EUROOPAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN KAUPUNGIT KERTOMUS

Transkriptio

1 EUROOPAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN KAUPUNGIT KERTOMUS KAUPUNKIYMPÄRISTÖN ASIANTUNTIJARYHMÄ EUROOPAN KOMISSIO PÄÄOSASTO XI YMPÄRISTÖ, YDINTURVALLISUUS JA PELASTUSPALVELU BRYSSEL, MAALISKUU 1996

2 Euroopan kestävän kehityksen kaupungit Kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän kertomus Julkaisija: Euroopan komissio, pääosasto XI: Ympäristö, ydinturvallisuus ja pelastuspalvelu Sisältää kirjallisuusluettelon ja hakemiston. Avainsanat: kestävä kehitys, kaupunkirakentaminen, liikkuvuus, ympäristö. Tekninen ja tieteellinen sihteeristö: Euronet. Taitto ja kansi: Design '88. Maaliskuu 1996 Euroopan komissio on tilannut tämän kertomuksen. Tässä kertomuksessa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä vastaa Euroopan komission käsityksiä. Euroopan unionista on saatavilla paljon lisää tietoa Internetistä. Se on saatavissa Europa-serverillä ( Luettelotiedot ovat julkaisun lopussa. Luxemburg, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto ISBN Jäljentäminen on sallittua kaupallisia tarkoituksia lukuun otta matta edellyttäen, että lähde mainitaan. 2 2

3 ESIPUHE Kun nyt lähestymme vuosisadan vaihdetta, maailman lisääntyvä kaupungistuminen yhdistyneenä koko maailmaa koskettaviin ongelmiin kuten ilmastomuutokseen, vesipulaan, ympäristön tilan huononemiseen, taloudelliseen rakenneuudistukseen ja yhteiskunnal liseen syrjäytymiseen vaatii meitä tarkastelemaan syvällisemmin Euroopan kaupunkien tulevai suutta. Euroopan komission kaupunkiympäristöstä laatimassa vihreässä kirjassa, Euroo pan unionista tehdyssä sopimuksessa, viidennessä ympäristöohjelmassa "Kohti kestävää kehitystä", YK:n maailman ympäristöhuippukokouksessa Riossa ja YK:n konferenssisarjassa, jonka päätti Habitat II, on kaikissa yhteisiä aiheita ja suosituksia. Niissä kaikissa meitä vaaditaan nopeaa toimintaa kestävän kehityksen ja kaupunkien tulevaisuuden hyväksi, jotta kaupungit vaikuttaisivat kestävään kehitykseen paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Kertomuksessa Euroopan kestävän kehityksen kaupungeista kerrotaan, miten näitä ajatuksia on kehitetty ja miten niitä tulisi edelleen edistää Euroopan kaupungeissa. Kestävän kehityksen kaupungit on yhteishanke, jota ovat vetäneet komission pääosasto XI ja kaupunkiympäristön asian tuntijaryhmä, jonka Euroopan k omissio perusti vuonna 1991 jul kaistuaan sitä ennen vihreän kirjan kaupunkiympäristöstä. Riippumaton asiantuntijaryhmä koostuu kansallisista edustajista ja riippumattomista asiantuntijoista. Sen laaja, vih reästä kirjasta annetussa Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmassa määritelty tehtävä on harkita, miten tulevaisuuden kaupunkien ja maankäytön suunnittelustrategioihin voidaan sisällyttää ympäristötavoitteita ja antaa komissiolle neuvoja kaupunkiympäristöulottuvuuden kehittämiseksi yhteisön ympäristöpolitiikassa. Vuonna 1993 asiantuntijaryhmä ja komissio käynnistivät kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen ensimmäisen vaiheen, joka kesti vuodesta 1993 vuoteen Sen tärkeimmät tavoitteet ovat kannustaa Euroopan kaupunkeja koskevan kestävän ajattelutavan kehittymistä, edistää laajaa kokemusten vaihtoa, levittää tietoja kestävän kehityksen hyvistä toteuttamiskeinoista paikallistasolla ja laatia suosituksia, joilla vai kutetaan politiikkaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasol la sekä alueellisella ja paikallisella tasolla, kuten neuvoston vuoden 1991 päätöslauselmassa kehotetaan. Asiantuntijaryhmän panos kestävän kehityksen kaupunkien hankkee seen muodostuu mm. kahdesta poliittisesta kertomuksesta, joista en simmäinen julkaistiin lokakuussa Lisäksi siihen kuuluvat hyvien hallintokäytäntöjen opas, Euroopan hyvän hallintokäytännön tietojärjestel mä Internetissä, hallinnon eri tasoille ja eri aloille suun nattuja tiivistelmiä sekä sarja tiedotuskonferensseja. Tietojen ja kokemusten vaihto a kannustetaan lisäksi Euroopan kestävän kehityksen kaupunkien kampanjalla, joka käynnis tettiin ensimmäisessä Euroopan kestävän kehityksen kaupunkien konferenssissa vuonna Toinen konferenssi järjestettiin lokakuussa 1996, ja se toimii Euroopan kestävän kehityksen viitekohtana ja tulevan ke hityksen käynnistäjänä. Tämän lopullisen kertomuksen sisältö edustaa riippumattoman asiantuntijaryhmän yhteisiä keskusteluja kaupunkiympäristöstä, ja huomattava määrä aikaa on käytetty kulttuuristen ja po liittisten toivomusten tyydyttämiseen. Kertomuksessa on otettu huomioon ennen maaliskuuta 1996 julkaistut asiakirjat. Tämän lopullisen kertomuksen laatimiseen ovat osallistuneet asiantuntijaryhmän jäsenet tieteellisen ja teknisen sihteeristön tukemina. Sen julkaisemisesta vastaa Euroopan komission pääosas to XI (ympäristö, ydinturvallisuus ja pelastuspalvelu). Brysselissä helmikuussa 1996 Professori Colin Fudge, kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Professori, tri Roger Smook, asiantuntijaryhmän varapuheenjohta ja 3 3

