Seuraavassa on kuvattu lausunnoissa esitetyt näkemykset tarkemmin asiaryhmittäin:

Transkriptio

1 Päiväys Datum Dnro Dnr YM018:00/2016 Viite Hänvisning Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain, vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain sekä aravarajoituslain muuttamisesta Asia Ärende Yhteenveto annetuista lausunnoista Ympäristöministeriö pyysi ajalla lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain, vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain sekä aravarajoituslain muuttamisesta. Lausuntopyyntö lähetettiin erikseen tietyille keskeisille tahoille, mutta kaikilla muillakin halukkailla oli mahdollisuus lausunnon antamiseen. Esitysluonnoksesta annettiin yhteensä 22 lausuntoa. Lausunnon antoivat sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, ARA-asuntojen tuotanto ARTTU Oy, Aspa-säätiö sr, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), Förbundet De Utvecklingsstördas Väl rf (FDUV), Helsingin kaupunki, Kehitysvammaliitto ry, Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät KOVA ry, Kuntarahoitus Oyj, Kuntien asuntotoimen kehittämisyhdistys ry, Oulun kaupunki, RAKLI ry, Setlementtiasunnot Oy, Suomen Kuntaliitto, Suomen opiskelija-asunnot SOA ry, Suomen Vuokranantajat ry, Tampereen kaupunki, Tyvene Oy, Vuokralaiset VKL ry ja Y-Säätiö sr. Lausunnonantajat kannattavat laajasti esitysluonnoksen sisältämiä ehdotuksia. Erityisryhmien investointiavustusten myöntäminen myös sellaisille palvelutalojen yhteydessä oleville palvelutiloille, jotka mitoitettu talon ulkopuolisten käyttäjien tarpeiden mukaan, tukee lausunnonantajien mukaan erityisryhmien kotona asumista, heille tarkoitettujen palvelualueiden muodostumista ja heidän integroitumistaan ympäröivään yhteisöön. Vain valtiovarainministeriö vastustaa kyseistä ehdotusta, koska se arvioi avustuksen myöntämiseen liittyvät valtiontaloudelliset riskit hyötyjä suuremmiksi. Monet lausunnonantajista asettavat ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustamiselle erilaisia vaatimuksia ja toivomuksia, jotka koskevat esimerkiksi avustusten riittävyyttä, palvelutiloista talon asukkaille aiheutuvien kustannusten kohtuullisuutta, tilojen käytölle esitysluonnoksessa asetettuja edellytyksiä sekä tilojen mahdollisesta vajaakäytöstä aiheutuvien kustannusten vastuunjakoa talon asukkaiden, omistajan ja sijaintikunnan välillä. Lausunnonantajat kannattavat myös esitysluonnoksen ehdotuksia, joilla investointiavustusten suuruuden määräytymistä yksinkertaistettaisiin, avustusta saaneiden asuntojen käyttöä joustavoitettaisiin ja vuokrasopimusten tekemistä edellytettäisiin myös erityisryhmille tarkoitetuissa asunnoissa. Muutosten nähdään selkeyttävän avustusjärjestelmää, pienentävän asuntojen vajaakäyttöriskiä ja parantavan erityisryhmiin kuuluvien ihmisten oikeusturvaa. Muutamat lausunnonantajista kiinnittävät kuitenkin huomiota siihen, ettei asuntojen käyttöä koskevien säännösten lieventäminen saa johtaa eri erityisryhmien sijoittamiseen samaan asuntokeskittymään. Seuraavassa on kuvattu lausunnoissa esitetyt näkemykset tarkemmin asiaryhmittäin: PL 35, VALTIONEUVOSTO PB 35, FI STATSRÅDET, FINLAND

2 2 Ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustaminen Kaikki lausunnonantajat valtionvarainministeriötä lukuun ottamatta kannattavat esitysluonnoksen ehdotusta, jonka mukaan erityisryhmien investointiavustusta voitaisiin jatkossa myöntää myös sellaisiin ikääntyneiden palvelutaloissa oleviin palvelutiloihin, jotka on mitoitettu palvelemaan talon asukkaiden ohella myös lähialueen muita ikääntyneitä. Lisäksi investointiavustusta voitaisiin esitysluonnoksen mukaan myöntää erityisestä syystä myös muille erityisryhmille tarkoitetuille palvelutiloille, kuten samalla alueella asuvien kehitysvammaisten ihmisten tai mielenterveyskuntoutujien käytössä olevia tukipisteitä varten. Lausunnonantajien mukaan ehdotus muun muassa