KANSANVALTA HALLITUSMUOTONA. Tuomari Väinö Tannerin radioesitelmä, pidetty suomaksi ja. ruotsiksi 19.2.

Transkriptio

1 Esitelmä Yleisrsdiossa 21/2 1932, KANSANVALTA HALLITUSMUOTONA. Tuomari Väinö Tannerin radioesitelmä, pidetty suomaksi ja ruotsiksi Arvoisat radiokuunteliiatc Kysymys kansanvallasta ja sen soveltuvaisuudest* kansojen elinkysymysten ratkaisijana on viima aikoina astunut päiväjärjestykseen. Sitä arvostellaan monella taholla ja suositellaan uusia muotoja. Eräissä maissa on kehitys astunut teoreettista keskustelua pitemmälle sen kautta, että niissä tosiasiallisesti on luovuttu kansainvaltaisesta hallitusmuodosta ja astuttu diktatuuriin, joko kommunistiseen tai fascistiseen. Tämän kysymyksen tarkastelulla on sen vuoksi tällä hetteellä oma ajankohtainai mielenkiintonsa. Lyhyen radioesitelmän puitteissa voi tämä tarkastelu tietenkin muodostua verrattain pintanuoliseksi. Ensinnäkin: Mikä on kansanvalta? Siit$ on yritetty antaa monenlaisia määritelmiä. Se ei kuitenkaan tarkoita enempää eikä vähempää kuin koko kansan avulla suoritettavaa kansan hallitsemista mikä tapahtuu yleisten vaalien kautta. Sillä on tietenkin eri maissa erilaisia piirteitä, riippuen siitä, että kansojen luonne ja tavat ovat erilaisia. Mutta sillä on myös kaikkialla yhteisiä piirteitä, jotka johtuvat siitä, että korkein valta on kansalla, joka sitä yleisen äänioikeuden nojalla käyttää. Vaikkakin siis tämän määritelmän mukaan kansanvaltaisen hallitusmuodon perustana on koko kansa, täytyy tähän heti suostua tekemään joitakin rajoituksia. Siitä huolimatta, että minissa maissa esim* naisilla ei vielä ole äänioikeutta, pidetään niitä kansanvaltaisina, jos äänioikeus muuten on rajoittamaton. Ikäy. ffir rajoitukset supistavat niinikään huomattavasti äänioikeutta.

2 Joskin siis yhtenä kansanvallan tuntomerkkinä on yleinen äänioikeus, ei tämä yksin riitä tekemään jotakin maata kansanvaltaiseksi. Äänioikeus voi mgtfäam olla yleinen myöskin yksinvaltaisesti hallitussa maassa. Ei ole kysymys vain siitä, kellä kaikilla on oikeus äänestää, vaan myös siitä, miten pitkälle kansa tämän kautta saa oikeuden tarkastaa hallituskoneistoa ja ottaa osaa lainsäädäntöön. Jos tämä oikeus on rajoitettu, ei asianomainen maa ole kan- sanvaltaisesti hallittu. Usein ollaan jokapäiväisessä puheessa taipuvaisia rinnastamaan käsitteet kansanvalta ja tasavalta* Se on kuitenkin täysin erehdyttävää. Tasavaltalainen hallitusmuoto ei suinkaan aina tiedä kan sanvaltaista hallitusjärjestelmää, kun taas monarkioissa usein voi olla mitä kansanvaltaisin järjestelmä, kuten esim. Englannissa ja Skandinavian maissa. Nimi yksinään siis ei ole ratkaiseva, vaan asia. * Ihmiskunta on olemassaolonsa aikana kokeillut monenlaisilla hallitusjärjestelmillä. Ne voi kuitenkin ryhmittää pääasiassa kolmeen ryhmään: yksinvaltaan, harvainvaltaan tai kansanvaltaan, Ennenkuin viimeksimainittuun on edistytty, on kansan tavallisesti täytynyt läpikäydä melkoinen kehityskausi, voidakseen olla varttunut itse hallitsemaan itseään. Kansanvaltaisia valtioita tavataan jo vanhalla ajalla. Niinpä mainitaan tavallisesti vanhat Ateenan ja Spartan valtiot esimerkkeinä senaikuisista kansanvaltaisista valtioista. Nykyaikaisil- \ la silmillä katsoen ne eivät kuitenkaan oikein mahru tämän käsitteen alle. M elkoinen osa kanssa oli orjia ja siinä asemassa vailla kaikkia oikeuksia. Vain vapaat kansalaiset käyttivät kansalaisoikeuksiaan toriparlamentissa tapahtuvassa asiainkäsittelyssä. Nämä vanhanajan kansanvallat epäonnistuivat ja luhistuivat ja ihmiskunta siirtyi pitkiksi ajoiksi takaisin yksinvaltaan. Sinä aikana eivät kansat saaneet osallistua maan hallintaan ja valtiollisten kysymysten harrastus sammui kokonaan. Kesti puolentoista tuhatta vuotta

