POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS III SALPAUSSELÄLLÄ KIIKALANNUMMEN ALUEELLA

Transkriptio

1 ARKISTORAPORTTI 49/2014 TUTKIMUSRAPORTTI Joni Mäkinen Jukka-Pekka Palmu POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS III SALPAUSSELÄLLÄ KIIKALANNUMMEN ALUEELLA Geologian tutkimuskeskus Espoon yksikkö PL Espoo Puh: Fax:

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Mäkinen, Joni Palmu, Jukka-Pekka Päivämäärä / Dnro Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja V-S-liitto, L-S.ymp.keskus, Salo, Somero, Halikko, Pertteli, Optirock Raportin nimi Tiivistelmä Tämän raportin tavoitteena on selvittää Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet ja rakenne. Sen on tarkoitus muodostaa geologinen perusta alueen kaksiulotteista pohjavesimallinnusta varten. Tutkimusalue on tässä vaiheessa rajattu siten, että Herakkaan alue jää tutkimusten ulkopuolelle. Myös Hyyppärän lounaispuolella oleva alue on tässä raportissa jätetty vähälle huomiolle. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, rakenneselvitys, kalliopinta, pohjavesipinta Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Varsinais-Suomi, Salo, Somero, Kiikala, Kiikalannummi. Karttalehdet , Muut tiedot - Arkistosarjan nimi - Kokonaissivumäärä 8 s., 14 liites. Kieli Suomi Arkistotunnus Arkistoraportti 49/2014 Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK Etelä-Suomen yksikkö Allekirjoitus/nimen selvennys - Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys -

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO Yleistä Aikaisemmista tutkimuksista 2 2. MAASTOTUTKIMUKSET Maatutkaluotaukset Pohjavesiputkiasennukset ja kairaukset 3 3. TULOKSET Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet (liite 3) 3 Vaihe I:... 3 Vaihe II:... 4 Vaihe III:... 4 Vaihe IV: Kiikalannummen kallioperän pinnan vaihtelu Kiikalannummen pohjaveden pinnan ja pohjavesivyöhykkeen maaperäaineksen vaihtelu 6 4. TULOSTEN TARKASTELU Yleistä Heikommin tunnetut alueet 8 5. KIRJALLISUUS... 8 LIITTEET Liite 1. Tulkinnat maatutkaprofiileittain (80MHz/400 ns) 11/2003 Liite 2. Maatutkalinjat ja kairauspisteet. Kartta. Liite 3. Kerrostumisvaiheet. Kartta. Liite 4 Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista Liite 5. Tulkinnallisesti epävarmat alueet. Kartta Kansi: Maatutkalinja, sulamisvedet ovat kuluttaneet uomaston, joka on sitten täyttynyt hiekalla ja hienolla soralla. Uoma leikkaa alempia vanhempia hienomman aineksen kerrostumia linjalla 14, kohdassa

4 1 1. JOHDANTO 1.1. Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Espoon yksikkö on tehnyt yhteistyössä Salon seudun vesihuoltoprojektin kanssa geologisen rakenneselvityksen Kiikalannummen alueelta, joka sijaitsee Kiikalan kunnassa ja Someron kaupungissa. Tutkimusalue koostuu Saarenkylän ( ) ja Kaskiston ( ) I-luokan pohjavesialueista. Tässä raportissa tutkimusalueesta käytetään nimeä Kiikalannummi. Tätä nimeä on alueesta aiemmin käyttänyt Glückert (1978). Työn rahoituksesta ovat vastanneet: edustajat: Varsinais-Suomen liitto ( Juhani Harittu, Heikki Saarento ) Lounais-Suomen ympäristökeskus ( Jyrki Lammila, Mikko Seppälä ) Salon kaupunki ( Alpo Pauna, Kari Nenonen ) Someron kaupunki / Someron vesihuolto Oy ( Hannu Edel, Simo Koskinen ) Halikon kunta ( Mika Mannervesi, Pertti Hyytiäinen ) Perttelin kunta ( Risto Suomela ) Optirock ( Juhani Ahonen, Satu Rintala) joiden edustajista muodostettu työryhmä on seurannut työn etenemistä. Puheenjohtajana työryhmässä toimi maakuntainsinööri Juhani Harittu Varsinais-Suomen liitosta. Lisäksi työryhmässä ovat olleet mukana Markku Heikkilä Kiikalan kunnasta ja Joni Mäkinen Turun yliopistosta. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteyshenkilönä hankkeessa toimi geologi Mikko Seppälä. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista vastasi geologi, FT Jukka-Pekka Palmu ja maatutkaluotauksista geologi, FM Pekka Huhta, jonka ohjauksessa tutkauksen toteuttivat teknikko Juha Majaniemi ja geologi, FM Timo Suomi. Tutka-aineiston tulkinnan ja raportoinnin teki tutkija, FT Joni Mäkinen, yhdessä geologi Palmun kanssa. Tämän raportin tavoitteena on selvittää Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet ja rakenne. Sen on tarkoitus muodostaa geologinen perusta alueen kaksiulotteista pohjavesimallinnusta varten. Tutkimusalue on tässä vaiheessa rajattu siten, että Herakkaan alue jää tutkimusten ulkopuolelle. Myös Hyyppärän lounaispuolella oleva alue on tässä raportissa jätetty vähälle huomiolle. Rakenneselvityksen avulla voidaan: a) tarkentaa maanpinnan läheisen kallioperän korkokuvaa b) antaa lisätietoa alueen pohjaveden pinnan tason vaihtelusta c) arvioida mallialueen aineksen ja vedenjohtavuuksien vaihtelua sekä pohjaveden virtauskuvaa Kiikalannummen rakenteen tulkinta on vaikeaa, koska alue on laaja ja morfologialtaan hyvin vaihteleva, ja koska sedimentologiseen tutkimukseen soveltuvia maa-ainestenottoalueita on vähän Hepokropan aluetta lukuun ottamatta. Hepokropan alueen maatutkalinjojen ja samalle alueelle Optiroc Oy:n teettämien (GEO-WORK Oy) topografiakorjattujen tutkaprofiilien sekä GTK:n vuoden 1989 maatutkalinjojen alustavat tulkinnat (J. Mäkinen) osoittavat, että morfologiaan perustuvissa deltarakenteiden ja aineksen jakautumisen tulkinnassa tehdään helposti virhetulkintoja. Alueen tulkintaa vaikeuttaa lisäksi kallioperän syvänteiden maaperän heikko tuntemus. Tässä tutkimuksessa esitettyjen maaperän pintaosan rakenteiden perusteella, nyt tehdyillä uusilla kairauksilla ja kerrostumisvaihetulkinnalla voidaan kuitenkin arvioida syvänteiden sekä eitutkittujen alueiden maaperän aineksen vaihtelua. Tämän tulkinnan pohjalta tehtävä pohjaveden