4 Nedialka Sougareva, asiantuntijaryhmän varapuheenjohtaja 4 4

5 TYÖHÖN OSALLISTUNEET Kertomuksen Euroopan kestävistä kaupungeista on laatinut Euroopan komission kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmä, jota tuki EURONET toimimalla tieteellisenä ja teknisenä sihteeristönä. Vuosina suuri osa asiantuntijaryhmän työstä oli lähtöisin erityisaiheisiin keskittyneistä asiantuntijatyöryhmistä. Tämä kertomus perustuu paljolti seuraavien työryhmi en työhön: * Yhdentyminen * Liikkuvuus ja saavutettavuus * Suunnittelu ja yleistilat * Tietojen levittäminen * Kestävät yhteiskunnalliset järjestelmät * Vapaa-ajanvietto, matkailu ja rakennetun ympäristön laatu * Kaupunkien tekninen hallinto * Kaupunkien kokonaisvaltainen hallinto * Kaupunkialueiden uudistaminen Ydinryhmä, johon kuuluvat Euroopan komission kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän edustajat ympäristön, ydinturvallisuuden ja pelastuspalvelun pääosaston XI hallinnollisella tuella, on valvonut ja koordinoinut tämän kertomuksen laatimista. Ydinryhmän jäseniä ovat professori Colin Fudge University of the West of Englandista (puheenjohtaja), professori, tri Roger Smook Delftin teknillisestä korkeakoulusta (varapuheenjohtaja), Nedialka Sougareva Ranskan ympäristöministeriöstä (varapuheenjohtaja), Ian Clark komission pääosasto XI:stä ja Eric den Hamer pääosasto XI:stä (hankepäällikkö). Profes sori Roger Smook on koordinoinut loppukertomuksen laatimista asiantuntijaryhmän puolesta. Tämän kertomuksen laatimiseen ovat osallistuneet kaupunkiympä ristön asiantuntijaryhmän jäsenet avustajinaan tieteellinen ja tekninen sihteeristö (toimittajat: David Ludlow, Charlotte Nau ta, Susann Pauli ja Jan Vogelij), Euroopan komission, erityises ti pääosasto XI:n avainhenkilöt, lukuisat kirjoittajat ja monet muut, jotka ovat esittäneet huomioita ja antaneet esimerkkejä. Tämä kertomus pohjautuu ensimmäiseen kertomukseen, jonka laati tri Liz Mills yhteistyössä professori Colin Fudgen ja muiden erityisalojen asiantuntija-avustajien kanssa Euroopan kaupunkiympäristön aka temian ja teknisen sihteeristön tukemana. Kiitämme kaikkia heitä työhön osallistumisesta. Tämän kertomuksen laatimisessa on saatu apua myös muiden pääosastojen edustajilta, muun muassa pääosastoilta III (teollisuus), V, (työllisyys ja sosiaaliasiat), VII (liikenne), X (tiedo tus, viestintä ja kulttuuri), XII (tiede, tutkimus ja kehi tystyö), XVI (aluepolitiikka ja koheesio), XVII (energia) ja XXIII (yrityspolitiikka). Vuonna 1996 asiantuntijaryhmään kuuluvat seuraavat henkilöt kan sallisina edustajina ja riippumattomina asiantuntijoina: BERIATOS Elias - Ympäristöstä, fyysisestä suunnittelusta ja yleisistä töistä vastaava ministeriö, Kreikka BERRINI Maria - Istituto Ricerche Ambiente Italia, Legambienten edustaja BONNEFOY Xavier - Maailman terveysjärjestö, Euroopan aluetoimis to, Tanska CATLLA Josep - Council of European Municipalities and Regions (CEMR) CLINI Corrado - Servizio I.A.R., Direttore Generale, Ministero dell'ambiente, Italia CORRAL SAEZ Carlos - Ministerio de Obras Publicas, Transportes y Medio Ambiente, Espanja COX Annemartine - Ministerie van Volkshuisvesting, Ruimtelijke Ordening en Milieubeheer, Alankomaat 5 5

6 CRONIN Michael - Department of the Environment, Yhdistynyt kuningaskunta CROONENBERGHS Jef - Council of European Municipalities and Regions (CEMR), Belgia DE LOURDES POEIRA Maria - Direcçao Geral do Ordenamento do Ter ritorio (SEALOT/MPAT), Portugali FELTGEN Jean-Paul - Ministère de l'environnement, Luxemburg FUDGE Colin - University of the West of England, Yhdistynyt ku ningaskunta GASPARINNI Guiliana - Servizio I.A.R., Direttore Generale, Mi nistero dell'ambiente, Italia GONCALVES Bertilia - Direcçao Geral Qualidade do Ambiente, Por tugali HARTOFT-NIELSEN Peter - Miljø- og Energiministeriet, aluesuun nitteluosasto, Tanska KALLMAYER Herbert - Vertreten der Länder, Bayerisches Staatsmi nisterium des Innern, Saksa KEMPENEERS Serge - Institut Bruxellois pour la gestion de l'en vironnement, Belgia KONUKIEWITZ Manfred - Bundesministerium für Raumordnung, Bauwe sen und Städtebau, Saksa LANGSCHWERT Gabriele - Bundesministerium für Umwelt, Jugend und Familie, Itävalta MATTHEWS Finian - Department of the Environment, Urban & Rural Deve lopment Section, Irlanti MESSING Susanne - Bundesministerium für Raumordnung, Bauwesen und Städtebau, Saksa MILLER Michel - Confédération Européenne des Syndicats, Belgia MONTANARI Armando - Euroopan ympäristötoimisto, Italia ONCLINCX Françoise - Institut Bruxellois pour la gestion de l'environnement, Belgia OTTO-ZIMMERMAN Konrad - Paikallisten ympäristöä koskevien aloit teiden neuvosto (ICLEI), Saksa PENTTILÄ Hannu - Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto, Suomi PONS Anne - Yhdistyneiden kaupunkien järjestö, Ranska RUEDA PALENZUELA Salvador - Generalitat de Catalunya, Dept de Medio Ambiente, Espanja SEGURA SANZ Rodolfo - Ministerio de Obras Publicas, Transportes y Medio Ambiente, Espanja SMOOK Roger - Delftin teknillinen korkeakoulu, Euroopan kaupun kisuunnittelijoiden neuvoston edustaja, Alankomaat SOUGAREVA Nedialka - Ministère de l'environnement, Direction Nature et Paysage, Ranska TROEDSON Ulf - Boverket, Kaupunkien hallintojaosto, Ruotsi VAN DE VEN Anthony - Eurocities, Belgia VONHOFF Lubbert-Jan - Eurocities-järjestön ympäristökomitea/gemeente werken Rotterdam, Afdelig Milieu Beleid, Alankomaat ZETTER John - Department of the Environment, Yhdistynyt kuningaskunta Lisäksi seuraavat henkilöt ovat osallistuneet työryhmien työhön: DU BOIS Wolfgang - Stadt Münster, Umweltamt, Saksa SCHMITZ Stefan - Bundesforschungsanstalt für Landeskunde und Rau mordnung, Saksa WILLERS Bret - Cardiffin City Council, Yhdistynyt kunin gaskunta Asiantuntijaryhmän tarkkailijoihin kuuluu Norjan kansallinen edustaja, Berliinin kaupunkirakentamis- ja ympäristönsuojeluministeriön edustaja sekä seuraavien kansainvälisten yhteisöjen edustajat: * alueiden komitea * Euroopan neuvosto * Euroopan polkupyöräilijöiden liitto * Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö * Euroopan parlamentti * Euroopan kestävän kehityksen kaupunkien kampanja * OECD (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjest ö) 6 6

