Arvoisa juhlayleis.ö. Puoluetoverit. Sallikaa minun, naapurimaan kansalaisen, aluksi esittää

Transkriptio

1 O 0 C 6 4 Suomen Sosialidemokraatti N:o VIII Toveri Väinö Tanner piti eilen Malmössä sosialidemokraattisen nuorison järjestämässä voimakashenkisessä juhlatilaisuudessa, josta lähemmin kerromme toisessa yhteydessä, seuraavan puheen: Arvoisa juhlayleis.ö. Puoluetoverit. Sallikaa minun, naapurimaan kansalaisen, aluksi esittää onnitteluni tämän suurenmoisen tilaisuuden toimeenpanijoille. He ovat oivaltaneet hetken tarpeen jo löytäneet sen ilmituomiselle oikeat muodot.. Joukkoliikkeenä sosialidemokraattiset puolueet ovat aina tottuneet vetoamaan joukkoihin, milloin siihen on ollut aihetta. Tämän tilaisuuden tunnus: "pohjoismaisen kansanvallan päivä" antaa ymmärtää, missä tarkoituksessa me tällä kertoa olemme koolla. On ilahduttavaa, että kutsua on niin runsain määrin noudatettu. Se osoittaa, että tämän mielenosoituksen aihe on suurten joukkojen sydäntä lähellä. Onko sitten kansanvallan ystävillä aihetta kerääntyä sitä suojelemaan ja harkitsemaan keinoja sen puolustamiseksi? Onko kansanvalta vaarassa ja kaipaako se meidän tukeamme? Epäilemättä sillä on vaikea kriisikautensa. Maailmansodan jälkeen tosin näytti aluksi siltä kuin kansojen vapautumisen hetki olisi lopullisesti koittanut. Valtakunta toisensa jälkeen heitti hartioiltaan sortajan ikeen ja kansanvaltaiset aatteet saivat tuulta purjeisiinsa, Tätä ei kuitenkaan kaun kestänyt. Kansojen välinen taloudellinen sota, joka seurasi aseiden mittelyä, on johtanut kansat ennen kuulumattomiin taloudellisiin vaikeuksiin ja tuonut mukanaan yleismaailmallisen talouspulan, jonka seurauksia tuskin kukaan on voinut välttyä kokemasta. Tästä aiheutunutta tyytymättömyyttä ovat kansanalian vastustajat taitavasti käyttäneet hyväkseen syyttäen kansanvaltaista järjestelmää näistä vaikeuksista, vaikka ilmeistä on, että ne päinvastoin ovat jälkiseurauksia aikaisemmista virheistä. Kaikki tyytymättömät ainekset on kiihoitettu taisteluun kansanvaltaista järjestelmää vastaan. Seurauksena on ollut, että kohtaamme ympärillämme runsaat! kansanvallan vihollisia, jotka eivät mitään niin mielellään halua kuin nähdä sen sortuvan. Ja tämä toivo on monessa maassa täyttynytkin. Silmäys Euroopan karttaan osoittaa, miten suurta tuhoa tämä uusi ihmiskunnan vitsaus on aikaansaanut. On todella surullista havaita, että tällä hetkellä Euroopan suurvalloista vain kaksi on enää kansanvaltaisella pohjalla. Näiden lisäksi eräät pienet valtakunnat, niiden

2 joukossa pohjoismaat, ovat jaksaneet pysyä kansanvdtaisille ihanteille uskollisina. Kaikki muut ovat tällä hetkellä enemmän toi vähemmän diktatuuriajatuksen saastuttamia. Voimme todeta sen aluksi ehkä oudolta tuntuvan, mutta silti hyvin ymmärrettävän tosiasian, että ne maat, joissa kansanvaltaisella hallitusjärjestelmällä on ollut vanhat juuret, ovat edelleen säilyneet tartunnalta, kun sensijaan maailmansodan jälkeen muoda&uneet uudet kansanvallat ovat siitä ennättäneet luopua. Niissä ei vapaammilla ajatussuunnilla ole ollut riittäviä traditioita takanaan ja niiden kansat olivat senvuoksi vastustuskyvyttömiä kuin ensimmäinen myrsky niitä kohtasi. Kun