5 2 virtausmallinnus tulee omalta osaltaan täydentämään tutkimusalueesta saatua rakenne- ja hydrogeologista kuvaa Aikaisemmista tutkimuksista Kiikalannummen syntyvaiheiden ensimmäinen laajempi tulkinta perustuu Glückertin (1978) tutkimuksiin ja hänen julkaisemaansa geomorfologiseen karttaan. Alueen syntyyn vaikuttaneiden kallioperän ruhjeiden sijaintia ja maaperän kerrospaksuuksia on puolestaan selvitetty Geologian tutkimuskeskuksen (1993) aiemmassa raportissa (Varsinais-Suomen liitto 1994). Myös Mälkki (1996) käsittelee alueen geologista rakennetta asiantuntijalausunnossaan liittyen lähinnä pohjaveden ottamiseen Kalattomannotkon-Kaskistonnummen alueelta. Yhteenveto alueen aiemmista geologisista tutkimuksista on esitetty Suomisen (1999) pro gradu työssä. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty saatavilla oleva aiempi tutkimusaineisto. Kiikalannummen aiemmat kairaukset ovat keskittyneet paljolti kaivonpaikkatutkimusten mukaisesti, sijoittuvat usein kerrosrakenteeltaan häiriintyneille suppa-alueille, eivätkä useimmiten pääty kallioon. Näin ollen tätä tutkimusta edeltänyt kairausaineisto ei anna riittävää kuvaa alueen raekoostumuksen vaihtelusta eikä sovellu riittävän hyvin maatutka-aineiston referenssiaineistoksi. Kuva 1: Tutkimusalueen sijainti.

6 3 2. MAASTOTUTKIMUKSET 2.1. Maatutkaluotaukset Maatutkaluotauksilla selvitettiin tutkimusalueen maaperän koostumusta ja rakennetta Salpausselän geologisen rakennetulkinnan tueksi. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperäkerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus vähän leikkauksia sisältävällä alueella. Edellä esitetyistä tekijöistä johtuen on rakenneselvityksen keskeisenä tutkimusmenetelmänä päädytty käyttämään suhteellisen laajan alueen kattavaa maatutkaluotausta ja sitä tukevia uusia kairauksia (liite 2). Maatutkaluotaukset on tehty GTK:n SIR-2000-tutkalla ja 80 MHz antennilla käyttäen matka-aikana 400 ns. Tutkimusalueella ajettiin välisenä aikana 31 linjaa, joiden yhteispituus oli noin 33,8 kilometriä. Reunamuodostumatyyppisillä, kompleksisilla alueilla saavutetaan yleisesti hyvä syvyysulottuvuus/resoluutio suhde. Maatutkalla on tutkimusalueella päästy yleisesti n m syvyyteen. Paikannus suoritettiin GPS-paikantimella. Maatutkalinjoille ei ole tehty topografiakorjausta. Maaperän kolmiulotteisen rakenteen hahmottamiseksi maatutkalinjasto on pyritty toteuttamaan risteävinä linjoina Pohjavesiputkiasennukset ja kairaukset Vesihuoltoprojektin toimesta on tehty uusia pohjavesiputkien asennuksia ja maaperäkairauksia, jotka on osin sijoitettu maatutkatulkinnan referenssiaineistoksi. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista on esitetty liitteessä 4. Kairausten maalajimäärityksissä ja rakeisuusanalyyseissä on käytetty GEO-luokitusta. Kairauksien ohella referenssiaineistona on käytetty Hepokropan alueen maaperän leikkaushavaintoja sekä GTK:n aiemmin tekemiä geofysikaalisia tutkimuksia, joissa pääpaino on ollut kallioperän yleiskorkokuvan määrittelyssä (Varsinais-Suomen liitto 1994). 3. TULOKSET Tämä raportti painottaa Kiikalannummen syntyvaiheiden ja niihin liittyvien maaperän suurrakenteiden ja muinaisten sulamisvesien päävirtaussuuntien tulkintaa, sillä niiden perusteella on mahdollista rakentaa koko pohjavesimallin kattavan laajan alueen geologinen konseptuaalinen malli Kiikalannummen reunamuodostuman syntyvaiheet (liite 3) Vaihe I: Johannislundin kautta Kaskistonnummelle kulkeva kapea harjujakso, jonka kerrostumien korkeustaso on suuresti riippuvaista alueen kallioperän korkokuvasta. Harjuun liittyy paikallisesti

