Eviran ohje 15509/2. Hevosten lääkitysopas

Transkriptio

1 Eviran ohje 15509/2 Hevosten lääkitysopas

2

3 Hevosten lääkitysopas Eviran ohje 15509/2

4 Viranomaisen toiminnan tulee perustua lainsäädännössä määriteltyyn toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee noudattaa lainsäädännön vaatimuksia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin. Tässä ohjeessa on sekä lainauksia lainsäädännöstä, että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa. Eviran ohje 15509/2 Käyttöönotto 10/2013 Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Hyväksyjä Esittelijä Sirpa Kiviruusu Henriette Helin-Soilevaara

5 Sisällys Hevosten lääkitys...4 Hevonen tuotantoeläimenä...4 Kun hevonen sairastuu...5 Mitä lääke on?...5 Mistä lääkkeitä saa?...5 Lääkkeiden tuonti...6 Minne hevosen lääkepistokset annetaan?...6 Lääkkeiden käytön haittavaikutukset...6 Eläinten lääkitsemisen valvonta...7 Hevosten tunnistaminen ja tunnistusasiakirjat...7 Kadonnut tunnistusasiakirja...8 Tunnistusasiakirjan lääkityskohdat...8 Hevosille sallitut lääkevalmisteet ja lääkeaineet...9 Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastamista ei ole kielletty...9 Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastaminen on kielletty.10 Hevoset, joilla ei ole tunnistusasiakirjaa mukana Lääkevalinta eli kaskadisäännökset Lääkeaineet, joiden käyttö hevosille on kokonaan kielletty tai joiden käyttöä on rajoitettu Hevosen lääkityskirjanpito Lääkkeen varoaika Teurasvaroaika Dopingvaroaika Muistilistat Hevosen hoidosta vastaava henkilö Eläinlääkäri Tiedonantovelvollisuus Hevosen teurastaminen Hevosen hyväksyminen teurastettavaksi Hevosen hävittäminen Oppaan kirjoittamisessa käytetty lainsäädäntö ja ohjeet Liite Malli tunnistusasiakirjan IX luvusta

6 Hevosten lääkitys Tämän oppaan tarkoitus on jakaa hevosten omistajille ja haltijoille sekä eläinlääkäreille tietoa hevosten lääkitsemiseen liittyvistä säädöksistä. Lisäksi siinä käsitellään lääkitsemiseen liittyviä edellytyksiä teurastaa hevonen elintarvikkeena ja vaihtoehtoisia hävitystapoja. Opas on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohje 15509/02 ja se korvaa aikaisemman vuonna 2009 julkaistun Eviran ohjeen. Tähän ohjeeseen on päivitetty hevosen teurastusta ja hevosen lääkinnässä välttämättömiä lääkeaineita koskevat muuttuneet lainsäädännöt sekä selvitetty aikaisempaa tarkemmin hevoseläinten tunnistusasiakirjaan liittyviä vaatimuksia. Tässä ohjeessa hevosella tarkoitetaan kaikkia hevoseläimiä. Hevonen tuotantoeläimenä Tuotantoeläimiä ovat kaikki ihmisen kasvattamat ja pitämät eläimet, joita jossakin elämänsä vaiheessa voidaan käyttää elintarviketuotantoon. Vaikka Suomessa hevosia pidetään pääasiassa urheilu- tai harrastekäytössä, osa hevosista teurastetaan elintarvikkeena käytettäviksi. Vuonna 2012 Suomessa teurastettiin noin 1500 hevosta. Eläinten lääkitystä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää eläinten lääkitsemisestä ihmisille, eläimille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja. Euroopan unionissa tuotantoeläimille saa käyttää vain sellaisia lääkkeitä, joiden ei ole tieteellisissä tutkimuksissa todettu aiheuttavan ihmisen terveydelle haitallisia jäämiä elintarvikkeisiin. Nämä jäämäsäädökset ovat johtaneet siihen, ettei myöskään hevosille saa käyttää mitä tahansa lääkevalmisteita. Hevoset ovat paitsi tuotantoeläimiä niin myös arvokkaita harraste- ja urheilueläimiä. Tarve lääkitä hevosia poikkeaa muista tuotantoeläimistä. Sen vuoksi on haluttu varmistaa, että niille on tarvittaessa käytettävissä riittävä valikoima tehokkaita lääkkeitä. Lainsäädännössä onkin annettu poikkeuksia koskien hevosten lääkitystä. Poikkeukset perustuvat siihen, että hevoset ovat tunnistettuja ja niillä on tunnistusasiakirja. Tun- 4