3 toistatuhatta vuotta f ennenkuin tästä unesta herättiin. Senkin jälkeen ei kansanvaltaista järjestelmää aluksi tavattu muualla kuin Sveitsissä, kunnes Ranskan suuri vallankumous ja Yhdysvaltain vapautuminen avasivat uusia mahdollisuuksia vapaammille ajatussuunnille valtiollisessa elämässä. Sitä ennen kansan osanottoa valtion asiainhoitoon pidettiin vaarana, jota oli vältettävä mutta 1800-luvulta alkaen käsityskannat muuttuivat. Sen jälkeen ei enää keskustellakaan sen soveltuvaisuudesta, vaan pääasiassa sen päämääristä. Sana kansanvalta oli tullut ylpeyden esineeksi. Sen katsottiin kuuluvan asiain luonnolliseen järjestykseen. Tämä kehitys saavutti huippukohtansa maailmansodan jälkeen, jolloin viimeiset Euroopan yksinvallat kaatuivat ja lukuisa joukko uusia tasavaltoja kansanvaltaisine järjestelmineen näki päivän valon. Nykyään lasketaan maailmassa olevan toiminnassa yli sata kansanvaltaista eduskuntaa. Kuten kaikella maailmassa on syynsäf aiheutui tämäkin kehitys täysin ymmärrettävistä vaikuttimista. Kansat puistivat päältään entisen yksinvaltaisen hallitusmuodon senvuoksi, että ne olivat tyytymättömiä siihen tapaan, jolla niitä hallittiin. Vallitsevat epäkohdat, kärsityt vääryydet ja sorto saivat ne heräämään ja ne ryhtyivät tavoittamaan parempaa jär #atelmää,. Taistelua paremman olotilan saavuttamiseksi kesti tavallisesti vuosisatoja kussakin maassa. Aluksi haluttiin saada takeita kansalaisten vapauteen nähden. Sitten astui mycjs tasavertaisuuspyrkimys näkyviin, kunnes asianomainen maa lopulta oli kypsä heittämään päältään entis'en hallitusmuotonsa ja omaksumaan kansan laajoihin kerroksiin nojautuvan kansanvaltaisen hallitusjärjestelmän. Myöskin ne laajentuneet tehtävät, joita jokaisessa sivistysmaassa joutui hallituksen kannettavaksi, pakoittivat elämään valtiolliselle toiminnalle uusia muotoja» Valtiollinen koneisto fcli saatava niin hyvin toimivaksi, että se voi tehokkaasti ja kane

4 san toivomusten mukaan täyttää, nämä tehtävät. Tämä tuli sitä tärkeämmäksi sen jälkeen kun myöskin kansojen vähävaraiset luokat alkoivat herätä vaatimaan itselleen oikeuksia ei ainoastaan valtiollisella vaan myöskin taloudellisella alalla. Kun jokainen luokka samoinkuin jokainen yksilökin parhaiten tuntee omat tarpeensa ja parhaiten myös tietää, miten niitä on autettava, johti tämä yhä laajempaan kansanvaltaiseen järjestelmään, jossa jokaisella yhteiskuntaluokalla on mahdollisuus valvoa etujaan* Tämän katsauksen jälkeen kansanvallan syntyyn voimme siirtyä tarkastamaan, miten kansanvaltainen hallitustapa työskentel ee. Vallan lähteinä kansanvaltaisessa järje stelmässä on viime kädessä kansa. Siitä ammentaa koko valtiokoneisto voimansa. Tätä valtaansa käyttää kansa äänestyslipun avulla vaaleissa. Se on tavallisesti ainoa tilaisuus, jossa kansalla kokonaisuudessaan on mahdollisuus vaikuttaa valtakunnan vastaiseen hallintaan, mutta se on myös ratkaiseva seuraavaan äänestykseen saakka, Sen vuoksi se onkin tärkeimpiä valtiollisia to iloituksi a koko maassa. Äänten lasku määrää, mikä mielipide on voittanut. Enemmistön tahdon mukaan hoidetaan valtion asioita seuraaviin vaaleihin saakka. Enimmäkseen kuvastavat vaalit todellista mielialaa kansan keskuudessa ja antavat siis riittävän ohjeen vastaiselle toiminnalle, loikkeuksellisissa oloissa voidaan tämä kansan tahdon ilmaus tietenkin johtaa harhaankin, käyttämällä demagogisia keinoja väärän ratkaisun aikaansaamiseksi. Mutta tavallisesti kansa kokonaisuutena otettuna.osuu oikeaan. Parhaiten lienee tässä tuonut julki totuuden Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln, joka jos kuka tunsi kansan mielialat, sanomalla: "Koko kansaa voidaan johtaa harhaan jonkun aikaa, ja osaa kansasta kaiken aikaa, mutta mahdotonta on johtaa harhaan koko kansaa kaiken aikaa." Kun kansa on vaaleissa sanonut sanansa, muodostuu kanssa edustava laitos, eduskunta eli parlamentti, joka hoitaa maan asioita seuraaviin vaaleihin saakka. Sen edelljrtetään kuvastavan koko kan-