7 LYHENNELMÄ Euroopan komissio perusti vuonna 1991 kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän. Vuonna 1993 asiantuntijaryhmä, joka koostuu kansallisista edustajista ja riippumattomista asiantun tijoista, käynnisti kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen, joka keskittyy kestävään kaupunkirakentamiseen ja ympäristötavoitteiden sisällyttämiseen suunnittelu- ja hallintostrate gioihin. Hankkeen tärkein tuotos, kertomus Euroopan kestävän kehityksen kaupungeista, käsittelee kestävän kehityksen periaattei den yksilöintiä ja sen tavoittelemiseen tarvittavia menetelmiä sekä suurkaupungeissa että kaupunkiyhdyskuntien hierarkian muilla tasoilla. Kertomuksessa tarkastellaan sekä hallintoelimiä että ympäristöä. Siinä käsitellään paikallishallinnon kykyä saada aikaan kestävää kehitystä. Työ kohti kestävää kehitystä edellyttää nykyisten toimintatapojen ja menetelmien uudenlaista tarkastelua ja vahvoja periaatteita, joiden pohjalle voidaan luoda ympäristön kannalta tervettä toimintaa. Kaupunkien ympäristötoimien oikeudellinen ja organisatorinen perusta vaihtelee EU:n jäsenvaltiosta toiseen, mutta näistä eroista huolimatta paikallishallinnolla on nyt kaikkial la Euroopassa monien ja erilaisten tehtäviensä kautta (esimer kiksi palvelujen tarjoajina, sääntelijöinä, johtajina) hyvä mahdollisuus edistää kestävän kehityksen päämääriä. Kertomus tar joaa kehyksen paikalliselle toiminnalle, ja siinä yksilöidään joukko periaatteita, joita voidaan käyttää asetettaessa tavoitteita ja seurattaessa edistymistä kohti kestävää kehitystä kaupunki alueilla: 1. Kaupunkihallinnon periaate Kestävään kehitykseen tähtäävä hallinto on pohjimmiltaan poliit tinen prosessi, joka vaatii suunnittelua ja vaikuttaa kaupunkien hallintotapaan. Kau punkien kestävän hallinnon prosessissa tarvitaan useita välineitä, joilla käsitellään ympäristöä koskevia sekä sosiaalisia ja ta loudellisia ongelmia ja joilla on tarkoitus luoda perusta integraatiolle. Näitä välineitä käyttämällä kestävään kehitykseen pyrkiväs tä kaupunkialueiden hallinnosta voi tulla laajempaa, voimakkaam paa ja kunnianhimoisempaa, kuin tähän mennessä on yleensä tunnustettu. 2. Politiikan yhdentämisperiaate Koordinointi ja yhdentäminen voidaan saavuttaa yhdistämällä toissijaisuus- eli subsidiariteettiperiaate laajempaan yhteisvastuun käsitteeseen. Yhdentämisen olisi oltava sekä horisontaalista, jolloin edistetään kestävän kehityksen yhteiskunnallisen, ympäristöllisen ja taloudellisen ulottuvuuden välistä synergiaa, että vertikaalista Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, aluehallinnon ja valtioiden hallitusten välillä, jotta politiikka olisi johdonmukaisempaa ja vältettäisiin eri tasoilla harjoitetun politiikan ristiriitaisuus. 3. Ekosysteemiajattelun periaate Ekosysteemiajattelussa korostetaan kaupunkia monisäikeisenä järjestelmänä, jolle on ominaista jatkuva muutos- ja kehitysprosessi. Ekosysteemiajattelussa tarkastellaan energiaa, luonnonvaroja ja jätteiden aiheuttamista toimintaketjuina. Näiden ketjujen ylläpito, palauttaminen, elvyttäminen ja sulkeminen edistävät kestävää kehitystä. Ekosysteemiajattelun toinen tärkeä tekijä on kuljetuksen ja liikenteen sääntely. Kaksoisverkkoon perustuva lähestymista pa, joka toimii kehyksenä kaupunkirakentamiselle alu eellisella tai paikallistasolla, perustuu ekosysteemi ajattelun periaatteille. Ekosysteemiajattelulla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, jossa yksittäisiä kaupunkeja tarkastellaan yhteiskunnallisina ekosysteemeinä. 4. Yhteistyön ja kumppanuuden periaate Kestävä kehitys on yhteisellä vastuulla. Eri tasojen, järjestöjen ja eturyhmien välinen yhteistyö ja kumppanuus on tämän vuoksi välttämä töntä. Kestävä kehitys on oppimisprosessi, jonka olennaisia osia ovat tekemällä oppiminen, kokemusten jakaminen, ammatillinen koulutus, monitieteinen työskentely, 7 7