me ilmoittaudumme kansanvaltaisen järjestelmän ehdottomiksi kannattajiksi teemme sen siinä vakaumuksessa, että se on paras mahdollinen hallitusjärjestelmä. Sen perimmäisenä tarkoituksenahan on, että kansaa hallitaan kansan hyväksi ja kansan itsensä kautta. Kansa valitsee yleisissä vaaleissa itselleen eduskunnan, joka kuvastaa kansan keskuudessa vallitsevia erilaisia mielipiteitä. Tämä eduskunta säätää lait, asettaa hallituksen ja myöskin kontrolloi tämän hallituksen toimia. Siten saavutetaan varmuus siitä, että maan asiain hoito ei tapahdu vastoin kansan yleistä mielipidettä. Missä tämä järjestelmä on ollut käytännössä on se toiminut kansan suuren enemmistön edun mukaisesti. Sensijaan ne, jotka tämän kautta ovat menettäneet aikaisemman valta-asemansa, ovat esiintyneet moitteineen ja arvosteluineen, Ne ovat herkeämättä toitottaneet maailmalle, että kansanvalta edistää epäpätevyyden palvelemista, nostamalla pinnalle pystymättömiä voimia; että yleisten vaalien kautta koottu eduskunta on työkyvytön eikä ratkaisevana hetkenä pysty tarpeeksi päättäväisesti toimimaan; että tämmöinen eduskunta voi aikaansaada vain lyhytikäisiä ja pystymättömiä hallituksia, jotka eivät voi tarpeeksi suojella maan etuja. Tällä tavalla jatkuvasti kaivamalla maata kansanvaltaisen järjestelmän alta on muokattu maaperää otolliseksi diktatuuria j otukselle, Että tämmöiset kansanvalaiseen järjestelmään kohdistut moitteet ovat täysin aiheettomia, siitä ovat skandinaviset maat paraana esimerkkinä. Jos missä niin täällä järjestelmä on toiminut hyvin. Eduskunnat ovat olleet työkykyisiä ja hallitukset sekä pitkäikäisiä että myös olotekykyisiä jo maan asiat on hoidettu esimerkiksi kelpaavalla

3 3 tavalla. Se ei ole kuitenkaan estänyt, että toisissa maissa epätoivoiset kansanjoukot taloudellisten vaikeuksien heitä kohdatessa, ovat heittäytyneet antamaan kannatuksensa näille arvostelijoille ja siten tehneet mahdolliseksi diktatuurijärjestelmän aikaansaamisen. Mitä sitten tarjoaa diktatuurijärjestelmä tilalle? Sen vallitessa ei kansalla ole mitään sanottavaa. Parlamenttia ei ole. Sensijaan on kyllä vahva hallitus, joka voi mielensä mukaan johtaa maan asioita. Kukaan ei kontrolloi sen toimia eikä se ole kenellekään toimistaan vastuunalainen. Jos se onnistuu tehtävissään, voi se jonkun aikaa toimia häiriöittä. Mutta jos se epäonnistuu, ei ole olemassa samaa mahdollisuutta vapautua siitä kuin parlamentaarisesti hallituissa maissa. Näissä voi parlamentin enemmistö yksinkertaisen äänestyksen kautta antaa epäluottamuksen hallitukselle ja siten saada aikaan hallitusvaihdoksen. Diktatuurihan!tuksesta sensijaan e.i ole mahdollisuutta vapautua muuten kuin verisen kansalaissodan kautta. Että diktatuurimaissa lopulta päädytään tämmöiseen lopputulokseen tuntuu olevan välttämätöntä. I Nämä ovat kuitenkin vain ylöspäin näkyviä eroavaisuuksia. Jos katsomme miten kumpikin käytännössä toimii, niin huomaamme, miten valtavan suuri kuilu niiden välillä todellisuudessa on. Kansanvalta ei ole nimittäin pelkkä käsite, vaan kappale elävää elämää. Se tarjoo jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden vapaasti ajatella ja toimia. Sen sijaan diktatuurimaan kansalainen