Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 389/2009 vp Toiminimiyrittäjän sairaan lapsen hoitokulujen ja liikuntasetelin hankintamenon vähentäminen verotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Työntekijällä on työsopimuslain mukaan yleensä oikeus jäädä tilapäisesti eli enintään neljäksi päiväksi hoitamaan sairasta alle 10-vuotiasta lasta kotiin. Useiden työehtosopimuksien mukaan tällainen tilapäinen hoitovapaa on palkallinen. Useat työnantajat järjestävät lapselle ulkopuolisen hoitajan, jolloin lapsen vanhempi voi hoitaa työtään normaalisti. Tuloverolain 69 :n 3 momentin mukaan työntekijälle ei synny tällaisesta työnantajan tarjoamasta etuudesta veronalaista tuloa. Yritykselle työntekijän sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Yrittäjän tilanne hänen oman lapsensa sairastuessa poikkeaa palkansaajan asemasta. Yhtiömuoto vaikuttaa siihen, kuinka sairaan lapsen hoitajan palkkakuluja kohdellaan verotuksessa. Harjoittaessaan toimintaa osakeyhtiön, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön muodossa yrittäjä on oikeutettu samoihin henkilökuntaetuihin kuin muut yrityksen työntekijät, ja yrityksen järjestämä sairaan lapsen hoito on yrittäjälle verovapaata tuloa eli yritys saa vähentää tästä aiheutuvat kustannukset verotuksessaan. Sen sijaan yksityisellä elinkeinonharjoittajalla, ts. toiminimiyrittäjällä, ei ole vastaavaa oikeutta. Lapsen sairastuessa äkillisesti yrittäjän kotiin jäämisestä aiheutuvaa tulonmenetystä ei korvata, eivätkä lapsen hoitajan palkkakustannukset ole yritystoiminnan verotuksessa vähennyskelpoisia. Tämä on selkeä epäkohta yksityisten elinkeinonharjoittajien asemassa. Asemaa hankaloittaa entisestään vielä se, että erityisesti yksinyrittäjät harjoittavat yritystoimintaa yksityisinä elinkeinonharjoittajina, eli yrittäjän poissaolo on erityisen haavoittavaa näille yrityksille. Edelleen asiassa on huomattava se, että merkittävä osa naisyrittäjistä harjoittaa yritystoimintaa yksityisinä elinkeinonharjoittajina. Hallituksen tavoitteena on yrittäjyyden edellytysten parantaminen ja naisyrittäjien osuuden nostaminen nykyisestä 30 prosentista 40 prosenttiin. Todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ajaisi se, että yrittäjä saisi vähentää verotuksessa oman sairaan lapsensa hoitamisesta aiheutuvat kustannukset samoin kuin hän voi vähentää työntekijöidensä sairaan lapsen hoitamisesta aiheutuneet kulut. Toinen toiminimiyrittäjät epätasa-arvoiseen asemaan saattava asia on oikeus liikuntasetelien käyttöön yrittäjän työkyvyn ylläpitäjänä ja terveyden edistäjänä. Liikuntaseteleitä käsitellään työntekijöiden verotuksessa verovapaana henkilökuntaetuutena silloin, kun etuuden määrä ei nouse vuodessa yli 200 euron. Kyseessä ei ole siis työntekijöille palkanluonteinen etuus. Yhtiömuotoisten yritysten omistajayrittäjät voivat myös järjestää itselleen vastaavan etuuden. Toiminimiyrittäjällä ei sen sijaan ole mahdollisuutta järjestää yrityksensä kautta itselleen vastaavaa oikeutta. Työkyvyn säilyttäminen on kuitenkin myös toiminimiyrittäjille yhtä tärkeää. Verohallitus on antanut ohjeen eräistä kannanotoista yritysverokysymyksissä. Tuossa ohjeessa on katsottu, ettei liikkeen- ja ammatinharjoittaja (ts. toiminimiyrittäjä) saa vä- Versio 2.0

2 hentää elinkeinotoiminnan kuluna itselleen ostamiensa liikuntaseteleiden hankintamenoa. Verohallituksen kannanotto perustuu siihen, että henkilökunnalle annettujen tavanomaisten etuuksien kohdalla on kyse tuloverolain erityissäännöksestä, jota ei voida soveltaa yksityiseen liikkeen- ja ammatinharjoittajaan. Jotta tällainen vähennys voitaisiin tehdä, tulisi tästä olla Verohallituksen käsityksen mukaan erityissäännös elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa. Ei ole verotuksellisia syitä estää liikkeen- ja ammatinharjoittajaa käyttämästä liikuntasetelietuutta