HELSINGIN YLIOPISTON KIRJASTON AVAJAISET KLO 14 16

Transkriptio

1 HELSINGIN YLIOPISTON KIRJASTON AVAJAISET KLO HELSINGIN YLIOPISTON KIRJASTO TULEVAISUUDEN KIRJASTO Kaisa Sinikara, ylikirjastonhoitaja Rouva Ministeri, Herra kansleri, Herra rehtori, Distinguished quests, arvoisat juhlavieraat On ilo kokoontua yhdessä teidän kanssanne juhlimaan kirjastoamme, joka hengittää samaan tahtiin yliopistoyhteisönsä kanssa. Tästä kertoo se, että kirjaston palveluja todella käytetään. eilen, kuten jokaisena aukiolopäivänä kirjastossa kävi 6300 tiedon tarvitsijaa, jotka lainasivat 2000 kirjaa tai lehteä ja uusivat kotoa tai kirjastossa noin lainaa. Kaikki eivät tule kampusten kirjastoihin. Sen sijaan he avaavat vuoden jokaisena päivänä, viikonloput mukaan luettuina, 5000 e-lehteä ja tekevät päivittäin 8000 hakua kirjaston ylläpitämistä tietokannoista. Jotta käyttäjät voisivat sujuvasti ja tehokkaasti löytää myös uusimman tiedon, kirjasto antaa joka päivä 6 tuntia tiedonlähteiden koulutusta. Vuosittain koulutukseen osallistuu noin henkilöä. Yliopistolaisten lisäksi kirjastoa käyttää suuri joukko muita tiedontarvitsijoita. Noin neljäsosa käyttäjärekisteristä on yliopiston ulkopuolisia. Seuraavassa joitakin ajatuksia siitä, mistä tulimme, missä olemme nyt ja mihin menemme? Historia Kirjaston historia on elimellinen osa yliopiston tieteenalojen ja opiskelun historiaa. Kun Keisarillinen Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin 1828 Turun palon jälkeen, sen nimeksi tuli Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Yliopiston mukana seurasivat tulipalosta säätyneet Akatemian kirjaston julkaisut, jotka olivat lainassa professoreilla. Edessä oli suuri työ silloisen yliopiston pääkirjaston rakentamiseksi. Yliopiston mukana Helsinkiin muuttivat myös osakuntien kirjakokoelmat, joita oli alettu kartuttaa jo 1700-luvulta lähtien. Niitä käyttivät yliopiston opiskelijat. Osakuntien kirjakokoelmat fuusioitiin vuonna 1858 Yleiseksi ylioppilaskirjastoksi. Taustalla olivat yleiset syyt, nimittäin silloisen yliopiston kanslerin, keisari Aleksanteri II:n, huoli akateemisen nuorison vallankumouksellisuudesta. Tästä syystä osakunnat lakkautettiin 1850-luvulla ja niiden tilalle perustettiin ylioppilastiedekunnat. Myös ylioppilaiden kirjasto järjestettiin saman periaatteen mukaan. Tästä kirjastosta on kasvanut nyt keskustakampuksen kirjastoon kuuluva opiskelijakirjasto. 1

2 Voisimme sanoa, että tästä 1850-luvun tilanteesta alkoi yliopistomme kahden suuren kirjastokokonaisuuden muotoutuminen luvulla perustettiin myös useita muita myöhemmin merkittäviksi kasvaneita kirjastoja. Tällaisia olivat Metsäkirjasto 1 (1862), Eläinlääketieteellinen kirjasto 2 (1892) ja Tieteellisten seurain kirjasto (1899) sekä useat laitoskirjastot, jotka nyt kuuluvat Viikin ja Kumpulan kampuskirjastoihin. Myös useat keskustakampuksen kirjastoista perustettiin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kaudella ja ennen Suomen itsenäistymistä: tällaisia olivat Teologinen seminaarikirjasto (1902), Historialliskielitieteellinen laitoskirjasto (1904) ja Lainopillinen seminaarikirjasto (1910), joista kaikista on kehkeytynyt merkittäviä alansa tietopalveluyksiköitä. Helsingin yliopiston kaudella vuoden 1919 jälkeen on syntynyt lukuisia uusia tieteenaloja, laitoksia ja tiedekuntia sekä kirjastoja. Viikkiin kuuluva maatalouskirjasto perustettiin vuonna Sotavuosista suuriin ikäluokkiin yliopiston laajeneminen