7 4 pieniä laajentumia, joiden luonne tunnetaan heikosti. Harjun aines todennäköisesti hienonee nopeasti reunoja kohden. Immenjärven alueella harju sukeltaa syvään kallioperän laaksoon ja sen päälle on kerrostunut myöhempien kerrostumisvaiheiden hiekka- ja hienoainesvaltaisia kerroksia. Edellisestä harjujaksosta erkaantuu mahdollisesti toinen haara Oikeanummin kautta Hyyppärän harjulle. Tämän haaran olemassa olosta ei kuitenkaan ole saatu varmoja havaintoja. Mahdollinen harjuydin on syvällä ja kooltaan pieni. Vaihe II: III Salpausselän synnyn päävaihe, jonka aikana kerrostui suhteellisen yhtenäinen reunamuodostuma, johon liittyy ainekseltaan vaihtelevia reunaselänteitä, syöttöharjuja ja deltoja (korkein ranta n. 118 m tasolla) sekä jään paikallisen oskilloinnin kerrostamia moreeneja. Reunamuodostuman ja suhteellisesti korkealle kohoavien kallioperäalueiden yhteydessä on esiintynyt suuria, jään reunasta irronneita stagnantin jään alueita, jotka ovat kallioperäaltaiden ohella ohjanneet mm. deltojen kerrostumista. Tällainen alue lienee esimerkiksi Asusuon painanne Hyyppärän kaakkoispuolella. Päävaiheesta II voidaan erottaa seuraavat geologiset suuryksiköt: 1) Maxit Oy:n (entinen Optiroc Oy) alueen reunamuodostuma (vrt. Glückert 1978), joka on peittynyt myöhemmin luoteesta syntyneen deltan alle. 2) Hyyppärän alueen syöttöharju ja siihen liittyvät deltat sekä etelään että koilliseen, ja hiekkavaltainen railontäyte itäkaakkoon Kurjenhaudankuopan eteläpuolelle. 3) Lentokentän länsi- ja luoteispuolinen reunamuodostuma, joka koostuu Palonummin alueella mahdollisesti useammasta reunaselänteestä. Palonummin koillispuolella on lohkareinen, oskilloineen jään reunan kerrostama päälleajovalli, jonka välittömässä läheisyydessä on paksulti hiekkaa ja silttistä ainesta. Tämän alapuolella n. 82 m mpy tasosta alaspäin on kallioperän syvänteessä paksulti soraa, jonka kerrostuminen liittyy varsinaisen reunaselänteen kerrostumiseen. Reunaselännettä on tällä kohdin syöttänyt Pillistönsuon lounaispuolelta tuleva harju. 4) Kaskistonnummella harjujakson itäpuolella olevan länsiosan pääosin kohti kaakkoa matalaan veteen, kalliosyvänteen reunalle kerrostunut deltamainen reunamuodostuma. 5) Kalattomalta lentokentän suuntaan reunamuodostuman kylkeen ja harjun päälle kerrostunut hiekkainen ja runsaasti hienoainesta sisältävä suistomuodostuma, joka liittyy harjujakson kehitykseen laajenevassa jään reunan railossa/ kapeassa jäätikkölahdessa. Myös Herakkaan alueen kerrostuminen liittyy vaiheeseen II. Vaihe III: Tässä vaiheessa jatkui harjujakson kerrostuminen railossa kohti Pitkustojen välistä kannasta ja vaihe päättyi Iso-Pitkustan etelä- ja kaakkoispuolelle syntyneiden harjudeltojen kerrostumiseen. Mahdollisesti tähän vaiheeseen liittyvät paksut silttivaltaiset kerrostumat Kalattoman länsipuolella ovat oskilloineeseen jään reuna-asemaan liittyvien kerrostumien peittämiä. Iso-Pitkustan länsipuolitse kohti itää kerrostunut harjudelta vaikuttaa aineiston perusteella nuoremmalta. Vaiheeseen liittyy lisäksi jään reunan laaja-alainen stagnantoituminen (paikalleen sulaminen) Mulkkulampien suppa-alueella ja jään kontaktirinteen siirtyminen Vähä-Pitkustan koillispuolelle. Uuteen reuna-asemaan liittyy syöttöharju ja sen deltamainen kerrostuma osin sekä stagnantin vyöhykkeen että harjujakson päälle. Selvä deltarakenne luiskakerroksineen seuraa suhteellisen kapeaa vyöhykettä koillisesta Pienen Mulkkulammen länsipuolelle. Deltan karkeamman yläosan (n m

8 5 paksu) kerrostaneet virtaukset ovat jatkuneet Kalattoman itäpuolitse ja stagnantoituneen alueen ylitse Kaskistonnummelle. Vaihe IV: Harjujakson ja railokerrostumien muodostuminen Iso-Pitkustan länsireunalle ja siihen liittyvä harjudelta, jonka distaaliosan kerostumat peittävät oskilloineeseen jään reuna-asemaan liittyviä kerrostumia Kalattoman luoteispuolella. Mahdollisesti samanaikainen deltan kerrostuminen Hepokropan alueelle ja myöhemmin Kappelinkulman koillispuolella olevaan harjuun liittyvä lyhytaikainen kerrostuminen (pääosin kallioperän notkoon). Yleisesti ottaen laajalla alueella Kiikalannummen ylin 5-10 m käsittää hiekka- ja soravaltaisia kerrostumia, joihin liittyy vaihtelevan kokoisia sulamisvesiuomarakenteita. Ylimpänä tavataan paikoin rantakerrostumia Kiikalannummen kallioperän pinnan vaihtelu Alueen kallioperän peruspiirteitä on kuvattu GTK:n aiemmassa raportissa (Varsinais-Suomen liitto 1994). Tiedot perustuvat gravimetrisiin mittauksiin ja seismisiin luotauksiin. Maatutkaluotausten perusteella voidaan tarkentaa kuvaa kalliopinnan tason vaihtelusta laajemmalla alueella. Maatutkaaineistolla voidaan tunnistaa ne alueet, joissa kallio nousee lähelle maanpintaa (esim.numerot tarkoittavat liitekartassa 2 näkyviä waypoint pisteitä, joiden avulla havainnot voidaan paikallistaa): 1) Maxit Oy:n (entinen Optiroc Oy) ja Hyyppärän välisellä alueella monin paikoin noin m mpy tasoon? 2) Asusuon pohjoispuolella noin m mpy tasoon 3) Lentokentän itäreunan ja Immenjärven lounaispuolen ( ) ja Johannislundin alueella yli m mpy tasolle. Korkean kalliopinnan taso jatkuu etelään Iso-Jouhtenan ja Iso-Kolosimen väliselle alueelle ( ). 4) Palonummen ja Lamminlähteen välisillä kohoumilla ( ja ). 5) Immenjärveltä n. 200 m kaakkoon olevalla alueella n m mpy tasolle ( ). 6) Kaskistonnummen itä- ja pohjoisosassa ( ja ), missä kallio n m mpy tasolle). 7) Vähä-Pitkustan itäpuolisella alueella n m mpy tasolle ( ?) 8) Vähä-Pitkustan itäpuolelta koilliseen kohti Karate-lampea kalliopinnan tason määrittely on tällä aineistolla liian epävarmaa, koska alueella esiintyy todennäköisesti myös soravaltaisia syöttöharjun ja siihen liittyvän deltan proksimaaliosan kerrostumia. 9) Salakkajärven ympäristössä Karate-lammen eteläpuolitse länteen ( ? ) n m mpy tasolle 10) Salakkajärven itäpuolelta kohti Kaskistonnummea ( ) n m mpy tasolle. Kohdassa on selvä railomainen syvänne.

