aito HSOiden palkat tasaisella nousu-uralla Vuoden HSO: Olen aina ollut ylpeä tutkinnostani s. 11 Jäsenetujen nettoarvo yli kaksi tuhatta euroa s.

Transkriptio

1 HSOiden palkat tasaisella nousu-uralla Vuoden HSO: Olen aina ollut ylpeä tutkinnostani s. 11 s. 4 aito Aito Jäsenetujen nettoarvo yli kaksi tuhatta euroa s. 32 HSO ry:n jäsenlehti No. 2 3/ vuosikerta

2 2 aito 2 3/2011 sisällys Puheenjohtajalta: Palkkatutkimus kolme tärkeää huomiota Teema: Palkkakehitys yhä hyvällä uralla 09 Varapuheenjohtajalta: Verkostoitumisessa on voimaa 11 HSOsta on moneksi: Vuoden HSO Tuula Pohjanen Näkökulma: Virkeissä aivoissa syntyvät oivallukset 5 +1 kysymystä: Työnhaussa onnistuminen on itsestä kiinni 18 HSO-opiskelijat: HSOus antaa siivet vai antaako Ajassa: Kuohuvien kuviot maistuva malja HSOlle Finland goes East: Vinkkejä Japanin businesstilanteisiin Kolumni: Carpe diem Yhteistyössä: Ranskalaista eleganssia Kymijoen kupeessa HSO harrastaa: Kerran partiolainen, aina partiolainen Lyhyesti: Uutisia 32 Edunvalvonta ja edut: Kaikki irti jäseneduista 34 Testattua: Helsingin lounashelmet Kirjoja työ- ja yöpöydältäni 35 kuvat: georgi eremenko, jaana pitkänen ja Markku Ojala SIVU 4. HSOiden palkat tasaisella nousu-uralla. SIVU 11. Vuoden HSO: Olen aina ollut ylpeä tutkinnostani. SIVU 32. Jäsentilaisuuksissa on mukava verkostua. Numero 2 3/2011 Kannen kuva Jaana Pitkänen aito Ilmestyy 4 kertaa vuodessa 39. vuosikerta Päätoimittaja Marina Paulaharju Toimitussihteeri Maarit Rapp hso@aitohso.fi (toimituksellinen aineisto) Toimituskunta Pia Adibe Sini Ala-Kanto Meri Heiskanen Merja Karppinen Maria Mahar Minna Nurro Hanna Puura Maarit Rapp Krista Tirkkonen Katja Tujula Marjo Valjakka Karoliina Viitasalo Susanna Winqvist Ilmoitusmyynti Aito HSO ry (09) hso@aitohso.fi Ulkoasu ja taitto Porkka & Kuutsa Oy Ilmoitusaineistot hso@aitohso.fi Painosmäärä kpl Painopaikka Libris Oy ISSN Aikakausilehtien Liiton jäsen Aito HSO ry Eerikinkatu 20 C Helsinki Puhelin (09) Telefax (09) hso@aitohso.fi Jäsenmaksu vuonna ,15 %. Kannatusjäsenmaksu 55 euroa. Yhdistyksen pankkitili Nordea HSO-missio: HSOn tavoitteena on valvoa jäsenten etuja työmarkkinoilla ja edesauttaa verkostoitumista. Järjestö vahvistaa HSO-identiteettiä ja edistää HSOiden tunnettuutta. HSO-visio 2013: HSO on yli 3000 tyytyväisen jäsenen tunnettu järjestö. HSO on brändi, joka tarkoittaa arvostettua ja laadukasta osaamista.

3 Ota kantaa palkka-asioihin! Keskustelu jatkuu Facebook-yhteisössä Aito HSOn seinällä. aito 2 3/ PUHEENJOHTAJALTA Palkkatutkimus kolme tärkeää huomiota kuva: petri juntunen Uusinta palkkatutkimustamme analysoidessani kiinnittyi huomioni kolmeen tärkeään ja myös varsin huolestuttavaan vastaustulokseen: työsopimuksen ajantasaisuuteen, toimihenkilöasemaan ja ylitöihin. Onko niin, ettemme välitä huolehtia omista eduistamme vai luotammeko vain sokeasti työnantajiimme? Entä sitten, jos kaikki ei menekään niin ruusuisesti eikä meillä ole mustaa valkoisella sovituista asioista? On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että kaikki mitä on työsuhteen eri vaiheissa sovittu työn tekemisen ehdoista on kirjattu työsopimukseen ja vähintään mitä työehtosopimusta noudatetaan sekin on jo enemmän kuin ei mitään. Kun työtehtävät muuttuvat ja kenties tehtävänimikekin muuttuu, on kaikkien etu kirjata asiat joko kokonaan uuteen työsopimukseen tai vanhan työsopimuksen liitteeksi. Toinen tärkeä asia on huolehtia siitä, että normaalin työajan ylittävä tehty työ korvataan. On hyvä muistaa, että ylityöstä on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken, eikä työnantaja voi vaatia työtekijää tekemään ylityötä ilman tämän suostumusta. Sovitusta ylityöstä on maksettava lain mukainen korvaus. Palkkatutkimuksen mukaan HSOista 80 % tekee ylitöitä, mutta vain puolet saa lain mukaisen ylityökorvauksen. Työaikaa pidettiin sopivana vaikka ylitöitä kertyykin. Onko meillä kiltin tytön syndrooma vai mistä on kyse? Jos toimimme edellä mainituilla tavoilla, alennamme omaa palkkaamme ja samalla omaa arvoamme. Epäilen, ettemme myöskään kirjaa kaikkia tehtyjä ylityötunteja emmekä vaadi niitä korvattaviksi. Tunnollisina työntekijöinä haluamme huolehtia asioista hyvin emmekä halua olla»hankalia». Olemme helposti yhtä pitkään töissä kuin pomomme unohtaen, että pomon työsuhteen ehdot ovat todennäköisesti erilaiset ja hän on sopinut ns. kokonais työajasta, joka on hyvin tyypillistä johtaja-asemassa olevalle henkilölle. Samaisen tutkimuksemme mukaan jäsenistämme yli 60 % katsoi olevansa toimihenkilöasemassa. Tässä on ristiriita tehtyyn työaikaan ja ylityöhön. Jos olemme toimihenkilöasemassa, olemme myös työaikalainsäädännön alaisia ja näin ollen ylityömme tulisi korvata lain mukaan. Jokin ei tässä nyt mene yksiin Olemme korkeasti koulutettuja oman alamme ammattilaisia ja teemme asiantuntijatehtäviä. Hyvät HSOt, nostakaa itsenne koulutuksenne tasolle! Kaikki edellä mainitut seikat ovat keskeisiä käynnissä olevassa Akavan Erityisalojen yksityissektorin neuvottelukunnan hankkeessa»sopu» eli sopimuksettomat. Meidän jäsenistössämme on näitä Sopuihmisiä paljon ja sen todentaa nyt myös oma tutkimuksemme. Tästä on hyvä jatkaa, mutta työtä on paljon edessä. Kuulisin mielelläni näkemyksiänne, jotta pystyisimme vastaamaan tarpeisiinne ja edesauttamaan tilanteitanne työpaikalla. Olen käytettävissänne, olkaa aktiviisia! Marina Paulaharju puheenjohtaja gsm marina.paulaharju@merimieselakekassa.fi Ps. Palkkakeskustelu jatkuu Facebookin AitoHSO-yhteisössä!»Hyvät HSOt, nostakaa itsenne koulutuksenne tasolle!»

