Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi

Transkriptio

1 LAUSUNTOJA JA SELVITYKSIÄ 2007:6 Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi Lausuntotiivistelmä

2 OIKEUSMINISTERIÖN LAUSUNTOJA JA SELVITYKSIÄ 2007:6 Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi Lausuntotiivistelmä OIKEUSMINISTERIÖ HELSINKI 2007

3 ISSN ISBN X (nid.) ISBN (PDF) Oikeusministeriö Helsinki

4 KUVAILULEHTI O I K E U S M I N I S T E R I Ö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Hallitusneuvos Mirja Kurkinen Julkaisun päivämäärä Julkaisun laji Lausuntotiivistelmä Toimeksiantaja Oikeusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi. Lausuntotiivistelmä Julkaisun osat Tiivistelmä Oikeusministeriö pyysi , yhteistoiminnassa Saamelaiskäräjien kanssa, lausunnot Pohjoismaista saamelaissopimusluonnosta valmistelleen asiantuntijaryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä sopimusluonnoksesta. Lausunnot pyydettiin yhteensä 88 viranomaiselta, laitokselta ja järjestöltä. Pyydettyjä lausuntoja saatiin yhteensä 63 ja muita lausuntoja neljä. Tiivistelmä lausunnoista on otettu tähän julkaisuun. Avainsanat: (asiasanat) Saamelaiset, alkuperäiskansa, Pohjoismainen saamelaissopimus Muut tiedot tiedot (Oskari- ja HARE-numero, muu viitenumero) OM 36/26/2006, OM 4/559/2002 Yhteishenkilö oikeusministeriössä hallitusneuvos Mirja Kurkinen Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2007:6 Kokonaissivumäärä Kieli suomi ISSN Hinta ISBN (nid.) (PDF) Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Oikeusministeriö Kustantaja Oikeusministeriö

5 SISDOALLOSIIDU VUOIGATVUOHTAMINISTERIIJA Dahkkit (doaibmaorgánas: doaibmaorgána namma, ságajođiheaddji, čálli) Ráđđehusráđđi Mirja Kurkinen Prentosa beaivemearri Prentosa šládja Cealkámuščoahkkáigeassu Bargogohččosa addi Vuoigatvuohtaministeriija Doaibmaorgána ásahanbeaivi Prentosa namma Evttohus davviriikkalaš sámekonvenšuvdnan. Cealkámuščoahkkáigeassu Prentosa oasit Čoahkkáigeassu Vuoigatvuohtaministeriija bivddii , ovttas Sámedikkiin, cealkámušaid Davviriikkalaš sámekonvenšuvdnaevttohusa válmmaštallan áššedovdibargojoavkku smiehttamušas ja dasa gullevaš konvenšuvdnaevttohusas. Cealkámušat bivdojedje oktiibuot 88 virgeoapmahaččas, lágádusas ja organisašuvnnas. Bivdojuvvon cealkámušat bohte oktiibuot 63 ja eará cealkámušat njeallje. Čoahkkáigeassu cealkámušain lea váldon dán prentosii. Guovddášsánit: (áššit) Sápmelaččat, eamiálbmot, Davviriikkalaš sámekonvenšuvdna Eará dieđut (Oskari- ja HARE-nummir, eará čujuhannummir) Oktavuohtaolmmoš vuoigatvuohtaministeriijas hálddahusráđđi Mirja Kurkinen Ráiddu namma ja nummir ISSN Vuoigatvuohtaministeriija cealkámušat ja čielggadusat :6 ISBN (njađ.) (PDF) Ollessiidomearri 98 Giella suomagiella Haddi Luhtolašvuohta almmolaš Juohkki Vuoigatvuohtaministeriija Goasttideaddji Vuoigatvuohtaministeriija

6 PRESENTATIONSBLAD J U S T I T I E M I N I S T E R I E T Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Regeringsrådet Mirja Kurkinen Utgivningsdatum Typ av publikation Remissammandrag Uppdragsgivare Justitieministeriet Datum då organet tillsattes Publikation (även den finska titeln) Utkast till nordisk samekonvention. Remissammandrag Publikationens delar Referat Justitieministeriet skickade i samarbete med sametinget den 2 mars 2006 betänkandet av den epertgrupp som tillsatts för att utarbeta ett utkast till nordisk samekonvention samt förslaget till konventionstet som ingick i betänkandet ut på remiss. Utlåtanden begärdes från sammanlagt 88 myndigheter, inrättningar och organisationer. Sammanlagt 63 av remissinstanserna och fyra andra instanser lämnade in sina utlåtanden. Ett sammandrag av utlåtandena ingår i denna publikation. Nyckelord Övriga uppgifter (Oskari- och HARE-numren, andra referensnumren) JM 36/26/2006, JM 4/559/2002 Seriens namn och nummer Justitieministeriet, Utlåtanden och utredningar 2007:6 Sidoantal 98 Distribution Justitieministeriet Språk finska ISSN Pris Förlag Justitieministeriet ISBN (nid.) (PDF) Sekretessgrad offentlig

7 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...4 Lausunnonantajat...4 Yhteenveto lausunnoista...4 Yleisiä näkökohtia...4 Sopimuksen taso...6 Itsemääräämisoikeus...6 Saamelaisten kielelliset oikeudet...7 Perinteiset taidot ja kulttuuri-ilmaukset sekä saamelaiset kulttuurimuistiomerkit...7 Maahan ja veteen kohdistuvat oikeudet...7 Poronhoito saamelaisten elinkeinona...8 Sopimuksen täytäntöönpano...9 INLEDNING...10 Remissinstanserna...10 Remissammandrag...10 Allmänna synpunkter...10 Konventionens nivå...12 Självbestämmanderätt...13 Samernas språkliga rättigheter...13 Traditionella kunskaper och kulturyttringar samt samiska kulturminnen...13 Rätt till land och vatten...13 Renskötsel som samisk näring...14 Genomförande av konventionens...15 LÁIDEHUS...16 Cealkámušaddit...16 Čoahkkáigeassu cealkámušain...16 Almmolaš oainnut...16 Soahpamuša dássi...18 Iešmearridanvuoigatvuohta...19 Sápmelaččaid gielalaš vuoigatvuođatt...19 Árbevirolaš dáiddut ja kulturalbmoneamit ja maiddái sápmelaččaid kulturmuitomearkkat 19 Eatnamii ja čáhcái čuohcci vuoigatvuođat...19 Boazodoallu sápmelaččaid ealáhussan...20 Soahpamuša ollašuhttin...21 SOPIMUSLUONNOKSESTA ESITETYT YLEISARVIOT...22 Ministeriöt...22 Ylimmät laillisuusvalvojat ja vähemmistövaltuutettu...23 Saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous, Saamelaisneuvosto ja saamelaisasiain neuvottelukunta...24 Keskusvirastot, tutkimuslaitokset ja riistanhoitopiiri...25 Suomen Kuntaliitto ja kunnalliset viranomaiset...27 Paliskuntain yhdistys ja saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat...29 Kalastusalueet...29 Tuomioistuimet...30 Yliopistot ja Saamelaisalueen koulutuskeskus...31 Ihmisoikeusjärjestöt...33 Saamelaisjärjestöt...33 Muut lausunnot...34 YKSITYISKOHTAISET HUOMAUTUKSET...35