9 Kiikalannummen pohjaveden pinnan ja pohjavesivyöhykkeen maaperäaineksen vaihtelu Maakerrosten kerrospaksuuksien ja pohjavedenpinnan tasojen tulkinnassa on tässä vaiheessa tyydytty suhteellisen karkeisiin arvioihin. Pohjavedenpinnan korkeustiedot perustuvat osittain aiempiin raportteihin. Pohjavedenpinnan alaisen maaperäaineksen vaihtelun arvioinnissa on käytetty seuraavaa alustavaa luokitusta: (I) karkea soravaltainen (II) karkea hiekkavaltainen (III) hiekkaa ja hienoainesta (IV) hienoainesvaltainen (savesta hienoon hiekkaan) Alla on kuvattu pohjavesivyöhykkeen oloja alueittain (esim tarkoittavat liitekartassa 2 näkyviä waypoint pisteitä, joiden avulla havainnot voidaan paikallistaa). Mahdollisista pohjavesivirtaukseen vaikuttavista moreenikerroksista ja pohjaveden yläpuolelle kohoavista kallioalueista on lisämaininta aluekuvausten yhteydessä. 1) Oikianummin alueella pohjaveden pinnan taso on vaikea määrittää maatutkaprofiileista, mutta lienee yleisesti tasolla m mpy. Alueen itäosassa sijaitsee mahdollisesti pohjaveden jakaja n. 98 m mpy tasolla, jonka katkaisee Iso-Kolosimen järven (vedenpinta 109,6 m mpy) länsipuolella oleva kalliokynnys. Pohjavesi liikkuu Si-siHk-hHk aineksessa (luokka IV). Mahdollisesti Hyyppärälle jatkuvasta karkeasta harjuaineksesta ei ole havaintoja. Mahdollinen harjuydin on syvällä 78 m mpy tason alapuolella. Pohjavesiputken 94 vedenpintatiedon ( ) perusteella Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä. 2) Asusuon pohjoispuolella pisteessä 098 pohjavesi tulee lähelle maanpintaa n m mpy tasolle? Pohjavesi virtaa osittain hiekassa välillä (luokka III) ja välillä SihHk aineksessa (luokka IV). Pisteiden kohdalla kallioperä nousee lähelle maan pintaa ja ohjaa pohjaveden virtausta. 3) Hyyppärän Palonummin alueella pohjavedenpinta on vaikea määrittää, mutta lienee tasolla noin 95 m mpy ( ). Pisteen 006 kohdalla kalliokohouma patoaa osin pohjaveden pintaa, mutta kallion jatkuvuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Lisäksi alueella saattaa esiintyä katkonaisesti orsivettä n m mpy tasolla Palonummin suuntaan pisteelle 024 asti sekä Palonummin itäpuolen supan alueella noin m mpy tasolla. Reunamuodostuman proksimaaliosan moreenikerrokset estävät pohjaveden virtausta luoteeseen ja saavat aikaan orsivesiä. Alueen pohjavesi virtaa vaihtelevassa aineksessa, mutta pisteiden välillä pääosin luokissa I-II. Hyyppärän Palonummin alueelta lentokentän suuntaan pohjavesi virtaus siirtyy n metrin matkalla deltan bottomset-kerroksiin luokkaan IV. 4) Lentokentän alueella pohjavedenpinnan taso on vaikea määrittää tutkaprofiileilta hienon maa-aineksen takia, mutta lienee yleisesti n m mpy tasolla. Pohjavesipinta nousee lentokentän pohjoisosasta Kalattoman suuntaan noin 95-95,5 m mpy tasolle, kohti etelää noin m mpy tasolle ja kohti Immenjärveä noin m mpy tasolle. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa III-IV. 5) Kolosin lampien ja Kaskistonnummen itäosan alueella kallioperä on padonnut pohjaveden n. 109,5-110,5 m mpy tasolle. Alueella on useita pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliokohoumia. Immenjärven kaakkoispuolella n. 200 m päässä ( ) erottuu pohjavettä patoava kalliokynnys. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa III-IV paitsi kapealla harjujaksolla luokissa I-II.

