Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke

Transkriptio

1 Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke Lastensuojelupalvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen, seudullisen palvelurakenteen kehittäminen sekä Hämeenlinnan lastensuojelun seudullisen kehittämisyksikön luominen. Matti Karvonen

2 Julkaisija: HÄMEENLINNAN PERUSTURVAKESKUS Raportti 4/2006 Hämeenlinnan kaupunki/perusturva. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen loppuraportti. 63 sivua, 12 liitesivua Kannen suunnittelu ja sivunvalmistus Tiina Kaila, Siniplaneetta Oy ISBN OffsetKolmio Hämeenlinna 2006

3 Tiivistelmä Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke oli valtakunnalliseen sosiaalialan kehittämishankkeeseen liittyvä hanke. Hanke sai rahoitusta Sosiaali- ja terveysministeriöltä 50 % kokonaiskuluista seudullisen palvelurakenteen kehittämiseen ja seudullisen asiakaspalvelutyötä tekevän kehittämisyksikön luomiseen sekä lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen. Hankkeen toteuttamisaika oli Hankkeen toteuttamiseen osallistui hankkeeseen palkatun projektikoordinaattorin sekä hankkeelle 20 % työpanosta tehneiden 6:n henkilön lisäksi 98 seudun työntekijää yhteensä 295:n henkilötyöpäivän panoksella. Hankkeen tavoitteina oli kehittää lastensuojelupalvelujen oikea-aikaisuutta, tarpeenmukaisuutta ja laatua. Lisäksi pyrittiin jaettuun asiantuntijuuteen jossa osaamisen piirteinä olisivat puheeksi ottaminen ja varhainen auttaminen. Tämän lisäksi tavoiteltiin seudullisen palvelurakenteen selkiytymistä niin, että perusja erityispalvelut muodostaisivat yhtenäisen palveluverkoston ja lastensuojelun erityispalveluita tuottava toiminta muodostaisi seudullisen lastensuojelun kehittämis- ja arviointiyksikön. Hankkeen keskeisinä toimintoina olivat asiakastyön prosessien tarkasteleminen, Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämisprosessi, lastensuojelun seudullisen johtotiimin toiminnan kehittäminen, lastensuojelun käsikirjan rakentaminen, perhetyön toimijoiden keskinäinen työn koordinointi, lastensuojelutyöntekijöiden osaamiskartoitustyökalun kehittäminen sekä oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen tuloksina kiinnitettiin huomiota lastensuojelun asiakastyön prosessin ongelmakohtiin, kartoitettiin seudun kuntien lastensuojelun resurssit, kehitettiin ja täsmennettiin Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen seudulle tarjoamia palveluita, rakennettiin internet-pohjaista lastensuojelun työtä ohjaavaa ja opastavaa lastensuojelun käsikirjaa, kehitettiin perhetyön toimijoiden keskinäistä työnjakoa ja vuosittain tehtävää huolikartoitusta, kartoitettiin lastensuojelun erityispalvelujen työntekijöiden osaaminen sekä kehitettiin oppilaitos- ja tutkimusyhteistyötä. Avainsanat ja -sanonnat: Lastensuojelun kehittämisyksikkö, lastensuojelun laatu, lastensuojelutarpeen arviointi, osaamiskartoitus, lastensuojelun käsikirja, lastensuojelun seudullinen kehittäminen.

4 Sisällysluettelo: 1. Lapsen polku -hankkeen taustaa ja tarve Kansalliset haasteet Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet Paikalliset selvitykset ja kartoitukset Laaja-alainen lastensuojelun kehittämistyö 8 2. Hankkeen tavoitteet, toteutus ja tukirakenteet Hankkeen tavoitteet Hankkeen toteutus ja tukirakenteet Hankkeen tiedotus ja yhteydet muihin lastensuojeluhankkeisiin Hankkeen toteuttaminen ja tulokset Asiakastyön prosessit Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö Arviointityöryhmä Vastaanotto-osastotyöryhmä Nuorisokotityöryhmä Perhetalotyöryhmä Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyön yhteenvetoa Lastensuojelun seudullinen johtotiimi Lastensuojelun käsikirja Osaamiskartoitus Perhetyön avainryhmä Oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö Kokeiluja, sivupolkuja ja joitakin alkuja Keskustelua ja johtopäätöksiä 47 Lähteet 52 Liitteet 53-63