8 2 I luku Saamelaisten yleiset oikeudet...35 Yleisiä arvioita artikla Sopimuksen tarkoitus artikla Saamelaiset alkuperäiskansana artikla Itsemääräämisoikeus artikla Henkilöt, joita sopimus koskee artikla Valtion vastuun ulottuvuus artikla Valtioiden toimenpiteet suhteessa saamelaisiin artikla Syrjimättömyys ja erityistoimenpiteet artikla Vähimmäisoikeudet artikla Saamelaisten perinnäistavat artikla Oikeussääntöjen harmonisointi artikla Yhteistyö kulttuuriin ja elinkeinoihin liittyvissä järjestelyissä artikla Yhteistyö opetuksessa ja hyvinvointijärjestelyissä artikla Saamelaissymbolit...43 II luku Saamelaishallinto...43 Yleisiä arvioita artikla Saamelaiskäräjät artikla Saamelaiskäräjien itsenäiset päätökset artikla Saamelaiskäräjien neuvotteluoikeus artikla Saamelaiskäräjien oikeus muun asian valmistelun aikana artikla Suhde kansanedustuslaitokseen artikla Saamelaiset ja kansainvälinen edustus artikla Yhteiset saamelaisorganisaatiot artikla Muut saamelaiset yhteisöt artikla Saamelaisalue...47 III luku Saamen kieli ja saamelainen kulttuuri...48 Yleisiä arvioita artikla Saamelaisten kielelliset oikeudet artikla Valtioiden vastuu saamen kielestä artikla Saamelaiset tiedotusvälineet artikla Saamelainen koulutus artikla Tutkimus artikla Saamelaisia koskeva opetus ja tiedottaminen artikla Sosiaali- ja terveystoimi artikla Saamelaiset lapset ja nuoret artikla Perinteinen tietämys ja kulttuurinilmaukset artikla Saamelaiset kulttuurimuistomerkit artikla Kulttuurin perusta...56 IV luku Saamelaisten oikeus maahan ja veteen...57 Yleisiä arvioita artikla Maan ja veden perinteinen käyttö artikla Saamelaisten maahan ja veteen kohdistuvien oikeuksien suoja artikla Luonnonvarojen hyödyntäminen artikla Korvaus ja osa tuotosta artikla Vuonot ja rannikkovedet artikla Alueiden ja luonnonvarojen hallinto artikla Ympäristönsuojelu ja ympäristöhallinto...65 V luku Saamelaiset elinkeinot...65 Yleisiä arvioita...65

9 3 41 artikla Saamelaisten elinkeinojen suoja artikla Poronhoito saamelaisten elinkeinona artikla Valtionrajat ylittävä poronhoito...70 VI luku Sopimuksen täytäntöönpano ja kehittäminen artikla Saamelaisasioiden ministerien ja saamelaiskäräjien puheenjohtajien yhteisneuvosto artikla Sopimuslautakunta artikla Kansallinen täytäntöönpano artikla Taloudelliset velvoitteet...72 VII luku Loppumääräykset artikla Saamelaiskäräjien hyväksyntä artikla Ratifiointi artikla Voimaantulo artikla Sopimuksen muutokset...73 Liite POHJOISMAINEN SAAMELAISSOPIMUS...75 Liite Ehdotus pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi;...88 pyydetyt ja saapuneet lausunnot...88

10 4 JOHDANTO Lausunnonantajat Oikeusministeriö pyysi , yhteistoiminnassa Saamelaiskäräjien kanssa, lausunnot Pohjoismaista saamelaissopimusluonnosta valmistelleen asiantuntijatyöryhmän mietinnöstä ja siihen sisältyvästä sopimusehdotuksesta (sopimusehdotuksen suomenkielinen käännös, liite 1). Lausuntomenettely toteutettiin samanaikaisesti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa lausunnot pyydettiin toimittamaan viimeistään Asiantuntijaryhmän mietinnön esipuheen mukaan mietinnössä käsitellyt kysymykset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja ne ovat olleet asiantuntijaryhmässä perusteellisten neuvottelujen kohteina. Usein esille tulleet näkemyserot ovat johtaneet siihen, että sopimusluonnoksen eräät muotoilut ovat luonteeltaan eri näkökohtien välisiä kompromisseja. Esipuheesta ilmenee edelleen, että Suomen hallituksen edustajilla on ollut vaikeuksia hyväksyä sopimuksen tiettyjä osia, mukaan lukien itsemääräämisoikeutta koskeva 3 artikla, saamelaisten oikeutta maahan ja veteen koskeva IV luku ja poronhoitoa saamelaiselinkeinona koskeva 42 artikla. Kun asiantuntijaryhmällä on ollut työssään toivomus päästä yhteisiin kannanottoihin myös vaikeissa kysymyksissä, mietintöön ei sisälly eriäviä mielipiteitä tai vaihtoehtoisia ehdotuksia. Esipuheessa on todettu myös, että sopimusluonnoksen mukaiset valtioiden toimenpiteet ovat suurelta osin luonteeltaan yleisiä, minkä vuoksi asiantuntijaryhmä ei ole pitänyt mahdollisena laatia arviota sopimusmääräysten taloudellisista vaikutuksista. Asiantuntijaryhmä on lähtenyt siitä, että sopimusluonnokseen ja mietintöön sisältyvien perustelujen jatkokäsittely tapahtuu kolmen hallituksen ja kolmen saamelaiskäräjien välisenä yhteistyönä. Suomessa lausuntoja pyydettiin yhteensä 88 viranomaiselta, laitokselta ja järjestöiltä. Pyydettyjä lausuntoja saatiin yhteensä 63 ja muita lausuntoja neljä (luettelo pyydetyistä ja saaduista lausunnoista liitteenä 2). Ministeriöistä valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö eivät ole antaneet lausuntoa asiassa. Valtioneuvoston kanslia sekä liikenne- ja viestintäministeriö ovat ilmoittaneet, ettei niillä ole lausuttavaa tässä vaiheessa. Yhteenveto lausunnoista Yleisiä näkökohtia Monet lausunnonantajat ovat käsitelleet sopimusluonnosta varsin yleisellä tasolla, koska ovat nähneet ehdotuksen vaativan vielä jatkovalmistelua ja/tai ehdotuksen ainutlaatuisesta luonteesta johtuvaa oikeudellista arviointia, eräiden ehdotusten suhde perustuslakiin ja sopimuksen hyväksymismenettelyn valtiosopimusoikeudelliset ulottuvuudet mukaan lukien. Usea lausunnonantaja on lisäksi edellyttänyt sopimusluonnoksen taloudellisten vaikutusten arviointia ja tehtyjen ehdotusten käytännön toteuttamisen tarkempaa selvittämistä. Saamelaisia edustaneet tahot ovat pääsääntöisesti

