Kulttuuriympäristökohteet Jokioisten keskustan ja lähiympäristön osayleiskaava-alueella

Transkriptio

1 Liiteaineisto 1 Kulttuuriympäristökohteet Jokioisten keskustan ja lähiympäristön osayleiskaava-alueella Alueelta laaditut selvitykset ja suojeluarvojen huomiointi maankäytönsuunnittelussa Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema sekä Jokioisten kirkko ja pappilat ovat osoitettu valtakunnallisesti arvokkaina rakennettuina kulttuuriympäristönä (Rakennettu kulttuuriympäristö 2010). Maakuntakaavassa 2006 Jokioisiin on tehty aluerajaus kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta tärkeästä alueesta. Suunnittelualueella on maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä: Jokioisten kartanonympäristö, Loimijoen kulttuurimaisema, Jokioisten kirkko ja kirkkoherranpappila, Ferrarian alue, Ruokosuontien talot, Kirkonkylän vanha keskusta, Pappilamuseo, Museorautatie ja Minkiön Savikon - Rehtijärven kylämaisema. (Rakennettu Häme, 2003) Jokioisiin on laadittu kulttuuriympäristöohjelma vuonna 1997 (Pasi Siistonen), jossa on määritelty 118 kohdetta. Kohteet käsittävät sekä maisema- että rakennusinventointikohteita. Alueelta on laadittu myös Jokioisten kunnan rakennusinventointi (Ahola, Koivula, Koskiahde, Murtonen) vuonna 2009, jonka 117 kohteesta suuri osa sijoittuu suunnittelualueelle. Suunnittelualueelta on löydetty kuusi muinaisjäännöstä. Tehdyistä löydöistä neljä on kiinteitä muinaisjäännöksiä ja ne kaikki ovat vanhoja asuinpaikkoja: Peltola, Ojasi, Minkiö ja Pellilä (Muinaisjäännösrekisteri, Museovirasto 2005). Näiden lisäksi on tehty yksi irtolöytö Jokioisten hautausmaan alueelta sekä mahdollinen muinaisjäännöshavainto Jokioisten kartanon alueelta. Jokioisten kartano Jokioisten kartano perustettiin 1500-luvun puolivälissä, mutta Jesper Kruus rakennutti Jokioisten kartanon säteri- eli asuintilan vasta vuonna Pihapiirin länsisivulle oli rakennettu kymmenhuoneinen asuinrakennus ja eteläsivulle toinen seitsenhuoneinen, josta oli ilmeisesti yhteys 30 kyynärää korkeaan, monihuoneiseen torniin. Pihan reunalle rakennettiin 1700-luvun alussa myös viisihuoneinen kellarirakennus. Kaikki nämä talot olivat ennen isoavihaa hyvin sisustettuja, mutta tuhoutuivat ainakin osittain suuren Pohjan sodan (v ) seurauksena. Lisäksi kartanossa oli viisi muuta asuinrakennusta ja tusina muita rakennuksia. Jokioisen kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti maaherra E.G. von Willebrand, rakentaminen aloitettiin 1794 ja saatiin sisustuksen osalta loppuun 1800-luvun alkuvuosina. Kaksikerroksinen kivinen päärakennus on uusklassismin varhaisimpia ja merkittävämpiä esimerkkejä Suomessa. Kookas päärakennus on Humppilantieltä alkavan puistokujan päätteenä. Päärakennusta ympäröivä laaja puisto on peräisin 1600-luvulta, puistoa muokattiin englantilaisen maisemapuiston tyyliin 1700-luvun lopulla. Hirsinen viljamakasiini vasemmalla ja kivinen viljamakasiini oikealla. 1

2 Kartanon hirsinen viljamakasiini on perimätiedon mukaan tuotu salaa Humppilasta Suomen sodan aikana ja pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna Kivinen viljamakasiini on rakennettu vuonna 1802, myöhemmin rakennusta käytettiin muun muassa juustovarastona ja kuivaamona. Ruokala Murula ja asuntola Impilinna ovat vuosilta 1808 ja Impilinna muutettiin asuntolaksi 1950-luvulla. Talli- ja maneesirakennukset on rakennettu vapaaherra Mannerheimin toimesta vuonna Perälän asuinrakennus on noin vuodelta 1900, Työtehoseuran rakennus ja tallimestarin asuinrakennus ovat vuodelta Nykyisin Jokioisten kartanossa ja