Taide siltana omakohtaisen kokemuksen tavoittamiseen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen Taiteilija-kehittäjä Elina Aho

Transkriptio

1 Taide siltana omakohtaisen kokemuksen tavoittamiseen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen Taiteilija-kehittäjä Elina Aho Unelmani on kehittää pitkäjänteisesti taiteen eri sovelluskäyttöjä, liittyen mm. oppimiseen, aikuispedagogiikkaan, organisaatioiden oppimiseen kuin yhteisöjen osallistamiseen aktiiviseen työhön omien elinympäristöjen ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Unelmani on myös laajentaa kuvataiteen käyttömahdollisuuksia tinkimättä korkeasta taiteellisesta ambitiosta. Elina Aho, Koulutukseltani olen taiteen maisteri (The Glasgow School of Art, pääaine maalaus ja käytäntölähtöinen taiteellinen tutkimus) ja psykologian maisteri (Helsingin yliopisto). Erityisenä kiinnostuksenkohteenani on niin taiteen, pedagogian kuin psykologian rajapinnat, ihmisten välinen vuorovaikutus, dialogisuus, kuvataide, tanssi/liike, merkityksen rakentaminen sekä ruumiillisuus. Taiteellisen työskentelyni ytimessä on ruumiillisuus ja tutkimalla oppiminen niin omassa kuvataiteellisessa praktiikassani, monitaiteisissa yhteistyöprojekteissa kuin suhteessani opetukseen ja taiteellisiin interventioihin. Olen kiinnostunut ohjaamaan toisinnäkemistä ja -kokemista, mahdollisuuksien näkemistä ja moninaisuuden arvostamista avaamaan polkua tuntemattomaan ja tekemään näkymätöntä näkyväksi. Opetan kehittämääni Ruumiinkuvia-koulutusta eri alojen taiteilijoille, taidepedagogeille ja -terapeuteille yhteistyössä Kriittisen korkeakoulun ja Otavan Opiston Osuuskunnan kanssa. Koulutus käsittelee havaitsemisen ja ilmaisun kehittämistä työvälineenä piirustus. Aiheita ovat mm. ruumiinkuva, liike, omakuva ja kokeellinen laboratorio. Psykologina työskentelin seitsemän vuoden ajan työyhteisöjen ja esimiestyön kehittämisen, kuntoutuksen (työkyky, ASLAK), tutkimuksen ja oppimisen ohjaamisen parissa, sekä keskisuuren yrityksen hallituksen asiantuntijajäsenenä. Helsinki Creates Work Tällä hetkellä työskentelen Helsingin kaupungin ja Taideyliopiston valmisteluhankkeessa Helsinki Creates Work (Helcre). Hankkeessa kahdeksan taiteilijaa eri aloilta työskentelevät taiteen keinoin yhteisöllisyyden, osallistamisen ja hyvinvoinnin kehittämiseksi eri sektoreilla. Helcre ja Taiteilija-kehittäjänä opinnot ovat avanneet minulle näkymiä taiteeseen muutosvoimana organisaatioissa ja yhteiskunnassa matkalla kohti inhimillisempää työelämää ja taiteen juurtumista arkeen. Olen myös innostunut oppimisesta niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta. Taiteellisten interventioiden tulokulma Tulokulmani taiteellisiin interventioihin työyhteisöjen kehittämisprosesseissa on taiteilija-fasilitaattorina toimiminen, itsereflektion, dialogisuuden ja refleksiivisyyden kehittäminen sekä luovan tekemisen prosessi. Työhöni taiteellisten interventioiden parissa ammennan omasta taiteen tekemisen prosessista, jossa työskentelen monimenetelmäisesti maalauksen, piirustuksen, kirjoittamisen, dokumentoinnin ja performatiivisuuden keinoin. Ajattelen taidetta siltana omakohtaisen kokemuksen tavoittamiseen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen, jossa on läsnä aistit, kuva ja liike. Tärkeitä ovat myös reflektio, etäisyydenottaminen ja taiteen symbolisuus. Tulokulmassani yhdistyvät niin taiteellisten menetelmien ja prosessien tuntemus, kuin taideterapeuttinen ja organisaatiopsykologinen ajattelu. Työssäni korostuvat läsnäolo, sallivuus, intuitio, kokeellisuus, oppimiskokemuksen sekä henkilökohtaisen kokemuksen arvostaminen, näkemään oppiminen, havainto, mindfulness, kehon ja mielen integraatio, hiljaisuus ja moniaistisuus, sekä rohkeus siirtää ideat käytäntöön. Kaiken ytimessä koen olevan uteliaisuuden itse elämää ja sen moninaisia ilmiöitä kohtaan, sekä ihmisläheisen ihmiskäsityksen. Työskentelyäni luonnehtii arvostava, tutkiva ja kannustava ote. Teen yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa. Organisaatioissa tapahtuvissa taiteellisissa interventioissa olen toiminut niin julkisella sektorilla (opetusala, sosiaali- ja terveysala) kuin yksityisellä sektorilla (yritykset). Monitaiteisissa yhteistyöprojekteissa olen kiinnostunut kuvan suhteesta muihin taiteenaloihin (kuva ja liike, kuva ja ääni) kuin myös taiteen tuomisesta perinteisestä näyttelykontekstista urbaaniin kaupunkitilaan eläväksi osaksi kaupunkia ja ihmisten osallistamisesta luovaan tekemiseen/ajatteluun. Asiakas- ja tarvelähtöisyys Yhteisöille ja organisaatioille suunnatuissa taiteellisissa interventioissa lähtökohtana on prosessin suunnittelu asiakkaan tarpeista lähtien. Tutustuminen kohteeseen ja asiakkaan tarpeisiin on tärkeä osa valmistelutyötä. Prosessin kesto voi olla yksittäisestä työpajasta pitkäjänteiseen muutokseen pyrkivään prosessiin. Lopputulemana voi syntyä esimerkiksi yhteisöllinen taideteos tai taidenäyttely yhteisön tiloihin. Taide mahdollistaa pysähtymisen nykyhetkeen ja elämyksellisen oppimisen. (portfolio) (Helsinki Creates Work)

2 Luovuutta työarkeen! Ajatusten näkyväksi tekemistä yhteisen toiminnan ja käsillä tekemisen kautta Taiteilja-kehittäjä Tero Annanolli Luovuus on käyttövoimaa! Taidelähtöisessä kehittämisessä korostuvat luovuus, leikkisyys, heittäytyminen, uskallus ja yhdessä tekeminen. Taidelähtöiset menetelmät vahvistavat toisinnäkemisen kykyä. Käsillä tekeminen tuo näkyväksi asioiden visualisoinnin ja yhteisen toiminnan. Toiminnan seurauksena syntyy konkreettisia luonnoksia. Tero Annanolli, Tero Annanolli, TaM, on kuvataiteilija, taidepedagogi ja taiteilija-kehittäjä työelämässä. Hänen maalaustapansa on hyvin materiaalilähtöinen. Keskeisiä asioita Annanollin työskentelyssä ovat pintastruktuuri ja jo kertaalleen käytetyt materiaalit. Maalausprosessissa korostuu käsityömäisyys, sormenpäiden välittämä tunne. Näitä menetelmiä ja havaintoja Annanolli soveltaa Luovuuspajassa. Luovuustyöpaja Luovuustyöpaja on organisaatioita taiteen keinoin kehittävän Annanollin käytännön kokemusten pohjalta ideoitu taidelähtöinen työelämän kehittämisen menetelmä. Ajatusten visualisointiin ja asioiden toisinnäkemiseen on tarvetta yritysmaailmassa, työyhteisöjen organisaatioissa ja luovissa myyntitapahtumissa. Tarvetta on erityisesti sellaiseen ajatusten visualisointiin, joka syntyy itse käsillä tekemällä. Väri, käden liike ja vuorovaikutus muihin osallistujiin synnyttää kokijassa työelämään liittyviä uusia havaintoja. Luovuustyöpajassa taiteen tekeminen antaa työkaluja asioiden toisinnäkemiseen. Miten koen kollegat, työyhteisön ja yhteiset haasteet tuoreesta näkökulmasta? Työskentely tapahtuu yhdessä, yhtä aikaa ja yhteiselle materiaalille mutta lopputulos on yksilöllinen. Luovuustyöpajat räätälöidään asiakasorganisaation tarpeisiin. Teemoja voivat olla esimerkiksi: luova toisinnäkeminen oman työn ja persoonan näkyväksi tekeminen toimintatapojen ja rakenteiden uudelleen tarkastelu työhyvinvointi varainkeruu Kenelle Organisaatioille, jotka haluavat kehittää työhyvinvointia, valmiuksia muutosten hallintaan, johtamista, vuorovaikutustaitoa, luovuutta sekä uusien ajatusten ideointia asioiden toisinnäkemistä. Annanolli on toteuttanut lukuisia Luovuuspajoja eri kohderyhmille kuten esimerkiksi Eduskunnan Arkadia-seuralle, Aalto yliopistolle (Alumnisuhteet), K.Hartwall Oy:n johtoryhmälle ja tuotannon esimiehille, Helen Oy:lle, Kone Oy:lle, Nenäpäivä-sää tiölle, Suomen Taitoluisteluliito ry:lle, Finlandia Trophy:lle ja Luova Suomi -hankkeelle. Hyödyt Taiteen vaikutukset organisaatioon ja siitä saatava hyöty: työhyvinvointia edistämällä pystytään parantamaan yrityksen kannattavuutta taide vahvistaa mielikuvitusta sitä, miten ihmiset näkevät, tulkitsevat ja esittävät ratkaisuja taiteen avulla on mahdollista lisätä riskinottoa, kykyä toimia yllättävien tilanteiden edessä taide lisää improvisointikykyä eli kykyä muuttaa suuntaa ja jopa määritellä tavoitteita uusiksi toimintaympäristön muuttuessa taide vahvistaa epävarmuuden sietoa se opettaa ihmiset joustaviksi ja antaa keinoja käsitellä sekä myös hyväksyä erilaisuutta taidelähtöisillä menetelmillä johdatetaan toisinnäkemiseen ja oman työn näkyväksi tekemiseen