7 nistusasiakirjaan merkitään tiettyjen lääkeaineiden käyttö tai se, että hevosta ei ole tarkoitettu teurastettavaksi elintarvikkeeksi (jäljempänä teurastuskielto). Kun hevonen sairastuu Kun hevonen sairastuu tai vahingoittuu, se tarvitsee asianmukaista hoitoa. Eläinlääkäri päättää hevosen lääkehoidosta yhteisymmärryksessä hevosen omistajan tai haltijan kanssa. Hoidon on oltava eläinlääketieteellisesti tai hevosen hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Mitä lääke on? Lääke on aine tai valmiste, jota käytetään lievittämään, parantamaan tai ehkäisemään ihmisissä tai eläimissä esiintyviä sairauksia ja niiden oireita. Lääkkeitä ovat esimerkiksi mikrobilääkkeet, kipulääkkeet, rauhoitusaineet, hormonit ja rokotteet. Lääkevalmiste on lääketehtaan valmistama, valmiissa pakkauksessa myytävä lääke. Lääkkeitä voidaan myös valmistaa apteekissa eläinlääkärin antaman reseptin mukaan. Mistä lääkkeitä saa? Eläinten lääkintää varten lääkkeitä voi hankkia joko apteekista tai eläinlääkäriltä. Hevosten omistajat tai haltijat voivat hankkia apteekeista reseptilääkkeitä eläinlääkärin reseptillä tai tuotantoeläimille hyväksyttyjä itsehoitolääkkeitä ilman reseptiä. Lähes kaikki tuotantoeläimille hyväksytyt lääkkeet ovat reseptilääkkeitä. Eläinlääkäri saa määrätä tai luovuttaa lääkkeitä vain hevosen omistajalle tai haltijalle ja vain silloin, kun hevonen eläinlääkärin tutkimuksen perusteella tarvitsee hoitoa. Jollei eläinlääkäri ole itse tutkinut hevosta, hän saa määrätä tai luovuttaa lääkkeitä hevosen hoitoa varten vain, jos hän tuntee hyvin hevosen terveydentilan, kyseisen tallin hevoset tai näistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Pistoksena annettavia reseptilääkkeitä eläinlääkäri saa kuitenkin määrätä tai luovuttaa vain itse tutkimansa eläimen hoitoon. Varoajallisia reseptilääkkeitä, kuten mikrobilääkkeitä, eläinlääkäri ei saa luovuttaa tai määrätä varalle tulevaa tarvetta varten. Loisten häädön varalle eläinlääkäri saa määrätä ja luovuttaa suun kautta tai ulkoisesti annettavia loisten häätöön tarkoitettuja reseptilääkkeitä. Eläinlääkäri saa luovuttaa rokotteita hevosen omistajalle tai haltijalle vain ensimmäistä rokotuskertaa seuraaviin yksittäisten eläinten uusintarokotuksiin. Eläinlääkärin on tällöin varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy käyttämään ja säilyttämään rokotetta oikein eikä rokotteen valmisteyhteenvedossa ole rajoitet- 5

8 tu rokotteen antoa vain eläinlääkärin tehtäväksi. Jos eläimen rokottamisesta vaaditaan eläinlääkärintodistus, eläinlääkäri ei saa luovuttaa rokotetta eläimen omistajalle (esim. influenssarokotus). Eläviä viruskantoja sisältäviä eläinrokotteita ei myöskään saa luovuttaa eläinten omistajille tai haltijoille. Eläinlääkärin on luovutettava hevosille tarkoitetut lääkkeet pääsääntöisesti sillä tallilla, missä hevoset ovat. Hevosklinikalta saadaan luovuttaa lääkkeitä klinikalla hoidossa olevien hevosten jatkohoitoon. Eräiden lääkkeiden määrääminen tai luovutus eläinten omistajille tai haltijoille on kokonaan kielletty tai sitä on rajoitettu. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. eräät hormonit, pistoksena annettava kortisoni, pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (PKV), alkoholi ja huumausaineet. Lääkkeiden tuonti Yksityishenkilöt eivät saa tuoda ulkomailta Suomeen lääkkeitä hevosille tai muille tuotantoeläimille. Kielto koskee myös lääkkeiden tuontia hevosille, joiden tunnistusasiakirjassa on merkintä teurastuskiellosta. Lääkkeiden tuontikielto koskee sekä resepti- että itsehoitolääkkeitä. Kielto on voimassa myös silloin, kun hevonen on mukana matkalla. Lääkkeitä ei saa myöskään hankkia tai vastaanottaa postitse ulkomailta, joten myös internetistä tilaaminen on kielletty. Minne hevosen lääkepistokset annetaan? Lihaksensisäiset pistokset suositellaan annettaviksi hevoselle kaulan keskialueen lihaksiin, rintalihaksiin tai takajalan lihaksistoon. Lääkkeiden käytön haittavaikutukset Lääkkeitä on käytettävä edistämään eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Hevosille käytetyistä lääkkeistä voi aiheutua haittoja: Hevoselle yliherkkyysoireita kudosärsytystä lääkkeen pistokohtaan haittavaikutuksia, kuten esimerkiksi mahaärsytystä, ripulia, väsymystä mikrobien tai loisten vastustuskyvyn lisääntymistä lääkkeille yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa 6