sen alueella toimii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Vasemmassa kuvassa Impilinna ja oikeassa Talli- ja maneesirakennus. Humppilantien toisella puolella sijaitsee Jokioisten kartanon talouspiha. Pihassa on rakennuksia 1700luvulta 1900-luvulle. Massiivinen, julkisivultaan rapattu navettarakennus(1799) oli Suomen ensimmäinen parsinavetta. Tiilinavetta on vuodelta 1890 ja siinä toimii nykyisin Jokioisten Tietotalo Wille. Sikamäellä tiiliseinäinen vesitorni vuodelta 1951 nousee puuston yläpuolelle. Tornin alapuolella on työväen asuinrakennus vuodelta 1900 ja sen piharakennus. Kartanon rakennusten vaaleaksi rapattujen rakennusten linjaa jatkavat autotalli (1890) sekä paja (1920-l). Vesitorni ja vanha navetta. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Jokioisten kartanon työväenasunnoista muodostuu peltoihin rjautuva pieni asuinalue kartanosta noin puoli kilometriä pohjoiseen. Vanhimmat talot Hakala I ja II, on rakennettu hirsirunkoisina vuonna Etumiehen asuintalo on vuodelta 1922 ja Puutarhurin asuintalo vuodelta Pihapiirissä oleva pieni hirsirakennus on ollut työväen asuinalueen yhteinen sauna. Vasemmalla Hakala I ja oikealla vanha yhteissauna. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) 2

3 (Arkeologisen kulttuuriperinnön täydentävät selvitykset Hämeessä , Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi Jokioisten kunnan alueella , FM Johanna Enqvist. RKY, 2009.) (Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) Lankatehtaan ja Seppäinmäen alue Loimijoen molemmin puolin sijaitsevat Ferrarian vanhat tuotantolaitokset luovat monipuolisen ja vaikuttavan tilallisen kokonaisuuden, jolla on vahva, omaleimainen luonne. Teollisuuslaitokset ovat tukeutuneet vesivoimaan: Loimijokeen rakennettu nykyinen pato ja voimalaitos ovat vuodelta E.G. von Willebrand perusti verkatehtaan 1796 kosken rannalle. Vuonna 1804 aloitti kankirautapajan toiminta. Verkatehtaan tilat siirtyivät rautatehtaan käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Naulatehdas aloitti tuotantonsa vuonna 1846, vuosisadan loppuun mennessä nauloista oli tullut rautatehtaan päätuote. Kankirautatehdas purettiin 1900-luvun alussa. Joen pohjoisrannalla ollut vanha prässinaulatehdas tuhoutui tulipalossa 1906, ja tilalle muurattiin uusi tiilirakennus, joka oli lankanaulatehtaana 1970-luvulle saakka ja sen jälkeen se on toiminut viereisen lankatehtaan varastona. Teräslangan valmistus alkoi vuonna 1949 vastavalmistuneessa tehdasrakennuksessa. Edellä mainittujen rakennusten lisäksi tehdasalueella on mm. puusepänverstas (1895), langanvetohalli (1905), pesu- ja syövytysosasto (1905), langansinkityshalli (1937), autotalli (1937) ja vesikeskus (1941). Vasemmalla langanvetohalli ja oikealla pesu- ja syövytysosasto. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Seppäinmäen alue edustaa suunnitelmallisesti rakennettua teollisuustyöväestön asuinaluetta luvuilta. Alueen halki kulkevan kadun varrella on kuusi insinööri O. A. Gadolinin vuonna 1916 suunnittelemaa asuinrakennusta sekä liiterirakennuksia. Kadun länsipäässä on kaksi kokonaisuuteen kuuluvaa asuinrakennusta. Ferrariantietä reunustaa puistolehmuskuja. Alueeseen liittyy myös työläisten asuintalo Sireenikallio 1910-luvulta, Ferrarian tehtaanjohtajan talo vuodelta 1917, Gadolinin suunnittelema Puupenni 1920-luvulta, Pehtoorin talo ja Naulamuseo vuodelta 1907 sekä punatiilinen Kivimuuri 1900-luvun alusta. Edellämainitut rakennukset luovat edustavan kokonaisuuden aivan Jokioisten keskustaan. Meijeri, Mylly ja viljavarastot, saha ja