10 7 6) Immenjärven-Kalattoman-Pitkustojen harjujakso, jossa pohjavedenpinta laskee pohjoiseenpäin n. 97 metrin tasosta n. 93 m tasoon mpy. Lähempänä Kalattoman alueen syvää kallioperän laaksoa, harju on peittynyt paksujen hiekka ja hienoaineskerrostumien alle. Kairauksen 166 perusteella kivinen harjuydin on yli 25 m paksu ja ulottuu n. 60 m mpy tasolta alaspäin. Alueen pohjavesiolosuhteita on käsitelty tarkemmin Mälkin (1996) asiantuntijalausunnossa. 7) Kaskistonnummen länsiosassa pohjavesipinta sijoittuu arviolta noin m mpy tasolle. Kallio kohoaa pohjavesipinnan yläpuolelle pisteestä 172 kaakkoon. Pohjavesi virtaa pääasiassa luokissa II-III. Reunaselänteellä pisteillä ei ole merkittävää patoavaa vaikutusta. Reunaselänteen luoteispuolella pohjavesi virtaa karkeammassa aineksessa, pääosin arviolta luokassa II. 8) Kalattoman - Mulkkulampien välisellä alueella pohjavesipinta on tasaisesti n. 95,5 m mpy tasolla. Kannaksen aines on pohjavesivyöhykkeessä luokissa II-III vuorottelevina kerroksina. Kairauksen 241 perusteella lähempänä harjujaksoa on soraa n. 85 m mpy tasolta alaspäin 9) Mulkkulampien ja Vähä-Pitkustan välisellä alueella pohjavesi liikkuu koillisesta kerrostuneen deltan bottomset-kerroksissa luokissa III-IV. Pisteiden kohdalla on mahdollisesti kallion patoama pohjavesiallas n. 110 m mpy tasolla. Sama vyöhyke jatkuu kohti Salakkajärveä. Vähä-Pitkustan itäpuolitse kulkevan tien kohdalla kallio nousee pohjaveden yläpuolelle pisteissä ja pohjavesi virtaa Kalattomannotkon kautta Pitkustojen eteläpäähän. Mälkin (1996) mukaan Vähä-Pitkusta ja Iso-Pitkustan pohjoisosat ovat orsivettä, joka yhtyy pohjaveden pinnan tasoon. 10) Iso-Pitkustan eteläpuolisella alueella pohjavesi liikkuu lännestä kerrostuneen deltan bottomset-kerroksissa luokassa III-IV. Lännessä pohjavesi liikkuu paremmin vettä johtavissa kerrostumissa (luokat I-II), jotka kuitenkin rajoittuvat hienompiin kerrostumiin Pillistönsuon pohjoisreunalla. Lähempänä Kalattomannotkoa pohjavesi virtaa läpi reunaselänteen, jonka aines on kairauksen 157 perusteella suhteellisen hyvin vettä läpäisevää soraa. Noin 75 metrin mpy tasolta alaspäin reunaselänteen alla esiintyy vettä heikosti johtavia silttivaltaisia kerroksia. Iso-Pitkustan itäpuolella on todennäköisesti toinen harjudelta, jonka bottomsetkerroksissa (luokka IV) pohjavesi kulkee hitaasti. 4. TULOSTEN TARKASTELU 4.1. Yleistä Maatutkaluotauksilla on tutkimusalueen laajuuteen, referenssiaineiston rajalliseen määrään ja paikoin suuriin kerrospaksuuksiin nähden saatu hyvä kuva alueen syntyvaiheista ja niihin liittyvistä geologisista suurrakenteista ja aineksesta sekä aineksen kerrostumissuunnista. Tulokset muodostavat pääosin riittävän perustan geologisen konseptuaalisen mallin rakentamiselle ja pohjaveden virtausolosuhteiden arvioinnille. Alueen laajuuteen nähden maatutkauksen referenssiaineistoa on suhteellisen vähän. Maatutkaprofiilien tulkinnassa syvyysulottuvuus on suurimmillaan metriä, maaperän ominaisuuksista riippuen. Pohjavesipinnan ja kallionpinnan korkeustasojen määrittelyssä on tyydytty suhteellisen karkeaan arvioon. Korkeustasojen määrittely perustuu lähinnä alueen vedenpintatietoihin, aiempiin tutkimuksiin ja tämän tutkimuksen yhteydessä kerättyyn kairaustietoon sekä maaperän dielektrisyysarvojen tulkintaan. Tutkalinjojen maanpinnan korkeudet (metriä merenpinnan yläpuolella = m mpy) on arvioitu peruskartan korkeuskäyrien perusteella.

11 8 Profiilien tulkinnassa suurimmat epävarmuustekijät liittyvät maaperän aineksen raekoostumuksen arviointiin ja rakenteiden jatkuvuuksien arviointiin. Jatkuvuuksien arviointia vaikeuttaa se, että tutkalinjat joudutaan kustannussyistä sijoittamaan tiestön ja ajettavissa olevan poluston mukaisesti Heikommin tunnetut alueet Heikommin tunnettuja tai tulkinnallisesti epävarmoja alueita ovat edelleen: 1) Lammenjärven eteläpuolisen reunamuodostuman rakenne. Tällä alueella tutkaustulosten tulkintaa vaikeuttaa referenssikairauksen puute. 2) Hyyppärän-Palonummen reunamuodostuman laajan proksimaaliosan rakenne. 3) Hyyppärältä mahdollisesti kaakkoon jatkuva karkea-aineksinen harjuhaara. 4) Kaskistonnummen n. 400 m leveä ja 1.2 km pitkä pääalue maatutkalinjan 24 ja Immenjärven-Kalattoman harjujakson välissä. Alue on pohjavesimallin kannalta keskeinen, mutta valitettavasti aluetta halkovalle metsäpolulle suunniteltua linjaa ei voitu ajaa. 5) Vähä-Pitkustan, Pienen Mulkkulammen ja Kalattoman väliseen kolmioon jäävän alueen rakenne ja ainesvaihtelu on osittain epäselvä useiden päällekkäisten kerrostumisvaiheiden takia. 6) Karatelammen lounaispuolen tasanteen ja syöttöharjun alue erityisesti kallioperän tason ja soravaltaisten kerrostumien suhteen. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi tämän raportin tulosten yksityiskohtaisempi soveltaminen pohjavesimallin perustaksi on tarpeen tehdä yhteistyössä pohjavesimallin laatijan kanssa. Espoossa Joni Mäkinen tutkija Jukka-Pekka Palmu geologi 5. KIRJALLISUUS Glückert, Gunnar Das Deltakomplex von Kiikalannummi am 3. Salpausselkä in Südwestfinnland. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 35. Turku. Mälkki, Esko Asiantuntijalausunto pohjaveden ottamisesta Herakkaanlähteen, ja Kalattomannotkon vedenottamoista Someron kaupungissa ja Kaskistonnummen vedenottamosta Kiikalan kunnassa Suominen, Mikko (1999). Herakkaan ja Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, III Salpausselkä, Kiikala ja Somero. Pro gradu tutkielma. Turun yliopisto, Geologian laitos, Maaperägeologian osasto. Helmikuu Varsinais-Suomen liitto (1994). Someron-Kiikalan harjuseutukaava. Perusselvitykset. Turku.

