PESÄPALLOILIJOIDEN OLKANIVELVAIVAT-

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "PESÄPALLOILIJOIDEN OLKANIVELVAIVAT-"

Transkriptio

1 Seppo Parta, Tuomas Salo & Juha Suorauha PESÄPALLOILIJOIDEN OLKANIVELVAIVAT- ENNALTAEHKÄISY JA FYSIOTERAPIA Opinnäytetyö Fysioterapian koulutusohjelma Huhtikuu 2006

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Seppo Parta, Tuomas Salo & Juha Suorauha Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Fysioterapian koulutusohjelma Pesäpalloilijoiden olkanivelvaivat ennaltaehkäisy ja fysioterapia Tiivistelmä Tutkimuksemme tarkoituksena on tutkia pesäpalloilijoiden olkanivelvaivojen muutosta omatoimisen harjoitusohjelman avulla. Tutkimusaineisto kerättiin ja PTC Vision 4100 (autonomisen ja somaattisen hermoston mittausmenetelmää) laitteen avulla. Tutkittaville pesäpalloilijoille tehtiin alkututkimukset joiden jälkeen he suorittivat harjoitusohjelmaa kuusi kuukautta. Tämän jälkeen tehtiin loppututkimukset, joiden yhteydessä tutkittavat vastasivat kyselylomakkeeseen (vastausprosentti oli 100). Kysymykset liittyivät harjoitusohjelman tekemiseen. Tutkittavalta saatujen vastausten perusteella laadittiin olkanivelvaivoja ennaltaehkäisevä harjoitusohjelma kaikkien pesäpalloilijoiden käyttöön. Tutkimuksen pohjaksi työssä tarkastellaan olkanivelen toiminnallista anatomiaa ja heittoliikkeen biomekaniikkaa, sekä olkanivelseudun urheiluvammoja. Merkittävänä osana työtä tarkastelemme myös aikaisempia tutkimustuloksia olkanivelvaivojen ennaltaehkäisystä ja fysioterapiasta. Tutkimukset antoivatkin pohjan työssä käytetyille tutkimuksille ja tutkittavien tekemälle harjoitusohjelmalle. Opinnäytetyössä käytimme kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimukseen osallistui 10 olkanivelvaivaista SM-tason pesäpalloilijaa. Aineiston keruu menetelmänä käytettiin kliinistä tutkimista. Tutkimuksista saadut tulokset käsiteltiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että stabiloivaa, vahvistavaa ja venyttävää harjoitusohjelmaa tekemällä voidaan lisätä olkanivelen liikelaajuutta, nopeiden hermosolujen toimintaa ja vähentää kipuja. Kyselylomakkeen perusteella selvisi, että harjoitusohjelmaa tehtiin aktiivisesti. Parhaiksi liikkeiksi tutkittavat kokivat venytykset ja vahvistavat olkanivelen kiertoliikkeet. Tutkimuksen johtopäätöksenä voimme sanoa, että omatoimisesti harjoittelemalla pesäpalloilija voi vähentää olkanivelvaivojansa ja parantaa toimintakykyään. Mielestämme olkanivelvaivojen ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotteivät vaivat lisääntyisi ja ongelmat pahentuisi. Tutkimus tuo esiin sen, kuinka erilainen on pesäpalloilijoiden heittokäden olkanivelen liikelaajuus, verrattuna heidän ei heittävän olkanivelen liikelaajuuteen. Asiasanat (avainsanat) Olkanivel, pesäpallo, ennaltaehkäisy, fysioterapia, urheiluvammat, harjoitusohjelma, kvantitatiivinen tutkimus Sivumäärä Kieli URN: 83 s. + liitt. 19 s. Suomi NBN:fi:mamk-opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Päivi Tikkanen Opinnäytetyön toimeksiantaja

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Seppo Parta, Tuomas Salo and Juha Suorauha Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Physiotherapy Finnish baseballers shoulder joint problems prevention and physiotherapy Abstract The purpose of our bachelor s thesis was to analyse how Finnish baseballers shoulder joint problems changed by means of an active exercise program. The material for the study was collected using the PTC - vision 4100 apparatus. The baseballers were made an initial examination and after that they performed the exercise program for six months. The final examinations were made after that and the baseballers also answered a questionnaire. (answer percentage was 100). The questions related to performance of the exercise program. We made a preventive exercise program for all baseball players on the basis of the answers. As a theoretical basis, the thesis dealt with the functional anatomy and biomechanics of throwing motion and the sport injuries of the shoulder joint. Earlier researches of the shoulder joint physiotherapy were described as a significant part of the study. Earlier research offered a basis for the examinations used in the study and for the exercise program of baseball players. The method used was quantitative research. Ten Finnish highest-level baseball players who had problems with shoulder joint participated in the study. The material was collected by using clinical examination. The results were analysed through the Excel-program for Windows. The results showed that the stabilizing, strengthening and stretching exercise program could increase the mobility of shoulder joint, quick neurons activity and reduce pain. It appeared from the questionnaires that the exercise program was carried out actively. The participants felt that the best exercises were stretching and strengthening rotation movements of the shoulder joint. As a conclusion, we can say that baseballers can reduce shoulder joint problems and make their functional ability even better by active exercises. We suggest that the prevention of shoulder joint problems should be paid more attention to, so that problems would not increase and aggravate. It came up in the study how different mobility the baseballer has in the shoulder joint of his throwing upper limb compared to the shoulder joint of his non-throwing upper limb. Subject headings, (keywords) Shoulder joint, Finnish baseball, prevention, physiotherapy, sport injuries, exercise program, quantitative research Pages Language URN 83 p. +app. 19p. Finnish NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor Päivi Tikkanen Employer of the bachelor's thesis

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO..1 2 PESÄPALLO LAJINA Pesäpallon historia Heittoliike Heittoliikkeen biomekaniikkaa Käyntiinpanovaihe (cocking vaihe) Kiihdytysvaihe (acceleration vaihe) Heiton päätösvaihe (follow-throug vaihe) Jarrutusvaihe OLKANIVELEN JA HARTIARENKAAN TOIMINNALLINEN ANATOMIA JA BIOMEKANIIKKA Olkanivel ja muut hartiarenkaan nivelet Glenohumeraalinivel Acromioclaviculaarinivel Sternoclaviculaarinen nivel Scapulothorakaalinen nivel Bursa Olkanivelen ja hartiarenkaan lihakset Olkanivelen ja hartiarenkaan hermotus Humeroscapulaarinen rytmi Olkanivelen ja hartiarenkaan stabiliteetti OLKANIVELEN URHEILUVAMMAT Rotator cuff -repeämä Inpingement -syndrooma Olkanivelen instabiliteetti Olkanivelen subluksaatio Olkanivelen hermopinteet. 25

5 5 ENNALTAEHKÄISY JA FYSIOTERAPIA Ennaltaehkäisy Olkanivelvaivojen fysioterapia Rotator cuff -repeämän hoito Impingement syndrooman hoito Instabiliteetin hoito Subluksaation hoito Hermovaurion hoito TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA ONGELMA.31 7 TUTKIMUSMENETELMÄT / METODIT Kohderyhmä Harjoitusjakso Aineiston keruu Olkanivelen ja hartiarenkaan kipu Olkanivelen ja hartiarenkaan liikkuvuus Kaularangan liikkuvuus Olkanivelen ja hartiarenkaan lihasvoima Olkanivelen ja hartiarenkaan stabiliteetti Olkanivelen ja hartiarenkaan autonominen ja somaattinen hermosto Kyselylomake Aineiston käsittely 41 8 TULOKSIA PESÄPALLOILIJOIDEN OLKANIVELVAIVOISTA Olkanivelen ja hartiarenkaan kipu Olkanivelen ja hartiarenkaan liikkuvuus Kaularangan liikkuvuus Olkanivelen ja hartiarenkaan lihasvoima Olkanivelen ja hartiarenkaan stabiliteetti Olkanivelen ja hartiarenkaan autonominen ja somaattinen hermosto Tuloksia ja mielipiteitä harjoitusohjelmasta

6 9 POHDINTA Johtopäätökset tutkimustuloksista Olkanivelen ja hartiarenkaan kipu Olkanivelen ja hartiarenkaan liikkuvuus Kaularangan liikkuvuus Olkanivelen ja hartiarenkaan lihasvoima Olkanivelen ja hartiarenkaan stabiliteetti Olkanivelen ja hartiarenkaan autonominen ja somaattinen hermosto Tutkittavien arviointi harjoitusohjelmasta Luotettavuus Jatkotutkimushaasteet ja kehittämisideat KIITOKSET LÄHTEET 79 LIITTEET Liite 1 Tutkimuslomake Liite 2 Kyselylomake Liite 3 Suostumuslomake Liite 4 Ennaltaehkäisevä opas

7 1 1 JOHDANTO Tutkimuksemme käsittelee pesäpalloilijoiden olkanivelvaivoja, niiden kliinistä tutkimista erilaisten mittareiden ja testien avulla. Lisäksi tutkimus sisältää laitetutkimus PTC- Vision 4100 FAM mittausanalyysillä. Näiden tutkimusten jälkeen annoimme tutkittaville pesäpalloilijoille harjoitusohjelman, jota he tekivät kuusi kuukautta itsenäisesti, minkä jälkeen teimme tutkittaville samat tutkimukset kuin alussa. Harjoitusohjelman perusteella laadimme kyselylomake ryhmäläisille. Kyselylomakkeen ja saatujen tulosten perusteella selvitimme mitkä liikkeet olivat hyviä/ huonoja, mistä oli apua ja mistä ei ja mahdollisia kehittämisehdotuksia. Näiden tietojen perusteella suunnittelimme ennaltaehkäisevä opas kaikkien pesäpalloilijoiden saataville (ennaltaehkäisyllä tarkoitamme uudelleen vaurioitumisen ehkäisyä). Kuntouttavilla liikkeillä pystytään vaikuttamaan olkanivel -vaurioiden syntyyn myös ennaltaehkäisevästi. Valitsimme tämän aiheen, koska pesäpallosta ei ole tehty vastaavaa tutkimusta Suomessa ja halusimme selvittää, mihin tämäntyylinen tutkimus johtaa. Pesäpalloilijoiden olkanivelvaivat ovat hyvin yleisiä, koska huonolla ja vajavaisella suoritustekniikalla, lihastasapainolla ja liikelaajuuksien puuttumisella on selvä syy- yhteys heittokäden vammoihin. (Paloaro 2003, 49.) Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä pesäpalloilijoiden olkanivelvaivoihin ja sitä kautta pyrkiä harjoitusohjelman avulla vähentämään ja ennaltaehkäisemään niitä. Heitto on pesäpallossa suoritus, jota toistetaan määrällisesti harjoitus- ja kilpakaudella eniten, siksi tulee urheilijan ja valmentajan tiedostaa ne edut ja haitat jotka liittyvät tekniikan, - ja heittokäden harjoittamiseen. (Paloaro 2003, 49). Luvuissa käsitellään olkanivelvaivoista tulehdukset, luksaatiot ja epästabiilius, lihasheikkous/ jäykkyys ja erilaiset puristustilat, joihinkin kyseisistä vaivoista törmäsimme myös omassa työssämme. Pesäpallo lajina on meille opinnäytetyön tekijöille hyvin läheinen, koska olemme kaikki harrastaneet lajia useita vuosia. Toivomme, että työstä olisi mahdollisimman paljon apua henkilöille, joita tutkimme, mutta myös yleisesti jokaiselle olkanivelvaivoista kärsivälle pesäpalloilijalle.

8 2 Innokas Medical oy antoi tutkimukseen laitteensa (PTC vision 4100) lainaksi ja toivoisi että tekisimme tutkimuksia laitteella ja antaisimme ideoita laitekehitystä varten. Laitteen tarjoajalla on suunnitelmissa aloittaa tuotekehittely ns. urheilu-versiosta, jota tullaan tarjoamaan urheiluseuroille ja urheilijoille. 2 PESÄPALLO LAJINA 2.1 Pesäpallon historia Pesäpallon historia alkoi 1910-luvulta, jolloin Lauri Tahko Pihkala alkoi kehittelemään ajatusta kansallispelin luomiseksi suomalaisille. Pihkala piti pallonlyöntiä hyvänä urheilijoiden valmennustapana, mutta hänen mielestään sitä piti kehitellä kilpailullisemmaksi ja yritteliäämmäksi urheilumuodoksi. Niinpä Pihkala alkoi sinnikkäästi elvyttää suomalaista pallonlyöntiä. Työnsä lähtökohdaksi hän valitsi kansallispelin, kuningaspallon. (Vainio ym. 2001, 2.) Kuningaspallo oli tuohon aikaan suosittu laji Suomessa, ja samalla kehittynein pallonlyöntipeli. Pallonlyöntipelit, jossa lyödään, kopataan ja poltetaan, ovat yleismaailmallisia ja jo vuosisatoja vanhoja. Ruotsissa pelattiin långbollia, Saksassa schlagballia ja Venäjällä laptaa. Vielä 1800-luvulla ne olivat suosittuja koko Euroopassa, mutta sittemmin ovat kuihtuneet uudemman kilpaurheilun jaloissa. (Vainio ym. 2001, 2.) Suurimman virikkeen Pihkala sai kuitenkin amerikkalaisesta baseballista. Hän ihastui sen selkeyteen ja vauhtiin, mutta ei pitänyt sen leveästä kentästä, vaikeasta vaakasyötöstä eikä pelin tapahtumattomuudesta. Pihkala omaksui pesien määrän, pesäkilvan ja juoksut voiton laskun perusteena. Hän kehitteli lajin vuosina Aluksi lajia kutsuttiin pitkäpalloksi ja sitä alettiin pelata rinnakkain kuningaspalon kanssa. Kilpailutoiminta oli aluksi paikallista, valtakunnallisesti otteluita alettiin järjestää vuonna (Vainio ym. 2001, 2.) Uusi laji ohitti nopeasti suosiossa vanhan, mutta Pihkala halusi lajiin vielä enemmän säpinää, selkeyttä ja vauhtia. Hän kehitteli lajia Jyväskylän lyseossa vuonna Tuolloin pesäpallo saavutti nykyisen muotonsa. Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpal-