5 1. Lapsen Polku -hankkeen taustaa ja tarve

6 Lapsen Polku -hankkeen taustalla ovat olleet vaikuttamassa : - lastensuojelulainsäädäntö - kansallinen VEP (Verkostoituvat erityispalvelut) -hanke - lapseen, lapsuuteen ja lastensuojeluun liittyvä viimeaikainen tutkimus - Pikassos Oy:n hallinnoiman Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet - erilaiset seudulliset ja paikalliset kartoitukset ja selvitystyöt sekä laaja-alainen lastensuojelun kehittämistyö Kansalliset haasteet Lastensuojelulaki edellyttää kuntien huolehtivan lastensuojelun järjestämisestä sisällöllisesti ja siinä laajuudessa kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (Lsl 4 ). Lastensuojelulain 1 nojautuu Lapsen Oikeuksien sopimukseen, minkä mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Palvelut tulee järjestää lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Lastensuojelulaki korostaa palvelujen kehittämistä eri toimijoiden yhteistyönä. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti vuonna 1997 kansallisen VEP-hankkeen, jonka tavoitteena oli aikaansaada paremmin toimivat sosiaalihuollon erityispalvelut. Lastensuojelu määriteltiin yhdeksi erityisosaamista ja erityispalvelua edellyttäväksi sosiaalihuollon palveluksi. Lastensuojelun kehittämistarpeiden taustalla oli monenlaisia ja monentasoisia huolia: - lastensuojelun tarve ja asiakkaana olevien lasten määrän lisääntyminen - ongelmien monimutkaistuminen ja laaja-alaistuminen - resursseissa, toimintakäytännöissä ja lastensuojelun palvelurakenteissa ilmeneviä seudullisia ja alueellisia eroja - kuntakoon ja seutukunnan vaikutus palvelujen saatavuuteen ja laatuun - työn vaativuuden ja työmäärän lisääntyminen - lapsen, nuoren ja perheen yksilöllinen tarve jää olemassa olevien palvelujen ensisijaisuuden varjoon - työskentelyprosesseissa ilmenevät saumakohdat ja palveluketjujen toimimattomuuden korostuminen - palvelujen tarpeen arvioinnin ongelmallisuus - palvelujen tuottamisen ja organisoimisen hajanaisuus korostuu erityisesti isommissa kaupungeissa, mistä seuraa asiakkaiden ohjaamisen vaikeutuminen, väliinputoamista, päällekkäistä toimintaa ja kokonaisvastuun hämärtymistä. STAKES tuotti Aiheita-sarjassaan selvityksen sosiaalihuollon erityispalvelujen tuotantomalleista ja sopimusmenettelyistä. Selvityksessä todetaan muun muassa, että erityispalvelujen tuottamisen näkökulmasta voidaan alle asukkaan kuntaa pitää pienenä, ja sellaisena, joissa riittävien erityispalvelujen järjestäminen itsenäisesti on vaikeaa, jopa mahdotonta. ( Laine 1999, 6.) Viime vuosien aikana on tuotettu laajasti tutkimustietoa lastensuojelun tarpeessa olevista lapsista sekä lapsiin ja lapsuuteen liittyvistä riskitekijöistä. Lapsuuden riskitekijöitä on tarpeen tarkastella myös palvelujärjestelmän toimivuuden kautta, kuten Bardy & Heino (2002) toteavat selvitystyössään. Kirjoittajat ovat kartoittaneet muun muassa lapsiperheiden palveluissa ja elämäntilanteissa tapahtuneita muutoksia yhteiskuntapoliittisen keskustelun avaamiseksi. Kirjoittajat toteavat mm. psykososiaalisten palvelujen sektoroitumisen ja niiden pirstaleisuuden voivan olla riskitekijä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkimuksista nouseviin huoliin on pyritty vastaamaan kehittämällä uudenlaisia, ylisektorisia toimintamalleja, joiden avulla saatetaan yhteen lapsen ja hänen perheensä kanssa työskentelevät tahot.

7 1.2. Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet Hämeenlinnan, Riihimäen ja osittain Forssan seudulla toteutettiin Pikassos Oy:n hallinnoimana Osaava lastensuojelu -projekti Se mahdollisti toimintansa aikana erilaisia käytännön työstä nousevia kehittämishankkeita, tuki ja vahvisti laajan sosiaalityön ammattilaisten joukon osaamista koulutuksen avulla sekä mahdollisti paikallisten lastensuojelu- ja lapsipoliittisten ohjelmien ja lastensuojelutyötä tukevien rakenteiden luomista. Osaava lastensuojelu -projektissa kohdennettiin myös resursseja lastensuojelun tutkimuksen ja käytännön välisten kytkentöjen paikantamiselle. Paikantamisen ja suuntaviivojen luomiseksi rakennettiin lastensuojelun osaamista tukeva tutkimusohjelma. Tutkimusohjelman laatijoiden, Tarja Heinon ja Tarja Pösön, mukaan Kanta-Hämeen alueella on kiinnostusta täyttää lastensuojelun tietoaukkoja, jotka liittyvät muun muassa lastensuojelun asiakkaiden asiakkuusprosessien kulun ja vaikutusten seurantaan yksilö- ja asiakassuhteen tasolla. Heino ja Pösö korostavat sellaisten rakenteiden merkitystä, jotka mahdollistavat tutkimuksen jatkuvan kritiikin lastensuojelun käytännöstä käsin. (Heino T. & Pösö T. 2003, 75-76) Sosiaalityön arjessa lastensuojelun asiakasprosessit näyttäytyvät usein monimutkaisina ja pitkäkestoisina. Systemaattinen kokonaisarvio on puutteellista eikä myöskään ole käytössä välineitä ja toimintamalleja, joiden avulla erilaisten tukimuotojen vaikuttavuutta voitaisiin mitata. Asiakkaat saavat sitä palvelua, mitä kunnan on mahdollista tarjota, ja jos kunnassa ei ole tarjota palveluita riittävästi tai asiakkaita ei ole mahdollista ohjata erityispalvelujen piiriin, vaarantuu lapsen, nuoren ja perheen yksilöllisten tarpeiden turvaaminen. (Ollila 2003.) Kokonaisvaltainen, suunnitelmallinen palvelutarpeen arviointi tulisi liittää asiakasprosessien alkuvaiheeseen ja erityisesti silloin, kun työskentelyyn on välttämätöntä saada useita ammattilaisia mukaan Paikalliset selvitykset ja kartoitukset Paikallisella tasolla on toteutettu erilaisia selvityksiä palvelujen saatavuudesta asiakkaan näkökulmasta, mutta myöskin työntekijöiden huolista työssään kohtaamistaan lapsista. Hämeenlinnassa ja muutamassa seudun kunnassa oli toteutettu huolen kartoitus niiden ammattilaisten toimesta, jotka kohtaavat työssään lapsia ja heidän perheitään. Kartoitukset osoittavat, että n. 8-10% kartoituksen kohteena olevista lapsista kuuluu ns. harmaalle vyöhykkeelle, jolloin työntekijöillä on suurta huolta, keinottomuutta ja epätietoisuutta auttamisen tavoista. Työntekijöille on tällaisissa tilanteissa muodostunut kuva, että lapsilla ja perheillä on monenlaisia pulmia ja lasten ja perheiden kanssa työskentelee useita tahoja. ( Hauhon lastensuojelun toimintaohjelma; Huolen harmaan vyöhykkeen kartoitus Hämeenlinnan koulutoimessa 11/2002; Hyvärinen, J.& Salen, S. 2003). Sosiaaliasiamiehen selvityksen mukaan asiakkaita hämmentää ja harmittaa sektoroitunut työnjako ja työntekijöiden toimenkuvan erikoistuminen, joka aiheuttaa asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaiseen käsittelyyn puutteellisuutta. ( Hyvinvointitase 2003). Tällaiset havainnot haastavat kehittämään edelleen moniammatillista yhteistyötä, yhteistä ja jaettua asiantuntijuutta lapsen ja perheen tueksi. Hämeenlinnassa on luotu kokonaiskuvaa kaikista niistä perus- ja erityispalveluista, joita lapsille, nuorille ja perheille on tarjolla (Liite 1). Tällainen kuva mahdollistaa asiakasprosessien arvioinnin järjestelmäja organisaatiolähtöisesti. Puutteena on, että palveluita ei välttämättä kohdenneta asiakaslähtöisesti eikä asiakkaan tarpeita tunnistaen. Lastensuojelun heikko alue on myös palvelujen kohdentaminen erityisesti lapsen tarpeiden mukaan. Sen sijaan lapsi ja lapsen tarpeet jäävät aikuisten tarpeiden jalkoihin. Viime vuosina on kuitenkin kehitetty monenlaisia työvälineitä lapsen tarpeiden arvioimiseen, lapsen kuulemiseen ja lapsen nostamiseen työskentelyn keskiöön. Tosiasiallisesti ammattilaisilla ei ole totuttuja yhteistyökäytäntöjä erityisesti silloin, kun lapsen tarpeiden ja aikuisten tarpeiden välillä on ristiriitaisuutta. Keinottomuus käsitellä tällaisia ristiriitatilanteita vaikeuttaa palvelujen oikeaa ja oikea-aikaista kohdentamista.