8 kumppanuudet ja verkot, yhteisön kuuleminen ja sen osallistuminen, innovatiiviset koulutus menetelmät ja tietoisuuden lisääminen. Kaupunkien kestävän kehityksen olisi haastettava sekä kaupunkien aiheuttamat että kaupungissa koetut ongelmat, ja siitä vastaavien olisi tunnustettava, että kaupungit voivat itse tarjota monia mahdollisia ratkaisuja sen sijaan, että niitä siirretään muiden aluetasoille tai tuleville sukupolville. Kuntien organisatorisissa malleissa ja hallintojärjestelmissä olisi omaksuttava ekosysteemiajattelun kokonaisvaltainen lähestymistapa. Yhdentyminen, yhteistyö, sisäinen tasapaino, subsidiariteetti eli toissijaisuus ja synergia ovat kestävään kehitykseen pyrkivän kaupunkihallinnon avainkäsitteitä. Ympäristötoimiin kehitettyjä välineitä on laajennettava kestävän kehityksen taloudellisten ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien käsittelemiseksi. Luonnonvarojen kestävä hoito edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa luonnonvarojen, energian ja jätteiden kierron sulkemisessa kaupungeissa. Tällaisen lähestymistavan tavoittei siin olisi sisällyttävä luonnonvarojen, erityisesti uusiutumattomien ja hitaasti uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksen mini mointi, jätteiden tuoton minimointi uusiokäytöllä ja kierrätyk sellä aina, kun se on mahdollista, ilman, maaperän ja vesien saastuttamisen minimointi sekä luonnollisten alueiden osuuden ja biologisen monimuotoisuuden lisää minen kaupungeissa. Nämä tavoitteet on usein helpompi saavuttaa pienessä mittakaavassa, minkä vuoksi paikalliset ekologiset kiertojärjestelmät voivat olla ihanteellisia kaupunkijärjestelmien kestävämmän politiikan kannalta. Paikallishallinnolla on tässä ratkaisevan tärkeä tehtävä. Kestävä kehitys liittyy läheisesti kaupunkien sosiaalis-talou dellisiin näkökohtiin. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi luotava olosuhteet, joissa liikeyritykset voivat hyötyä siitä, että ne toimivat ym päristön kannalta terveemmillä tavoilla. Alueellisten ja paikallisviranomaisten olisi tutkittava tapoja työl lisyyden lisäämiseksi ympäristötoimenpiteiden avulla, kannustetta va nykyisiä yrityksiä kohottamaan ympäristönsuojelunsa tasoa ja teollisuutta omaksumaan ekosysteemiin perustuva lähestymistapa. Viranomaisten olisi lujitettava väestön hyvinvointia ja edistettävä tasa-arvoa ja yhteiskunnallista yhdenty mistä huolehtimalla siitä, että peruspalvelut ja -mukavuudet, koulutus, terveydenhoito, asunnot ja työllisyys ovat kaikkien ulottuvilla. Ympäristöuhat ja yhteiskunnalliset uhat sivuuttavien ja aineellisen vaurauden kokoamiseen keskit tyvien viimeaikaisten suuntausten vastustaminen edellyttää muutoksia yhteiskun nan perusarvoissa ja talousjär jestelmien perusteissa. Kaupunkialueiden kestävä saavutettavuus on erittäin tärkeä askel kaupunkiympäristön yleisen parantamisen ja kaupunkien taloudellisen elinkelpoisuuden säilyttämisen kannalta. Ympäristöä ja liikennettä koskevien tavoitteiden saavuttaminen vaatii yh dentynyttä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät liikenne, ympäristö ja aluesuunnittelu. Kaupunkien kestävän saavutettavuuden kehit täminen merkitsee kestävän kehityksen tavoitteiden ja indikaatto reiden kehittämistä, tavoitteiden asettamista ja valvontaa sekä politiikkaa, jonka tarkoituksena on saavutettavuuden parantuminen eikä vain yk sinkertaisesti liikkuminen. Saavutettavuuden, talouskehityksen ja ympäristötavoitteiden yhteensovittamisen pitäisi olla kaupun gin liikennepolitiikan ensisijainen tavoite. Tarvi taan eri liikennemuodot yhdistävää kaupunkien liikennejärjestel mää, jolla edistetään liikennemuotojen keskinäistä täydentävyyttä pikemminkin kuin niiden välistä kilpailua. Aluesuunnittelujärjestelmät ovat välttämättömiä kaupunkikohtaisen kestävän kehi tyksen politiikan toteuttamiselle. Aikaisempia aluesuunnittelujärjestelmiä olisi lujitettava kan nustamalla ekologiapohjaisia toimintatapoja ja siirtymistä pois kapea-alaisesta maankäytön painottamisesta. Tässä yhteydessä kannustetaan ympäristöta voitteiden yksilöimistä suunnittelun varhaisvaiheessa, tavoit teiden ja indikaattorien käyttöä, suuren yleisön parempaa osal listumista suunnitteluun sekä aluesuunnittelun ja paikallisen Agenda 21 -menettelyn mahdollisia yhteyksiä. Ympä ristön kantokyky paikallisella, alueellisella ja maailmanlaajui sella tasolla olisi hyväksyttävä johtoperiaatteeksi, jota vasten muita kysymyksiä olisi harkittava. 8 8

9 Kestävän kehityksen tavoitteita olisi pyrittävä saavuttamaan kaupunkialueiden uudistamisen avulla kierrättämällä aikaisemmin kehityksen alaisena ollutta maata tai olemassa olevia rakennuksia, säilyt tämällä viheralueita ja suojelemalla maaseutua sekä luonnonva raista eläimistöä ja kasvistoa. Olisi myös pyrittävä yksityiskohtaisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin mukaan lukien eko logisten yhteyksien perustamiseen, saavutettavuuden lisäämiseen, energiatehokkuuteen ja yhtei sön osallistumiseen. Saastuneen maaperän puhdistaminen, joka on tärkeä huolenaihe monissa kaupunkien uudistamishankkeissa, olisi näh tävä yhdentyneen lähestymistavan osana, joka tarjoaa mahdolli suuden käyttää ristitukea eri paikkojen välillä. Vapaa-ajanvietto- ja matkailutoimilla voi olla merkittävä vaiku tus kaupungin kulttuuriperinnön laatuun. Matkailun, vapaa-ajan vieton ja kulttuuriperinnön suunnittelu olisi yhdennet tävä talouden, yhteiskuntaa, ympäristöä ja kulttuuria koskeviin kansallisiin suuntaviivoihin ja aluepolitiikkoihin. Lisäksi matkailua, vapaaajan viettoa ja kulttuuriperintöä kos kevien kysymysten olisi oltava erottamaton osa suunnitteluprosessia. Kestävien kaupunkien prosessissa on kyse luovuudesta ja muutokses ta. Se on haaste perinteisille hallinnon vastauksille. Siinä etsitään uusia institutionaalisia ja organisatorisia mahdollisuuk sia ja suhteita. Tämä kertomus ja siihen sisältyvät suositukset ovat panos tähän dynaamiseen prosessiin, jota hiotaan ja lujitetaan kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen edistyessä. 9 9

