Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 185/2003 vp Yrittäjän sairaan lapsen hoitokulujen verovähennysoikeus Eduskunnan puhemiehelle Yrittäjyys ja yritystoiminta ovat avainasemassa, kun työllisyyttä parannetaan. Viime vuosina yrittäjien määrä on kuitenkin huolestuttavasti vähentynyt. Suomessa on tällä hetkellä huomattavasti vähemmän yrittäjiä kuin Euroopassa keskimäärin. Varsinkin naisyrittäjien määrä on alhainen ja naisten halukkuus ryhtyä yrittäjiksi vähäistä. Uudet työpaikat tulevat jatkossakin syntymään lähinnä pieniin ja keskisuuriin perheyrityksiin. Yritysten työllisyysvaikutus on siten merkittävä. Tämän vuoksi on kaikin keinoin pidettävä huolta siitä, että olosuhteet menestyvälle yritystoiminnalle ovat suotuisat. Kynnystä ryhtyä yrittäjäksi on madallettava, yritysten perustamista on helpotettava ja yrittäjyyteen on kannustettava nykyistä enemmän. Lisähaastetta lähivuosina tuo vielä se, että kolmannes nykyisistä yrityksistä suunnittelee toteuttavansa tai toteuttaa seuraavien kymmenen vuoden aikana sukupolvenvaihdoksen. Yrittäjien sosiaaliturva on edelleen heikompi kuin palkansaajien sosiaaliturva. Kuitenkin palkkatyön ja yrittäjyyden välinen ero on jatkuvasti pienentynyt työelämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Työllisyyden parantamiseksi turhia esteitä yrittäjyyden tieltä on poistettava. Yrittäjyyteen liittyvät riskit eivät saa muodostua ylitsepääsemättömiksi esteiksi yritystoiminnalle. Sitten, kun yrittäjien työ- ja perhe-elämä ovat nykyistä paremmin sovitettavissa yhteen sekä yrittäjien sosiaaliturva ja etuudet yhdenvertaisia palkansaajien kanssa, on askel kohti yrittäjyyttä helpompi ottaa. Yrittäjä ja palkansaaja ovat eriarvoisessa asemassa muun muassa silloin, kun heidän lapsensa sairastuu. Palkansaajalla on oikeus jäädä 1 4 päiväksi kotiin palkalliselle hoitovapaalle hoitamaan alle 10-vuotiasta sairasta lastaan. Palkansaajalla on vaihtoehtoisesti myös oikeus verovapaana etuna ja työnantajan kustantamana saada samaksi ajaksi kotiin lastenhoitaja. Kustannuksen yritys saa vähentää verotuksessa yrityksen kuluna. Jos sen sijaan yrittäjä palkkaa kotiinsa hoitajan huolehtimaan hänen sairaasta lapsestaan, eivät siitä aiheutuneet kulut ole yrittäjälle verovähennyskelpoisia. Yrittäjä ei myöskään voi jäädä palkalliselle hoitovapaalle. Yrittäjän onkin itse huolehdittava lapsensa hoidosta esimerkiksi ottamalla lapsi mukaan töihin, hankkimalla hoitaja tai pahimmassa tapauksessa pienyrittäjänä sulkemalla yritys siksi aikaa, kunnes lapsi on terve. Peruslähtökohtana on kuitenkin pidettävä sitä, että myös yrittäjillä on oikeus sovittaa nykyistä paremmin yhteen työ- ja perhe-elämä. Yrittäjyys on tärkeä yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima. Olosuhteiden ja lainsäädännön pitää kaikissa olosuhteissa olla sellaiset, että ne kannustavat perustamaan uusia yrityksiä. Yrittäjien sosiaaliturvan puutteita on korjattava, jotta yrittäjyys koettaisiin nykyistä houkuttelevampana uravaihtoehtona. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvos- Versio 2.0

2 ton asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseksi siten, että yrittäjille tulee oikeus vähentää verotuksessa kulut, jotka ovat aiheutuneet sairaalle lapselle kotiin palkatusta hoidosta? Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003 Esko Kurvinen /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 185/2003 vp Esko Kurvinen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kurvisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 185/2003 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseksi siten, että yrittäjille tulee oikeus vähentää verotuksessa kulut, jotka ovat aiheutuneet sairaalle lapselle kotiin palkatusta hoidosta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoisia ovat ainoastaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Tällaisia menoja ovat muun muassa elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat ja heidän työsuhteeseensa perustuvat avustukset. Työntekijöistä aiheutuvat kustannukset katsotaan siten liittyvän tulon hankintaan. Yritykselle vähennyskelpoiset kulut ovat vastaavasti työntekijän veronalaista tuloa, jos työntekijä on saanut rahanarvoista etua. Tarkoituksenmukaiseksi on kuitenkin katsottu, että tietyin rajoituksin työnantajan henkilökunnalleen antamat tavanomaiset ja kohtuulliset henkilökuntaedut eivät muodosta työntekijälle veronalaista tuloa. Näin ollen veronalaista tuloa ei katsota muodostuvan esimerkiksi työntekijälle maksetuista kohtuullisista virkistyskuluista tai työntekijälle annetuista merkkipäivälahjoista. Työntekijällä on yleensä oikeus jäädä tilapäisesti hoitamaan sairasta lasta kotiin täysin palkkaeduin. Tavallisesti asiasta on maininta työehtosopimuksissa. Käytännössä sama etu koskee kaikkia työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät. Viime aikoina on alkanut yleistyä järjestelyt, joissa työnantaja järjestää työntekijän sairaalle lapselle tilapäisen hoitajan, jolloin lapsen vanhempi voi normaalisti hoitaa työnsä. Tällöin työnantaja kiistatta korvaa perheen elantomenoja mutta perheen näkökulmasta rahanarvoista etua ei kuitenkaan synny. Perheen taloudellinen tilanne pysyy samana kuin jos vanhemmat valitsisivat kotiin jäämisen täysin palkkaeduin työnantajan järjestämän hoidon sijaan. Tällaisten tapausten verokohtelu on aikaisemmin ollut tulkinnanvarainen, ja sairaan lapsen tilapäisen hoitokulun korvaaminen on siten lailla 1086/2000 säädetty verovapaaksi henkilökuntaeduksi. Edellä mainitun kaltaiset kulut voidaan siten nähdä työnantajan näkökulmasta tulonhankintaan liittyvinä. Kulujen ei kuitenkaan voida katsoa liittyvän edun saajan tulonhankintaan, joten työntekijän itsensä maksamina vastaavat kulut eivät ole vähennyskelpoisia. Vastaavasti yksityisen elinkeinonharjoittajan itselleen tarjoamat vastaavat edut ovat vähennyskelvottomia. Lisäksi on otettava huomioon, ettei yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminta muodosta erillistä oikeushenkilöä ja elinkeinonharjoittajien kohdalla verojärjestelmä on rakenteeltaan sellainen, etteivät yrittäjän itselleen suorittamat, edes puhtaasti palkanluonteiset nostot elinkeinotoiminannasta ole vähennyskelpoisia. Yrittäjän kannalta on ongelmallista, ettei yrittäjällä ole työnantajaa, joka maksaisi palkan kotiin jäämisen ajalta tai joka voisi korvata ulkopuolisen lastenhoitajan. Yrittäjä on itse työnantaja-asemassa omiin työntekijöihinsä nähden, ja hän voi tarjota tavanomaiset henkilökuntaedut 3

4 Ministerin vastaus omille työntekijöilleen. Itselle tarjottujen elantokulujen luonteisten menojen säätäminen vähennyskelpoiseksi olisi ongelmallista ja siihen liittyisi kiistatta huomattavia rajanveto- ja valvontaongelmia. Yrittäjien aseman parantamiseen tulisikin pyrkiä muilla keinoin. Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa on sitouduttu yrittäjyyden politiikkaohjelman toteuttamiseen, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä yrittäjyyden houkuttelevuutta uravaihtoehtona. Yrittäjien sosiaaliturvan parantamiseen tähtääviä keinoja tullaan käsittelemään kyseisen politiikkaohjelman yhteydessä. Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2003 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4

