Lasten hyvinvointia edistettävä kunnassa suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti

Transkriptio

1 Mannerheimin Lastensuojeluliiton kunnallisvaaliohjelma 2008 Lapsiperheiden palveluita on vahvistettava kunnissa Kunta on jokaiselle lapselle tärkeä. Kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa ja lautakunnissa tehdään tärkeitä, lapsen jokapäiväiseen elämään vaikuttavia päätöksiä. Lapsi tarvitsee ja käyttää useita kunnallisia palveluita, kuten neuvolaa, päivähoitoa, koulua ja kirjastoa. Lapsi viettää oman kuntansa alueella aikuista enemmän aikaa ja on kunnallisista palveluista aikuista riippuvaisempi. Kunnan päätöksentekijöiden tulee sitoutua lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Lokakuussa 2008 valitaan kuntien valtuustot seuraavaksi nelivuotiskaudeksi Kunta- ja palvelurakenne ovat voimakkaassa murroksessa, joten monessa kunnassa seuraavalla valtuustokaudella tehdään erittäin merkittäviä ja kauaskantoisia päätöksiä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa on tapahtunut rapautumista. Lastenneuvoloiden käyntikertoja on harvennettu, kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreita ja koulupsykologeja on riittämättömästi ja perheneuvoloihin on monissa kunnissa pitkät jonot. Perhetyötä tehdään liian vähän. Kunnat eivät enää tarjoa lapsiperheille kotipalvelua kuin äärimmäisissä tapauksissa. Avun tarjoamiseen perheille varhaisessa vaiheessa ei ole kunnissa usein riittäviä mahdollisuuksia. Ehkäisevän työn ja varhaisen tuen laiminlyönti on inhimillisesti ja taloudellisesti kallista. Ehkäisevän lastensuojelutyön ohentuminen on osaltaan johtanut siihen, että lasten kasvuympäristössä olevia ongelmia ei ole kyetty havaitsemaan ajoissa eikä niihin ole tarjottu apua ajoissa. Ongelmien vaikeuduttua ja kasauduttua on jouduttu turvautumaan lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun palveluihin, vaikka ongelmat olisivat saattaneet olla ratkaistavissa vaikuttavammin jo varhaisessa vaiheessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on vahvistettava lapsiperheiden palveluita. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa ja kehittää lapsiperheiden hyvinvointipalveluita. Toimivilla kunnallisilla hyvinvointipalveluilla voidaan tehokkaasti ja vaikuttavasti edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, ennaltaehkäistä ja havaita ajoissa uhkatekijöitä sekä korjata jo syntyneitä ongelmia. Ehkäiseviin toimiin ja palveluihin, kuten lapsiperheiden kotipalveluihin ja terveyden edistämiseen, on panostettava kunnissa. Korjaavien palveluiden, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden sekä lastensuojelupalveluiden, resurssivajeet on korjattava. Lasten hyvinvointia edistettävä kunnassa suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti Jokaisessa kunnassa tulee laatia lapsipoliittinen ohjelma. Kunnan lapsipoliittinen ohjelma on hyvä suunnitelmallisen ja tavoitteellisen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämistyön väline. Kunnan lapsipoliittisen ohjelman toteutumista on seurattava säännöllisesti ja sen tulee ohjata kunnan talousarvion ja taloussuunnitelman laadintaa. Uusi lastensuojelulaki edellyttää kunnalta suunnitelmallista lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja vanhemmuuden tuen kehittämistä. Kunnan tulee tehdä yhteistyötä paikkakunnan muiden 1(6)