höyläämö sekä sokeri- ja siirappitehdas Humppilantien itäpuolelle, Loimijoen rantaan on rakentunut useista eri osakokonaisuuksista muodostuva teollisuusympäristö. Pohjoismaista klassismia edustava kivinen meijerirakennus valmistui vuonna 1930, ja siihen siirtyi Murulassa toiminut kartanon meijeri. Rakennukseen sijoitettiin myös valtion maitotalouskoelaitos ja meijeriopisto. Nykyisin rakennuksessa toimii MTT:n Biotekniikka- ja elintarviketutkimus. Lisärakennus valmistui vuonna 1982, vuosina sekä 2007 tehtiin peruskorjaus ja laajennus. Meijeri on näyttävällä paikalla Humppilantien varressa, Loimijoen tuntumassa. 3

4 Vasemmalla meijeri ja oikealla mylly sekä viljavarastot. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Jokioisilla on ollut mylly kartanon alkuajoista lähtien. Tiilirunkoinen tuulimylly on vuodelta Myllyn ja lautaseinäisten viljavarastojen pitkänomainen rakennusryhmä muodostavat kapeita tiloja sijoittelullaan. Rakennukset oli rakennettu pistoraiteen ympärille, nykyään ratapohja on asfaltoitu. Vuonna 1976 myllyrakennus peruskorjattiin ja vuonna 1978 siihen tehtiin rehunsekoittamo. Vanhin viljavarasto on vuodelta 1930, muut varastorakennukset on rakennettu 1950-luvun alkuvuosina. Jokioisissa Loimijoen rannalla on ollut sahaustoimintaa tai 1700-luvulta. Saha sijaitsi ennen lähempänä naulatehdasta, mutta kun naulatehtaan tulipalo vuonna 1906 tuhosi myös saharakennuksen, siirrettiin toiminta puoli kilometriä kosken yläpuolelle. pitkässä rivissä sijaitsevat lautaseinäiset rakennukset ovat nykyään tyhjillään ja jokiranta on lähes umpeenkasvanut, niittymäisiä ranta-alueita lukuun ottamatta. Alueella on saharakennus (1914), höyläämörakennus (1925), lautakatos (1929) ja sen yhteydessä oleva pyramidikattoinen lautavarasto (1952), muuntajarakennus (1930) sekä katos (1975). Saharakennusta on laajennettu vuosina 1970 ja Purusiilo (1965) on purettu sen vierestä. Kapearaiteinen pistoraide on kulkenut höyläämön ja Loimijoen välistä sahalle. Vasemmalla sahan aluetta ja oikealla sokeri- ja siirappitehtaan rakennuksia. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Jokioisten kartanoiden yhteyteen perustetun sokeri- ja siirappitehtaan toiminta alkoi vuonna Tehdasalue on nykyisin tiiviisti rakennettu, vanhoista ja uusista rakennuksista muodostuva kokonaisuus. Korkeat viljasiilot vuodelta 1959 erottuvat selkeästi ympäristöön. Alueen vanhin rakennus on verstas vuodelta 1898, jossa siirapin valmistus on aloitettu ja joka nykyään toimii konepajana. Tehtaan päärakennuksen pohjoispääty on myös vanhempaa rakennuskantaa, sen jatkeena ollut puinen tehdasrakennus tuhoutui tulipalossa ja tilalle rakennettiin pitkä tiilirunkoinen tehdas 1940-luvun lopulla. Sokeritehtaan hirsirunkoiset asuintalot rakennettiin 1920-luvulla tehdasalueen koillispuolelle. Kaikki rakennukset edustavat yksinkertaista klassismia. Ajan sosiaalinen hierarkia näkyy erilaisina rakenneratkaisuina: tehtaan johtajan talo on kaksikerroksinen ja aumakattoinen, työntekijöiden talot ovat yksikerroksisia ja harjakattoisia. 4