5 saa pienoiskoossa ja on siinä myöskin tavattavissa samat hyveet ja puutteet kuin itse kansassa. Eduskunta on tärkein osa kansanvaltaisesta hallitusjärjestelmästä, Sen tehtävät voi pääasiassa jakaa kolmeen pääryhmään: lakien säätäminen, hallituksen toiminnan tarkkailu ja hallituksen asettaminen. Lakien säätäminen tapahtuu joko eduskunnan omien alotteiden tai hallituksen esitysten perusteella. Edustajien alotteet ovat lähinnä katsottavat heidän valitsijainsa mielipiteiden ja toivomus- ten ilmauksiksi. Ellei niillä ole laajempaa kantavuutta, ne harvoin johtavat tarkoitetun lain syntymiseen. Sllituksen esityksillä ön tavallisesti parempi mahdollisuus johtaa uuden lain syntymiseen, koska ne edustavat eduskunnan enemmistön toivomuksia, joiden tulkkina hallitus on. Edustajain aloteoikeus on kuitenkin tarpeellinen taas siitä, että kansan tarpeet tulevat kuuluviin, vaikkeivät ehkä sillä hetkellä olisikaan vielä kypsiä toteutettaviksi. Tavallaan lainsäädännölliseen työhön kuuluu myöskin valtion tulo- ja menoarvion hyväksyminen, joka muodostaa erään tärkeimmistä eduskunnan tehtävistä. Koska suurin osa valtion toimintaa koskevista kysymyksistä on jossakin yhteydessä myöskin raha-asiain kanssa, joutuu eduskunta menoarviota käsitellessään tarkastamaan koko valtion toimintaa ja hallituksen toimenpiteitä. Hallituksen toimenpiteiden tarkastaminen tapahtuu sitäpaitsi vielä erikoisen menettelyn kautta, jonka avulla eduskunnan jäsenillä on tilaisuus kiinnittää huomiota johonkin erikoiseen päiväjärjestjdcsessä olevaan kysymyte een tai vallitsevaan epäkohtaan. Tämä nik. välikysymysmenettely on eri muodoissa käytännössä kaikissa parlamenteissa. Edustajien tekemään kysymykseen annetaan hallituksen puolesta vastaus ja tämän nojalla on tavallisesti tilaisuus keskustella ja joko hyväksyä hallituksen menettely tai antaa sille epäluottamuslause. Jos semmoinen annetaan, on siitä seurauksena hallituksen eroaminen,