3 Kehon kautta kohti toista Taiteilija-kehittäjä Sanna From Minua kiehtoo tanssin, liikkeen ja kosketuksen mahdollisuudet toimia sekä yhteiskunnallisen että yksilöllisen muutoksen moottoreina. Idealistina minua kiinnostaa kohtaamisen ja osallisuuden merkitys ihmisyhteisöissä. Kehon kautta kohti toista. Sanna From, Tanssitaiteilija Sanna From on työskennellyt tanssin kentällä viimeiset viisitoista vuotta sekä tanssijana että pedagogina erilaisissa toimintaympäristöissä. Pedagogin työ on johdattanut hänet pohtimaan tanssin mahdollisuuksia laajemmin ja vienyt työuraa soveltavan taiteen poluille. Viime vuodet Sanna on työskennellyt tiiviisti Uuden tanssin keskus Zodiakin yleisötyöhankkeissa ja kehittänyt omaa praktiikkaansa yhteistyössä Zodiakin kanssa. työpajoja ja valmennusta, joissa liike, tanssi ja kosketus tulevat osaksi hoitotyötä. Kehon kautta kohti toista interventio kohtaamisen taiteesta. Kenelle? Hoitotyön organisaatioille, tiimeille, esimiehille ja yhteisöille. Mihin tarpeisiin? Henkilöstön osaamisen kehittämiseen Työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen lisäämiseen Henkilökunnan sitouttamiseen Hoitokulttuuriin kehittämiseen Tavoitteita ja vaikutuksia Työssäjaksamisen lisääntyminen Työn mielekkyyden vahvistuminen Työn kuormittavuuden vähentyminen Työilmapiirin parantuminen Asiakastyytyväisyyden lisääntyminen Uusien työtapojen synnyttäminen ja vakiinnuttaminen Hoitotyön arvostuksen lisääminen Millä keinoin? Taidelähtöisesti liikkeen, kosketuksen ja tanssin avulla toiminnallisesti, kehollisesti, kokonaisvaltaisesti. Mitä työpajoissa konkreettisesti tehdään? Matalan kynnyksen toiminnallisin harjoittein tutustutaan omaan kehoon, liikkeeseen ja tanssiin purkaen samalla niihin liittyviä mahdollisia lukkoja ja ennakkoasenteita. Rohkaistaan ja kannustetaan omien ratkaisujen ja luovuuden löytämiseen. Tutustutaan tanssin mahdollisuuksiin osana hoitotyön arkea näkökulmasta, jossa tanssille ei aseteta ennalta määrättyä muotoa vaan tanssi löytyy mielikuvien kautta ja kontaktissa toisiin. Tutustutaan kehoon ja kosketukseen kommunikaation välineenä, herkistetään aisteja. Harjoitellaan kokonaisvaltaista läsnäoloa, rentoutumista, toisen koskettamista ja kosketettavana olemista. Tarkastellaan omaa työtä liikkeen näkökulmasta ja puretaan arjen rakenteita liikekompositioiksi, joiden katsomisen ja purkamisen kautta saatuja havaintoja tuodaan yhteiseen keskusteluun. Työpajoissa koettua ja oivallettua linkitetään omaan työhön ja intervention tavoitteisiin keskusteluin ja taidelähtöisin menetelmin

4 Hukkuminen sanoihin. Sanoja sanoja saoja snoja saaojaaanojasssssnnnnooooaaaa Taiteilija-kehittäjä Johanna Ikola Kokemuksellinen tekeminen ei synnytä korkealentoista sananhelinää, vaan nostaa esiin kokijan kokemuspiiristä itselle merkityksellisiä asioita, jotka muokkautuvat osaksi itsetuntemusta. Kokemukset ovat tallessa kehomuistissamme tekoina, tunteina ja toimintana, ollen näin kokijalle aitoja, merkityksellisiä ja henkilökohtaisia. Ikola, Johanna Tanssija Johanna Ikola on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 2005, jonka jälkeen hän on toiminut tanssijana ja koreografina. Ikola on työskennellyt tanssin läänintaiteilijana , jolloin kiinnostus tanssitaiteen vaikutusmahdollisuuksiin työyhteisön ja organisaatioiden kehittämisessä alkoi. Ikola on toiminut myös kehonhuollon opettajana ja johtanut erilaisia työpajoja ja hankkeita erilaisille ryhmille kuten nuorille ja työyhteisöille. Työnsä moniulotteisuutta hän kuvaa seuraavasti: Tanssitaiteilijana olen työskennellyt välillä tanssijan roolissa toteuttamassa koreografin visiota, välillä tasavertaisena työryhmän jäsenenä etsien koko ryhmän yhteistä toimintatapaa ja parasta mahdollista lopputulosta, välillä oman taiteellisen vision eteen verta, hikeä ja kyyneleitä vuodattavana taiteilijana, välillä ryhmän johtajana, välillä läänintaiteilijan asiantuntijaroolissa ja organisaattorina, eteenpäin vetävänä voimana, idealistina, kannustajana ja välillä lähes terapeuttisena kuuntelijana, kun taide ja keho ovat saaneet kokijassaan elämyksiä liikkeelle. Yhteistä näille erilaisille rooleille ja tekemisen tavoille on aina ollut vahva kehollisuus, yhteisöllisyys, mielekkyys ja läsnäolo. Koen, että nämä arvot ovat erittäin tärkeitä kaikessa nykypäivän työelämässä. Ikola, Johanna Ikola toimii vapaana tanssitaiteilijana ja valmistuu keväällä 2015 Taideyliopiston Taiteilija-kehittäjäksi organisaatioon taiteelliset interventiot työelämään erikoistumisohjelmasta. Mentorina opinnoissa on toiminut näyttelijä, työyhteisövalmentaja Niina Nurminen (ArtSense Oy), jonka kanssa Ikola on toiminut työparina syksystä 2014 alkaen. kehollista valmennusta työyhteisöille. Tanssijana minulle on tärkeää avoin vuorovaikutussuhde toisiin ihmisiin. Ollakseen avoin ympäristölle on ihmisen osattava kuunnella myös itseään ja kehoaan. Nykypäivänä kiire hallitsee elämää. Pienikin hengityksen kuuntelu, läsnäolon hetki ja kehon asennon korjaus tuo energiaa, voimavaroja ja varmuutta olemiseen ja auttaa jaksamaan kiireen keskellä. Olen kehittänyt tanssitaiteessa käytettyjä tietoisuuden, energian ja vuorovaikutuksen metodeja muuhun työelämään soveltuviksi. Näiden metodien avulla saadaan uutta ja erilaista näkökulmaa omaan työhön ja työhyvinvointiin. Kokemusten jakaminen ja oivalluksien tekeminen yhdessä tuo yleensä esiin jotain aivan uutta ja ennakoimatonta. Erilaisten näkökulmien sekoittaminen haastaa parhaimmillaan olemassa olevia rajoja ja luo uuden rohkean tavan tehdä työtä ja inspiroitua toisista. Kenelle? Valmennus on suunnattu erilaisille organisaatioille, jotka haluavat kehittää työhyvinvointia, vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja, löytää uusia näkökulmia työntekemiseen, tukea persoonia ryhmässä ja kehittää yhteisöstä parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Aiheet Valmennuksen sisällöt räätälöidään aina asiakas- ja tarvelähtöisesti. Aiheina voi olla esimerkiksi vuorovaikutustaidot, esiintyminen, luottamus, identiteetti ja persoona työssä, haastavat työtilanteet, valta ja toisen ihmisen kohtaaminen. Miten Taiteen toimintalogiikan näkökulman herättäminen liike-elämän toimintalogiikan rinnalle synnyttää positiivista ja elämyksellistä värinää. Tämä yhteensaattaminen mahdollistaa toimintatapojen uudelleen järjestymistä ja innostumista sekä myös tunteen ja persoonan tuomista työntekemiseen. Valmennus koostuu työpajoista, jotka rakentuvat kokemuksellisista harjoitteista. Harjoitteet pohjautuvat erilaisiin tanssi- ja teatteritaiteessa käytettyihin yksinkertaisiin menetelmiin, joissa korostuu kehon ja mielen yhteistyö. Yksilö- ja ryhmäharjoitteilla syvennytään oman kokemuksen kautta siihen miltä asiat minussa tuntuvat, mitä se tarkoittaa ja miten se näkyy ulospäin. Valmennuksessa opetellaan tunnistamaan erilaisia kehollisia tuntemuksia, tunteita, reagointitapoja, provosoitumista ja turhautumia. Mietitään mitkä ovat minun keinoni vaikuttaa itseeni ja sitä kautta koko yhteisön toimintaan. Harjoitteet nostavat esiin kysymyksiä ja keskustelua omiin kokemuksiin perustuen. Yhdessä jaetut kokemukset ja oivallukset voivat muuttaa toimintatapojamme syvältä ja tuoda nopeastikin konkreettista kehitystä yhteisön toimintaan. Kehollisuus Yhteisöllisyys Mielekkyys Läsnäolo Keho on tärkeä työväline kaikessa mitä teemme. Kehoa voi opetella kuuntelemaan ja tunnistamaan sen viestejä ja tarpeita. Olemisemme todentuu pääosin vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin. Siinä kommunikaatio ja vuorovaikutustaidot ovat keskeisinä. Yhdessä tekeminen on luova voimavara, joka kehittää niin yksilöä kuin ryhmää. Elämän ja työn tasapainoinen mielekkyys on tärkeää hyvinvoinnille. Taiteilijana mielekkyyden käsite nousee esiin kaikissa pyrkimyksissäni. Läsnäolo on ajan ja itsensä keskitämistä asian ympärille keskittymistä tähän hetkeen koko kehollani, mielelläni ja olemisellani. Johanna Ikola