9 Ihmiselle ja ympäristölle haittoja (esim. yliherkkyysoireet) lääkettä antavalle ihmiselle lääkejäämiä hevosen lihaan ja sitä kautta elintarvikkeisiin bakteerien vastustuskyvyn lisääntymistä lääkkeille Lääkkeiden käyttöä eläimille voidaan lainsäädännön perusteella tarvittaessa rajoittaa tai kieltää, jos lääkkeen käyttö voi vaarantaa elintarvikkeiden turvallisuuden tai laadun lääke aiheuttaa muuta merkittävää haittaa eläimille, ihmisille tai ympäristölle lääkettä käytetään eläinten kasvun, tuotannon tai suorituskyvyn lisäämiseen Eläinten lääkitsemisen valvonta Eläinten lääkitsemistä koskevan lainsäädännön noudattamista valvovat Evira ja aluehallintovirastot. Valvontaviranomaisella on tiedonsaantioikeus, tarkastusoikeus sekä oikeus näytteiden ottamiseen. Eläimen omistajan, haltijan ja eläinlääkärin on annettava valvontaviranomaiselle valvontaa ja tarkastusta varten tarpeellinen apu. Jos todetaan, että hevosta on lääkitty laittomalla tavalla, hevosen omistaja tai haltija vastaa tapauksen selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Valvontaviranomainen voi ottaa haltuun eläimen omistajan tai haltijan hallussa olevan rehun, lääkkeen tai muun eläinten käsittelyssä käytettävän aineen, jos on syytä epäillä sen sisältävän kiellettyjä lääkeaineita tai lääkeaineita, joiden käyttöä on rajoitettu. Jos hevoselle, jonka tunnistusasiakirjassa ei ole merkintää teurastuskiellosta, on annettu kiellettyä lääkeainetta tai lääkeainetta, jonka käyttöä on rajoitettu, aluehallintovirasto voi kieltää tällaisen hevosen myynnin sekä sen teurastamisen elintarvikkeena käytettäväksi. Aluehallintovirasto voi myös määrätä hevosen lopetettavaksi sekä sen ruhon hävitettäväksi. Hevosten tunnistaminen ja tunnistusasiakirjat Hevoseläinten tunnistamisesta, merkitsemisestä ja tunnistusasiakirjojen myöntämisestä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 504/2008. Asetuksen mukaan kaikki EU:n alueella syntyneet tai sinne pysyvästi tuodut hevoseläimet on tunnistettava ja niillä on oltava tunnistusasiakirja (hevospassi). EU:n alueella syntyneet varsat on tunnistettava viimeistään syntymävuoden loppuun mennessä tai kuuden kuukauden kuluttua syntymästä sen mukaan kumpi ajankohta on myöhäisempi. Suomessa jälkeen syntyneet varsat tulee merkitä mikrosirulla tunnistamisen yhteydessä (maa- ja metsätalousministeriön asetus 880/2009). Tunnistusasiakirjoja voivat myöntää EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten hyväksymät järjestöt. Luettelo jäsenmaittain hyväksytyistä tunnistusasiakirjoja myöntävistä toimielimistä on nähtävillä EU:n komission internet-sivuilla 1. Suomen Hippos ry ja Suo