9 3 lon koeottelu pelattiin Helsingissä Kaisaniemen kentällä Nimitys pitkäpallo vaihdettiin pesäpalloon vuonna Eroja nykyiseen kuitenkin oli. Tuolloin käytössä oli vielä heittopoltto, joka kuitenkin poistettiin myöhemmin. Myös räpylän käyttö oli kielletty, se sallittiin vasta vuonna (Vainio ym. 2001, 2.) 1950-luvulla pesäpallon innostus kasvoi entisestään. Sarjat vakiintuivat, pelaajamäärät kasvoivat ja yleisökin täytti katsomot luvulla Helsinki alkoi menettää mahtiasemaansa, ja lajin painopiste alkoi siirtyä pohjoisemmaksi kohti Pohjanmaata. Pelillisesti peli kehittyi neljän miehen polttolinjan myötä ja uusilla säännöillä pyrittiin rajoittamaan pomppulyöntien suosiota ja 1980-luvuilla pesäpallo siirtyi kilpakentille, pelitaso parani ja yleisömäärät kasvoivat. Vuonna 1986 peliin tuotiin jokerilyöjät, joita sai käyttää jokaisessa sisävuorossa. (Vainio ym. 2001, 3.) 1990-luvulla pesäpallon pääsarjan nimeksi tuli superpesis. Nimi juontaa juurensa supervuoroparista, joka pelattiin, jos peli oli yhdeksän vuoroparin jälkeen tasan. Vuonna 1994 siirryttiin jaksojärjestelmään. Ottelussa pelataan kaksi neljän vuoroparin jaksoa. Jos jaksovoitot ovat tasan, pelataan supervuoropari, ja tarvittaessa vielä kotiutuskisa (vuodesta 1996 lähtien). (Vainio ym. 2001, 3.) 2.2 Heittoliike Olkanivelvammojen synnyssä näyttelee tekniikka merkittävää osaa, sillä huono tyyli aiheuttaa monenlaisia ongelmia (Could III 1990, 491). Hyvin pienet ja yllättävätkin seikat saattavat vaurioittaa urheilijaa heiton aikana. Syöttäjillä, joiden yli olan heittosuoritusta on heittäjistä tutkittu eniten, saattaa olkanivelvamman syynä olla esimerkiksi väärä asento maahantulovaiheessa heittoliikkeen aikana. Jos jalka poikkeaa väärin suunnattuna, esimerkiksi liikaa sivulle, on siitä seurauksena vartalon äkillinen jarrutus. Tästä seurauksena on äkillinen vastavoima heittokäteen. Totutusta asennosta poikkeaminen aiheuttaa heiton aukeamisen liian pian ja liian sivulle. Kierto lantiossa tapahtuu liian aikaisin ja aiheuttaa lisääntyneen rasituksen olkanivelelle ja kyynärpäälle. Heitto on nopea ja todella raju suoritus. Se kestää alle kaksi sekuntia, alkuvaihe vie noin 1,5 sekuntia, kiihdytysvaihe noin 0,05 sekuntia, sekä jarrutusvaihe ja heiton päätösvaihe noin 0,35 sekuntia. (Peltokallio 2003, 732.)

10 4 2.3 Heittoliikkeen biomekaniikkaa Yli olan- heittojen biomekaniikan perusainekset ovat monissa lajeissa hyvin samantyyliset. Niissä tapahtuu energian siirtymistä vartalosta käteen ja heitettävään esineeseen. (Could III 1990, 489.) Yli olan- heittolajeissa liikkeet pohjautuvat paljon olkavarren ulko- ja sisärotaatioon sekä abduktioon ja adduktioon. ENMG osoittaa heittorasituksessa kehittyvän helposti mm. lihasten epätasapainoa sisä- ja ulkorotaattoreiden kesken. Yli olan- heitoissa olkanivelvaivan ajateltiin johtuvan impingement - syndroomasta ja rotator cuff -tendiniitistä, mutta nyt tiedetään, että instabiliteetti näyttelee olkanivelvaivoissa hyvin tärkeää osaa. Tasapainohäiriöt mobiliteetin ja stabiliteetin kesken näkyvät välittömästi suorituksen heikentymisenä. Baseballin syöttäjillä on todettu heittokädessä olevan myös suurempi inferiorinen laksiteetti. Tämä tukee sitä, että coracohumeraalinen nivelside on ulkorotaation rajoittaja heiton myöhäisessä vaiheessa. Coracohumeraalista nivelsidettä on pidetty tärkeänä inferiorisen liukumisen rajoittajana addusoidussa olkanivelessä. Lisääntynyt ulkorotaatio näyttää olevan eräänlainen adaptaatioprosessi kasvun aikana, ja olkaluun lisääntynyt retrotorsio voi näin ollen toimia suojelevana mekanismina anteriorisille rakennelmille. Sisärotaatiossa sen sijaan on todettavissa heittokädessä rajoittumista verrattuna toiseen käteen. Yli olanheitossa käytetty voima on paljon suurempi kuin yleensä ajatellaan. (Peltokallio 2003, ) Heitossa on vammautumisen kannalta kaksi kriittistä vaihetta: juuri ennen kuin yläraaja saavuttaa maksimaalisen ulkorotaation ja olkanivelen sisärotaatiovoimat ja kyynärpään varus-vääntövoima ovat kehittyneet. Toinen vaihe on vähän ennen pallon irtoamista ja olkanivelen kompressiovoimien kehittymistä. Olkanivelessä voivat kompressiovoimat, nivelen höllyys ja anterioriset voimat myöhäisen käyntiinpano-vaiheen kestäessä aiheuttaa anteriorisen glenoidaalisen labrum-vaurion. Nopea sisärotaatio näiden voimien yhteydessä voi aiheuttaa myös jonkinasteisia hankausvaurioita labrumiin. Hauislihaksen jänteen tensio lihaksen supistuessa kyynärpään flexiovoimien ja olkapään kompressiovoimien kanssa voi myös repäistä anteriorisen labrumin. (Peltokallio 2003, )

11 Heittoliikkeessä voidaan erottaa kolme vaihetta: Käyntiinpanovaihe, kiihdytysvaihe ja heiton päätösvaihe (Could III 1990, 498) Käyntiinpanovaihe (cocking-vaihe) Myöhäisessä cocking-vaiheessa tapahtuu olkanivelen maksimaalinen ulkorotaatio asteeseen. Kyynärpää on suunnilleen 90º flexiossa. Yhdistetty ulkorotaatio ja abduktio aiheuttavat humeruksen pään väistämättömän posteriorisen liukumisen olkanivelessä. Rasitusvoimien seurauksena syntyy tässä vaiheessa uusiutuvia mikrovammoja ja kehittyy olkanivelen laksiteettia. Äärimmäinen ulkorotaatio saavutetaan juuri ennen kiihdytysvaiheen alkua. Tosin osa liikettä on scapulothorakaalista liikettä, sternoclavikulaarista kiertoa ja selkärangan hyperextensiota. Heittokättä rasittaa suuresti voimakas liike taaksepäin heittoliikkeen alussa. Anteriorinen nivelkapseli on kiertynyt ja hyvin tiukka; aivan kuin pesty vaate, jota väännetään kuivaksi. (Peltokallio 2003, 734.) Käyntiinpanovaiheessa on todettu olkaluun pään siirtyvän olkanivelessä 3-4 mm posteriorisesti. Olkaniveltä eteen päin vie vartalon rotaatio ja liikkuminen pallon jäädessä vartalosta jälkeen. Käyntiinpanovaihe aiheuttaa voimakasta eksentristä kuormitusta musculus subscapularis- ja m. pectoralis- lihaksissa samoin kuin muissakin sisärotaattoreissa. Jos heittäjä aloittaa liian aikaisin olkanivelen eteen viemisen, saattaa syntyä tendiniittejä, anterioristen olkanivelen lihasten jänteisiin. M. supra ja infraspinatus sekä m. teres minor ovat koko ulkorotaation ajan aktiivisia. Niiden posteriorinen veto pyrkii vapauttamaan humeruksen päätä stressistä akromionia vasten. Posterioristen rotator cuff -lihasten asiallinen voima on kriittisen tärkeää tässä tilanteessa. M. teresminorin ja m. supraspinatuksen toiminnan kohokohta on myöhäisessä käyntiinpanovaiheessa ja heiton päätösvaiheessa. M. teres-minor ja m. infraspinatus puolestaan toimivat passiivisena esteenä sisärotaatiossa, ja näiden jänteiden kautta kulkevat voimat helpottavat humeruksen ulkorotaatiota. (Peltokallio 2003, ) M. subscapularis on maksimipituudessaan heiton alun käyntiinpanovaiheen lopussa. Heiton dynaamisessa vaiheessa, heiton alkaessa se supistuu voimakkaasti ja nopeasti. (Peltokallio 2003, ) M. subscapulariksen tärkeänä tehtävänä on m. pectora-

12 6 liksen kanssa rajoittaa käyntiinpanovaiheen terminaalista ulkorotaatiota. (Could III 1990, 490). Se suojelee eksentrisesti supistuen anteriorista niveltä rasitukselta, sekä stabiloi humeruksen pään nivelkuoppaan. Heittokäden ollessa korkeassa abduktiossa ja ulkorotaatiossa se toimii enemmän jarruna. Sisärotaattorina m. subscapularis auttaa viemään yläraajaa ristiin rinnalle editse heiton kiihdytys- ja päätösvaiheessa. Heiton alkaessa se supistuu voimakkaasti ja nopeasti. Tällöin voi syntyä pieniä repeämiä lihaksen kiinnityskohtaan tai lähelle sitä. Tilanteen uusiutuessa kehittyy helposti myös tendiniitti. M. deltoideuksen aktiivisuushuippu on aikaisessa käyntiinpanovaiheessa, kun yläraaja on kohotettu 90 asteeseen. On todettu, että m. deltoideus on aktiivinen suuren osan heitosta. Posteriorinen osa toimii extension primaarilähteenä, lateraalinen ja anteriorinen osa palvelevat elevaatiossa, sekä vähän myös ulkorotaatiossa. (Peltokallio 2003, ) Kiihdytysvaihe (acceleration-vaihe) Kiihdytysvaihe alkaa olkaluun sisärotaation liikkeellelähdöstä ja päättyy pallon irtaantumiseen kädestä. Tämä on heitossa voimakas vaihe, ja kyynärpää joutuu siinä kovalle rasitukselle. Kiihdytysvaiheessa voidaan erottaa kaksi alavaihetta: a) aikainen, b) myöhäinen. (Peltokallio 2003, 736.) Aikaisessa vaiheessa vartalo ja olkanivel viedään nopeasti eteenpäin ja kyynärvarsi ja käsi jäävät taakse. Kiihdytysvaiheen ensimmäisellä puoliskolla m. subscapularis- ja m. pectoralis supistuvat kiihdyttääkseen humerusta horisontaalisesti anterioriseen suuntaan. Tätä vaihetta komplisoi vauhdin ja painon siirtyminen vartalosta käteen (Peltokallio 2003, 736.) Myös olkanivelen sisärotaattorit, m. subscapularis, m. teres major ja m. latissumus dorsi supistuvat aloittaakseen olkaluun sisärotaation (Could III 1990, 491). Yläraajan sisärotaatiossa kehittyy huima kompressiovoima N (Peltokallio 2003, 736). Myöhäinen vaihe on voimakas osa heittosykliä. Se alkaa pallon irrottua ja päättyy humeruksen rotaation hävitessä. Heitto on ruoskamainen liike, joka etenee vartalosta olkaniveleen, ja edelleen olkavarteen, kyynärpäähän, käsivarteen ja lopuksi käteen heitettävän pallon irtoamiseen. Kaikkien lihasten voimakas toiminta eksentrisine supistuksineen on välttämätön poistamaan käden rotaatioliike. (Peltokallio 2003, 737.)

13 7 M. teres minor on kuitenkin kaikista lihaksista eniten aktivoituneena tässä heiton vaiheessa ja on hyvin haavoittuva koko myöhäisen vaiheen ajan (Rockwood & Matsen 1998b, 1215). Rotator cuff -repeämät johtuvat mahdollisesti traktio-kestävyyden puutteesta, kun rotator cuff -lihakset yrittävät vastustaa myöhäisessä vaiheessa humeruksen distraktiota, horisontaalista abduktiota ja sisärotaatiota olkanivelessä. Jos humeruksen pää liikkuu posteriorisesti tai anteriorisesti sisärotaatio ja kompressiivisten voimien vaikuttaessa, voi humerus vioittaa labrumia. M. biceps brachiin primaaritoiminta on heiton aikana tukea ja tehdä joustavaksi kyynärpään fleksio. M. biceps brachii on aktiivinen sekä heiton aikaisessa, että myöhäisessä vaiheessa. Sitä tukee myös se seikka, että m. biceps brachiin suurin aktiviteetin taso esiintyy olkanivelessä, jossa on kroonista anteriorista instabiliteettia. Väärällä tekniikalla heittäviltä aloittelijoilta vaaditaan paljon suurempaa biceps- aktiviteettia kuin huipuilta. (Peltokallio 2003, 737.) Heiton päätösvaihe (follow-throug-vaihe) Vaihe alkaa pallon vapautuessa heittokädestä suunnilleen pään tasolla. Vaihe on balansoiva ja käsi ja vartalo liikkuvat siinä eteenpäin, kunnes liike loppuu ja koko heitto on suoritettu loppuun. Pallon irtaannuttua heittokäsi jatkaa extensiota kyynärpäässä sekä horisontaalista adduktiota ja sisärotaatiota olkanivelessä. (Peltokallio 2003, ) Olkanivelseudun posterioriset lihakset (posteriorinen m. deltoideus, m. tere minor ja m. infraspinatus) supistuvat eksentrisesti jarruttaakseen kättä ja estääkseen olkanivelen vaurioita (Could III 1990, 491). Itse kädessä tapahtuu lopussa voimakas pronaatio. Olkaniveltä repivät voimat ovat samansuuruisia kuin ruumiin paino. Olkanivelessä tapahtuu myös obligatorista liikkumista. Nopea sisärotaatio näiden voimien yhteydessä voi aiheuttaa labrumiin hankausvaurioita. Pallon irtaantuessa inferioriset ja posterioriset leikkaavat voimat sekä kompressiovoimat ja horisontaalinen adduktiokiertovoima kehittävät olkaniveleen yhdessä rotator cuff lihasten kanssa rasituksen, josta voi olla seurauksena rotator cuff -vaurio. Horisontaalinen adduktio, sisärotaatio ja addusoidun humeruksen superiorinen siirtyminen voivat aiheuttaa subakromiaalisen impingementin. (Peltokallio 2003, ) Suurin osa heiton energian siirtymisestä tapahtuu heiton päätösvaiheessa, jossa rotator cuff -lihaksiin kohdistuu erityisen suuri rasitus. Rotator cuffin lihakset toimivat silloin

