Satula rungolla vai ilman? Selkä vaikuttaa hevosen terveyteen enemmän

Transkriptio

1 Kaksi ääripäätä: vasemmalla mokkanahkainen ratsastushuopa eli lätkä, oikealla villatopattu rungollinen satula, jossa on pitkät paneelit. Varusteet kuuluvat samalle hevoselle. Teksti ja kuvat: Johanna Viitanen Satula rungolla vai ilman? Hyvä satula suojaa selkää ja huono vammauttaa pysyvästi. Rungottomat satulat valtaavat jalansijaa nopeasti. Mitä niistä sanovat hevoshieroja, satulaseppä ja satulansovittaja? Kuinka yleisiä ratsujen selkävaivat ovat, ja paljonko satulaa voidaan tarpeen tullen muokata? Selkä vaikuttaa hevosen terveyteen enemmän kuin useimmat arvaavat. Huonosti istuva satula ei kipeytä vain selkää, vaan se vaikuttaa kaikkialle päästä hännäntyveen ja jalkoihin, kertoo sipoolainen hevoshieroja Karita Grundström. Rangan muodostavat kaula-, rinta-, lanneja häntänikamat ja ristiluu. Kylkiluut niveltyvät rintarankaan, ja satulan paino saa osua vain luisen rintakehän tukemalle alueelle. Sitä taempana sijaitsee selän heikoimmin tuettu kohta, sillä rintarankaa tukevat kylkiluut, ja ristiluu on puolestaan vankka yhteen luutuneena rakenteena. Selän kaksi nikamaväliä on muita alttiimpia haitalliselle yliliikkuvuudelle: Th18-L1 eli rintarangan viimeisen ja lannerangan ensimmäi- 31

2 Selkä vaikuttaa koko hevoseen turvasta hännäntyveen sen nikaman väli sekä L6-S1 eli lannerangan viimeisen nikaman ja ristiluun väli. Selkäranka suojaa elintärkeää selkäydintä. Nikamien runko-osasta törröttävät ylöspäin korkeat okahaarakkeet, joiden päät tuntuvat varsinkin sään seudulla. Nikamien välistä kulkee hermoja eri puolille elimistöä ja raajoja. - Selkärangan yksittäinen nivel ei liiku paljon, mutta yhdessä rangan nivelten pitää tuottaa paljon liikettä, Grundström toteaa. Jos satula ei sovi hevoselle, ensimmäisinä kipeytyvät selkälihakset. Oireisiin vaikuttavat muun muassa hevosen kipukynnys ja luonne. - Kaikki eivät näytä oireita selvästi. Omistaja saattaa huomata vasta toissijaiset oireet: hevonen liikkuu joskus epäpuhtaasti, kompuroi tai tuntuu jäykältä tai toispuoliselta. Liikelaajuus kärsii, ja selän ja lavan lihakset saattavat muuttua näkyvästi. Edestä ahdas satula puristaa lavan lihaksia, joihin lapaluun yläosa kiinnittyy. Puristuksissa laparusto alkaa kasvattaa ylimääräistä rustoa ja muuttuu luumaiseksi. Lavanseudun lihaksisto muuttuu epäsymmetriseksi, ja siihen voi syntyä ylimääräisiä kiinnikkeitä, turvotusta ja lihassurkastumia. Rajoittunut lavan liike voi vaikuttaa myös laparustoon kiinnittyviin kaulalihaksiin. - Lavan vauriot heijastuvat myös alakertaan, sillä etujalka lähtee lavasta, Grundström huomauttaa. Rankaa peittää ja suojaa monimutkainen lihaksisto. - Okahaarakkeiden ja kylkiluiden välissä kulkee paljon pieniä lihaksia. Selän pitkä ja hieno järjestelmä jatkuu ristiluusta kallonpohjaan. Leveä selkälihas alkaa lanneselkäkalvosta ja yhdistää etu- ja takaosan. Sen vaivat heijastuvat siksi kumpaankin suuntaan. - Selän lihakset tukevat rankaa, mutta ne vastaavat myös hengityksestä ja selkärangan sivutaivutuksista ja kiertoliikkeistä. Kaikkien osien pitää säilyttää liikkuvuutensa, jotta hevonen pysyy terveenä. Vauriot joskus pysyviä - Satula vaivaa jossain vaiheessa melkein jokaista ratsua, Karita Grundström kertoo. 32