10 men Irlannincobyhdistys ry ovat hevostalouslain (796/1993) mukaisesti hyväksyttyjä kantakirjattujen (rekisteröityjen) hevoseläinten tunnistusasiakirjojen myöntäviä toimielimiä Suomessa. Suomen Hippos ry on lisäksi nimetty Elintarviketurvallisuusviraston apuna toimivaksi muiden kuin rekisteröityjen hevoseläinten tunnistusasiakirjoja myöntäväksi toimielimeksi. Suomen Hippoksen, Suomen Ratsastajainliiton tai rotujärjestöjen antamat kilpailukirjat ja muut vastaavat asiakirjat eivät ole tunnistusasiakirjoja. Kadonnut tunnistusasiakirja Jos tunnistusasiakirja on kadonnut, alkuperäisen tunnistusasiakirjan myöntäjä myöntää tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen hevoselle. Tämä edellyttää sitä, että hevonen voidaan tunnistaa esimerkiksi mikrosirun tai polttomerkin avulla. Tunnistusasiakirjan myöntäjä merkitsee tunnistusasiakirjaan selkeästi, että se on kaksoiskappale. Tunnistusasiakirjan myöntäjä merkitsee kaksoiskappaleeseen teurastuskieltomerkinnän luvun IX osaan II. Lisäksi tunnistusasiakirjan myöntäjä merkitsee tiedon kaksoiskappaleen myöntämisestä sekä teurastuskiellosta ylläpitämäänsä tietokantaan. Jos hevosta ei voida tunnistaa, Suomen Hippos ry myöntää hevoselle korvaavan tunnistusasiakirjan, johon Suomen Hippos ry merkitsee selkeästi, että kyse on korvaavasta tunnistusasiakirjasta ja täyttää aina korvaavaan tunnistusasiakirjaan luvun IX osaan II teurastuskieltomerkinnän. Lisäksi Suomen Hippos ry merkitsee tiedon korvaavasta tunnistusasiakirjasta sekä teurastuskiellosta tietokantaansa. Tunnistusasiakirjan lääkityskohdat Hevosten lääkitsemistä ja tunnistamista koskeva lainsäädäntö mahdollistaa hevosen lääkitsemisen myös sellaisilla lääkeaineilla, joiden turvallisuutta jääminä ei ole tutkittu tai joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty. Tämä edellyttää, että hevonen on tunnistettu ja että sen tunnistusasiakirjassa on niin kutsuttu lääkitysosio eli luku IX. Tunnistusasiakirjan lääkitysosioon merkitään joko tiettyjen lääkitysten tiedot tai teurastuskielto. IX luvun III osaan eläinlääkärin on merkittävä hevoselle antamansa tai määräämänsä lääkitykset sellaisilla lääkeaineilla, jotka kuuluvat hevoslääkelistalle. Eläinlääkärin on merkittävä viimeinen lääkkeen antopäivämäärä ja käytetyn lääkkeen tai lääkeaineen nimi hevosen tunnistusasiakirjaan lääkitykselle varattuun kohtaan. Hevoslääkelista-asetuksessa (komission asetus (EU) N:o 122/2013) on lueteltu ne lääkeaineet käyttötarkoituksineen, joita hevosille saa käyttää kuuden 8

11 kuukauden varoajalla ja joiden käytöstä eläinlääkärin on tehtävä merkintä hevosen tunnistusasiakirjaan. Jos hevosen tunnistusasiakirjan IX luvun II osassa on teurastuskieltomerkintä, ei hevoslääkelistan lääkkeitä tarvitse merkitä tunnistusasiakirjaan. IX luvun II osassa ilmoitetaan, että hevosta ei ole tarkoitettu teurastettavaksi elintarvikkeena käytettäväksi (teurastuskieltomerkintä). -- Tällaista hevosta saadaan lääkitä muun muassa lääkeaineilla, joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty lääkkeen aiheuttamien ihmisen terveydelle haitallisten jäämien vuoksi (esimerkiksi metronidatsoli). -- Ilmoitus on peruuttamaton. -- Tieto säilyy hevosen koko elämän ajan. Jos hevoselle käytetään lääkkeitä, joita ei ole hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille ja joita ei ole lueteltu hevoslääkelistassa, tunnistusasiakirjassa on aina oltava teurastuskieltomerkintä. Eläinlääkärin velvollisuus on varmistaa, että tunnistusasiakirjan IX luvun II osa on täytetty. Jos merkintää ei ole, eläinlääkärin ja hevosen omistajan tai haltijan täytyy lisätä se tunnistusasiakirjaan. Lisäksi eläinlääkäri mitätöi IX luvun III osan. Teurastuskieltomerkinnän hevosen tunnistusasiakirjan IX luvun II osaan voi myös tehdä hevosen omistaja oman harkintansa mukaan riippumatta hevoselle annetuista lääkityksistä. Lääkityksiä niillä lääkevalmisteilla, joiden käyttö on hyväksytty tuotantoeläimille, ei merkitä tunnistusasiakirjaan, mutta myös niiden käytöstä on pidettävä lääkekirjanpitoa. Hevosille sallitut lääkevalmisteet ja lääkeaineet Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastamista ei ole kielletty Hevoselle, jonka teurastamista ei ole kielletty, saa käyttää tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkevalmisteita. Tuotantoeläimille hyväksytyt lääkevalmisteet on lueteltu Eviran internetsivuilla 2. Lisäksi näille hevosille saa käyttää hevoslääkelistassa lueteltuja lääkeaineita. Hevoslääkelistan lääkeaineilla on kuuden kuukauden varoaika. Hevoslääkelista-asetus löytyy esimerkiksi Eviran internetsivuilta: terveys ja eläintaudit/lääkitseminen/lääkeluettelot (komission asetus (EU) N:o 122/2013). Jos eläinlääkäri käyttää hevoslääkelistan lääkkeitä hevoselle, hän merkitsee tunnistusasiakirjaan käyttämänsä tai määräämänsä lääkkeet, lääkityspäivämäärät sekä omat tietonsa