11 5 nähneet sopimusluonnoksen olevan ratifioitavissa sellaisenaan tai eräin vähälukuisin täsmennyksin. Erityisesti saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja sen ehdotettua laajuutta, saamelaisten maahan ja veteen kohdistuvia oikeuksia sekä poronhoitoa saamelaisten elinkeinona koskevat artiklat ovat jakaneet mielipiteitä. Myös sopimusluonnoksen mahdolliset vaikutukset kunnalliseen itsehallintoon ovat nousseet esiin. Monissa lausunnoissa on lisäksi viitattu oikeusministeriön tilaamaan Ylä-Lapin oikeudellis-historialliseen maaoikeustutkimukseen (luovutettu ministeriölle ) ja katsottu, että pohjoismainen saamelaissopimus ei saa olla ristiriidassa tutkimuksen tulosten kanssa eikä vaarantaa niiden perusteella syntyvien ratkaisujen tekemistä. Useassa lausunnossa on pidetty tärkeänä, että valtio varaa riittävät voimavarat sopimuksen toteuttamista varten. Ulkoasiainministeriö pitää sopimusluonnosta hyvänä lähtökohtana jatkovalmistelulle ja toivoo, että varsinaisiin sopimusneuvotteluihin voitaisiin päästä mahdollisimman pian. Sisäasiainministeriö ja ympäristöministeriö tukevat lähtökohtaisesti saamelaissopimuksen aikaansaamista, mutta katsovat samalla, että sopimusluonnos tarvitsee vielä oikeudellista arviointia suhteessa perustuslakiin ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön. Puolustusministeriö ei näe mietinnön sisältävän merkittäviä ehdotuksia, joiden perusteella puolustusvoimien toiminta saamelaisalueella tulisi olennaisesti muuttumaan. Opetusministeriö katsoo, että pohjoismainen saamelaissopimus voi toteutuessaan olla tärkeä väline saamelaisten kulttuuristen oikeuksien ja saamen kielen aseman vahvistamiseksi pohjoismaissa. Ministeriö pitää sopimusluonnosta oman toimialansa osalta enimmäkseen linjassa Suomen kansallisen lainsäädännön kanssa, joskin eräät artiklat (esim. 31 ja 32 artikla) vaativat vielä tarkastelua ja muutoksia. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että sopimusluonnosta ei tulisi hyväksyä esitetyssä muodossa. Saamelaisten aseman kehittämisen tulisi tapahtua osana valtioneuvoston piirissä vireillä olevan kansallisen lainsäädännön valmistelua (saamelaisten maankäyttöoikeuksien järjestäminen ja samalla muun paikallisen väestön etujen turvaaminen, minkä valmistelun tavoitteena samalla on ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevan kansasopimuksen n:o 169, jäljempänä ILO-sopimus, ratifiointiesteiden poistaminen). Valtioneuvoston oikeuskansleri pitää sopimuksen päämääriä perusteltuina ja hyvinä, mutta katsoo, että vasta jatkovalmistelussa täsmennetyt artiklat mahdollistavat asiassa välttämättömän kansallisen valtiosääntöoikeudellisen analyysin sekä taloudellisten vaikutusten arvioinnin. Eduskunnan oikeusasiamies käsittelee sopimusehdotusta perustuslain 109 :ssä rajatun laillisuusvalvontatehtävän (perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen) kannalta eikä katso tehtäviensä puitteissa aiheelliseksi arvioida ehdotusta valtiosääntöoikeudelliselta kannalta. Omasta näkökulmastaan oikeusasiamies ei näe erityisiä esteitä saattaa sopimuksen määräykset ainakin pääosin voimaan, joskin toteaa, että sopimus saattaa herättää epäluuloja ja kysymyksiä perustuslain 6 :ssä säädetyn yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja mahdollisesta loukkaamisesta. Eduskunnan kanslialla ei ole huomautettavaa sopimusehdotuksen johdosta. Vähemmistövaltuutettu pitää sopimusta erityisen tärkeänä ja hyvin perusteltuna, Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutti samoin.

12 6 Sopimuksen taso Itsemääräämisoikeus Saamelaiskäräjät katsoo, että sopimusluonnos on eräin pienin täsmennyksin valmis ratifioitavaksi. Saamelaisia ja saamelaisporonhoitoa edustavat lausunnonantajat katsovat niin ikään, että ehdotus on hyväksyttävissä sellaisenaan tai eräin vähälukuisin muutoksin. Jotkut lausunnonantajat ovat viitanneet sopimuksen suomenkieliseen tekstiversioon, joka heidän näkemyksensä mukaan ei täysin vastaa norjan- ja ruotsinkielisiä tekstejä (ruotsiksi ja norjaksi det samiska folket/suomeksi saamelaiset). Saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat erityisen huolissaan sopimusehdotuksen vaikutuksesta kunnalliseen itsehallintoon. Tämän huolen jakaa myös saamelaisenemmistöinen Utsjoen kunta, joka on muutoin suhtautunut ehdotukseen kunnista myönteisimmin. Ulkoasiainministeriö katsoo, että saamelaisten oikeuksia edistääkseen sopimuksen tulee aineellisoikeudellisesti yltää jo hyväksyttyjen ihmisoikeussopimusten tasolle. Sopimuksessa tulee siten huomioida kunkin sopijavaltion kansainvälisoikeudelliset velvoitteet ja ottaa samalla huomioon, että kaikki kolme maata eivät nykyisin ole samojen, saamelaistenkin oikeuksiin liittyvien kansainvälisten sopimusten tai sopimusmääräysten osapuolia. Maa- ja metsätalousministeriö ja Metsähallitus katsovat, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana on jo huomioitu verraten hyvin Suomen lainsäädännössä (mm. perustuslaki, saamelaiskäräjälaki 974/1995 ja yhdenvertaisuuslaki 21/2004) ja Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa (esim. kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus SopS 8/1976, jäljempänä KPsopimus), joten sopimusluonnosta ei tulisi hyväksyä esitetyssä muodossa. Lapin liitto näkee saamelaiskulttuurin olevan kaikille Pohjoismaille suuri rikkaus, jonka ylläpitäminen ja elvyttäminen on pohjoismaiden kansallinen tehtävä. Pohjoismainen saamelaissopimus antaa pääsääntöisesti tällaiselle tehtävälle hyvän yhteisen lähtökohdan, mutta kyse tulee olla erityisesti jo olemassa olevien oikeuksien ja periaatteiden varmistamisesta, ei uusien luomisesta. Eräät lausunnonantajat (esim. eduskunnan oikeusasiamies, vähemmistövaltuutettu ja Lapin liitto) näkevät artiklaehdotusten taustalla nykyisen tilanteen, jonka käytännöt ja tavat on kirjattu sopimuksen artikloiksi, kun taas toiset lausunnonantajat katsovat sopimusluonnoksen monilta osin menevän huomattavasti nykyistä lainsäädäntöä pidemmälle. Tällä kannalla ovat muun muassa maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus sekä Enontekiön, Inarin ja Sodankylän kunnat. Erityisesti tämä koskee saamelaiskäräjien neuvotteluoikeutta käsittelevää 16 artiklaa ja siihen kytkeytyviä maaoikeusartikloita 34 ja 36. Myös ympäristöministeriö pitää näitä artikloita ongelmallisina. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on turvattu perustuslaissa, saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella samoin (PeL 17.3 ja ), kun taas sopimusehdotuksen 3 artiklassa käsitellään saamelaisten itsemääräämisoikeutta kansana ja saamen kansan oikeutta muun muassa omia tarkoituksiaan varten itse määrätä luonnonvaroistaan. Eräät lausunnonantajat kuten ympäris-