14 8 heittäjän humeruksen eksentrisenä jarruttajana pitääkseen olkaluun pään nivelalueella. Ammattimiehillä rotator cuff -lihakset jäävät suhteellisen rauhalliseksi käden kiihdytysvaiheessa. Kyseiset lihakset voivat kuitenkin olla hyvin aktiiviset, kun harjoitus ja tekniikka ovat vain suboptimaalisia. Tutkittaessa m. latissimus dorsin ja m. subscapulariksen aktiviteetti oli suurempaa heitossa ammattipelaajilla kuin amatööreillä, kun taas rotator cuff -lihasten käyttö oli vähäisempää ammattipelaajilla. (Peltokallio 2003, ) Jarrutusvaihe Jarrutusvaihe alkaa pallon irtoamisen jälkeen. Vastakkaiset lihassupistukset pyrkivät säilyttämään stabiliteetin ja vastustamaan niitä ulospäin vieviä voimia, jotka pyrkivät heikentämään olkanivelen stabiliteetin vakautta. Rotator cuff lihakset pyrkivät voimakkaasti vastustamaan subluksaatiovoima jarrutusvaiheessa, ja silloin voi syntyä sekä jänne- että labrumvaurioita. Heti pallon irrottua kädestä olkanivelen posterioriset lihakset ja kapseli jarruttavat yläraajan liikettä. Olkanivelvammoja syntyy paljon heiton päätösvaiheessa ja nimenomaan yläraajan rajun eteenpäin suuntautuvan liikkeen seurauksena. Kuntoutus ja voimistaminen pitää ohjata alueille, joissa on lihasten epätasapainoa ja lihasvoiman puutetta. (Peltokallio 2003, 739.) 3 OLKANIVELEN JA HARTIARENKAAN TOIMINNALLINEN ANATOMIA JA BIOMEKANIIKKA 3.1 Olkanivel ja muut hartiarenkaan nivelet Olkanivel ja hartiarengas muodostavat nivelyhdistelmän, jossa voidaan erottaa neljä keskeistä niveltä: glenohumeraalinivel (olkanivel), acromioclaviculaarinivel (olkalisäke-solisluunivel), sternoclaviculaarinivel (rintalasta-solisluunivel) ja scapulothoracaalinivel (lapaluu-rintakehän nivel) (Woodward & Best 2000, 3079) (kuva 1). Olkanivelessä on kolme vapaata liikesuuntaa, joissa liikkeet tapahtuvat kolmessa eri tasossa, kolmen eri liikeakselin ympäri: frontaalitasossa (eteenpäin) olevan transversaaliakselin (poikittaisakseli) suhteen tapahtuva flexio (koukistus, normaali liike º) ja extensio (ojennus, normaali liike 45-50º) sagittaalitason (pitkittäissuunta)

15 9 liikkeenä. Sagittaaliakselin suhteen tapahtuvat abduktio (loitonnus, normaali liike º) ja adduktio (lähennys, normaali liike 5-10º, scapulan avulla 90º) frontaalitason liikkeinä. Vertikaaliakselin (pystyakselin) suhteen tapahtuvat horisontaaliabduktio ja adduktio. Olkaluun sagittaaliakselin suhteen tapahtuvat rotaatiot (sisärotaatio, normaali liike º ja ulkorotaatio, normaali liike 80-90º). (Virtapohja 2002, 42; Magee 1997, 186; Hervonen 2001, 150.) Olkanivelseudulla yhtyvät olka-, solis- ja lapaluu, joista ainoastaan solisluu yhdistää olan vartaloon. Olkanivel on kehon liikkuvin nivel, joka yhdessä muiden HSTL:n nivelten kanssa mahdollistaa yläraajan käytön melkein kaikkiin liikesuuntiin. Yläraajan liikkeisiin vaikuttavat olennaisesti solisluuhun liittyvien nivelten liikelaajuudet. (Kvist ym. 1996, 5.) Yläraajan nosto anatomisesta perusasennosta etukautta ylös on olkanivelen flexio ja liike sagittaalitasossa dorsaalisuuntaan on extensio. Abduktio on yläraajan liike frontaalitasossa anatomisesta perusasennosta ylöspäin yli pään, loppuasennon ollessa sama kuin ääriflexiossa. (Virtapohja ym. 2002, 42.) Olkavarsi äärisisärotaatiossa liike pysähtyy usein n. 90 asteeseen olkaluun tuberculum majuksen törmätessä olkalisäkkeeseen ja coracoacromiaaliligamenttiin. Adduktion liikesuunta frontaalitasossa on abduktiolle vastakkainen suunta. Liike pysähtyy anatomiseen perusasentoon (vartaloon). Horisontaalinen abduktio on yläraajan liike 90 asteeseen flexiosta horisontaalitasossa taaksepäin lateraalisesti ja horisontaalinen adduktioliike taas mediaalisesti. Ulkorotaatio tapahtuu olkaluun pään ja varren pituusakselin ympäri ulospäin, sisärotaatio on ulkorotaatiolle vastakkainen liike. Ulko- ja sisärotaatioidessa olkavartta kyynärnivel suorana liittyy kyynärvarren ulkorotaatioon aina kyynärvarren supinaatio ja sisäkiertoon puolestaan liittyy pronaatio. Liikeyhteys katkeaa kun kyynärvarsi laitetaan 90 asteen kulmaan koukistettuna. Näin olkanivelen liikkuvuus on yhteydessä koko yläraajan liikkuvuuteen. (Kvist ym. 1996, ) Muista olka- hartianivelistön liikkeistä nivelistön liike ylöspäin kohti korvaa on elevaatio ja liike alaspäin on depressio. Olkanivelen liike eteenpäin suhteessa vartaloon on protraktio ja liike taaksepäin on retraktio. Naisilla usein olkavarren liikeradat ovat miehiä hieman suuremmat. (Kvist ym.1996, )

16 10 KUVA 1. Olkanivel ja muut hartiarenkaan nivelet: 1. Glenohumeraalinivel 2.Scapulothorakaalinivel 3. Sternoclaviculaarinivel 4. Acromioclaviculaarinevel Glenohumeraalinivel Glenohumeraalinivel on pallonivel ja se on HSTL- alueen ja koko kehon liikkuvin nivel. Nivelen lapaluun puoleinen nivelkuoppa (fossa glenoidalis) on pieni ja laakea. Olkaluun puolipallon muotoinen nivelalue on yli kolme kertaa nivelkuoppaa suurempi. (Kvist ym. 1996, 7; Magee 1997, 175.) Kontaktista nivelpinnasta on kerrallaan n. 30 % (Levy & Rath 2002, 231). Nivelkuoppaa reunustaa eri suunnista säerustoinen reunus (glenoidaalinen labrum), joka vakauttaa niveltä lisäämällä nivelkupin syvyyttä (Magee 1997, 175). Osin takayläosasta ja kokonaan päältä niveltä suojaa lapaluun olkalisäke (acromion), sekä päältä ja yläetuosasta coracoacromiaaliligamentti. Nämä rakenteet muodostavat niin sanotun hartiakaaren. (Kvist ym. 1996, 7-8.) Nivelen stabiiliutta lisää jonkin verran negatiivinen nivelen sisäinen paine (imukuppivaikutus) (Virtapohja ym. 2002, 43). Mutta nivelen tukevuus määräytyy pääosin sitä ympäröivien pehmytkudosten tilasta. Pehmytkudokset käsittävät labrumin lisäksi nivelkapselin, kiertäjäkalvon josta suurimman osan muodostaa m. supraspinatus ja tietysti tukisiteet (glenohumeraaliligamentti ja sen superiorinen, inferiorinen ja mediaalinen osa, sekä coracohumeraaliligamentti). Kainalokuoppaa vahvistaa alasuunnassa aksillaarinen fascia. (Kvist ym.1996, 7-8.)

17 Acromioclavikulaarinivel Acromioclavikulaarinivel on anatomisesti perusnivel ja mekaanisesti yhdistelmänivel. Väljän kapselinsa ja tavallisesti nivelessä olevan helposti muotoaan muuttavan diskuksen (nivellevyn) ansiosta nivel on toiminnallisesti kolmiakselinen. (Claviculan S- kirjaimen muoto mahdollistaa lisäliikkuvuuden yläraajaa elevoitaessa kiertymällä akselinsa ympäri). Acromioclaviculaarinivelellä on tärkeä rooli stabiloijana ja kuormaa kantavana nivelenä asennoissa, joissa yläraaja on pään yläpuolella. (Kaltenborn 1992, 118). Nivelen muoto vaihtelee hyvin yksilöllisesti. Useimmiten solisluu on olkalisäkkeen yläpuolella, jolloin solisluun lateraalipää tulee ulospäin työntyen esiin. Nivelkapselia vahvistavat superiorinen ja inferiorinen acromioclavikulaarinen ligamentti, joista ylempi on huomattavasti vahvempi ja voi hankaloittaa nivelraon löytämistä palpoiden. (Kvist ym. 1996, 5.) Niveltä eivät suoraan tue mitkään lihakset, jolloin stabiliteetti on nivelsiteiden varassa (Virtapohja ym. 2002, 45). Nivelontelossa on lähes aina nivelkapseliin kiinnittyvä välilevy, joka jakaa nivelen kahteen osaan (Magee 1997, 176). Välilevy alkaa rikkoutua iän myötä jo varhain. Nivelen alaosa on suorassa yhteydessä subacromiaalitilaan, jota nivelen tulehdusmuutokset voivat ärsyttää ja päinvastoin. Nivelaluetta tukee kaksiosainen coracoclaviculaarinen ja coracoacromiaalinen ligamentti. Tämä nivel voi liikkua anterior- posterior suunnassa ja samalla kiertyä vertikaalisen akselinsa ympäri (kuitenkin vain korkeintaan 50 astetta). Nivel voi myös liikkua abduktio-adduktio suunnassa (korkeintaan noin 30 astetta) ja kiertymällä solisluun pitkittäisen akselin ympäri (korkeintaan 30 astetta). (Kvist ym.1996, 5.) Sternoclaviculaarinen nivel Sternoclaviculaarinen nivel on anatomisesti yhdistelmä- ja mekaanisesti perusnivel (Kaltenborn 1992, 118). Se on kaksiakselinen satulanivel (sellaris) ja ainoa yläraajan ylävartaloon liittävä aito nivel (Virtapohja ym. 2002, 45). Väljä nivelkapseli ja elastinen discus articularis tekevät siitä toiminnallisesti kolmiakselisen pallonivelen (Kaltenborn 1992, 118).

18 12 Nivel yhdistää yläraajan rintakehään solisluun välityksellä. Jos solisluuta ei olisi olemassa, olkanivelet olisi vietävissä vartalon edessä lähes yhteen. Solisluun mediaalipään ja rintalastan välisessä nivelontelossa on säierustoinen välilevy ja liikkeet tapahtuvat sen ja solisluun ja edelleen sen ja sternumin välillä. (Magee 1997, 176.) Nivelkapselia vahvistaa sternoclaviculaarinen ligamentti (anterioriset ja posterioriset osat vahvimmat). m. subclavius ja costaclaviculaarinen ligamentti antavat nivelalueelle lisätukea. Nivelen liikkeet tapahtuvat kolmen liikeakselin suhteen: Solisluu voi kiertyä pitkittäisen akselinsa ympäri nivelessä noin 40 astetta. Olan nostoon ja laskuun liittyvän vinon akselin vaikutuksesta nostoliike suuntautuu ylös ja taaksepäin ja olan alas painaminen samalla myös eteenpäin. Nivelliikkeitä tapahtuu erityisesti olan eteen- ja taakseviennissä (protraktio-retraktio) ja tämän suunnan liikkeiden liikeakseli on lähes vertikaalinen ja sijaitsee lähellä niveltä rintalastassa. (Kvist ym. 1996, 5.) Scapulothorakaalinen nivel Lapaluun ja thoracaalialueen välinen nivel ei ole mikään tavallinen nivel, vaan lapaluu liikkuu rintakehän posteriorisen alueen päällä (Magee 1997, 176). Levossa lapaluu on II ja VII kylkiluun välillä. Jokaisessa liikkeessä lapaluu huolehtii, että sen nivelkuoppa on parhaassa asennossa humeruksen päähän nähden. Vaikka lapaluulla ei ole olemassa todellista anatomista niveltä, scapulothoracaalisen liikkeen merkitystä ei voida väheksyä. (Peltokallio 2003, 717.) 3.2 Bursa Olkalisäkkeen alla on merkittävänä suojakudoksena laaja alainen limapussi, bursa subacromialis, joka jatkuu distaalisemmin hartialihaksen ja kiertäjäkalvon välissä bursa subdeltoideuksena. Viimeksi mainittua ei voida anatomisesti erottaa subacromiaalililimapussista. Kyseessä oleva bursa on liukupintana rotator cuff -jänteiden ja olkalisäkkeen, sekä coracoacromiaalisen tukisiteen välissä. (kuva 2.) Korppilisäkkeen (processuss coracoideus) alla on oma limapussi. (Kvist ym.1996,9.) Bursa on suorassa yhteydessä nivelkapseliin, tästä syystä sen kiputilat aiheuttavat voimakkaita kiputiloja (Seresvaara-Virtanen & Ojala 1993, 92-93).

