Itselläni oli kaikki passi,vakuutus ja sairaanhoitokortit jo kunnossa ennen reissua.

Transkriptio

1 ITALIA VAIHTO Hotelli- ja ravintola-alan pk tutkinto Vastaanottovirkailija Ennen lähtöä: Sain tietää pääsystäni Folignon vaihtoon 29.8, muistan päivän hyvin koska se oli syntymäpäiväni ja tieto pääsystä kruunasi koko päivän. Muistan kuinka innoissani ja iloinen olin asiasta, koska hakiessani vaihtoon keväällä en edes kuvitellut pääseväni näin nopeasti vaihtoon varsinkin koska omat työharjoitteluni sijoittuvat vasta ensi kevääseen. Onneksi sain kuitenkin opon kanssa setvittyä kouluasiat ja olin valmis lähtemään. Ennen matkaa ehdin käydä yhdessä kulttuurivalmennuksessa ja Mikan kanssa meillä oli 3 tapaamista perusasioista ennen lähtöä jotka olivat todella hyödyllisiä koska saimme hyvin tietoa kohdepaikasta Folignosta ja oli kiva saada lukea viime harjoittelijoiden matkatarinoita. Mielestäni ennen reissua sai olla aika lailla stressaamatta, kaikki paperit oli jo täytetty haun yhteydessä joten ainoat asiat mitä piti tehdä oli rahoitussopimus ja joitain asiapapereita. Itselläni oli kaikki passi,vakuutus ja sairaanhoitokortit jo kunnossa ennen reissua. Lähtö ja saapuminen: Lähdimme matkaan Itse olin aivan puhki tuolloin koska olin tullut samana aamuna Singaporesta joten en ollut edes hirveästi ehtinyt tajuta että tänään lähdenkin vielä Italiaan! Lentokentällä tapasin kaksi muuta Folignoon lähdössä olevaa Omnian opiskelijaa joiden kanssa tulimme juttuun oikein hyvin alusta saakka. Suuntasimme ensiksi Müncheniin jossa meillä oli 2 tunnin vaihto Roomaan. Matka Roomaan kesti noin reilu 6h vaihtojen kanssa. Kun viimein pääsimme juna-asemalla olimme kaikki aivan innoissamme, ja alkuun mikä jännitys olikin ollut, oli kadonnut.

2 Fiumicinon lentokentältä otimme junan Tiburtinaan josta löysimme pienen haahuilun jälkeen Folignon lähtevän junan raiteen jossa odottelimme reilun tunnin junaa. Junamatka taittui noin kahdessa tunnissa ja kun saavuimme Folignoon olimme kaikki todella positiivisesti yllättyneitä, aivan ihana pikku italialais- kaupunki! Asemalta suuntasimme Hostelille päin, pienen haahuilun ja kyselyn jälkeen löysimme sen, vaikka Mika oli meille kartatkin tulostanut. Hostelli oli mukava yllätys; todella kiva ravintola sekä kämppä vaikutti oikein mainiolle. Minä ja Mika jaoimme yhden huoneen ja Heidi sai oman. Jätimme vain matkalaukut huoneistolle ja suuntasimme samoin tein ulos syömään ja ihailemaan Folignoa vaikke olimme todella väsyneitä ja kello oli jo lähelle puolta yötä. Ensinmäiset päivät: Olimme saanut ohjeen mennä koululle heti seuraavana päivänä 09.00, joten lähdimme hyvissä ajoin etsimään koulua. Oikeasti sinne kesti kämpiltä noin 15min mutta ekalla kerralla 30min, tietenkin. Koulussa meitä odotti 2 tutoria; Rachele ja Diego. He puhuivat onneksi englantia mistä oli paljon höytyä koska taas koulun rehtori ei puhunut yhtään englantia. Siinä rupattelimme ja kävimme kahvilla koulun kahvilassa, kunnes tunnit alkoivat ja hups olimmekin koko päivän heidän kanssaan uskonnon,ekonomian, ja matikan tunneilla, tunnit olivat hieman tylsiä koska emme tajunneet sanaakaan ja opettajatkaan ei pahemmin englantia puhuneet. Koulun jälkeen sovimme että näemme illalla rehtorin joka näyttää paikkoja. Kävimme kaupungintalolla ja Heidin työpaikalla Righissä sopimassa työajoista sun muista. Rehtorin tapaamisen jälkeen lähdimme syömään Osteria Dei Picariin, joka oli silloin viellä Mikan tuleva työpaikka. Yllätyimme kuinka kiva hostellin ravintola voikaan olla! Todella hyvää ruokaa ja sisustus ja palvelukin toimi todella hyvin. Tapasimme omistajan joka oli tosi mukava ja Mika sai sovittua työvuoroistaan. Seuraavana päivänä saatoin Heidin ekaan aamuvuoroon ja lähdimme Mikan, Rachelin ja Diegon kanssa tutustumaan Le Muraan, eli omaan työpaikkaani. Sain sovittua ensinmäisen työvuoron torstaille; Olin yllättynyt noin lyhyestä iltavuorosta, mutta mikäs siinä olipahan koko päivä aikaa aina ennen töitä. Työ Le Murassa Ensinmäinen päiväni töissä oli siis Jännitin töihin menoa todella paljon, kun viimein menin sinne kello 19.00, siellä ei ollut viellä ketään! siinäpähän vartin odoteltuani tajusin että aikakäsite täällä on kyllä todellakin eri. Siitä lähtien menin aina itsekkin vasta min yli seitsemän.