13 7 töministeriö, valtioneuvoston oikeuskansleri, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta ovat katsoneet sopimusehdotuksen muotoilun laajentavan perustuslain alkuperäiskansa-käsitettä. On myös kysytty, miten 3 artiklassa mainitut kansaa ja itsemääräämisoikeutta koskevat käsitteet suhtautuvat yhtäältä valtiojärjestyksen yleisiin perusteisiin ja toisaalta perustuslain :n säännökseen (ympäristöministeriö). Saamelaisten kielelliset oikeudet Saamelaisia edustavat lausunnonantajat katsovat yleisesti, ettei sopimusehdotus riittävästi turvaa saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumista. Erityisesti tämä koskee saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien lasten oikeutta saada omakielistä päivähoitoa sekä opetusta saamen kielellä ja saamen kielessä. Opetusministeriö, Rovaniemen hovioikeus ja Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan katsovat, että saamelaisten kielelliset oikeudet on jo varsin hyvin toteutettu saamen kielilailla (1086/2003) ja/tai huomioitu riittävästi myös muualla lainsäädännössä. Työministeriö pitää epätodennäköisenä, että saamen kielen harvinaisempien muotojen käyttäminen voisi yleistyä työhallinnossa. Eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että saamen kielen tehokas käyttäminen saamelaisalueen ulkopuolella saattaa olla liian pitkälle menevä vaatimus, jonka toteuttaminen voi olla käytännössä vaikeaa. Perinteiset taidot ja kulttuuri-ilmaukset sekä saamelaiset kulttuurimuistiomerkit Opetusministeriö ja Museovirasto katsovat, että asian jatkovalmistelun yhteydessä tulee seurata kansainvälisillä foorumeilla henkistä omaisuutta koskevissa asioissa (YK:n maailman henkisen omaisuuden järjestö, WIPO) tehtävää työtä ja käytävää keskustelua sekä ottaa huomioon myös Euroopan unionin näkemykset asiassa. Artikla 31 ei saa johtaa tilanteeseen, jossa Pohjoismaiden pitäisi kehittää uusia suojamuotoja saman aikaan kuin kansainväliset ratkaisut näissä asioissa puuttuvat. Saamelaisten kulttuurimuistomerkkejä tulee hallinnoida nykyisen järjestelmän ja voimassa olevan lainsäädännön puitteissa ja mukaisesti. Maahan ja veteen kohdistuvat oikeudet Saamelaisten maahan ja veteen kohdistuvia oikeuksia koskevat artiklaehdotukset jakavat lausunnonantajien käsityksiä. Useat lausunnonantajat kuten maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, ympäristöministeriö, Lapin riistanhoitopiiri, Enontekiön kunta, Sodankylän kunta, Lapin Liitto, Lapin ympäristökeskus ja Rovaniemen hovioikeus viittaavat artiklaehdotuksia kommentoidessaan aikaisemmin mainittuun Ylä- Lapin maaoikeustutkimukseen, jonka tavoitteena on ollut saada kansallista jatkovalmistelua varten tarkempaa tietoa maahan ja veteen kohdistuvista oikeuksista ja niiden kehittymisestä Ylä-Lapissa, ja toteavat, että pohjoismainen saamelaissopimus ei saa olla ristiriidassa tutkimuksen kanssa tai vaarantaa sen tulosten perusteella syntyvien ratkaisujen tekemistä. Maa- ja metsätalousministeriö ja Metsähallitus katsovat lisäksi, että pohjoismaista saamelaissopimusta ei voida ratifioida ennen kuin kotimaisen lainvalmistelun yhteydessä on ratkaistu, miten saamelaisten maankäyttöoikeudet eli oikeudet luonnonvarojen käyttöön ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen järjestetään. Myös ympäristöministeriö on katsonut, että kansallinen valmistelu tulisi ensin saattaa päätökseen ja tämän jälkeen arvioida sen vaikutukset pohjoismaisen saamelaissopimuksen sisältöön.

14 8 Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Enontekiön kunta ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että maahan ja veteen kohdistuvia oikeuksia koskevat artiklat (erityisesti luonnonvarojen hyödyntämistä käsittelevä 36 artikla) antavat myös yksittäiselle saamelaiselle varsin vahvan aseman ja käytännössä rajoittamattoman vetooikeuden tietyissä asioissa. Mainitut ministeriöt ovat lisäksi pitäneet puutteena sitä, ettei sopimusehdotus sisällä mahdollisuutta vertailla eri toiminnoista aiheutuvia vaikutuksia saamelaiskulttuurin harjoittamiselle (intressiristiriita), jolloin toimenpiteiden sallittavuus olisi mahdollista harkita erikseen asianomaisen lainsäädännön tai muun menettelyn perusteella. Vähemmistövaltuutetun mukaan erityisen huomionarvoista on, että sopimuksella halutaan turvata saamelaisten todelliset mahdollisuudet maa- ja vesioikeuksien toteuttamiselle. Saamelaiskäräjien ja asianosaisten saamelaisten suostumusta koskeva sopimuskohta puolestaan vahvistaa saamelaisten oikeuksia päättää alueidensa luonnonvaroista ja niiden käytöstä. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan maaoikeusartiklat ottavat riittävästi huomioon saamelaiskäräjien osallistumisoikeuden hallintoon ja sen varmistamiseen, että kestävää kehitystä toteutetaan saamelaisten kotiseutualueella saamelaiskäräjien hyväksymien kestävän kehityksen ohjelmien mukaisesti. Poronhoito saamelaisten elinkeinona Toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa poronhoito ei ole Suomessa saamelaisten yksinoikeus, mikä on huomioitu sopimusluonnoksen 42 artiklassa. Sen mukaan Suomi sitoutuisi vahvistamaan saamelaisen poronhoidon asemaa ottaen huomioon Euroopan unionin liittymissopimukseen kuuluvan saamelaisia alkuperäiskansan koskevan pöytäkirjan numero 3. Myös tämä ehdotus on jakanut lausunnonantajien mielipiteitä. Siinä missä saamelaistahoja edustavat lausunnonantajat kuten Saamelaiskäräjät ja saamelaispaliskunnat vaativat pöytäkirjan toteuttamista, monet muut lausunnonantajat kuten maa- ja metsätalousministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Inarin kunta, Sodankylän kunta, Lapin liitto, Paliskuntain yhdistys, Ivalon paliskunta, Rovaniemen hovioikeus ja Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta viittaavat elinkeinon Ruotsista ja Norjasta poikkeavaan kehityshistoriaan Suomessa, voimassa olevan poronhoitolainsäädännön erilaisten poronhoitotapojen toteuttamiselle antamiin mahdollisuuksiin ja/tai perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussäännökseen, pitävät järjestelmän muuttamista ongelmallisena tai katsovat, ettei järjestelmän muuttamiselle ole perusteita. Vähemmistövaltuutetun mukaan poronhoito on saamelaiselinkeinoista omaleimaisin ja keskeinen saamelaisen kulttuurin säilyttäjä, joka edellyttää suuria maa-alueita ja tarvitsee tämän vuoksi erityistä suojaa voidakseen säilyä myös tulevaisuudessa. Paliskuntain yhdistys toteaa, että poronhoito on pieni elinkeino, jota ei tule pirstoa toiminnallisesti ja hallinnollisesti eri osiin vaan yrittää yhdessä saada aikaan edistystä asiassa. Rovaniemen hallinto-oikeus näkee sopimusehdotuksen 42 artiklan ehkä edellyttävän poronhoitolain muuttamista siten, että poronhoito voitaisiin saamelaisten kotiseutualueella poronomistajien niin halutessa järjestää myös saamelaisten oman kulttuurin ja perinteen mukaisesti. Ivalon paliskunta pitäytyy nykyiseen käytäntöön.

