PUHE RADIOSSA MOSKOVAN RAUHAN JOHDOSTA 13/

Transkriptio

1 41 PUHE RADIOSSA MOSKOVAN RAUHAN JOHDOSTA 13/ SBSSSSSSSaSSSSSSSSSSSaSSSSBSSSSSSSSSSSSSB& SSSSBSSBSSS& SaB Suoni on ollut sodassa 3 kuukautta. Se joutui tähän sotaan Iinan omaa syytään. Sille esitettiin alueellisia vaatimuksia ja se oli valmis kohtuullisessa määrässä vaatimuksia tyydyttämään. Siitä huolimatta katkesivat neuvottelut. Suomi luotti kuitenkin naapurinsa kanssa solmittuihin sopimuksiin ja tämän monasti julistamaan rauhantahtoon eikä uskonut sodan syttyvän. Tästä huolimatta sota syttyi ja maamme oli pakotettu puolustautumaan. Alusta pitäen oli selvää, että taistelu tulisi muodostumaan epätasaiseksi. Kun emme olleet osanneet uskoa olevamme sodan kynnyksellä emme olleet voineet hankkia itsellemme riittävästi varusteita, joilla pitemmän alkaa olisimme voineet vastustaa hyökkäystä. Monesta ratkaisevasta taisteluaseesta oli suorastaan puute. Vielä vähemmän olimme tulleet ajatelleeksikaan tueksemme mitään takeita tai lupauksia toisten valtojen taholta. Sodan alettua on varusteita kuitenkin voitu jossakin määrin täydentää. Samoin on saatu rahallista tukea ja ihmisystävällistä apua.

2 2-42 Taistelu on ollut ankara. Ylivoimaista vihollista vastaan puolustautuessaan on armeijamme saanut ponnistaa kaikki voimansa. Se on kuitenkin suoriutunut tehtävästään loistavasti. Puolustautumisemme on ylittänyt kaikki odotukset. Yleensä luultiin tehtävä toivottomaksi. Mutta niin ei ole käynyt, armeijamme johto on ollut tehtävänsä tasalla ja rivimiehet ovat tehneet kunnollista työtä. He ovat käyttäytyneet - en sano kuin sankarit, se olisi liian jokapäiväinen sana, vaan - kuin miehet. Armeijamme voi senkautta merkitä ansioluetteloonsa monia kauniita voittoja. Se on tuottanut hyökkäävälle viholliselle raskaita tappiolta. Vain päärlntamalla on ollut vähäistä perääntymistä, muilla sensijaan on joko voitu työntää vihollinen takaisin tai ainakin estää sen eteneminen. Myöskin kotirintama on hyvin kestänyt kaiken sen terrorin jonka meitä vastaan käyty totalitäärinen sota on mukanaan tuonut. Huolimatta miltei jokapäiväisistä pommitusretklstä on mieliala kotirintamalla pysynyt suurenmoisen luottavana ja työteho mallikelpoisena. Kaikkia ponnistukslamme on kuitenkin rajoittanut eräs suuri puute. Me olemme pieni kansa ja me voimme asettaa vihollista vastaan vain murto-osan niistä voimista, joita meitä vastaan on vyörytetty. Senvuoksl ovat samat miehet saaneet kaiken alkaa olla tulessa, sisukaskin joukko väsyy vähitellen. Riveistä poistumista tapahtuu myös aina sodassa. Täydennyksiä olisi siten kipeästi tarvittu. Mutta sitä ei ole ollut saatavissa. Jonkun verran vapaaehtoisia on rientänyt avuksemme, mutta niiden määrä on tarvittavaan apuun nähden ollut kovin vähäinen. Nekin ovat vasta aivan viime viikkoina ennättäneet mukaan aselelkklln. Olemme jatkuvasti esittäneet avunpyyntöjä tämän puutteen poistamiseksi. Naapurimaamme, Skandinaviset maat,

