Suomen Terveydenhoitajaliitonlausunto rajatun lääkkeenmääräämisen asiantuntijatyöryhmän raporttiluonnokseen STM114:00/2012

Transkriptio

1 Suomen Terveydenhoitajaliitonlausunto rajatun lääkkeenmääräämisen asiantuntijatyöryhmän raporttiluonnokseen STM114:00/2012 Rajatun lääkkeenmääräämisen asiantuntijatyöryhmä pyytää palautetta luonnoksista työryhmän ehdotuksiksi sairaanhoitajan rajatusta lääkkeenmääräämisen sekä optikon ja suuhygienistin pro auctore - lääkkeenmääräämisen kehittämisestä. Aikataulu lähes 200 -sivuisen raportin kommentointiin oli asetettu erittäin kireäksi huomioiden se, että selvitystyön pohjalta esitetään merkittäviä lainsäädäntömuutoksia ja laajennuksia lääkkeenmääräämisoikeuksiin. Raportista puuttuivat vielä myös liitteet kuten esim. selvityksen kyselylomakkeet, joihin perehtyminen olisi ollut välttämätöntä selvitystyön tulosten ja johtopäätösten syvällisempään tarkasteluun ja tulkintaan. Ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi (Ehdotukset 8-11) Selvitystyön tuloksiin perehtyminen osoitti, että rajattu lääkkeenmääräämisoikeudelle on tarvetta. Selvitys osoitti kuitenkin myös selviä niin koulutuksen kuin terveydenhuollon toimintayksiköiden käytäntöjenkin kehittämistarpeita, jotta lääkkeenmääräämisoikeutta voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää organisaatioissa. Esille nouseekin monia kysymyksiä liittyen lääkkeenmääräämiskoulutuksen laajentamiseen. 1. Onko selvitystyön perustella riittävästi näyttöä ja perusteita lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamiselle? Erityisesti kiinnittyy huomio lääkäri ja sairaanhoitajavastaajien pieneen määrään (sairaanhoitajia 85, lääkäreitä 45). Vastauksissa oli myös nähtävissä monien kysymysten kohdalla näkemyseroja sairaanhoitajien ja lääkäreiden kohdalla. 2. Miten sairaanhoitajat pystyvät selviytymään omista perustehtävistään lääkkeenmääräämisoikeuden ja muiden tehtäväsiirtojen laajentuessa. Sairaanhoitajista on ollut pulaa ja hoitajapulan odotetaan vielä entisestään lisääntyvän. Tervehuollon henkilöstömäärän ei myöskään odoteta lisääntyvän julkisella sektorilla. Päinvastoin se tulee vähentymään. 3. Miten lääkärikoulutusmäärien vuosittaiset lisäykset tulevat vaikuttamaan tarpeeseen jatkaa tai laajentaa lääkkeenmääräämisoikeutta? 4. Miten lääkkeenmääräämisoikeuden ja sen laajentamisen tarpeeseen vaikuttavat mm. digitalisaation mahdollisuudet sekä tulossa oleva reseptien voimassaoloajan pidentäminen kahteen vuoteen? 5. Voiko terveyskeskusten vetovoima vähentyä lääkäreiden kohdalla entisestään, kun lääkärin työ muuttuu entistä vaativammaksi sisältäen jatkuvasti vain hyvin raskashoitoisia asiakkaita?