5 Vasemmalla tehtaan johtajan talo ja oikealla toimihenkilöiden asuintalo. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Peltomaiden keskelle jäävällä mäenkumpareella, tehdasalueen itäpuolella on kolmen asuinrakennuksen ryhmä. Taloista vanhin, 1935 valmistunut, on muurattu tiilestä ja rapattu. Kaksi muuta on valmistunut Jälkimmäiset ovat puurunkoisia ja lautavuorattuja, mutta kokonaishahmoltaan hyvin pitkälti kivitalon kaltaisia. Kaikki talot ovat tehtaiden toimihenkilöiden asuntoja. (Jokioisten kunnan rakennusinventointi, Hämeenlinna 2009, Teija Ahola, Pilvi Koivula, Anna Koskiahde, Merja Murtonen) Jokioisten kirkko, kirkkoherranpappila ja Pappilamuseo Jokioisten kappelin syntyvuotena pidetään v. 1631, mutta kartanon tileissä mainitaan saarnahuone (capell) jo v Jokioisten kirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa sijoitettiin erilleen asutuksesta, kartanon taakse, Kiipun kylätien varteen. Kirkko on Hämeen vanhimpia käytössä olevia puukirkkoja; sen alkuperäiset osat ovat vuodelta Nykyiseen koristeelliseen asuunsa kirkko uusittiin vuonna 1862 lääninarkkitehti C. A. Edelfeltin laatimien piirustusten mukaan. Tältä ajalta on myös kirkon pieni länsitorni. Hautausmaan ulkopuolella sijaitsee puinen kellotapuli. Eräiden lähteiden mukaan se olisi kirkon ikäinen, toisten mukaan vuodelta Malliltaan tapuli on varhaista, tolpparakenteeseen perustuvaa tyyppiä. Hautausmaa koostuu kolmesta eri henkisestä osasta, jotka puukirkko kokoaa yhteen. Jokioisten kirkko vasemmalla ja kirkkoherranpappila oikealla. Kirkkoherranpappilan puinen päärakennus on rakennettu vuosina arkkitehtitoimisto Geselius Lindgren Saarisen laatimien piirustusten mukaan. Paanukoristeinen rakennus on tyyliltään kansallisromanttinen. Pappilan pihapiirissä on hirsi- ja lautarunkoinen navettarakennus ja sauna. Pappilamuseo vasemmalla ja Pappilanmäeltä avautuvaa kulttuurimaisemaa oikealla. 5

6 Kun kartano otti papin, oli tälle annettava käyttöön myös virkatalo pappila. Vuosina kappalaisena toimineelle Yrjö Teitille annettiin pappilaksi rappiotila Tammelan Ojaisten kylästä. Tulen tuhottua paikalle rakennetut uudisrakennukset kappalainen sai uudeksi asuinpaikakseen maapalan Jokioisten Ojaisten kylästä. Varsinainen pappila rakennettiin vasta 1800-luvun alussa. Mansardikattoinen rakennus rakennettiin alun perin savesta, mutta vuorattiin pian tämän jälkeen tiilillä. Päärakennusta ympäröi vanha puisto, jonne on siirretty kaksi vanhaa aittaa, savusauna ja lato. Pappilamäeltä on komea näköala ympäröivään Loimijoen kulttuurimaisemaan. (Arkeologisen kulttuuriperinnön täydentävät selvitykset Hämeessä , Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi Jokioisten kunnan alueella , FM Johanna Enqvist. Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) Ruokosuontien talot Ruokosuon alue on pääsääntöisesti sodan jälkeisen rakennuspaineen synnyttämää tyyppitalo-aluetta. Ruokosuon alue on ruutukaavaan perustuva, laaja rintamamiestalovaltainen alue. Se on väljästi rakennettu, tontit ovat suuria. Ruokosuontien pohjoisosassa on vanhempaa rakennuskantaa, jopa 1900-luvun alusta saakka. Alueelta on löydettävissä niin hirsirunkoisia pientaloja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä kuin viime sotien jälkeen rakennettuja tyyppitalojakin. Rakennuskannan ikärakenteen monipuolisuus sekä tonttikoon suuri vaihtelevuus erottaa alueen omaksi kokonaisuudekseen Ruokosuon alueella. Vanhimmille puutaloille on tyypillistä suorakaide pohjamuoto, harjakatto, umpikuisti, T-ikkunat ja puuverhous. Kuutiomaisissa tyyppitaloissa ulkoverhous on yleensä yhtenäinen ilman kerroslistoja. Tonteilla on usein vähintään yksi lautaseinäinen piharakennus. Ruokosuon alueen rakennuksia. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Ruokosuon alueella on myös Ferrarian vanhainkotirakennus 1930-luvulta. Puutalossa oli alun perin kahdeksan hellahuonetta alhaalla ja kaksi ylhäällä, nykyisin rakennus on yhdenperheen talo. Lähellä Ruokosuontien pohjoispäätyä, näkyvällä paikalla Keskuskadun varrella sijaitsee Inkilän talo, joka on Jokioisten vanhoja liikerakennuksia. Keskikokoinen lautavuorattu hirsitalo on valmistunut 1890-luvun alussa. Keskusta-alue Jokioisten keskustassa on useita kulttuuriarvoja omaavia rakennuksia eri aikakausilta. Keskustaan sijoittuu kaksi koulua: Paanan koulun rakennusryhmä on rakennettu neljässä osassa vuosina 1924, , 1961 ja 1983, Miinan koulu on 1950-luvun alussa. Miinan koulu on vahva maisemallinen elementti. Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuria edustavan koulurakennuksen on suunnitellut Jouko Ylihannu. Jokioisten kirkonkylän kansakoulu on perustettu vuonna Nykyisin kirjastona palveleva Jokioisten ensimmäinen koulurakennus valmistui vuonna Koulujen läheisyydessä sijaitsee myös Teerimäen päiväkoti. Rakennus on alun perin Karl Fazerin vuonna 1917 rakennuttama hirsihuvila Hongisto, joka on toiminut kunnantalona sekä kunnanjohtajan virka-asuntona. 6

7 Vasemmalla Miinan koulu ja oikealla Teerimäen päiväkoti. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Jokioisten keskustan kaupunkimaisempaa rakennuskantaa edustaa Jokiläänin Osuusliikkeen talo 1950luvulta. Rakentamisajankohtana suosittu materiaaliromantiikka näkyy liuskekivipintoina, roiskerappauksena, kuparipeltisenä korokelistana ja parvekkeiden taivutettuina metalliputkikaiteina. Ajan arkkitehtuurille ominainen tilojen mukaan vaihtuva aukotus tuo julkisivuihin erityistä luonnetta. Otto Janhosen vuonna 1951 suunnittelema huoltoasemarakennus Keskuskadun varrella edustaa keskustassa hajallaan sijaitsevien valkoisten funkisrakennusten ryhmää. Entinen Osuuspankin talo huoltoaseman vieressä on Ilkka Hytösen 1960-luvulla suunnittelema liikerakennus. Vinkkeliin rakennettu asuntosiipi on 1970-luvulta. Vanha apteekintalo aivan Jokioisten keskustassa on Wivi Lönnin suunnittelema, vuonna 1929 valmistunut rakennus. Rakennuksessa on 1900-luvun alun kaupunkitalojen tapaan voimakas taitettu katto ja yhtenäinen pystylaudoitus peiterimoin. julkisivuissa on klassismille tyypillistä tarkkaa symmetrisyyttä. Vanhempaa perua on kapearaiteisen rautatien varteen rakennettu Koivula. Kartanon tuotantolaitosten toimihenkilöille rakennettu rakennus on 1800-luvun lopusta. Nähtävästi kahdessa vaiheessa rakennetun kookkaan ja pitkän puurakennuksen iästä kertovat kiviperustus, julkisivujen jäsentely, följarit ja ikkunamalli. Sisäänkäyntien yhteyteen sekä katolle on tullut korjausten tuomaa kerroksellisuutta. Vasemmalla vanha apteekintalo ja maisemallisesti merkittävä mänty. Oikealla asemamiehen talo. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Keskuskadun varrella sijaitsee Puustelli, vanha majatalo vuodelta Hirsirakennuksen ulkovuorauksessa ja ikkunoiden vuorilautojen mallissa on rautatierakennuksen piirteitä. Talo rakennettiinkin hotelliksi lähelle Jokioisten asemaa, joka oli valmistunut pari vuotta aiemmin. Lähellä sijaitsee myös muuta aseman ympärille syntynyttä rakennuskantaa: asemamiehen talo vuodelta 1934, asuin- ja liiketilana toiminut Vanna vuodelta 1931 sekä perinteikäs puutalo Välimaa vuodelta Rakennukset yhdessä Puustellin kanssa muodostavat tiiviin, vehreiden puutarhojen ympäröivän rakennusryhmän keskustan tuntumaan. Kapearaiteinen rata ja asemarakennus on purettu. 7