jatkui. Tältä ajalta ovat peräisin valtiotieteellinen seminaarikirjasto (1950) ja kasvatustieteen kirjasto (1974), jotka ovat nyt osa keskustan kampuskirjastoa. Vuonna 1966 perustettu Lääketieteellinen keskuskirjasto puolestaan on Meilahden kampuskirjaston Terkon ydin. Helsingin yliopiston kirjastolaitos oli 1990-luvulla vanhan eurooppalaisen yliopistomallin mukainen. Yliopistossa oli silloisen pääkirjaston ohella yli 160 erillistä ja itsenäistä kirjastoyksikköä. Jokaisella ainelaitoksella oli oma erillinen kokoelmansa edellä mainittujen kirjastojen lisäksi. Helsingin yliopiston kahdella suurella kirjastokokonaisuudella, Kansalliskirjastolla ja tänä vuonna toimintansa aloittaneella Helsingin yliopiston kirjastolla on juurensa näissä kahdessa yliopiston kirjastomallissa. Silloisesta pääkirjastosta on muotoutunut kansallinen voimavara, Kansalliskirjasto. Opiskelijoiden ja tutkijoiden monitieteisiä ja erikoistuneita tarpeita palvelevista käyttökirjastoista, jotka ovat kuuluneet laitoksiinsa ja tiedekuntiinsa, on kehkeytynyt nyt yhdistetty maan suurin yliopistokirjasto. Tämä kokonaisuus on muotoutunut tiedeyhteisön ajankohtaisten tarpeiden mukaisesti. Miksi Helsingin yliopisto lähti 1990-luvulla uudistamaan radikaalisti kirjastopalvelujaan? Muutosten taustalla on useita syitä. Yliopisto käynnisti 90-luvun alkupuolella laajan rakenteellisen uudistuksen, joka on koskenut tiedekuntia, kampusten organisointia, henkilöstörakenteita ja myös kirjastolaitosta. Yliopisto on käyttänyt tukena sisäisiä ja kansainvälisiä arviointeja, jotka mm ovat 1 Metsäopetus liitettiin vuonna 1907 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudelliseen osastoon. 2 Eläinlääketieteellisen kirjaston perusti Eläinlääkäriyhdistys, joka lahjoitti kirjastonsa korkeakoululle. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu perustettiin Korkeakoulun toiminta osana Helsingin yliopistoa alkoi Ks. tarkemmin 2

3 suosittaneet kansallisten ja yliopistoa palvelevien tehtävien selkeää profilointia. Talouden tehostamistarpeet ovat osaltaan vaikuttaneet ulkoisina tekijöinä. Muutoksia ei kuitenkaan ole helppo tehdä. Tätä havainnollistaa vararehtorina toimineen professori Arto Mustajoen sanat kirjassaan Tuloksena yliopisto (2002): harva asia saa minut tuntemaan itseni niin tietämättömäksi ja avuttomaksi kuin yliopiston kirjastolaitoksen kehittäminen. Kun olen yrittänyt analysoida syitä tähän, selitykseksi on löytynyt erilaisia superlatiiveja, jotka liittyvät kirjastoihin erityisesti 1990-luvulla. Tietotekniikan kehitys on 1990-luvulla vaikuttanut kirjastoihin enemmän kuin mihinkään muuhun yliopistolla. Kirjastot joutuivat yliopistojen rahoituksen supistuttua ahtaammalle kuin mikään muu toiminto. Harvaan asiaan yliopistolla liittyy niin voimakkaita vastakkaisia näkemyksiä kuin kirjastokysymyksiin. (Mustajoki 2002, ) Tämä kokemus tehtävän vaikeudesta ei kuitenkaan estänyt yliopistoa käynnistämästä kehittämistoimia. Erityisen arvokasta tämä on siksi, että tietoympäristön muutosaallot olisivat joka tapauksessa edellyttäneet muutoksia. 