19 13 KUVA 2. Oikea olkanivelen läpileikkauskuva edestä: 1. Olkanivelkuoppa 2. M. supraspinatus 3. Clavicula 4. Acromioclaviculaarinivel 5. Bursa 6. M. deltoideus 3.3 Olkanivelen ja hartiarenkaan lihakset Kvistin ym. (1996, 14) ja Mageen (1997, 193) mukaan olkanivelen ja hartiarenkaan liikkeisiin osallistuvat seuraavat lihakset: Olkaluun kannatukseen ja nostoon osallistuu: m. trapezius, m. levator scapulae ja m. rhomboideukset. Olkaluun laskuun osallistuu: m. trapezius, m. pectoralis minor ja m. latissimus dorsi Olkaluun eteenvienti: m. serratus anterior ja m. pectoralis minor (major) Olkaluun taaksevienti: m. trapezius ja m. rhomboideukset Lapaluun kiertyminen ulospäin: m. trapezius ja m. serratus anterior Lapaluun kiertyminen alaspäin: (lapaluun alanurkka kiertyy alas myötäpäivää pitkin rintakehää) pääasiassa m. rhomboiseus major, mutta myös minor ja m. levator scapulae. Kvistin ym. (1996, 15 16) ja Mageen (1997, 193) mukaan seuraavat lihakset ovat olkanivelen stabilaattoreita ja tärkeitä olkaluun liikuttajia suhteessa lapaluuhun tai päinvastoin. Nämä lihakset vaikuttavat olkanivelen liikkeisiin synergistisesti edellä mainittujen lihasten kanssa ja kuten sanottua humeroscapulaaristen lihasten teho riippuu paljon scapulothorakaalisten lihasten kunnosta. Olkaluun abduktioon osallistuvat: m. deltoideus ja m. supraspinatus pääasiassa, mutta kaikki rotator cuff- lihakset osallistuvat jollain tavalla abduktioon.

20 14 Olkaluun fleksioon osallistuvat: m. deltoideus, m. supraspinatus, m. pectoralis major, m. coraco brachialis ja m. biceps brachii. Olkaluun adduktioon ja extensioon osallistuvat: m. latissimus dorsi, m. teres major, m. triceps humeri ja m. deltoideus. Olkaluun ulkorotaatioon osallistuvat: m. infraspinatus, m. supraspinatus, m. teres minor ja m. deltoideus (kuva 4). Olkaluun sisärotaatioon osallistuvat: m. subscapularis, m. teres major, m. latissimus dorsi, m. pectoralis major ja m. deltoideus (kuva 3). KUVA 3. Oikea olkanivel kuvattuna edestäpäin. Lisäksi kuviossa on olkanivelen ja hartiarenkaan alueen kolmen lihaksen lähtö- ja kiinnityskohta: 1. M. latissimus dorsi 2. M. teres major 3. M. subscapularis KUVA 4. Oikea olkanivel kuvattuna takaapäin. Lisäksi kuviossa on olkanivelen ja hartiarenkaan alueen neljän lihaksen lähtö- ja kiinnityskohta:1. M. teres minor 2. M. Deltoideus 3. M. supraspinatus 4.M. Infraspinatus Lähes kaikki olkanivelseudun lihakset osallistuvat olkanivelen liikkeisiin yhtäaikaisesti niin, että lihasten aktiivisuus yleensä kasvaa sitä enemmän, mitä kohotetummassa asennossa yläraaja on. (Kvist ym. 1996, 14.)

21 15 Olkanivelen nivelpinnan asento ja olkaluun pään sijainti vartaloon vaihtelee yläraajan eri asennoissa paljon. Samalla lihasten ja mahdollisesti niiden eri osien tuottamien voimien vaikutussuunnat olkanivelen liikeakselin suhteen voivat paljonkin vaihdella eri yläraajan asennoissa. Esimerkiksi hartialihaksen etummainen ja takimmainen lihasrunko stabilisoivat olkaniveltä abduktioon alkuvaiheessa taka- ja etusuunnassa. Yli 90 asteen abduktiossa alkavat nämä lihasrungot myös abdusoida olkaniveltä. (Kvist ym. 1996, 14.) Olkanivelen ja hartiarenkaan alueella ovat agonisti- ja antagonisti lihakset yhtäaikaisesti jännittyneinä, ja lihasryhmien välillä on jatkuvaa hienosti säädeltyä yhteispeliä (eri lihasten toiminnoissa on määrätyissä liikkeissä synergismiä ja määrätyissä liikkeissä antagonismia). (Kvist ym. 1996, 14.) Yhtenä keskeisenä tavoitteena lihaksilla on liikuttaa ja tukea lapaluuta sen eri asennoissa mahdollisimman tasapainoisesti ja hyvin, jotta lapaluun geometristä sijaintia paljon muuttava nivelpinta pysyisi mahdollisimman vakaana. Mikäli lapaluun stabiilius on huono, myös voimantuotto olkapäässä on heikkoa. (Kvist ym.1996, 14.) 3.4 Olkanivelen ja hartiarenkaan hermotus Olka-hartia-alueen lihaksistoa hermottaa olkahermopunos. Punoksen muodostavat neljän alimman (C5-C8) servikaalisegmentin spinaalihermot ja suurin osa ensimmäisen torakaalisegmentin (T1) ventraalihaarasta (Rockwood & Matsen 1998a, 67-68). Punoksen hermot ovat siis: nervus radialis, nervus ulnaris, nervus medianus, nervus musculocutanus ja nervus axillaris. Olkapunos voidaan elävältä ihmiseltä tuntea solisluun ja m. sternocleidomastoideuksen välisestä kulmauksesta. Plexus brachialiksen muodostavat ventraalijuuret laskeutuvat intervertebraaliaukoista punoutuen arteria axillariksen ympärille varsinaiseksi punokseksi. 6. ja 5. servikaalisegmentin ventraalihaarat yhtyvät ylimmäksi juosteeksi, 7. säilyy sellaisenaan keskimmäisenä juosteena ja 8. servikaalisegmentti sekä 1. Torakaalisegmentti yhtyvät muodostaen alemman juosteen. Kukin näistä kolmesta juosteesta jakaantuu heti taka- ja etuhaaraksi. Ylemmän ja keskimmäisen juosteen anterioriset haarat yhtyvät lateriaalisesti sijaitsevaksi paksuksi juosteeksi, kun taas alimman juosteen anteriorinen haara yksinään muodostaa mediaa-

22 16 lisesti sijaitsevan juosteen. Kaikkien kolmen ylemmän, keskimmäisen ja alemman juosteen posterioriset haarat yhtyvät ja niistä saa alkunsa n. radialis ja n. axillaris. Anterioristen haarojen muodostamat mediaalinen ja lateraalinen juoste lähettävät yhdyshaaroja ja niistä saa alkunsa n. musculocutaneus, n. medianus ja n. ulnaris. (Hervonen 2001, ) 3.5 Humeroscapulaarinen rytmi Olkaluun, hartiarenkaan ja lapaluun koordinoitua yhteistoimintaa kutsutaan humeroskapulaariseksi rytmiksi. Humeruksen liike yhdessä scapulan liikkeen kanssa sallii liikelaajuuden yläraajan elevaatiossa. (Virtapohja ym. 2002, 46.) Glenohumeraalinivelen ja scapulothorakaalinivelen liikkeiden suhde on 2:1. Liikkeessä 120º tulee olkanivelestä ja loput 60º lapaluun rotaatiosta. Yläraajan täydessä elevaatiossa glenohumeraalinivelen liike on siis 120 ja lapaluun kiertymisen osuus on 60. Yläraajan ollessa 90º elevoituna on lapaluun liike 30º ja olkaluun 60º. Yläraajan ollessa 180º lavan liike on 60º ja olkaluun 120º, eli yhteensä 180º. (Magee 1997, ) (Kuva 5.) Elevaatioliikkeen alkaessa 0º ylöspäin aloittaa lapaluu ja olkaluu liikkeen samaan aikaan, suhteessa 2:1. Lavan tasossa tapahtuvassa yläraajan nostossa nivelkuoppa siirtyy mediaalisesti, kallistuu ylöspäin lapaluun kiertyessä. Yli 90 kohoasennossa myös kierto olkaluussa on tärkeä, muutoin tuberculum major (olkakyhmy) törmää acromioniin (olkalisäke). Lavan kiertyminen riippuu olkaluun kierron suuruudesta. Tooniset lihakset, olkanivelen kiertäjäkalvosin ja lavan kiertäjät säätelevät humeroscapularista rytmiä. Hyvä humeroscapulaarinen rytmi ehkäisee vammoja ja antaa hyvän tuen koko olkanivelen toimintaan mikä tapahtuu hartiatason yläpuolella niin urheilussa ja työelämässä. Olkanivel vammojen ilmentyessä humeroscapulaarinen rytmi yleensä heikkenee. (Malanga ym. 1999, )

23 17 KUVA 5. Oikean olka- ja lapaluun täydellinen humeroscapulaarinen rytmi sekä olkaluun ja lapaluun liikkeet asteittain kuvattuna. 3.6 Olkanivelen ja hartiarenkaan stabiliteetti Olkanivelen liikkuvuuteen vaikuttavat hartiarenkaan nivelten, kaula- ja rintarangan liikkuvuus sekä koko kehon ryhti ja tasapaino. Nivelen yli kulkee useita lihaksia ja nivelsiteitä, jotka tukevat sitä edestä, takaa ja päältä (Malanga ym. 1999, ) Staattinen ja dynaaminen stabiliteetti toimivat yhdessä. Kun olkaluu on kaukana kuopastaan, staattiset stabilaatorit aktivoituneena. Kun taas nivelväli on pieni, aktivoituvat dynaamiset stabiloijat, koska nivelsiteet ja nivelkapseli ovat löysänä. (Rockwood & Matsen 1998a, 262.) Nivelen staattinen stabiliteetti muodostuu sen luisista rustopinnoista, nivelkapselista ja ligamenteista. (Levy & Rath 2002, 223). Dynaamisesta stabiliteetista vastaavat sitä ympäröivät lihakset ja jänteet. Yläraajan liikkeisiin osallistuu lähes 20 eri lihasta. (Malanga ym. 1999, ) Staattisten elementtien päätehtävänä on pitää nivel siinä kunnossa, ettei se pääse liikkumaan enempää kuin tarvitaan, ja estää nivelen sijoilta menon. Jos olkanivel kuitenkin kovasta väännöstä menee sijoiltaan, nämä elementit vaurioituvat usein pahiten. (Malanga ym. 1999, ) Ligamentit ovat ensisijaisia stabilaattoreita ääriliikkeissä; rotaatiossa, abduktiossa ja flexiossa. Ne kontrolloivat sekä antero/posteriorista että superior/inferiorista liukumis-

24 18 liikettä nivelessä. Nivelkapselin alipaine sekä kapseliin sulautuvien anterioristen ligamenttien ja glenoidaalisen labrumin proprioseptiset ominaisuudet ovat myös tärkeitä staattisen stabiliteetin ylläpitäjiä. (Malanga ym. 1999, ) Dynaamisesti olkaniveltä stabiloivat niveltä ympäröivät lihakset, hermo-lihaskontrolli ja nivelen proprioseptiikka, sekä scapulothorakaaliniveltä stabiloivat lihakset (Malanga ym. 1999, 181). Rotator cuff -lihakset stabiloivat ensisijaisesti caput humeriin nivelmaljaan. Rotator cuffin muodostavat m. supraspinatus, m. infrasipinatus, m. teres minor ja m.subscapularis. (Rodgers & Grosby 1996, 127.) M. serratus anteriolla on tärkeä rooli scapulan stabiloinnissa yläraajan abduktiossa (Malanga ym. 1999, ). Sekä rotator cuffin että m. bicepsin toiminnan on osoitettu jäykistävän kapselia ja vähentävän glenohumeraalinivelen liukumista. M. bicepsin janteellä on tärkeä merkitys olkanivelen stabiiliudelle. Kun lihas supistuu, sen kaksi proksimaalista päätä ovat olkanivelen nivelpintoja yhteen painavina rakenteina todella tärkeitä. M. bicepsin pitkä pää painaa myös yläraajaa abduktioitaessa olkaluun pään nivelkuoppaa vasten. M. bicepsin lyhyt pää, m. coracobrachialis, m. tricepsin pitkä pää, m. deltoideuksen etu- ja takaosan säikeet ja m. pectoralis majorin solisluuhun kiinnittyvä osa ehkäisevät olkaluun pään inferiorista sijoiltaan menoa. (Kapandji, A I. 1997, 34.) M. supraspinatus, m. infraspinatus ja m. teres minor ovat olkanivelen etuosan tärkeitä vakauden ylläpitäjiä. Tämä perustuu ulkorotaattoreiden kykyyn vetää olkaluun päätä taakse. Normaalitilanteessa sisärotaattoreiden voima on ulkorotaattoreiden voimaa suurempi suhteessa 2:3. heikko posteriorinen rotator cuff saa aikaan olkanivelen liukumista eteenpäin, koska heikko takakapseli ei kykene vastustamaan tällöin eteenpäin suuntautuvia voimia. Vahvat ulkorotaatiota suorittavat lihakset pystyvät korjaamaan lievän siirtymän mutta heikot tai ylirasitustilassa olevat lihakset väsyvät ja olkaluun pää pääsee liukumaan eteenpäin. Samalla jänteet puristavat olkalisäkettä ja coracoarmion ligamenttien välistä nivelsidettä vasten ja näin voi syntyä pinnetila. (Malanga ym. 1999, )

25 19 4 OLKANIVELEN URHEILUVAMMAT Tavallisin paikallinen toimintahäiriö on olkanivelen sisärotaatiorajoitus, joka aiheuttaa olkanivelen liikkeessä muutoksia. Heittäjillä ja tenniksenpelaajilla on usein suuri ulkorotaatioliikkuvuus, mutta sisärotaatio on rajoittunut. Rajoitus johtuu posteriorisen rotator cuffin tai takakapselin kireydestä. Glenohumeraalinivelen liikerajoitukset voivat kompensoitua rintakehän ja lapaluun toiminnallisena yliliikkuvuutena. (Virtapohja ym. 2002, 153.) Yleisimmät olkanivelvaivat pesäpalloilijoilla, uimareilla ja lentopalloilijoilla ovat subluksaatio, impingement- syndrooma ja rotator cuff jänteen ongelmat. Nuorilla yleisimpänä vammana on instabiliteetti ja siitä johtuva subluksaatio. (Mahaffey & Smith 1999, 2773.) 4.1 Rotator cuff -repeämä Rotator cuffin -repeäminen terveellä vaatii varsin suuren trauman. Äkillinen kaatuminen ojennutun yläraajan varaan, putoaminen ja kädellä vastaanottaminen voivat aiheuttaa rotator cuff -repeämän. (Peltokallio 2003, 755.) Repeämä syntyy huomattavasti helpommin jos olkanivelessä on jo aikaisemmin ollut m. supraspinatusinsertioita ja jänneosaa tai muuta rotator cuffin osaa hankaava ja tulehdusta ylläpitävä prosessi (Virtapohja ym. 2002, 63). Tällaisia ovat mm. m. supraspinatustendiniitti, subacromiaalinen impingement -syndrooma, tendinitis calcarea ja muut useat tilat. Myös toistuva subluksaatio ja luksaatio johtavat useasti m. supraspinatusrepeämään. Tavallisesti m. supraspinatuksen -jänne repeää insertiostaan humeruksen tuberculum majuksessa tai sitä lähellä. Repeämä voi ulottua eteenpäin aina m. bicepsin jänteeseen saakka ja taaksepäin m. infraspinatusjänteen alueille. (Peltokallio 2003, ) Rotator cuff on varsin vahva rakenne lukuun ottamatta m. supraspinatuksen insertiota. Silti on mahdollista, että erikoisilla vammamekanismeilla myös kiertäjäkalvosimen etu- ja takaosa repeävät joko liittyneenä m. supraspinatusruptuuraan tai erikseen. (Rodgers & Grosby 1996, 127.) Koska loitonnusvoima ja toiminta palaavat suhteellisen nopeasti alkuvaiheen kivun hävittyä, on vaikea huomata jäljelle jääneiden vaivojen ja sisä- tai ulkorotaation heikkouden johtuvan m. subscapularis ja m. infraspinatus - repeämästä. Ajasta ja kuntoutuksesta huolimatta ei rotaatiovoima palaudu symmetri-