ei ole vapaa. Kaikki se, mille vapaassa yhteiskunnassa annamme arvoa, puuttuu häneltä. Hänellä ei ole yhdistymis-, kokoontumis- eikä painovapautta, joiden puolesta maailmassa on niin paljon taisteluita käyty. Hän tuskin voi "vapaasti ajatellakaan, vielä vähemmin tuoda ajatuksensa julki. Sanomalehdistö on kahlehdittu ja tiedekin on valjastettu palvelemaan vallassaolevaa ajatussuuntaa. Kaikki on "yhdenmukaistettua". Diktaattori ajattelee ja toimii kansan puolesta. Joka ei tähän alistu löytää itsensä pian keskitysleirissä, jossa hänelle opetetaan miten semmoisessa valtakunnassa on elettävä. Tämä on orjan elämää, johon ei luulisi minkään kansan enää nykyoloissa haluavan alistua. Ja varmaan lienee, että jos ne kansat, Jotfe" tähän asemaan ovat joutuneet, olisivat aikanaan aavistaneet, mikä kohtalo niitä odottaa, ne olisivat asettuneet päättävästi puolustamaan vapauttaan. Kaappauksen tapahduttua se on liian myöhäistä sillä aseilla

4 -g pidetään, tyytymättömät kurissa ja ne voivat vain odottaa tapahtumain kulun ovaavan kaikkien kansalaisten silmät huomaamaan, mihin on jouduttu, ja siten jouduttavan vapautuksen hetken koittomista. Paitsi omille kansalaisilleen ovat diktatuurit suurena vaarana myöskin toisille valtakunnille jo maailmanrauhalle, Siitä on meillä aivan tuoreita kokemuksia. Yrittäähän erään tämmöisen valtakunnan päämies paroillaan, uhmaten maailman yleistä mielipidettä, lopettaa erään Kansainliiton jäsenvaltion itsenäisyyden ja vapauden, siten tietoisesti rikkoen omia allekirjoittamiaan sopimuksia. Vanhan reseptin mukaan koetetaan sisäisiä epäonnistumisia peittää hyökkäävällä ulkopolitiikalla. Mitä useammalla tunkiolla tämmöinen kukko kiekuu, sitä suurempi kukkotappelun vaara on olemassa. Te olette kaikki eläneet rauhallisissa oloissa ja olette vain sanomalehtien ja kirjallisuuden avulla voineet seurata kansanvallan ja diktatuurin välistä taistelua toisissa maissa. Teillä ei senvuoksi voi olla täydellistä käsitystä siitä,miten raskaaksi se voi käydä. Me Pohjanlahden toisella puolen elävät olemme saaneet jonkunverran omakohtaista kokemusta tämäntapaisesta taistelusta. Me olemme syksystä 1929 saakka saaneet olla jatkuvassa taistelussa diktatuuriin pyrkivien piirien kanssa. Sehän oli meikäläisen lapuanliikkeen päämäärä, vaikka se alussa vahosikin pyrkimyksensä kommunismin vastustamisen vaippaan, saaden siten suurimman osan porvarillisia aineksia houkutelluksi mukaansa. Suomalaisen sosialidemokratian suureksi kunniaksi on luettava, että se hetkeäkään epäröimättä alusta alkaen on ollut tarmokkaasti vastustuskannalla näitä diktatuuripyr- kimyksiä vastaan. Tämä taistelu ei ole ollut helppoa, varsinkaan kun hallituskin alkuaikoina ryhtyi lapuanliikettä tukemaan, ja monet uhrit on puolueemme saanut kantaa kansanvaltaa puolustaessaan. Vähitellen kävivät diktatuurimiesten pyrkimykset selviksi myöskin kansanval- taisesti ajatteleville porvarillisille ryhmille ja nämä luopuivat antamasta kannatustaan äärimmäisille oikeästoaineksille. Varsinkin sen- jälkeen kun diktatuuriiniehet olivat siirtyneet avoimen kapinayrityksen kannalle, joka varsin nolosti päättyi tunnettuun Mäntsälän tapaukseen, oli repeämää porvarillisessa rintamassa mahdoton välttää. Lopullisen käänteen saivat aikaan vuoden 1933 vaalit, jotka toivot sosidalidemok- h a ottiselle puolueelle suuren vaalivoiton ja tekivät sille entistä tehokkaamman vastarinnan mahdolliseksi. Nyttemmin voimmekin jo pitää