4 4 aito 2 3/2011»Säännölliset palkkatutkimukset ovat todella hyödyllisiä työpaikalla palkkaneuvottelujen yhteydessä. Ilman niitä olisi korotukset jääneet varmasti saamatta.» Palkkatutkimukseen vastannut HSO-jäsen. TEEMA: Palkat

5 aito 2 3/ Palkka kehitys yhä hyvällä uralla TEKSTI: Minna Nurro Kuvitus: georgi eremenko Aito HSO ry:n jäsenistön palkkakehitys on viimeisten kahden vuoden aikana ollut hitusen ripeämpää kuin yleinen ansiokehitystaso. Jo viidesosa jäsenistä työskentelee asiantuntija- tai esimiestehtävissä. Huhtikuussa 2011 tehdyn palkkatutkimuksen mukaan HSOiden keskimääräinen bruttokuukausipalkka on tällä hetkellä euroa. Se on 6,3 prosenttia enemmän kuin kaksi vuotta sitten, jolloin tutkimus tehtiin edellisen kerran. Palkkojen nousuvauhti on hieman hidastunut verrattuna 2000-luvun aiempaan kehitykseen, joka on tuonut yleensä noin kymmenen prosentin korotukset parissa vuodessa. Suomalaisten yleiseen ansiotulokehitykseen verrattuna HSOt ovat kuitenkin yhä melko hyvällä uralla, sillä yleinen ansiotulotaso nousi vuosina keskimäärin 5,5 prosenttia. Kahden vuoden aikana ovat nousseet erityisesti julkisella sektorilla eli valtion, kuntien ja seurakuntien palveluksessa olevien HSOiden ansiot, peräti 10,4 prosenttia. Toisaalta julkisella sektorilla työskentelevien HSOiden keskipalkka on yhä lähes 300 euroa vähemmän kuin yksityisellä sektorilla työskentelevien. Aito HSO ry:n teettämä palkkatutkimus tehdään joka toinen vuosi, ja sen avulla seurataan jäsenten ansiokehitystä ja sijoittumista työmarkkinoille. Palkkatutkimukseen vastasi keväällä 760 jäsentä eli neljäsosa koko jäsenkunnasta. Sähköisesti toteutetun tutkimuksen teki Real Stats Oy, joka vastasi myös edellisestä tutkimuksesta. HSOiden oman arvion mukaan myönteiseen palkkakehitykseen on vaikuttanut etenkin omalle alalle solmittu työehtosopimus eli tes: 40 prosenttia kyselyyn vastanneista nimesi sen palkankorotusten taustatekijäksi. Lähes 30 prosenttia vastanneista kertoi saaneensa korotuksen henkilökohtaisissa palkkaneuvotteluissa, ja 20 prosenttia ilmoitti korotusten syyksi työpaikkakohtaisen sopimuksen. Palkkaneuvotteluissa 20 prosenttia jäsenistä on hyödyntänyt Akavan Erityisalojen tai Aito HSO ry:n vähimmäis-»hsoiden työtehtävät ovat monipuolisia ja myös tehtävänimikkeiden kirjo on varsin laaja.» palkkasuosituksia. Jäsenistä 25 prosenttia ilmoitti, että osa palkasta on sidoksissa yrityksen tulokseen. HSOiden keskipalkkahaitari on melko leveä: kymmenesosa jäsenistä sai yli euron palkkaa, ja vastaavasti kymmenesosan palkka jäi alle euron. Ansioiden suuruuteen vaikuttavat paitsi työnantajan lukeutuminen julkiseen tai yksityiseen sektoriin myös työsuhteen laji, henkilön ikä, tehtävänimike ja toimiasema sekä työnantajan sijaintikunta: parhaat tulot saadaan pääkaupunkiseudulla.

6 6 aito 2 3/2011 TEEMA: Palkat JÄSENET TYÖNANTAJASEKTORIN MUKAAN Tieto puuttuu 1 % Seurakunta 1 % Yliopisto 3 % Kunta tai kuntayhtymä 5 % Valtio 13 % JÄSENET TOIMIASEMAN MUKAAN Muu, tieto puuttuu 2 % Ylin johto 2 % Ylempi keskijohto 4 % Toimihenkilötaso (on alaisia) 4 % Keskijohto 9 % Asiantuntijatehtävät 16 % Yksityinen 78 % Toimihenkilötaso (ei alaisia) 63 % JÄSENET TEHTÄVÄNIMIKKEEN MUKAAN MITÄ ON KIRJATTU TYÖSOPIMUKSEESI? Muu nimike 33 Palkka 86 Johdon sihteeri/-assistentti 23 Irtisanoutumisaika 66 Sihteeri/assistentti 17 Toimenkuva 66 Päällikkö 13 Koeaika 59 Salassapitolauseke 43 Markkinointisihteeri/-assistentti 4 Työsuhde-edut 40 Osastosihteeri/-assistentti 4 Työtehtävät 37 Toimistosihteeri/-assistentti 4 Ylitöiden korvaaminen 25 Projektisihteeri/-assistentti 2 Kilpailukielto 12 Johtaja 1 Jotain muuta (työsopimuksessa) 10 Tiedottaja 1 Palkantarkastusajankohta 5 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0

7 aito 2 3/ Määräaikaisessa työsuhteessa olevien keskipalkka jää satoja euroa pienemmäksi kuin niiden, joilla on vakituinen työsuhde. Kokonaiskuvan kannalta on kuitenkin hyvä, että vakituinen työsuhde on 94 prosentilla jäsenistä. Iän ja sen myötä myös kokemuksen karttuminen nostaa HSOn keskipalkkaa, mikä lienee melko yleinen suuntaus useimmissa ammateissa. Alle 30-vuotiaiden HSOiden keskipalkkataso on alle euroa, mutta yli 40-vuotiailla se on jo yli euroa. TES ON JES Työehtosopimus olisi ihannetilanne Työehtosopimus eli tes on työntekijälle hyvä taustatuki, kun on neuvoteltava työnantajan kanssa palkasta tai muista työsuhteen keskeisistä asioista. Optimitilanne Aito HSO ry:n jäsenten kannalta on, jos työantaja noudattaa akavalaista työehtosopimusta, eli Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n tai Akavan Erityisalat ry:n neuvottelemaa sopimusta. Myös kuuluminen jonkin muun kuin akavalaisen tessin piiriin on yleensä parempi vaihtoehto kuin se, ettei työehtosopimusta ole lainkaan. Työnantajan tulee noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta kaikkiin sen piirissä oleviin, joten esimerkiksi tessin mukaisten palkankorotusten saaminen ei edellytä liiton vaihtoa, vaikka jokin muu liitto neuvottelisikin tessin. Tessin noudattaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijän ei itse tarvitse neuvotella työsuhteensa yleisistä ehdoista eikä vuosittaisista palkankorotuksista. Työehtosopimus on aina minimi, jota huonommista ehdoista ei ole mahdollista sopia. Sitä vastoin tessiä paremmista eduista on aina mahdollista ja kannattaakin pyrkiä Lähes 60 prosenttia tutkimukseen osallistuneista oli työskennellyt nykyisessä tehtävässä korkeintaan viisi vuotta. Kolmannes oli ollut samassa työssä 6 20 vuotta ja lähes kymmenesosa yli 20 vuotta. HSOiden työtehtävät ovat monipuolisia, ja myös tehtävänimikkeiden kirjo on varsin laaja. Tästä kertoo jo sekin, että kyselyyn vastanneista kolmasosan tehtävänimike ei mahtunut valmiiseen luokitteluun. Yli puolet vastaajista työskentelee erilaisilla sihteerin tai assistentin nimikkeillä. sopimaan. Palkankorotusten ja muiden lainsäädäntöä parempia etujen lisäksi työehtosopimukset sisältävät yleensä määräykset luottamusmiehistä, jotka toimivat työpaikoilla henkilöstön edustajina ja neuvovat työntekijöitä ongelmatilanteissa. Mikäli työehtosopimusta ei ole, on henkilöstöllä oikeus valita luottamusvaltuutettu. Monet yksityisen sektorin työntekijät eivät kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin: tilanne on tämä esimerkiksi monissa järjestöissä ja pk-yrityksissä. Tällöinkin kannattaa hyödyntää Akavan Erityisalojen suosituksia työsuhteen ehdoista ja palkkauksesta. Myös liiton jäsenneuvonta on käytettävissä, ja esimerkiksi uusi työsopimus kannattaa tarkistuttaa liiton lakimiehillä ennen allekirjoittamista. n PÄHKINÄNKUORESSA Jäsenkunnan kokonaispalkka oli keskimäärin /kk. Jäsenkunnan palkkaus on eriytynyt mm. tehtävän, toimi aseman ja työkokemuksen mukaan. Joka viides (22 %) jäsen ilmoitti hyödyntäneensä Akavan Erityisalojen tai Aito HSO ry:n vähimmäispalkkasuosituksia. Joka neljäs (26 %) jäsen ilmoitti palkan tai osan palkasta määräytyvän tuloksen perusteella. Tutkimuksen mukaan heidän ansionsa näyttävät jäävän alle jäsenistön keskipalkkatason. Suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat johdon sihteerit/assistentit, joita on 23 prosenttia vastaajista. Heidän ansionsa puolestaan ovat jonkin verran yli jäsenistön keskipalkan. Päällikön tai johtajan nimike on 13 prosentilla kyselyyn vastanneista, ja ansiot ylittävät selvästi jäsenistön keskipalkan. Tutkimuksessa kysyttiin myös toimiasemaa: suurin osa eli 63 prosenttia määritteli itsensä toimihenkilöiksi. Asiantuntija- ja esimiestehtävissä ilmoitti työskentelevänsä 20 prosenttia jäsenistä. Erilaisissa johdon tehtävissä puolestaan on 15 prosenttia jäsenistä. Lähes kaikilla eli 95 prosentilla tutkimukseen vastanneista HSOista on kirjallinen työsopimus. Suullinen työsopimus on neljällä prosentilla. Vastaajista peräti 68 prosenttia ilmoitti, että työsopimusta ei ole päivitetty esimerkiksi työtehtävien muutoksen jälkeen. Noin neljäsosa kertoi työsopimuksen vastaavan