edistäisi ikääntyneiden ja muiden erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden kotona asumista ja heille tarkoitettujen palvelualueiden syntymistä, tukisi kuntien kehittämien monipuolisten palvelukeskusten toteuttamista, edesauttaisi erityisryhmien integroitumista yhteiskuntaan ja ympäröivään asuinyhteisöön sekä ehkäisisi syrjäytymistä. Sen sijaan valtiovarainministeriö ei kannata ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustamista. Ministeriön mukaan tällaiset tilat saattavat joissakin yksittäistapauksissa olla tarkoituksenmukaisia, muttei pidä niiden laajamittaista käyttöä perusteltuna johtuen muun muassa siitä, että tällaisten tilojen tarpeesta ei varsinkaan pidemmällä aikavälillä ole tarkkoja arvioita, tilojen käytöstä perittävien maksujen erittely olisi ongelmallista ja tilojen mahdollinen vajaakäyttö muodostaisi merkittävän riskin valtiolle. Myös monet muut lausunnonantajat esittävät ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustamiselle erilaisia reunaehtoja tai toivomuksia: Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, Aspa-säätiö ja Tampereen kaupunki edellyttävät, että ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustaminen ei saa vähentää muille erityisryhmien asuntohankkeille myönnettäviä avustuksia. Lisäksi ylioppilaskunta toteaa, että talon omille asukkaille tarkoitettujen palvelutilojen käytön tulee olla joustavaa, eivätkä ulkopuolisille mitoitettujen tilojen käytölle asetetut, esimerkiksi tilojen kilpailuttamiseen ja niistä perittävien kustannusten kattamiseen liittyvät vaatimukset saa koskea talon omille asukkaille tarkoitettuja tiloja. Kuntaliitto ja Vuokralaiset huomauttavat, että esitysluonnoksesta puuttuu arvio siitä, missä määrin palvelutilojen määrän lisääminen kasvattaisi palvelutalojen tilakustannuksia. Lisääntyneet palvelutilat eivät saa johtaa talon asukkailta perittävien vuokrien nousuun. Esitysluonnoksesta ei myöskään käy ilmi, sisällytetäänkö asuntojen vuokriin palvelutilan käyttöoikeus vai toteutunut käyttö. Palvelutilojen lisääntyessä tulisi myös pohtia, kenen maksettavaksi tilavuokra lopulta kanavoituu. Harrastetoiminnan maksuja ei saa sisällyttää asukkaiden vuokriin. Myös Aspa-säätiö ja Kehitysvammaliitto huomauttavat, että palvelutiloista ei saa aiheutua kohtuuttomia kustannuksia palvelutalon asukkaille. Palvelutilojen ja asuntojen vuokrien erottelun tulee olla selvä kaikissa tilanteissa, eikä palvelu- ja yhteistilojen rahoitus-, ylläpito- tai käyttökuluja saa kokonaan jyvittää asukkaiden vuokriin. Kustannusten erottelusta tulee laatia selkeät ohjeet. Palvelutilojen jakaminen ulkopuolisten käyttäjien kanssa ei saa haitata talon asukkaiden tilojenkäyttöä tai kasvattaa odotusaikoja. Lisäksi asukkaat tulee ottaa vahvemmin mukaan tilojen suunnitteluun, ja niiden tulee ensisijaisesti tuoda lisäarvoa asukkaille ja heidän asumisviihtyvyydelleen. Kuntaliitto, Kuntien asuntotoimen kehittämisyhdistys ja Vuokralaiset vastustavat esitysluonnoksen perusteluissa olevaa kirjausta siitä, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA velvoitetaan arvioimaan kuntien mahdollisuuksia osallistua palvelutilojen rakentamishankkeisiin ja niiden riskeihin. Kuntien tehtäviin ei kuulu yksityisten toimijoiden riskien jakaminen, ja valtion tuen vaikuttavuuden parantamisen tulee tapahtua muilla keinoin. Myös Tampereen kaupunki toteaa, ettei vajaakäytöstä aiheutuvia kuluja saa siirtää kuntien vastuulle. Toisaalta Oulun kaupunki pi-