26 seksi toisen käden kanssa. Rasitus- ja lepokipuja ilmaantuu enemmän, ja olkanivelvaiva ei reagoi minkäänlaiseen hoitoon. (Kvist ym. 1996, 45.) Impingement -syndrooma Impingement, hankaus tai ahtaus, ilmenee subacromiaalisen tilaa täyttävien rakenteiden puristumiseen joutumisesta yläraajan liikkuessa, etenkin lähellä vaakatasoa tai sen yläpuolella (Kvist ym. 1996, 39). Impingement -syndrooma aiheutuu toistuvista pään yläpuolella tehtävistä liikkeistä, akuutista traumasta tai glenohumeraalinivelen instabiliteetistä (Trojian ym. 2005, 216). Nostettaessa yläraajaa, kiputilaa hankaamalla tai ahtauttamalla aiheuttavat acromionin alla humeruksen pää, tuberculum majus ja minus, rotator cuff, subdeltoidea- subacromiaalibursa, coracoacromiaalinen ligamentti, acromio-claviculaarinivel ja itse acromion tai sen etukärki. (Kvist. ym. 1996, ) Subacromiaalitilassa (akromionin alapuoleinen) on normaalisti riittävästi tilaa ja hyvät liukupinnat. Ahtaus voi olla rakenteellinen, jolloin alaspäin acromionin muoto on nokkamainen tai acromion on normaalia leveämpi. (Kvist ym. 1996, ) Coracoacromiaalinen ligamentti on joskus varsin paksu ja leveä. Se on hartiakaaren etummaisin hankaukselle alttiina oleva rakenne etuelevaatiossa. Hankaus voi kuormittaa nivelsidettä tietyssä rasituksessa (esim. yli olan heittolajeissa). (Could III 1990, 488.) Rotator cuff paksuuntuessaan ei kunnolla sovi acromionin alle, tai kalkkeutuma ja krooninen bursiitti vievät tilaa ja aikaansaavat kipuoireen. Ihmiset, joiden olkanivelet ovat kääntyneet korostuneesti eteen (anteversio), ovat erityisen alttiita tälle syndroomalle. Tällöin olkanivelen yleinen stabiilius on vähentynyt, nivelen liikkeiden aktiivinen lihaskontrollin tarve on korostunut ja nivelen flexio usein rajoittunut (Kvist ym. 1996, ) Oireet ovat aluksi varsin epämääräisiä, lähinnä rasitukseen ja käden etu-kohoasentoon liittyvää rasittumista, puutumista ja kipeytymistä. Vaivan pahentuessa potilas kokee yläraajan nostamisen vaikeaksi, ja kaikki vaakatasossa tehtävät ja yläraajan ylösvientiä vaativat työ- ja liikeasennot tulevat kivuliaiksi. Potilas pyrkii välttämään kivuliaita asentoja, mistä seuraa lihasatrofiaa, olkanivel jäykistyy ja syntyy tulehdustiloja tendiniittejä. Leposärky rasituksen jälkeen on tavallista. Urheilija voi usein tehdä hyvän

27 21 lämmittelyn jälkeen harjoituksensa, mutta harjoittelun jälkeen vaiva tulee aina helpommin ja kestää pidempään. (Kvist ym. 1996, ) Perinteisesti Rotator cuffin ei-traumaattisia ja kroonisia kiputiloja on hoidettu tendiniitteinä. Nimitys on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä rotator cuffin osat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja liikuttelevat toiminnallisena kokonaisuutena, lapaluuta, olkaluuta ja koko yläraajaa. Klassinen jako m. supraspinatus-, m. subscapularis-, m. infraspinatus- ja m. biceps tendiniittiin on silti edelleen kliinisessä käytössä oleva ja myös käyttökelpoinen luokitus. (Kvist ym. 1996, 27.) Näitä tendiniittejä tavataan usein urheilijoilla, jotka lajissaan joutuvat työskentelemään hartiatason yläpuolella (Could III 1990, 507). Olkanivelen taka- ja etuosan tendiniitit (m. subscapularis- ja m. infraspinatustendiniitti) ovat varsin harvinaisia tavallisessa työelämässä. Yleensä niitä tavataan rasittavissa tai suurta liikelaajuutta vaativissa toistosuorituksissa sekä urheilussa. Tällaisia urheilulajeja ovat esim. lentopallon iskulyönti, heitot, tennissyöttö, voima- ja painoharjoitukset. (Kvist ym. 1996, 28.) Tennispelaajilla rotator cuff -alueen tendiniitit on todettu kaikista yleisimmiksi olkanivelvaivoiksi kaikenikäisillä pelaajilla (Bylek & Hutchinson 1998, 123). M. subscapularistendiniitin oireet haittaavat käden sisärotaatiossa ja etuasennossa työskenneltäessä. M. infraspinatustendiniitti taas aiheuttaa posteriorisen kiputilan. Kliinisessä tutkimuksessa passiivisessa äärisisärotaatiossa tuntuva kipu on tyypillistä m. subscapularistendiniitille ja ääriulkurotaatiossa tuntuva kipu tyypillistä m. infraspinatus- tai m. teres minor tendiniitille. (Kvist ym. 1996, 28.) M. supraspinatuksen jänteen ja sen insertion tendiniitti olkanivelessä on ehkä yleisin yksittäinen olkanivelen kiputila tuki- ja liikuntaelimissä. Klassisen oireiston mukaan käsi kipeytyy koho- ja abduktioasennossa kädellä työskenneltäessä etenkin jos staattiseen rasitukseen liittyy toistoliikkeitä tai tarkkaa lihasjännitystä lisäävää työtä. (Kvist ym.1996, 28.) Tällaisia vaivoja tavataan useasti varsinkin nuorilla urheilijoilla. Nuorilla tennispelaajilla rasituksen aiheuttama jänteen insertio tendiniitti on todettu yleisimmäksi olkanivelvaivaksi. (Bylak & Hutchinson 1998, 120.) Vaiva alkaa usein lievän revähdyksen tai venähdyksen jälkeen. Urheilussa ei useinkaan äkillistä vammautumista ole anamneesissa, vaan olkanivel kipeytyy kovan harjoituksen, pelin tai ottelun jälkeen. Oireena on usein kipu abduktiossa. Usein yläraajaa abduktoidessa tunnetaan ns. kipukaari. Kipu on pahimmillaan tietyn alemman liikesegmentin alueella,

Työikäisen tyypilliset olkapäävaivat ja fysioterapia. Tarja Rantala, fysioterapeutti Kuntoutus Orton Oy

Työikäisen tyypilliset olkapäävaivat ja fysioterapia. Tarja Rantala, fysioterapeutti Kuntoutus Orton Oy Työikäisen tyypilliset olkapäävaivat ja fysioterapia Tarja Rantala, fysioterapeutti Kuntoutus Orton Oy Lapaluu Lapaluuhun kiinnittyy tai siitä lähtee yhteensä 17 lihasta Lapaluulla on paljon liikkumavaraa

Lisätiedot

HARTIARENGAS. Oulu 25.5.2010 ft, OMT-erik. Henna Hakomäki & Ulla Pentinlehto

HARTIARENGAS. Oulu 25.5.2010 ft, OMT-erik. Henna Hakomäki & Ulla Pentinlehto HARTIARENGAS Missä ja millainen kipu? - erotusdiagnostiikka (c-ranka, th-ranka, glenohumeraali-, AC-nivel, neuraalikudos) Mikä provosoi kivun? Mikä helpottaa? Traumatausta? Thorax-alueen (hartiarenkaan)

Lisätiedot

Keskeisiä biomekaniikan tekijöitä ylävartalon (mm. kaularanka, olkanivel) kuormituksen suhteen on ymmärtää voiman momenttina

Keskeisiä biomekaniikan tekijöitä ylävartalon (mm. kaularanka, olkanivel) kuormituksen suhteen on ymmärtää voiman momenttina 1 2 Pidettäessä yllä kehon erilaisia asentoja sekä liikkuessa tai yksittäistä liikettä tehdessä tavoitteena on kuormittaa koko kehoa tai sen osia mahdollisimman fysiologisesti. Tällöin nivel ja sitä ympäröivät

Lisätiedot

Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan eriytyneitä ja tilanteeseen sopivia harjoitteita sekä riittävän kuormittavaa, säännöllistä ja useamman kuukauden

Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan eriytyneitä ja tilanteeseen sopivia harjoitteita sekä riittävän kuormittavaa, säännöllistä ja useamman kuukauden 1 2 Niskavaivojen pitkittyessä fyysinen harjoittelu on tärkeää. Esimerkiksi lihasten jännittämisen vuoksi verenkierto voi olla paikallisesti heikentynyt, jolloin lihakset eivät saa riittävästi happea eivätkä

Lisätiedot

Uimarin olkapää, osa II. Olkapään kiputilat ja toimintahäiriöt

Uimarin olkapää, osa II. Olkapään kiputilat ja toimintahäiriöt Uimarin olkapää, osa II Olkapään kiputilat ja toimintahäiriöt Tässä artikkelissa tarkastellaan ilmiön uimarin olkapää eri kiputilojen syitä ja seurauksia. Usein on vaikea arvioida sitä kuinka uimarin olkapää

Lisätiedot

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT ``AHDAS OLKA`` TERAPEUTTISET HARJOITTEET

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT ``AHDAS OLKA`` TERAPEUTTISET HARJOITTEET OLKAPÄÄN IMPINGEMENT ``AHDAS OLKA`` TERAPEUTTISET HARJOITTEET Kai Kuronen, LL fysiatrian erikoislääkäri Taina Koivisto, Fysioterapeutti Malleina amanuenssit Irina Pekkola Irina Lehtinen YLEISTÄ OLKAVAIVOISTA

Lisätiedot

Nuoren uimarin olkapääongelmia ehkäisevä terapeuttinen harjoitteluohjelma

Nuoren uimarin olkapääongelmia ehkäisevä terapeuttinen harjoitteluohjelma Nuoren uimarin olkapääongelmia ehkäisevä terapeuttinen harjoitteluohjelma Fysioterapian koulutusohjelma Sirpa Lahdenkari Pirita Partinen 2003 Opinnäytetyö SISÄLLYSLUETTELO 1 1. JOHDANTO 1-2 2. OLKANIVELEN

Lisätiedot

Koostuu ryhtitekijöistä, kehon hallinnasta, lihasten kalvorakenteiden joustavuudesta, nivelrakenteiden joustosta suhteessa nivelten tukevuuteen eli

Koostuu ryhtitekijöistä, kehon hallinnasta, lihasten kalvorakenteiden joustavuudesta, nivelrakenteiden joustosta suhteessa nivelten tukevuuteen eli Koostuu ryhtitekijöistä, kehon hallinnasta, lihasten kalvorakenteiden joustavuudesta, nivelrakenteiden joustosta suhteessa nivelten tukevuuteen eli stabiliteettiin, nivelten virheettömästä toiminnasta

Lisätiedot

TOIMINNALLINEN HARJOITTELU LAJIHARJOITTELUN PERUSTANA. Pajulahti, 27.1.2007 Nuorten maajoukkue

TOIMINNALLINEN HARJOITTELU LAJIHARJOITTELUN PERUSTANA. Pajulahti, 27.1.2007 Nuorten maajoukkue TOIMINNALLINEN HARJOITTELU LAJIHARJOITTELUN PERUSTANA Pajulahti, 27.1.2007 Nuorten maajoukkue Toiminnallinen =suunniteltu/kehittynyt/mukautunut tiettyä tarkoitusta varten. Toiminnallisen voimaharjoittelun

Lisätiedot

Niskakivulle ei välttämättä löydy yksittäistä syytä tai täsmällistä diagnoosia. Epäspesifinen niskakipu onkin niskakivun muodoista yleisin.

Niskakivulle ei välttämättä löydy yksittäistä syytä tai täsmällistä diagnoosia. Epäspesifinen niskakipu onkin niskakivun muodoista yleisin. 1 2 Niskakivulle ei välttämättä löydy yksittäistä syytä tai täsmällistä diagnoosia. Epäspesifinen niskakipu onkin niskakivun muodoista yleisin. Oireet voivat tuntua niskan ja hartian alueen väsymyksenä,

Lisätiedot

MITEN TUTKIN OLKAPÄÄN JA KARTOITAN VAARAN MERKIT?

MITEN TUTKIN OLKAPÄÄN JA KARTOITAN VAARAN MERKIT? MITEN TUTKIN OLKAPÄÄN JA KARTOITAN VAARAN MERKIT? Olkapään tutkimuslomake, testiopas ja red flagit LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysala Fysioterapian koulutusohjelma Opinnäytetyö Syksy 2011

Lisätiedot

Liikkuvuus ja stabiliteetti. 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet

Liikkuvuus ja stabiliteetti. 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet Liikkuvuus ja stabiliteetti 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet Liikkuvuus Liikkuvuuden määrittelyä Kykyä tehdä mahdollisimman laajoja liikkeitä joko omin voimin tai jonkin ulkoisen voiman avustamana

Lisätiedot

BM = bending moment = Vääntövoimat sagittaalitasossa (flexio-extensio). = Vääntövomat frontaalitasossa (sivutaivutus).