8 1.4. Laaja-alainen lastensuojelun kehittämistyö Hämeenlinnan lastensuojelun kehittämisen vahvempi liikkeellelähtö tapahtui 1997, kun lastensuojelu lähti mukaan osa-hankkeena PALMUKE-projektiin. Projektin aikana kehiteltiin dialogisia verkostotyön malleja, huolen puheeksiottoa työmenetelmänä ja varhaisen puuttumisen työkäytäntöjä. Projektin aikana saaduilla kokemuksilla on ollut merkittävä vaikutus myöhemmin eri puolilla Suomea käynnistyneisiin yhteistyöhankkeisiin (Arnkil ym. 2000). Hämeenlinnaan perustettiin Lastensuojelun erityispalveluyksikkö organisaatiomuutoksen yhteydessä Yksikössä on kolme eri toimipistettä: Perhekeskuksen osasto, Vaahteramäen perhetyö ( mukaan lukien vauvatyö) ja sijaishuoltotoimisto. Yksikkö myy palveluitaan seudun muille kunnille resurssien ja tarpeen mukaan. Sijaishuoltotoimistossa toimii myös seudullinen perhepankki kahden työntekijän voimin. Vuonna 2004 sijaishuoltotoimistoon sijoittui myös seudullisen sosiaalipäivystyksen koordinaatio. Perhepankki ja sosiaalipäivystyskoordinaatio toimivat seudullisen perusrahoituksen turvin. HÄMEENLINNAN LASTENSUOJELUN ERITYISPALVELUT Sijaishuoltotoimisto sijoitukset huostaanoton valmistelu seudullinen perhepankki sosiaalipäivystyskoordinaatio Perhekeskus kriisipaikat avohuollon sijoitukset osastokuntoutus turvakoti Vahteramäen perhetyö perhetyö kriisityö perhekartoitus arviointi ja kuntoutus vauvaperhetyö Kuvio 1. Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen palvelut. Lastensuojelun erityispalveluyksikkö valikoitui sosiaalialan osaamiskeskusta valmistelevan hankkeen pilottiyksiköksi. Yksikkö on ollut alusta lähtien mukana tiiviisti muovaamassa Osaamiskeskuksen toiminnan painopistealueita. Osaamiskeskuksen myötä avautuivat väylät tutkimuksen ja teorian käytäntöihin niin Hämeen Ammattikorkeakouluun kuin Tampereen yliopistonkin suuntaan. Pikassos OY:n hallinnoiman Osaava lastensuojelu -projektin aikana lastensuojelutyön kehittäminen laajeni seudulliseksi, mistä seurasi tarve vahvistaa Lastensuojelun erityispalveluyksikköä seudullisena yksikkönä. Hämeenlinnan seutukuntaan kuuluu kahdeksan kuntaa, ja väestöpohjaltaan seutu on asukasta. Kunnista Hämeenlinna on ainoa kaupunki, Hattula ja Janakkala kaupunkimaisia kuntia ja loput maaseutumaisia kuntia. Kuviossa 2 näkyvät kuntien koot vuoden 2004 väkiluvuilla.