5 Taide kohtaamisen lähteenä ja nostamassa arjen yläpuolelle Taiteilija-kehittäjä Eili Ikonen Taide on tilanne teko ja paikka, jota vasten ihmisen on mahdollista tunnistaa oman elämänsä merkityksiä. Eili Ikonen, Kuvataiteilija Eili Ikonen on lahtelaisen Tukeva porras kuvataiteesta hyvinvointia kumppanuustoimintamallin suunnittelija, hankevastaava ja sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen taiteilijasujuttaja. Ikonen on valmistunut kuvataiteilija AMK:ksi 2006 ja maalaustaiteen erikoistumisopinnoista 2008 Lahden Taideinstituutista. Lisäksi hän on opiskellut yrittäjyyttä taideammateissa ja kouluttautunut Aalto Yliopiston Pienyrityskeskuksessa kunnan ja kolmannen sektorin väliseen yhteistyöhön. Ikosella on pitkäjänteistä kokemusta taidejärjestöjen luottamustoimista ja projekteista paikallisesti ja valtakunnallisesti. Valmistumisestaan saakka hän on toiminut yhtäjaksoisesti vuoteen 2012 päätoimisena kuvataiteilijana, kunnes ammattilaisuus kanavoitui monimuotoisemmin Tukevan portaan hankepilotoinnin kautta. Tukevan portaan koordinoinnin ohella Ikonen maalaa edelleen kiihkolla nykymuotokuvia. Kuvataiteilijana hänet tunnetaan taiteilijanimellä Miss Kompro. Taiteilijasujuttajana lastensuojelualalla Hyödynnän muotokuvamaalauksen toimintalogiikkaa työelämän ja sote-alojen organisaatioiden kehittämisessä. Lastensuojeluala ja kuvataidekentän ammattimaistaminen ovat painopistealueitani. Olen toiminut sujuttajana kaikissa Lahden kaupungin alaisissa lastenkotilaitoksissa ja toteuttanut niissä työyhteisöille suunnattuja moniammattillisia Väliolotilaisuuksia. Näiden tilaisuuksien tavoitteena on virittää lastensuojelualalle uusia työnteon tapoja ja edistetään lastensuojelupalveluiden kehittämistavoitteita ottamalla käyttöön työyhteisöjen monipuolista osaamiskapasiteettia taideperustaisia menetelmiä hyödyntäen. Lastensuojelualan taiteilijasujuttajana en ole neutraali fasilitoija vaan vuoropuheluun osallistava ja siihen osallistuva toimija. Minulla on peittelemätöntä kokemusasiantuntijuutta sijaishuollon entisenä lapsiasiakkaana. Siksi minulla on vahva näkemys, kyky taiteistaa tekoja ja lähestymistapoja sekä valmius toimia refleksiivisissä prosesseissa vastapeilinä lastensuojelualalla. Tukeva porras Tukeva porras toimii välittäjätahona työllistäen ammattikuvataiteilijoita yhteisöntaiteilijakonseptilla tuottamaan hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sosiaali- ja terveysalan toimipisteisiin sekä tukemaan niiden tarjoamia palveluja ja kehittämistyötä taiteen keinoin. Yhteisöntaiteilijat työskentelevät vuorovaikutuksellisena osana yhteisöjä omaa kuvataiteilijan työtään tehden. Tukeva porras on kahdensuuntainen kolmannen sektorin ja kaupungin toimialojen välinen kumppanuustoimintamalli. Sitä toteutetaan Lahden kaupungin Soten, Kulttuurikeskuksen, työllisyyspalveluiden ja vapaan kentän kuvataiteilijoiden ammattilaisyhdistys Kauno ry:n poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Tukeva porras toimeenpanee käytännössä ja käyttäjälähtöisesti Taiteesta ja kulttuurista toimenpideohjelmaa ja Työelämä strategiaa sekä ottaa huomioon Soten alakohtaisten uudistusten muutosprosessit. Tukevan portaan malli on toistettavissa muissa kunnissa ja sovellettavissa eri taiteenaloille. Vastaavan toiminnan käynnistämiseen tarjoamme ohjausta. Tukeva porras on pilotoitu opetus- ja kulttuuriministeriön, Taiteen edistämiskeskuksen ja Lahden kaupungin toimialarajat ylittävän palapelirahoituksen mahdollistamana. Kuvataiteilijoiden työllisyyden edistämistä ja sosiaali- ja terveysalan laadullista optimointia toteutetaan eri osapuolten intresseihin vastaten. Miten Tukeva porras toimii? Tukeva porras kohtauttaa yksilölliseen erityisosaamiseen pohjautuvalla yhteisöntaiteilijakonseptilla sopivat tekijät sosiaali- ja terveysalan organisaatioihin täydentämään, tukemaan ja kehittämään niiden tarjoamia palveluja ja palveluiden tuottamista. Tukeva porras mahdollistaa kaupunki- ja kuntakumppanin hyödyntää kolmannen sektorin taiteen asiantuntijuutta osana yhteisöjä kokonaisuuksina läpileikkaavaa vaikuttavuudeltaan sekä taloudellisesti kannattavaa hyvinvointi- ja työelämän kehittämistyötä. Tukeva porras vie taiteen sinne missä ihminen on, myös hyvinvointiyhteiskunnan katveisiin. Tukeva porras toimeenpanee käytännössä ja käyttäjälähtöisesti Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimenpideohjelmaa, joka on osa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Työnteon tapojen murroksessa Tukeva porras sitoutuu Työelämä strategian ja kuntakumppanin tavoitteisiin ottaen huomioon Soten alakohtaiset muutosprosessit. Tukevan portaan kumppanuusrakenne asettaa vapaan kentän palvelutuotannon suhteeseen julkisten toimijoiden tuottamien palveluiden kanssa ja mahdollistaa näin siirtymisen reaktiivisesta toimintamallista tarpeita ennakoivaan palvelutuotantomalliin. Tukeva porras toteuttaa taiteen kentän ammattimaistamista tavalla jossa huomioidaan kuvataiteilijan ammatin erityispiirteet. Taiteilijavetoisena kumppanuustoimintana Tukeva porras mallintaa käytäntöjä ja toistettavuutta, konseptoi taiteesta ja kulttuurista hyvinvointipalveluja sekä organisaatioiden kehittämistoimintaa tunnustaen vapaan taiteen tieteen perustutkimukseen verrattavan itseisarvon, suojaten näin taiteilijan perimmäistä ammatti-identiteettiä. Yhteisöntaiteilijoita sote-alan palvelulaitoksiin Tukeva porras -konseptissa kuvataiteen soveltamisella tarkoitetaan oman taiteellisen työn yhteisöllistämistä, jonka tavat ja työn tavoitteet muotoillaan tapauskohtaisesti yhdessä johdon ja esimiesten kanssa. Yhteisöntaiteilija ei ole hoivatyöntekijä, terapeutti eikä opettaja, kuitenkin hänellä voi olla osaamisalanaan edellä mainittua ammattitaitoa jota yhteisöntaiteilijana hyödyntää. Tukevan portaan koordinoiva taho muodostaa taiteilijan työn taustalle sitä tukevan ohjausryhmän, jonka avulla vaikutuksia organisaatiossa vahvistetaan. Tässä avuksi voidaan järjestää työyhteisöille ammattienvälisiä erillisiä taiteellisia interventioita. Tukeva porras tarjoaa taiteilijalle työnohjauksen ja mentoroinnin, vastaa hallinnollisista neuvotteluista, sopimuksista, esimiestehtävistä ja vaikuttavuudenarvioinnista raportointeineen yhteisöntaiteilijan voidessa keskittyä omaan taiteelliseen työhön. Yhteisöntaiteilijat työskentelevät toimipisteissä 2 6 kuukautta tuntia viikossa. Konseptimme perusta on taiteen prosessin vieminen avoimena uuteen yhteyteen, osaksi yhteisön sisäistä vuorovaikutusta. Taide on kohtaamisen lähde. Tähän ei riitä pelkkä mukautuva virkistyksen lisääminen, vaan taidekonkretia, joka avaa uuden leikkauspisteen sosiaali- ja terveysalojen palvelulaitosten arjessa. Eili Ikonen / Miss Kompro tukevaporras@gmail.com miss.kompro@gmail.com