3 Erityisesti tietoyhteiskunnan kolmas aalto, johon liittyi digitaalisen julkaisemisen ja verkkotiedon yleistyminen, edellytti kirjastoilta rakenteiden muutoksia. Tietoverkot ovat muuttaneet kaikkien tietotyötä tekevien reviirejä. Rajat ovat hämärtyneet, liudentuneet ja tulleet limittäisiksi. Uuden oppimisen tarve koskee kaikkia. Havainnollinen esimerkki julkaisemisen muutoksesta on lehtien siirtyminen verkkoon. Niinpä tieteellisten artikkelien käyttö verkon kautta on yliopistoissa kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2008 kymmenkertaiseksi. Missä olemme nyt Yliopisto on nyt saattanut päätepisteeseen ison rakenteellisen uudistuksen. Noin 160 erilliskirjastosta on muodostunut maamme laajin monitieteinen yliopistokirjasto. Helsingin yliopiston kirjastossa on neljä merkittävää kampuskirjastoa (Keskustakampuksen, Kumpulan, Meilahden ja Viikin kampuskirjastot) sekä tämän vuoden alusta alkaen keskitetyt hallintopalvelut, hankinta- ja metadatapalvelut sekä digitaalisen kirjaston ylläpito- ja kehittämispalvelut. Helsingin yliopiston korkeita laatutavoitteita kuvastaa se, että ei vain organisaatiota ja palveluja ole uudistettu, vaan yliopisto on rakennuttanut neljälle kampukselle arkkitehtonisesti kauniit ja toimivat kirjastorakennukset vuosina Viimeisin ja laajin rakennushanke on juuri käynnistynyt keskustakampuksella ja odotettavissa on uuden humanistis-yhteiskuntatieteellisen kirjaston avaaminen vuonna Kirjasto arvostaa historiaansa ja hengittää tänä päivänä samaan tahtiin yliopistonsa kanssa. Samalla meidän on koko ajan katsottava myös tulevaisuuteen. 3 Lynch 2000,

4 Tulevaisuuden kirjasto Alkaneella suunnittelukaudella kirjasto haluaa sekä panostaa tutkijapalvelujensa kehittämiseen, että luoda entistä parempia edellytyksiä oppimiselle. Rakennamme kirjastosta yliopistolaisen viihtyisää olohuonetta ja tehokasta kumppania tutkijan ja oppijan arkeen. Tavoitteena on, että kampuskirjastomme voivat entisestään profiloitua oman kampuksensa tieteenalojen ja tutkimusryhmien palveluihin. Jo nyt useat kirjastot ovat oman alansa huippuosaajia. Tarvitsemme tiedeyhteisön yhteistyötä, jotta voimme vastata yliopistolaisten muuttuviin tarpeisiin Siksi toivonkin, että tiedekunnat ja laitokset kutsuvat kirjaston asiantuntijoita työryhmiinsä ja käyttävät tätä osaamista.. Käynnistyneen suunnittelukauden isoja haasteita ovat Helsingin yliopiston digitaalisen kirjaston rakentaminen ja keskustakampuksen yhteiskirjaston rakentaminen. Kirjasto osallistuu myös Helsinki Design Capital vuoteen ja kirjastoalan suurimman kansainvälisen konferenssin järjestämiseen elokuussa 2012, vain muutamia haasteita mainitakseni. Viime vuosina voimistuneita tietoympäristön piirteitä ovat mm. Google-sukupolven tulo yliopistoihin ja työelämään, vuorovaikutteisen tiedon tuottamisen mahdollisuudet ja e-sciencen laajeneminen. Tutkimustiedon hallinnan ja tieteellisen tiedon avoimen saatavuuden kysymykset ovat ajankohtaisia, samoin kuin tutkimusdatan avoin saatavuus. Kirjasto haluaa olla mukana rakentamassa uusia ratkaisuja. Helsingin yliopiston kirjasto pyrkii myös osaltaan vastaamaan siitä, että suomalaisten tieteellisten painettujen kokoelmien vuosisatainen perintö säilyy uuden rinnalla. Aikaperspektiivi antaa suhteellisuudentajua. Digitaalista kirjastoa on rakennettu vasta hieman yli 10 vuotta ja edelleen monet kysymykset odottavat ratkaisuja. Painettuja kokoelmia on kokeiltu ja kehitetty satoja vuosia. Emme ole luopumassa niistä ainakaan ennen kuin uudet luotettavat muodot ovat vakiintuneet ja alan tutkijat ovat löytäneet uudet toimintatavat. Niillä aloilla, joilla digitaaliset tiedonlähteet ovat lähes korvanneet painetut ja kirjastoa käytetään verkon kautta, panostamme taas tähän palveluun. Maamme tieteellinen tietohuolto on murroksessa myös yliopistojen ulkopuolella. Näyttää siltä, ettei palvelukirjasto enää sovi tutkimuslaitosten ydinpalveluihin, vaan niiden osalta halutaan löytää uusia ratkaisuja. On mahdollista ajatella, että jatkossa entistä laajemmat tieteelliset kokoelmat ovat nimenomaan yliopistokirjastoissa ja että ne toimivat maassa tehtävän tutkimuksen tietovarantona. Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston rakentamiseen on osallistunut valtava määrä yliopistolaisia. Tämän lisäksi tukea ja vaikutteita on saatu myös kansallisesta ja kansainvälisestä yliopisto- ja kirjastomaailmasta. Juhlassamme on puheenvuorot kansallisesta ja kansainvälisestä alan kehityksestä. Kirjastonjohtaja Jarmo Saarti johti korkeakoulukirjastojen rakenteellisen kehittämisen työryhmää vuosina Eurooppalaista tutkimuskirjastojen liittoa LIBERia johtavalla Hans Geleijnsella on osuus uuden kirjastomme rakentamisessa. Kansainvälisten arviointipaneeliemme jäsenenä ja puheenjohtajana hän vauhditti kirjastolaitoksemme kehittämistä vuosina 2000 ja

5 Haluan kiittää lämpimästi yliopistoa ja yliopiston johtoa siitä strategisesta tuesta, jonka seurauksena voimme tänään juhlia Helsingin yliopiston kirjastoa. Kirjaston kehittämiseen ovat vaikuttaneet rehtoreina ja kanslereina professorit Risto Ihamuotila, Kari Raivio, Ilkka Niiniluoto ja Thomas Wilhelmsson. Ensimmäiset vararehtorit Arto Mustajoki, Raija Sollamo ja Hannele Niemi ovat toimineet kirjasto- ja tietopalvelutoimikunnan puheenjohtajina Heidän panoksensa on merkityksellinen strategisten linjausten kehittämisessä ja ohjauksessa. Hallintojohtajat Sinikka Mertano ja Kari Suokko ovat kuluneiden 15 vuoden aikana osoittaneet tukensa ja sitoutumisensa kirjastolaitoksen uudistamiseen. Kiitos kuuluu myös koko hallintoviraston toimialajohdolle, erityisesti haluaisin mainita Ulla Mansikkamäen ja Ilkka Hyvärisen, jotka ovat kantaneet isojen kirjastopäätösten valmistelu- ja esittelyvastuuta. Henkilöstö- ja lakiasiainosaston apua on tarvittu tiheään uutta kirjastoa rakennettaessa. Kirjasto palvelee erityisesti tiedekunnissa ja laitoksissa tehtävää opetusta ja tutkimusta. Siksi tiedekuntien kiinnostus kirjaston kehittämiseen on oleellisen tärkeätä. Erityisesti haluaisin mainita professorit Hannu Niemen, Eero Puolanteen ja Matti Tikkasen, jotka dekaaneina ja johtokuntien puheenjohtajina ovat pitkäjänteisesti käyttäneet aikaansa ja ajatuksiaan, jotta yliopistollamme olisivat sen laadun arvoiset tietopalvelut. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa on perinteisesti ollut tiivistä, onhan kirjasto sekä perusopiskelijoiden että nuorten tutkijoiden kannalta ydinpalveluja. Ylioppilaskunnan koulutuspoliittiset sihteerit ja luottamuselinten opiskelijajäsenet ovat olleet erinomaisia yhteistyökumppaneita. Haluan kiittää jokaista kirjastojemme erinomaisista johtajista. He ovat sitoutuneesti ja luovasti vastanneet yliopistomme tietopalveluista, työssä tarvittavan osaamisen johtamisesta ja katsoneet samalla tulevaisuuden haasteisiin. Kaikki edellä mainitsemani tuki on tarvittu tämän päivän juhlaan. Kuitenkin, suunnittelu jäisi pelkäksi kirjaimeksi ilman kirjaston henkilökunnan ja asiantuntijoiden vastuunottoa ja osaamista. Haluan lämpimästi kiittää kirjastomme upeata henkilökuntaa, kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen. Teidän toimintanne kirjaston jokaisena päivänä varmistaa sen, että yliopistollamme on tutkimuksen ja oppimisen tarvitsemat erinomaiset kirjasto- ja tietopalvelut. 5