3 Satuloita erimuotoisille ja -kokoisille Sini Seppälä-Vanhalan ja Pauli Vanhalan Satulagalleria on rungottomien satuloiden erikoisliike, joka tuo maahan monenmerkkisiä ja -mallisia rungottomia. Seppälä-Vanhala tekee laajan alkuselvityksen asiakkaan tietojen ja kuvien perusteella, ja ostaja sovittaa ja koeratsastaa satulaa kotitallillaan yhteistyössä Satulagallerian kanssa. - Satulan valintaan vaikuttavat esimerkiksi hevosen rakenne, liikkumistapa, käyttötarkoitus, työskentelymuoto ja ratsastajan koko, kertoo Sini Seppälä-Vanhala. Rungoton satula oli pitkään leveän tai hankalanmuotoisen ratsun viimeinen oljenkorsi. Epäsymmetrinen tai eteenviettävä selkä, pyöreä runko, matala säkä, takakorkeus, piirteettömät lavat ja painumat säänseudun lihaksistossa päästävät satulan liukumaan lavoille. - Oikein valittu rungoton sopii haasteelliseenkin selkään, koska se muotoutuu hevosen mukaan. Tarvittaessa satulaa jarruttavat myös vyön, huovan ja satulan huokoiset ja nahkeat materiaalit. Esimerkiksi mokkanahka pysyy paikoillaan paremmin kuin kiiltävä pintanahka. - Myös liukuestehuopa lisää kitkaa. En kuitenkaan suosittele tahmeimpia geelialusia, jos satula seilaa paljaana hyvin paljon. Tahmea geeli tarttuu selkään niin kovaa, että kitka voi ärsyttää ihoa, Seppälä-Vanhala toteaa. Liukumista pyöreällä rungolla voivat ehkäistä myös anatomisesti muotoiltu S-vyö ja eteen kiinnittyvät vastinhihnat. Painava ratsastaja voi käyttää rungotonta satulaa kevyeen harrasteratsastukseen tietyin edellytyksin. - Huopaa voidaan lisätopata, jotta paino jakautuu riittävästi. Toinen vaihtoehto on joustorunkoinen satula, koska se lepää toppauspaneelien varassa ja jakaa painon yhtä laajalle kuin runkosatula. - Esimerkiksi terapiahevoselle jonkinlainen joustorunko lienee mukavampi kuin täysin rungoton satula, jos selässä istuu painava ja painava ja vähän ratsastanut aikuinen, jolla ei ehkä ole vielä paras mahdollinen tasapaino. Huolella sovitettu rungoton satula voi sopia myös hevospotilaiden terapiaksi esimerkiksi epäsymmetriseen selkään. - Lihaksilla on tilaa kasvaa. Toisaalta on myös tilanteita, jolloin hevosen on saatava toipua ilman ratsastusta, Seppälä-Vanhala muistuttaa. Rungottomat satulat yleistyvät nopeasti. Hevosen ja satulan väliin jää erikoishuopa, joka korottaa satulaa selkärangan ja sään ympäriltä ja jakaa ratsastajan painoa selkälihaksille. Hevosen rakenne voi pahentaa satulan haittoja. Esimerkiksi takakorkea ja notkoselkäinen hevonen on aina riskitapaus. Joillakin hevosilla on puolestaan luonnostaan ahtaat okahaarakevälit, jotka voivat umpeutua tavallista helpommin. - Osa omistajista huomaa oireet ja puuttuu niihin nopeasti. Kaikki hevoset eivät kuitenkaan oireile selvästi, ja merkit ovat hyvin pieniä. Esimerkiksi muut lihakset voivat olla komeat, mutta selkälihakset näyttävät vähän mitättömiltä. Kun asiantuntija tarkastaa tilanteen, satula ei istu kunnolla. Satulan aiheuttama selkävaiva vaatii usein monta hieronta- tai hoitokertaa ja lisäksi omistajan kotihoitoa. Lievät vaivat