5 5 näitä diktatuuripuuhia voitettuna kantana, vaikka eräs pienoinen ryhmä koettsakin niiden hyväksi toimia, tosin ainakin toistaiseksi parlamentaarisella pohjalla ja puolueeksi järjestäytyneenä, sensijaan että alkuperäinen lapuanliike toimi salaperäisenä kansanliikkeenä, jonka voimia ei kukaan ulkopuolinen voinut tarkalleen arvioida. - Kansanvallan puolustaminen on siten mahdollista ja vieläpä semmoisessakin maassa kuin Suomessa, jossa viime vuosikymmenien monet vaihtelut ovat estäneet samanlaisen pysyvän tasapainotilan syntymistä kuin Skandinavian maissa. Tämä puolustustaistelu on kuitenkin sitonut kaikki meidän voimamme estäen meitä riittävällä tarmolla toimimasta työväenluokkaa hyödyttävien uudistusten hyväksi. Me olemme kuitenkin tietoisia siitä, että ensin on kansanvaltainen järjestelmä ja kansailaisvapaudet turvattava ennenkuin minkäänlainen vakava toiminto sosiöl- ^lismin hyväksi on mahdollinen. Arvattavasti jokainen kansanvaltaisen järjestelmän ystävä on valmis myöntämään, että silläkin on omat vajavaisuutensa niinkuin kaikella inhimillisellä. Sekin on kehityksen alainen kuten kaikki muukin. Niinpä ei tätä nykyä enää voisi ajatellakaan sentapaista alkuperäistä kansanvaltaa, jota aikaisemmin noudatettiin eräissä Sveitsin kanttooneissa, missä kansa yhteisiin kokouksiin kokoontuneena lausui painavan sanansa ratkaistavana olevista asioista. Nykyaikaisen valtion tehtävät ovat suunnattomasti laajentuneet ja ovat siten oivan toisenlaiset kuin esim, vielä puolisen vuos Sataa takaperin. Ja varsinkin viimeiset vaikeat vuodet ovat asettaneet valtiolle toisinaan suorastaan voittamattomilta näyttäviä vaikeuksia. Mutta nämäkin on voitettava ja valtakunnan asiat on hoidettava niin, että kansalaiset tuntevat olonsa varmaksi jo elämismahdollisuutensa turvotuiksi. Tässä mielessä on kansanvaltainen hallitusjärjestelmäkin alituisen kehityksen alai nen ja sen on tarpeen vaatiessa luotava itselleen kaikki ne orgaanit, joita se asiain hoitoa varten tarvitsee. Se on vapaiden ihmisten elämään soveltuva ja sitä on senvuoksi suojeltava. Se nojautuu koko konsaan ja ottaa sen enemmistön mielipiteen huomioon. Sen juuret ovat siten syvästi maassa kiinni. Se on senkautto myöskin vakavampi eikä heilohtele päähänpistojen jo oikkujen mukaan kuten helposti tapahtuu pienempien piirien mielivaltaisesti ratkaistessa asiat. Siten se vaihtelee voin sikäli kuin kansan mielipiteissä tapahtuu muutoksia,, mikä tavallisesti tapahtuu hitaasti ja var-