15 9 Sopimuksen täytäntöönpano Toteutuessaan sopimusehdotus luo oikeuksia saamelaisille ja velvollisuuksia valtioille ja muulle julkishallinnolle. Tämä merkitsee sitä, että sopimusta ei voi luonnehtia puitesopimukseksi (maa- ja metsätalousministeriö, työministeriö, Metsähallitus). Sopimuksen ratifiointi edellyttää sopimukseen sisältyvien periaatteiden siirtämistä kansalliseen lainsäädäntöön (ympäristöministeriö, Lapin yliopiston oikeustieteen tiedekunta). Sisäasiainministeriö on huolissaan sopimuksen vaikutuksesta kunnalliseen itsehallintoon ja muistuttaa perustuslain 121 :ään viitaten, että kunnille voidaan antaa uusia tehtäviä vain lailla. Myös saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat olleet huolissaan sopimuksen vaikutuksesta kunnalliseen itsehallintoon, maa- ja metsätalousministeriö samoin. Sisäasiainministeriö ja Lapin käräjäoikeus toteavat, että ehdotettuja yhteisiä saamelaisjärjestöjä ja viranomaistoimintojen siirtämistä niille tulee arvioida perustuslain 119 ja 124 huomioon ottaen. Mainitun 124 :n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Pohjoismainen saamelaissopimus on luonteeltaan valtiosopimus, minkä vuoksi saamelaiskäräjät eivät voi olla sopimuksen varsinaisina osapuolina. Sopimusluonnoksen 48 :ssä ehdotettu järjestely, jonka mukaan lopullinen sopimusteksti edellyttää kaikkien pohjoismaisten saamelaiskäräjien hyväksyntää, on varsin ainutlaatuinen. Hyväksymismenettelyn mahdolliset valtiosopimusoikeudelliset ulottuvuudet tulee tarkoin selvittää ennen sopimusneuvottelujen aloittamista (ulkoasiainministeriö, Rovaniemen hovioikeus, Lapin yliopiston oikeustieteen tiedekunta). Myös valtioneuvoston oikeuskansleri on viitannut tähän.

16 10 INLEDNING Remissinstanserna Justitieministeriet har i samarbete med sametinget den 2 mars 2006 skickat betänkandet av den epertgrupp som tillsatts för att utarbeta ett utkast till nordisk samekonvention samt förslaget till konventionstet som ingick i betänkandet (den finska översättningen av konventionsförslaget ingår i bilaga 1) ut på remiss. Remissbehandlingen genomfördes samtidigt i Norge, Sverige och Finland. I Finland skulle utlåtandena lämnas in senast den 15 juni Enligt förordet till betänkandet är de frågor som behandlas i betänkandet av mycket skiftande art och de har varit föremål för ingående överläggningar inom epertgruppen. I flera frågor förekom det meningsskiljaktigheter, vilket har medfört att vissa formuleringar i utkastet till konventionstet har karaktären av kompromisser mellan skilda ståndpunkter. Av förordet framgår också att deltagarna från den finska regeringssidan har haft svårigheter att godkänna vissa delar av konventionen, inklusive artikel 3 om rätt till självbestämmande, kapitel IV om samisk rätt till land och vatten och artikel 42 renskötsel som samisk näring. Eftersom arbetsgruppen i sitt arbete har vägletts av en önskan att nå fram till gemensamma ståndpunkter också i svåra frågor, ingår i betänkandet inga skiljaktiga meningar eller förslag till alternativa formuleringar. I förordet konstateras också att staternas åtaganden enligt den föreslagna konventionsteten till en stor del är av allmän natur och därför har epertgruppen inte funnit det möjligt att göra någon uppskattning av konventionens ekonomiska konsekvenser. Epertgruppen utgår från att den fortsatta behandlingen av utkastet till konvention och de kommentarer som ingår i epertgruppens betänkande sker i samarbete mellan de tre regeringarna och de tre sametingen. I Finland begärdes utlåtanden från sammanlagt 88 myndigheter, inrättningar och organisationer. Sammanlagt 63 av remissinstanserna och fyra andra instanser lämnade in sina utlåtanden (förteckning över begärda och inkomna utlåtanden ingår i bilaga 2). Av ministerierna har finansministeriet och social- och hälsovårdsministeriet inte lämnat in utlåtande i ärendet. Statsrådets kansli och kommunikationsministeriet har meddelat att de inte har något att yttra sig om i detta skede. Remissammandrag Allmänna synpunkter Många av remissinstanserna har behandlat utkastet till konventionstet på en mycket allmän nivå, eftersom de har ansett att förslaget ännu kräver fortsatt beredning och/eller närmare rättslig bedömning på grund av förslagets unika natur, inklusive vissa bestämmelsers förhållande till grundlagen och den fördragsrättsliga dimensionen av förfarandet för godkännandet av konventionen. Dessutom har flera av remissinstanserna förutsatt att det görs en närmare uppskattning om konventionens ekonomiska konsekvenser och en utredning av det praktiska genomförandet av förslagen. Instan-

17 11 serna som företräder samerna har i regel ansett att utkastet till konventionstet skulle kunna ratificeras som sådant eller med några mindre preciseringar. Det fanns skilda åsikter i synnerhet beträffande artiklarna som gäller samernas rätt till självbestämmande och dess föreslagna omfattning, samisk rätt till land och vatten samt renskötsel som samisk näring. Dessutom har konventionstetens eventuella påverkan på kommunal självstyrelse tagits upp. I många remissyttranden har det dessutom hänvisats till den juridisk-historiska undersökningen om markrättigheter i övre Lappland som justitieministeriet beställt (överlämnat till ministeriet den 24 oktober 2006) och ansetts att den nordiska samekonventionen inte får strida mot resultaten av undersökningen och inte heller äventyra de beslut som fattas med stöd av dessa resultat. I många utlåtanden har det framhävts att staten bör reservera tillräckliga resurser för genomförandet av konventionen. Utrikesministeriet anser att utkastet till konventionstet är ett bra underlag för fortsatt beredning och önskar att de egentliga förhandlingarna för att ingå konventionen kan inledas så snart som möjligt. Inrikesministeriet och miljöministeriet stöder i princip ingåendet av samekonventionen, men anser samtidigt att utkastet till konventionstet kräver närmare rättslig bedömning i förhållande till grundlagen och annan nationell lagstiftning. Försvarsministeriet anser att betänkandet inte innehåller några sådana betydliga förslag, som skulle ge anledning till avsevärda ändringar i försvarsmaktens verksamhet inom sameområdet. Undervisningsministeriet anser att om den nordiska samekonventionen genomförs, kan den vara ett viktigt redskap för att förstärka samernas kulturella rättigheter och ställningen av det samiska språket i de nordiska länderna. Ministeriet anser att utkastet till konventionstet för den delen den gäller undervisningsministeriets förvaltningsområde i stort sett ligger i linje med Finlands nationella lagstiftning, även om vissa artiklar (t.e. artiklarna 31 och 32) kräver närmare granskning och ändringar. Jord- och skogsbruksministeriet anser att utkastet till konventionstet inte bör godkännas i dess nuvarande form. Samernas ställning bör utvecklas som en del av beredningen av den nationella lagstiftningen inom statsrådet (reglering av samernas rätt till mark och i anslutning till detta tryggande av övriga lokalbefolkningens intressen; denna beredning syftar samtidigt till att undanröja hindren för ratificeringen av ILO:s konvention nr 169 om urfolk och stamfolk). Justitiekanslern i statsrådet anser att konventionens målsättningar är motiverade och bra, men konstaterar dock att artiklarna måste preciseras i ett fortsatt beredningsarbete för att det är möjligt att göra den statsförfattningsrättsliga analys och den uppskattning av ekonomiska konsekvenser som nödvändigtvis behövs i detta ärende. Riksdagens justitieombudsman behandlar utkastet till konventionstet med hänsyn till sin laglighetskontrollsuppgift enligt 109 i grundlagen (tillgodoseendet av de grundläggande fri- och rättigheterna samt de mänskliga rättigheterna) och anser att det inte hör inom området för justitieombudsmannens uppgift att bedöma förslaget ur en statsförfattningsrättslig synvinkel. Ur justitieombudsmannens synvinkel finns det inga särskilda hinder för att åtminstone största delen av konventionens bestämmelser införs, men ombudsmannen konstaterar dock att konventionen kan väcka misstankar och frågor när det gäller tillgodoseendet av jämlikhet enligt 6 i grundlagen och eventuell kränkning av denna rätt. Riksdagens kansli har inget att anmärka på med anledning av