6 Iloa työhön ja elävää säröä sote-alan yhteisöihin vuoropuhelussa yhteisöntaiteilijan työn kanssa Taiteilija-kehittäjä Marja-Liisa Jokitalo Mitä rakastat työssäsi? Vuoropuhelussa yhteisösi ja siellä työskentelevän yhteisöntaiteilijan kanssa huomaat kysyväsi itseltäsi tuoreita kysymyksiä ja luot niihin työtäsi ja yhteisöäsi uudistavia vastauksia. Koettu hyvinvointi ja työnilo enenevät ja yhteisösi voi paremmin. Marja-Liisa Jokitalo, Marja-Liisa Jokitalo on kuvataiteilija, joka on toiminut vapaana taiteilijana vuodesta 1991 alkaen. Hän on valmistunut myös filosofian maisteriksi vuonna 2008 Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitokselta pääaineenaan estetiikka. Hänellä on pedagoginen koulutus. Marja-Liisa on pääasiallisesti öljyvärein työskentelevä taidemaalari, jonka teoksissa värin ilmaisevuus ja maalauksen fyysinen läsnäolo yhdistettynä valokuvan muistonomaisuuteen ovat keskeisinä. Laajan näyttelytoiminnan lisäksi Marja-Liisa on toiminut kuvataiteen opettajana. Hän on opettanut niin lapsia, nuoria kuin aikuisryhmiä niin vapaassa sivistystyössä kuin ammattiin johtavassa koulutuksessa vuodesta 1991 alkaen. Hän toimii aktiivisesti kuvataiteen vaikuttajana kuvataidekentän järjestöjen luottamustehtävissä, tällä hetkellä muun muassa Taidemaalariliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Taiteilijoiden osaamisen levittäminen laajemmalle yhteiskuntaan kiinnostaa ja innostaa Marja-Liisa suuresti. Hän näkee taiteessa paljon potentiaalia, joka voisi olla gallerioiden valkoisia seiniä laajemmin ihmisten saavutettavissa. Yhteisöntaiteilijana palvelutalossa Taiteililja-kehittäjänä Marja-Liisan asiantuntijaosaaminen perustuu taiteilijan vankkaan ammattitaitoon sekä monipuoliseen pedagogiseen kokemukseen. Hän hyödyntää omaa henkilökohtaista kokemustaan taiteellisen prosessin läpiviemisestä sekä pedagogista taitoaan kuljettaa muut ihmiset luovanprosessin läpi kehittäessään työelämää. Marja-Liisa on toiminut Tukeva porras yhteisöllisyyttä kuvataiteesta hankkeen ensimmäisenä yhteisöntaiteilijana vanhusten palvelutalossa kahden kuukauden jakson vuonna 2013 ja neljän kuukauden työjakson vuonna Hankkeessa kokeillaan ja mallinnetaan kuvataiteen soveltamista sosiaali- ja terveystoimialan asiakkuuksiin ja työyhteisöihin. Työkokemuksensa avulla Marja-Liisa kehitti työn raportointia ja taiteilijoiden työnohjausta yhdessä hankevastaavien kanssa. Hankkeen yhteisöön vaikuttava metodi on, että taiteilija tulee tekemään omaa taiteellista työtään yhteisöön, asukkaiden ja työntekijöiden arjen keskelle. Toisella työjaksollaan Marja-Liisa kehitti henkilökunnalle suunnatut Vapaa vuoro -tilaisuudet. Tilaisuuksissa käsitellään työyhteisöä puhuttavia aiheita taiteen keinoin. Näin vahvistetaan yhteisön vahvuuksia ja lisätään keskustelua. Työjaksoillaan Marja-Liisa on erityisesti saanut kiitosta hienotunteisesta huomaavaisuudestaan ja läsnäolon taidostaan vuorovaikutustilanteissa niin asukkaiden kuin henkilökunnan kanssa. Taiteilija-kehittäjä -työssään Marja-Liisa haluaa tuoda taiteen osaksi yhteisöjen elämää, koska uskoo, että taiteen avulla voidaan nähdä uudella tavalla ja löytää yhteisöllisesti ratkaisuja työnteon ja hoidon kysymyksissä. Taiteilijan työ ja läsnäolo tuovat mukanaan yhteisöön elävän särön. Miten toimin yhteisöntaiteilijana? Taiteilija-kehittäjänä toteutan yhteisöntaiteilija-konseptia, joka perustuu taiteilijan pitkäaikaiseen, vähintään kahden kuukauden mittaiseen läsnä olevaan työskentelyyn yhteisössä, osana asiakkaita ja henkilökuntaa. Yhteisöntaiteilijana teen omaa taiteellista työtäni vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa ja yhteisöstä nousevista aiheista vastaten yhteisön tarpeisiin. Olen työskennellyt yhteisöntaiteilijana vanhusten palvelutaloissa, mutta menetelmä soveltuu kaikille työ- ja asumisyhteisöille, joissa kaivataan kiinteämpää vuorovaikutusta yhteisön eri jäsenten välille. Muistelutus menetelmänä Keskeinen työmuotoni on muistelutus. Muisteluttamalla yhteisön asukasta rakennan kertomusta hänelle tärkeistä ja merkityksellisistä muistoista. Tarinan pohjalta mietimme yhdessä kuva-aiheita kertomuksen kuvitukseksi. Syntyy pieni elämänkerta, joka jää asukkaalle. Prosessin aikana tutustun asukkaisiin syvällisesti, mikä auttaa minut osaksi yhteisöä. Kiinteä yhteys yhteisöön on tärkeää, jotta voin taiteilijana työskennellä yhteisössä tarvelähtöisesti. Yhteisö tulee osaksi maalaamiani teoksia, koska taiteellinen työprosessi tapahtuu pääosin yhteisön tiloissa ja yhteisön jäsenet voivat osallistua ja seurata avointa työprosessia. Lisäksi valokuvaan talon elämää. Osana työ- ja asukasyhteisöä toimiessani voin läsnä olevalla toiminnallani ja taide työvälineenäni osallistaa, huomioida, tehdä näkyväksi ja voimaannuttaa yhteisön jäseniä. Toimintani tähtää yhteisöllisyyden kokemuksen lisäämiseen yhteisössä ja keinoni ovat taiteen keinoja. Näin vahvistetaan yhteisön vahvuuksia ja lisätään keskustelua. Vapaa vuorot työyhteisölle yhteispohdinnan keinona Työskentelyyni liittyy myös henkilökunnalle suunnatut Vapaa vuoro -tilaisuudet. Tilaisuuksissa käsitellään taiteen keinoin työyhteisöä puhuttavia aiheita ja työn tekemisen tapoja. Vapaa vuoro -tilaisuuksissa työntekijät voivat värien avulla valuttaa abstrakteja tunnelmia tai ajatuksia paperille ja sitä kautta osaksi yhteistä reflektiovaa pohdintaa Lähestymistapani muuttaa yhteisön keskinäistä olemisen tapaa ja vuorovaikutusta, jolloin myös ajatukset avautuvat uuden kehkeytymiselle. Samalla saadaan vedettyä esiin ja artikuloitua yhteisön hiljaista tietoa. Vanhusten määrän noustessa hoitoyhteisöt ja -kulttuuri ovat suuressa murros- ja muutosvaiheessa. Resurssien tehokas ja ihmisarvon huomioiva käyttö edellyttää hoitoyhteisöiltä tapaa nähdä toisin uudella tavalla: ajatella tuoreesti ja löytää uusia ratkaisumalleja. Radikaalisti uudet ideat eivät synny tyhjästä. Uskon, että luutuneet palaverien normit ja työn tekemisen tavat tuottavat määrätynlaista vuorovaikusta ja vakiintunutta ajattelua, mutta vuorovaikutuksen muotoja muuttamalla päästään uudistumaan. Moniammatillinen vuorovaikutus ja keskustelu tuovat näkyviin yhteisön piileviä rajoitteita. Ylittämällä näitä rajoja tapahtuu uuden oppimista. Kehittämäni Vapaa vuoro -tilaisuudet ovat hyvä työkalu uusien työ- ja toimintatapojen sekä taiteen toimintatapojen juurruttamiseksi pysyväksi osaksi yhteisöjen toimintaa. Yhteisö, jossa taide on läsnä arjessa, on onnellinen yhteisö fi/taiteilijat/2669