hellittävät aikanaan, mutta pahimmillaan satula aiheuttaa pysyviä muutoksia, jotka eivät parane. - Jos esimerkiksi lavan alueelle on syntynyt muutoksia, hevonen voi jäädä vinoksi ja liikkeiltään toispuoliseksi. Toisinaan pysyvät viat ovat vain kosmeettisia, mutta tällaiseen selkään ei sovi mikään satula suoraan hyllystä, Grundström kertoo. - Kun satula ei sovi, selkälihakset kiristyvät, nivelet voivat lukkiutua, ja selkään syntyy ali- ja yliliikkuvuutta, hermopinteitä ja lihassurkastumaa. Pitkällä aikavälillä saattaa syntyä dramaattisia muutoksia. Esimerkiksi okahaarakkeet voivat luutua toisiinsa. Kun yksi nivelväli luutuu, seuraava muuttuu vastaavasti yliliikkuvaksi. Näin voi käydä esimerkiksi rintarangan viimeisille nikamille, jos satulan takaosa kohoaa ja läpättää selkään. Liian pitkä satula on aina iso riski, koska ratsastajan paino kohdistuu lannerangalle asti, ja pitkällä aikavälillä lannenikamien välit voivat luutua. Lannerangan ja ristiluun seudun kunto ja liikkuvuus ovat tärkeitä, koska koko takaosan hermotus lähtee tältä alueelta. - Selkärangan on tarkoitus suojata herkkää selkäydintä, eikä se pysty siihen ilman lihaksia. Kun lihasten tuki puuttuu, ranka on omillaan. Satulan voi topata, jos... Satulan rungon ja rakenteen on tarkoitus suojata selkää. Runko jakaa ratsastajan painon selkälihaksille, ja toppaus vaimentaa tärähtelyä. Rungollisen satulan sisällä on kiinteä etukaari ja runko, johon jalustinkoukut kiinnittyvät. Runko on perinteisesti puuta metallivahvikkein, mutta keinomateriaalit syrjäyttävät puun luultavasti pian. - Puu on elävä luonnonmateriaali, johon ilmankosteus vaikuttaa. Muovi pysyy aina samana, toteaa satulaseppä Satu Ritari. Ritari veikkaa myös lasikuiturungon jäävät historiaan, sillä sen laminaattikerrokset eivät tahdo kestää hevosen liikkeiden ja ratsastajan painon rasitusta. 33

4 Rungollisen satulan paneelit jakavat ratsastajan painon satulan koko pituudelle. Satulaseppä pystyy muokkaamaan rungollista satulaa jonkin verran. - Aika paljon voin tehdä toppaamalla, mutta rungon mallia en voi muuttaa. Kaarevarunkoisaako rungottomalla kilpailla? Rungottoman satulan ostaa useimmiten harrastaja maasto-, matka- tai kouluratsulleen. Isoille esteille tarkoitettuja malleja on vasta vähän, joten useimmat hyppäävät rungollisella estesatulalla. Satulagalleria myy Suomessa kahta joustorunkoista hyppysatulamallia. Ratsastajainliiton hallitus pyysi kesällä kouluratsastusjaostoa selvittämään rungottomien satuloiden käyttöä kilpailuissa. Jaosto valmisteli linjanvetoaan tämän lehden mennessä painoon. FEI hyväksyy kouluratsastuksessa perinteisen koulusatulan näköiset rungottomat ja vaatii englantilaistyyppisen satulan myös kenttäkilpailun kouluosuudelle. Muiden lajien sääntöihin ei syyskuussa ollut tiedossa tarkennuksia tai muutoksia. - Kerrosten väliin pääsee ilmaa ja ne irtoavat toisistaan. Lopulta runko murtuu. Satulan rungon ja hevosen väliin jäävät nahkapintaiset toppaukset eli paneelit, joiden täyte pehmustaa runkoa, vaimentaa iskuja ja jakaa ratsastajan painon mahdollisimman laajalle alalle. Paneelien välissä kulkee reilu selkärangantila, sillä satula ei saa