18 12 Konventionens nivå utkastet till konventionstet. Minoritetsombudsmannen anser att konventionen är speciellt viktig och välmotiverad, likaså Institutet för mänskliga rättigheter vid Åbo Akademi. Sametinget anser att utkastet till konventionstet med vissa mindre preciseringar kan ratificeras. Remissinstanserna som företräder samer och samisk renskötsel anser på samma sätt att förslaget kan godkännas som sådant med vissa få ändringar. Vissa av remissinstanserna har hänvisat till konventionens finska tetversion, som enligt deras åsikt inte fullständigt motsvarar de norska och svenska teterna (på svenska och norska det samiska folket/på finska saamelaiset [samerna]). Kommunerna i samernas hembygdsområde är speciellt oroliga för konventionens påverkan på den kommunala självstyrelsen. Utsjoki kommun, där majoriteten av invånarna är samer, uttrycker samma oro, även om kommunen i övrigt förhåller sig mer positiv till förslaget än de andra kommunerna. Utrikesministeriet anser att för att främja samernas rättigheter bör konventionen ur materiellrättslig synpunkt vara på samma nivå som de människorättskonventioner som staten redan anslutit sig till. Konventionsstaternas internationellrättsliga förpliktelser skall således beaktas i konventionen och samtidigt ta hänsyn till att alla tre stater för närvarande inte är parter i samma internationella avtal eller avtalsbestämmelser, som gäller även samernas rättigheter. Jord- och skogsbruksministeriet och Forststyrelsen anser att samernas rättigheter såsom urfolk har beaktats relativt bra i Finlands lagstiftning (bl.a. i grundlagen, sametingslagen 974/1995 och lagen om likabehandling 21/2004) och i internationella avtal som förpliktar Finland (t.e. den internationella konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter FördrS 8/1976) och därför bör utkastet till konventionstet inte godkännas i nuvarande form. Lapplands förbund anser att den samiska kulturen är en rikedom för hela Norden och upprätthållande och vitalisering av denna kultur är ett nationellt uppdrag för de nordiska länderna. Den nordiska samekonventionen utgör ett bra gemensamt underlag för detta uppdrag, men det skall i första hand vara fråga om att säkerställa nuvarande rättigheter och principer, inte att skapa nya. Vissa av remissinstanserna (t.e. riksdagens justitieombudsman, minoritetsombudsmannen och Lapplands förbund) anser att artikelförslagen bygger på nuvarande situation och att nuvarande prais och förfaringssätt har skrivits in i konventionens artiklar, medan andra remissinstanser anser att utkastet till konventionstet i många avseenden sträcker sig betydligt längre än den nuvarande lagstiftningen. Det senare anser bland annat jord- och skogsbruksministeriet, Forststyrelsen och kommunerna Enontekis, Enare och Sodankylä. Detta gäller i synnerhet artikel 16 om sametingens rätt till förhandling och artiklarna 34 och 36 om markrättigheter som har samband med den. Också miljöministeriet anser att dessa artiklar är problematiska.

19 13 Självbestämmanderätt Samernas ställning såsom urfolk är tryggad i grundlagen, likaså samernas språkliga och kulturella autonomi inom sitt hembygdsområde (17 3 mom. och mom. i grundlagen), medan det i artikel 3 i utkastet till konventionstet bestäms om samernas rätt till självbestämmande som ett folk och det samiska folkets rätt att bl.a. för sina egna syften själv förfoga över sina naturtillgångar. Vissa av remissinstanserna, bl.a. miljöministeriet, justitiekanslern i statsrådet och juridiska fakulteten vid Lapplands universitet, anser att formuleringen i utkastet till konventionstet vidgar betydelsen av begreppet urfolk enligt grundlagen. Man har också undrat på vilket sätt begreppen folk och självbestämmande, som nämns i artikel 3, förhåller sig till statsordningens allmänna grunder och bestämmelsen i mom. i grundlagen (miljöministeriet). Samernas språkliga rättigheter Remissinstanserna som företräder samerna anser allmänt att utkastet till konventionstet inte på ett tillräckligt sätt garanterar att samernas språkliga rättigheter förverkligas. I synnerhet gäller detta rätten för barn som bor utanför samernas hembygdsområde att ha möjlighet till dagvård på sitt eget modersmål samt till undervisning på samiska och i samiska. Däremot anser undervisningsministeriet, Rovaniemi hovrätt och Rovaniemi förvaltningsdomstol att samernas språkliga rättigheter redan nu förverkligas rätt bra med stöd av den samiska språklagen (1086/2003) och/eller beaktats på ett tillräckligt sätt även i övrig lagstiftning. Enligt arbetsministeriet är det osannolikt att de mer sällsynta formerna av samiska skulle mer allmänt tas i användning inom arbetsförvaltningen. Riksdagens justitieombudsman anser att kravet på att användningen av det samiska språket effektiviseras utanför sameområdet kan vara ett för långt gående krav, som är svårt att genomföras i praktiken. Traditionella kunskaper och kulturyttringar samt samiska kulturminnen Rätt till land och vatten Undervisningsministeriet och museiverket anser att man i samband med fortsatt beredning av ärendet bör följa det internationella arbetet och diskussionen kring frågor som gäller den intellektuella äganderätten (FN:s världsorganisation för den intellektuella äganderätten, WIPO) samt beakta Europeiska unionens synpunkter på frågan. Bestämmelsen i artikel 31 får inte leda till en sådan situation att de nordiska länderna blir tvungna att skapa nya skyddsformer samtidigt som internationella avgöranden i dessa frågor saknas. Samiska kulturminnen skall förvaltas inom ramen för och i enlighet med det nuvarande systemet och gällande lagstiftning. I fråga om förslagen till artiklar om samisk rätt till land och vatten finns det skilda åsikter bland remissinstanserna. Många av remissinstanserna, bl.a. jord- och skogsbruksministeriet, Forststyrelsen, miljöministeriet, Lapplands jaktvårdsdistrikt, Enontekis kommun, Sodankylä kommun, Lapplands förbund, Lapplands miljöcentral och Rovaniemi hovrätt, har i sina kommentarer till artikelförslagen hänvisat till ovan nämnda undersökning om markrättigheter i övre Lappland, som syftat till att samla närmare information om mark- och vattenrättigheter och hur dessa rättigheter har utvecklats i övre Lappland för den nationella beredningen. Dessa remissinstanser har konstaterat att den nordiska samekonventionen inte får strida mot nämnda undersök-