6 Tällaisessa tapauksessa joutuu eduskunta suorittamaan kolmatta sille kuuluvaa tehtävää, uuden hallituksen muodostamista. Muodollisesti ottaa siihen aloitteen valtion päämies, siis presidentti, mutta asiallisesti eduskunta useimmissa maissa määrää, minkälainen hallitus maalle tulee asetettavaksi. Todella parlamenttaariseen järjestelmään kuuluu nimittäin, että hallituksen on nautittava eduskuu nan luottamusta. Tämän ei aina tarvitse merkitä sitä, että hallituksella on takanaan eduskunnan enemmistö; riittää kunhan siihen luotetaan js se voi siis alkaa hallita kunnes jokin kysymys osoittaa, ettei sillä ole enemmistöä takanaan. Hallitus hoitaa toimeenpanevaa valtaa valtiossa. Se voi olla joko vain eduskunnan toimeenpaneva valiokunta, kuten Sveitsissä, tai maan politiikkaa johtava elin, kuten tavallisesti muualla, omaten tällöin suuremmassa tai vähemmässä määrässä itsenäisen aseman. Varsinkin tässä suhteessa vaihtelevat olot suuresti eri maissa, Niinpä Englannissa hallitus täydellisesti johtaa parlamenttia ja omaa puoluervhmäänsäkin, kun sensijaan esim. Ranskassa hallitus on suuresti riippuvainen eduskunnan mielipiteistä. Hallituksen tehtävänä on hoitaa hallintoa maassa virkakunnan avulla, hoitaa suhteita ulkovalt/olhin ja suorittaa lainsäädännöllisiä valmistustaitä, jotka sitten esitetään eduskunnalle hyväksyttäviksi. Se vastaa kaikista tekemistään ja tekemättä jättämistään eduskunnalle. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Esim- Yhdysvalloissa hallitus on presidentin nimittämä, hänen luottamustaan nauttiva ja' vastuussa ainoastaan hänelle. Erikoisasemassa hallituksessa on valtion päämies, siis tasavallassa presidentti, joka valitaan määrävuosiksi. Vaalin voi toimittaa kansa joko välittömästi tai välillisesti valitsijamiesten kautta, kuten meillä Suomessa, tai voi vaalin,suorittaa myöskin eduskunta, kuten Ranskassa. Presidentillä on oma itsenäinen toimivaltansa, joka monasti voi olla paljon suurempi kuin perustuslaillisen yksinvaltiaan valta. Suomen presidentin valta on sangen laaja

7 , ulottuen mitä moninaisemmille aloille. Hän voi evätä vahvistuksen joltakin eduskunnan hyv.ksymältä lailta ja hän voi myös hajoittaa eduskunnan. Kansainväliseen hallitusjärgestelmään kuuluu oleellisena osana vielä eräs laitos, jota ei mainita missään hallitusmuodossa, mutta joka silti näyttelee tärkeätä, usein aivan ratkaisevaa osaa valtiollisessa elämässä. Sen muodostavat valtiolliset puolueet. Puoluelaitos on paljon vanhempi kuin kansanvalta; äitä on ollut olemassa kaikkien hallitusjärjestelmien aikana. Kansanvallan aikana puolueiden merkitys on suuresti kasvanut. Niiden tehtävänä on ennen kaikkea toteuttaa jäsentensä omaksumia periaatteita ja käytännöllisiä toivomuksia ja siten vaikuttaa valtion kehitykseen jäsentensä toivomassa hengessä. Toisena niiden tärkeänä tehtävänä on hoitaa vaaleja ;ja siten huolehtia siitä, että niiden ajamille aatteille saadaan riittävästi kannattajia eduskuntaan. Puolue-elämää on toisinaan arvosteltu ja pidetty niitä valtiollista elämää turmelevina. Tämä katsantokanta on kuitenkin väärä. Valtio-oikeudelliset kirjailijat ovat siitä yhtä mieltä, että puolueet ovat välttämättömiä nykyaikaisessa valtioruumiissa. Mitään asioita ei voitaisi ajaa ilman puolueita, siis ilman suurempia valitsijain ryhmittymisiä. Ellei olisi puolueita, em mikään parlamenttaarinen toimintakaan olisi mahdollinen. Jos kukin edustaja eduskunnassa antaisi äänensä yksilöllisen mielipiteensä mukaan, ei äänestyksen tuloksesta olisi koskaan etukäteen mitään varmuutta. Hallitus ei silloin myöskään tietäisi, voiko se luottaa eduskunnan kannatukseen jossakin ajamassaan asiassa. Alituinen epävarmuus ja toimeenpanevan vallan heikkous olisi seurauksena. Puolueet ovat sen vuoksi välttämättömiä ja suurimmatkin valtiomiehet, jotka ovat tunteneet oman voimansa, ovat pitäneet puolueiden olemassaoloa tärkeänä. Tärkein puolueista on vallassaoleva puolue, koska se pääasiassa määrää asiain kulun ja katkaisujen suunnan. Mutta tärkeä