10 JOHDANTO 1 JOHDANTO Kestävän kehityksen ajatus perustuu huoleen yhteisen planeettamme tulevaisuudesta. Vaikka muutostar ve yleisesti hyväksytäänkin, kestävää kehitystä on vaikea määri tellä ja vieläkin vaikeampi soveltaa. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen haasteeseen vastaaminen edellyttää suuria muutoksia asenteissa, yhteiskunnassa, kansantalouksien toiminnassa ja taloudellisen ajattelun vaikutuksissa. Tällainen tulevaisuudennäkymä saattaa lannistaa. Tässä kertomuksessa esitetään kuitenkin, että lyhyellä aikavälillä voidaan saavuttaa paljon käytännöllisillä askelill a oikeaan suuntaan, joilla pyritään yhtä paljon vähentämään kestämättömyyttä kuin saavuttamaan kestävää kehitystä. Jo nyt voidaan ehdottaa useita tällaisia askeleita Euroopan kaupungeille. Tämä kertomus sisältää kuvaavia toimintatapoja, ohjelmia ja hankkeita, ja siinä ehdotetaan elämäntavan muutoksia, joiden avulla toivotaan tunnistettavan tulevia suuntia kestävälle kehitykselle. 2 KAUPUNKIYMPÄRISTÖN ASIANTUNTIJARYHMÄN PITKÄ ESITYSLISTA 1. Alusta lähtien Kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän työ on edennyt ympäristöpolitiikan kehittymisen yhteydessä Euroopan yhteisössä, kansainvälisissä yhteyksissä ja paikallistasolla, joista viimeksi mainittu on tapahtunut Euroo pan kaupunkeja tuntevien asiantuntijajäsenten panoksen kautta. Euroopan komissio perusti kaupunkiympäristöä käsittelevän riippumattoman asian tuntijaryhmän vuonna 1991, sen jälkeen kun vihreä kirja kaupunkiympäristöstä (Euroopan yhteisöjen komissio 1990) julkaistiin. Samalla kun ryhmä edelleen käsittelee alkuperäistä kysymystä eli kaupunkiulottu vuuden sisällyttämistä ympäristöpo litiikkaan, toiminnan ala on laajentunut. Asiantunti jaryhmän tehtävät on määritelty minis terineuvoston vihreästä kirjasta antamassa päätöslauselmassa. Tärkein ympäristöpoliitti nen keskustelu keskittyy tällä hetkellä kestävään kehitykseen ja eri tyisesti kestävään kaupunkirakentamiseen. Kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen tarkoituksena on myötävai kuttaa näihin keskusteluihin. 2. Hanketta ei toteuteta erillisenä, sillä joukko sitä täyden täviä aloitteita on äskettäin saatettu päätökseen tai on tällä hetkellä meneillään tai suunnitteilla. Asiantuntijaryhmä katsoo, että Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden, kuntien, kansalaisjärjestöjen ja muiden kaupunkien kestä vän kehityksen etsinnässä mukana olevien tärkeiden toimijoiden etujen mukaista on käyttää hyväkseen tätä myönteistä yhteyttä, välttää työn päällekkäisyyttä, jakaa tietoja ja aja tuksia ja näin edistää ajattelua ja toimintaa alalla. 3. Asiantuntijaryhmä haluaa korostaa tähän kertomuk seen sisältyviä toimintamahdollisuuksia ja toteaa samalla, että kaupunkien yhteydet muihin asioihin tarjoavat mahdollisuuksien ohella myös haas teita. Vaikka kestävää kehitystä kohti astutaankin pieniä aske leita, jäljellä on suuria ongelmia kuten väestönkasvu ja köyhyys kehitysmaissa. Lisäksi maailman tapahtumien ja sopi musten vaikutusta kestävyyteen on käsiteltävä kansainvälisen politiikan tapahtumapaikoilla. 3 KERTOMUKSEN TAVOITTEET JA SISÄLTÖ: LUKUJEN JÄRJES TYS 1. Tämä on kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän kestävän kehityksen kaupungeista laatiman kertomuksen lopullinen versio. Sen painopiste on kestävän kehityksen käsitteen soveltamisessa kaupunkialueisiin. Nimestään huolimatta kestä vän kehityksen kaupunkien hanke ei koske vain suur kaupunkeja vaan erikokoisia kaupunkimaisia asutuskeskuksia: suurkaupun kien keskustoja, esikaupunkeja ja pikkukaupunkeja. Siihen sisäl tyy myös kysymys kaupunkialueiden ja koko kaupunkijärjes telmän kestävästä kehityksestä. Asiantuntijaryhmän mielestä kestävän kehityksen p eriaatteita ja sen saavuttamiseksi tarvittavia 10 10