levätä okahaarakkeilla. - Toppausmateriaaleista yleisin on villa, joko luonnonvilla tai keinokuitu. Myös ilmatoppausta käytetään jonkin verran, Satu Ritari kertoo. - Periaatteessa kaikkia villalla täytettyjä satuloita voi topata. Rajatapauksia ovat yleensä niin sanotut laattatoppaukset. Laattatopatun satulan paneeleissa ei ole irtovillaa vaan paksu solukumi- tai huopalevy. Mallia markkinoidaan usein satulana, joka ei koskaan vaadi toppausta. Muokkaus voi kuitenkin toisinaan olla tarpeen. - Tyypillisimmin hevosen sairausloman jälkeen, kun selkälihakset ovat kuihtuneet, Ritari sanoo. - Laattatopattua satulaa on vaikea muokata, koska paneelin nahkapinnan alle ei mahdu juuri mitään ainakaan niin paljon kuin säkätilan tai toppausten korotus vaatisi. Jos tilaa on, avattua nahkaa ei ehkä saa suljettua. Siksi monet kieltäytyvät toppaamasta laattasatulaa. Villa- ja laattatopattu satula erottuvat toisistaan paljain silmin ja sormin. - Laattasatulan toppaustyynyt ovat yleensä litteähköt, kun villatopatussa satulassa ne ovat jossain määrin pyöreät. - Villatopattu näyttää ja tuntuu aina siltä, että villaa on työnnetty käsin nahkaiseen pussiin. Täytteen paksuus vaihtelee hiukan kohdasta toiseen. Laattatopatun satulan alapinta on tasaisen sileä, sillä nahan alla on koneen leikkaama solukumi tai huopa. Pinta tuntuu käteen paperinsileältä, Ritari neuvoo. Satulassa voi olla myös geelitäyte. Geelipaneeleita on kuitenkin hankala muokata, eikä liikkuva täyte sovi kaikille hevosille. Satuloissa on kokeiltu myös memory foam -vaahtoa sekä hevosta vasten että istuimessa. Tempur-patjoista tuttu erikoisvaahtomuovi muotoutuu käyttäjän mukaan, kun satula lämpenee. Paljonko satulaa voi muokata? 34

5 nen satula ei sovi millään suoraselkäiselle hevoselle, Satu Ritari kiteyttää. - Pystyn toppaamalla kaventamaan rungonleveyttä jopa yhden tai kaksi pykälää, jos vaikkapa nuori hevonen perii leveähkön satulan toiselta. Villaa vain pitää muistaa vähentää, kun lihakset aikanaan kasvavat. Useimpien satuloiden runkoa voidaan nykyisin levittää tai kaventaa hiukan. Rungonmuokkauslaitteita on Suomessa jo muutama. - Jalustinkoukkuja voi joskus siirtää, mutta aina se ei onnistu. Vastinhihnoja pystyn muokkaamaan melkein rajattomasti säätämällä niiden kulkusuuntaa ja paikkaa, Ritari kertoo. Rungollisen satulan tyyppivika on säkään painuva etukaari, kun toppaus painuu edestä. Uuden satulan villat painuvat aina hieman, mutta satula ei saa alkaa hangata tai keikahtaa pois tasapainosta. - Aika usein toppaus myös painuu vinoon. Niin ei kävisi, jos kaikki käyttäisivät kunnon selkäännousuramppia. Se säästäisi hevosta, satulaa ja ratsastajaa, Ritari muistuttaa. - Villatopatut satulat painuvat vasemmalta, koska vasen jalustinhihna venyy ratsastajan noustessa selkään. Vähitellen ratsastajan paino siirtyy vasemmalle istuinluulle, koska jalustimet ovat eripituiset, ja satula painuu vinoon. Kaikki tuntuvat tietävän, että jalustinhihnat pitää vaihtaa puolelta toiselle säännöllisesti, mutta harva niitä vaihtaa. Äkillinen istuntavirhe voi kertoa siitä, että satula täytyy tarkastaa tai topata. - Soita satulasepälle, jos joudut koko ajan