9 Kuvio 2. Hämeenlinnan seudun kunnat asukaslukuineen. Hämeenlinnan seudun kahdeksan kunnan alueella oli vuonna 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä 1100 lasta, huostassa 131 ja jälkihuollossa 34 lasta/nuorta (SOTKAnet). Kuntien erityispalvelujen tarpeet liittyvät perhetyön palveluihin, osastokuntoutukseen, kriisitilanteissa osastosijoitukseen, verkostotyön erityisosaamiseen ja lastensuojelun sosiaalityön konsultaatioon. Ylipäätään kunnissa toivotaan katkeamatonta ja toimivaa perus- ja erityispalvelujen ketjua. Kehittämistarpeet liittyvät huoltosuunnitelmien systemaattiseen käyttöön, lastensuojeluasiakkuuden määrittelyyn, koko perheen mukaanottoon, arviointijärjestelmien kehittämiseen, resurssien oikeaan kohdentamiseen ja sosiaalityön roolin täsmentämiseen. Lastensuojelun erityispalvelujen nykytilan kartoituksessa ennen Lapsen Polku -hankkeen alkua vahvuuksina nähtiin olemassa oleva lastensuojelun erityispalveluyksikkö ja tiivis yhteys lasten ja nuorten psykiatriseen erityishoitoon sekä erilaiset lastensuojeluhankkeet. Palvelujen tuottamista mahdollistavat eri tavoin toteutetut ylisektoriset työparimallit, perheneuvolan konsultaatiokäytännöt ja lastenpsykiatrian erilaiset toimintamallit, erilaiset lapsen kuulemisen menetelmät, toimiva seudullinen perhepankki ja tutkiva työote. Lastensuojelun jatkuvan kehittämisen koettiin lisäävän alan houkuttelevuutta uusille työntekijöille. Uhkina nähtiin kuntatalouden rapautuminen, sosiaalityöntekijöiden loppuun palaminen, epäselvä lastensuojelun seudullinen johtaminen, sektorikeskeisyyden korostuminen ja ylisektoristen toimintamallien puuttuminen.

10 10

11 2. Hankkeen tavoitteet, toteutus ja tukirakenteet 11

12 2.1. Hankkeen tavoitteet 1. Lastensuojelun tarpeessa olevat lapset saavat seudulla oikea-aikaisen, tarpeenmukaisen ja laadukkaan palvelun. Tavoitteen toteuttamiseksi oli tärkeää kehittää ja ottaa käyttöön erilaisia tapoja lastensuojelutyön laadun tarkastelemiseksi. Hankkeen aluksi tarkasteltiin toteutuneita asiakasprosesseja ja niistä nousevia kysymyksiä. Erityiseksi selvityksen ja kehittämisen kohteeksi nousi, kuinka lastensuojelun tarvetta ja niistä syntyvää palvelutarvetta arvioidaan. Hämeenlinnan Perhekeskuksen toimintaa uudistettiin niin, että sinne perustettiin arviointiosasto lastensuojelutarpeen selkeämpää kartoittamista varten. Työryhmässä määriteltiin sellaiset asiakkuudet, joissa systemaattinen, pitempikestoinen ja yksilöllinen lastensuojelutarpeen kartoittaminen on välttämätöntä. Samalla koottiin yhteen erilaisia työmenetelmiä ja -välineitä käytettäväksi yleensä lastensuojelun tarpeen arvioinnin tueksi. Perhetyön osalta hankkeen aikana tarkennettiin eri perhetyön toimijoiden roolia ja osaamista eri tyyppisten asiakkuuksien kohdalla. Laatua tarkasteltiin myös valtakunnallisesti havaittujen pulmakohtien valossa. 2. Seudun lastensuojelun osaaminen tiivistyy jaetuksi asiantuntijuudeksi, jossa puheeksi ottaminen ja varhainen auttaminen ovat yhteistä osaamisen pääomaa. Hankkeen yhtenä tehtävänä oli ylläpitää erilaisia foorumeita, jotka mahdollistavat yhteisen keskustelun ja työn suunnittelemisen laajemmalla perspektiivillä. Myös lastensuojelun ohjeistusta, käsikirjaa rakennettiin, jotta saavutettaisiin yhtenäisiä työkäytäntöjä. Lisäksi lastensuojelun asiakkuusprosessien purkamisella ja niistä nousseista kysymyksistä keskustelemalla rakennettiin jaettua asiantuntijuutta. 3. Lastensuojelun seudullinen palvelurakenne selkiytyy siten, että lastensuojelun perus- ja erityispalvelut muodostavat yhtenäisen palveluverkoston ja lastensuojelun erityispalveluja tuottava toiminta muodostaa pysyvän, seudullisen lastensuojelun kehittämis- ja arviointiyksikön. Hankkeessa keskeisessä osassa olleen Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö tähtäsi myös siihen, että seudun kunnat saavat parempaa ja selkeämmin määriteltyä palvelua lastensuojeluasiakkailleen. Hankkeessa rakennettiin myös yhteyksiä Hämeen Ammattikorkeakouluun ja Tampereen Yliopistoon. Hankkeen tavoitteet olivat limittäisiä niin, että hankkeen eri toiminnat edistivät kaikkia tavoitteita omalta osaltaan. Tavoitteissa ja hankkeen toiminnoissa voidaan nähdä myös erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Tavoitteiden näkökulmina ovat: 1. Hanke johtamisen välineenä. Miten hanke tukee lastensuojelun johtamista niin paikallisella kuin seudullisellakin tasolla? 2. Asiantuntijuuden jakaminen ja hyväksikäyttö. Lastensuojeluketjussa on monia toimijoita ja organisaatioita. Miten saadaan luotua yhteistä linjaa, ja mitkä ovat ne foorumit, joissa käydään keskustelua ja kehitetään työtä? 3. Rakenteet ja niihin vaikuttaminen. Miten saadaan organisoitua rakenteita ja foorumeita keskustelulle ja kehittämiselle? Hankkeen ulottuvuudet: 1. Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelut. Hämeenlinna tarjoaa erityispalveluita seudun kunnille ja tärkeää on Hämeenlinnan kehittämistyö niin, että myös seudun kuntien näkökulma tulee huomioiduksi. 2. Seutunäkökulma. Sen lisäksi, että erityispalveluita kehitetään tulee myös kiinnittää huomiota kunnissa tehtävään työhön sekä kannustaa ja tukea myös kuntien omien palvelujen kehittämistyötä. 3. Pikassos-alue. Jotkin kehittämisen osa-alueet ovat niin isoja ja siinä määrin yleisiä, että kehittämistyötä 12