hyväkseen samassa määrin kuin hän voisi tarjota sitä omille työntekijöilleenkin. Liikuntaseteleiden hankintameno tulee sallia vähennettäväksi myös liikkeen- ja ammatinharjoittajan verotuksessa siltä osin kuin hän voisi verovapaana henkilökuntaetuutena hankkia etuuden myös työntekijöilleen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus takaa toiminimiyrittäjille samat yrittäjyyden edellytykset kuin muun yritysmuodon valinneille yrittäjille, mihin toimiin hallitus on ryhtynyt toiminimiyrittäjän sairaan lapsen hoidosta aiheutuvien kulujen saattamiseksi verovähennyskelpoisiksi ja mihin toimiin hallitus on ryhtynyt yksityisen elinkeinonharjoittajan työssäjaksamisen edistämiseksi ja liikuntasetelin saattamiseksi verovähennyskelpoiseksi? Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2009 Sari Sarkomaa /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 389/2009 vp Sari Sarkomaa /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 389/2009 vp: Miten hallitus takaa toiminimiyrittäjille samat yrittäjyyden edellytykset, kuin muun yritysmuodon valinneille yrittäjille, mihin toimiin hallitus on ryhtynyt toiminimiyrittäjän sairaan lapsen hoidosta aiheutuvien kulujen saattamiseksi verovähennyskelpoisiksi ja mihin toimiin hallitus on ryhtynyt yksityisen elinkeinonharjoittajan työssäjaksamisen edistämiseksi ja liikuntasetelin saattamiseksi verovähennyskelpoiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoisia ovat ainoastaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet menot ja menetykset. Tällaisia menoja ovat muun muassa elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat. Myös työntekijöille tarjotuista erilaisista etuuksista aiheutuneet kustannukset, kuten kustannukset työnantajan tarjoamista liikuntapalveluista, ovat työnantajan verotuksessa vähennyskelpoisia. Jos yrittäjä harjoittaa toimintaa osakeyhtiön taikka avoimen- tai kommandiittiyhtiön muodossa, yrittäjä voi nostaa tekemäänsä työtä vastaavaa palkkaa yhtiöstään. Tällöin on katsottu, ettei yrittäjälle synny veronalaista tuloa, jos hänen yhtiöstään saamat tavanomaiset henkilökuntaedut ovat vastaavat kuin muillakin työntekijöillä. Osakeyhtiön ja henkilöyhtiön työskentelevä osakas voi saada omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoiminnan verovapaasti, kuten muutkin palkansaajat. Vastaavasti sairaan lapsen hoidon järjestämisestä ei synny veronalaista etuutta. Yrityksen työntekijälleen järjestämän virkistystoiminnan kulut sekä sairaan lapsen hoitokulut ovat vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa. Näiden kulujen ei kuitenkaan voida katsoa liittyvän edunsaajan tulonhankintaan, joten työntekijän tai elinkeinonharjoittajan itsensä maksamina vastaavat kulut eivät ole tulonhankkimiskuluina vähennyskelpoisia. Asiassa on otettava huomioon, ettei yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminta muodosta erillistä oikeushenkilöä. Elinkeinonharjoittajien kohdalla verojärjestelmä on rakenteeltaan sellainen, etteivät tällaisen yrittäjän itselleen suorittamat edes puhtaasti palkanluonteiset nostot elinkeinotoiminnasta ole vähennyskelpoisia. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla ei ole työnantajaa, joka maksaisi palkkaa, tarjoaisi virkistystoimintaa tai joka voisi korvata ulkopuolisen lastenhoitajan. Työ- ja elinkeinoministeriön naisyrittäjyyttä koskevan työryhmän väliraportissa käsiteltiin sairaan lapsen hoidosta aiheutuneiden kustannusten vähentämismahdollisuutta. Raportin mukaan asia koskettaa erityisesti naisyrittäjiä. Tästä näkökulmasta asia on ongelmallinen ja sairaan lapsen hoidon järjestämiseen liittyviä kysymyksiä onkin edelleen pohdittava. Itselle tarjottujen elantokulujen luonteisten menojen säätäminen vähennyskelpoisiksi olisi kuitenkin ongelmallista ja siihen liittyisi kiistatta huomattavia rajanveto- ja valvontaongelmia. Jos työntekijä tai elinkeinonharjoittaja itse hankkii sairaalle lap- 3