3 3 tää tärkeänä, että myös avustettavan kohteen sijaintikunta pyritään sitouttamaan mahdollisuuksien mukaan avustettavaan hankkeeseen sekä mahdollisessa vajaakäyttötilanteessa tilojen tehokkaan käytön turvaamiseen ja vajaakäytöstä aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Kaupungin mukaan yhteistyö kunnan ja palveluntuottajan välillä tuottaa molemminpuolista hyötyä. Tyvene toteaa, että esitysluonnokseen sisältyvä ehto, jonka mukaan avustusta ei tulisi myöntää sellaisille palvelutiloille, joita talon asukkaat eivät itse tarvitse, voi rajoittaa tarpeellisten tilojen rakentamista palvelutaloihin, esimerkiksi kehitysvammaisille tarkoitetun toimintatilan rakentamisen hyvin huonokuntoisille ikääntyneille tarkoitetun palvelutalon yhteyteen. Säännöksillä tulisi varmistaa ARAlle riittävä joustavuus ja harkinnanmahdollisuus ulkopuolisille tarkoitettujen tilojen osalta. Lisäksi esitysluonnoksen vaatimukset siitä, että palvelutalon omistajan tulee kilpailuttaa ulkopuolisille käyttäjille tarkoitetussa tilassa toimiva yritys ja tilojen tulee aina olla ensisijaisesti talon asukkaiden käytössä, aiheuttavat Tyvenen mukaan käytännön ongelmia tilanteissa, jossa kiinteistönomistaja on vuokrannut koko palvelutalon hoivayritykselle. Tällöin ulkopuolisten käyttämien tilojen vuokraaminen erilliselle yritykselle, markkinavuokran määrittäminen ja asukkaiden etusijan toteuttaminen voi olla haasteellista tai jopa mahdotonta. Vaatimukset myös heikentävät palvelutalon vuokrattavuutta ja taloudellista kannattavuutta. Myös esitysluonnoksen vaatimukset, joiden mukaan palvelutalon omistajan olisi pidettävä ulkopuolisilta käyttäjiltä perittävät maksut kirjanpidossa erillään asukkailta perityistä maksuista ja kustannusten kattamisen jälkeen jäljelle jääneet tuotot olisi käytettävä asukkailta perittävien vuokrien alentamiseen, ovat epäoikeudenmukaisia talon omistajan kannalta, joka kantaa riskin tilojen kannattavuudesta. FDUV näkee uhkana, että palvelujen järjestäjä keskittäisi palveluita esimerkiksi säästösyihin vedoten enemmän kuin on tarpeellista, esimerkiksi sijoittaisi päivätoiminnan samaan tilaan asumisen kanssa. Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus asua samoin kuin muillakin kuntalaisilla, ja siksi palveluiden keskittämisen tulisi aina perustua tuentarvitsijoiden todellisiin, yksilöllisiin tarpeisiin. Oulun kaupunki puolestaan toteaa, että eri asiakasryhmien sekoittaminen voi asettaa haasteita palvelutalon henkilökunnan osaamiselle. Siksi on tärkeää turvata henkilökunnan osaaminen tilanteessa, jossa työskennellään eri asiakasryhmien parissa. Y-Säätiö nostaa esille esitysluonnoksen vaatimuksen, jonka mukaan ulkopuolisille käyttäjille mitoitettujen palvelutilojen avustaminen muille erityisryhmille kuin ikääntyneille edellyttäisi erityistä syytä. Säätiön mukaan erityisen syyn tulkinta ei saa olla tarpeettoman rajaava, sillä ulkopuolisille tarkoitettuja tiloja tarvitaan myös esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien ja asunnottomuudesta kärsivien päihteidenkäyttäjien kohdalla. Investointiavustuksen myöntämisperusteiden yksinkertaistaminen Kukaan lausunnonantajista ei vastusta investointiavustuksen suuruuden määrittelyä koskevan säännöksen yksinkertaistamista siten, että jatkossa avustuksen suuruus perustuisi pääsääntöisesti vain avustettavassa kohteessa tarvittaviin, tavanomaisesta poikkeaviin tila- tai varusteratkaisuihin sekä asumiskustannusten kohtuullisuuteen, eikä tietyille henkilöryhmille olisi enää säädetty tietynsuuruista avustusta. Lausunnonantajien mukaan ehdotettu muutos selkeyttäisi avustusjärjestelmää. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta kiinnittää huomiota siihen, että investointiavustusten tarkoituksena on asunnoissa tarvittavien erityisten tila- ja varusteratkaisujen kompensoimisen ohella tukea poikkeuksellisen pienituloisten erityisryhmien kohtuuhintaista asumista. Tätä jälkimmäistä tarkoitusta tulisi korostaa esityksen perusteluissa. Sitä vastoin Vuokranantajat toteaa, että avustukset tulisi kohdentaa niitä eniten tarvitseville ryhmille, jotka ovat pienituloisia ja tarvitsevat lisäksi asumiseensa erityisiä teknisiä tai rakenteellisia ratkaisuja. Pelkästään pienituloisuuden vuoksi asumiseen tarvittava tuki tulisi järjestää investointiavustuksen sijaan suorilla tukimuodoilla apua tarvitseville.