6 6 masti. Sen kautto se myös paraiten takaa kansan kokonaisuuden edut. Kun sen vaihtoehtona ei ole muuta kuin harvainvaltainen diktatuuri, joko kommunistiseen ja fascistiseen malliin, ei valinta todella ole vaikea. Kumpikin viimeksimainituista merkitsee itse osiossa samaa, vaikka erilaisessa astiassa tarjottuna. Kumpikin orjuuttaa kansan jo senvuoksi emme me vapaan Pohjolan asukkaat halua kumpaakaan nautittavaksemme, Tässä tilaisuudessa on Pohjolan nuoriso ottanut lausuoksensa painajan sanansa kansanvallan puolesta. Tietysti tämä asia ei ole mikään yksinomaan nuorisoa koskeva, mutta silti on erikoisen ilahduttavaa nähdä, että pohjoismaiden nuoriso on selvillä asiasta ja haluaa puolestaan ryhtyä aktiiviseen toimintoon kansanvaltaisia traditioita puolustaakseen. Tulevaisuushan kuuluu nuorisolle ja sen on aikanaan astuttava kantamaan vastuuta maan asiain hoidosta, Senvuoksi onkin joka maassa syytä panna merkille mitä polkuja nuoriso kulkee ja sen mukaan arvostella maan tulevaisuutta. Haluan käyttää tätä tilaisuutta onniteliakseni Ruotsia siitä, että sillä vahvassa ja toimintakykyisessä sosialidemokraattisessa nuorisoliitossaan on luja lupaus nykyisen kehityksen jatkumisesta myöskin tulevaisuudessa. Tämä nuorisoliitto, jossa on yli satatuhatta jäsentä, on takeena siitä, että puolueen nykyiset ihanteet tulevat, säilymään. - Valitettavasti en voi yhtä optimistisesti katsella oman maani nuorison kehitystä. Työläisnuoriso tosin tuntee velvollisuutensa, mutta sensijaan on maamme opiskelevan nuorison keskuudessa taantumuksellisilla virtauksilla hyvä maaperä. Kun t ästä nuorisosta aikanaan tulee lähtemään maan virkamiehistö ja opettajakunta, katselemme jonkun verran huolestuneina sen vastaista elämään a s tumi sta, Kutsuessaan Pohjolan maiden nuorisoa tähän tilaisuuteen on Ruotsin sos.dem, nuorisoliitto antanut tälle tilaisuudelle nimen: "Pohjoismaisen kansanvallan päivä". Tämä nimitys jo karakterisoi pohjoismaiden suhtautumisen tähän nykypäivien hallitusjärjestelmää koskevaan riitakysymykseen. Pohjoismaat ovat vanhastaan kansavallan luonnollisia kannattajia. Täällä Pohjolassa on niinhyvin talonpoika kuin työläinen aina ollut vapaa eikä ole sietänyt itsevaltiaiden komentavan itseään. Tämän vapaudenkaipuunsa pohjoismaat ovat edelleenkin säilyttäneet jo toivottomalta tuntuu minkäänlaisen diktatuurin pystyttä--

7 4 minen näiden maiden rajojen sisäpuolelle. Ne voivat siten olla hyvänä esimerkkinä muulle maailmalle siitä miten kansanvapautta on säilytettävä jo suojeltava. Jo vieläkin enemmän. Nämä maat eivät toimi voin demokraattisella pohjalla, vaon vieläpä sosialidemokraattisen johdon alaisina. Ei lienee pelkkä sattuma, että kolme Skandinavian maata tällä hetkellä ovat ainoat maat maailmassa, joissa sosialidemokraattinen hallitus johtoa kansansa kohtaloita. Ne ovat siten osoittaneet, että demokraattinen perusta on välttämätön ennenkuin sosialismilla on toimintamahdollisuuksia. Jotta pohjoismaiden kvartetti, josta juhlapuheissa viime aikoina usein on mainittu, olisi täydellinen, täytyisi Suomenkin voida kuulua tähän loistavaan seuraan. Valitettavasti emme tällä hatkellä voi vielä täyttää tätä toivomusta, mutta koetamme ensi vuonna toimeenpantavissa valtiollisissa vaaleissa tehdä parhaamme hankkiaksemme taaksemme riittävän kannattajajoukon voidaksemme astua hallituksesta käsin maan asioita johtamaan. Somalla meillä tulee olemaan tilaisuus tehdä lopputili diktatuuriin pyrkiväin piiriemme kanssa, jotka eivät ole häikäilleet yrittämästä lainsäädäntöteitse saada sos.-dem, puoluetta muka maanpetoksellisena lakkautetuksi. Se tulee olemaan meidän panoksemme taistelussa kansanvallan puolesta.