11 menetelmiä voidaan soveltaa kaikenkokoisissa yhdyskunnissa. Työn painopiste on kuitenkin suurkaupungeissa. Kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen painopiste on toisaalta instituutioissa, toisaalta ympäristössä. Se koskee mm. paikallishallinnon kykyä saada aikaan kestävää kehitystä. On tärkeätä hyödyntää Euroopan paikallishallin nossa nykyisin yhä laajemmin harjoitettuja hyviä yleisiä hallintokäy täntöjä. Kestävään kehitykseen pyrkimiseksi tehtävä työ edellyttää politiikan ja menetelmien avointa tarkastelemista sekä vankkoja periaattei ta, jotka voivat luoda ympäristön kannalta terveen toiminnan perustan. 2. Kertomuksen 2. luvussa todetaan se muuttuva ympäristö, jossa kestävän kehityksen kaupunkeja koskeva ajattelu kehittyy, ja korostetaan kansainvälisellä, Euroopan, valtioiden ja paikallisella tasolla tapahtuvaa edistystä. Tämä on sopiva tilaisuus Euroopan kaupungeille ryhtyä toimenpiteisiin ja tuoda oma panoksensa kansainvälisiin prosesseihin ja keskusteluihin. 3. Kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen avulla asiantuntija ryhmä pyrkii kehittämään kaupunkialueiden hallintoa varten joukon ekologisia, yhteiskunnallis-taloudelli sia ja organisatorisia periaatteita ja välineitä, joita voidaan soveltaa Euroopan erilaisiin kaupunkioloihin. Näitä peri aatteita ja välineitä voidaan käyttää valikoivasti kaupunkien siirtyessä kohti kestävää kehitystä. Siksi kertomuk sessa tutkitaan tapoja, joilla kestävän kehityksen käsi tteitä voidaan soveltaa hyväksymällä perusperi aatteita, asettamalla tavoitteita ja käyttämällä useita eri menetelmiä, jotka yhdessä muodostavat strategisemman, yhdentyneemmän ja osallistuvamman lähestymistavan kaupunkiympäristön hallintoon. Tämä lähestymis tapa esitetään luvussa Asiantuntijaryhmä kannattaa voimakkaasti koko kaupungin kattavien hallintostrategioiden kehittämistä kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Tämän poliittisen kertomuksen tarkoi tuksena on kuitenkin myös käsitellä lähestymistavan sovel tamista useisiin tärkeisiin politiik an aloihin ja viime kädessä helpot taa politiikan eri alojen yhdentymistä keskenään. Tätä kertomusta varten ensisijaisiksi valitut politiikan alat ovat luonnonvarojen kestävä hallinto, kestävän kehityksen sosiaalis-taloudel liset näkökohdat, kestävä saavutettavuus ja kestävä aluesuunnittelu, joita käsitellään erikseen luvuis sa Tässä kertomuksessa annetaan myös joukko Euroopan kaupunkien kestävään kehitykseen liittyvää tutkimusta ja politiikkaa koske via väliaikaisia suosituksia, jotka esitetään 8 luvussa. 6. Tämän johdantoluvun loppuosassa hahmotellaan Euroopan kaupun kijärjestelmän erityispiirteitä ja yhdistetään taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristökysymyksiä, esitetään kestävän kehityksen perusmääritelmiä ja osoi tetaan kaupunkien ja paikallishallintojen avainasema kestävässä kehi tyksessä. 4 EUROOPAN KAUPUNKIJÄRJESTELMÄT 1. Euroopan kaupunkijärjestelmän viimeaikaisia muutoksia on arvioitu syvällisesti tutkimuksessa Euroopan yhteisön kaupungistuminen ja kaupunkien merkitys (Euroopan kaupunkiasioiden tutki muslaitos, 1992). Kaikissa kaupunkimaisiksi määritellyissä asutus keskuksissa asuvien osuus Euroopan väestöstä kasvaa jatkuvasti, ja hyvin huomattava osa väestöstä asuu edelleen suurim missa kaupungeissa. Euroopan unioni on maailman kaupungistunein alue, jossa 79 prosenttia väestön kokonaismäärästä asui vuonna 1992 kaupunkialueilla (Euroopan yhteisöjen komissio, 1994a). 2. Euroopassa voidaan sodan jälkeisenä kautena tunnistaa kaupunkialueiden muutosvaiheet selkeinä kaupungistumisesta esikaupungistumiseen, sen jälkeen kaupungistumi sen vähenemiseen ja viimeiseksi jälleenkaupungistumiseen. Väestön siirtymisen ja muuttu vien taloudellisten mahdollisuuksien välillä on vallinnut läheinen yhteys. Pohjoisen ja lännen suurimmissa teollisuuskaupungeissa väes tö ja työpaikat 11 11

12 siirtyivät ensin ulospäin, ja samalla pienemmät kaupun git erityisesti etelässä ja lännessä kasvoivat luvun puolivälin jälkeisenä aikana on havaittu tämän muuttoliikkeen hidastuvan taloudellisena lamakaute na, ja uusimpana piirteenä on väestönkasvun elpyminen joissakin suurimmis sa kaupungeissa, mikä on osaltaan liittynyt historiallisia kaupunkikeskustoja koskeviin julkisiin ja yksityisiin sijoi tusohjelmiin luvun alkupuolella kaupungit ovat väestöllisesti vakaampia kuin 1950-luvulta 1980-luvun loppupuolel le ulottuneella kaudella, mutta ne ovat edelleen herkkiä muutok sille, erityisesti muuttoliikkeelle Itä- ja Keski-Euroopan maista. Yhteismarkkinat ja Euroopan unionin laajeneminen ovat myös kaupunkien muutosta aiheuttavia tekijöitä. 3. Euroopan kaupunkijärjestelmässä tapahtunut taloudellinen rakennemuutos heijastaa niiden alueiden taantumista, joiden talous on riippuvainen raskaasta teollisuudesta ja satamien toiminnasta, sekä niiden alueiden kasvua, joiden talous perustuu suosittuihin aloihin kuten tuotantoteollisuuden tutkimukseen ja kehitykseen taikka rahoitus-, tuottaja- tai kulutta japalveluihin. Toimialoihin liittyvien muutosten tulokse na on syntynyt kolme laajaa aluetta, joista käytetään nimityk siä "vanha ydin" (Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian, Pohjois- ja Itä-Ranskan, Luxemburgin, Alankomaiden, Pohjois-Saksan ja Tans kan vanhat kaupunkialueet), "uusi ydin" (Etelä-Saksa, Poh jois-italia, Kaakkois-Ranska, Keski- ja Itä-Espanja) sekä "syrjäalueet" (muu Espanja, Kreikka, Etelä-Italia, Portugali, Länsi-Ranska ja Irlanti). Taloudellisen rakennemuutoksen vaiku tus kaupunkeihin heijastaa niiden sijaintia ydinalueella tai syrjäalueilla. 4. Taloudellinen rakennemuutos on vaikuttanut syvästi Euroopan kau punkien yhteiskunnalliseen rakenteeseen työmarkkinoiden välityksellä (Van Weesep & Dieleman 1993). Yhteiskun nan kahtiajakautumisen vaikutukset alueisiin ovat joissakin kaupungeis sa niin huomattavia, että niitä käsittelevät ovat alkaneet puhua "jakautuneista" tai "kaksiosaisista" kaupungeista (Mollenkopf & Castells, 1991). Keskikaupungin ongelmat, jotka liittyvät läheisesti muuttoliikkeen valikoivaan luonteeseen ja työpaikkojen menetykseen, tunnetaan hyvin. Useissa kaupungeissa syrjäalueet ja 1960-luvun jälkeen rakennetut laitakaupunkien yhdyskunnat ovat kuitenkin nyt niitä, joilta löytyvät huono-osaisimmat kaupunkilaiset ja laadultaan huonoim mat ympäristöt. Joissakin kaupungeissa on suora yhteys keskusta-alueiden jälleenkaupungistumista tukevien kaupunkialueiden uudistamissuunnitelmien ja yhteiskunnallisten ongelmien välillä; pienituloiset asukkaat ja alhaisen lisäarvon omaa va taloudellinen toiminta on työnnetty pois kaupunkien keskustoista. Useimmissa Euroopan huonolaatuisissa ympäristöissä asuu sekaisin työttö miä, vanhahkoja köyhiä, naimattomia nuoria ja etnisiä vähemmistöryhmiä. Heistä monien elämä ei tällä hetkellä ole kestävää. Syrjäytyneiden ja yhteis kunnan reuna-alueille joutuneiden on pakko keskittyä omaan tämän hetkiseen elossapysymi seensä pikemminkin kuin maailmanlaajuisiin kysymyksiin. Tämän ymmärtä minen korostaa sekä tasapuolisuuden merkitystä kestävän kehityksen määritelmissä että jännitettä, joka syntyy tulevaisuuden kaupunkilaisista huolehtimisen ja kaupungeissamme nykyään asuvien ta loudellisista ja yhteiskunnallisista tarpeista sekä ympäristö tarpeista huolehtimisen välille. 5. Taloudellisen yhdentymisen lisääntymisellä on todennäköises ti kauaskantoisia vaikutuksia kaupunkien talouteen. Euroopan yh tenäismarkkinoiden vallitessa jäsenvaltioiden väliset kaupan esteet on suurelta osin poistettu. Tärkeä lähentymiskehityk sen piirre on kansallisten rajojen merkityksen väheneminen ja niiden tilalle tulevien "suuralueiden" syntyminen (Euroopan yh teisöjen komissio 1991a). Yhdentyminen voi myös lisätä pääkaupunkien merkitystä ja huonontaa pie nempien kaupunkien kilpailuasemaa. Tarkoitus on, että kaikki EU:n alueet hyötyvät yhtenäismarkkinoi den edistämästä taloudel lisesta kasvusta. Todellisuudessa syntyy kuitenkin uusia taloudellisten etujen ja haittojen malleja, koska yhtenäis markkinat ovat vain yksi paikallistalouden suuntauksiin vaikuttava tekijä (Hogarth et al. 1993). 6. On myös tulemassa yhä selvemmäksi, että yhteismarkkinat sellaisina, kuin ne nykyisin toimivat, ovat haaste kestävälle kehitykselle. Liian vähän huomiota kiinnitetään erityisesti tavaroiden ja ihmisten lisääntyneen liikkuvuuden vaikutuksiin ympäristöön ja sen haitallisiin vaikutuksiin pai kallistalouteen ja 12 12