8 8 aito 2 3/2011 TEEMA: Palkat»Jo viidesosa HSO-jäsenistä työskentelee asiantuntijatai esimiestehtävissä.» vain jossain määrin toimenkuvaa ja työtehtäviä, ja noin 15 prosentilla työsopimus ei vastaa niitä lainkaan. Lähes 60 prosentilla vastaajista työsopimus oli kuitenkin tehtävien tasalla. Palkka on kirjattu työsopimuksiin 86 prosentilla vastanneista, ja kahdella kolmasosalla on määritelty irtisanoutumisaika ja toimenkuva. Sen sijaan esimerkiksi työtehtävät on kirjattu työsopimukseen vain 37 prosentilla vastanneista ja ylitöiden korvaaminen vain neljäsosalla. Palkan tarkistusajankohta on merkitty työsopimukseen vain viidellä prosen tilla tutkimukseen osallistuneista. Kokoaikatyössä on 94 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Heidän sopimuksenmukainen työaikansa on keskimäärin 37 tuntia viikossa, mutta työtunteja kertyy keskimäärin kaksi enemmän. Kymmenesosa kertoi työviikkojen venyvän jopa yli 45 tunnin mittaisiksi. Viidesosa vastaajista ilmoitti, että ei tee lainkaan ylitöitä. Vastaajista 81 prosenttia pitää työaikaansa melko tai erittäin sopivana. Ylitöiden määrää pitää liiallisena 13 prosenttia vastaajista. Noin puolet ylitöitä tehneistä saa niistä korvaukseksi yksinkertaisen tuntipalkan tai vapaata ja noin joka kuudennelle ylityöt korvataan jotenkin muuten. Lähes kymmenesosa kertoi, että ylitöitä ei korvata mitenkään. Työehtosopimuksen mukaisen ylityökorvauksen saa noin viidesosa ylitöitä tehneistä. n puheenjohtajan kommentti Petrattavaa löytyy Aito HSO ry:n puheenjohtaja Marina Paulaharju tarkastelee tuoreimman palkkatutkimuksen tuloksia ristiriitaisin tuntein. Hän pitää hyvänä sitä, että HSOiden palkkakehitys on edelleen nousu-uralla ja iloitsee etenkin valtiosektorin kiristä. Sen sijaan työsopimukset saavat puheenjohtajan huolestumaan. Hän pitää järkyttävänä sitä, että 17 prosentilla tutkimukseen osallistuneista työsopimus ei vastaa työtehtäviä lainkaan ja peräti 68 prosentilla sopimusta ei ole päivitetty. On hyvä, että useimmilla palkka on määritelty työsopimuksessa, mutta siihen pitäisi kirjata myös palkan tarkistusajankohta! Silloin työntekijän on huomattavasti helpompi mennä keskustelemaan palkasta työnantajan kanssa. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen, hän huomauttaa. Paulaharjun mielestä on uskomatonta, että ylitöitä tekevistä puolet saa ylityökorvauksen yksinkertaisena tuntipalkkana tai vapaana. Puheenjohtaja korostaa, että ylitöiden korvaaminen on lakisääteistä eikä HSOt useinkaan ole organisaatiossa sellaisessa asemassa, jolloin ollaan ns. kokonaistyöajassa. Kiltin tytön syndrooma iskee tässä: ihmiset alentavat omaa hintaansa tyytymällä liian pieneen ylityökorvaukseen. Tähän asiaan pitää saada muutos, hän painottaa. Liiallista kiltteyttä Paulaharju näkee myös siinä, että tutkimukseen osallistuneista lähes kaksi kolmasosaa ilmoittaa asemakseen toimihenkilötason. Hän muistuttaa HSOiden olevan korkeastikoulutettuja monitaitajia. HSOiden pitää ajatella olevansa asiantuntijoita: ei pidä alentaa itseään samalle tasolle kuin alalle kouluttautumattomat henkilöt. Työnantajat eivät ilmeisesti osaa määritellä HSOiden toimiasemaa oikein, Paulaharju harmittelee. HSOiden keskipalkkaa puheenjohtaja pitää yhä suhteellisen hyvänä, mutta häntä huolettaa se, että palkannousu prosentti on aiemmin ollut suurempi. Iso yllätys oli myös se, että perinteisesti kovapalkkaisten johdon assistenttien ja sihteerien keskipalkka ei ole enää kovin paljon suurempi kuin kaikkien HSOiden keskipalkka. Paulaharju arvelee, että keskipalkan nousuprosentin hidastumiseen on useita syitä. Yhdeksi sellaiseksi hän hahmottaa taulukoista muun muassa sen, että 43 prosenttia tutkimukseen vastanneista on ollut samoissa työtehtävissä vasta 1 5 vuotta. He ovat saattaneet joutua lähtemään valmistauduttuaan töihin melko pienellä palkalla, hän pohtii. Paulaharju arvioi, että lyhyiden työsuhteiden taustalla näkyy taannoinen lama. Myös se vaikuttanee, että yli viides osa HSOista työskentelee suurissa organisaatioissa aloilla, jotka ovat viime vuosina olleet rakenteellisten muutosten kourissa. Tutkimukseen osallistuneista 40 prosenttia arvioi alakohtaisen työehtosopimuksen vaikuttaneen eniten omaan palkkakehitykseen. Paulaharju huomauttaa, että tessin korotusprosentit ovat olleet maltillisia. Pk-yrityksissä ei välttämättä edes noudateta mitään tessiä. Sanoisin, että oma henkilökohtainen palkkaneuvottelu on nostanut palkkaa enemmän kuin tes, hän päättelee. n Marina Paulaharju puheenjohtaja gsm marina.paulaharju@merimieselakekassa.fi