13 on järkevää tehdä laajemmalla alueella. Hankkeessa yhteistyötä tehtiin Pirkanmaan ja Satakunnan kanssa tietojärjestelmien ja lastensuojelun kuvausjärjestelmän puitteissa. 4. Koulutus- ja tutkimusyhteistyö. Hankkeessa on rakennettu koulutus- ja tutkimusyhteistyötä Hämeen Ammattikorkeakoulun ja Tampereen Yliopiston kanssa. Yksi kehittämisyksikön haasteista on harjoittelijoiden ja opinnäytetyön tekijöiden saaminen seudulle. Varsinkin pienempiin kuntiin heitä on ollut vaikea saada. Kehittämisyksikkö voisi ottaa selkeän roolin opiskelijoiden harjoittelussa sekä myös opinnäytetyön aiheitten välittämisestä oppilaitoksille Hankkeen toteutus ja tukirakenteet Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke toteutettiin ajalla ja sitä hallinnoi Hämeenlinnan kaupungin perusturva. Hankkeessa kokopäiväisenä työntekijänä työskenteli projektikoordinaattori Matti Karvonen. 20% työajallaan hankkeen toteuttamiseen osallistuivat: Karinsalo Ritva, sosiaalityön johtaja, Hämeenlinna Ollila Anna, lastensuojelun johtaja, Hämeenlinna Strang Camilla, johtava sosiaalityöntekijä, Hämeenlinna Koivisto Virva, vastaava perhetyöntekijä, Hämeenlinna Jaatinen Jaakko, vastaava ohjaaja, Hämeenlinna Lahti Sari, sosiaalityöntekijä, Lammi Näiden työntekijöiden lisäksi hankkeen toteuttamiseen erilaisissa työryhmissä ja kehittämisprosesseissa osallistui yhteensä 98 työntekijää ja heidän yhteenlaskettu työpanoksensa hankkeelle oli 295 henkilötyöpäivää. Hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset olivat euroa, josta Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää kehittämishankeavustusta oli 50 %. Kuntien osuudeksi tuleva 50% oli tarkoitus kerryttää työpanoksena ja sen oli määrä olla vähintään 20% yksittäisen työntekijän työajasta. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ollut mahdollista irrottaa niin paljon työaikaa, mistä johtuen hankkeen kuntaosuudet työpanoksena eivät toteutuneet. Tästä johtuen myös hankkeen kokonaiskustannuksia karsittiin jättämällä toteuttamatta joitain etukäteen suunniteltuja toimintoja. Hankkeen ohjaus- ja tukirakenteiksi ei muodostettu erillistä ohjausryhmää vaan ohjausryhmän tehtävät sulautettiin olemassa oleviin erilaisiin johtotiimeihin ja suunnattiin niiden toimintaa enemmän kehittävään ja hanketta ohjaavaan suuntaan. Hankkeen ohjaus- ja tukirakenteina toimi seuraavanlaisia ryhmiä: Seudullinen lastensuojelun johtotiimi: Karinsalo Ritva Sosiaalityön johtaja Hämeenlinna Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna Ylönen Paula (08/05 asti) Sosiaalityön johtaja Janakkala Raidén Outi (12/05 alkaen) Sosiaalityön johtaja Janakkala Lehmusmaa Paula Sosiaalityöntekijä Renko Lahti Sari Sosiaalityöntekijä Lammi Oksala Maija-Liisa Päivähoidonohjaaja Tuulos Saranpää Irja Sosiaalityöntekijä Hauho Järvinen Paula Sosiaalityöntekijä Kalvola Laaksonen Elina Sosiaalityöntekijä Hattula Sarkkola Tuula Seudullinen sosiaalipäivystyskoordinaattori Karvonen Matti Projektikoordinaattori 13