2 ehkäisevää lastensuojelutyötä ja lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä tekevien tahojen, kuten paikallisten yhdistystoimijoiden kanssa. Jokaiseen kuntaan tulee luoda lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointimenettely. Kunnan päätöksenteossa ja toiminnassa tulee arvioida lapsiin kohdistuvat välittömät ja välilliset vaikutukset. Lapsivaikutusten arvioinnin (LAVA) tulee olla säännönmukainen osa kunnallisten päätösten valmisteluprosessia. Kunnassa tulee olla suunnittelu lapsivaikutusten arvioimiseksi kunnan päätöksenteossa ja toiminnassa. Kuntien on tuettava kansalaisjärjestöjen työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien ja järjestöjen kumppanuutta on vahvistettava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Järjestöjen toiminta vahvistaa osallisuutta ja sosiaalista pääomaa ja edistää hyvinvointia. Järjestöt tulee ottaa mukaan laatimaan kunnan lapsipoliittista ohjelmaa ja lastensuojelusuunnitelmaa. Kunnan tulee tukea yhdistysten vapaaehtoistoimintaa avustuksin ja antamalla maksutta yhdistysten käyttöön kunnan hallinnoimia tiloja. Pienten lasten hoidon tukeminen ja päivähoito Lasten kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen kuntalisä. Perheen mahdollisuus valita lapselle sopiva hoitomuoto ei usein toteudu, koska lapsen kotihoidon tuki on pieni. Tämän vuoksi läheskään kaikki perheet, jotka haluaisivat hoitaa alle 3-vuotiasta lastaan kotona, eivät voi valita kotihoitoa. Kotihoidontuen kuntalisän maksaminen parantaa kotona lastaan hoitavien perheiden toimeentuloedellytyksiä ja lisää mahdollisuuksia valita lapselle kotihoito. Yksityisen hoidon tuen kuntalisä parantaa perheen mahdollisuuksia valita lapsen tarpeille sopiva hoitomuoto. Avointa päiväkotitoimintaa ja lasten kerhotoimintaa on lisättävä. STM:n huhtikuussa 2008 julkaiseman selvityksen mukaan avoimia varhaiskasvatuksen palveluja, kuten kerhoja, avoimia päiväkoteja ja puistotoimintaa, ei ole kunnissa riittävästi tarjolla. Lasten kerhotoimintaa ja kerhotoiminnan tukea tulee kunnissa lisätä. Jokaisessa kunnassa tulee olla myös tarjolla avointa päiväkotitoimintaa ja puistotoimintaa. Päivähoitoon riittävän pienet lapsiryhmät ja pysyvä henkilöstö. Kunnassa on varmistuttava siitä, että päivähoitoryhmät ovat riittävän pienet, jotta jokaisen lapsen tarpeet tulevat otetuksi huomioon. Suuret ryhmäkoot vaarantavat lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen. Suuressa hoitoryhmässä myös lasten infektioalttius on suurempi kuin pienessä ryhmässä. Hoitajien suuri vaihtuvuus huonontaa hoidon laatua, koska lapselle ei synny kehityksen kannalta tärkeitä vuorovaikutussuhteita alati vaihtuviin hoitajiin. Päivähoidon henkilökunnan pysyvyyteen panostettava, sillä pysyvä ja tehtäväänsä sitoutunut henkilökunta on päivähoidon keskeinen laatutekijä Lasten terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta järjestettävä STM:n neuvolaoppaan suositusten mukaisesti. Neuvolatyö on vaikuttavaa ehkäisevää terveystyötä. Neuvolatoiminnassa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, joten eri kunnissa asuvat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Kaikkien kuntien tulee tarjota neuvolakäyntejä suosituksen mukainen määrä. Äitiys- ja lastenneuvolaverkosto on säilytettävä ja kehitettävä toimintaa perhekeskeisesti niin että neuvolatyö tavoittaa sekä äidit että isät. Neuvolan yhteyksiä kunnan perhepalveluverkostoon on vahvistettava. 2(6)

3 Lapsiperheiden kotipalveluja on voimakkaasti lisättävä. Lapsiperheiden mahdollisuutta saada kotipalveluita, kuten tilapäistä lastenhoitoapua, tulee parantaa. Kotipalveluille on suuri tarve esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä, monikkoperheissä ja perheissä, joissa vanhempi tai lapsi on sairas. Varhaista perhetyötä on vahvistettava. Perhetyön avulla voidaan tukea vanhemmuutta ja antaa varhaista tukea ja siten ehkäistä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta. Ehkäisevään lastensuojeluun on panostettava. Perheneuvoloiden pitkät jonot on purettava ja