12 LIITE 1 Liite 1. Tulkinnat maatutkaprofiileittain (80MHz/400 ns) 11/ = maatutkalinjan markkerin (waypoint-pisteen) numero tutkaprofiililla. Katso tutkalinjakartta. Korkeudet metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy) ja syvyydet ilmoitettu maanpinnasta alapäin laskettuna. Pohjaveden pinta lyhennetty pvp. File 8: Waypoints Hienoainesta päällä, alla? Reunaselänne, jossa iso painanne? Kalliokohouma (?) + reunaselänne, päällä hienoainesta (deltan distaaliosaa) Deltakerrostumaa ja karkeaa proksimaaliainesta, pvp n. 95m mpy? + mahdollinen orsivesi n. 102 m mpy tasolla? Syöttöharju 010 Kaksi pientä suppaa harjun kyljessä Deltakerroksia itäkoilliseen Reunaselänne + pvp (orsivesi) n m mpy Reunamuodostumaa, jossa kerrokset viettävät koilliseenpäin, hienoaineksen välikerroksia Reunaselänne Pvp (moreenipatjoihin liittyvä orsivesi) n m + n. 109 m mpy tasolla ? File 9: Waypoints Kallio lähelle maanpintaa Pääosin sekalaista ainesta 025 Heikosti erottuva reunamoreeni + kontakti (hieno)hiekkatasankoon. Mahdollinen jään päälleajovalli, jossa runsaasti pintalohkareita ja taustasta puuttuvat laajat glasifluviaalikerrostumat. Pohjavedenpinta vaikea määrittää, pvp mahd. n. 93m mpy? tasossa Mahdollinen orsivesi n m mpy tasolla? File 10: Waypoints Linjan alkuosa tukee jään päälleajovalli-rakennetta (vrt. File 9) Paksulti hienoa ainesta, jonka kerrokset viettävät loivasti eteläänpäin + yllä ylin n m isoja ristikerroksellisia settejä hiekassa Epäselvä rakenne, mahdollisesti loivapiirteinen kohouma? Kahden eri muodostuman raja-alue?, jossa nuorempi yksikkö pohjoisesta, vanhempi lännestä Deltan distaaliosaa (vrt. File 22), jossa uomia ja jonka yläosassa osa hienohkoa ainesta n. 3m paksuudelta. Referenssikairaus 28, kallio alle 67 m mpy tason Ei selvää pohjavedenpintaa. Heikko indikaatio n m mpy tasolla 029. File 11: Waypoints Reunamoreeni ja mahdollisesti kahden reunavallin yhtymäkohta + mahd. pvp n.95m mpy hhk/hk + yllä Hk/Sr, jossa isoja ristikerroksellisia kanavarakenteita hiekassa isoja kanavarakenteita ja ristikerroksellisuutta? 042 Kallio nousee lähes maanpintaan n.107 m mpy tasolle? Referenssikairaus 40: kallio yli 32,5 m syvällä maanpinnasta Mahd. pvp n m mpy tasolla, putkessa 40 (=waypoint-numero) pvp 95,4 m mpy

13 File 12: Waypoints pvp n. 110 m mpy + alla kallio ja moreeni? n. 105 m mpy tasolla 052 eteenpäin kallio lähes maanpintaan pvp n. 111 m mpy. Aines pääosin sihk-hhk. File 13: Waypoints Noin 5 m paksuja ristikerroksellisia settejä lähellä maan pintaa + selvä yläkontakti mahdollisiin rantakerrostumiin, alla harjudeltakerroksia, pvp n. 110 m mpy ja kallio n m mpy tasolla? 059 eteenpäin kallio lähes maanpintaan File 14: Waypoints Hienoa ainesta + ylin 10 m Hk+Sr, jossa kanavarakenteita Kallio nousee lähelle maanpintaa (2,5-10 m) Kalliokynnys n. 111,5 m mpy tasolla piilosuppa? Referenssikairaus 64: kallio yli 35,5 m syvällä maanpinnasta Ei selvää pohjaveden pintaa, mutta pvp mahdollisesti n m mpy tasolla (20-22 m pinnasta). Putkessa 64 pvp 94,75 m mpy. File 15: Waypoints Hiekkaa ja kanavarakenteita, jossa isoa ristikerroksellisuutta < 10 m + pvp m pinnasta Karkeat hiekkakerrostumat muuttuvat kohti kaakkoa silttivaltaisiksi, silttiset kerrokset jatkuvat 078 asti, yläosa Hk+Sr Kallio lähellä maan pintaa padoten pvp:n 110 m mpy tasolle Mahdollinen harju pvp:n yläpuolella, aines hienonee nopeasti kohti harjun reunaa Heikko ja kapea harjuydin pvp:n alla eteenpäin kallio n m mpy tasolla Referenssikairaukset 1-5 ja Pohjaveden pinta (hienossa hiekassa) n. 95 m mpy tasolla 070? + pvp seurattavissa karkeassa osassa linjaa 074 asti. File 16: Waypoints Kallio lähellä maan pintaa Ylinnä 5-10 m kanavaristikerroksellisuutta, aines hienonee nopeasti eteläänpäin, kallio alla Kallio ja piilosuppa lähellä maan pintaa Hienosedimenttitasanko, jonka yllä khk, jossa isoja kanavarakenteita/ ristikerroksellisuuta Kallio n m mpy tasolla (gravimetriasta) Iso romahdusrakenne (vrt. maanpinnan morfologia) Moreeni + kallio lähellä maan pintaa + piilosuppa suht. jyrkkä kerros lähellä 096? + piilosuppa? < Deltan karkeat foreset-kerrokset + hienon aineksen bottomset-kerrokset, alla moreeni+kallio 5-10m syvällä Referenssikairaus 94, kallio 78,5 m mpy tason alapuolella: kairaus ei edusta maanpinnan morfologian indikoiman harjun yläosaa ja mahdollinen harjuydin on syvällä. Pvp ei erotu selvästi maa-aineksen hienoudesta johtuen! Alussa mahdollinen pvp sihkhhk n. 98 m mpy tasolla (loiva pv-jakaja?). Pvp lähelle pintaa (4-5 m syvyydessä) Pvp pääosin heikosti johtavassa aineksessa.putkessa 94 pvp 91,5 m mpy.