13 yleisemmin paikallisiin elämäntapoihin. EU:n laajeneminen uusien jäsenvaltioiden myötä sekä sidosmaiden lukumäärän lisääntyminen vaikuttaa yksittäisten kau punkien luonteeseen ja asemaan sekä kaupungistuneen Euroopan muotoutumiseen yleensä. Monissa EU:hun äskettäin liittyneissä maissa on ankarammat ympäristövalvontajärjestelmät kuin EU vaatii. Unionin laajentumisen vaikutuksia yhteiseen ympäris töpolitiikkaan ja tähän liittyviä vaikutuksia kaupunkei hin ei ole vielä ratkaistu. Itä- ja Keski-Euroopan kommunismin jälkeisten yhteiskuntien ja EU:n väliset uudet suhteet vaikutta vat jo kaupunkijärjestelmään. Vaikutukset ovat erityisen näkyviä esimerkiksi uudelleen yhdistyneessä Saksassa, jossa Berliinin kaupunki on tulossa uudella tavalla merkittäväksi. 7. Kaupunkien onnistuminen tai epäonnistuminen mukautumisessa ta loudellisen rakennemuutoksen ja yhdentymisen kehitykseen riip puu monin tavoin kaupungeista itsestään ja erityisesti näkemyk siä omaavasta poliittisesta johdosta ja terveestä hallinnosta. Parkinson (1992) on kuvannut yrittäjäkaupungin syntyä, jolle on luonteenomaista vahva kansalaisjohto ja tehokkaiden paikallisten kumppanuuksien luominen julkisen, yksityisen ja vapaaehtoisen sektorin välillä. On todennäköistä, että kestävän kehityksen kaupun gilla on aluksi monia yrittäjäkaupungin organisatorisia piirteitä. Kestävän kehityksen kaupungin ympäristön laatu on kuitenkin huomattavasti parempi, ja siellä keskitytään voimakkaammin voima varojen käytön vähentämiseen, jätteiden minimointiin, tasa-puolisuuteen ja sosiaalityöhön. Kestäviksi koettuja kaupunkeja pidetään tulevaisuudessa houkuttelevina sijoituskoh teina ja paikkoina, joissa on miellyttävä elää ja työskennellä. 8. Yleiskatsaus Euroopan kaupunkien rakennetun ja luonnolli sen ympäristön tilaan löytyy kaupunkien kehitystä koskevasta luvusta julkaisussa Europe's Environment: The Dobris Assessment (Euroopan ympäristökeskus 1995a). Kaupunkiympäristöä koskevan luvun perustana olevat tilastolliset taulukot löytyvät oheisjulkaisusta Europe's Environment: Statistical Compendium for the Dobris Assessment (Euroopan ympäristökeskus 1995b). Tämä luku täydentää monin tavoin taloudellisten ja yhteiskunnallisten suuntausten analyysiä, sillä siinä osoitetaan vankasti kaupungistumisen ja taloudellisen muutoksen ja ympäristöolojen yhteydet. Erilaiset taloudellisen kehityksen kuviot ja vaiheet synnyttävät erilaisia ympä ristöongelmia ja jakavat ne epätasaisesti sekä kaupunkien sisäl lä että niiden kesken. Sekä kasvavilla että taantuvilla alueilla kaupunkien ja infrastruktuurien kehitys ja uudel leenkehittäminen vaikuttavat suoraan luonnon ekosysteemeihin. Ruuhkautumisesta, liikennesaasteista, stressistä ja melusta on vakavia seurauksia merkitys terveydelle ja yleisemmin elämänlaadulle. 9. Europe's Environment -julkaisussa analysoidaan 51:n Euroopan kaupungin fyysisen ympäristön laatua käyttämällä tietoja 20 indikaattorista, jotka liittyvät kaupunkimalleihin (väes tö, maankäyttöaste, rappeutuneet alueet sekä kaupunkien uudistaminen ja kaupunkiväestön liikkuvuus), kaupunkien vir toihin (vedenkulutus ja jätteet, energia, tavaraliikenne, jät teiden tuottaminen, käsittely ja hävittäminen sekä kierrätys) ja kaupunkien ympäristön laatuun (ilman ja veden laatu, melu, liikenneturvallisuus, asunto-olot, pääsy viheralueille ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston laatu). Useimpia näistä kysymyksistä käsitellään tässä kertomuk sessa. 10. Kaupunkiympäristön huono laatu on sekä kaupunginjohtajien että suuren yleisön tärkeä huolenaihe. Ympäristöolot vaihtelevat kui tenkin suuresti Euroopan eri kaupungeissa ja alueilla, mikä on osaksi seurausta standardien ja suuntaviivojen erilai sesta toteuttamisesta. Lisäksi yksittäiset kunnat voivat tehdä paljon paikallisten olojen parantamiseksi. 11. Uudet kestävän suunnittelun tavoitteet vaikuttavat suuresti suunnittelun perusperiaatteisiin, kuten Ateenan peruskirjassa muotoiltuihin perusperiaatteisiin. Euroopan kaupunkisuunnitteli joiden neuvosto pyrkii uudistamaan suunnitteluperiaatteet ja edistämään erilaisten tehtävien sijoittamista kaupunkeihin. 5 KAUPUNGIT JA KESTÄVÄ KEHITYS 13 13