korjaamaan istuntaa tai keskittymään siihen, missä ja miten istut, Ritari sanoo. Rungottoman satulan toppauksen korvaa useimmiten erikoishuopa eli padi lisätäytteineen. Jos toppaus ei onnistu huopaa täyttämällä, satulasepän on helpointa muokata niitä malleja, joissa on tavalliset villatopatut paneelit. Myös rungoton pitää sovittaa Mikä on muuttunut, kun yhä useampi joutuu satulanvaihtokierteeseen, eikä valtavasta valikoimasta löydy sopivaa valmissatulaa? - Tieto lisää tuskaa, Satu Ritari toteaa. - En tarkoita vain sitä, että tunnemme nyt haitat. Tietotulva myös hämmentää turhaan niitä, joiden hevosilla on aivan sopiva satula. - Kaikilla talleilla on viisastelija, joka arvostelee muiden ratkaisuja. Hämmentynyt hevosenomistaja alkaa etsiä tietoa ja saa ristiriitaisia ohjeita. Tämä oravanpyörä ei johda mihinkään. Ehjää ei kannata rikkoa eikä sopivaa satulaa vaihtaa tai toppauttaa. - Asiakas saattaa varata ajan vain siksi, ettei satulaa ole viiteen tai kymmeneen vuoteen topattu. Se ei riitä syyksi, sillä sopivaa satulaa ei pidä topata turhaan. - Uskon, että kaikille hevosille löytyy sopiva satula. Merkkejä ja malleja on valtavasti, ja satulaseppä voi räätälöidä satulaa jonkin verran. Ratsastajan pitää kuitenkin luottaa intuitioonsa. Jos hevonen toimii eikä oireile mitenkään, paras asiantuntija on yleensä ratsastaja. Myös rungoton satula täytyy sovittaa tarkkaan Jos ratsastaja kaikesta huolimatta kaipaa apua, pätevää ammattilaista voi olla vaikea löytää. - Koulutettu satulaseppä on aina parempi kuin täysin kouluttamaton, mutta koulutus ei automaattisesti takaa ammattitaitoa. Satulasepäksi voi valmistua oppisopimuksella esimerkiksi suutariliikkeessä. Pelkkä paperi ei kerro kaikkea, Ritari sanoo. Pätevyys paljastuu nopeasti sovitustilanteessa. - Hevosta, ratsastajaa ja satulaa pitää lähestyä kokonaisuutena, niin että sovitustilanne vastaa todellisuutta. Satula pitää aina tarkastaa liikkuvan hevosen selässä. - Oli satulassa runko tai ei, mikään malli ei voi sopia jokaiselle hevoselle. Rungottomasta pitää käydä läpi samat asiat kuin rungollisesta, Ritari muistuttaa. - Jos hevonen ei toimi rungottomalla tai satula ei selvästi istu, ongelma ratkeaa vain satulaa muokkaamalla tai vaihtamalla. Vääränlaista rungotonta ei saa käyttää, vaikka sen olisi luvattu sopivan kaikille hevosille. Ritarin näkemykseen yhtyy Katja Rikassaari helsinkiläisestä Satulapajasta. Rikassaari on koulutettu satulaseppä ja yksi kolmesta suomalaisesta, jotka ovat suorittaneet brittien Society of Master Saddlersin satulansovittajan ammattitutkinnon. - Olen törmännyt jo vaivoihin, jotka johtuvat vääränlaisesta rungottomasta satulasta. Kaikkiin malleihin pitäisi suhtautua yhtä kriittisesti: sopiiko tämä satula hevoselle ihan varmasti? Rikassaaren ja Petro Sirolan Satulapaja myy ja sovittaa enimmäkseen rungollisia merkki- ja mittatilaussatuloita. Valikoiman ainoa rungoton jakaa asiakkaiden mielipiteet. - Jotkut eivät pidä satulan ulkonäöstä eivätkä suostu edes kokeilemaan sitä. Osa tosin muuttaa mieltään koeratsastuksen jälkeen. Satulapaja myy rungottomiaan useimmiten harrastajalle maasto- tai kouluratsastukseen. Joitakin satuloita