3 joille maantieteellisen asemansa nojalla olisi ollut helpoin saada tänne joukkoja avuksemme, eivät ole katsoneet voivansa sitä tehdä. Niiden ottama puolueettomuuskanta on niitä siitä estänyt. Useat tiedustelut ja vetoomukset tällä taholla eivät ole johtaneet tulokseen. Vieläpä annettiin tätä koskeva kielteinen vastaus julkisesti tiedoksi, millä suuresti vahingoitettiin maamme sotilaallista asemaa. Läntiset lllttolalsvallat ovat, alussa jonkun aikaa epäröityään, ilmaisseet olevansa halukkaita lähettämään maahamme täysin varustetun expeditiojoukon, jos maamme sitä pyytää. Tämä lupaus on viime viikkoina useasti toistettu. Viimeksi pari päivää takaperin ovat molempien maiden pääministerit, herrat Chamberlain ja Daladler julkisesti vakuuttaneet maidensa olevan valmiit heti Suomen slt ä pyytäessä astumaan rinnallemme taisteluun hyökkääjää vastaan. Tätä luvattua avustussuunnitelmaa on sotilasjohtomme tarkoin tutkinut. Sen yksityiskohdista on myös perusteellisesti neuvoteltu. Sen on havaittu olevan kaikin puolin tehokkaan. Siinä on kuitenkin eräs heikko kohta: miten voisivat nämä apujoukot päästä maahamme. Suomen maantieteellinen asema asettaa siinä suhteessa vaikeuksia. Itämeren ollessa suljettuna ei meritietä voi ajatella. Petsamon tie on pitkä ja hankala ja on sitäpaitsi vihollisen miehittämä. Ainoaksi mahdolliseksi tieksi jää täten kulku Skandinavian maiden, Norjan ja Ruotsin kautta. Suomen puolesta on useampaan otteeseen käännytty molempien näiden maiden hallitusten puoleen pyytäen liittolaisvaltojen apujoukoille läpikulkuoikeutta. Samanlaisen pyynnön ovat nyös tehneet liittolaisvaltojen hallitukset. Läpikulku on kuitenkin molempien maiden hallitusten taholta Jyrkäat1 *«teen8 on täs-

4 4 44 säkin ollut niiden omaksuma puolueettomuuskanta. Tämä jyrkkä kielto on asettanut voittamattomalle näyttävän esteen liittolaisvaltojen apuuntulolle. Maamme on siten jätetty yksin selvittämään välejään suuren vastustajansa kanssa. Emme halunneet vapaaehtoisesti luopua alueistamme ja oikeuksistamme. Päinvastoin kuin eräät muut maat aikaisemmin rohkenimme asettua tämäntapaisia vaatimuksia vastustamaan. Kun maahamme hyökättiin, ryhdyimme päättäväisesti puolustautumaan. Olemme näyttäneet pienille kansoille tien, jota diktatuurimaiden vaatimusten edessä on käytävä. Meidän vikamme el ole että demokraattiset vallat joko eivät ole halunneet tai voineet auttaa meitä tässä epätasaisessa taistelussa. Meidän viaksemme jää ainoastaan se, että olemme lilan pieni kansa. Huolimatta puolustuksemme suuresta menestyksestä emme yksinämme voi viedä tätä taistelua voittoisaan loppuun saakka. Kun apua ei tule, on taistelun lopputulos selvä. Sodan jatkuessa voidaan maamme valloittaa ja sen väestö joutua epätoivoiseen asemaan. Tämän mahdollisuuden tultua selväksi olemme aloittaneet tunnustella rauhan mahdollisuuksia. Näitä tunnusteluja on jo jonkin aikaa suoritettu. Hallitus on jo muutamia viikkoja ollut kosketuksissa Neuvostoliiton hallituksen kanssa. Nämä tunnustelut ovat lopulta johtaneet siihen, että Suomen hallituksen valtuutetut tämän kuun 6 päivänä matkustivat Moskovaan alkaakseen väittömät neuvottelut Neuvostohallituksen kanssa. Siitä huolimatta sota on jatkunut entisellä kiihkeydellä. Lienee ainutlaatuinen ilmiö, että jonkun maan edustajat kesken riehuvaa sotaa matkustavat vihollismaan pääkaupunkiin neuvottelemaan ilman että aselepo sillä välin on astunut voimaan. Mutta Neuvostoliiton hallitus ei halunnut suostua aselepoon