4 4 KOVA vastustaa investointiavustuksia koskevan lain 3 :n 2 momenttiin ehdotettua muutosta, jonka mukaan säännös olisi jatkossa muodossa asuminen edellyttää tukipalveluiden tuottamisen vaatimia tiloja. Nykyään kyseinen momentti on muodossa asuminen edellyttää tavanomaista enemmän tukipalveluita. KOVA toteaa, että nuorisoasuntokohteissa olevia asuntoja ei eriytetä tiloiltaan tai varusteiltaan millään tavalla sen perusteella, ajatellaanko asukkaan kuuluvan ensimmäiseen vai toiseen tukiluokkaan. Vakiintuneena käytäntönä on ollut, että nuorisoasuntokohteissa on toisen tukiluokan piirissä enintään noin 15 prosenttia asunnoista. Tämä on perusteltua kohteen asukkaiden riittävän sosiaalisen sekoittamisen kannalta. ARTTU ehdottaa, että valtion tukeman tavallisen ja erityisryhmien asuntotuotannon menettelytavat yhtenäistettäisiin ja yksinkertaistettaisiin toteuttaen ratkaisuja, joissa asukkaat valitaan paikallisen ja kohdekohtaisen tilanteen mukaan niin, että asuntoja ei suunnitella ja sidota vain tietyn yksittäisen ryhmän tarpeisiin. Aspa-säätiön mukaan avustusprosentin määräytymisessä tulisi ottaa huomioon sekä rakennusmaan että rakentamisen muuta maata korkeampi hintataso pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupunki vaatii, että erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen vuokrataso ei saa ylittää kaupungin tavallisen vuokra-asumisen vuokratasoa. FDUV toteaa, että kehitysvammaisille ihmisille on tärkeää rakentaa asuntoja, jotka suunnitellaan heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan, vaikka oma tukiluokka poistettaisiinkin. Esitysluonnoksen ehdotuksen toivotaan pakottavan palveluiden järjestäjät selvittämään huolellisesti kunkin asukkaan yksilöllisiä tarpeita, sillä tähän asti investointiavustuksilla on rahoitettu kehitysvammaisille ihmisille suuria yksiköitä riippumatta asukkaiden todellisista tarpeista. Valtiovarainministeriö katsoo, että ARAlle jää avustusprosentin suuruudesta päättämisessä laaja harkintavalta, ja siksi säännösten käytännön toimeenpanossa on keskeistä varmistaa, etteivät avustusprosentit perusteettomasti nouse nykyisestä ja että suunnitelluilla tilaratkaisuilla on aidosti pitkäaikaista tarvetta paikkakunnalla. Oulun kaupunki toteaa, että kun säännösten sisältöä höllennetään ja harkintavaltaa annetaan tapauskohtaisesti tukiviranomaiselle, viranomaisen on varmistettava yhtenäisen linjan säilyminen ja tukipäätösten riittävä ennustettavuus. Avustettujen asuntojen käytölle asetettujen vaatimusten lieventäminen Lausunnonantajat kannattavat esitysluonnoksen ehdotusta, jonka mukaan ARA voisi myöntää avustuksensaajalle luvan käyttää avustuksella rahoitettuja asuntoja myös muiden kuin avustuspäätöksessä nimetyn erityisryhmän asuntoina, jos se ehkäisisi asuntojen vajaakäyttöä tai siihen olisi muu erityinen syy. Lausunnonantajat katsovat, että tällä säännösten joustavoittamisella ehkäistäisiin asuntojen vajaakäyttöä ja siitä talojen omistajille syntyviä kustannuksia sekä pienennettäisiin valtion riskejä. Säännösten joustavoittaminen voisi myös osaltaan lisätä toimijoiden kiinnostusta valtion tukemien erityisryhmäkohteiden rakennuttamiseen. Aspa-säätiö, Eksote, FDUV ja Kehitysvammaliitto kuitenkin katsovat, että käyttörajoitusten lieventäminen ei saa johtaa siihen, että eri erityisryhmiin kuuluvia ihmisiä, kuten vammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja ikääntyneitä, ohjataan samoihin rakennuksiin tai samoille alueille muodostaen näin erityisryhmien asumiskeskittymiä. Se ei vastaisi YK:n vammaisyleissopimuksen tavoitteita vammaisten