BM = bending moment = Vääntövoimat sagittaalitasossa (flexio-extensio). = Vääntövomat frontaalitasossa (sivutaivutus). 1 2 C = compression = puristava kuormitus, jonka suuntautuu välilevyyn kohtisuoraan Aiheutuu pääosin vartalonlihasten jännityksestä ja ylävartalon painosta (+ ulkoisesta kuormasta). Selkärangan heikko

Lisätiedot

OLKANIVELEN SYSTEMAATTINEN TUTKIMINEN

OLKANIVELEN SYSTEMAATTINEN TUTKIMINEN Saija Kämäräinen ja Mari Lähdesmäki OLKANIVELEN SYSTEMAATTINEN TUTKIMINEN Koulutustilaisuus Seinäjoen Ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkintoohjelmassa opiskeleville opiskelijoille Opinnäytetyö Syksy

Lisätiedot

HYVINVOINTIPALVELUTOIMINNAN OPPIMISKESKUS FYSIPISTEELLE OLKAPÄÄLÄHETTEELLÄ TULLEIDEN ASIAKKAIDEN FYSIOTERAPIAPOLKU

HYVINVOINTIPALVELUTOIMINNAN OPPIMISKESKUS FYSIPISTEELLE OLKAPÄÄLÄHETTEELLÄ TULLEIDEN ASIAKKAIDEN FYSIOTERAPIAPOLKU HYVINVOINTIPALVELUTOIMINNAN OPPIMISKESKUS FYSIPISTEELLE OLKAPÄÄLÄHETTEELLÄ TULLEIDEN ASIAKKAIDEN FYSIOTERAPIAPOLKU Teijo Ukkonen Opinnäytetyö Tammikuu 2007 Sosiaali- ja terveysala JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC

Lisätiedot

OLKAPÄÄTÄ JA LAPALUUTA TUKEVIEN LIHASTEN EMG-AKTIIVISUUS OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-OIREYHTYMÄSSÄ

OLKAPÄÄTÄ JA LAPALUUTA TUKEVIEN LIHASTEN EMG-AKTIIVISUUS OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-OIREYHTYMÄSSÄ KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Naprapatian koulutusohjelma Louhelo Jonna Pentikäinen Heidi OLKAPÄÄTÄ JA LAPALUUTA TUKEVIEN LIHASTEN EMG-AKTIIVISUUS OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-OIREYHTYMÄSSÄ Opinnäytetyö 2014

Lisätiedot

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-SYNDROOMAN FYSIOTERAPIA

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-SYNDROOMAN FYSIOTERAPIA OLKAPÄÄN IMPINGEMENT-SYNDROOMAN FYSIOTERAPIA Näyttöön ja kirjallisuuteen perustuvat suositukset voima- ja liikkuvuusharjoitteluun sekä neuromuskulaarisen kontrollin harjoittamiseen Aleksi Isomäki Sakke

Lisätiedot

JUNIORIPESÄPALLOILIJOIDEN YLÄRAAJAVAMMAT JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISY Opas junioripesäpalloilijoiden valmentajille

JUNIORIPESÄPALLOILIJOIDEN YLÄRAAJAVAMMAT JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISY Opas junioripesäpalloilijoiden valmentajille Henna Kleimola JUNIORIPESÄPALLOILIJOIDEN YLÄRAAJAVAMMAT JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISY Opas junioripesäpalloilijoiden valmentajille Opinnäytetyö Fysioterapian koulutusohjelma Maaliskuu 2014 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön

Lisätiedot

Lihasten koordinoidun toiminnan kautta kuormitus jakautuu symmetrisesti kaularangan ja hartiarenkaan tukirakenteille.

Lihasten koordinoidun toiminnan kautta kuormitus jakautuu symmetrisesti kaularangan ja hartiarenkaan tukirakenteille. 1 2 Kaulan ja niskan alueen liikkuvuus on tärkeää monien aistien (näkö-, kuulo- ja hajuaistin) toiminnan kannalta. Rangan liikkuvuuden lisäksi lihaksilta edellytetään hyvinkin täsmällisten ja tarkkojen

Lisätiedot

Atraumaattisen, yliliikkuvan olkapään fysioterapiamenetelmät

Atraumaattisen, yliliikkuvan olkapään fysioterapiamenetelmät Atraumaattisen, yliliikkuvan olkapään fysioterapiamenetelmät Atte Niittykangas Opinnäytetyö Marraskuu 2013 Fysioterapian koulutusohjelma Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala KUVAILULEHTI Tekijä(t) Niittykangas

Lisätiedot

Fysioterapia ja osteopatia hevosille

Fysioterapia ja osteopatia hevosille Fysioterapia ja osteopatia hevosille HYVINVOIVA HEVONEN LUENTOSARJA 17.11.2015 CYPIS, ESPOO TMI Selma Piha 1 Potilaana hevonen vs. ihminen Anatomia yllättävän sama Eroissa näkyy toimintatavat Hevosen toiminnassa

Lisätiedot

Fysioterapeutin ohjeita Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauspotilaalle (Rotator cuff)

Fysioterapeutin ohjeita Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauspotilaalle (Rotator cuff) Fysioterapia Fysioterapeutin ohjeita Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauspotilaalle (Rotator cuff) Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 60220 Seinäjoki puh. 06 415

Lisätiedot

TYÖPERÄISTEN OLKAPÄÄVAIVOJEN ENNALTAEHKÄISY RAKENNUSALALLA

TYÖPERÄISTEN OLKAPÄÄVAIVOJEN ENNALTAEHKÄISY RAKENNUSALALLA TYÖPERÄISTEN OLKAPÄÄVAIVOJEN ENNALTAEHKÄISY RAKENNUSALALLA Emmi Hietanen Heta Linjamaa Opinnäytetyö Elokuu 2013 Fysioterapian koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Fysioterapian koulutusohjelma

Lisätiedot

Fysioterapeutin ohjeita olkapääpotilaalle

Fysioterapeutin ohjeita olkapääpotilaalle Fysioterapia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 60220 Seinäjoki puh. 06 415 4111 Ähtärin sairaala Sairaalantie 4 E 63700 Ähtäri puh. 06 415 7111 Fysioterapia 2

Lisätiedot

POTILASOPAS OLKAPÄÄLEIKKAUKSEEN TULEVALLE

POTILASOPAS OLKAPÄÄLEIKKAUKSEEN TULEVALLE POTILASOPAS OLKAPÄÄLEIKKAUKSEEN TULEVALLE Sisällys 1. Johdanto 3 2. Normaali olan rakenne ja toiminta 4 3. Tavallisimmat vammat 5 4. Fysioterapia 5 5. Leikkaushoito 6 Leikkausta edeltävä haastattelu 6

Lisätiedot

YLÄRAAJAN NIVELTEN MOBILISOINNIN OPAS Lapaluu, olkanivel, kyynärnivel ja ranne

YLÄRAAJAN NIVELTEN MOBILISOINNIN OPAS Lapaluu, olkanivel, kyynärnivel ja ranne Noora Grönlund, Marianne Purola, Tiia Sainia YLÄRAAJAN NIVELTEN MOBILISOINNIN OPAS Lapaluu, olkanivel, kyynärnivel ja ranne Opinnäytetyö Fysioterapia Maaliskuu 2012 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä

Lisätiedot

Hanna Hirvikoski SUPERPESIKSESSÄ PELAAVIEN MIESPESÄPALLOILIJOIDEN OLKAPÄÄVAIVOJEN JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISYN KARTOITUS. Fysioterapian koulutusohjelma

Hanna Hirvikoski SUPERPESIKSESSÄ PELAAVIEN MIESPESÄPALLOILIJOIDEN OLKAPÄÄVAIVOJEN JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISYN KARTOITUS. Fysioterapian koulutusohjelma Hanna Hirvikoski SUPERPESIKSESSÄ PELAAVIEN MIESPESÄPALLOILIJOIDEN OLKAPÄÄVAIVOJEN JA NIIDEN ENNALTAEHKÄISYN KARTOITUS Fysioterapian koulutusohjelma 2010 SUPERPESIKSESSÄ PELAAVIEN MIESPESÄPALLOILIJOIDEN

Lisätiedot

Sisällys. Hartiaseudun alue. Löydöksen varmentaminen... 5. Alkusanat...

Sisällys. Hartiaseudun alue. Löydöksen varmentaminen... 5. Alkusanat... V Alkusanat... Muutama sana kirjasta... 1 Kirjan syntyhistoria... 1 Käytännön anatomia -kirjan soveltuvuus... 1 Rakenteiden valinta... 2 Kohderyhmä... 2 Mitä tämä kirja tarjoaa lukijalleen?... 2 Perusteet...

Lisätiedot

Sulkapallonpelaajan scapulan staattisen asennon ja olkapääkivun muutos kahdeksan viikon terapeuttisen harjoittelun aikana

Sulkapallonpelaajan scapulan staattisen asennon ja olkapääkivun muutos kahdeksan viikon terapeuttisen harjoittelun aikana Sulkapallonpelaajan scapulan staattisen asennon ja olkapääkivun muutos kahdeksan viikon terapeuttisen harjoittelun aikana Terapeuttinen harjoittelu soveltaen hartiarenkaan dynaamisen stabiliteetin harjoitteita

Lisätiedot

NIVELLIIKKUVUUSHARJOITTEITA

NIVELLIIKKUVUUSHARJOITTEITA Frisbee vinottain vettä vasten = vastus pienempi kuin edellä. (Kuva 171) Frisbee pystysuoraan vettä vasten = kevyin vastus. (Kuva 172) Frisbeeharjoituksia Useimpia seuraavista frisbee-harjoituksista voi

Lisätiedot

VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO. Markus Suontakanen

VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO. Markus Suontakanen VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO Markus Suontakanen LIHASHUOLTO Markus Suontakanen Sisältö Määritelmä Tavoitteet Lihastasapaino venyttely Hieronta Fysikaaliset hoidot Lihashuollon määritelmä Urhelijan

Lisätiedot

Lajitekniikka: venyttely

Lajitekniikka: venyttely Alaraajat Etureiden lihakset Seiso ryhdikkäästi. Ota yhdellä tai kahdella kädellä kiinni nilkastasi. Pidä jalat samansuuntaisena ja lantio suorassa. Työnnä lantiota hiukan eteenpäin jännittämällä pakaralihakset.

Lisätiedot

KIERTÄJÄKALVOSIMEN KORJAUSLEIKKAUS (ROTATOR CUFF) POTILASOPAS

KIERTÄJÄKALVOSIMEN KORJAUSLEIKKAUS (ROTATOR CUFF) POTILASOPAS KIERTÄJÄKALVOSIMEN KORJAUSLEIKKAUS (ROTATOR CUFF) POTILASOPAS Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri /Ähtärin sairaala Fysioterapia Protokolla KIERTÄJÄKALVOSIMEN REPEÄMÄ Olkanivelen kiertäjäkalvosin on jännekokonaisuus,

Lisätiedot

Polven liikkeissä esiintyy pienessä määrin kaikkia liikesuuntia. Ojennus-koukistussuunta on kuitenkin selkein ja suurin liikelaajuuksiltaan.

Polven liikkeissä esiintyy pienessä määrin kaikkia liikesuuntia. Ojennus-koukistussuunta on kuitenkin selkein ja suurin liikelaajuuksiltaan. 1 2 Lantio toimii liikkeiden lähtöpaikkana, etenkin kun toiminta tapahtuu alaraajojen varassa. Kävely, kyykkyliike, juoksu, heittäminen ja erilaiset hypyt tuotetaan ensisijaisesti lantiosta/lonkasta alkaen.

Lisätiedot

Olkanivelen vaivat ovat toiseksi yleisimpiä

Olkanivelen vaivat ovat toiseksi yleisimpiä Näin tutkin Kipeä olkapää Martti Vastamäki Rasituksen tai vamman aiheuttamat olkanivelen vaivat ovat työikäisillä varsin tavallisia. Alle 35-vuotiailla yleisin syy on olkanivelen jonkinasteinen epästabiilius,

Lisätiedot

Sisältö. Osa 1. xi xv xvi xviii. Miten Fascial Stretch Therapy sai alkunsa Esipuhe Kiitoksen sanat Johdanto

Sisältö. Osa 1. xi xv xvi xviii. Miten Fascial Stretch Therapy sai alkunsa Esipuhe Kiitoksen sanat Johdanto Sisältö v Miten Fascial Stretch Therapy sai alkunsa Esipuhe Kiitoksen sanat Johdanto xi xv xvi xviii Osa 1 Luku 1 Suuri väittely venyttelystä 3 Johdanto 3 Kielteisiä tutkimustuloksia 4 Vammat 4 Voima ja

Lisätiedot

AHTAAN OLKANIVELEN AVARRUSLEIKKAUS (ACROMIOPLASTIA) POTILASOPAS

AHTAAN OLKANIVELEN AVARRUSLEIKKAUS (ACROMIOPLASTIA) POTILASOPAS AHTAAN OLKANIVELEN AVARRUSLEIKKAUS (ACROMIOPLASTIA) POTILASOPAS Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri /Ähtärin sairaala Fysioterapia Protokolla 1(6) AHDAS OLKANIVEL (OLKANIVELEN PINNE-/ KIERTÄJÄKALVOSINOIREYHTYMÄ)

Lisätiedot

16.10.2011 HISTORIAA KINESIOTEIPPAUS TEIPIN OMINAISUUKSIA TEIPIN RAJOITUKSET FYSIOLOGISET VAIKUTUKSET

16.10.2011 HISTORIAA KINESIOTEIPPAUS TEIPIN OMINAISUUKSIA TEIPIN RAJOITUKSET FYSIOLOGISET VAIKUTUKSET KINESIOTEIPPAUS HISTORIAA Kinesioteippaus sai alkunsa Japanista 1970 luvulla josta se levisi urheilijoiden kautta Periaate on fiksaation sijasta aktivoida ja näin tukea kudosten paranemisprosessia ja liikemallien

Lisätiedot

VENYTTELYOHJE B-juniorit

VENYTTELYOHJE B-juniorit VENYTTELYOHJE B-juniorit Venyttelyn perusteet: Toisin kuin yleensä uskotaan, lihasta voidaan venyttää myös ennen tai jälkeen raskaan suorituksen. Venyttelyn ja lihaksen venyttämisen kesto riippuu siitä,