7 Tuotteista tarinoiksi, tunteet ja arvot tuotemarkkinoinnin tueksi Taiteilija-kehittäjä Markus Kahelin Äänisuunnittelija Markus Kahelin on valmistunut Teatterikorkeakoulusta ja opiskellut myös Tampereen Teknillisessä Yliopistossa elektroniikkaa. Teatterin ja nykytanssin äänisunnittelun lisäksi hänellä on laaja kokemus kansainvälisestä myynnistä ja markkinoinnista, AV-tekniikan suunnittelutehtävistä ja innovaatiotoiminnasta. Viimeiset 7 vuotta hän on työskennellyt Genelec Oy:n palveluksessa markkinoinnin eri tehtävissä. Musiikin parissa Kahelin on toiminut sinfoniaorkesterin kontrabasistina, äänittäjänä ja esiintynyt perustamansa rautalankayhtyeen kitaristina ja laulajana. taiteen työmuodoista uusia keinoja myynnin ja markkinoinnin yhteistyön kehittämiseen, teknologian ja taiteen rajapinnassa operoivalle teknologiayritykselle. Taiteilija-kehittäjän ensiaskeleeni olen ottanut osana laajaa, myynnin ja markkinoinnin toiminnan kehittämiseen tähtäävää projektia, jossa olen itse osallisena myös kyseisen yrityksen työntekijänä. Taiteelliset harjoitteet ovat keskittyneet tunteiden ja henkilökohtaisten arvojen tunnistamiseen ja niiden peilaamiseen yrityksen kirjaamiin toiminnan arvoihin. Monikansallisen myynti- ja markkinointiammattilaisten tiimin kesken on myöskin pohdittu markkinoinnin keinoja ja välineitä, sekä tarinoiden merkitystä myytävän tuotteen ainutlaatuisuuden esittämisessä. Työhön on myös vahvasti linkittynyt yli 35 vuotta toimineen yrityksen sisällä tapahtuva sukupolvenvaihdos, jossa kokeneemmat antavat tilaa nuoremmille ja jakavat kokemusperäistä osaamistaan eteenpäin. Miltä tuotteen myyminen ja markkinoiminen tuntuu? Uskallanko tehdä työtäni oman persoonani vahvuuksilla? Mitä mielikuvitus on ja voiko sitä harjoitella? Keitä ovat ihmiset, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä? Mitä tarkoittaa, kun tavoitteena on tehdä uutta ja uudella tavalla? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on pyritty löytämään käsittelykeinoja ja jokaisen omia vastauksia, toista kuunnellen ja kunnioittaen, jokaisen ammattilaisen omia vahvuuksia käyttäen tmkahelin@gmail.com

8 Toimii! Liike on lääke - liiketoiminnassakin Taiteilija-kehittäjä Sampo Kerola Harrastan yhteistyöstä syntyvien oivallusten viljelyä ja jalostamista. Haluan tuoda luovuutta ja kehollista ymmärrystä osaksi suomalaista työkulttuuria. Sampo Kerola, Sampo Kerola on tanssi- ja teatteritaiteen ammattilainen ja esittävien taiteiden moniottelija. Hän on pohjakoulutukseltaan ympäristöinsinööri, sittemmin tanssinopettajaksi ja koreografiksi kouluttautunut hybriditaiteilija. Työuransa Kerola on tehnyt tanssi- ja puheteattereissa näyttelijänä, tanssijana ja koreografina sekä ohjannut sekä amatöörejä että ammattilaisia tanssin ja liikkeen äärelle kolmella eri mantereella. Tällä hetkellä Kerola työskentelee free lanceresiintyjänä ja koreografina sekä taidelähtöisten konseptien parissa kehittäen uusia menetelmiä työelämän tarpeisiin. Henkilöstön kehittämistä tanssi- ja esityslähtöisesti Tarjoamani valmennukset sopivat työyhteisöille jotka kaipaavat uutta perspektiiviä henkilöstönsä kehittämiseen. Räätälöin valmennukset työyhteisön tarpeiden mukaisesti kehittämään työhyvinvointia, vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja, luovuutta sekä valmiuksia muutosten hallintaan. Työmetodini ovat samoja joita käytän työssäni tanssijana ja koreografina, mutta nyt valjastan ne työyhteisön käyttöön soveltuviksi. Tavoitteenani on löytää henkilöstön piilevät voimavarat ja kiinnostuksen kohteet. Haluan saada näkymättömän näkyväksi ja auttaa organisaatiota valjastamaan tätä piilevää potentiaalia menestyksen voimavaraksi sekä vahvistamaan työyhteisön hyvinvointia. Koreografisten työmenetelmien avulla voidaan hahmottaa kokonaisuuksia, rakenteita ja niiden välisiä suhteita sekä luovia prosesseja. Tanssillisten työmenetelmien avulla voidaan vahvistaa työhyvinvointia, vuorovaikutustaitoja, luovuutta ja lisätä keskittymiskykyä. Aikaisempaa kokemusta tanssista ei tarvita. Harjoitukset ovat usein riemukkaita ja tehokas tapa saada uusia näkökulmia omaan työhön sampokerola@gmail.com

9 Kaikki taiteet perustuvat havaintoon, psykologiseen havaitsemiseen, niin myös dramaturgia Taiteilija-kehittäjä Sussa Lavonen Dramaturgia on oppi muodosta ja rakenteesta suhteessa tarkasteltavaan sisältöön. Sussa Lavonen, Sussa Lavonen, TeM (s.1966) on suomalainen dramaturgi, näytelmäkirjailija, ohjaaja ja teatteritaiteen pedagogi. Lavonen on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi (TeM) Teatterikorkeakoulun dramaturgian linjalta vuonna Tämän lisäksi hän on opiskellut myös mm. Yleisradion elokuvakäsikirjoituksen koulutusohjelmassa, sekä toiminut Ranskan valtion stipendiaattina Conservatoire National Superieur D art Dramatiquessa Pariisissa. Lukuisien kirjoittajakoulutuksien lisäksi Lavonen on opiskellut opettajan pedagogisen tutkinnon vuonna 2010, sekä Luovaa johtajuutta yrittäjätutkinnossaan. Omien taiteellisten töiden lisäksi hän on toiminut useissa opetustehtävissä, viimeisimpänä dramaturgian lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun Esittävän taiteen koulutusohjelmavastaavana vuosina Taideyliopiston erikoistumisopinnoissa Lavonen on syventynyt dramaturgian anatomiaan ja analogiaan. Erikoistumisopintojen yhteistyöorganisaationa on toiminut HUS-Psykiatrian tulosyksikkö. Lavonen on toiminut Psykiatrisen tulosyksikön maahanmuuttajien haasteisiin perehtyneessä asiantuntijatiimissä, joka koostuu ylilääkäreistä, neuropsykologista, tulkista, psykiatreista, erikoissairaanhoitajista sekä sosiaalityöntekijöistä. Olen kiinnostunut jäsentämään dramaturgian keinoin niitä tarinoita, jotka ohjailevat käyttäytymistämme. Dramaturgian erityisasiantuntijuus soveltuu organisaatioille, jotka haluavat kehittää työhyvinvointia, johtamista, vuorovaikutustaitoa ja valmiuksia muutosten hallintaan ratkaisukeskeisesti. Olen erikoistunut hierarkkisiin järjestelmiin joiden keskiössä on yksilö. Työskentely erityisryhmien ja kolmannen sektorin alueella on vahvuusalueeni ja tutkimukseni kohde sussa.lavonen@luukku.com