14 File 20: Waypoints Lähinnä Hyyppärän deltan Si-hHk kerroksia. Mahdollisesti kallio alaosassa, linjan alussa mahdollisesti lähellä 95 m mpy tasoa? Pvp ei näkyvissä File 22: Waypoints Deltan foreset-kerroksia n. 250 m matkalla Pohjoiseen kääntyvä reunaselänne + pvp (orsivesi) n. 104 m mpy Moreeni + kallio? Referenssikairaus 145, kallio 37.5 m maanpinnasta Mahdollinen pvp n. 95 m mpy ? File 23: Waypoints Harjuosa + delta kaakkoon, pvp n. 93 m mpy Delta reunamoreenikompleksin päälle pieni piilosuppa harju? Mahdollinen glasifluviaalisen aineksen syöttö lentokentän suuntaan Referenssikairaus 157, kallio 67 m maanpinnasta Pvp n. 94 m mpy tasolla 162? File 24: Waypoints Rantakerrostuma, jossa isoa ristikerroksellisuutta lounaaseen ja sen alla Iso- Pitkustan eteläpuolen deltan hienoainesta Reunamoreeni 166 Harju Iso supparakenne Hienoaineskerros n m pinnasta (muodostaa edellisen supan pohjan) Reunamuodostuma, jossa moreenia +glasifluviaalista ainesta (yläosa) Loivapiirteinen supparakenne Loivapiirteinen supparakenne 175 Kallio lähellä maan pintaa (n. 6-7 m), päällä hienoa ainesta (si-sihk) 175 eteenpäin Referenssikairaus 166, kallio n m mpy tasossa? Pohjaveden pinta n m mpy tasolla pisteeseen 172 asti ja 172 eteenpäin kallio pvp:n yläpuolella. Putkessa 166 pvp 96,9 m mpy. File 25: Waypoints Kallio laskee jyrkästi alas Pääosin hienoa ainesta maanpinnasta laskettuna 7 metristä alaspäin Iso supparakanne, aines hienohkoa Heikkoa ristikerroksellisuutta itäänpäin + kanavarakenteita ylimmässä 5 metrissä + pvp leikkaa harjun yläosaa? pvp n. 110 m mpy tasolla File 26: Waypoints Kallio + päällä hhk-hk Yläosan 5-10 m hk + hienompia kerroksia, joissa heikkoa ristikerroksellisuutta ja kanavarakenteita Kallio teräväpiirteinen, n m maanpinnasta. Pvp tasolla nousee vähitellen pohjoiseenpäin 193 alkaen n m mpy tasolle kallio pv-pinnan yläpuolella!

15 File 27: Waypoints Kalliota Kallio n m pinnasta Kallio n. 10 m pinnasta. Alinna hienohkoa ainesta? + ylinnä Hk, jossa mahdollisesti heikkoa kanavarakennetta Pvp n. 109 m tasolla, laskee pohjoiseen ehkä n. 106 m tasolle? Pvp si/hhk aineksessa? File 28: Waypoints Kallio n m maan pinnasta? Ylin 10m Hk+Sr, jossa heikot rakenteet Pääharjun läheisten Hk-kerrostumien reuna, jossa vietto hyvin loivasti koilliseen tai itäänpäin. Referenssikairaus 214: kallio yli 32,5 m syvällä maanpinnasta Koillispäässä pvp n. 105 m mpy tasossa?, pv-kynnys (pvp n m mpy) 209 kohdalla?, lounaassa pvp mahd. n m mpy tasossa+ hienossa aineksessa?putkessa 214 pvp 97,4 m mpy. File 34: Lisäksi mittausta Isoja ristikerroksellisia settejä hiekassa lähellä maan pintaa (paksuus n. 5 m). Alla edelleen isohkoja kanavarakenteita, joiden alla lähes vaakakerroksellista hienompaa hiekkaa 241 Ei reunamoreenia, joka jakaisi linjan aineksen kahteen eri alueeseen 246 Kallio lähelle pintaa (n m tasolle). Referenssikairaus 241: moreeni (?) m syvällä + kallio yli 50,5 m syvällä maanpinnasta (gravimetrian mukaan mahdollisesti alle 40 m mpy tasolla). Ei selvää pvp:aa, joka n. 95,5-94 m mpy tasolla viereisten lampien mukaan. File 35: Waypoints Moreeni + kallio laskee läheltä pintaa pohjalle (n. 20 m) + File 36:ssa havaitun ristikerroksellisen muodostuman reunaosaa (hiekkaisempaa kohti länttä?), osin isohkoja kanavarakenteita. Ei selvää pvp:aa, joka n. 95,5-94 m mpy tasolla viereisten lampien mukaan. Mahd. heikko orsivesipinta n. 100 m mpy tasolla ? File 36: Waypoints Kallion päällä isoa ristikerroksellisuutta (delta foresets-bottomsets, sorainen/alaosa hhk?), n. 10m paksu, vietto eteläänpäin. Päällä mahdollisesti kanavarakenteita Hk+Sr aineksessa tasaisella pohjalla (delta topsets) Karkeaa ainesta lähellä maan pintaa? Delta foresets? tai kalliorakoja? Kalliopainanne, jossa pääosin hiekkaa n. 105 m mpy tasolle asti Kallio lähellä maan pintaa Ei selvää pvp:aa, kallio pvp:n yläpuolella selvemmin koillisessa, missä se patoaa pohjavettä korkeammalle tasolle (n. 104 m mpy) Mahdollinen kallioiden salpaama vesipinta n. 110 m mpy tasolla? File 37: Waypoints Moreeni + kallio Hieno hk, jonka päälle deltan ristikerroksellisuutta Kallio n m pinnasta Hienoainesta + supparakenne? Reunamuodostuma Kallio n m pinnasta