Lisätiedot

Lisää toiminnallista voimaa

Lisää toiminnallista voimaa 1 Lisää toiminnallista voimaa Käytä näitä liikkeitä itsenäisenä harjoituksena, alkuverryttelynä kuntosalilla tai valmistautuessasi nostotöihin. Voit käyttää kotona painona esimerkiksi kirjaa. Itsenäisenä

Lisätiedot

Niska-hartiaseudun tutkiminen

Niska-hartiaseudun tutkiminen Niska-hartiaseudun tutkiminen Miksi tutkitaan Anamneesi Kipumekanismit Ryhti Aktiivi- ja passiiviliikkeet Neurologinen testaaminen, merkkilihakset Johtopäätökset/diagnoosi Miksi tutkitaan? Niskakipua on

Lisätiedot

VENYTTELYOHJE EVU - 00. Mika Laaksonen

VENYTTELYOHJE EVU - 00. Mika Laaksonen VENYTTELYOHJE EVU - 00 Mika Laaksonen MIKSI ON HYVÄ VENYTELLÄ PELIEN JA HARJOITUSTEN JÄLKEEN? Kova harjoittelu ja treeni kiristävät lihaksia, jos venyttely laiminlyödään. Näin lihakset väsyvät nopeammin

Lisätiedot

Kehon alaosan tekniikat

Kehon alaosan tekniikat Kehon alaosan tekniikat 85 Kuva 5.1g Suoran jalan nosto (liikelaajuuden tarkistus) Ennen kuin aloitat venytyksen, on tärkeää tiedostaa sopiva tavoite, johon hoidolla tähdätään. Tavoite: Arvioidaan alkutilanteen

Lisätiedot

Potilasohje liike- ja liikuntaharjoitteluun polvi- ja lonkkanivelrikossa

Potilasohje liike- ja liikuntaharjoitteluun polvi- ja lonkkanivelrikossa Potilasohje liike- ja liikuntaharjoitteluun polvi- ja lonkkanivelrikossa Hilkka Virtapohja ja Jari Arokoski Lisätietoa 19.2.2007 Nivelrikon seurauksena lihasvoima heikkenee ja nivel jäykistyy. Nivelrikkopotilaiden

Lisätiedot

SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS KIERTÄJÄ- KALVOSINOIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIASTA JA SEN TULOKSELLISUUDESTA

SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS KIERTÄJÄ- KALVOSINOIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIASTA JA SEN TULOKSELLISUUDESTA OPINNÄYTETYÖ Heikkinen Antero ja Kiimalainen Heikki 2011 SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS KIERTÄJÄ- KALVOSINOIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIASTA JA SEN TULOKSELLISUUDESTA FYSIOTERAPIAN KOULUTUSOHJELMA ROVANIEMEN

Lisätiedot

Piritta Kärnä. Yläraajavammojen yleisyys ja niiden ennaltaehkäisy. pesäpallossa

Piritta Kärnä. Yläraajavammojen yleisyys ja niiden ennaltaehkäisy. pesäpallossa Piritta Kärnä Yläraajavammojen yleisyys ja niiden ennaltaehkäisy pesäpallossa Kyselytutkimus Etelä-Pohjanmaan alueen C- ja B ikäisille tyttöpesäpalloilijoille Opinnäytetyö Kevät 2013 Sosiaali- ja terveysalan

Lisätiedot

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Elina Arola MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Tutkimuskohteena Mikkelin museot Opinnäytetyö Kulttuuripalvelujen koulutusohjelma Marraskuu 2005 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.11.2005 Tekijä(t) Elina

Lisätiedot

OLKAPOTILAAN FYSIOTERAPIA. TYKS ARTRO Asiantuntijapalvelut ft Pia Kalpamaa

OLKAPOTILAAN FYSIOTERAPIA. TYKS ARTRO Asiantuntijapalvelut ft Pia Kalpamaa OLKAPOTILAAN FYSIOTERAPIA TYKS ARTRO Asiantuntijapalvelut ft Pia Kalpamaa KUORMITTUNEISUUS TYÖKUORMITUS TAPATURMAT ONNISTUNUT FYSIOTERAPIA Fysioterapian ajoitus 1. Akuutti trauman jälkeen Fysioterapia

Lisätiedot

VUOSI OLKAPÄÄN TÄHYSTYSLEIKKAUKSESTA

VUOSI OLKAPÄÄN TÄHYSTYSLEIKKAUKSESTA Sari Tuunainen Sirpa Venäläinen VUOSI OLKAPÄÄN TÄHYSTYSLEIKKAUKSESTA Opinnäytetyö Fysioterapian koulutusohjelma Täydentävät opinnot Toukokuu 2008 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 6.5.2008 Tekijä(t)

Lisätiedot

Yläraaja 2: Yläraajan hermotus ja verenkierto Selkäydinhermon (ryggmärgsnerv) päähaarat: M6p s Gray2p s

Yläraaja 2: Yläraajan hermotus ja verenkierto Selkäydinhermon (ryggmärgsnerv) päähaarat: M6p s Gray2p s 1 Yläraaja 2: Yläraajan hermotus ja verenkierto / H. Hervonen/ 2013 Ruotsinnokset (kursiivilla) Henri puttonen Selkäydinhermon (ryggmärgsnerv) päähaarat: M6p s50-8, 91-3, 473-4, 693-7; Gray2p s38-40, 63,

Lisätiedot

Selkärangan rakenteellinen tehtävä on suojata selkäydintä ja muita hermoston rakenteita.

Selkärangan rakenteellinen tehtävä on suojata selkäydintä ja muita hermoston rakenteita. 1 2 Selkärangan rakenteellinen tehtävä on suojata selkäydintä ja muita hermoston rakenteita. Selkärangan riittävä tukevuus on edellytys (1) voimansiirrolle raajojen (ylä- ja alaraajat) ja vartalon välillä

Lisätiedot

LAPALUUN LIIKEKONTROLLIHÄIRIÖT

LAPALUUN LIIKEKONTROLLIHÄIRIÖT LAPALUUN LIIKEKONTROLLIHÄIRIÖT Harjoitteluopas Kouvolan Fysiotiimille LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan laitos Fysioterapian koulutusohjelma Opinnäytetyö AMK Syksy 2011 Riikka Syrjänen

Lisätiedot

OLKANIVELEN RUSTORENKAAN KORJAUSLEIKKAUS (BANKART)

OLKANIVELEN RUSTORENKAAN KORJAUSLEIKKAUS (BANKART) OLKANIVELEN RUSTORENKAAN KORJAUSLEIKKAUS (BANKART) POTILASOPAS Rustorengas (labrum) Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Ähtärin sairaala - Fysioterapia Protokolla RUSTORENKAAN (LABRUM) VAURIO Labrum on

Lisätiedot

KESKEISIMMÄT OPPIMISTAVOITTEET KOROSTETTAVAT YDINKOHDAT. LAJITAIDOT juokseminen - perusjuoksu

KESKEISIMMÄT OPPIMISTAVOITTEET KOROSTETTAVAT YDINKOHDAT. LAJITAIDOT juokseminen - perusjuoksu 40 A KESKEISIMMÄT OPPIMISTAVOITTEET KOROSTETTAVAT YDINKOHDAT LAJITAIDOT juokseminen - perusjuoksu liike ja voima suuntautuvat eteenpäin -> sivuttaisliike pois käsien korostunut käyttö vartalo hieman etunojassa,

Lisätiedot

Mitä on lihashuolto. MM-coach urheiluvalmennus

Mitä on lihashuolto. MM-coach urheiluvalmennus Pesäpalloilijan lihashuolto Mitä on lihashuolto Lihashuollon määritelmä - aktiiviset ja passiiviset toimenpiteet - pyritään nopeuttamaan fyysistä ja psyykkistä palautumista - rasitusvammojen ennaltaehkäisy

Lisätiedot

KOTIVENYTTELYOHJELMA REIDEN TAKAOSAN LIHAKSET REIDEN LÄHENTÄJÄT PAKARALIHAKSET

KOTIVENYTTELYOHJELMA REIDEN TAKAOSAN LIHAKSET REIDEN LÄHENTÄJÄT PAKARALIHAKSET KOTIVENYTTELYOHJELMA REIDEN TAKAOSAN LIHAKSET Ojenna toinen jalka suoraksi eteen ja pidä toinen jalka koukistettuna vieressä. Nojaa ylävartaloa eteen kohti venytettävää jalkaa. Pidä selkä suorana.tunne

Lisätiedot

Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana

Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana - pystyasennon hahmottaminen ja hallinta - kävely juoksu - kyykky - hyppääminen, heittäminen Juha Koskela Pystyasennon hahmottaminen ja hallinta Motorinen homunculus

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä 29.1.2015. www.ttl.fi. E-P Takala: Olkapään jännevaivojen kuntoutus 1

Hyvinvointia työstä 29.1.2015. www.ttl.fi. E-P Takala: Olkapään jännevaivojen kuntoutus 1 Hyvinvointia työstä 29.1.2015 E-P Takala: Olkapään jännevaivojen kuntoutus 1 Olkapään jännevaivojen kuntoutus Esa-Pekka Takala, ylilääkäri, Dos. E-P Takala: Olkapään jännevaivojen kuntoutus 29.1.2015 2

Lisätiedot

Fysioterapeutin ohjeita Ahtaan olkanivelen avarrusleikkauspotilaalle (Acromioplastia)

Fysioterapeutin ohjeita Ahtaan olkanivelen avarrusleikkauspotilaalle (Acromioplastia) Fysioterapia Fysioterapeutin ohjeita Ahtaan olkanivelen avarrusleikkauspotilaalle (Acromioplastia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 60220 Seinäjoki puh. 06 415

Lisätiedot

Loppuverryttelyn yhteydessä venytysten kesto 15-30 sekuntia per jalka/puoli. *Keskipitkä venytys

Loppuverryttelyn yhteydessä venytysten kesto 15-30 sekuntia per jalka/puoli. *Keskipitkä venytys Johdanto Tässä oppaassa on kuvattu ja esitetty jalkapalloilijan tärkeimpiin lihasryhmiin kohdistuvat venytykset. Tavoitteena on selkeyttää pelaajille ja valmentajille sekä pelaajien vanhemmille mitä venytyksiä

Lisätiedot

3. Kehittävä venyttely: Kehittävällä venyttelyllä kehitetään lihasten liikkuvuutta, joilla on suoria vaikutuksia mm.

3. Kehittävä venyttely: Kehittävällä venyttelyllä kehitetään lihasten liikkuvuutta, joilla on suoria vaikutuksia mm. Liikkuvuuden kehittäminen Venyttelyn merkitys koripalloilijalle voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: Valmistava venyttely: suoritetaan ennen harjoitusta tai peliä! Valmistavassa venyttelyssä avataan

Lisätiedot

Pesäpallon perustekniikat. Eero Pitkänen Aineseminaari 2ov Liikunnan sivuaineopinnot Joensuun yliopisto kevät 2003

Pesäpallon perustekniikat. Eero Pitkänen Aineseminaari 2ov Liikunnan sivuaineopinnot Joensuun yliopisto kevät 2003 Pesäpallon perustekniikat Eero Pitkänen Aineseminaari 2ov Liikunnan sivuaineopinnot Joensuun yliopisto kevät 2003 Pesäpallon perustekniikoita ovat heitto kiinniotto syöttö lyönti peruslyönti näpäys Heitto

Lisätiedot

Johdanto anatomian ryhmäopetuksiin

Johdanto anatomian ryhmäopetuksiin Johdanto anatomian ryhmäopetuksiin 1 Dissektio oppimisen välineenä Dissektiotyöt muodostavat anatomian opiskelun alueittain etenevän rungon. Kun panostat jakson edetessä dissektioiden aiheiden opiskeluun,

Lisätiedot

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU. Sosiaali- ja terveysala Fysioterapia Fysioterapeutti AMK Opinnäytetyö Syksy 2012 Marita Lång

LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU. Sosiaali- ja terveysala Fysioterapia Fysioterapeutti AMK Opinnäytetyö Syksy 2012 Marita Lång NUORTEN KEIHÄÄNHEITTÄJIEN KYYNÄR- JA OLKAPÄÄNALUEEN LIIKKUVUUS, VOIMA JA URHEILUVAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY Tutkimus nuorista kansallisen huipputason keihäänheittäjistä LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali-

Lisätiedot

BONUSOHJELMAT TREENINAUaHOILLA

BONUSOHJELMAT TREENINAUaHOILLA BONUSOHJELMAT TREENINAUaHOILLA Pysy lomalla ja matkoillakin teräskunnossa, tekemällä 5 tehokasta ja nopeaa treeniohjelmaa Seuraavassa 2 bonustreeniohjelmaa artikkelista Treenaa kotona Muscle&Fitness Hers-lehden

Lisätiedot

Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy

Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy PS&V-MM 2011 Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy Tärkein yksittäinen tekijä sulkapalloilijan kyynärvarren sekä ranteen vammojen ennaltaehkäisyssä on oikea mailaote. Muista

Lisätiedot

Vaikutus: etureisi Ota nilkasta kiinni vastakkaisella kädellä ja vedä kantapäätä kohti pakaraa

Vaikutus: etureisi Ota nilkasta kiinni vastakkaisella kädellä ja vedä kantapäätä kohti pakaraa Venyttelyohje: Jalat 1. Vaikutus: etureisi, lonkan koukistaja Ota nilkasta kiinni vastakkaisella kädellä ja vedä kantapäätä kohti pakaraa. Paina lantiota eteen. 2. Vaikutus: etureisi, lonkan koukistaja

Lisätiedot

Keskivartalon tukilihasten aktivointi

Keskivartalon tukilihasten aktivointi Aktivoiva lämmittely, Keskivartalon tukilihasten aktivointi Keskivartalon tukilihasten aktivointi Kolmannen osan tavoitteena on saada keskivartalolihasten toiminta, tuki ja osallistuminen liikesuoritukseen

Lisätiedot

Olkapotilaan ft kuntoutuksen ydinasiat

Olkapotilaan ft kuntoutuksen ydinasiat Olkapotilaan ft kuntoutuksen ydinasiat LL Kai Kuronen Fysiatrian erikoislääkäri, kivunhoidon erityispätevyys 17.8.2014 BMJ 2012;344 Effect of specific exercise strategy on need for surgery in patients

Lisätiedot

SAVONIA- AMMATTIKORKEAKOULU Terveysala, Kuopio. OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä. Koulutusohjelma: Fysioterapian koulutusohjelma