12 Lääkeaineet, joita saa käyttää hevosille, joiden teurastaminen on kielletty Jos hevosen tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, sille voidaan käyttää laajempaa valikoimaa lääkkeitä kuin hevosille, joiden teurastamista ei ole kielletty. Tuotantoeläimille hyväksyttyjen ja hevoslääkelistalla olevien lääkeaineiden lisäksi näille teurastuskieltohevosille voidaan käyttää eräitä tuotantoeläimiltä kiellettyjä lääkeaineita (maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille 847/ ), joista tavallisin on metronidatsoli. Näiden lisäksi saadaan käyttää myös esimerkiksi useita seuraeläimille tai ihmisille hyväksyttyjä lääkkeitä. Poikkeuksena ovat eräät lääkkeet, joilla voidaan vaikuttaa hevosen suorituskykyyn sekä tietyt mikrobilääkkeet, joiden käyttö on kielletty kaikille eläimille. Hevoset, joilla ei ole tunnistusasiakirjaa mukana Tunnistusasiakirjan on aina oltava hevosen mukana eläintä kuljetettaessa ja muutoinkin lähietäisyydellä ja helposti saatavilla. Jos hevosen tunnistusasiakirjaa ei jostain syystä ole saatavilla hevosta lääkittäessä, hevosen lääkinnässä ei saa käyttää muita kuin tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkeaineita. Poikkeuksena on hätätapausten hoito, jolloin ensisijaisesti huolehditaan hevosen hengen pelastamisesta ja hevosen eläinsuojelullisesti asianmukaisesta hoidosta. Mahdollisimman pian hätätapausten hoidon jälkeen hoitavan eläinlääkärin on tehtävä tunnistusasiakirjaan asianmukaiset merkinnät lääkityksestä. Lääkevalinta eli kaskadisäännökset Hevoselle on ensisijaisesti käytettävä sille kyseessä olevaa käyttötarkoitusta varten hyväksyttyä lääkevalmistetta. Eläinlääkäri voi kuitenkin valita hoitoon sopivimman lääkeaineen, lääkemuodon ja lääkevahvuuden. Jos hevoselle ei ole saatavissa kyseiseen käyttötarkoitukseen myyntiluvallista lääkevalmistetta, jonka lääkemuoto, lääkevahvuus ja lääkeaineet ovat tarkoitukseen sopivat, eläimen hoidosta vastaava eläinlääkäri saa omalla vastuullaan hoitaa hevosta a. toiselle eläinlajille tai toiseen käyttöaiheeseen hevoselle käytettäväksi hyväksytyllä eläinlääkkeellä b. jos kohdan a tarkoittamaa lääkettä ei ole saatavissa, joko ihmisille hyväksytyllä lääkkeellä tai Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen myöntämällä erityisluvalla käytettäväksi hyväksytyllä eläinlääkkeellä. c. jos kohdassa a ja b tarkoitettuja lääkevalmisteita ei ole saatavissa, eläinlääkärin reseptin mukaan apteekissa valmistetulla ex tempore lääkkeellä 10

13 Lääkeaineet, joiden käyttö hevosille on kokonaan kielletty tai joiden käyttöä on rajoitettu Hevosille ei saa käyttää kasvua tai suorituskykyä edistäviä hormoneja tai muita lääkeaineita. Eräitä hormonaalisesti vaikuttavia aineita eli estrogeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavia aineita sisältäviä lääkkeitä eläinlääkäri saa kuitenkin käyttää yksittäisten hevosten lisääntymishäiriöiden hoitoon, tiineyden keskeyttämiseen sekä lisääntymiseen liittyvään käsittelyyn. Pistoksena annettavia beeta-agonisteja sisältäviä eläinlääkevalmisteita saa eläinlääkäri antaa hevosille synnytysavun yhteydessä. Suun kautta annettavia beeta-agonisteja sisältäviä eläinlääkevalmisteita saa käyttää hevosille hengitystiesairauksien, sädeluuontuman ja kaviokuumeen hoitoon sekä luomisen ehkäisyyn. Pistoksena annettavia beeta-agonisteja ei eläinlääkäri saa luovuttaa hevosen omistajalle tai haltijalle, suun kautta annettavia eläinlääkäri saa sekä luovuttaa että määrätä. Seuraavien mikrobilääkeaineiden käyttö on varattu ihmisten vakavien infektioiden hoitoon ja niiden käyttö on kielletty kaikille eläinlajeille: avoparsiini, vankomysiini ja teikoplaniini virginiamysiini kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit rifampisiini ja rifabutiini moksifloksasiini, ofloksasiini, levofloksasiini ja gatifloksasiini lukuun ottamatta hevosten silmätulehdusten paikallishoitoa tigesykliini mupirosiini telitromysiini daptomysiini linetsolidi kinupristiini-dalfopristiini karbapeneemit monobaktaamit Edellä lueteltuja lääkeaineita sisältäviä lääkevalmisteita saa kuitenkin käyttää eläimille silloin, kun kyseisellä lääkevalmisteella on eläinlääkkeenä Suomessa voimassa oleva myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa, kuitenkin ainoastaan luvassa mainituille eläinlajeille ja käyttötarkoituksiin. Lisäksi rifampisiinia saa käyttää yhdessä erytromysiinin, atsitromysiinin tai klaritromysiinin kanssa pikkuvarsojen Rhodococcus equi -infektioiden hoidossa. Hevosen lääkityskirjanpito Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen selvitys käyttämistään ja luovuttamistaan varoajallisista lääkkeistä sekä niiden teurasvaroajoista. 11