4 Ministerin vastaus selleen hoitajan, tästä aiheutuvat kustannukset oikeuttavat kuitenkin kotitalousvähennykseen, mikä saattaa monesti olla yrittäjälle edullisempi vaihtoehto. Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2009 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4

5 Ministerns svar KK 389/2009 vp Sari Sarkomaa /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 389/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml: På vilket sätt kan regeringen garantera företagare med firma samma förutsättningar för företagande som garanteras företagare som har valt andra företagsformer, vilka åtgärder har regeringen vidtagit för att företagare med firma ska få dra av kostnaderna för vården av sjukt barn i beskattningen och vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att privata näringsidkare ska orka bättre med sitt arbete och få dra av utgifterna för motionscheckar i beskattningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Inom näringsverksamheten är endast utgifter och förluster som hänför sig till inkomstens förvärvande eller bibehållande avdragsgilla i beskattningen. Hit hör bland annat löner som betalas till personer som är anställda i näringsverksamheten. Också kostnaderna för olika förmåner som arbetsgivaren erbjuder de anställda, såsom kostnaderna för motionstjänster, är avdragsgilla i arbetsgivarens beskattning. Företagare som bedriver verksamhet i aktiebolag, öppet bolag eller kommanditbolag har rätt att lyfta lön från företaget för det arbete de har utfört. Man har då ansett att det inte uppkommer någon beskattningsbar inkomst för företagaren, om de sedvanliga personalförmåner som företagaren får från sitt företag motsvarar dem som erbjuds också den övriga personalen. Personer som är delägare och arbetar i aktiebolag eller personbolag kan, liksom övriga löntagare, få delta skattefritt i frivillig kultur- och motionsverksamhet. På samma sätt uppstår ingen beskattningsbar förmån för ordnandet av vården av sjukt barn. Kostnaderna för rekreationsverksamhet som ett företag ordnar för sina anställda och kostnaderna för vården av sjuka barn är avdragsgilla i företagets beskattning. Dessa kostnader kan dock inte anses höra till förmånstagarens kostnader för inkomstens förvärvande och kan dessa således inte betraktas som avdragsgilla kostnader för inkomstens förvärvande, om den anställda eller näringsidkaren själv betalar kostnaderna. Det måste beaktas att en enskild näringsidkares verksamhet inte är en särskild juridisk person. För näringsidkares vidkommande är skattesystemet så uppbyggt att inte ens företagarens egna uttag av ren lönekaraktär ur näringsverkverksamheten är avdragsgilla. Enskilda näringsidkare har ingen arbetsgivare som betalar lön, erbjuder rekreationsverksamhet eller kan ersätta kostnaderna för en utomstående barnskötare. I en mellanrapport från arbets- och näringsministeriets arbetsgrupp för utveckling av kvinnligt företagande ( ) tar man upp möjligheten att dra av kostnaderna för vården av sjukt barn. Enligt rapporten gäller det framför allt kvinnliga företagare. Från den synvinkeln är saken problematisk och det finns skäl att ytterligare diskutera frågor som anknyter till hur vården av sjuka barn ska ordnas. Att införa bestämmelser om avdragbarhet för utgifter för förmåner som företagaren erbjuder sig själv och som har karaktären av levnadskostnader kunde dock med- 5

6 Ministerns svar föra problem och gränsdragningen och övervakningen skulle utan tvivel bli mycket svår. Om en anställd eller en näringsidkare själv anlitar en barnskötare för sitt sjuka barn, berättigar dock kostnaderna för det till hushållsavdrag, vilket i många fall kan vara en förmånligare lösning för företagaren. Helsingfors den 26 maj 2009 Finansminister Jyrki Katainen 6