9 aito 2 3/ varapuheenjohtaja Verkostoissa on voimaa Kuva: Tero Saari On suuri ilo saada kirjoittaa teille rakkaille jäsenille uudistuneeseen lehteemme. Ensimmäinen vuosi varapuheenjohtajana on ollut vauhdikas ja antoisa. Pitkän strategiatyön tulokset näkyvät nyt toden teolla järjestömme toiminnassa. Tällä en tarkoita yksistään järjestön uutta ja upeaa ilmettä, vaan ennen kaikkea uutta sisältöä. Tai oikeammin: Sen ainutlaatuisen ja erinomaisen sisällön uudenlaista esiin tuomista, näkökulmien kirkastamista ja koko HSOn aitoa ja tavoitteellista uudistamista. Aito HSO ry:n tavoitteista tärkein on tyytyväinen jäsen. Tämä merkitsee sitä, että jokainen teistä tuntee saavansa tarvitsemaansa palvelua ja kuuluvansa upeaan, oman alansa asiantuntijoiden joukkoon. Se tarkoittaa aktiivista vuoropuhelua jäseniä varten olemassa olevan ammattijärjestön kanssa. Te jäsenet olettekin olleet kiitettävän aktiivisia vuoropuhelijoita. Antamanne palautteen perusteella on verkostoituminen muiden HSOiden kanssa tärkein tarjoamamme palvelu. Tätä verkostoitumismahdollisuutta olemme edesauttaneet kehittämällä uudentyyppisiä jäsentapahtumia, joista HSO-olohuone on jo varmasti monelle tullut tutuksi. Loppuvuodesta on luvassa jälleen jotain uutta, joten muista seurata jäsenpostia ja verkkosivuja! Toivottavasti jokainen tyytyväinen jäsen on myös ylpeä osaamisestaan ja tuo sen rohkeasti esille. Vain kertomalla olevansa HSO, voi löytää toisen. Näin rakentuu se luja verkosto, jolta voi saada apua yllättävissäkin tilanteissa. Kun joudut järjestämään tilaisuuden itsellesi tuntemattomaan kaupunkiin, asioit ensimmäistä kertaa tietyn ministeriön tai viranomaisen kanssa tai tarvitset vaikka ajantasaisen yhteystiedon, on toimivasta verkostostamme uskomattoman paljon apua. Puhumattakaan sitten työpaikan vaihdosta tai uuden työntekijän etsimisestä. Tällaista korvaamatonta HSO-verkostoa ei saa muuten kuin olemalla itsekin HSO. Yksi hyvä keino verkostoitumisen edesauttamiseksi on jo mantraksi muodostunut sosiaalisen median hyödyntäminen. Mantra tai ei se toimii. Me teemme järjestönä kaikkemme verkostojen luomiseksi jäsentemme eduksi. Olemme luoneet oman LinkedIn-profiilin nimeltä Aito HSO. Profiilin kanssa voi verkostoitua halutessaan kuka vain, mutta profiilin keskusteluryhmä on tarkoitettu vain jäsenillemme. Toivomme, että keskusteluryhmä tarjoaa hedelmällisen ja toimivan foorumin avoimelle keskustelulle. Olet tervetullut liittymään ryhmään lähettämällä omasta LinkedIn-profiilistasi pyynnön Aito HSOlle tai ottamalla yhteyttä jasenasiat@aitohso.fi. Verkostoidutaan kun tavataan! n Hanna Puura varapuheenjohtaja hanna.puura@aitohso.fi»yksi hyvä keino verkostoitumisen edesauttamiseksi on sosiaalisen median hyödyntäminen.»

10 10 aito 2 3/2011 muurinen.fi KOKOUS YKKÖS- LUOKASSA

11 aito 2 3/ HSOSTA ON MONEKSI teksti: Maarit Rapp kuvat: jaana pitkänen Vuoden HSO Tuula Pohjanen: Olen aina ollut ylpeä HSO-tutkinnostani Sirkeäsilmäinen Tuula Pohjanen, Vuoden HSO 2011, saapuu lounashaastatteluun vauhdilla. Alkukesän kiireet töissä puskevat päälle, kotirintamalla on pian ohi parin kuukauden evakkoasuminen vanhempien luona. Edellisen asuntonsa Tuula luovutti uusille asukkaille jo muutama kuukausi sitten ja edessä on muutto ihka uuteen kotiin, jossa ilahduttavat oma sauna makeine löylyineen ja upeat näkymät Vähäjärvelle. Vanhempani ovat minulle tosi rakkaat, mutta kyllä sitä jo kaipaa oman katon alle, Tuula huoahtaa. Tuula työskentelee kuudetta vuotta PricewaterhouseCoopersilla johdon assistenttina. Hän avustaa Tampereen PwC-toimiston kahta partneria ja viihtyy työssään tosi hyvin. Viihtymistä ovat edesauttaneet mielenkiintoiset työtehtävät ja laaja toimenkuva. Onneksi molemmat esimieheni osaavat käyttää assistenttia. Se kun ei ole todellakaan mitenkään itsestään selvää, Tuula sanoo. Tehtäväni ovat vastuullisia, itsenäisiä ja tosi monipuolisia aina tilintarkastuskertomusten alustavasta työstämisestä perinteisiin johdon assistentin tehtäviin. Olen utelias oppimaan uutta ja tartun mielelläni uusiin haasteellisiin hommiin, se varmaankin on tuonut mukanaan tehtäväkuvani laajenemisen, Tuula miettii. Tuulan hyvä ystävä Heidi Moksén, joka alun perin ilmoitti Tuulan Vuoden HSO -ehdokkaaksi vahvistaa, että Tuula tarttuu aikailematta ja rohkeasti mihin tahansa työtehtävään, olipa kyse sitten puhelinlinjojen asentamisesta tai tilintarkastusyhtiön sääntöjen hallitsemisesta. UTELIAS. Avoimuus uusille asioille on tuonut mukanaan mielenkiintoisia töitä.

12 12 aito 2 3/2011 HSOSTA ON MONEKSI Olimme aikoinaan Tuulan kanssa työkavereita PwC:llä. Tuula perehdytti minut talon tavoille ja täytyy sanoa, että saman koulutuksen saaneena HSOna Tuulan osaaminen yllätti minut täysin. Hän onkin ammattitaidollaan ja asenteellaan saavuttanut Tampereen PwC:llä luottohenkilön aseman niin johdon kuin muunkin henkilöstön keskuudessa, Heidi kertoo. Onnettarella ja hyvillä HSO-kontakteilla on monta kertaa ollut sormensa pelissä Tuulan uralla. Rohkea ja aikaansaapa Tampereen likka ei ole jäänyt sormi suussa miettimään, vaikka työelämässä on vastaan tullut niin ytneuvotteluita, konkursseja kuin muutaman kuukauden työttömyyttäkin. Vakaata uskoa omaan osaamiseen hänellä on aina ollut. Ensimmäinen työpaikka löytyi HSOtutkinnon jälkeen 1980-luvun loppupuolella kotiseudulta. Pieni konepajayritys sai Tuulasta pätevän johdon assistentin, joka vastasi sujuvasti niin varaosatilauksista kuin kielitaidottomien asentajien luotsaamisesta kotimaahan ulkomaille suuntautuvilta asennusreissuilta. Juu, olihan siinä nuorella HSOlla välillä miettimistä, kun ranskalaisesta hotellista soitettiin, että nyt olisi tulossa vähän isompi hotellilasku, kun asennusmies oli tuhonnut hotellihuoneen. Mutta kaikesta selvittiin, Tuula nauraa. Ja se oli muuten kyseisen asentajan viimeinen ulkomaankeikka! 1990-luvun alkupuolen lamavuodet koulivat Suomen teollisuusyrityksiä kovalla kädellä, niin myös Tuulan työpaikkaa. Konkurssi, yritysosto, sitten toinen, Tuula luettelee. Pienen konepajan toiminta kuivui muutamassa vuodessa kokoon ja myös Tuula huomasi, että oli aika etsiä uusia haasteita. Haasteita oli tarjolla uudessa uljaassa Euroopan Unionissa. Onnekseen Tuula huomasi Aamulehdessä pikkuruisen ilmoituksen, jossa haettiin konekirjoittajia EU:n ministerineuvostoon. Mutta mihin suuntaan hänen uransa olisikaan kääntynyt, jos EU:n työvälineet eivät olisi olleet ajan tasalla vuonna 1995? Kävi nimittäin niin, että ratkaisevassa haastattelussa keväällä 1994 rekrytoija lopuksi kysyi, että mikä olisi sellainen asia, jonka vuoksi Tuula jättäisi lähtemättä Brysseliin. No kyllähän minä hetken mietin, että kehtaanko edes sanoa, mutta sanoin sitten kuitenkin, että jos teillä vielä tehdään työt kirjoituskoneilla, niin en lähde enkä olisi lähtenyt! Onneksi tietotekniikka eli Wordperfect for DOS oli löytänyt tiensä jo EU:hun, joten Tuula pakkasi kapsäkkinsä ja aloitti EU-virkanaisen uran Brysselissä. Vaikka en Suomessa enää DOS-versiota ollut käyttänyt viiteen vuoteen, niin olihan se kuitenkin parempi kuin se kirjoituskone. Ja kuvittele kun menin Brysseliin, niin muutamat juristit eivät edes tienneet, mikä tietokonehiiri on, päivittelee Tuula. Brysselin kansainvälinen työyhteisö tempaisi kielitaitoisen ja pätevän HSOn mukaansa nopeasti. HSO-osaaminen oli kovaa valuuttaa ja Tuula eteni muutamassa kuukaudessa vaativampiin tehtäviin, aluksi sihteeriksi EUministerineuvoston oikeudelliseen yksikköön ja lopulta hallintoavustajaksi EU-komission sisämarkkinat-pääosastolle. Se oli kyllä kivaa aikaa! Työyhteisö oli kansainvälinen ja työ mukavaa. Meidän sihteerien tehtävänä oli valmistella ja koordinoida kansainvälisten sopimuspapereiden valmistelua neuvoston eri kokouksiin. Tarpeen tullen piti myös patistella asiakirjoista vastaavia lingvistijuristeja, jotta kaikki tarvittavat dokumentit valmistuivat ajoissa. Hallintoavustajana minulla oli vastuulla myös asiantuntijakokousten järjestämistä sekä budjetti-, henkilöstö- ja koulutus asioita, Tuula sanoo. Puuduttava EU-byrokratia, vuodenaikojen lähes tasainen harmaus ja koti-ikävä saivat Tuulan palaamaan Brysselistä takaisin Suomeen 2000-luvun alkupuolella. Onnekseen hän löysi mukavan työpaikan, kun tuttu HSO-kollega vinkkasi avoimesta toimitusjohtajan äitiyslomasijaisuudesta Kiilto Oy:ssä. Olihan se hyppäys Brysselistä Kiiltoon, Lempäälän metsiin, Tuula naurahtaa. Olisin ehkä jäänyt Brysseliin, jos minulla ei olisi niin tiiviit suhteet perheeseeni ja hyviä ystäviä täällä Tampereella. Jos jotakin Brysselistä kaipaan, niin monikulttuurista työyhteisöä ja ennen kaikkea ystäviä, joita onneksi tapaan vieläkin aina silloin tällöin. Esimerkiksi hollantilainen Carla hurahti suomalaiseen luontoon ja saunaan niin, että hän vierailee luonani Suomessa tämän tästä. Ja sitten saunotaan! Itse taas suunnittelen matkaa Sveitsiin tuttua EUpariskuntaa tapaamaan, Tuula kertoo. Kiillon puolentoista vuoden äitiyslomasijaisuuden jälkeen Tuula työskenteli muutaman kuukauden Sonerassa, kunnes yt-neuvottelut johtivat irtisanomiseen ja muutaman kuukauden työttömyyteen. Minun kannaltani Soneran potkut olivat todelliset onnenpotkut, sillä niiden seurauksena löysin nykyisen työpaikkani.