ihmisten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisesta ei-vammaisten ihmisten kanssa. SOA kiinnittää huomiota siihen, että opiskelija-asuntokohteissa olisi hyvä mahdollistaa tyhjinä olevien asuntojen ottaminen asukastoimikunnan käyttöön, jos opiskelija-asuntoyhteisö harkitsisi sen tarpeelliseksi. Tämän pitäisi olla mahdollista ilman erillisen luvan hakemista ARAlta. Valtiovarainministeriön mukaan ARAlle ehdotettu mahdollisuus myöntää vapautus avustukseen liittyvästä käyttörajoituksesta saattaa edesauttaa luottotappioiden ehkäisyä, mutta muutos ei

5 5 saa heikentää huolellista harkintaa erityisryhmäasuntojen pitkäaikaisesta käytöstä paikkakunnalla. Asuntojen käyttörajoituksista ei tulisi myöntää vapautuksia ennen kuin vähintään 10 vuotta on kulunut asuntojen käyttöönotosta. Myös Kehitysvammaliitto toteaa, että tarvearviointien laatimisen ohjaukseen tulisi panostaa nykyistä vahvemmin ja huolellisesti laadittujen tarvearviointien tulisi olla sitova edellytys avustuksen saamiselle. Vuokrasopimusten edellyttäminen myös erityisryhmäasunnoissa Kaikki lausunnonantajat kannattavat esitysluonnoksen ehdotusta, jonka mukaan vuokrasopimusten tekemistä edellytettäisiin myös erityisryhmille tarkoitetuissa asunnoissa, ellei kyse ole lyhytaikaisesta, intervallityyppisestä asumisesta. Lausunnonantajien mukaan ehdotus parantaisi asukkaiden oikeuksia, yhtenäistäisi käytäntöjä, toteuttaisi erityisryhmien täysivaltaista kansalaisuutta ja selkeyttäisi asumisesta ja palveluista aiheutuvien kustannusten erottamista toisistaan. Helsingin, Oulun ja Tampereen kaupungit kertovat, että niissä toimitaan jo nyt ehdotuksen mukaisesti. Tampereen kaupungin mukaan ehdotus olisi kuitenkin haasteellinen perhehoidon osalta, sillä pitkäaikaisessa perhehoidossa asiakas muuttaa perhehoitajan kotiin eikä ole vuokrasuhteessa, vaan perhehoitaja on kokonaisuudessaan vuokrannut tilat. Lisäksi kaupunki huomauttaa, että lyhytaikaishoidon paikkoja tarvitaan eri puolilla kaupunkirakennetta ja että niiden vähäinen määrän palvelutalon asunnoista, esimerkiksi 1 2 asuntoa, voisi olla poikkeuksellisen sijasta tavanomaista. Suuremman määrän osalta voitaisiin vaatia ARAn nimenomaista hyväksyntää. Kuntaliitto ja Vuokralaiset esittävät lakiesitykseen kirjattavaksi vaatimuksen, jonka mukaan palveluasuntojen vuokrasopimuksissa on yksilöitävä kaikki tilat, joista vuokralainen maksaa vuokraa ja joita hänellä on oikeus käyttää. Vuokran läpinäkyvyys pitää osaltaan tilakustannuksia kurissa. Kehitysvammaliiton mukaan vuokrasopimuksia laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon vammaisten henkilöiden kommunikaatio- ja viestintäkeinot tiedonsaannin turvaamiseksi. Muut asiat Aalto-yliopiston ylioppilaskunta nostaa esille edellisessä, syksyllä 2015 lausuntokierroksella olleessa, investointiavustuksia koskevan lain muutamista koskeneessa esitysluonnoksessa olleen ehdotuksen ulkomaalaisten asunnonhakijoiden oleskelulupavaatimuksen lieventämisestä valtion tukemissa asunnoissa. Ylioppilaskunnan mukaan asiaa tulisi tarkastella uudelleen, ja lopulliseen hallituksen esitykseen tulisi joko sisällyttää kyseinen ehdotus oleskelulupavaatimuksen lieventämisestä tai perustella, miksei ehdotusta nähdä tarpeellisena. ARTTU toteaa, että lakiesityksen yhteydessä tulisi ratkaista, kuuluuko sosiaalinen asuntotuotanto hallituksen vireillä olevan sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen piiriin ja siirtyykö se jatkossa maakuntien tehtäväksi. Lisäksi valtion tukeman asuntotuotannon ehtoja tulisi ajanmukaistaa siten, että säännökset