10 Hyvinvoiva työyhteisö tuo työn ilon! Taiteilija-kehittäjä Antti Niskanen Minua kiinnostaa, miten ihminen ajattelee ja miten ihmiset toimivat yhdessä. Ihminen oppii ja kehittyy vuorovaikutuksessa. Opettajana ja näyttelijänä tiedän, että yhdessä tekemisen kautta voidaan leikkiä ja treenata asioita. Niistä löytyvät analogiat voidaan nähdä moninaisina toimintamalleina, tapoina, käytänteinä niin työelämässä kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Ja koska ihan erityisesti toivon itsekin viihtyväni ja nauttivani työstäni, siksi minusta on tärkeää tarkastella työelämää, että muutkin viihtyisivät työssään ja nauttisivat siitä. Antti Niskanen, Antti Niskanen on yhdistänyt itselleen kaksi tärkeää asiaa: teatterin ja työelämän kehittämisen. Hän on työskennellyt teatterin parissa yli 20 vuotta ensin näyttelijänä Seinäjoen ja Jyväskylän kaupunginteattereissa. Nykyisin hän suunnittelee ja koordinoi yleisötyötä Jyväskylän kaupunginteatterin teatterikuraattorina. Hän on valmistunut Jyväskylän yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan koulutusohjelmasta erikoistumisaineinaan puhe- ja ilmaisukasvatus (nyk. draamakasvatus) ja musiikki. Hän on työskennellyt myös luokanopettajana. Antti Niskasta kiinnostaa uuden etsiminen ja lähtökohdiltaan erilaisten asioiden hankauttaminen, koska siitä syntyy oivalluksia ja uutta ymmärrystä. Niskasella on laajaa ja monipuolista kokemusta esiintymistaitojen ja improvisaation kouluttamisesta niin aikuisille kuin lapsi- ja nuorisoryhmille. Edellisten lisäksi hän ohjaa sekä teatteriharrastajia että ammattilaisia, ja oman toimensa ohella työskentelee myös Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston asiamiehenä. Tekemällä oppimaan! Taideperustainen työtapani perustuu tekemällä oppimiseen. Toiminta perustuu mukavaan yhdessä tekemiseen, joka nostaa yhteisön piilevät voimavarat näkyviksi tai valottaa asioita, joita ei arjessa huomaa, ja elvyttää arjen paineista. Kenelle? Erilaisille työyhteisöille ja organisaatioille, jotka haluavat ennakkoluulottomasti kehittää toimintatapojaan tai työhyvinvointiaan toiminnallisin ja teatterilähtöisin menetelmin. arjen improvisaatioita vuorovaikutustilanteiden työstämistä draamatisointia osallistavaa keskustelua kokemusten ja ideoiden jakamista Kehittämisen tähtäimessä: tiimityö unelmatyö vuorovaikutus yhteisöllisyys tilannetreeni työhyvinvointi Miksi? Taideperustaisen työtapani tavoitteena on sujuvampi ja parempi työelämän arki. Tutkimukset ja kokemukset todistavat, että hyvinvoiva työyhteisö toimii hyvin: vuorovaikutus on konstailematonta, johtaminen läpinäkyvää ja yhteistyö energisoivaa. Organisaatioiden toimintakyky ja tehokkuus nojaavat osaavaan ja hyvinvoivaan henkilöstöön. Työurien jatkaminen on asetettu kansalliseksi tavoitteeksi. Jotta se toteutuisi, täytyy meidän kaikkien jaksaa innostua työstä päivä päivältä, viikko viikolta. Siksi työelämän kehittämiseen on syytä panostaa. Työolojen viihtyvyys, työn organisointi ja sen kehittäminen kannattaa olla systemaattista, jotta työssä viihdyttäisiin. Taidelähtöiset menetelmät ovat monimuotoinen ja toiminnallinen tapa käsitellä työelämän kysymyksiä, ja mikä parasta, parhaimmillaan se on myös hauskaa! Taidelähtöiset menetelmät mahdollistavat erilaisten aihepiirien käsittelyn aina tiimiyttämisestä ja vuorovaikutustaitojen kehittämisestä innovaatiotyöpajoihin ja strategiatyöskentelyyn. Osallistujilta teatterilähtöinen työskentely ei edellytä erityistaitoja tai aiempaa teatteriosaamista. Riskillä mennään heittäytyminen ja mielikuvittelu mahdollistavat uudistumisen! Jyväskylän kaupunginteatteri Vapaudenkatu Jyväskylä tai

11 Olen kirkkonummelainen performanssitaiteilija ja teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) matkalla kohti soveltavan taiteen erityisasiantuntijuutta. Intohimonani on taide yhteiskunnallisena uudistajana ja taiteen mahdollisuudet toimintakulttuurien murroksessa. Maailma on murroksessa ja yhteisöt toimivat tuulisissa, ennakoimattomissa olosuhteissa. Siksi soveltavan taiteen momentum on juuri nyt: Taiteellisessa luomisprosessissa on sisäänkirjoitettuna kaaoksen kauhu ja toimijan halu entisten raja-aitojen ja normien ylittämiseen. Taide kutsuu tuntemaan enemmän, jakamaan enemmän, luomaan enemmän, olemaan yhdessä enemmän. Olen kutsumusammatissani kehittäessäni toimintaa ja toimialaa, jossa taide astuu uudella tavalla yhteiskunnan palvelukseen. Visioissani tulevaisuuden Suomi on laajalti taidettunut. Taiteesta on tullut luonteva osa kaikenlaista toimintaa, tapa luoda yhdessä uutta. Taiteilijat toimivat tottuneesti erilaisissa yhteisöissä, taiteen menetelmiä sovelletaan kattavasti kaikenlaisiin tarpeisiin yhteisön voimauttamisesta uusien innovaatioiden luomiseen. Työni keskiössä on soveltava taide ja tulen aiheen pariin monesta eri suunnasta. Toimin osuuskuntayrittäjänä erilaisten työyhteisöjen kanssa. Olen tuntiopettajana Metropolia AMK:n esittävän taiteen koulutusohjelmassa. Koulutan ja mentoroin myös vapaalla kentällä taiteilijoita, joilla on halua toimia ammattitaitonsa kautta uusissa konteksteissa. Teen tiivistä yhteistyötä Metanoia Instituutin kanssa, jossa luon koulutusten ja tapahtumien kautta vuorovaikutusta konsulttien ja soveltavien taiteilijoiden välille. Yhdistystasolla kehitän soveltavan taiteen toimintakenttää toimien Pro Soveltavan taiteen tila ry:n toiminnanjohtajana. Yhdistyksen tarkoituksena on luoda rakenne, joka vahvistaa merkittävästi soveltavan taiteen saavutettavuutta ja yksittäisten taiteilijoiden toimintaedellytyksiä. Otetaan uusi positio! Se on hyvin virkistävää (ja yllättävän vaikuttavaa) Taiteilija-kehittäjä Krista Petäjäjärvi Taidelähtöiset työpajat työyhteisön kehittäjänä Työpajani tarjoavat luovan ympäristön, jossa yhteisöstä nousevat teemat voivat nousta pintaan, tulla kohdatuiksi ja jäsennettyä niin, että niiden merkityksiä voidaan työstää. Tekemiäni työpajoja yhdistää kokemus siitä, että tuttuun työpaikkaan syntyy virkistävä kohtaamisen paikka, jossa voidaan luovasti tulla läsnäoleviksi toista kautta. Työpajasarja avasi ryhmästä uudenlaisia näkökulmia, tarjosi yhteisen ja kiireettömän hetken sekä antoi pohdittavaa työskentelystä, ryhmästä ja omasta tavasta olla. Avasi myös silmät sille, millaisina toinen toisemme ja työmme näemme. Työpajasarjan osallistuja, 2014 Suhtaudun järjestämieni työpajojen prosesseihin ja niissä syntyviin tuotoksiin taiteen tekemisen logiikalla. Kysyn itseltäni ja haastaan ryhmää esimerkiksi seuraavanlaisten kysymysten kautta: Mikä on oma ensimmäinen intuitiivinen havainto? Mikä nousee toistuvasti pintaan? Mitä kohti tunnen että liikumme? Mikä on kiinnostava lähtölaukaus? Mikä mielikuva vahvistuu, kuvallistuu, ruumiillistuu? Mitä tapahtuu sanojen väleissä? Minkälaisen estetiikan äärelle päädymme, miten tämä vie prosessia eteenpäin? Minkälaisen dramaturgisen kohokohdan tunnistan, miten rakennan tämän ympärille? Vahva ryhmänohjaajuus kumpuaa teatteri-ilmaisun ohjaajan (AMK) taustastani. Toimin ryhmälähtöisesti, soveltaen laajalti erilaisia draamametodeja, mm. psykodraamaa ja erilaisia kehollisia työtapoja ryhmän prosessin kuljettamiseksi. Lainaan, sovellan ja keksin uutta teatteritaiteen, performanssin, liikkeen ja luovan kirjoittamisen inspiraatioissa. Tarinallistaminen välineenä Olen luonut kaksiosaisen metodin, jossa työyhteisön yhteinen tarina tulee luovasti esiin. Intensiivinen ja nopea menetelmä tuottaa materiaalia, jonka kautta työyhteisö voi tunnistaa tarinan, joka heitä yhdistää. Menetelmän kautta työyhteisö luo uuden perspektiivin omaan historiaansa ja sitä kautta myös haluttuun tulevaisuuteen. Menetelmän toinen osa rakentaa työyhteisön julkikuvaa. Tällöin edellä luotu materiaali toimii pohjamateriaalina sille, että työyhteisön tarina tulee näkyväksi asiakkaille ja muille sidosryhmille. Kirjoitan työyhteisön luoman materiaalin pohjalta esiin tarinan, joka tekee heistä arvokaan ja omalaatuisen. Menetelmän kautta työyhteisö luo tietoisen viestin siitä, minkälaiseen tarinaan he kutsuvat mukaan. Kollektiiviset performanssit Toimin yhteisöissä myös kollektiivisten performanssien kautta. Toimin tällä hetkellä kahden performanssin kanssa, joita sovellan tapahtuman tunnelmaan ja tarpeisiin. Inbetween-teoksen toteutin ensimmäisen kerran elokuussa Copenhagen Business Schoolilla Art of Management konferenssin avajaistilaisuudessa. Teoksen tavoitteena oli luoda yhteinen elämyksellinen kokemus ja näin virittää konferenssi käyntiin. Instant Performance on konsepti, joka syntyy havainnoimalla yhteisöä. Luon performanssin siitä mitä olen nähnyt ja kokenut, jolloin rakentuu uniikki performanssi, joka peilaa tätä yhteisöä ja käsillä ollutta tapahtumaa. Performanssi ei jää yksisuuntaiseksi, vaan se kutsuu yhteisön mukaan tunnistamaan performanssista merkityksiä, jonka jälkeen se kasvaa kollektiiviseksi kokemukseksi. Toteutan performanssia yhdessä äänitaiteilija Markus Lindénin kanssa. Toteuttamani kollektiiviset performanssit tarjoavat uudenlaisen tavan luoda mihin vain tapahtumaan ainutlaatuinen yhteisöllinen elämys, joka virittää vuorovaikutukseen ja kutsuu koolle toista kautta petajajarvi.wordpress.com