20 14 ning och inte heller äventyra de beslut som fattas med stöd av resultaten av undersökningen. Jord- och skogsbruksministeriet och Forststyrelsen anser dessutom att den nordiska samekonventionen inte kan ratificeras innan man i samband med den finländska lagberedningen har avgjort på vilket sätt samernas rätt till användning av mark, dvs. rätt till utnyttjande av naturresurser och idkande av naturnäringar, regleras. Också miljöministeriet har ansett att man först skall slutföra den nationella beredningen och efter detta bedöma på vilket sätt denna påverkar innehållet i den nordiska samekonventionen. Jord- och skogsbruksministeriet, miljöministeriet och Enontekis kommun har fäst uppmärksamhet vid att artiklarna om rätt till land och vatten (i synnerhet artikel 36 om utnyttjande av naturresurser) ger också enskilda samer en rätt stark ställning och en i praktiken obegränsad vetorätt i vissa ärenden. En annan brist enligt ovan nämnda ministerier är att det i utkastet till konventionstet inte ingår en möjlighet till jämförelse av hurdana konsekvenser olika aktiviteter har för idkande av den samiska kulturen (intressekonflikt), varvid aktiviteternas tillåtlighet kunde särskilt prövas i förhållande till relevant lagstiftning eller annat förfarande. Enligt minoritetsombudsmannen är det i synnerhet värt att beakta att konventionen syftar till att trygga samernas faktiska möjligheter att förverkliga sin rätt till mark och vatten. Bestämmelsen i konventionen om sametingets och de berörda samernas samtycke stärker samernas rätt att bestämma över naturresurser inom sameområdena och hur naturresurserna används. Enligt sametinget tar artiklarna som gäller markrättigheter på ett tillräckligt sätt i beaktande sametingets rätt att delta i förvaltningen och i säkerställandet av att hållbar utveckling förverkligas inom samernas hembygdsområde enligt de program för hållbar utveckling som sametinget hat godkänt. Renskötsel som samisk näring I motsats till Sverige och Norge har samerna i Finland inte ensamrätt till renskötsel, vilket tas i beaktande i artikel 42 i utkastet till konventionstet. Enligt den åtar sig Finland att förstärka den samiska renskötselns ställning med beaktande av protokoll nr 3 i anslutningsfördraget till den europeiska unionen om samerna som urfolk. Remissinstanserna har skilda åsikter även i fråga om detta förslag. Medan remissinstanserna som företräder samerna, bl.a. sametinget och samiska renbeteslag, kräver att protokollet skall genomföras, hänvisar många andra av remissinstanserna, t.e. jord- och skogsbruksministeriet, vilt- och fiskeriforskningsinstitutet, Enare kommun, Sodankylä kommun, Lapplands förbund, Renbeteslagens förbund, Ivalo renbetslag, Rovaniemi hovrätt och juridiska fakulteten vid Lapplands universitet, till näringens olika utvecklingshistoria i Finland jämfört med Sverige och Norge, olika möjligheter att idka renskötsel enligt gällande lagstiftning om renskötsel och/eller bestämmelsen om jämlikhet i 6 i grundlagen och anser att ändrandet av systemet skulle vara problematiskt eller att det inte finns anledning att ändra systemet. Enligt minoritetsombudsmannen är renskötsel det mest särpräglade av de samiska näringarna och en viktig faktor när det gäller att bibehålla den samiska kulturen. Renskötsel kräver stora landområden och förutsätter därför särskild skydd för att kunna fortsättas också i framtiden. Renbeteslagens förbund konstaterar att renskötsel

21 15 är en liten näring som inte bör splittras i olika delar när det gäller själva verksamheten och dess förvaltning utan tillsammans försöka nå framsteg i frågan. Rovaniemi förvaltningsdomstol anser att artikel 42 i utkastet till konventionstet möjligen förutsätter att renskötsellagen ändras så att renskötseln inom samernas hembygdsområde även kan ordnas enligt samernas egen kultur och tradition om renskötarna så önskar. Ivalo renbeteslag anser att det nuvarande systemet kunde bibehållas. Genomförande av konventionens Genomförandet av utkastet till konventionstet innebär rättigheter för samerna och förpliktelser för staterna och övrig offentlig förvaltning. Detta betyder att konventionen inte kan karakteriseras som en ramkonvention (jord- och skogsbruksministeriet, arbetsministeriet, Forststyrelsen). Ratificeringen av konventionen förutsätter att principerna som ingår i den införs i den nationella lagstiftningen (miljöministeriet, juridiska fakulteten vid Lapplands universitet). Inrikesministeriet är oroligt för på vilket sätt konventionen påverkar den kommunala självstyrelsen och påminner om att kommunerna enligt 121 i grundlagen kan åläggas nya uppgifter enbart genom lag. Också kommunerna inom samernas hembygdsområde har utryckt sin oro över konventionens verkningar på den kommunala självstyrelsen, likaså jord- och skogsbruksministeriet. Inrikesministeriet och Lapplands tingsrätt konstaterar att de förslagna gemensamma sameorganisationerna och överförandet av myndighetsuppgifter till dem bör bedömas med beaktande av 119 och 124 i grundlagen. Enligt nämnda 124 kan offentliga förvaltningsuppgifter anförtros andra än myndigheter endast genom lag eller med stöd av lag, om det behövs för en ändamålsenlig skötsel av uppgifterna och det inte äventyrar de grundläggande fri- och rättigheterna, rättssäkerheten eller andra krav på god förvaltning. Uppgifter som innebär betydande utövning av offentlig makt får dock ges endast myndigheter. Den nordiska samekonventionen är till sin karaktär ett statsfördrag och därför kan sametinget inte vara en egentlig part i konventionen. Det i konventionsförslagets artikel 48 föreslagna arrangemanget enligt vilket konventionen efter undertecknandet skall föreläggas de tre sametingen för godkännande är synnerligen unikt. De fördragsrättsliga aspekterna i fråga om förfarandet för godkännandet av konventionen måste utredas noga innan förhandlingarna för att ingå konventionen kan inledas (utrikesministeriet, Rovaniemi hovrätt, juridiska fakulteten vid Lapplands universitet). Också justitiekanslern i statsrådet har hänvisat till detta.