2 Selvitys osoitti selviä lääkkeenmääräämiskoulutuksen kehittämistarpeita, sillä lähes puolet koki liian suppeaksi kliinisen tutkimisen ja terveydentilan arviointi-osion ja viidesosa reseptiopin osion. Hoitajat kokivat myös monia erilaisia tuen tarpeita selviytyäkseen lääkkeenmääräämistehtävästään. Siksi herää kysymys, onko koulutuksella mahdollista antaa riittävät ja potilasturvalliset valmiudet vielä laajempaan lääkkeenmääräämisoikeuteen? Kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta on tärkeää, että koulutuksen kustannukset ovat suhteessa saatuun hyötyyn. On tärkeää, ettei kontrollitarkastusten määrä kohtuuttomasti kasva ja että lääkäriresurssia saadaan todella vapautumaan niin, ettei lääkärikonsultaatioiden tarve merkittävästi lisäänny. Yhteenvetona Terveydenhoitajaliitto toteaa, että ennen kuin lääkkeenmääräämisoikeutta laajennetaan, tulisi kehittää nykyistä koulutusta ja työyksiköiden toimintakäytäntöjä selvitystyön ja tutkimusten tulosten pohjalta. Tästä myöhemmin saatujen kokemusten ja uuden tutkimus- ja palautetiedon sekä kustannus- ja vaikuttavuus arviointien pohjalta tulisi myöhemmin arvioida, mitä tarpeita ja mahdollisuuksia on jatkossa laajentaa lääkkeenmääräämisoikeuksia. Silloin olisi realistisempi näkemys myös Sote-uudistuksen tuomista tehtävänsiirtotarpeista eri ammattiryhmille sekä siitä, mitä tarpeita ne tuovat lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamiselle. Rajattu lääkkeenmääräämisoikeus terveydenhoitajan työssä Oletimme Terveydenhoitajaliitossa, että raportti olisi antanut jotakin tietoa lääkkeenmääräämisoikeudesta- ja koulutuksesta myös terveydenhoitajien osalta, mutta valitettavasti siihen raportti ei anna vastauksia. Raportissa todetaan, että Työyksiköiden sairaanhoitajien kokonaismäärään verrattuna lääkkeitä määrääviä sairaanhoitajia oli suhteellisesti eniten terveyskeskusten päivystyksessä. Muissa terveyskeskuksen vastaanottopalveluissa heitä oli vain muutamia. Suomessa sosiaali -ja terveydenhuollossa vuonna 2014 oli terveydenhoitajaa, jotka työskentelivät perusterveydenhuollossa erilaisissa avoterveydenhuollon tehtävissä vastaanotoilla, äitiys-, ja lastenneuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa ja kotisairaanhoidossa. Juuri heillä olisi erinomainen mahdollisuus hyödyntää lääkkeenmääräämisoikeutta työssään, koska he tavoittavat terveyspalveluissa väestön lähes 100 %:sti. Erityisen merkityksellistä lääkkeenmääräämisoikeus olisi ennaltaehkäisevien lääkkeiden osalta kuten hormonaalinen ehkäisy ja erilaiset rokotteet. Terveydenhoitajien osuus koulutetuista on ollut suhteellisen pieni. Tähän olisi pitänyt Terveydenhoitajaliiton mielestä kiinnittää huomiota ja selvittää siihen liittyviä syitä osana selvitystyötä, jotta koulutusta voitaisiin kehittää palvelemaan tehokkaammin myös kustannusvaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä. Tämä olisi myös hallitusohjelman mukaista, joka tavoittelee mm. seuraavaa:

3 terveyden edistäminen ja varhainen tuki ovat vahvistuneet poikkihallinnollisesti päätöksenteossa, palveluissa ja työelämässä lainsäädäntömuutoksilla sekä paremmalla toimeenpanolla Eri-ikäisten ihmisten vastuuta omasta terveydentilasta sekä elämäntavoista on tuettu Raportissa terveydenhoitajan koulutusta ja laillistamista edellyttämää työtä esitetään harhaanjohtavasti sairaanhoitajan työnä monessa yhteydessä (mm. s.40, 41,42,94,124) esim.: s. 39 Neuvoloissa, raskauden ehkäisypalveluissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa oli vain muutama lääkkeitä määräävä sairaanhoitaja. Lääkkeitä määrääviä sairaanhoitajia oli kaikista samoissa työyksiköissä