12 Kohtaamisissa hiljainen tieto saa äänen! Taiteilija-kehittäjä Helena Ryti Näyttelijä tuo erilaisen näkökulman mahdollisuuksiin kehittää työyhteisöä luovaan ajatteluun, piilevien voimavarojen esiintuomiseen, mielipiteiden vaihtoon, uskallukseen, kykyyn kuunnella ja reagoida sekä tutustua uudelleen omiin työtovereihin taitoihin, joita tarvitaan luottamuksen ja toisia kunnioittavan ilmapiirin saavuttamiseksi. Näyttelijän avulla voi näkymättömän tehdä näkyväksi! Helena Ryti, Helena Ryti on näyttelijä, ohjaaja ja teatteripedagogi (TeM), joka on perehtynyt moniin osallistavan taiteen teatterin, musiikin ja kuvan keinoihin. Hän on käyttänyt niitä menestyksekkäästi mm. sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla sekä työyhteisöjen vuorovaikutuskoulutuksissa. Nykyisenä Näyttelijäliiton puheenjohtajana Helena Ryti pitää tärkeänä näyttelijän työnkuvan muutoksen kehittämistä ja laajentamista eri sektoreille sekä siihen olennaisesti liittyvää verkostoitumista. Hankala potilas haamuasiakkaana Helena Ryti on esittänyt vuosien ajan hankalaa potilasta lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksessa. Hän on ollut moniammatillisten tiimien työpajasarjojen yhtenä vetäjänä sekä haamuasiakkaana mm. Ortonissa. Hän toimii myös asiantuntijaohjaajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian yleisötyön johtamisen täydennyskoulutuksessa. Teatterilähtöisten menetelmien avulla toteutan monenlaisia kohtaamisia työyhteisöjen sisällä. Avaan ja sanoitan pinnan alle jääneitä asioita sekä herätän keskustelua kokemuksellisuuden kautta. Näyttelijänä annan osallistujille mahdollisuuden harjoitella erilaisia vuorovaikutukseen liittyviä tilanteita asiakaspalvelussa, esimies-alainen suhteessa ja moniammatillisen tiimityön kehittämisessä. Annan myös valmennusta puhe- ja esiintymistaidoissa. Työyhteisön sisäinen dynamiikka -työpajasarja Aihe: Organisaatiossa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset työyhteisön sisällä. Kenelle: Väliportaan johtajat ja heidän alaisensa. Tavoitteet: Tiedonkulku, kuunteleminen, uuden, keskustelevan työkulttuurin luominen. Miten: Tilaajan tarpeet huomioiden räätälöidään esimerkkitilanteita, joita puretaan yhdessä kuvallisten ja kehollisten ryhmätöiden avulla. Näin syntyneistä teemoista luodaan seuraavissa työpajoissa yhteinen liikkuva kuva tai kuoroteos. Esiin noussutta aihetta syvennetään ja siitä myös keskustellaan työpaja kerrallaan. Laajuus: 3 5 työpajaa, 2,5 3 tuntia / kerta. Tulokset: yhteisöllisyys, toisen kunnioitus, luottamus, ryhmädynamiikan kehittäminen ja hiljaisen tiedon esille saattaminen. Työyhteisöstä ulospäin suuntautuva vuorovaikutus, nk. simulaatiot Aihe: Hankalat tilanteet/asiakkaat. Kenelle: Asiakaspalvelussa työskentelevät (voi olla myös esim. esimies-alainen). Tavoitteet: Mahdollisuus harjoitella, kokeilla hankaliksi koettuja tilanteita ja keskustella ryhmässä toimintatavoista, vuorovaikutustaitojen parantaminen. Miten: Simuloidaan työssä tapahtuva, tyypillinen tilanne, jossa näyttelijä esittää annetun materiaalin pohjalta puheliasta, aggressiivista, pelokasta jne. asiakasta. Keskustellaan ja kehitetään tilannetta. Laajuus: 1 3 kertaa, ryhmän koosta riippuen. Tulokset: Kehittää itseluottamusta, rohkeutta, kykyä kuunnella ja reagoida helena.ryti@hotmail.com

13 kirkkotilassa toimiminen sekä työn merkityksen kirkastaminen. Messukoulutus voidaan räätälöidä kullekin seurakunnalle vastaamaan paikallisia tarpeita. Koulutuksen laajuus Koulutukseen sisällytetään yleensä kaksi yhteistä koulutustilaisuutta (2-5 tuntia/ tilaisuus). Lisäksi kouluttaja sopii kunkin kurssilaisen kanssa kahdenkeskisen tapaamisen (n. 2 h), jossa harjoitellaan henkilökohtaisesti kullekin räätälöityjä tehtäviä, sekä niitä asioita, mihin itse kokee haluavansa tukea ja konsultaatiota, opastusta tai tukea. Messu kuntoon messukuntoon! Taiteilija-kehittäjä Miira Sippola Keskittykäämme ja antakaamme syvyyksien ja korkeuksien tulla esiin työssämme parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä tarvitsemme me itse, ja sitä tarvitsevat ihmiset jotka tarvitsevat meitä. Miira Sippola, Miira Sippola on teatteriohjaaja ja kirjoittaja, ja toiminut vapaana taiteilijana 12 vuotta. Sippola on koulutukseltaan myös teologian maisteri. Lisäksi hän on opiskellut näyttelijäntyön tekniikoita. Sippola on johtanut vuodesta 2003 Suomessa ja kansainvälisesti toimivaa ammattiteatteriryhmää Myllyteatteria. Sen kautta hänelle on kertynyt käytännön kokemusta niin luovasta työstä ja sen lainalaisuuksista kuin luovan työn puitteiden järjestämisestä ja tuotannollisesta työstä. Taiteilija-kehittäjänä Sippola on kehittänyt seurakuntien työntekijöille Messukoulutus -nimellä kulkevan koulutuksen, jossa katsotaan luterilaista messua esittävän taiteen näkökulmasta. Koulutuksen pilotti on toteutettu onnistuneesti Helsingissä Kallion seurakunnassa vuonna Seurakunnan papit, diakonit, kanttorit ja kirkkoherra ovat kokeneet saaneensa koulutuksen myötä vahvistusta esillä oloon ja messun toteuttamiseen kokonaisuutena. Olen kiinnostunut messun toteuttamisesta kirkkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Olen kiinnostunut siitä että jokainen sen toimittaja tuntisi tietävänsä mitä tekee, ja tekisi sen täydesti. Haluan kehittää kirkollisen elämän keskusta eli messua, ja samalla koko kirkollista kulttuuria, siihen suuntaan, että luterilaiseen uskoon sisältyvä henkinen viisaus, sisältö ja toiminnat, voisivat olla varteenotettava vaihtoehto henkisyyttä kaipaaville ja etsiville ihmisille Suomessa. Messukoulutus Messukoulutuksen tavoitteena on saada luterilainen messu soimaan koko merkityskentältään ja käsikirjoitukseltaan. Tavoitteena on myös saada ihmiset, jotka messun toimittavat, soimaan eli kirkastamaan itselleen työtehtävien merkitys käytännön tasolla ja ilmaisemaan se myös seurakunnalle. Messukoulutus antaa kirkon työntekijälle, oli hän pappi, kirkkoherra tai diakoni, mahdollisuuden tutkia ja keskittyä hetkeksi niihin toimintoihin, joita messun ja erilaisten toimitusten toteuttaja tässä kirkollisen elämän keskeisessä tapahtumassa tekee. Kurssi purkaa mahdollisia esteitä, jotka pienentävät tavalla tai toisella omaa tekemistä ja olemista, ja tukee itse kutakin työssään. Kurssi parantaa seurakunta-henkilökunnan osaamista teatteritaiteesta tulevien näkökulmien mahdollistamilla tavoilla. Koulutuksen aiheet: Sisällöistä lähtevä ja niihin kiinnittyvä ilmaisu fyysinen ja henkinen läsnäolo maneereihin, jännitykseen ja muiden esilläoloon liittyviin seikkoihin pureutuminen Hyödyt Kansa ja seurakunta etsii kirkosta elämää. Kirkko nousee tai kaatuu sen hengellisen elämän varassa. Messu on luterilaisen kirkon keskustoiminto. Ihmiset tulevat messuun usein, jos kokevat messun elähdyttävän heitä. Messun toteuttamisella on väliä. Messun on hyvä elähdyttää myös sen toteuttajia. Messukouluttajana toimiva Sippola tuntee läheisesti messun kaikki teologiset perusteet, ja samalla osaa auttaa esiintymiseen liittyvissä asioissa. Messukoulutus on paikka, jossa on lupa ja mahdollisuus keskittyä tuttuihin toimintoihin syvällisellä tavalla ja saada yksityiskohtiin ja kokonaisuuteen uutta eloa. Lisähyötynä itse työyhteisölle on, että kouluttaja toimii työyhteisön kuuntelijana ja voi nostaa esiin työilmapiiriin liittyviä asioita, jotka usein ovat läsnä myös messusta puhuessa, jopa sitä toteutettaessa. Salakavalasti kirkollinen kulttuuri ja työilmapiiri kehittyy messukoulutuksen kautta miira.sippola@gmail.com Myllyteatterin nettisivut:

