriä vuonna 2010 (Oikarinen, puhelinhaastattelu ). Tiestöä varten raivattavan maa-alueen leveys on keskimäärin 15 metriä (Kelahaara, lausunto ). Teiden kokonaispituuden ja leveyden avulla saadaan vuoden 2010 tiestön rakentamisen aiheuttamaksi maankäytön muutoksen pinta-alaksi m 2 eli 28,8 hehtaaria. Maa-alueet ovat pääosin metsämaata (Luhtio 2011). Metsien raivauksen vuotuisen kasvihuonekaasupäästöjen ollessa 15

29 26 tco 2 e/ha, saadaan tiestön rakentamisen aiheuttaman maankäytön muutoksen kasvihuonekaasupäästöiksi yhteensä 432 tco 2 e.

30 27 6 TOIMISTOTYÖSKENTELYN HIILIJALANJÄLKI Laatumaan toimistotyöskentelyn hiilijalanjälki muodostuu neljästä osa-alueesta; lämmitys, sähkönkulutus, jätteet ja hankinnat. Kasvihuonekaasuinventaariossa on noudatettu ISO standardia niin pitkälle kuin oli teknisesti mahdollista, mutta saatavissa olevien toimintotietojen puitteissa ei ollut kuitenkaan mahdollista suorittaa täysin standardin mukaista hiilijalanjälkilaskelmaa. Laskelmassa jouduttiin käyttämään toissijaisia toimintotietoja sekä laskennallisia suureita keskimääräisten toimintotietojen saamiseksi. Hiilijalanjälkiselvityksen perusteella voidaan kuitenkin muodostaa kuva hiilijalanjäljen suuruusluokasta sekä toimistotyöskentelyn osuudesta Laatumaan kokonaispäästöissä. Tässä kappaleessa selostetaan laskennan pääkohdat sekä laskennassa käytetyt päästökertoimet. Tarkat laskelmat löytyvät liitteestä I. 6.1 Lämmitys Laatumaan toimipisteiden lämmitysmuoto oli vuonna 2010 Fortumin kaukolämpö (Koponen 2011a). Fortum tuottaa kaukolämpöä yhdistetyllä sähkön- ja lämmöntuotannolla (CHP). CHP-laitoksissa voidaan polttaa eri polttoaineita, kuten biopohjaisia polttoaineita ja jätteitä, ja tämä mahdollistaa paikallisten polttoaineiden hyödyntämisen ja polttoaineen kuljetuksista aiheutuvan ympäristökuormituksen vähenemisen. CHP-tuotannolla voidaan saada jopa 90 % polttoaineen energiasta hyödynnettyä, ja siksi sillä on tärkeä rooli muun muassa kaupunkien ympäristökuormituksen vähentämisessä ja päästötavoitteiden saavuttamisessa. Maakaasu, hiili ja biopolttoaineet kattavat yli 60 % Fortumin käyttämistä lämmönlähteistä. Polttoaineiden jakautumista on havainnollistettu taulukossa 5. (Fortum 2010)

31 28 Fortumin lämmöntuotanto Euroopassa lähteittäin öljy 7 % jäte 4 % turve 5 % muut 8 % maakaasu 21 % lämpöpumppu, sähkö 14 % biopolttoaineet 20 % hiili 21 % Kuva 4. Fortumin lämmöntuotanto Euroopassa lähteittäin. (Fortum 2010.) Kaukolämmön kulutustietoja ei energiayhtiöltä saatujen tietojen mukaan voitu eritellä ja näin ollen tarkkaa määrää kaukolämmön kulutuksesta ei saatu selville (Koponen, sähköposti ). Kaukolämmön kulutusta arvioitiin laskennallisesti keskimääräisen lämmitystarpeen perusteella ja arviota käytettiin toissijaisena toimintotietona. Lämmitystarpeen arvio perustuu Energiateollisuus ry:n kaukolämpötilastoon vuodelta 2009, sillä 2010 vuoden tilastoja ei tämän selvitystyön aikaan ole vielä julkaistu. Kaukolämmitettyjen rakennusten lämpötilakorjattu ominaislämmönkulutus oli vuonna ,4 kwh/m 3 a ja ominaislämmönkulutus on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana keskimäärin 0,5 kwh/m 3 a vuodessa. (Energiateollisuus ry 2010, 5 7.) Vaikka vuoden 2010 tilastoja ei ollutkaan mahdollista hyödyntää laskennassa, ei edellisen vuoden ominaislämmönkulutusta koskevien tietojen käyttäminen aiheuttane suurta virhettä laskelmaan ominaislämmönkulutuksen hitaan muutoksen vuoksi. Huonekorkeus Laatumaan toimipisteissä on keskimäärin 2600 mm (Kelahaara, lausunto ). Lämmitettävien toimitilojen pinta-ala yhdessätoista toimipisteessä on yhteensä 15585,5 m 2 (Oikarinen, palaveri ). Huonekorkeuden ja toimistojen lämmityspinta-alan perusteella laskennalliseksi toimistorakennusten tilavuudeksi saatiin 40522,3 m 3. Tilavuuden ja ominaislämmönkulutuksen kautta Laatumaan toimipisteiden kaukolämmönkulutuksen arvioitiin olleen vuonna 2010 noin 1637,1 MWh.