SAVONIA- AMMATTIKORKEAKOULU Terveysala, Kuopio. OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä. Koulutusohjelma: Fysioterapian koulutusohjelma SAVONIA- AMMATTIKORKEAKOULU Terveysala, Kuopio OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusohjelma: Fysioterapian koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto: - Työn tekijät: Lasse Herranen ja Jyri Multanen Työn nimi:

Lisätiedot

Fysioterapeutin ohjeita Olkanivelen rustorenkaan korjausleikkauspotilaalle (Bankart)

Fysioterapeutin ohjeita Olkanivelen rustorenkaan korjausleikkauspotilaalle (Bankart) Fysioterapia Fysioterapeutin ohjeita Olkanivelen rustorenkaan korjausleikkauspotilaalle (Bankart) Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 60220 Seinäjoki puh. 06 415

Lisätiedot

Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet

Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet Tampereen Urheilulääkäriaseman iltaseminaari 6.5.2008 Tavoitteena menestyvä urheilija Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet Juha Koskela Lasketaanpa arvio: Alkuverryttelyyn 20 min (on aika vähän nopeus-,

Lisätiedot

Terveystietoa. Olkapään hoito-opas

Terveystietoa. Olkapään hoito-opas Terveystietoa Olkapään hoito-opas Oy STADA Pharma Ab Salomonkatu 17 B PL 1310, 00101 Helsinki Puh. 0207 416 888 Fax 0207 416 889 Tekijät: Tytti Nuoramo, työfysioterapeutti Seppo Pehkonen, urheilufysioterapeutti

Lisätiedot

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT- OIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIA Kyselytutkimus Keski-Suomen keskussairaalassa leikatuille potilaille

OLKAPÄÄN IMPINGEMENT- OIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIA Kyselytutkimus Keski-Suomen keskussairaalassa leikatuille potilaille OLKAPÄÄN IMPINGEMENT- OIREYHTYMÄN FYSIOTERAPIA Kyselytutkimus Keski-Suomen keskussairaalassa leikatuille potilaille Sanna Kangas Tommi Vuorimies Opinnäytetyö Helmikuu 2009 Sosiaali- ja terveysala JYVÄSKYLÄN

Lisätiedot

Kyynärnivelestä. Pekka Anttila ft OMT 21.03.2014 Oulu. Pan-14

Kyynärnivelestä. Pekka Anttila ft OMT 21.03.2014 Oulu. Pan-14 Kyynärnivelestä Pekka Anttila ft OMT 21.03.2014 Oulu Pan-14 Kyynärnivel 1. Humero-ulnaarinivel Lepoasento: 70º fleksio ja 10º supinaatio. Lukkoasento: Max. ekstensio ja supinaatio. 2. Humero-radiaalinivel

Lisätiedot

Fysioterapeuttinen kliininen päättely olkapään kipuoireissa

Fysioterapeuttinen kliininen päättely olkapään kipuoireissa Elena Korhonen Fysioterapeuttinen kliininen päättely olkapään kipuoireissa Näyttöön ja kirjallisuuteen pohjautuva katsaus Metropolia Ammattikorkeakoulu Fysioterapeutti Fysioterapian koulutusohjelma Opinnäytetyö

Lisätiedot

Nuorten Liiketaitoharjoittelu

Nuorten Liiketaitoharjoittelu Nuorten Liiketaitoharjoittelu Käytännön harjoitus Suomen Palloliitto Koulutuskiertue 2010 1.LIIKETAITO: VALMIUSASENTO TAVOITE: Valmiusasento, josta liike tapahtuu mihin tahansa suuntaan mahdollisimman

Lisätiedot

Henkilökohtainen harjoitusohjelma

Henkilökohtainen harjoitusohjelma Henkilökohtainen harjoitusohjelma Fysio-MM Oy - Laadukasta kuntoutusta asiakkaan parhaaksi Kinesiocenter Bomba Laatija Mika Mustonen Asiakas Leppoisasti liikkeelle PHT Tabata-kahvakuulalla 25.7.2012 Tabata-sarja

Lisätiedot

KEPPIJUMPAN PERUSLIIKKEITÄ "Keppijumpan isän" Juhani Salakan ohjeita oikeisiin liikesuorituksiin. Perusohje: Aluksi suurin huomio oikeaan suoritustekniikkaan (opetellaan ensin "uimaan" ja mennään vasta

Lisätiedot

Olkanivelen, hartian ja lapaluun

Olkanivelen, hartian ja lapaluun 2535 Katsausartikkeli Olkaseudun hermovammat MARTTI VASTAMÄKI Olkaseudun hermovamma voi aiheuttaa vaikean säryn ja liikerajoituksen yläraajaan. Useimmiten vammautuu vain yksi hermo. Diagnostiikka perustuu

Lisätiedot

Ohjeita olkanivelen tähystysleikkauksesta kuntoutuvalle

Ohjeita olkanivelen tähystysleikkauksesta kuntoutuvalle Ohjeita olkanivelen tähystysleikkauksesta kuntoutuvalle VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT Tämän ohjeen tarkoituksena on selvittää olkanivelen tähystysleikkauksen jälkeistä

Lisätiedot

Savonlinnan AJO Kesäohjelma NO: 1 1.6-3.8.2014

Savonlinnan AJO Kesäohjelma NO: 1 1.6-3.8.2014 Savonlinnan AJO Kesäohjelma NO: 1 1.6-3.8. Viikko:23 Kova Maanantai 2.6 Tiistai 3.6 Keskiviikko4.6 Torstai 5.6 Perjantai 6.6 Lauantai 7.6 Sunnuntai 8.6 Pihlis 16.30 18.30 POWER POWER POWER POWER POWER

Lisätiedot

3 = Kolme liikkeen tasoa tai suuntaa

3 = Kolme liikkeen tasoa tai suuntaa -Teoria 1- Toiminnallisuuden 358 koodi 3 = Kolme liikkeen tasoa tai suuntaa Toiminnallinen harjoittelu korostaa liikkeen harjoittelua useammassa tasossa ja suunnassa. Nämä tasot ovat sagitaalitaso, frontaalitaso

Lisätiedot

ALOITTELIJAN KUNTOSALIOPAS

ALOITTELIJAN KUNTOSALIOPAS ALOITTELIJAN KUNTOSALIOPAS JOHDANTO Tämä opas on tarkoitettu sinulle, joka haluat aloittaa kuntosaliharjoittelun. Opas sisältää tietoa, jota tarvitset harjoitellaksesi tehokkaasti, turvallisesti ja tavoitteellisesti.

Lisätiedot

Fysioterapeutti Petri Jalava

Fysioterapeutti Petri Jalava Fysioterapeutti Petri Jalava Urheilijan lihashuolto Pyritään ennaltaehkäisemään urheiluvammoja Saadaan enemmän tehoja irti elimistöstä ja tekniikka paremmaksi Mahdollistetaan urheilijan nousujohteinen

Lisätiedot

Taso 3: Liikkeet pienvälineillä InnoSport

Taso 3: Liikkeet pienvälineillä InnoSport 1 / 16 8.10.2009 19:41 Taso 3: Liikkeet pienvälineillä Taso 3: Liikkeet pienvälineillä 3. taso sisältää kehonhallinta harjoitteita erilaisia pienvälineitä hyödyntäen. Mukana harjoitteissa käytetään mm.

Lisätiedot

Liiketaidoista lajitaitoihin

Liiketaidoista lajitaitoihin Liiketaidoista lajitaitoihin Nuorisovalmennusseminaari 2014 Petka Lehtinen Sisältö 1. Miksi liiketaitoharjoittelua 2. Liiketaidot 3. Milloin ja miten? 4. Mistä lisätietoa? 5. Ajatuksia ja malleja käytännön

Lisätiedot

Käsivarsi- ja hartiaortoosit. www.camp.fi

Käsivarsi- ja hartiaortoosit. www.camp.fi www.camp.fi Kyynär- ja kantapääsuoja Heelbo Elastinen sukka, jonka geelilevy suojaa kyynärpään ihoa ja ehkäisee hankaumien syntymistä. Tuotenro. Väri Koko Mitta Pakkaus 53600 Keltainen Small 15-20 cm Pari

Lisätiedot

POTILAAN OPAS. Olkapään tekonivelleikkaus. Olkapään/REVERSE harjoitusohjeita!

POTILAAN OPAS. Olkapään tekonivelleikkaus. Olkapään/REVERSE harjoitusohjeita! POTILAAN OPAS Olkapään tekonivelleikkaus Olkapään/REVERSE harjoitusohjeita! Sisältö Tämän oppaan tarkoituksena on tukea kuntoutumistanne tekonivel leikkauksen jälkeen. Kuntoutuminen olkapään tekonivelleikkauksesta

Lisätiedot

Liikuntaohjelma: viikot 1-6

Liikuntaohjelma: viikot 1-6 Liikuntaohjelma: viikot 1-6 Tässä on erinomainen koko kehoa hyödyntävä liikuntaohjelma, joka tarkoitettu aloittelijoille. Se sopii täydellisesti normaaliin elämäntyyliin, sillä voit harjoitella koska sinulle

Lisätiedot

Lonkan nivelrikko. Potilasohje. www.eksote.fi

Lonkan nivelrikko. Potilasohje. www.eksote.fi Lonkan nivelrikko Potilasohje www.eksote.fi Sisällys Hyvä nivelrikko-oireinen... 3 Nivelrikon vaikutuksia... 3 Tietoa nivelrikosta ja harjoittelun vaikutuksista... 4 Mitä nivelrikko on... 4 Harjoittelulla

Lisätiedot

AKTIVOI KESKIVARTALO. Keskivartalolihasten hallinta ja vahvistaminen Opas yläkouluikäisten tyttöjen lentopallovalmentajille

AKTIVOI KESKIVARTALO. Keskivartalolihasten hallinta ja vahvistaminen Opas yläkouluikäisten tyttöjen lentopallovalmentajille AKTIVOI KESKIVARTALO Keskivartalolihasten hallinta ja vahvistaminen Opas yläkouluikäisten tyttöjen lentopallovalmentajille VALMENTAJALLE Lentopallo vaatii pelaajalta monipuolista kehonhallintaa ja vakautta.

Lisätiedot

RATSASTAJAN VENYTTELYOHJEET. Riikka Kärsämä & Jonna Haataja Fysioterapian koulutusohjelma / OAMK Elokuu 2013

RATSASTAJAN VENYTTELYOHJEET. Riikka Kärsämä & Jonna Haataja Fysioterapian koulutusohjelma / OAMK Elokuu 2013 RATSASTAJAN VENYTTELYOHJEET Riikka Kärsämä & Jonna Haataja Fysioterapian koulutusohjelma / OAMK Elokuu 2013 MITEN VENYTELLÄ? MIKSI VENYTELLÄ? Ennen liikuntasuoritusta/ alkulämmittelyn jälkeen Lyhytkestoiset

Lisätiedot

Huomio kokonaisvaltaiseen harjoitteluun - Suuntana pitävä keskivartalo. Liikuntavammojen ehkäisyohjelma

Huomio kokonaisvaltaiseen harjoitteluun - Suuntana pitävä keskivartalo. Liikuntavammojen ehkäisyohjelma Huomio kokonaisvaltaiseen harjoitteluun - Suuntana pitävä keskivartalo Without fit and healthy athletes there would not be any exciting Olympic Games. They are our most cherished assets. It is, therefore,

Lisätiedot

Artoskopian indikaatiot nykypäivänä

Artoskopian indikaatiot nykypäivänä Artoskopian indikaatiot nykypäivänä Ortopedi Ilkka Peltokorpi VKS 10.9.2015 Polvi artroskopia Polven artroskopia indikaatiota on muokattu viime vuosina Polven arthroosin tähystyskirurgian vaikuttavuus

Lisätiedot

Taso 4: Kuntosaliharjoitteet InnoSport

Taso 4: Kuntosaliharjoitteet InnoSport 1 / 7 8.10.2009 20:38 Taso 4: Kuntosaliharjoitteet Taso 4: Kuntosaliharjoitteet 4. taso koostuu harjoitteista, jotka tehdään kuntosaliharjoitteluna ja toiminnallisena harjoitteluna. Kuntosaliharjoittelussa

Lisätiedot

LIHASKUNTOTESTIEN SUORITUSOHJEET. 1 Painoindeksi BMI. Painoindeksi lasketaan paino jaettuna pituuden neliöllä (65 kg :1,72 m 2 = 21,9).

LIHASKUNTOTESTIEN SUORITUSOHJEET. 1 Painoindeksi BMI. Painoindeksi lasketaan paino jaettuna pituuden neliöllä (65 kg :1,72 m 2 = 21,9). LIHASKUNTOTESTIEN SUORITUSOHJEET 1 Painoindeksi BMI Painoindeksi lasketaan paino jaettuna pituuden neliöllä (65 kg :1,72 m 2 = 21,9). Painoindeksi kuvaa painon sopivuutta ja myös rasvakudoksen määrää.

Lisätiedot

Kyynärpään ja ranteen hoito-opas. Terveystietoa

Kyynärpään ja ranteen hoito-opas. Terveystietoa Kyynärpään ja ranteen hoito-opas Terveystietoa Oy STADA Pharma Ab Salomonkatu 17 B PL 1310, 00101 Helsinki Puh. 0207 416 888 Fax 0207 416 889 Tekijät: Seppo Pehkonen, urheilufysioterapeutti Tytti Nuoramo,

Lisätiedot

Olkanivelen vaivat ovat työikäisten tuki- ja

Olkanivelen vaivat ovat työikäisten tuki- ja Näin hoidan Martti Vastamäki Olkanivelen kiertäjäkalvosimen vaivoista yleisin on ns. ahdas olka -oireyhtymä, jossa useimmiten supraspinatusjänne on ärtynyt (supraspinatustendiniitti). Vaiva on hyvin tavallinen

Lisätiedot

Polven nivelrikko. Potilasohje. www.eksote.fi

Polven nivelrikko. Potilasohje. www.eksote.fi Polven nivelrikko Potilasohje www.eksote.fi Sisällys Hyvä nivelrikko-oireinen... 3 Nivelrikon vaikutuksia... 3 Tietoa nivelrikosta ja harjoittelun vaikutuksista... 4 Mitä nivelrikko on... 4 Harjoittelulla

Lisätiedot