14 Tunne taitosi ja taida tunteesi! Sari Svensson Taide luo mahdollisuuksien tiloja. Onnistumisen kokemukset lisäävät motivaatiota. Omien toimintatapojen ymmärtäminen on avain rakentavaan vuorovaikutukseen. Sari Svensson, Sari Svenssonin osaamisaluetta ovat työyhteisöjen työhyvinvoinnin, tunnetaitojen ja vuorovaikutuksen kehittäminen sekä coaching. Hän on kouluttautunut teatteri-ilmaisunohjaajaksi sekä nuoriso-, liikunta- ja hyvinvointialan ammattilaiseksi. Lisäkoulutusta hän on hankkinut terapeuttisista menetelmistä ja ryhmänohjaajuudesta. Sarilla on kokemusta työyhteisöjen toiminnan- ja työhyvinvoinnin kehittämisestä sosiaalialalta järjestömaailmaan ja taiteellisista prosesseista eri-ikäisten ihmisten kanssa laitosmaailmasta vankilaympäristöön. Kehittämistyötä hän on tehnyt myös yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Lopputyönsä hän teki ammatti-identiteetin kehittämisestä taiteellisin menetelmin. Lisäksi hän on kehittänyt ylisukupolvisen taidetyön menetelmän ja määritelmän. Työssään järjestömaailmassa Sari toimii liikunnan ja kulttuurin parissa kehittäen näiden synergiaa sekä kouluttaa ja kehittää koulutussisältöjä valtakunnallisesti. Räätälöin taiteellisia kehittämisprosesseja työyhteisöille tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Tavoitteina voivat olla työhyvinvoinnin, vuorovaikutuskulttuurin, tunnetaitojen, toimintamenetelmien tai ammatti-identiteetin kehittäminen siinä missä muutosprosessit, sukupolven vaihdokset, konfliktitilanteet ja asiakaspalvelun tai esimiestyön kehittäminen. Miten? Prosessit aloitetaan alkukartoituksella ja lopetetaan haluttaessa raporttiin. Taiteellisen kehittämisprosessin pituus on tapauskohtaisesti yhden päivän työpajasta useamman kerran prosessiin. Toiminnassa hyödynnetään draamallisia, liikunnallisia, kehollisia ja narratiivisia menetelmiä coachingin rinnalla. Jokainen etenee omien kykyjensä mukaan ja ottaa prosesseista sen mitä tarvitsee ilman epäonnistumisen pelkoa taitoja.blogspot.fi

15 Monitaiteellisella työskentelyllä ryhmän vahvuudet näkyviin ja vuorovaikutus sujumaan Taiteilija-kehittäjä Pirre Toikkanen Kysy taide vastaa, vastaa taide kysyy. Kaaos liikkuu järjestykseksi. Ajatus virtaa sanoiksi. Käsi kuljettaa kuvaksi; nostaa näkyväksi. Kysymys vaihtuu vastaukseksi. Järjestys liukuu kaaokseksi. Taide kysyy sinä vastaat. Pirre Toikkanen, Pirre Toikkanen on kokenut kouluttajakehittäjä ja soveltavan teatterin ammattilainen. Hän on työskennellyt esittävän taiteen kentällä näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Toikkanen omaa monipuolisen yhdistelmän teatterimenetelmiä, innovaatioasiantuntemusta, ja organisaatiokehittämisen viimeisimpiä trendejä. Hän on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja ja tarinateatteriohjaaja, työnohjaaja, ja sosiaalikasvattaja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Pirre on syventänyt osaamistaan taidemenetelmiin opiskelemalla mm. voimauttavaa valokuvausta, tarinallisuutta, tanssi- ja liiketerapiaa ja ekspressiivistä taideterapiaa. Vuodesta 2009 Pirre on ollut osakkaana Susinno Oy:ssä. Hän on tuottanut ja toteuttanut eri organisaatioiden kehittämis- ja muutosprosesseja taidelähtöisin menetelmin. Tulokulmani taidelähtöiseen työskentelyyn on monitaiteinen. Ammennan teatteritaiteesta, tarinallisuudesta, kehollisuudesta ja kuvataiteista. Erikoisosaamistani on tarinallisuuden ja kehollisuuden yhdistäminen luovuuden, vuorovaikutuksen ja innovoinnin fasilitoinnissa. Kenelle? Organisaatioille, yhteisöille, tiimeille ja tiimin jäsenille. Mihin tarpeisiin? Omien ratkaisujen löytämiseen kehittämisja muutoskohdissa Työyhteisön hyvinvoinnin luomiseen ja ylläpitämiseen Vuorovaikutuksen ja dialogin lisäämiseen Voimaa työhön ja työn ilon lisäämiseen Yhteistoiminnan parantamiseen ja luottamuksen lisääntymiseen. Millä keinoin? Taidelähtöiset menetelmät yhdistettynä työnohjauksen metodiikkaan Käytetään eri taiteenlajeja vuorottain ja peräkkäin tukemaan toisiaan ja monipuolistamaan näkemystä käsiteltävästä teemasta Ei edellytä aikaisempaa taideosaamista Vahvistamalla havaintoherkkyyttä Etäännyttämällä, hyväksymällä itsensä ja toiset, irtaantumisen ja heittäytymisen kautta, ei suorittamalla vaan lempeän läsnäolevasti, vaivattomasti ja huomaamatta, pusertamatta, leikkisästi. Mitä konkreettisesti tehdään? Esimerkkinä kolmen työpajan kestoinen prosessi, ennakko- ja välitehtävineen: Kuvallinen virittävä ennakkotehtävä ensimmäinen kerta: yhteisen teeman ja työskentelykysymyksen kiteyttäminen tai löytäminen virittävä, prosessia ylläpitävä välitehtävä toinen kerta: teemaan tai kysymyksiin haetaan vastausta monitaiteellisesti työskennellen kuvataiteen, liikkeen, musiikin, draaman, kirjoittamisen ja valokuvauksen keinoin prosessia ylläpitävä välitehtävä kolmas kerta: prosessin taidetyöskentelyn annin kiteytys ja alun kysymyksen realisoituminen konkreettisiksi vastauksiksi ja muuttaminen teoiksi arkeen mitä teen? Mitä teemme? Odotettavissa olevia tuloksia ja vaikutuksia Dialogi taiteen kanssa Avartaa ajattelua poistaa lukkoja Tekee tietoiseksi vähentää epävarmuutta Tekee hyvää vähentää stressiä Tekee jokaisen työntekijän kuulluksi ja näkyväksi työn arvostus lisääntyy Lisää yhteenkuuluvuutta sooloilu ja eristäytyminen vähenee Hitsaa työyhteisön jäsenet toteuttamaan yhteisiä tavoitteita työteho paranee yhdessätekeminen rakentaa kestävää hyvinvointia vähentää poissaoloja