5 Ministerns svar KK 185/2003 vp Esko Kurvinen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko Kurvinen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 185/2003 rd: Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder för att förbättra företagarnas sociala trygghet så att företagarna får rätt att i beskattningen dra av utgifter för avlönad vård av ett sjukt barn i hemmet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Inom näringsverksamhet är endast utgifter och förluster för inkomstens förvärvande och bibehållande avdragbara. Sådana utgifter är bl.a. löner till personer som arbetat inom näringsverksamheten och understöd som baserar sig på deras anställningsförhållande. Kostnaderna för arbetstagarna anses alltså hänföra sig till inkomstens förvärvande. Kostnader som är avdragbara för företaget är på motsvarande sätt skattepliktig inkomst för arbetstagaren, om arbetstagaren har fått en förmån med penningvärde. Det har dock ansetts ändamålsenligt att sedvanliga och skäliga personalförmåner som arbetsgivaren ger sina anställda med vissa begränsningar inte utgör skattepliktig inkomst för arbetstagarna. Sålunda anses t.ex. skäliga rekreationskostnader som betalas för arbetstagarna eller gåvor till arbetstagarna på deras bemärkelsedagar inte utgöra skattepliktig inkomst. Arbetstagarna har vanligen rätt att tillfälligt stanna hemma och sköta sina sjuka barn med fulla löneförmåner. Vanligen nämns saken i kollektivavtalen. I praktiken gäller samma förmån alla arbetstagare oberoende om de är organiserade eller inte. Under den senaste tiden har det blivit vanligt med arrangemang där arbetsgivaren ordnar en tillfällig vårdare för en arbetstagares sjuka barn så att barnets förälder kan sköta sitt arbete normalt. Då är det obestridligen så att arbetsgivaren ersätter familjens levnadskostnader, men ur familjens synvinkel uppstår ändå ingen förmån med penningvärde. Familjens ekonomiska situation förblir densamma som om föräldrarna skulle välja att stanna hemma med fulla löneförmåner i stället för att ta emot den vård som arbetsgivaren ordnat. Det skattemässiga bemötandet av dylika fall har tidigare tolkats på olika sätt och det har därför genom lag 1086/2000 föreskrivits att ersättande av tillfälliga vårdkostnader för ett sjukt barn är en skattefri personalförmån. Ovan nämnda kostnader kan således ur arbetsgivarens synvinkel anses ansluta sig till inkomstens förvärvande. Kostnaderna kan dock inte anses hänföra sig till förmånstagarens inkomstförvärvande, så motsvarande kostnader som arbetstagaren själv betalar är inte avdragbara. På samma sätt är motsvarande förmåner som en privat näringsidkare tillhandahåller sig själv inte avdragbara. Dessutom måste man beakta att en enskild näringsidkares näringsverksamhet inte utgör en separat juridisk person och för näringsidkarna är skattesystemet uppbyggt så att inte ens rent lönemässiga uttag ur näringsverksamheten som går till företagaren själv är avdragbara. För en företagare är det problematiskt att han inte har någon arbetsgivare som skulle betala lön för den tid han är hemma eller som kunde ersätta en utomstående barnskötare. Företagaren står själv i arbetsgivarposition gentemot sina anställda och han kan erbjuda sina arbetstagare sedvanliga personalförmåner. Att föreskriva att utgifter 5

6 Ministerns svar som hör till levnadskostnaderna och som är avsedda för företagaren själv skall vara avdragbara skulle vara problematiskt och det skulle utan tvivel vara förknippat med avsevärda gränsdragnings- och övervakningsproblem. Man bör försöka förbättra företagarnas ställning på andra sätt. I statsminister Vanhanens regeringsprogram har man förbundit sig att genomföra företagsamhetsprogrammet, inom vilket ett av målen är att företagsamhet skall bli ett mer lockande alternativ i valet av yrkesbana. Metoder för att förbättra företagarnas socialskydd kommer att behandlas i samband med detta politikprogram. Helsingfors den 3 juli 2003 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6