14 Jos varoaika on 0 vrk, suullinen selvitys riittää, jos eläimen omistaja pystyy sen perusteella pitämään lääkekirjanpitoa. Apteekkiin määrättyjä reseptilääkkeitä tai sieltä hankittuja reseptivapaita eläinlääkkeitä koskevat tiedot löytyvät eläinlääkärin tekemästä lääkemääräyksestä tai lääkepakkauksista. Omistajan tai haltijan on näiden tietojen perusteella pidettävä kirjaa hevosen lääkityksistä. Kirjanpidosta on ilmettävä lääkityn hevosen tunnistustiedot lääkkeen antopäivämäärä lääkkeen nimi lääkkeen määrä lääkkeen varoaika lääkkeen myyjän nimi (eläinlääkäri tai apteekki) Hevosen lääkityskirjanpito voi olla käytännössä yksinkertainen. Esimerkiksi tallipäiväkirjaan tai hevoskohtaiseen muistikirjaan tehdyt merkinnät ovat riittävät. Myös eläinlääkäriltä saatujen lääkitystä koskevien selvitysten ja reseptien tallettaminen kansioon riittää kirjanpidoksi, kunhan niihin lisätään puuttuvat tiedot. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viisi (5) vuotta, vaikka eläin teurastettaisiin ennen sitä. Lääkekirjanpitoa pidetään myös niiden hevosten lääkityksestä, joita ei ole tarkoitettu teurastettavaksi elintarvikkeena käytettäväksi. Lääkkeen varoaika Teurasvaroaika Lääkkeiden käyttö hevosille voi aiheuttaa lääkejäämiä lihaan. Varoajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa lääkittyä eläintä ei saa lähettää teurastettavaksi. Varoajan kuluessa lääkeaine poistuu eläimen elimistöstä. Varoaika on lääkevalmiste- ja eläinlajikohtainen tai se on määritelty lainsäädännössä. Lääkevalmisteen varoaika kohdeeläimille on määritelty valmisteen myyntiluvassa ja merkitty lääkepakkaukseen. Jos hevoselle käytetään jollekin muulle tuotantoeläinlajille tarkoitettua lääkevalmistetta, on lääkityksellä ns. kaskadivaroaika. Hevosen teurastukselle se on vähintään 28 vuorokautta. Aika on pidempi, jos lääkevalmisteen varsinainen varoaika muulle eläinlajille on pidempi kuin 28 vuorokautta. Silloin eläinlääkärin on määrättävä riittävä varoaika, joka on vähintään yhtä pitkä kuin varsinainen varoaika. Hevoslääkelistan mukaisen lääkkeiden käytön teurasvaroaika on 6 kk. Eläinlääkäri tekee merkinnän lääkityksestä hevosen tunnistusasiakirjaan. 12

15 Ulkoisesti käytettyjen ex tempore- valmisteiden varoaika on 0 vuorokautta, jolleivät ne sisällä DMSO:ta (dimetyylisulfoksidia), jonka varoaika on 28 vuorokautta. Hevosen hoitoon tarkoitetuista ex tempore -valmisteista, joissa olevaa lääkeainetta ei ole hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille, aiheutuu teurastuskielto ja hevoslääkelistan lääkeaineista kuuden kuukauden varoaika aiemmin kuvattujen säädösten mukaisesti. Dopingvaroaika Hevoskilpailuja järjestävät yhdistykset (esimerkiksi Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry) ovat määränneet lisäksi monelle lääkkeelle dopingvaroajan, jonka kuluessa hevonen ei saa osallistua kilpailuihin. Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta ja hevosalan järjestöt valvovat kilpailusääntöjen mukaista dopingvaroajan noudattamista. Dopingvaroajan pituus voi erota teurasvaroajan pituudesta. Lisäksi eri järjestöjen dopingsäännöissä voi olla eroja. Kansainväliset hevosurheilun keskusjärjestöt valvovat dopingsääntöjen noudattamista kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvilla hevosilla. Muistilistat Hevosen hoidosta vastaava henkilö Pidä hevosen tunnistusasiakirja hevosen mukana eläinlääkärin hoitojen yhteydessä. Varmista hevosen omistajan kanta hevosen lääkitykseen muilla kuin tuotantoeläimille hyväksytyillä lääkkeillä. Ota huomioon, että hevosen tunnistusasiakirjaan merkitty ilmoitus kieltää hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on lopullinen. Ota hevosen alkuperäinen tunnistusasiakirja mukaan vietäessä hevonen teurastamolle. Eläinlääkäri Muistuta, että hevosen tunnistusasiakirja tulee olla mukana myös eläinlääkärin käynnillä. Tarkasta, onko hevosen tunnistusasiakirjassa merkintä, että hevosta ei ole tarkoitus teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi. Merkitse hevosen tunnistusasiakirjaan tiedot lääkityksistä, jos käytät tai määräät hevoselle hevoslääkelistan aineita. Varmista, että hevosen tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, jos joudut käyttämään hevoselle muita kuin tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkevalmisteita tai hevoslääkelistan aineita. Jos merkintää ei ole, hevosen omistajan tai haltijan on hyväksyttävä lääkitys tällaisella aineella ja tehtävä teurastuskieltomerkintä hevosen tunnistusasiakirjaan yhdessä eläinlääkärin kanssa. 13