ehkäisevän lastensuojelun voimavarat on saatettava kuntoon, jotta perheiden varhainen tuki voi toteutua käytännössä. Varhaista tukea on vahvistettava kehittämällä perhelähtöisiä työtapoja ja perhekeskustoimintaa yhteistyössä kunnan ja kunnassa toimivien järjestöjen kanssa. Perheille suunnatuissa palveluissa on vahvistettava moniammatillista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kuntien tulee osoittaa taloudellista ja toiminnallista tukea järjestöjen ohjaamaan perhetoimintaan, kuten perhekahvila- ja vertaisryhmätoimintaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä on lisättävä kunnissa. Uusi vuoden 2008 alussa voimaan tullut lastensuojelulaki vahvistaa kunnan velvollisuutta suunnitelmallisesti edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Laki asettaa suuria vaatimuksia lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen sosiaalityöntekijän työlle. On välttämätöntä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrää lisätään, jotta lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu voidaan järjestää lain edellyttämällä tavalla. Lapsiperheiden mielenterveyspalveluja on vahvistettava. Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon lasten ja nuorten mielenterveydenpalveluita on kehitettävä ja vahvistettava. Lasten ja nuorten mielenterveyden pulmia, kuten masennusta, ei useinkaan havaita ajoissa, jolloin hoitoon pääsy viivästyy eivätkä säädetyt hoidon järjestämisajat toteudu. Lasten, nuorten ja vanhempien mielenterveyspulmien varhaista tunnistamista ja tuen antamista on kehitettävä kaikissa palveluissa. Lasten, nuorten ja vanhempien on päästävä psykiatrisiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluihin jonottamatta ja saada tarvitsemansa terapiatuki. Aikuisten mielenterveyspalveluissa ja päihdepalveluissa tulee ottaa huomioon aikuisen huollossa olevien lasten tuen tarve. Mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivien lasten vanhempien kanssa työskentelevien tulee aina ottaa huomioon myös lasten tarpeet. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan on puututtava heti. Jokaisessa kunnassa tulee olla saatavilla sosiaalipäivystyksen palvelut. Ehkäisevän päihdetyön voimavaroja on vahvistettava sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja nuorisotyössä. Koulujen ehkäisevän päihdetyön voimavaroja on lisättävä esimerkiksi suuntaamalla nuorisotyöntekijöiden työpanosta. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja rakenteita on vahvistettava kunnissa. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tarvitsemista palveluista ja tuesta on huolehdittava. Lapsille tulee tehdä omat kotouttamissuunnitelmat. Alkuvaiheen vastaanottoon ja kotouttamiseen tarvitaan lisäresursseja. Kansalaistaitojen opetusta ja asumisneuvontaa tarvitaan nykyistä enemmän. Kielikurssitarjontaa tulee laajentaa niin, että oikeantasoiselle kurssille pääse jonottamatta. Maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja nuorten työllistymisen tukeminen on tärkeää koko perheen hyvinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Monikulttuurisia kohtaamispaikkoja ja yhteistä tekemistä tulee järjestää nykyistä enemmän. 3(6)