14 Seudullisen lastensuojelun johtotiimin pääasiallisena tehtävänä oli miettiä ja tukea lastensuojelun seudullista kehittämistä sekä kunnissa toteutettavan peruspalvelujen ja seudullisten erityispalvelujen suhdetta. Johtotiimi kokoontui hankkeen aikana tiivistetysti noin kerran kuukaudessa, ja se myös raportoi toiminnastaan seudun sosiaalijohtajien työvaliokunnalle. Seitsikko-ryhmä (Hämeenlinnan lastensuojelun johtotiimi): Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna Järvelä Silja (09/05 asti) Sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Tallgren Tutta (09/05 alk.) Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Vitie-Mäkelä Mariitta (12/05 asti) Sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Nieminen-Kurki Tuija (01/06 alk.) Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Strang Camilla Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Koivisto Virva Vastaava perhetyöntekijä Hämeenlinna Ventola Pirjo Vastaava ohjaaja Alvari-perhetyö Jaatinen Jaakko Vastaava ohjaaja Hämeenlinna Karvonen Matti Projektikoordinaattori Seitsikko-ryhmän tehtävänä on koordinoida ja kehittää Hämeenlinnan lastensuojelua sekä yhtenäistää työkäytäntöjä ja tehdä linjauksia. Seitsikko-ryhmässä käsiteltiin hankkeen aikana muun muassa asiakasprosessien purkamisista nousseita huomioita, lastensuojeluasiakkuuden määrittelyä ja asiakkaaksi tulemisen prosesseja. Seitsikko-ryhmä myös kantaa vastuuta hankkeessa tehdyn lastensuojelun käsikirjan asiasisällöstä. Seitsikko kokoontui hankkeen aikana noin kerran kuukaudessa. Kvintetti-ryhmä (Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen johtotiimi): Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna Strang Camilla Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna Koivisto Virva Vastaava perhetyöntekijä Hämeenlinna Jaatinen Jaakko Vastaava ohjaaja Hämeenlinna Karvonen Matti Projektikoordinaattori Kvintetti-ryhmän tehtävänä on ollut kehittää Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen johtamista ja koordinoida Lapsen Polku -hankkeessa tehtyä erityispalvelujen kehittämisprosessia. Kvintetti-ryhmään on hankkeen aikana osallistunut tarpeen mukaan erityispalvelujen kehittämisprosessin tukena ollut ulkopuolinen konsultti Pekka Kuru Löytöretki Oy:stä. Kvintetti-ryhmä on hankkeen aikana kokoontunut kerran kuukaudessa. Hankkeen alkuvaiheessa kutsuttiin koolle myös asiantuntijaryhmä tuomaan näkökulmaa tutkimuksen, oppilaitosten ja käytännön työelämän yhteistyöhön. Asiantuntijaryhmän jäseninä olivat edustajat STM:stä, Stakesista, Pikassoksesta, Tampereen yliopistosta, Hämeen Ammattikorkeakoulusta sekä hankkeen edustajina sosiaalityön johtaja, lastensuojelun johtaja ja projektikoordinaattori. Asiantuntijaryhmän tehtävänä oli rakentaa lastensuojelun seudullisen arviointi- ja kehittämisyksikön toimintamallia sekä kytkeä tutkimusta ja koulutusta kehittämisyksikön toimintaan ja valtakunnallisiin linjauksiin. Asiantuntijaryhmä: Karinsalo Ritva Sosiaalityön johtaja Hämeenlinna Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna Pösö Tarja Professori Tampereen yliopisto Rimmi Pirkko Lehtori Hämeen ammattikorkeakoulu 14

15 Laiho Kristiina Lastensuojelun kehittämispäällikkö Pikassos Oy/STM Heino Tarja Tutkija Stakes Rautniemi Lasse (05/05 asti) Toimitusjohtaja Pikassos Oy Janhunen Mervi (05/05 alk.) Suunnittelija Pikassos Oy Karvonen Matti Projektikoordinaattori Lapsen Polku -hanke Asiantuntijaryhmässä mietittiin opiskelijoiden parempaa ja järjestelmällisempää mukaanottoa lastensuojeluun sekä harjoittelun että opinnäytetöiden muodossa. Ryhmässä rakennettiin myös yhteyksiä Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikköön, ja Satakunnan edustajat olivat kerran mukana ryhmän kokouksessa. Hämeenlinnan ja Tampereen edustajat myös vierailivat Satakunnassa tammikuussa Asiantuntijaryhmässä keskusteltiin myös valtakunnallista tilastointia paremmin lastensuojelua kuvaavan tiedon keräämisestä ja sen pilotoinnista Hämeenlinnan seudulla. Pilotoinnin tarkoituksena olisi rakentaa kuvausjärjestelmää siitä, miten lastensuojeluasiakkuus syntyy, mitä lastensuojelun prosesseissa tehdään ja miten lapsi kulkee läpi lastensuojeluprosessin. Kuvausjärjestelmä-ajatus laajeni myöhemmin niin, että pilotointia ryhdyttiin järjestämään Tampereella, koska siellä oli jo kerätty omiin tarkoituksiin erilaista lastensuojelua kuvaavaa tilastointitietoa. Pilotointiin oli Lapsen Polku -hankkeen päättyessä lähdössä mukaan Tampereen lisäksi mahdollisesti Hämeenlinna ja Pori sekä Tampereen seudun kuntia. Kuvausjärjestelmän pilotoinnissa on mukana myös Stakesin ja Tampereen yliopiston edustus. Lapsen Polku Laadukkaaksi -projektin asiantuntijaryhmä kokoontui hankkeen aikana kuusi kertaa Hankkeen tiedotus ja yhteydet muihin lastensuojeluhankkeisiin Hankkeen alkuvaiheessa tavoitteista ja toteutettaviksi aiotuista toiminnoista tiedotettiin vierailemalla eri työntekijätiimeissä, vierailuilla kunnissa sekä lastensuojelun johtotiimissä. Hankkeen toimintaa on esitelty myös seuraavissa tapahtumissa: - Hämeenlinnan sosiaalityön työkokous syyskuussa Seutukehittäjien työkokous marraskuussa Hämeenlinnan perusturvan laajennettu johtoryhmä maaliskuussa Hämeenlinnan perusturvalautakunnan kokous huhtikuussa STM:n valtakunnallinen lastensuojeluhankkeitten työkokous toukokuussa Hämeenlinnan seudun sosiaalijohtajien työvaliokunta elokuussa Sosiaalialan kehittämishankkeen alueellisen johtoryhmän Kanta-Hämeen jaoston seminaari syyskuussa Hämeenlinnassa järjestetyssä Lasten Oikeuksien Päivän päättäjille suunnatussa aamukahvitilaisuudessa hankkeesta oli tietoa julisteen muodossa. Yhteyksiä muihin kehittämishankkeisiin on pidetty yllä etupäässä STM:n järjestämissä valtakunnallisissa lastensuojeluhankkeitten työkokouksissa, joita on Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana ollut 11 päivää. Etelä-Suomen lääninhallitus järjesti myös työkokouksen marraskuussa 2004 lasten ja nuorten perheitten palveluihin keskittyville hankkeille, jossa Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen edustaja oli mukana. Myös kuntaliiton seutuneuvonnan järjestämiin seutukehittäjien työkokouksiin on hankkeesta pystytty osallistumaan kerran. Hämeenlinnan lastensuojelun johtotiimi on käynyt myös Kotkassa tutustumassa Etelä-Kymenlaakson seutukehittäjähankkeeseen ja Etelä-Kymenlaakson seudullisiin palveluihin. Joensuun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhanke on käynyt tutustumassa Hämeenlinnan lastensuojelun seudullisiin palveluihin ja Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeeseen. Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön edustajat vierailivat Hämeenlinnassa hankkeen asiantuntijaryhmässä ja Hämeenlinnan edustajat vuorostaan Porissa. Myös Lahden seudulla toteutettavan Kapsäkki-hankkeen edustaja on vieraillut Hämeenlinnassa tutustumassa seudullisiin palveluihin ja niiden järjestämistapaan. 15