16 Tiedonantovelvollisuus Hevosen omistajan tai haltijan on ilmoitettava hevosen saamasta lääkityksestä eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle, jos hevonen myydään tai muutoin luovutetaan varoajan kuluessa. Hevosen teurastaminen Hevosten teurastamista koskee ns. ketjuinformaatiovaatimus, jolla tarkoitetaan mm. sitä, että hevosen omistajan tai haltijan tulee hevosta teurastamolle lähettäessään toimittaa teurastamolle muiden ketjuinformaatiotietojen ohella tiedot hevosen saamista varoajallisista lääkkeistä. Tietojen tulee olla teurastamolla viimeistään 24 tuntia ennen teurastettavan eläimen saapumista teurastamoon. Teurastamon tarkastuseläinlääkärin luvalla hevosen ketjuinformaatiotiedot voidaan poikkeuksellisesti toimittaa teurastamoon vasta hevosen mukana. Osana ketjuinformaatiota teurastamolle toimitetaan hevosen lääkityksestä seuraavat tiedot: Lähetettävälle hevoselle kaikki viimeisen kuuden kuukauden aikana käytetyt varoajalliset lääkkeet, niiden antamispäivämäärät sekä varoajat. Lähetettävälle hevoselle mahdollisesti viimeisen kolmen kuukauden aikana annetut varoajalliset rehut niiden nimet, valmistajat, käytön lopettamisajankohdat sekä varoajat. Lääkitystä koskevien tietojen ohella ketjuinformaation osana teurastamolle toimitetaan myös muita hevosta ja sen pitopaikkaa koskevia tietoja. Tarkemmat ohjeet löytyvät Eviran internetsivuilta (ohje Teurastettavia eläimiä koskevasta ketjuinformaatiosta). Teurastamolta saa lomakkeen, jota käytetään ketjuinformaation toimittamiseen teurastamolle. Jos sellaista ei ole, myös Hippoksen internetsivuilta löytyy lomake, jota voidaan käyttää ketjuinformaation toimittamiseen 3. Evira suosittelee, että alle kuuden kuukauden sisällä kolmannesta maasta EU:n alueelle tuotua hevosta ei toimitettaisi teuraaksi. Hevosen hyväksyminen teurastettavaksi Teurastamolle otetaan vastaan vain hevosia, joilla on alkuperäinen hevosen tunnistusasiakirja mukanaan. Kopio tunnistusasiakirjasta ei ole riittävä. Tunnistusasiakirjassa ilmoitettavat tiedot eivät korvaa ketjuinformaation osana toimitettavia tietoja, vaan sekä tunnistusasiakirja että ketjuinformaatiota koskevat tiedot tulee toimittaa teurastamolle