3 Olin todella yllättynyt että Hotellin ravintolassa kukaan ei puhunut yhtään englantia! Mutta se koitui vain hyväksi loppujen lopuksi, oli ainut keino opetella italiaa. Google traduttore oli kyllä ekoina päivinä kovassa käytössä, joten ensi harjoittelijoille suosittelen kyllä opettelemaan Italiaa mahdollisimman paljon ennen reissua! Siitä hyötyy tosi paljon. Töissä tapasin Marion ja Fernandan ensinmäiseksi; he olivat 70 vuotiaita ravintolan omistajia. Heidän poikansa Lucho ja Stefano ovat molemmat töissä Le Murassa. He ovat työskennelleet perheenä ravintolassa jo 32 vuotta! Välillä sen huomasikin kaikista riidoista mitä heillä olikin, mutta he aina pyysivät kauheasti anteeksi riitelyidensä jälkeen. Mario työskenteli joka ilta aina salin puolella olevassa grillissä; hän paistoi cialdaa, bruschettaa, erilaisia pihvejä ja makkaroita grillissä. Välillä hän vain meni asiakkaan pöytään otti viinilasin ja jäi rupattelemaan hetkeksi. Mielestäni se teki Le Murasta kivan paikan työskennellä, ei otettu liikaa stressiä mistään, kaikki tunsi toisensa ja oltiin kuin yhtä perhettä (niin kuin suurin osa työntekijöistä olikin) Päivät kuluivat töissä nopeasti, tein pelkästään iltavuoroa heidän toiveensa mukaan. Le Murassa riitti joka ilta paljon asiakkaita; erilaisia ryhmiä, seurueita, synttäriporukoita ym. Le Mura on kiistattomasti Folignon suosituin ravintola koska he tarjoavat perinteistä italialaista ruokaa. Sain tehdä paljon kaikenlaista; tiskaaminen oli kielletty, he aina halusivat että olen salin puolella ja että otan asiakkailta tilauksia; vaikka se jonkun verran hankaluuksia tuotti. Onneksi asiakkaat usein ymmärsivät hyvin että olen vain harjoittelija suomesta. Le Murassa ei ollut minkäänlaista bongi järjestelmää, kaikki tilaukset vain huudettiin suoraan keittiöön, missä mielestäni ei ollut mitään järkeä koska huomasin että se tuotti paljon unohduksia ja turhaa setvimistä. Seuraavalle opiskelijalle joka menee Le Muraan töihin haluan sanoa että varaudu siihen että tulee hankalia paikkoja (mutta niistä aina selviää) ja saat tehdä kyllä niin paljon kuin itse vain kykenet. Henkilökunta on todella mukavaa, vaikka omana työaikani 2 työntekijää otti loparit koska he eivät jaksaneet kuunnella pomojen valitusta enää. Mutta minulle he olivat aina todella mukavia ja pitivät aina huolta että saan syödyksi ja että minulla on Folignossa kaikki hyvin. REISSUT JA VAPAA-AIKA Vapaa aikaa minullehan tuli loppujen lopuksi todella paljon, koska olin aina päivät vapaalla ennen kun työt alkoivat, sekä tiistaisin Le Mura oli aina suljettu ja viikonloppuisin tuli yleensä otettua joko lauantai tai sunnuntai vapaaksi kun lähdimme yhdessä reissuun. Roomassa tuli käytyä 3 kertaa; kävimme siellä ekalla viikolla kaikki yhdessä ja sen jälkeen vietin siellä kaksi viikonloppua kavereideni kanssa jotka tulivat moikkamaan.