16 Hankkeen tiedottamisessa on hyödynnetty aiemmin toteutetussa Lastensuojelun verkkokollega -hankkeessa rakennettuja sähköpostituslistoja, joilla on jäseninä noin 200 Kanta-Hämeen lastensuojelun työntekijää. Sähköpostilistoilla on etupäässä välitetty tietoa erilaisista koulutuksista sekä Sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun kehittämisohjelman eri osioita työstäneiden työryhmien tiedotteita ja väliraportteja. Hankkeen perustiedot ovat olleet internetissä esillä Hämeenlinnan perusturvan sivuilla. Lisäksi hankkeen toiminnasta ja sisällöstä rakennettiin internet-sivut Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulla aiemmin vaikuttaneen Lastensuojelun verkkokollega -hankkeen sivustolle. Sivusto löytyy osoitteesta verkkokollega.com ja siellä on oma osio Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeelle. 16

17 3. Hankkeen toteuttaminen ja tulokset 17

18 Lapsen Polku Laadukkaaksi hankkeen keskeisinä toimintoina olivat: - Asiakkuusprosessien purkaminen, tarkastelu ja kriittisten saumakohtien etsiminen - Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö - Lastensuojelun seudullisen johtotiimin toiminta - Lastensuojelun käsikirjan rakentaminen - Osaamiskartoitustyökalun rakentaminen - Perhetyön avainryhmän toiminnan tehostaminen - Lisäksi hanke oli mukana joissakin kokeiluissa, jotka kaikki eivät välttämättä lähteneet etenemään ajatellulla aikataululla ja innostuksella Asiakastyön prosessit Lastensuojelun keskusliitto ja Suomen kuntaliitto toteuttivat vuosina Harava-projektin kolmella pilottialueella: Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Länsi-Pohjan seutukunnassa. Keski-Suomen pilottialueella kehitettiin Matka-malli eli moniammatillisen työn kehittäminen ja arviointi asiakastyön prosessien avaamisen avulla. Matka -menetelmä on oppimisprosessi, jossa on tarkoitus lisätä osallistujien valmiuksia moniammatilliseen työhön. Sen tarkoituksena on myös selkiyttää omaa ammatillista roolia, lisätä luottamusta muita ammattilaisia kohtaan, jämäköittää asiakastyön prosesseja ja vahvistaa asiakaslähtöisyyttä. (Kihlman 2004). Matka-mallissa käydään läpi jonkin asiakastapauksen työprosessia kuvaamalla tapahtuneet asiat aikajanalle, analysoimalla työssä mukana olleitten tai tiimin kanssa prosessia ja hyödyntämällä sen jälkeen oppimisprosessin palautetta työn kehittämiseksi. Matka-menetelmän työskentelyvaiheet tiivistetysti ovat: 1. Ryhmän kokoaminen 2. Ryhmätoiminnan käynnistäminen 3. Prosessien kuvaaminen - asiakkaan/perheen lupa - tietojen keruu papereista ja mukana olleilta - aikajanalle piirtäminen kohdistaen huomio palvelujen toimintaan - esittely ryhmälle 4. Prosessien analysointi - analysointi prosessissa mukana olleiden ja/tai työparin tai -tiimin kanssa - asiakashaastattelu - analysointi ryhmässä 5. Kertyneen kokemuksen ja tiedon hyödyntäminen - oppimisprosessin palautteen kokoaminen - ammattikuntakohtaiset toimivat käytännöt, muutostarpeet ja -keinot - poikkihallinnollinen kehittämisohjelma 6. Menetelmän soveltaminen - työnohjaus ja konsultaatio - selkeyttämisväline itselle ja asiakkaalle - huoltosuunnitelman tarkistuksessa tai huostaanoton valmistelussa - eri sektoreiden moniammatillisen työn kehittämiseksi. Lapsen Polku -hankkeessa lähdettiin heti hankkeen alkuvaiheessa purkamaan asiakastyön prosesseja. Prosesseja purettiin kolmessa ympäristökunnassa ja Hämeenlinnassa kolmessa toimipisteessä. Prosessikuvauksia rakennettiin niin, että asiakastapauksessa mukana ollut työntekijä luki asiakaskertomuksen ja teki siitä tiivistellyn kuvauksen aikajanalle muuttaen samalla asiakastapauksen tunnistamattomaan muotoon. Prosessikuvauksen ytimenä oli käytetyt palvelut ja erilaiset päätökset tai keskeiset kään- 18