4 Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lastensuojelutarvetta tulee ennalta ehkäistä nykyistä vaikuttavammin avohuollon palveluita kehittämällä. Koulu ja oppilashuolto Kouluihin riittävän pienet opetusryhmät. Pienessä opetusryhmässä opettaja voi ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet ja tukea paremmin oppilaan oppimista ja kasvua kuin suuressa opetusryhmässä. Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan opetusryhmän ei tulisi olla ainakaan suurempi kuin 18 oppilasta. Jos luokalla on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, opetusryhmän koon tulee olla pienempi. Monikulttuuriset oppilaat tulee ottaa huomioon opetuksessa. Oppimisen vaikeuksiin on tarjottava apua ajoissa. Oppimisvaikeudet muodostavat merkittävän syrjäytymisriskin ja oppimisvaikeuksien varhaista havaitsemista ja oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten opetusta on tarpeen tehostaa voimavaroja lisäämällä. Peruskoulussa arvioidaan olevan prosenttia sellaisia lapsia, jotka selviytyvät huonosti vähimmäistavoitteista ja kärsivät eriasteisista oppimishäiriöistä. Oppilaan mahdollisuutta saada erityisopetusta, tukiopetusta ja kouluavustajan palveluita on parannettava. Koulukiusaamista on ehkäistävä suunnitelmallisesti. Stakesin Kouluterveyskyselyn (2006/2007) mukaan koulukiusattuna on ollut vähintään kerran viikossa peruskoulun 8.- ja 9.- luokkalaisista 8 %. Lukiossa koulukiusaaminen oli selvästi vähäisempää, sillä lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista 2 % vastasi olleensa koulukiusattuna vähintään kerran viikossa. Kunnan on varmistuttava, että kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa on lain edellyttämä suunnitelma kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Oppilaskuntatoiminta on ulotettava kaikkiin peruskouluihin ja kummioppilastoiminta on sisällytettävä alakoulujen sekä tukioppilastoiminta yläkoulujen opetussuunnitelmiin. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet erinomaisesti kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa, mutta kouluhyvinvoinnissa on parantamisen varaa. Oppilaiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tarpeen vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä ottamalla oppilaat mukaan koulutyön suunnitteluun, edistämällä koulujen oppilaskuntatoimintaa ja ottamalla tukioppilastoiminta koulujen opetussuunnitelmiin. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta jokaiseen kuntaan. Koululaisten iltapäivätoiminnalla vahvistetaan lasten sosiaalista pääomaa ja tuetaan oppimista, vältetään pienen koululaisen yksinäiset iltapäivät ja järjestetään hänelle mielekästä tekemistä valvotussa ja turvallisessa ympäristössä. Lapsilähtöistä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa on järjestettävä toiminnan kysyntää vastaavassa laajuudessa. Aamu- ja iltapäivätoiminnan lisäksi koulujen kerhotoimintaa on vahvistettava. Oppilas- ja opiskeluhuoltopalveluja on vahvistettava. Kouluterveydenhoitajia, koulupsykologeja, koulukuraattoreita tarvitaan lisää ja koululääkärijärjestelmä tulee elvyttää. Kunnan on noudatettava kouluterveydenhuollon laatusuositusta. Säännölliset terveystarkastukset ovat vaikuttava terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen keino. 4(6)

5 Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet, lastenkulttuuri ja liikunta Kunnan on edistettävä lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia ja nuorisotyötä. Lasten ja nuorten liikuntaan on panostettava kunnassa. Kuntien tulee priorisoida liikuntatoimessaan lasten ja nuorten liikunnan edistäminen ja lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien turvaaminen. Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus hyödyntää kunnan tarjoamia liikuntapaikkoja myös omatoimisessa liikunnassa. Urheiluseuroilla tulee olla mahdollisuus käyttää maksutta kunnan omistamia tiloja lasten ja nuorten liikunnassa. Kunnan tulee tarjota lapsille mahdollisuudet oman kulttuurin tuottamiseen sekä mahdollisuudet nauttia lapsille suunnatusta kulttuuritarjonnasta. Lastenkulttuurin on oltava jokaisen lapsen saatavilla perheen varallisuudesta riippumatta. Kirjastojen lasten ja nuorten palveluita on vahvistettava. Yleisten kirjastojen kattava verkko on Suomen ainutlaatuista kulttuuripääomaa, jota ei pidä näivettää resurssikurjuuteen. Kirjastojen aineistopula on korjattava pikaisesti, jotta kirjastoilla on tarjottavanaan ajanmukaista aineistoa lapsille ja nuorille. Elinympäristö ja asuminen Kunnissa on kehitettävä elinympäristöä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Elinympäristön kehittämisessä tulee sitoutua elinympäristön turvallisuuden, terveellisyyden, hyvinvoinnin ja esteettömyyden suunnitelmalliseen kehittämiseen. Vanhentuneet elinympäristöratkaisut, kuten liikkumisen esteitä sisältävät liikenne- ja rakennusratkaisut, edellyttävät uudistamista. Esteetön elinympäristö on kaikkien yhteisön ja yhteiskunnan jäsenten osallisuutta ja hyvinvointia tukevaa. Elinympäristön parantaminen on nähtävä jatkuvana vuorovaikutteisena prosessina. Elinympäristöön vaikuttavien suunnitelmien ja päätösten valmisteluun tulee säännönmukaisesti liittää ratkaisujen ja eri ratkaisuvaihtoehtojen vaikutusten arviointi lasten näkökulmasta. Lapsia ja nuoria on myös kuultava elinympäristön suunnittelussa. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava lisää ja kouluteiden ja muiden teiden/katujen, joilla lapset liikkuvat, liikenneturvallisuutta on parannettava. Lasten liikkumisen kannalta turvallisilla kävely- ja pyöräteillä on suuri merkitys. Turvalliset elinympäristön kulkureitit ovat tärkeä osa lapsen hyvää kasvuympäristöä. Kevyen liikenteen väylien lisääminen ja kevyen liikenteen turvallisuuden parantaminen lisäävät hyötyliikuntaa. Siten niillä on merkitystä myös terveyden edistämisen kannalta. Kuntien kaavoitus- ja asuntopoliittisia toimia on vahvistettava lapsiperheiden kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamiseksi. Asumisen hinta on monilla paikkakunnilla kohonnut lapsiperheiden käytettävissä oleviin tuloihin nähden kohtuuttomaksi. Kuntien kaavoitus- ja maapolitiikkaa tulee vahvistaa. Kunnissa tarvitaan selvästi vaikutukseltaan vahvempia keinoja tonttien saamiseksi asuntotuotannon käyttöön. Kuntien tulee myös lisätä vuokra-asuntotuotantoaan. 5(6)

6 Valtiovallan tulee varmistaa, että kuntien lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut ovat riittävät Valtiovallan tulee huolehtia siitä, että kunnat panostavat ja että kunnilla on mahdollisuus panostaa riittävästi lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointipalveluihin. Valtiovallan velvollisuutena on varmistaa se, että kaikissa kunnissa panostetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin palveluihin ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. Palvelujen saatavuus ja niiden laatu on varmistettava valtion ohjausjärjestelmää kehittämällä ja vahvistamalla. Informaatio-ohjauksen lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa normiohjausta ja resurssiohjausta. Lapset on otettava nykyistä vahvemmin huomioon kuntien valtionrahoituksen määräytymisperusteena. Lapsiperheiden toimeentuloa on tuettava nykyistä enemmän sekä etuuksien että verotuksen kautta. Valtiovallan on korotettava lapsiperheiden toimeentuloetuuksia, kuten lapsilisiä ja kotihoidon tukea, sekä sidottava etuudet indeksiin niiden ostovoiman turvaamiseksi. Perhepoliittiset verovähennykset tulee myös palauttaa tuloverotukseen. Hyvinvointipalveluiden, kuten lasten päivähoidon, asiakasmaksut eivät saa muodostua kohtuuttomiksi perheen käytettävissä oleviin tuloihin nähden. Asiakasmaksut eivät saa olla esteenä perheen tarvitsemien hyvinvointipalveluiden käytölle. Ohjelma on hyväksytty Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksessa Lisätietoja: Pääsihteeri Mirjam Kalland, p Johtava asiantuntija Esa Iivonen, p Viestintäjohtaja Liisa Partio, p (6)