mahdollistaisivat asuntojen hankinnan omistusasuntokannasta niin, että siten laajennettaisiin rakennettavien hoiva- ja palvelukohteiden toimintaa yksilöllisen asumisen suuntaan. Myös Aspa-säätiön ja Kehitysvammaliiton mukaan investointiavustuksia tulisi kohdentaa siten, että yleisesteettömiä, kohtuuhintaisia asuntoja on muuallakin kuin erityisryhmien asuntoyksiköissä ja yli kolmikerroksissa kerrostaloissa. Valtion tukea tulisi käyttää nykyistä monipuolisemmin esimerkiksi yksittäisten asuntojen hankintaan tai jo tehtyjen kohteiden muuntotöihin. Myös Oulun kaupunki katsoo, että ryhmäkotityyppisten ympärivuorokautisten yksiköiden tarve vähenee tulevaisuudessa, ja avustuskriteereitä tulisi tarkastella tästä näkökulmasta. ASPA-säätiön ja Kehitysvammaliiton mukaan asuntorakentamisen ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei vammaisten ihmisten asumista keskitetä tietyille alueille, kortteleihin tai rakennuksiin ja että heitä kuullaan heidän asumisensa sijoittumista ja järjestämistä koskevissa

6 6 asioissa. Asiakkaille suunnattujen palvelujen saavutettavuus ja käytettävyys tulee varmistaa eri käyttäjäryhmien kannalta, ja asumisratkaisuissa ottaa aina huomioon asunnon sijoittuminen suhteessa henkilön mielekkääseen arkeen ja arjessa tarvittaviin palveluihin. Myös FDUV toteaa, että kehitysvammaisille on tärkeää rakentaa heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan suunniteltuja asuntoja. Eksote katsoo, että esitysluonnoksessa ehdotetut muutokset eivät jatkossakaan mahdollista ketteriä asumistarpeen muutoksia pidemmälle edenneissä palvelurakennemuutoksen kunnissa ja alueilla. Ympärivuorokautiset asumispalvelupaikat vähenevät, ja investointiavustus tulisi kohdentaa pääsääntöisesti tavanomaiseen asumiseen, jossa tarvitaan muunneltavuutta ja mahdollisesti kalliitakin tila- ja varusteratkaisuja. Asumisratkaisut tulisi sitoa subjektiivisiin palvelutarpeisiin, ja erityisryhmien sijaan tulisi puhua esimerkiksi erityisistä tai asumisen ratkaisuja edellyttävistä palvelutarpeista. Lakimuutoksia tulisi soveltaa takautuvasti, koska sillä tavoin edistettäisiin esityksen tavoitteita ja ehkäistäisiin asuntojen vajaakäyttöä. Yksittäisiä kohteita koskevien hakemusten sijaan olisi tarkoituksenmukaista peräänkuuluttaa (maa-)kunnallisia kokonaisuuksia ja palvelujen järjestämisen suunnittelua. Kehitysvammaliiton ja RAKLI:n mukaan investointiavustuksiin tulee olla käytettävissä riittävän suuri vuotuinen määräraha. Setlementtiasunnot pitää tärkeänä sitä, että lainsäädännön ja ARAn antamien ohjeiden muutokset ulotetaan yhteisölliseen asumiseen ja sen erilaisiin uusiin korttelikonsepteihin. Myös näiden asumismallien kustannustehokkuus paranee, jos tiloja voidaan käyttää korttelin ja lähinaapurustojen asukkaiden erilaisten palvelujen tiloina. Lisäksi sosiaalisen isännöinnin toimintamalli pitää määritellä nykyistä selvemmin lainsäädännössä ja ARAn ohjeissa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että investointiavustusjärjestelmän toimivuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, että sitä kehitetään joustavammaksi ja selkeämmäksi. Tällöin toiminnalla voidaan paremmin vastata asiakkaiden tarpeisiin taloudellisesti tehokkaalla tavalla. SOA kiinnittää huomiota siihen, että yksittäinen rakennushanke kaavavaiheesta valmiiseen asuntoon on pitkäkestoinen, jopa useita vuosia vievä prosessi. Siksi on erittäin tärkeää varmistaa investointiavustusten myöntämisen jatkuvuus opiskelija-asuntoyhteisöille, jotta voidaan turvata opiskelija-asuntoinvestointien toteutus ja suunnittelu pitkällä aikavälillä.