työskentelevistä sairaanhoitajista keskimäärin 10 %. (Taulukko 15.) s. 41: Terveyskeskuksen neuvolatoiminnassa yksi sairaanhoitaja kertoi tehneensä lääkkeenmääräämiseen liittyvää vastaanottotyötä 24 tuntia ja kaksi sairaanhoitajaa neljä tuntia. Teksti voi antaa ulkopuoliselle täysin virheellisen kuvan siitä, että sairaanhoitaja voisi toimia neuvoloissa, raskauden ehkäisypalveluissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa. Miten sairaanhoitaja voisi edes saada oikeutta määrätä hormonaalista ehkäisyä, koska edellytyksenä on vähintään kolmen vuoden työkokemus tehtävistä, johon lääkkeenmääräämisoikeus voidaan myöntää. Näissä tehtävissä kertyy työkokemus nimenomaan terveydenhoitajille. Sairaanhoitajanimikettä ei voi käyttää synonyyminä terveydenhoitajanimikkeelle, sillä em. tehtäväalueilla työskentely edellyttää sairaanhoitajatutkinnon lisäksi terveydenhoitajakoulutusta ja terveydenhoitajalaillistusta. Väärintulkintojen estämiseksi pidämme välttämättömänä, että käytetään tarkkoja ja työntehtävän edellyttämiä ammattinimikkeitä. Laki korostaa voimakkaasti rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden koskevan sairaanhoitajia. Vaikka terveydenhoitaja on myös sairaanhoitaja, olisi tarkoituksenmukaista ja selkiyttävää lisätä lakiin aina sairaanhoitajanimikkeen rinnalle myös terveydenhoitajanimike. Nimikkeen lisäyksellä voitaisiin osaltaan edistää terveydenhoitajien ohjautumista /ohjaamista rajatun lääkkeenmääräämiskoulutuksen piiriin. Ehdotus 11. Työryhmä esittää säännöstä muutettavaksi siten, että työkokemuksen kertymisen rajaamisesta viiden viimeisen vuoden ajalle luovutaan. Työryhmä katsoo, että kolmen vuoden työkokemusvaatimus tehtäväalueelta, jolla sairaanhoitaja tulee lääkkeitä määräämään, säilytetään. Terveydenhoitajaliitto kannattaa kolmen vuoden työkokemusvaatimusta, mutta esittää selvitettäväksi voidaanko ennaltaehkäisyyn liittyviä lääkkeitä kuten hormonaalinen ehkäisy ja rokotukset, sisällyttää terveydenhoitajien tutkintokoulutukseen. Tulisi myös arvioida sen vaikutukset koulutuksen pituuteen.

4 Raskaudenkeskeytysten tehokkaan ehkäisyn näkökulmasta tulisi lisätä terveydenhoitajien mahdollisuuksia määrätä joustavasti hormonaalista ehkäisyä niitä tarvitseville. Tämä palvelisi hyvin myös synnytysten jälkitarkastustilanteita, jotka lisäkoulutuksen kautta ovat jo normaalisynnytysten osalta siirtyneet lääkäreiltä terveydenhoitajille. Hormonaalisen ehkäisyn kysymykset tulevat esille juuri terveydenhoitajan työssä niin ehkäisy- tai perhesuunnitteluneuvoloissa, äitiysneuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa kuin työterveyshuollossakin. Siksi lääkkeenmääräämisoikeus hormonaalisen ehkäisyn osalta olisi tarpeellinen kaikille terveydenhoitajille. Sama koskee erilaisia rokotteita. Huomionarvoista on, että terveydenhoitajien peruskoulutuksessa on jo nykyisellään raskaudenehkäisyyn ja perhesuunnitteluun sekä rokotuksiin ja tartuntatauteihin liittyviä terveydenhoitajakoulutuksen ammattiopintoja, joille lisäopinnot voitaisiin rakentaa. Edellä mainitut lääkkeet poikkeavat muista lääkkeenmääräämisoikeuden piirissä olevista lääkkeistä siinä, että niiden määrääminen ei edellytä diagnoosin tekemistä. Terveydenhoitajaliitto esittää myös, että asiantuntijoiden kanssa selvitetään, onko tutkintokoulutuksen piiriin mahdollista ja tarkoituksenmukaista sisällyttää joitakin muitakin keskeisesti terveydenhoitaja tehtäväalueisiin kuuluvia lääkkeitä. Ehdotus 12. Työryhmä on myös ehdottanut, että lääkkeen määräämisen edellyttämää koulutusta jatketaan asetuksella säänneltynä lisäkoulutuksena, joka sisältää työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja osaamisen varmistamisen menettelytavat. Lisäksi työryhmä esittää, että ammattikorkeakoulujen tulisi arvioida mahdollisuutta sisällyttää lääkkeen määräämisen lisäkoulutukseen sisältyviä teoriaopintoja osaksi soveltuvia ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ja ehdottaa, että lääkkeenmääräämisen lisäkoulutukseen hyväksi luettaisiin osana ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja muutoin aiemmin suoritetut vastaavan tasoiset ja sisältöiset opinnot (ks. ammattikorkeakoululaki 932/2014, 37 ). Koska terveysalalla ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat uudelleen tarkastelussa ja erikoistumiskoulutuksia ollaan vasta suunnittelemassa, on ennenaikaista ottaa kantaa työryhmän esitykseen 12. Terveydenhoitajaliitto pitää kuitenkin välttämättömänä, että opistoasteen tutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat voivat suorittaa lääkkeenmääräämisen edellyttämän lisäkoulutuksen. Terveydenhoitajaliitto esittää edelleen lisäkoulutuksena järjestettävän lääkkeenmääräämiskoulutuksen modulointia niin, että niissä on huomioitu koulutukseen tulevien erilaiset osaamiset, työtehtävät ja niiden edellyttämät erilaiset koulutukselliset tarpeet. Tätä esitettiin terveydenhoitajien osalta myös v keskustelutilaisuudessa niin Terveydenhoitajaliiton kuin Suomen Kuntaliitonkin taholta. Terveydenhoitajaliitto ei pidä riittävänä perusteena hylätä ehdotusta sillä, että seurauksena olisi kahden eritasoisen tehtäväkuvan ja roolin kehittyminen rajatussa lääkkeenmääräämisessä. Asiaa pitää arvioida palveluiden saatavuuden, asiakas/potilaslähtöisyyden, kustannusvaikuttavuuden ja ennaltaehkäisevän työn

5 kannalta ja ottaa mukaan terveydenhoitajatyön ja -koulutuksen asiantuntijoita. Ei ole hallitusohjelman mukaista, että liian kankealla koulutusmallilla panostetaan etupäässä korjaavaan työhön ja syrjäytetään ennaltaehkäisevän työn vahvistamisen mahdollisuuksia, joihin erityisesti pidetään hallitusohjelmassa tarpeellisena panostaa. Nykyisellään koulutus on terveydenhoitajien työn kannalta liian laaja, pitkä ja kallis suhteessa työtehtävissä määrättäviin lääkkeisiin ja sen vuoksi terveydenhoitajia ei ohjata/ohjaudu terveyskeskuksista lääkkeenmääräämiskoulutukseen. Koulutus ei myöskään huomioi, että sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on esim. ennaltaehkäisevään työhön erilainen lähtötaso lääkkeenmääräämiskoulutukseen tullessaan. Koulutus voitaisiin rakentaa niin, että siinä olisi kaikille sekä yhteisiä moduuleita, mutta myös erilaisia ammattikohtaisia osamoduuleita. Mikäli työtehtävät myöhemmin muuttuvat ja laajempi lääkkeenmääräämisoikeus osoittautuisi tarpeelliseksi, voisi opiskella lisämoduuleita. Hallitusohjelman yhtenä koulutuspoliittisena tavoitteena on korkeakoulujen opintopolkujen joustavuus koulutusasteiden sisällä ja välillä. Myös opiskelijoiden aiemmin hankittua osaamista pidetään tärkeänä tunnistaa nykyistä paremmin. Ehdotus 13 Selvitystyö osoitti, että sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa lisävalmiuksia kliinisen tutkimisen, erotusdiagnostiikan, tautiopin ja reseptiopin osalta sekä enemmän potilaan tutkimisen harjoittelua oikeilla potilailla lääkärin ja lääkkeitä määräävän sairaanhoitajan ohjauksessa. Terveydenhoitajaliitto pitää erittäin tärkeänä ja kannatettavana työryhmän ehdotusta kehittää koulutusta niin, että se vahvistaa potilaan kliinisen tutkimisen oppimisen mahdollisuuksia erilaisin pedagogisin menetelmin. Helsingissä Leila Lehtomäki Puheenjohtaja, TtT Suomen Terveydenhoitajaliitto Aija Saarinen Kehittämispäällikkö Suomen Terveydenhoitajaliitto