19 nekohdat. Kuvaus sisälsi siis yksinkertaisen kuvauksen tapahtumista. Kuvattaviksi prosesseiksi valikoituivat sellaiset tapaukset, jotka olivat päättyneet huostaanottoon tai avohuollon sijoitukseen. Kahdessa tapauksessa prosessikuvauksen tekemisen hoitivat harjoitteluaan suorittavat opiskelijat, joista toinen raportoi prosessikuvaustyöskentelyn omana kehittämistehtävänään Hämeen Ammattikorkeakoululle. Prosessikuvaukset tehtiin paperille joissakin tapauksissa fläppitauluille ja ne koottiin myös koneelliseksi kuvaukseksi. Kahdessa prosessikuvauksessa hyödynnettiin myös huolen vyöhykkeistöä piirtämällä huolikäyrää asiakasprosessin ajalta. Käyrä syntyi lukemalla asiakaskertomusta ja arvioimalla viikon huolen taso. Käyrä kuvasi sitä, miten suurelta työntekijöiden huoli lapsesta näytti jälkeenpäin tai sivullisen silmin katsottaessa. Esimerkki asiakastyön prosessikuvauksesta huolikäyrän kanssa on esitetty kuviossa 3. Huolen suuruutta ei välttämättä arvioinut työtä tehnyt työntekijä, koska myös työntekijävaihdoksia oli tapahtunut. Huolen vyöhykkeistöä ja eri huolen asteelle sopivia työmenetelmiä on kehitetty aikanaan Palmuke-projektissa ja jatkossa Stakesin Verkostotutkimus ja kehittämismenetelmät -ryhmässä (Stakes 2005). Huolen suuruus oli jaoteltu 7-portaiselle asteikolle ja asteikkoja kuvaavalle työntekijän oman toiminnan kuvaukselle: Huolen taso: Oman toiminnan sopivuus: 0-1 Ei huolta. Läheis- ja työntekijätuki toimii. Oma toiminta liittyy hyvin kokonaisuuteen. 2-3 Pieni huoli on käynyt mielessä. Ehkä ajatuksia lisävoimavarojen tarpeesta mutta luottamus omiin mahdollisuuksiin on hyvä tai vahva. 4-5 Huoli on lisääntynyt. Luottamus omiin voimavaroihin on ehtymässä ja lisävoimavarojen tarvetta koetaan selvästi. 6-7 Huolta on paljon ja lapsi on vaarassa. Asiaan on saatava muutos heti, eikä asia ratkea omalla toiminnalla vaan tarvitaan lisävoimavaroja. HUOLIKÄYRÄ Mittauspiste - viikot Kuvio 3. Asiakastyön prosessikuvaus huolikäyrän kanssa. 19

20 Asiakastyön prosessikuvauksessa aikajanalle kiinnitettiin huomiota myös eri työntekijöiden mukanaoloon lapsen prosessissa. Kuvauksissa piirrettiin aikajanalle tapahtumien lisäksi myös eri työntekijöille aikajanat siitä, missä vaiheessa he olivat olleet prosessissa mukana. Kuviossa 4 on kuvattuna esimerkki prosessin avaamisesta. Prosessien avaaminen ja niistä keskusteleminen toi esiin monenlaisia valaisevia seikkoja. Erään prosessin avaamisen yhteydessä havaittiin, että yhden vuoden aikana oli lapsen asiakasdokumentaatiossa: - 20 erilaista interventiota tai lastensuojelupäätöstä. - Interventioista 18 oli sellaisia joilla oli konkreettisia vaikutuksia lapsen elämään (hoitotahon vaihtuminen, perheen muutto, koululuokan vaihto, palaveri jossa päätetään sijoituspaikan vaihdosta jne.). Siis noin kolmen viikon välein. - Interventioista 13 oli sellaisia, joissa mukaan tuli uusi viranomainen tai lapsen asiaa hoitava työntekijä vaihtui. - Alkuperäisestä kouluterveydenhoitajan huolenilmaisusta lähtien vuoden kuluessa lapsen elämään oli astunut 19 erilaista hänen asiaansa hoitavaa viranomaista (luvussa mukana vain niin sanotussa lähivastuussa olevat työntekijät eli ei esimerkiksi hoitolaitosten koko hoitava henkilökunta). Prosessikuvauksista keskusteltaessa työntekijöiden kanssa nousi esille huomionarvoisia seikkoja kuten: - Kun asiakastyöhön tulee monia toimijoita alkaa kokonaisuuden hallinta olla vaikeaa. Kuka omistaa moniammatillisen ja mahdollisesti montaa hallinnon alaa koskettavan prosessin? Kuka sitä johtaa? - Asiakkuusprosessin alkupuolella lapsen ääni näyttää jäävän kuulumattomiin. Avohuollon sijoituksen jälkeen lapset alkavat näkyä enemmän dokumentoinnissa, siihen asti dokumentointi keskittyy vanhempiin. - Lasten kanssa keskustelu muun muassa sijoituksen kestosta ei juurikaan näy dokumenteista; joissakin tapauksissa vanhempien kerrotaan keskustelleen tilanteesta lasten kanssa. - Pitäisikö uuden hoitotahon tullessa mukaan olla tarkempana, että lapsi ei kokisi tulevansa pompotelluksi. - Asiakasprosessien avaaminen, huolikäyrän piirtäminen ja sen läpikäyminen asiakkaan kanssa on joissakin asiakkuuksissa hyvä tapa valaista kokonaiskuvaa vanhemmille. Huolesta puhuminen myös ulkoistaa ongelmaa, ja keskustelusta ei tule niin syyttävää kuin siitä helposti voisi tulla. Huolesta puhuminen osallistaa vanhempia. 20