8 Vasemmalla Nirppa. Oikealla Mesikämmen. (Oikeanpuoleinen kuva: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Sahan työväelle vuonna 1900 rakennettu Sahamäki sijaitsee Loimijoen etelärannalla. Rakennuksessa on korjausten tuomaa kerroksellisuutta, vanhaa taasen kapea ja pitkä kokonaishahmo, rappaus sekä sisäänkäyntien määrä. Lähellä Sahamäkeä sijaitsee kaksi kartanon ja tehdaslaitosten työntekijöille rakennettua asuinkerrostaloa. Rakennukset muodostavat selkeäpiirteisen kokonaisuuden kartanolle vievän sillan tuntumaan. Loimijoen etelärannalle sijoittuu myös Nirppa, entinen maitotalouskoelaitoksen johtajan asunto vuodelta Funktionalistinen rakennus on Jussi Paatelan käsialaa. Nirpan vieressä on maitotalouskoelaitoksen assistenttiasuntolaksi vuonna 1954 valmistunut Mesikämmen. Selkeä piirteinen rakennus on rapattu, harjakattoinen rakennus, jonka kuisteissa ja katoksissa on funkistyyliset tasakatot. Lähellä Nirppaa, rannan tuntumassa on entinen keskussaunarakennus vuodelta Pellilä ja Roimalanmäki Pellilän kylän historiaa tunnetaan 1500-luvun alusta lähtien. Pellilän alueella on neljässä vaiheessa syntynyttä kylärakentamista. Vanha Pellilä sijoittuu pääosin kahden Loimijokeen laskevan ojan väliselle moreenikalliomäen kupeeseen, savikot on otettu viljelykseen. Vanhan tien varressa on yksittäisiä torppia ja maatiloja, jotka myös sijoittuvat moreenimäille luvun alussa kylä laajeni Roimalanmäen huipulle luvulla otettiin mäen alarinteet ja entiset pellonreunat mäen alapuolella rakennusmaaksi. Asevelikylä on rakennettu tasaiselle savimaalle. Pellilän vanha kylätontti sijaitsi 1700-luvun karttojen mukaan Loimijokeen nykyisen Mikkolan tilan kohdalla laskevan ojan molemmin puolin, vanhaa tietä myötäillen. Vaikka paikalla oleva rakennuskanta on 1900luvulta, on paikan kasvillisuudessa ja maastossa nähtävissä rakennuspaikan ikä. Maiseman perusrakenne on säilynyt 1700-luvulta näihin päiviin asti. Samalla tavalla kun tie seuraa vaihtelevasti avoimien peltoaukeiden reunoja, tiiviiden kylien ja metsien halki, myös joki virtaa laajojen avoimien peltoalueiden ja puiden rajaamien pienten metsäalueiden läpi. Roimalanmäen rinnerakentamista ja katumitoitusta. (Oikeanpuoleinen kuva: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) 8

9 Eri-ikäiset, yleensä pienehköt asuinrakennukset sijoittuvat luontevasti Roimalanmäen jyrkille rinteille ja muodostavat tilallisesti mielenkiintoisen ympäristön. Alue on pienimittakaavainen niin rakentamisen kuin pihojen ja tiestön suhteen. Tiettävästi metsänvartijan asuntona ollut hirsitalo on Roimalanmäen vanhimpia rakennuksia; rinteessä näillä kohdin on ollut rakennuksia jo 1870-luvulla. Vanhat maatilat sijoittuvat nykyäänkin Forssantien ja Vanhatien eteläpuolelle. Mikkola, Sälli, Jussila ja Tuomola ovat kaikki olleet Jokioisten kartanon torppia. Vasemmalla Metsänvartijan torppa. Oikealla Ylömäki. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Asutus on levinnyt entisille pellonreunoille kukkulan juurelle 1950-luvulta alkaen luvun talot sijoittuvat joko lähelle tietä tai tontin takaosaan sen mukaan, mikä on edullisin ilmansuunta pihan kannalta. Ennen vuotta 1949 rakennetuilla taloilla on useimmiten piharakennus. Ylömäen asuintalo metsänvartijan taloa vastapäätä edustaa tätä aikakautta, Ylömäki on rakennettu vuonna Asevelikylä on rakentunut Forssantien ja Vanhatien väliseen kolmioon entiselle peltoalueelle. Alue on rintamamiestalovaltainen ja sen tontit ovat yleensä suurempia kuin Roimalanmäellä. (Näin on tehty, Lounaishämäläisiä kyläkuvauksia, 2005, Sirkka Köykkä, Eeva Stålhammar) Minkiö Minkiön kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna Minkiön vanhimmat asuinpaikat keskittyvät kallio- ja moreenikummuille viljelyalueiden keskelle. Minkiön kylätontilla on vanhasta maatalousasutuksesta muistuttamassa Inkin talouskeskus talonpoikaisin rakennuksin sekä muutama tieympäristöön jäävä iäkäs hirsiaitta. Inkin talon vanhimmat osat ovat vuodelta 1857, ennen 1930-lukua rakennusta on laajennettu molemmista päistä. Sakkinen on entinen kartanon lampuotila, sen päärakennus on vuodelta Maalaiskylän tilattomien asumuksia rakentui viimeistään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Kiipunmäen rinteille, ne muodostavat viehättävän vanhan pientaloalueen. Muu Minkiön väljästi rakentunut asutus edustaa sotienjälkeistä rakentamistapaa. Kalakosken koulu on vuodelta 1912, pihapiirin muut rakennukset vuosilta 1922 ja Vasemmalla Inki. Oikealla Kalakosken koulu. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Eteläisessä Minkiössä on taajaa kaupunkimaista omakotitaloasutusta, joka on rakentunut jossakin määrin suunnitelmallisesti. Humppilantiestä kirkolle erkanevan risteyksen ympärillä rakentaminen on ryhmittynyt teiden varteen mattomaiseksi omakotitaloalueeksi. Kapearaiteisen radan länsipuolella on oma tiivis mo 9

10 reeniharjanteelle rakentunut uudenkulman asuinalue. Pientaloalueiden vanhimmat talot ovat olleet mäkitupia, joiden ympäriltä on seuraavassa vaiheessa erotettu asuntotontteja. Säilyneet mäkituparakennukset ovat 1900-luvun alusta, seuraava kerrostuma on ja 30-lukujen harjakattoisia puutaloja, jotka perushahmoltaan muistuttavat rintamamiestaloja. (Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) Museorautatie Humppilan ja Forssan välisestä, vuonna 1898 liikenteelle avatusta kapearaiteisesta rautatiestä on säilynyt seitsemän kilometrin pituinen rataosuus Jokioisten ja Minkiön välillä. Minkiön vanha asemarakennus on alkuperäinen. Säännöllinen liikenne radalla lopetettiin vuonna 1974 ja vuodesta 1978 liikennöintiä on hoitanut museorautatieyhdistys. Vuonna 1994 avattiin liikenteelle uudestaan rakennettu Minkiön ja Humppilan välinen rataosuus. (Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) Vasemmalla Minkiön vanha asemarakennus. Oikealla Paana, entinen kapearaiteisen radan linja on muunnettu kevyen liikenteen väyläksi. (Kuva: Fostra: Forssan seudun liikennejärjestelmän nykytila ja kehittäminen, A-Insinöörit 2011) Rehtijärvi Rehtijärven kylän vanha tonttimaa sijaitsi paikalla, mistä Hiiteläntie erkanee Rehtijärventiestä. Hieman etelämpänä mäellä on Rehtijärven tila, joka on kartanon vanhoja sivutiloja. Kartano perustettiin yhdistämällä kylän lampuotilat 1830-luvulla. Asuinrakennukset ovat vuosilta 1895 ja 1915, navetta vuodelta Valtion omistukseen siirtymisen jälkeen Rehtijärvi on muiden kartanon sivutilojen tapaan toiminut koulutilana. Vuonna 1971 kartanot siirtyivät MTT:n hallintaan. Rehtijärvellä, vaikkakin rakennukset ja ympäristö ovat muuttuneet voimakkaasti, on erityinen rakennetun ympäristön luonne ja mittakaava, joka liittyy sen historiaan suurtilan sivukartanona. Vasemmalla Rehtijärven kartano. Oikealla Nokan tila. (Kuvat: Jokioisten rakennusinventointi, 2009) Rehtijärven entinen kansakoulu on vuodelta Maisemakokonaisuuteen kuuluu luonnonkaunis Kirmunharju, jonka laella kulkee ikivanha ratsu- ja kirkkopolku. Rehtijärven rannalla on Rehtijärven kartanon entinen torppa Juhala, jonka paikalla on asuttu ainakin 1860-luvulta lähtien. Myös Nokka on Rehtijärven entinen torppa, sen hirsinen asuinrakennus valmistui vuonna

11 (Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) Vasemmalla vanha patosilta ja oikealla Seppäinmäen entinen työväen asuinrakennus. (Arkeologisen kulttuuriperinnön täydentävät selvitykset Hämeessä , Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi Jokioisten kunnan alueella , FM Johanna Enqvist. RKY, 2009.) (Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, 2003.) 11