13 aito 2 3/ »Olihan se hyppäys Brysselistä Lempäälän metsiin.» On vain uskottava itseensä ja siihen, että se oma paikka löytyy. HSO-koulutus antaa niin hyvän pohjan, että oman uran kehittyminen on vain itsestä kiinni. VERKOSTOITUJA. HSO-kontaktit ovat olleet hyödyksi uran varrella. Tuula on toiminut pariin otteeseen HSOaktiivina Tampereen seudulla ja järjestänyt Pirkanmaan alueella työskenteleville HSOille tapahtumia ja tilaisuuksia. Tuula toteaa, että HSO-verkosto on antanut hänelle paljon: Tiedän aina, kenelle soittaa, jos kaipaan vinkkejä tai neuvoja työasioissa. Olen saanut myös monia erittäin hyviä ystäviä ja jopa pari työpaikkaa HSOverkoston kautta, Tuula kertoo. HSO-aktiviteettien lisäksi Tuulaa pitävät kiireisinä erilaiset kulttuuririennot ja käsityöt. Tuula on testannut Pirkanmaan työväenopistojen tarjonnasta jo monet puutyökurssit. Kesäisin hän nauttii oleskelusta perheen mökillä, jonne usein kokoontuu Tuulan lisäksi myös hänen vanhempansa sekä kaksi sisarusta perheineen. Tuulan puhelin soi jo vaativasti ja esimies kyselee aikatauluja ja koordinaatteja seuraavaan työrupeamaan. Viimeisetkin kahvikupposet lounaan päätteeksi on nautittu, joten on korkea aika vetää yhteen Tuulan tunnelmia ja ajatuksia Vuoden HSO -nimityksestä: Olen erittäin iloinen ja otettu omasta Vuoden HSO -nimityksestäni! Yleisesti ottaen on tosi tärkeää, että HSOiden osaamista nostetaan esiin, vaikkapa juuri näillä Vuoden HSO -valinnoilla. Meidän täytyy näkyä ulospäin ja kertoa omasta ammattitaidostamme. Vähintään yhtä tärkeää on myös esitellä HSO-kollegoille, kuinka monenlaisia, erilaisia ja hienoja uratarinoita meillä on, Tuula summaa. n

14 14 aito 2 3/2011 näkökulma AIVOKUTINAA. Kiti Müller painottaa, että aivot tarvitsevat sopivan määrän elämyksiä ja lepoa.