8 on myöskin vastustuspuolue, sillä arvostelemalla hallitsevan ryhmän menettelyä se pitää tätä kohtuuden rajoissa. Samalla se työskentelee oman tulevaisuutensa hyyäksi, saattaen Joissakin seu- raavissa vaaleissa Joutua itse enemmistöön. Tämmöinen tasapaino on kuitenkin mahdollinen vsin siinä tapauksessa, että puolueiden lukumäärä on vähäinen. Jos kansa on Jakaantunut liian moneen puolueeseen, merkitsee tämä voimien pirstomista Ja lukuisten pienien ryhmien esiintymistä eduskunnassa. Silloin on hallituksen muodostaminen vaikeata, koska useamman puolueen silloin täytyy yhtyä voidakseen muodostaa enemmistön. Tämmöinen kokoomushallitus on tavallisesti sisäisesti heikko eikä voi riittävällä ponnella ajaa omaa politiikkaansa. Kuten alussa Jo mainitsin, on kansanvaltaista hallitustapaa vastaan viime aikoina eri tahoilta noussut arvostelevia ääniä. Väitetään, ettei se voi tyydyttävästi t&ata valtion asiain kunnollista hoitoa. Pelätään, että kaikkien kansalaisten osanotto valtion asiain hoitoon, Joskin vain yleisissä vaaleissa, antaa liiaksi vaikutusvaltaa kehittymättömille kansanaineksille. Edusk kunnan harjoittamaa valvontaa hallituksien toimintaan nähden pidetään pahana. Moititaan puoluevaltaa, Joka muka vain katselee asioita ahtaita puolue- Ja luokkaetuja silmälläpitäen, välittymättä koko maan edusta. Kun # eduskunnissa usein on lukuisia pikku ryhmiä, huomautetaan tämän Johtavan epävakaaseen hallitusjärjestelmään Ja alituisiin hallitusvaihteluihin. - Sen sijaan, että tähän hallitusjärjestelmään suhtauduttiin sen alkuaikoina suurella innostuksella, koska se oli vapauttanut kansat lukuisista epäkohdista Ja rappeutuneista hallituksista, on nyttemmin siis alettu arvostelevassa mielessä kiinnittää huomiota niihin puutteisiin, Joita siinä esiintyy. On luonnollista, että myöskin kansanvaltaisella hallitusjärjestelmällä on omat puutteensa. Tälläkään alalla ei vielä ole keksitty mitään täydellistä. Mutta arvostelijat unohtavat, että

9 olot nykyään ovat pellon vaikeammat kuin ennen. Valtion ja sen kautta hallitusvallan tehtävät ovat suunnattomasti laajentuneet viimeisen puolivuosissaan kuluessa. Yhteiskunnalliset probleemit ovat käyneet yhä vaikeammiksi. Ja varsinkin juuri nykyhetkellä nämä vaikeudet ovat suorastaan ylivoimaiset. Tämmöisissä oloissa ei paraskaan hallitusjärjestelmä voi taata ehdottomasti suotuisia tuloksia. «Jos kansanvaltaisesta hallitusjärjestelmästä haluttaisiin luopua, olisi valittavina vaihtoehtoina harvainvaltainen diktatuuri joko kommunistiseen tai fascistiseen malliin, ellei siirryttäisi suorastaan yksinvaltaan. Molempia ensimainittuja kokeillaan parhaillaan Euroopassa. Kansanvaltainen hallitusjärjestelmä on kuitenkin ehdottomasti asetettava kummankin edelle. Ensinnäkin se nojautuu koko kansaan ja ottaa sen enemmistön mielipiteen huomioon. Ben juuret ovat siten aina syvästi maassa kiinni, Se on sen kautta myöskin vakavampi eikä heilahtele p ähänpistojen ja oikkujen mukaan kuten pienemmän ryhmän ratkaistessa asiat. Siten se vaihtelee vain sikäli kuin kansan mielipiteissä tapahtuu muutoksia, mikä tavallisesti tapahtuu hitaasti ja varmasti. Sen kautta se antaa myös kansan kokonaisuudelle parhaat tulokset. Kansanvalta on ollut ja on yhä edelleenkin vain välikappale eikä päämäärä. Sillä on vain yksi pyrkimys: halu/v hankkia kansoille parempia oloja. Sen tuottama hyöty on siis määräävänä sen soveliaisuutta arvosteltaessa. Sen ajan kuluessa, jolloin tämä hallitusmuoto on ollut vallitsevana, ovat sen tulokset olleet suurenmoiset ja sen kansoille tuottama siunaus mittaamaton. Olot niissä maissa, joissa se on toteutettu, ovat ratkaisevasti paremmat kuin aikaisemmin ja sen kanna'ta jät toivovat tulevaisuuden sen avulla muodostuvan yhä paremmaksi ja hylkäävät sen vuoksi ajatuksenkin johonkin muuhun järjestelmään siirtymisestä.