5 ennen kuin rauha oli tehty. Näissä Moskovassa viime päivinä käydyissä neuvotteluissa ovat Neuvostoliiton edustajat esittäneet rauhanehtonsa. Nämä ehdot ovat odottamattoman raskaat niihin saavutuksiin verrattuna, joita vihollinen tähänastl sodallaan on saavuttanut. Ne ovat myös paljon suuremmat kuin mitä Neuvostoliiton taholta syksyllä esitettiin Leningradin turvallisuuden nimessä. Edustajamme ovat neuvotteluissa koettaneet saada aikaan näihin ehtoihin lievennystä, mutta ilman tulosta. Ehtojen kovuudesta huolimatta on hallitus katsonut maan edun vaativan niihin suostunaan. Kun el meillä ole toiveita jatkuvan taistelun kautta saavuttaa parempaa tulosta on pidetty parempana tyytyä niihin kuin jatkaa toivotonta sotaa. Suomen suostuttua on rauhansopimus voitu viime yönä allekirjoittaa ja samalla on päätetty, että vihollisuudet lakkaavat tänä päivänä. Rauhansopimuksen yksityiskohdat eivät tällä hetkellä ole tiedossamme. Ne saadaan tietää vasta senjälkeen kun valtuutettumme ovat palanneet matkaltaan. Itäinen rajamme tulee kuitenkin kulkemaan jotenkin Uudenkaupungin vuonna 1721 tehdyn rauhan suuntaan. Hankoniemi joutuu luovutettavaksi. Samoin Petsamossa alueemme Kalastajasaarennolla. Poliittisia vaatimuksia ei sensijaan ole esitetty. Maamme sisä- ja ulkopolitiikkaan ei Neuvostoliitto aio sekaantua. Se olisikin ollut vaatimus, jota ei olisi voitu hyväksyä. Samoin jää maamme itsemääräämisoikeus täysin riippumattomaksi. Kuusisen hallitus, jonka johdettavaksi maamme vastaiset kohtalot sodan alussa suunniteltiin jätettäväksi, on jäänyt sivuun. Kuten näistä ylimalkaisista ennakkotiedoista näkyy, muodostuu tämä rauha maallemme sangen raskaaksi. Suuresti epäillen on hallituksemme siihen suostunut.

6 - 6- Ratkaisu on ollut sitä valkeampi tehdä kun el kukaan voi sanoa, mitä lähin tulevaisuus tuo mukanaan. Tässä tapauksessa tulee vasta myöhemmin kuten kalkissa suurissa poliittisissa ratkaisuissa näyttäytymään onko ratkaisu ollut oikea vai väärä. Hallituksen on kuitenkin ollut otettava vastuuu. Sen mielestä on viisaampaa tehdä rauha niin kauan kuin vastustuskykynne on murtumaton. Rauha on siis maahan palannut. Mutta minkälainen rauha. Tämän jälkeen joutuu maanne jatkamaan elämäänsä silvottuna. Sen vanhat rajat on siirretty. Elintärkeitä alueita joudutaan luovuttamaan, mm. tärkeitä teollisuus- ja maanviljelysalueita. Luovutetulla alueella asunut väestö joutuu hakemaan itselleen uusia asuinsijoja, vastaiset puolustusmahdolllsuudet helkkenevät. Kuitenkin on rauha hallituksen mielestä parempi kuin epävarman sodan jatkaminen. Rauhan palattua siirrytään säännöllisempään elämään sikäli kuin pareillaan käytävä suursota sen sallii. Kannettavaksemme asetetaan tällöin runsaasti uusia ja suuria velvollisuuksia. On ryhdyttävä parantamaan sodan iskemiä haavoja. Uusi rakennustyö on aloitettava. Luovutettavien alueiden asukkaille on hankittava uudet asuinpaikat ja turvattava heidän toimeentulonsa. Maassa tapahtuneet hävitykset on yhteisvoimin korjattava. Tässä kaikessa tullaan vakaumukseni mukaan onnistumaan. Suomen kansa on työteliäs ja sitkeä. Se on käynyt ilmi nyt sotaisissa töissä, mutta tämä ominaisuus ilmenee vieläkin voimakkaampana rauhan töissä. Maamme on historiansa aikana ennenkin joutunut hävitetyksi. Onpa sen asukaslukukin hävitetty lähes puoleen. Semmoisestakin kuilusta on täällä noustu. Suomi tulee nopeasti uudelleen nousemaan elinvoimaiseksi maaksi ja sen kansa tulee toimeen kuten ennenkin. Maata on meillä riittävästi. Työmahdollisuus

7 7 47 sia on rajattomasti ja armeijamme on koskemattomana. Se voi valvoa, Se yksimielisyys, ettei rauhaamme vastaisuudessa häiritä. Yksi asia on kuitenkin tarpeen. jonka sota on aikaansaanut tulee tdvottavasti jatkumaan. Se on ollut ulkonaisen painostuksen aikaansaama. Nllnkauan kuin Europan asiat ovat siksi sekavalla kannalla kuin nykyisin, on uusien selkkausten vaara alati olemassa. Hiiden varalta on meidän jatkuvasti pysyttävä yhtenä koossa, yksimielisinä ja sen kautta voimakkaina. Olisi tosin ymmärrettävissä, jos nyt tehdyn ratkaisun suhteen tulisi vallitsemaan eri miellä. Siksi runsaasti voi toisenkin kannan puolesta esittää näkökohtia. Tämä mielipide-eroavaisuus el kuitenkaan saisi häiritä aikaansaatua yhtenäistä rintamaa. Sitä tullaan varmastikin tarvitsemaan nyt alkavana rauhan aikana yhtä paljon kuin käydyn sodankin vallitessa. Entisyys on unohdettava. On katsottava tulevaisuuteen.