15 aito 2 3/ Teksti Susanna Winqvist Kuvat: Susanna Winqvist, Työterveyslaitos Virkeissä aivoissa syntyvät oivallukset Aivotutkijan neuvoja parempaan jaksamiseen työssä ja vapaalla Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, neurologi Kiti Müller on erikoistunut tutkimaan työelämän neurologiaa. Jotta ymmärtäisimme, kuinka aivot ja aistit toimivat nykyisessä tietotyöympäristössä ja kuinka aivojen hyvinvointia voidaan parantaa, Müller valottaa aivojen toimintaa lajikehityksemme alussa. Elimistömme ja fysiologiamme ovat edelleen rakennettu vanhakantaisiin»kuinka selvitä hengissä» -tilanteisiin. Alkuihmisen stressitilanteet olivat akuutteja, nopeasti ohimeneviä. Piti esimerkiksi päättää taistellako vai paeta. Stressitilanteisiin liittyi aina fyysisyys, jolloin fysiologista aktiivisuustilaa aktivoivat hormoni- ja aineenvaihduntajärjestelmät käynnistyivät. Kun tilanne oli ohi ja elimistön energiavarastot kulutettu, oli ihmisen välttämätöntä palautua. Nykyihmisellä tällaisia superkriittisiä tilanteita ei enää ole, vaan stressiä aiheuttavat muun muassa kiristynyt työtahti jatkuvine keskeytyksineen, uudet työtavat ja tekniset järjestelmät ja aikataulujen yhteensovittaminen. Elimistömme laittaa enemmän energiapaukkuja ja fysiologista virtaa kehiin tarpeen mukaan. Sitä ei kuitenkaan ole rakennettu jatkuvaan energiavarastojen syömiseen, tilaan jossa aikaa palautua ei anneta. Elimistömme mukautuu uusiin tilanteisiin, kuten jatkuvaan stressin tunteeseen, ja tilanne saatetaan huomata vasta silloin, kun ihminen on fyysisesti ja psyykkisesti jo aivan puhki, Müller kuvailee. Müller pitää todellisena haasteena tasapainon löytämistä työn tekemisen ja palautumi- sen välille. Häntä huolestuttaa, että työntekoa ei enää rytmitä kiinteä työaika eikä työpäivää säännölliset lounas- ja kahvi tauot. Lääkärinä hän peräänkuuluttaa työpaikoille sosiaalisia kohtaamisia, välittämisen kulttuuria ja palautumista edistävää yhteisöllistä toimintaa. Leikkisästi hän toivoisi voivansa olla diktaattori, joka saisi määrätä säännölliset viikottaiset yhteiskahvittelut pakollisiksi. Työstä on kadonnut luontainen huokoisuus. Alle viisikymmentä prosenttia työtekijöistä tekee kahdeksasta neljään -työpäivää. Uudet hienot työvälineet mahdollistavat sen, että työtä voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Olisi todella tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät rytmittää työntekoansa. Ei riitä, että työpaikalla on varattu tilat kahvitteluun, sillä silloin paikalle saadaan vain kaikkein sosiaalisimmat henkilöt. Ainoastaan kohtaamalla työtovereita kasvokkain, erityisesti niitä, jotka eivät luontaisesti hakeudu muiden seuraan, voi huomata varoittavia merkkejä. Müller neuvoo tarkkailemaan onko työtoverin yleinen olemus jatkuvasti ärtynyt, onko hän lopettanut itsensä hoitamisen, vaivaako jatkuva totisuus. Kysymällä toisen vointia ja antamalla aikaa toiselle kertoa huolistaan, voi estää toista joutumasta huonompaan kuntoon. Kiire on itseänsä ruokkiva asia, Müller toteaa. Tärkeille asioille yleensä löytyy aikaa, mutta ongelmana on löytää aikaa miettiä sitä, mikä on tärkeää. Hän painottaa töiden priorisoinnin tärkeyttä ja kykyä sanoa rakentavasti ei: työstä voi kieltäytyä juuri luettavaa Työterveyslaitoksen julkaisuja aivojen toiminnasta ja hyvinvoinnista kiinnostuneille. Aivokutinaa, 2008 (uudistettu painos), Kiti Müller Huollat fyysistä kuntoasi, mutta miten on aivojesi laita? Käytännön vinkkejä, joilla edistää aivojen ja mielen hyvinvointia. Pieni kirja muistista, 2011, Kalakoski Virpi Kirjassa esitellään muistin toiminnan periaatteita ja annetaan ohjeita muistin parantamiseen ja kuormittumisen välttämiseen. Hyvä uni hyvä työ, 2008, Härmä Mikko, Sallinen Mikael Teos pureutuu elämänrytmistä, työstressistä, poikkeavista työajoista ja aikaerorasituksesta johtuvaan unettomuuteen ja esittelee ratkaisuja univajeeseen ja hyvään uneen. nyt, mutta luvata se myöhemmäksi. Vaihtoehtoisesti voi esimiehen tai tiimin kanssa miettiä jätetäänkö joku muu vähemmän kiireellinen työ odottamaan. Siihen, että voi sanoa rakentavasti ei, tarvitaan sosiaalista läsnäoloa ja keskustelua. Rakentava kieltäytyminen ei onnistu sähköpostin välityksellä tai pikaisessa käytäväkeskustelussa. Myös aivoissamme muhivan henkisen pääoman»hiljaisen tiedon», joka ei aina ole suoraan dokumentoitavissa, saamiseksi yhteiseen käyttöön, tarvitaan aivoriihiä ja yhteistä ääneen ajattelua.

16 16 aito 2 3/2011»Jos aivosolut olisivat jalkapalloilijoita, jokainen voisi syöttää joukkuetoverille.» Tieteen Kuvalehti näkökulma Energiasyöpöt aivot kuluttavat elimistön energiasta 30 prosenttia, yöllä jopa 80 prosenttia. Jaksaakseen ne tarvitsevat ravintoa, nestettä ja lepoa. Monipuoliset ja säännöllisesti syödyt pienet ateriat auttavat jaksamaan. Jos ihminen kulkee ylikierroksilla, hän ei tunne nälkää, janoa eikä unentarvetta. Unen tarve on yksilöllistä, keskimäärin aikuinen tarvitsee unta kuudesta seitsemään ja puoleen tuntiin. Aivoja voi lepuuttaa kuitenkin muutenkin kuin nukkumalla, Müller vinkkaa. Oleellista on, että olisi muitakin kiinnostuksen kohteita ja virikkeitä kuin työ. Jos työ on kovin tietointensiivistä, vapaaajalla olisi suositeltavaa harrastaa jotain aivan muuta kuten liikuntaa, käsitöitä, nikkarointia, puutarhan hoitoa, lautapelejä tai vaikka meditaatiota. Tärkeää on tuntea itsensä ja tietää, mikä on itselle luontaista. Jos tietty elämänvaihe on vaikea, on luonnollista, että voi olla satunnaisia univaikeuksia. Sen sijaan, jos tilanne kroonistuu, on syytä huolestua. Muutos on pysyvä olotila ja erittäin inspiroivaa aivoille, toteaa Müller. Oleellista on muutoksen nopeus ja se, onko aikaa sopeutua. Aivojen perustoimintaa on tietojen ja taitojen tallentaminen säilömuistiin. Mitä useammin jotain teemme, sen automaattisemmaksi toiminta muuttuu; sekä hyvät että vähemmän hyvät tavat jäävät päälle. Jos työprosessi tai järjestelmä muuttuu äkillisesti, aivoille on iso työ oppia pois vanhasta. Energiaa kuluu myös uuden oppimiseen. Seuraa vaihe, jolloin tarkkaavuus ja keskittyminen häiriintyvät. kuka? Kiti Müller neurologi, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, neurokognitiivisen ergonomian dosentti Aalto Yliopistossa, neurologian dosentti Helsingin Yliopistossa, yhtenä päävetäjänä ison kansallisen terveyden ja hyvinvoinnin huippuosaamisen keskittymän (SalWe) Mielen ja kehon eliksiirit -tutkimusohjelmassa. Työpaikat ovat jatkuvan oppimisen paikkoja. Henkilöstölle on annettava aikaa oppia uusi tapa samalla, kun opetellaan vanhasta pois. Uuden tehokkaamman työtavan tai järjestelmän käyttöönotto merkitsee välivaihetta, jolloin työtä tehdään huomattavasti tehottomammin. Jos työntekijä aiemmin teki jonkin työn kuudessa tunnissa, voi välivaiheessa samaan työhön mennä jopa viikko ja se pitäisi tietoisesti hyväksyä. Aiemmin oltiin huolissaan siitä, miten vuotiaat jaksavat eläkeikään asti. Müller kertoo, että tutkimusten mukaan varttuneemmat pärjäävät melko hyvin, jos terveys kestää ja into oppia uutta säilyy. Heillä on kehittynyt selvä ammattiidentiteetti ja aivojen kannalta taloudelliset työtavat. Nykyään huolta herättääkin alle 35-vuotiaiden työmuistin pätkiminen. Nykyinen 24/7-yhteiskunta aiheuttaa suuria paineita työelämässä aloittaneille vuotiaille. Heidän aivonsa ovat kognitiivisesti ja älyllisesti kypsyneet aikuisen tasolle, mutta tunne-elämän ja erityisesti itsetunnon kehitys on vielä kesken. Fysiologisesti heidän elimistönsä sietää rääkkäystä mm. unettomia öitä, eikä elimistö anna signaaleita siitä, että pitäisi levätä. Moni miettii onko oikealla alalla, työssä voi olla vaikea tunnistaa keskeisiä hoidettavia asioita, töitä kasaantuu. Tämä ikäryhmä elää ruuhkavuosia, jolloin pitäisi perustaa perhe, päästä töihin kiinni, harrastaa loistavia harrastuksia, huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. Müller kehottaa kiinnittämään enemmän huolta juuri työurien alkuun ja mentorointijärjestelmien kehittämiseen. Töiden uudelleenjako puhuttaa Mülleriä. Työntekijöistä on tehty yltiömonitoimikoneita, joiden kuuluu osata kaikkea. Ydinosaaminen alkaa pikku hiljaa hävitä, sitä ei ehditä kehittää ja jatkojalostaa. Assistentit ja muut toimistotyön ammattilaiset Müller näkee erittäin tarpeellisina, sillä he mahdollistavat esimiehilleen ja erilaisten tiimien jäsenille aikaa keskittyä ydinkompetenssin hoitamiseen. Hän korostaa näissäkin suhteissa keskustelun tärkeyttä, toimivaa työnjakoa ei voi syntyä, jos asioista ei keskustella ajan kanssa. n