22 16 LÁIDEHUS Cealkámušaddit Vuoigatvuohtaministeriija bivddii , ovttas Sámedikkiin, cealkámušaid Davviriikkalaš sámekonvenšuvdnaevttohusa válmmaštallan áššedovdibargojoavkku smiehttamušas ja dasa gullevaš konvenšuvdnaevttohusas (konvenšuvdnaevttohusa suomagielat jorgalus, mielddus 1). Cealkámušmeannudeapmi ollašuhttui seamma áigge Norggas, Ruoŧas ja Suomas. Suomas cealkámušaid galggii doaimmahit maŋimustá Áššedovdijoavkku smiehttamuša ovdasániid mielde smiehttamušas gieđahallon gažaldagat leat luondduset dáfus oalle earáláganat ja dat leamašan áššedovdijoavkkuin vuđolaš ráđđádallamiid vuolde. Ovdanboahtán oainnuid erohusat leat dagahan, ahte konvenšuvdnaevttohusa muhtin hábmemat leat luondduset dáfus sierra oainnuid gaskasaš kompromissat. Ovdasániin ovdanboahtá maiddái, ahte Suoma ráđđehusa ovddasteaddjiin leamašan váttisvuođat dohkkehit soahpamuša dihto osiid, nugo iešráđđenvuoigatvuođa guoski 3 artikla, sápmelaččaid vuoigatvuođa eatnamii ja čáhcái guoski IV logu ja boazodoalu sámeealáhussan guoski 42 artikla. Go áššedovdijoavkkus leamašan barggustis sávaldahkan beassat oktasaš bealiváldimiidda maiddái váttes gažaldagain, smiehttamuššii eai gula sierraoaivilat dahje molssaevttolaš evttohusat. Ovdasániin lea gávnnahuvvon maiddái, ahte konvenšuvdnaevttohusas dárkkuhuvvon stáhtaid doaimmat leat eanaš osiin luondduset dáfus oppalaččat, man dihte áššedovdijoavku ii leat atnán vejolažžan ráhkadit árvvoštallama konvenšuvdnamearrádusaid ekonomalaš váikkuhusain. Áššedovdijoavku lea vuolgán das, ahte konvenšuvdnaevttohussii ja smiehttamuššii gullevaš vuođustallamiid joatkkagieđahallan dáhpáhuvvá golmma ráđđehusa ja golmma Sámedikki gaskasaš ovttasbargun. Suomas cealkámušat bivdojedje oktiibuot 88 virgeoapmahaččas, lágádusas ja organisašuvnnas. Bivdojuvvon cealkámušat bohte oktiibuot 63 ja eará cealkámušat njeallje (logahallan bivdojuvvon ja ožžojuvvon cealkámušain mildosin 2). Ministeriijain ruhtaministeriija ja sosiála- ja dearvvasvuohtaministeriija eai leat addán cealkámuša áššis. Stáhtaráđi kansliija ja johtolat- ja kommunikašuvdnaministeriija leat almmuhan, ahte dain ii leat cealkinláhkai dán muttos. Čoahkkáigeassu cealkámušain Almmolaš oainnut Máŋggat cealkámušaddit leat gieđahallan konvenšuvdnaevttohusa viehka almmolaš dásis, go leat gávnnahan evttohusa gáibidit vel joatkkaválmmaštallama ja/dahje evttohusa áidnalunddotvuođa dihte vuoigatvuođalaš árvvoštallama, nu ahte vuhtiiváldojit muhtin evttohusaid gaskavuohta vuođđoláhkii ja soahpamuša dohkkehanmeannudeami stáhtasoahpamušvuoigatvuođalaš bealit. Máŋga cealkámušaddi leat lassin gáibidan konvenšuvdnaevttohusa ekonomalaš váikkuhusaid árvvoštallama ja dahkkon

23 17 evttohusaid praktihkalaš ollašuhttima dárkilut čielggadeami. Sápmelaččaid ovddastan orgánat leat eanaš gávnnahan, ahte konvenšuvdnaevttohus lea ratifiseremis dakkárin dahje muhtin uhcá dárkkálnuhttimiin. Erenomážit sápmelaččaid iešráđđenvuoigatvuođas ja dan evttohuvvon viidodagas, sápmelaččaid eatnamii ja čáhcái čuohcci vuoigatvuođain ja lassin boazodoalu sápmelaš ealáhussan guoski artiklain leamašan máŋggat oaivilat. Maiddái konvenšuvdnaevttohusa vejolaš váikkuhusat gieldda iešráđđemii leat ovdanboahtán. Máŋggain cealkámušain lea lassin čujuhuvvon vuoigatvuohtaministeriija diŋgon Davvi-Lappi vuoigatvuođalaš-historjjálaš eanavuoigatvuohtadutkamii (luohpaduvvon ministeriijai ) ja gehččojuvvon, ahte davviriikkalaš sámekonvenšuvdna ii oaččo leat ruossalágaid dutkamuša bohtosiiguin iige caggat daid vuođul šaddi čovdosiid. Máŋgga cealkámušas lea adnon dehalažžan, ahte riika várre doarvái resurssaid konvenšuvnna ollašuhttima várás. Olgoriikkaministeriija atná konvenšuvdnaevttohusa buorre vuolggasadjin joatkkaválmmaštallamii ja sávvá, ahte ieš konvenšuvdnaráđđádallamiidda sáhtášii beassat nu johtilit go vejolaš. Sisáššiidministeriija ja birasministeriija dorjot prinsihpas sámekonvenšuvnna áigáioažžuma, muhto gávnnahit maiddái, ahte konvenšuvdnaevttohus dárbbaša vel vuoigatvuođalaš árvvoštallama vuođđolága ektui ja eará álbmotlaš láhkaásaheami ektui. Bealuštusministeriija ii oainne smiehttamuša sisttisdoallat mearkkašahtti evttohusaid, maid vuođul bealuštusfámuid doaimma sámeguovllus galggašii dovdomassii nuppástuhttit. Oahpahusministeriija oaivvilda, ahte davviriikkalaš sámekonvenšuvdna sáhttá ollašuvadettiin leat dehalaš gaskoapmi, go davviriikkain nannejuvvo sápmelaččaid kultuvrralaš vuoigatvuođaid ja sámegiela sajádat. Ministeriija atná konvenšuvdnaevttohusa iežas doaibmasuorggi oasil leat eanaš linjjás Suoma álbmotlaš láhkaásahemiin, vaikke vel muhtin artiklat (omd. 31 ja 32 artikla) gáibidit vel guorahallama ja nuppástusaid. Eana- ja meahccedoalloministeriija gávnnaha, ahte konvenšuvdnaevttohusa ii galggašii dohkkehit evttohuvvon hámis. Sápmelaččaid sajádaga ovddideapmi galggašii dáhpáhuvvat, nu ahte dat lea álbmotlaš láhkaásaheami válmmaštallama oassin, mii lea jođus stáhtaráđis (sápmelaččaid eanageavahanvuoigatvuođaid ordnen ja seamma háve maiddái eará báikkálaš olbmuid ovdduid sihkkarastin, man válmmaštallama ulbmilin lea ILO soahpamuša nr 169 ratifisereneastagiid eretváldin). Stáhtaráđi vuoigatvuođakánsler oaivvilda, ahte soahpamuša ulbmilat leat vuođustallon ja buorit, muhto gávnnaha, ahte easkka joatkkagieđahallama dárkkálnuhtton artiklat dahket vejolažžan ášši oktavuođas vealtameahttun álbmotlaččat bargon vuođđolágalaš analyyssa ja maiddái ekonomalaš váikkuhusaid árvvoštallama. Riikkabeivviid vuoigatvuođaáššeolmmoš giehtadallá konvenšuvdnaevttohusa vuođđolága 109 :s ráddjejuvvon lágalašvuođagohcinbarggu (vuođđovuoigatvuođaid ja olmmošvuoigatvuođaid ollašuvvama) dáfus iige geahča bargguidis olis dárbbašlažžan árvvoštallat evttohusa vuođđolágalaš oainnu dáfus. Iežas bealis vuoigatvuođaáššeolmmoš ii oainne erenomáš eastagiid buktit soahpamuša mearrádusaid goittotge eanašosiin fápmui, muhto gávnnaha, ahte konvenšuvdna sáhttá bohciidahttit eahpádusaid ja gažaldagaid vuođđolága 6 :s ásahuvvon ovttaveardásašvuođa ollašuhttima ja vejolaš loavkideami hárrái. Riikkabeivviid kansliijas ii leat