4 Firenzessä kävimme yhdessä 2 kertaa ja kerran Heidin kanssa kahdestaan ohikulkumatkalla kun suuntasimme Pisaan joka oli noin tunnin junamatka Firenzestä. Firenzestä tykkäsin todella paljon; todella kaunista, siistiä ja ei niin paljon ihmisiä kuin Roomassa. Anconaan suuntasimme myös kerran, mikä oli aika virhe reissu. Kaupunki oli aivan kuollut kesäkaupunki. Olimme kaikki todella väsyneitä ja ei oikeen kiinnostanut tehdä siellä sit mitään. Kaiken kukkuraksi menimme väärään junaan kun olimme lähdössä Anconasta pois mutta huomasimme sen vasta kun Folignon juna oli lähtenyt. Siellä sitten saimme viellä 2 tuntia lisä-aikaa nauttia Anconasta ja söimme kamalimmassa ravintolassa koskaan! Viellä sellainen hyvä maku jäi Anconasta mieleen...ei KANNATTA MENNÄ! Perugiassa kävimme monta kertaa, sinne oli noin 30min junalla Folignosta ja sen jälkeen piti ottaa metro kaupunkiin ylös. Perugia oli todella nätti kaupunki! Umbrian pääkaupunki joka on tunnettu Baci Perugina suklaastaan! Siellä oli kiva istuskella kivassa kahvilassa josta näkyi hienosti vuorille ja Perugiassa oli myös jonkun verran kauppoja. Assisissa kävimme myös moneen otteseen, löytyihän sieltä lähin McDonalds:D Assisi oli todella nätti kaupunki vain 15min Folignosta! Paavi tuli pitämään puheen Assisiin lokakuun lopussa ja mehän olimme sitä tietenkin katsomassa kun hän sinne meni, ihan hienoa oli nähdä Paavi vaikka en hänestä pahemmin välittäkkään. Muuten aika kului myös hyvin Folignossa nauttien pienen kaupungin rauhallisuudesta, kivoista ravintoloista ja viinibaareista. Folignossahan ei pahemmin minkäänlaista yöelämää ole; ainut nuortenpaikka on Lumaca Ubriaca joka tarkoittaa kännistä etanaa mutta sekin oli vain pieni baari jossa oli terassi. Vapaa aikaamme kuului myös italian tunnit joita oli kaksi viikossa 2x1h30min. Opettajamme oli jo eläkkeellä jäänyt englanninopettaja Fausto. Hän opetti meille kaikki tärkeimmät kielenrakenteet ja siitä oli todella paljon höytyä. Rahoitus: Koulu maksoi asuntomme, lennot ja saimme ruokarahaa n.200 euroa. Töistä sain illalla aina lämpimän ruoan. Rahaa itselläni meni todella paljon koska emme jaksaneet oikein tehdä ruokaa kotona ja kävimme joka päivä lounastamassa, reissuihin meni paljon rahaa koska yövyin Roomassa ja tuli myös ostettua aika paljon! ja Folignossa liikkeet ovat kalliita. Yhteensä minulla meni siis noin 3000e, mutta en paljoa pihistellyt. Oikeasti pärjäisi ihan hyvin noin. 1000eurolla. Itse olin tyhmä ja laitoin haisemaan vähän liikaa, mutta tällä hetkellä ei haittaa koska minulla oli kuitenkin aivan älyttömän mahtavat 8 viikkoa. Yleisfiilis:

5 Oli todella kamalaa jättää Foligno kahden mahtavan kuukauden jälkeen, mutta olen varma että tulen palaamaan sinne! Tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin ja rakastuin kyllä koko kaupunkiin. Kaikki oli niin stressitöntä ja ihmiset paljon iloisempia kuin suomessa. En kadu yhtään että lähdin vaihtoon, ja lähtisin mitä mieluiten uudestaan! En koskaan uskonut että vaihto olisi ollut näin avartava kokemus, opin mielestäni Italiaa hyvin kahdessa kuukaudessa ja haluan todellakin jatkaa italian opiskeluja vielä suomessa.