16 pvp n. 3 m pinnasta / pvp n. 10 m pinnasta? File 38: Waypoints Teräväpiirteinen kallio m maan pinnasta kohdalla syvänne Kallio pintaan Pvp laskee vähitellen lounaaseen 2,5 metristä n. 10 metriin maanpinnasta Pvp n m maan pinnasta Iso kanavarakenne (5-10 m syvä) Hepokropan-Härjänvatsan alueen maatutkaluotaukset (tulkinnat toistaiseksi alustavia). File 17: Waypoints Mr + kallio Reunamoreeniselänne, joka patoaa pvp:n Härjänvatsan kohdalla 106 Hienosedimenttejä moreenin päälle Hienosedimenttejä + soistumaa File 18: Waypoints Deltakerroksia etelälounaaseen, alla mahd. kallio n. 15 m pinnasta Piilosuppa Reunamoreeniselänne 116 Deltakerroksia itäkaakkoon Deltan hienoaineksinen distaaliosa Mahd. kallio n. 15 m pinnasta pvp ei näkyvissä (= pvp alle 65 m mpy tason) File 19: Waypoints Deltakerroksia etelälounaaseen Deltakerroksia itäkaakkoon Deltan hienoaineksinen distaaliosa Mahdollinen Mr + kallio? n m pinnasta File 21: Waypoints Hienosedimenttejä (Si-Hk), vertaa valokuva seinämästä File 29: Waypoints Hienosedimenttejä (sihk) kuopan pohjalla, vrt. File 30 ja valokuva seinämästä File 31: Waypoints Hienosedimenttejä Mahd. kallio? n. 5-10m kuopan pohjalta File 32: Waypoints Kahta eri-ikäistä Hk-kerrosta (vaaka ja vino) Hienohiekka -kerroksia, joiden alta nousee Mr + kallio Mr + kallio lähellä kuopan pohjaa File 33: Waypoints Pääosin hienosedimenttejä ja Mr + kalliokohouma n m kuopan pohjalta Mahd. pvp n m kuopan pohjalta

17 LIITE 2

18 LIITE 3

19 LIITE 4 Liite 4. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten ja kairausten maalajihavainnoista Kairauspiste 241 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 nasta vesi AL HK+KI H.VESI MAAHAN HK SR MR -1 MS Kairauspiste 28 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 nasta vesi AL SR+HK H.VESI MAAHAN HK SR -1 MS Kairauspiste 145 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 nasta vesi AL SR+KI H.VESI MAAHAN HK KI

20 HK SR HK KA H.VESI YLÖS HARMAA KA Pohjavesiputki 214 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 nasta vesi AL HK+KI H.VESI RUSKEAA HK SR -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso ,27 22,86 97,41 ( ) Pohjavesiputki 64

21 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 nasta vesi AL HK H.VESI RUSKEA SR -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso ,30 23,55 94,75 ( ) Pohjavesiputki 40 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 NASTA VESI AL HK H.VESI RUSKEA -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso ,40 22,03 95,37 ( ) Pohjavesiputki 94 NN 60 TY KIIKALA TT PO 3. LA PK 0 PO XY LN HM 64 NASTA VESI AL HK H.VESI VAALEANRUSKEA -1 MS ASENNETTU PV-PUTKI putken nro putken pään + Vp.s Vp taso ,47 18,95 91,52 ( )

22 Kairauspiste 157 NN 60 TY KIIKALA TT PO 2. LA TK XY LN 0 AL HM 64_nasta_vesi Hk HM löystyi 7.5m Sr HM löystyi 15.20m,tiivistyi 27.00m Hk kahk Hk Si kasr hksi Si HM tiivis sihk HM löystyi Ka HM porausvesi 0-7,5 vaalea HM vesi kateissa HM vesi ruskea HM vesi kateissa HM vesi ruskea HM vesi kateissa HM vesi harmaa HM porattu kallioon 2m,tanko tukkeutui nostettu ylös -1 KA Pohjavesiputki 166 NN 60 TY KIIKALA TT PO 2. LA TK XY LN 0 AL HM 64_nasta_vesi Hk Sr Lo srmr

23 Ki srmr Lo Mr Lo Mr HM porausvesi vaalean ruskea HM vesi tumman ruskea HM vesi tumman harmaa HM vesi tumman ruskea HM vesi harmaa HM vesi vaalean ruskea HM vesi tumman ruskea HM vesi vaalean ruskea HM tanko tukkoon MS putken nro putken pään + Vp.s Vp taso ,46 22,55 96,91 ( )

24 LIITE 5