32 29 Lämmöntuotannon ominaispäästöt olivat vuonna 2010 Fortumilla 213 gco 2 /kwh (Fortum 2011a). Laatumaan toimipisteiden lämmityksestä aiheutuu siis yhteensä noin 349 t CO 2 e- päästöjä. Näistä päästöistä jaettiin Laatumaan tulosalueelle sen prosentuaalisen henkilöstöosuuden mukainen osuus eli yhteisten tilojen kaukolämmityksen päästöistä Laatumaa ottaa vastattavakseen yhteensä 37,67 t CO 2 ekvivalenttia. Taulukossa 5 on esitetty laskennallisiin toimintotietoihin pohjautuvat kaukolämmityksen aiheuttamat CO 2 ekvavalenttipäästöt toimipistekohtaisesti. Taulukko 5. Kaukolämmön toimipistekohtaiset kasvihuonekaasupäästöt. Toimisto tco 2 e/a Tikkurila 0,29 Hämeenlinna 1,71 Parkano 1,14 Jyväskylä 0,82 Mikkeli 2,04 Savonlinna 2,34 Kuopio 7,42 Oulu 2,80 Taivalkoski 0,49 Rovaniemi 0,26 Sodankylä 18,36 yht. 37, Sähkö Vuonna 2010 Metsähallituksen sähkönkulutus oli kwh eli noin 8 GWh. Ostosähkö oli Fortumin vesisähköä, josta tilattiin hiilijalanjälkiselvitystä varten toimipaikkakohtainen kulutusraportti Fortumilta. Raportista ei kuitenkaan ilmennyt Mikkelin, Oulun eikä Rovaniemen toimistojen sähkönkulutusta. Näiden kolmen toimipaikan osalta kulutusta arvioitiin muiden toimipaikkojen keskimääräisen sähkönkulutuksen perusteella niin, että sähkönkulutuksesta kilowatteina työntekijää kohden muodostettiin keskiarvo, ja tämä keskiarvo kerrottiin Mikkelin, Oulun ja Rovaniemen työntekijämäärällä. Ensisijaisena toimintotietona pystyttiin siis hyödyntämään Fortumin toimittamaa kulutusraporttia, joka kertoo todellisen sähkönkulutuksen toimipaikoittain. Toissijaisena toimintotietona kasvihuone-

33 30 kaasujen määrittämisessä käytettiin skaalattua sähkönkulutusta Mikkelin, Oulun ja Rovaniemen osalta. Metsähallituksen sähkönkulutuksesta Laatumaan osuudeksi saatiin kwh eli noin 0,9 % kokonaiskulutuksesta. Sähkönkulutuksen jakautumista on havainnollistettu taulukossa 6, jossa on myös esitetty Mikkelin, Oulun ja Rovaniemen skaalatut sähkönkulutukset. (Fortum 2010b). Taulukko 6: Laatumaan sähkönkulutustaulukko. (Fortum 2010b.) Toimipaikka Sähkönkulutus [kwh/a] Laatumaan osuus henkilöstöstä [%] Laatumaan osuus [kwh/a] kwh/ henkilö [kwh/ hlö a] skaalattu kulutus Metsähallitus [kwh/a] [kwh/a] [kwh/a] skaalattu kulutus Laatumaa Sähkönkulutusarvio Hämeenlinna ,65 885,9 295,3 885,9 Jyväskylä ,33 852,8 852,8 852,8 Kuopio , ,7 837, ,7 Mikkeli 8, , ,5 Oulu 9, , ,8 Parkano , ,8 3216, ,8 Rovaniemi 6, , ,3 Savonlinna , ,0 2030, ,0 Sodankylä ,70 220,4 220,4 220,4 Taivalkoski ,67 767,3 767,3 767,3 Vantaa , ,7 3904, ,7 yht ,2 Vesivoima on uusiutuva energianlähde, eikä siitä aiheudu juurikaan päästöjä ilmaan, veteen tai maaperään. Vesialtaita energiantuotannossa hyödyntävän vesivoimalan hiilijalanjälki on noin gco 2 e/kwh, kun taas joen juoksutusta hyödyntävän vesivoimalan kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti pienemmät, alle 5 gco 2 e/kwh. Tämä johtuu siitä, että vesialtaiden rakentamisessa tarvitaan paljon enemmän raaka-aineita, kuten terästä ja betonia, verrattuna joen juoksua hyödyntävien voimalaitosten patojen rakentamiseen. Veden alle jäävien kasvien hajoaminen aiheuttaa myös jonkin verran metaanipäästöjä. Vesivoiman muita paikallisia ympäristövaikutuksia ovat tuotantoa varten rakennettavat padot ja vesialtaat, jotka muodostavat kulkuesteitä veneilijöille ja kaloille ja vaikuttavat vesistöihin