17 Tunnistusasiakirjassa on myös aina oltava lääkitysosio eli luku IX. Jos osiota ei ole tunnistusasiakirjassa, teurastamo ei voi ottaa hevosta teurastettavaksi. Jos tarkastuseläinlääkäri havaitsee lääkitysosion puuttumisen ante mortem tarkastuksessa, hänen tulee hylätä hevonen elävänä. Teurastamon tulee tarkastaa, että hevosella on tunnistusasiakirja. Lisäksi teurastamo tarkastaa asiakirjan antamispäivämäärän sekä sen, että hevonen ja tunnistusasiakirja vastaavat toisiaan jälkeen syntyneillä hevosilla tulee olla mikrosiru, jonka numero ilmenee tunnistusasiakirjasta. Lisäksi teurastamo tarkastaa tunnistusasiakirjan lääkityskohdat sekä sen, ettei eläimen teurastamista elintarvikkeeksi ole kielletty. Tarkastuseläinlääkärin on hylättävä hevonen joko elävänä tarkastuksessa tai teurastuksen jälkeen, jos sillä ei ole tunnistusasiakirjaa tai tunnistusasiakirjassa on puutteita; tunnistusasiakirjaan merkityt tunnistetiedot eivät vastaa hevosta; tunnistusasiakirja on lukukelvoton; mikrosiru puuttuu sellaisilta hevosilta, jotka ovat syntyneet jälkeen tai joilla tunnistusasiakirjan mukaan sellainen on; tunnistusasiakirjassa on merkintä, että hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty eli tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä; hevoslääkelistan lääkkeiden kuuden kuukauden varoaika ei ole kulunut umpeen. Hevonen hylätään aina estrogeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavia aineita ja beeta-agonisteja sisältävien lääkevalmisteiden varoajan aikana. Muiden lääkkeiden varoajan aikana hevonen voidaan teurastaa ainoastaan eläinsuojelullisista syistä, jos Eviran hyväksymä vierasainetutkimuksia tekevä laboratorio pystyy käytettävissä olevin menetelmin osoittamaan, ettei lihassa ole lääkejäämiä yli sallittujen enimmäismäärien. Eläinsuojelullisista syistä teurastettua eläintä ei hylätä lääkkeen varoajan aikana myöskään silloin, kun eläintä on lääkitty lääkeaineilla, joille ei ole komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteen taulukon 1 mukaan tarvinnut antaa jäämien enimmäispitoisuutta. Ketjuinformaation tiedoissa tulee olla maininta eläinsuojelullisista syistä. Tarkastuseläinlääkäri mitätöi tunnistusasiakirjan teurastuksen jälkeen ja huolehtii, että suomalaiset tunnistusasiakirjan myöntäjät saavat riittävät tiedot hevosen poistamiseksi rekisteristään. Ulkomailla myönnetyt tunnistusasiakirjat tarkastuseläinlääkäri toimittaa Eviraan. Lisää tietoa hevosen teurastettavaksi hyväksymisestä saa Eviran ohjeesta 16014/1 Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastaminen. 15

18 Hevosen hävittäminen Hevonen, jota ei teurasteta elintarvikkeena käytettäväksi, on kuoleman jälkeen hävitettävä muulla tavoin. Hevonen voidaan tietyin edellytyksin hävittää hautaamalla maahan tai kaatopaikalle. Hevosen ruho voidaan myös hävittää polttamalla hyväksytyssä polttolaitoksessa tai toimittaa käsiteltäväksi sivutuoteasetuksen mukaiseen luokan 1 tai luokan 2 käsittelylaitokseen. Lisää tietoa hevosen hävittämisestä löytyy Eviran internetsivuilta: elaimet/tuotantoelaimet/hevoset/ Hevosen omistaja tai haltija toimittaa hevosen tunnistusasiakirjan sen myöntäjälle 30 päivän kuluessa hevosen kuolemasta. Suomen Hippos ry:n ja Suomen Irlannincobyhdistys ry:n myöntämät tunnistusasiakirjat toimitetaan niille. Jos hevosen tunnistusasiakirjan on myöntänyt muussa EU:n jäsenvaltiossa hyväksytty toimielin, hevosen omistaja tai haltija toimittaa tunnistusasiakirjan Eviraan, joka toimittaa sen edelleen tunnistusasiakirjan myöntäneelle taholle. Hevosen hävittämisvaihtoehtoja on myös pohdittu vuonna 2007 MMM:n työryhmämuistiossa Selvitys eri vaihtoehdoista hevosen teurastamisen järjestämiseksi. Tämän oppaan voi ladata veloituksetta Eviran Internet-sivuilta: > Julkaisut. 16

19 Oppaan kirjoittamisessa käytetty lainsäädäntö ja ohjeet Eläinten lääkitsemisestä annettu laki (617/97) muutoksineen Hevostalouslaki (796/1993) Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (13/EEO/2000 muutoksineen) Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille (847/2008) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisestä eläinlääkinnässä (7/EEO/2008) Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (6/EEO/2008) Valtioneuvoston asetus lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen (1088/2002) Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista (1368/2011) Maa- ja metsätalousministeriön asetus hevoseläinten tunnistamisesta ja merkitsemisestä (880/2009) Komission asetus (EU) N:o 122/2013 hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden luettelon laatimisesta eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaisesti annetun asetuksen 1950/2006 muuttamisesta (hevoslääkelista): Komission asetus (EY) N:o 504/2008, neuvoston direktiivien 90/426/ETY ja 90/427/ETY täytäntöönpanosta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta: Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän selvitys eri vaihtoehdoista hevosten teurastamisen järjestämiseksi: tyoryhmamuistiot/2007/5rzlhum1r/trm2007_17_hevosten_teurastaminen.pdf Teurastettavia eläimiä koskeva ketjuinformaatio: Eviran ohje 16005/3 Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastaminen: Eviran ohje 16014/1 17

20 Liite B IX LUKU Lääkinnällinen hoito 2008R0504 FI

21 Liite Hevosten lääkitysopas - Eviran ohje 15509/2 B 2008R0504 FI

22 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Mustialankatu 3, Helsinki Puhelin , Faksi Kannen kuva: ScanStockPhoto/Annika Backman