17 aito 2 3/ kysymystä Työnhaussa onnistuminen on itsestä kiinni Teksti: Marjo Valjakka Kuva: Johanna Tirkkonen Annemari Kovalainen on 38-vuotias rekrytointi- ja konsultointiliiketoiminnan vetäjä, vaimo, kahden tyttären äiti, koiran omistaja ja kilpauintituomari, joka uskoo elinikäiseen oppimiseen. Seuraavana tavoitteena on saada henkilöstöjohtamiseen suunnattu MBA työn alle. Opi työnhakutilanteista ja tutustu Annemarin asiantunteviin vastauksiin! 1. Minkälainen työhakemus erottuu muiden joukosta? Hyvässä työhakemuksessa asiat ovat hyvin jäsennetty, vain haetun tehtävän kannalta olennaiset asiat kerrottu ja kokonaisuus siististi esitettynä. Motivaatio tehtävää ja yritystä kohtaan on erittäin hyvä tuoda esiin.»valmistaudu huolella ja tutustu organisaatioon kunnolla.» 4. Hyvä kontakti haastattelijan kanssa ja valmius rikkoa myös hiljaisuus haastattelussa. 5. Lopuksi varmista prosessin jatkoaikataulu. 2. Millainen on hyvä CV? Ansioluettelossa on olennainen tieto täsmällisesti ja tiiviisti koottuna. Asiallinen kuva etusivulla henkilötietojen yhteydessä on hyvä tapa. Se ei ole otos kalastus reissulta, kuva lemmikin kera tai lomamatkalta. Osaamisalueet on hyvä jäsennellä niin, että tulevat esiin haetun tehtävän tarpeiden kannalta.»osallistuin hupitoimikunnan tilaisuuksien ideointiin» ei ole aina ansioluettelon tärkein yksityiskohta. 3. Miten työpaikkahaastatteluun kannattaa valmistautua? Opettele organisaatioon liittyvät asiat, kuten liiketoiminta-alueet, liikevaihto ja olennaiset tunnusluvut, viimeisimmät muutokset sekä tutustu yleisemmin miten yrityksellä on mennyt. Tiivistä mieleesi ANNEMARI. Rautainen rekrytoija. oma uraelämäkertasi ja siihen liittyvät keskeisimmät asiat. Laadi asiantuntevia kysymyksiä jo etukäteen pahinta on, kun hakija ilmoittaa, ettei ole lisäkysymyksiä. 4. Viisi tärppiä työhaastattelutilanteeseen? 1. Hyvä valmistautuminen ja»kotiläksyt». 2. Oman stoorin hallinta ja looginen esittämistapa kaikkea ei tarvitse jaaritellen kertoa. 3. Etukäteen valmistellut kysymykset koskien tehtävää pitkällä tähtäimellä. 5. Miten toimia työhaastattelun jälkeen? Työhaastattelun lopussa on hyvä varmistaa jatkoaikataulu. Sähköposti tai puhelin soitto noin viikon kuluttua on myös hyvä idea. Liiallista aktiivisuutta kannattaa kuitenkin välttää ja toisaalta pitää mielessä se, että työnantaja aina pyrkii tekemään päätökset mahdollisimman nopeasti. +1. Mitkä ovat HSOiden valtit työnhakutilanteissa? Työnantajat etsivät osaamista ja arvostavat erikoistumista. HSOt saavat oman koulutuksensa pääaineen kautta valmiudet kehittyä asiantuntijoina. Tästä on hyvä pitää kiinni, kun hakee uusia työhaasteita omalta osaamisalueelta tai kun valitsee tulevaa työnantajaa. Loppu on itsestä kiinni! n

18 18 aito 2 3/2011 opiskelijanäkökulma HSOus antaa siivet vai antaako? Erottaako koulutuksemme meidät muista? Millaisia ajatuksia aktiivi-hsoilla on opintojen antamista eväistä? Onko tulevaisuus valoisa tuoreelle tradenomi, HSO:lle? Aiheista keskustelemassa ainejärjestö HSOY ry:n puheenjohtaja Salla Korhonen, opiskelijakunta HELGAn hallituksen jäsen Pauliina Painilainen sekä HSO-aktiivi Annika Taina.»HSOus it s a state of mind.» Annika HSO ei ole tradenomi siinä missä muutkin. Olemmeko kenties parempia kuin muut tradenomit? Onko niin, että ilman kirjainliitettä HSO ei saisi niin hyviä töitä? Joutuuko HSO todistelemaan työelämässä omaa osaamistaan? Salla: En sanoisi, ettei saisi niin hyviä töitä, mutta ei välttämättä niitä töitä, mihin osaaminen on. Pauliina: Onhan se niin, että HSOnimike on todiste siitä, että on saavuttanut tietyn tason. Jos joutuu todistelemaan osaamistaan, se on niille samoja tehtäviä tekeville ihmisille eikä niille, joille sitä työtä tekee. Annika: Eli joutuu ehkä todistelemaan osaamistaan niille sihteereille, jotka eivät ole saman koulutuksen käyneitä tai joilla ei ole aikaisempaa kokemusta HSOsta. Kaikkiin työsuhteiden alkuihin kuuluu se, että haetaan sitä paikkaa eikä tiedetä mihin kukakin pystyy, mutta uskon, että meillä on ihan toisenlainen valmius ja pelottomuus lähteä sanomaan, että»antaa tulla!» Antaako koulutuksemme hyvät lähtökohdat sille, että osaamme pitää puoliamme ja kiinni oikeuksistamme? Tuntuisiko siltä, että koulutuksessa olisi ehkä lisätarve tällaiselle tiedottamiselle? Salla: Siinä vaiheessa, kun valmistuminen on oikeasti käsillä ja täytyy mennä työelämään, olisi hyvä olla joku kertomassa työelämäasioista, ettei tuntisi putoavansa tyhjän päälle. Annika: Ei välttämättä putoa tyhjän päälle, mutta kyllä itsekin muistaa sen järkyttävän ahdistuneisuuden ja paniikin siitä, sanotaan, kuinka ovet on auki ja mahdollisuudet vapaat, kun loppujen lopuksi on ihan hukassa sen kanssa, mitkä ne oikeat mahdollisuudet on. Onko HSO-opiskelija rehellinen itselleen kyvyistään ja siitä, että pystyykö suoriutumaan yhteiskunnan ja työelämän edellytyksistä? Annika: Ihan toisenlainen itsevarmuus siihen omaan tekemiseen suurimmalla osalla hosoja on kuin muilla linjoilla. Meidän tavoitetila on korkeammalla. On sellanen tietynlainen ja vähän turhankin voimakas luotto siihen omaan osaamiseen. Pauliina: Ja enemmän olen nähnyt niitä tilanteita, että ei osata välttämättä HSO. Annika Taina. antaa anteeksi itselle jotain ta pausta, kun jokin asia ei mennyt niin loistavasti kuin olisi pitänyt Eniten olen huolissani siitä, että muistetaanko meille opettaa sitä, että itsestä täytyy pitää huolta myös siitä henkisestä hyvinvoinnista eikä pelkästään sitä, että oikeuksista on pidettävä kiinni. Vai onko se edes ylipäätään koulun tehtävä vai pitäskö jokaisen se itse tajuta? Ihmisissä on erilaisia oppijoita. Huomioidaanko tätä HSO-koulutuksessa? Jos ei, miten se pitäisi teidän mielestänne parantaa? Pauliina: Ei huomioda tarpeeksi. Pitäisi olla jotain tukitoimenpiteitä, ne voivat vaikka olla opiskelijakunnalla callidustutor-tyyppisiä, mutta kyllä myös koululla pitäisi olla jotain vastuuta siitä. Salla: Assit ja mubbat on hirveän huonoja myöntämään sitä, että ei pärjää yksin. Muka pitäisi kaikesta selvitä yksin ja kaikki itse pystyä tekemää niin äärimmäisen hyvin. Varmaan se mikä pitäs sanoa, olisi se, että jos ei pärjää, on eri keinoja miten selvitä. Ja jos sitä motivaatiota pitää hakea se puoli