on mennyt myös ratsastuskouluihin tai kakkossatulaksi esimerkiksi rungollisen estesatulan pariksi. - Rungottomia ei pitäisi niputtaa yhteen lokeroon, koska niiden laatu ja mallit vaihtelevat valtavasti. Esimerkiksi työjälki voi olla hyvää, ala-arvoista tai mitä vain siltä väliltä, Rikassaari sanoo. - Satulansovittajana en pidä siitä, että etu- ja takakaaren voi taittaa yhteen. Satulan ei pitäisi mielestäni elää näin päin, vaikka se saa mielellään muotoutua sivusuunnassa. Jos painoa jakava pinta on löysä, paino kohdistuu jalustinhihnojen kiinnityskohtaan ja istuinluiden alle. Rikassaari tarkastaa tarvittaessa painon jakautumisen erikoisgeelihuovalla, johon painepiste jättää selvän painauman. - Oli runko tai ei, satulan täytyy levätä selkälihaksilla koko pituudeltaan. Esimerkiksi jämäkkä malli ei saa jäädä notkoselässä sään ja lanteen varaan ja keskeltä ilmaan. Myös lyhyt selkä on kaikenlaisille satuloille hankala, koska lanneselälle ei saa tulla painoa, mutta ratsastajan pitää mahtua satulaan. Vähänkin ahdas istuin vie ratsastajan painopisteen väärään kohtaan. Rungoton, ratsastushuopa, joustorunko Rungottomat satulat muuttuvat ja mallien määrä kasvaa niin nopeasti, että aihetta on ehditty tutkia hyvin vähän. Satulan vaikutusta hevoseen on ylipäätään selvitetty niukasti, ja vertaileva tutkimus eri olosuhteista runko- ja rungottomilla malleilla puuttuu toistaiseksi kokonaan. Rungottomien satuloiden mallisto vaihtelee maasto- ja yleissatuloista perinteisen näköisiin koulu-, este-, lännen-, vaellus- ja erikoissatuloihin. Uusia merkkejä, malleja ja materiaaleja tulee markkinoille jatkuvasti. Erityyppisiä rungottomia Pohjois-Euroopan markkinoilla ovat muun muassa Ansür, Barefoot, Feel- It, Fhoenix, Freeform, Karlslund, Knight s, Pfiff, Reactor Panel, Solution, Sorbier, Startrekk, Torsion ja Trekker. Pehmeimmät rungottomat erottuvat muista jo ulkonäöltään. Hevosta vasten jää litteä pinta, jossa ei ole selkärangantilaa eikä paneeleita. Istuin, etu- ja takakaari on pehmustettu reilusti. Satulan sisällä on useimmiten paksu kerros tai levy solukumia, vaahtomuovia tai nahkaa muovi- ja metallivahvikkein. Yksinkertaisin ja ohuin malli on ratsastushuopa eli lätkä. Sen satulavyö ja jalustinhihnat kiinnittyvät koruttomaan huopaan, mokkalätkään tai lampaantaljaan. Rungoton voi näyttää myös perinteiseltä englantilaistyyppiseltä satulalta. Paneelit ovat kiinteät tai siirrettävät ja niiden väliin jää selkärangantila. Satulassa voi olla kiinteä etukaari, joka on useimmiten lasikuitua tai metallivahvisteista muovia. Mallia kutsutaan joustorunkoiseksi, mutta satulan sisältä puuttuu yleensä perinteinen runkorakenne. Markkinoilla on myös toisenlaisia joustorunkoisia satuloita, joissa on perinteisen mallinen runko. - Etukaari on jäykkä, mutta runko joustaa pituussuunnassa jonkin verran. Esimerkiksi Passierin PS-Baumiin on upotettu bambua. Se tuntuu todella joustavalta ja myötäilee hevosen liikettä, kertoo Satu Ritari. - Aloittelija ei ehkä huomaa eroa, mutta taitava ratsastaja tuntee takajalkojen liikkeet tavallista paremmin. Liikkeisiin on helppo mukautua, ja satula tuntuu hevosestakin mukavalta. u 35