19 aito 2 3/ »On niitäkin, jotka osaavat ajatella sen pienen laatikon ulkopuolelle ja ymmärtää muut mahdollisuudet.» Salla vuotta jostain muualta, niin mikä siinä on niin kauhean vaarallista? Annika: Mutta koulu ei hirveästi tue löysäämistä ja koska koulun puolelta kovin voimakkaasti ja ääneen ei tueta opintojen keventämistä, niin kyllähän siinä kokee enemmän itse epäonnistuneensa, kuin että se olisi koulun ja järjestelmän vika, että meidän opetussuunnitelmat on rakennettu niin kuin ne on. Sitäkin toitotetaan, että pysykää mukana, kun pitäisi huomioida, että oma tahti on paras tahti. Kokeeko HSO tämän rankempana kuin muut? Salla: Varmaan kokee. Onko se sitten siinäkin, että kun meillä on läsnäolovelvoitteet niin kovat lähiopetustunneilla. Ja sitten se, että pitää suoriutua ensin koulupäivästä, sitten pitää mennä töihin ja sitten pitää keritä nukkua, tehdä läksyjä ja muita Jos vertaa yliopistoon, jossa on se akateeminen vapaus eikä niinkään sitä kouluvelvoitetta vaikka tottakai joutuu lukemaan ihan hirvittävän paljon niin onhan se kovin erilaista. HSO. Pauliina Painilainen. HSO. Salla Korhonen. Annika: Pelkästään jo HAAGA- HELIAn Pasilan koulutusyksikköjen sisällä on niin erilainen mentaliteetti tuntien kurssien järjestämisessä. Meillä ensin on läksyjen tarkistamiset ja tuntityöt ja tosi tiukkaa asiaa koko kahdeksasta neljään -päivä, sitten mielellään siihen päälle joku vapaavalintainen kieli tai jotain ylimääräistä sinne iltaan, jos haluaa vähän kiristää tahtia. Sitten menee kotiin ja alkaa tehdä niitä ryhmätöitä ja projekteja ja läksyjä ja vaikka mitä yömyöhään ja sitten seuraavana päivänä sama. Meillä ei ole yhdelläkään kurssilla varattu kunnolla oikeasti aikaa sille, että sitä ryhmätyötä tehtäisiin siellä koululla kurssien lähiopetustuntien aikana, toisin kuin muilla linjoilla. Luoko opintojen sisältö HSO:lle uskoa tulevaan? Salla: Jollain tavalla, mutta ennemmin käytännön esimerkit, esimerkiksi työharjoittelussa olevat tai valmistuneet kaverit, luovat uskoa siihen, että jaksaa vetää opinnot loppuun. Teksti ja kuvat: Meri Heiskanen»Eniten olen huolissani siitä, että muistetaanko meille opettaa sitä, että myös itsestä täytyy pitää huolta.» Pauliina Annika: Kyllä meillä on romantisointia ja ihannointia opinnoissa, että helposti sitten se kylmyys ja kovuus tulee sieltä työpaikalla kuitenkin sitten vastaan, kun ei siellä ole kukaan kertomassa läksyjä ja juttuja. Ajetaanko hosoja liian kapealle sektorille työelämään? Pitäisikö enemmän tarjota näköaloja, että työmahdollisuuksia on muuallakin kuin suuryrityksissä ja ministeriöissä? Salla: Varmaan ajetaan. Kyllä ne, jotka haluavat muotoutua siihen kapea-alaiseen ajatusmuottiin suuren yrityksen johtajan assistentista tai muusta, menevät myös siihen, mutta sitten on niitäkin, jotka osaavat ajatella sen pienen laatikon ulkopuolelle ja ymmärtää muut mahdollisuudet hakeutua toisenlaisiin työpaikkoihin hyödyntämään taitojaan sen sijaan, että kiinnostaisi se sektori, johon meitä niin kovasti tungetaan. Onneksi sitten on kanssa ammattijärjestö, joka kertoo, että se suuryrityssektori ei ole se koko totuus ja yksiselitteinen fakta. Antaako HSOus siivet, onko hoso valmis opintojen lopussa? Pauliina: Kyllä ihminen kasvaa, ei prosessi ole se, että on valmis jossain vaiheessa. Annika: Osa on, osa ei, kun valmistuu. On niitä, jotka eivät osaa mieltää itseään assistentiksi, tai odottavat jotain muuta, kuin mitä se todellisuus sitten on.hsous it s a state of mind Salla: Onhan se niinkin. Joku voi olla kolme ja puoli vuotta koulussa, eikä se silti ole hoso. n

20 20 aito 2 3/2011»Paitsi muinainen Babylonian kuningas, on Nebukadnesar myös 15 litran samppanjapullo.» Suomen Champange-Seura AJASSA Kuohuvien kuviot maistuva malja HSOlle Pitkin kevättä ja kesää on varmaan moni jäsenemme osallistunut erilaisiin perhe- ja valmistujaisjuhliin ja maistellut muutamia onnittelumaljoja. Etenkin juhlan järjestäjänä saattaa itse kukin miettiä, minkälainen juoma sopisi parhaiten tilaisuuteen. Alan ammattilaiset osaavat opastaa valinnoissa, mutta muutamia perusperiaatteita juomien ominaisuuksista ja tarjoilusta on aina hyvä tietää. Kuplajuomien suosio on kasvanut viime vuosina tasaista tahtia. Kuohuviinit ja samppanjat maistuvat suomalaisille sekä arkena että juhlissa. Niinpä onkin hyvä kartoittaa juomia hankkiessaan, mitä kaikkea viinihyllyssä nykyään on tarjolla ja mitä voisi vaihteeksi makunystyröiden iloksi hankkia. Uutuuksiakin kannattaa testata rohkeasti, eikä aina tarttua siihen samaan tuttuun puolikuivaan kuin maitotölkkiin ruokakaupassa. Kuohuviineissä on tiettyjä, niiden alkuperään ja nimeämiseen liittyviä sääntöjä. Kuohuviinit sisältävät hiilidioksidia ja ne valmistetaan pääasiassa kaksinkertaisella käymisellä. Väriltään ne ovat valkoisia, punaisia tai vaaleanpunaisia. Vain Ranskassa Champagnen alueella tietyin valmistusmeneltelmin valmistettuja kuohuviinejä saa kutsua samppanjaksi. Espanjalaisia kuohuviinejä kutsutaan cavaksi, Asti Spumante taas viittaa tiettyihin Italian alueen kuohuviineihin. Proseccon on sisällettävä prosecco-rypälettä, mutta se ei aina ole italialaista. Kuohuviinejä voi nauttia sekä sellaisenaan että ruokien kanssa tai osana drinkkejä, booleja ja muita juomasekoituksia. Vain mielikuvitus on rajana. Olennaisinta»Olennaisinta on hankkia tarkoitukseen sopiva juoma, jäähdyttää sekä tarjoilla se oikein hyvässä seurassa.» on hankkia tarkoitukseen sopiva juoma, jäähdyttää sekä tarjoilla se oikein hyvässä seurassa. Kuohuviinipulloa pitäisi säilyttää pimeässä ja viileässä paikassa, vaaka- tai pystysuunnassa. Edulliset kuohuviinit säilyvät noin vuoden, laadukkaat samppanjat useitakin vuosia. Hyvälaatuisen kuohuviinin kuplat ovat pieniä ja ne kestävät pitkään. Valmistusmenetelmä vaikuttaa merkittävästi viinin laatuun. Samppanjat ja laadukkaimmat kuohuviinit valmistetaan pullokäymismenetelmällä, muut tankkikäymismenetelmällä isoissa tankeissa. Pulloa avattaessa se käännetään noin 45 asteen kulmaan. Pullon suulla pidetään pyyhettä tai muuta kangasta. Toisella kädellä otetaan kiinni pullon pohjasta ja pulloa kierretään hitaasti pyyhettä vasten painaen. Paineen vuoksi korkista on pidettävä lujasti kiinni. Kuohuviini tarjoillaan yleensä korkeasta, kapeahkosta, lasista. Leveäsuisista laseista tarjoiltuna kuohuviini menettää nopeasti parhaimmat arominsa. Lasin pohjalle kaadetaan pieni määrä ja vaahdon ruokajuoma. Täyteläinen samppanja sopii hyvin