14 1. Kehittäessään kaupunkien kestävyyttä koskevaa lähestymistapaansa asiantuntijaryhmä noudattaa seuraavaa laajalti hyväksyttyä Brundtlandin kertomukseen (Maailman ympäristö- ja kehi tystoimikunta 1987, s. 43) sisältyvää kestävän kehityksen määritel mää: "Kestävä kehitys on kehitystä, jolla tyydytetään nykyi set tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä tyydyttää omat tarpeensa." 2. Seuraavaa Maailman ympäristönsuojeluliiton, YK:n ympäristöoh jelman ja Maailman luonnon säätiön (1991) periaatetta pidetään täydentävä nä: "Kestävä kehitys merkitsee elämänlaadun parantamista eläen sitä tukevien ekosysteemien kantokyvyn mukaan." 3. Kestävä kehitys on näin ollen paljon laajempi käsite kuin ympäristönsuojelu. Siihen sisältyy huoli tulevista sukupolvista ja ympäristön pitkäaikaisesta terveydestä ja koskemattomuudes ta. Siihen kuuluvat huoli elämän laadusta (ei vain tulojen kasvus ta), ihmisten välisestä tasa-arvosta tällä hetkellä (mm. köyhyyden estäminen), sukupolvien välisestä tasa-arvosta (tulevaisuuden ihmiset ansaitsevat ympäristön, joka on ainakin yhtä hyvä ellei parempi kuin se, joka meillä on nyt) sekä ihmisten hyvinvoinnin yhteiskunnallisista ja eettisistä ulottuvuuksista. Se merkitsee myös, että uutta kehitystä tulisi tapahtua vain sikäli, kuin se on luonnon kantokyvyn rajoissa. On selvää, että kestävän kehityksen esityslistan käsit tely tarjoaa uusia haasteita kaupunkipolitiikan yhdentämi selle hyvin kokonaisvaltaisesti. 4. Seuraava Paikallisten ympäristöä koskevien aloitteiden kan sainvälisen neuvoston (1994) tarjoama käytännöllisempi ja paikallisempi kestävän kehityksen tulkinta on hyödyllinen pyr kiessämme soveltamaan käsitettä Euroopan kaupunkialueisiin: "Kestävä kehitys on kehitystä, jossa tuotetaan ympäris töön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia pe ruspalveluja kaikille yhteisön asukkaille uhkaamatta niiden luonnollisten, rakennettujen ja yhteiskunnallisten järjestelmien elinkelpoisuutta, joista näiden palve lujen tuottaminen riippuu." 5. Tässä kertomuksessa tutkitaan kestävän kehityksen ydinmerki tyksiä ajatellen kaupunkia ekosysteeminä. Kaupunkien asema yleismaailmallisten ympäristöongelmien ratkaisemisessa todetaan kaupunkiympäristöä koskevassa vihreässä kirjassa. Kaupun git vaikuttavat maailmanlaajuiseen j ärjestelmään esimerkiksi energian ja voimavarojen käytön, jätteiden ja saastuttavi en päästöjen kautta. Ne vaikuttavat alueellisiin järjestelmiin jokien valuma-alueiden ja virtausten, maankäyttömallien ja ympäröiville maaseutualueille aiheuttamansa kuormituksen vuoksi; ne aiheuttavat saastumista ja kehityksen ja vapaa-ajan toiminnan paineita. Kaupungissa itsessään voidaan puhua kirjaimellisesti ekologiasta: kau punkien tarjoamista elinympäristöistä ja niissä elävistä kasveista ja eläimistä. Voidaan myös ajatella kaupunkien inhimillistä ekologiaa eli tapaa, jolla kaupungit täyttävät ihmisten tarpeita, niiden mahdollistaman elämän laatua ja vaihtoehtoja sekä suun nittelun, suunnitelmien ja palvelujen tarjonnan sekä ihmis ten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin välistä suhdetta. Tämän kertomuksen kannalta tärkeintä on kuitenkin ekologian käyttäminen vertauskuvana tai kaupun kien sosiaalisten, taloudellisten ja fyysisten pro sessien mallina tarkastelemalla itse kaupunkia monipuolisena, vuorovaikutteisena ja dynaamisena järjestelmänä. Kaupungit ovat sekä uhka luonnolli selle ympäristölle että tärkeä voimavara. Kaupunkien kestä vän kehityksen haasteena on ratkaista sekä kaupungeissa itses sään ilmenevät ongelmat (niin kuin menneisyydessä on painotettu) että kaupunkien aiheuttamat ongelmat. 6 KOHTI KAUPUNKIEN KESTÄVÄÄ HALLINTOA 14 14

15 1. Ei ole olemassa joukkoa toimintatapoja, jota voitaisiin soveltaa samal la tavoin kaikkiin Euroopan kaupunkeihin. Kaupun geilla on hyvin erilaisia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi niide n maantieteelliseen asemaan, väestölliseen profiiliin ja toi mialojen yhdistelmään. On selvää, että kaupunkien ympäristötoi mien oikeudellinen ja organisatorinen perusta vaihtelee EU:n jäsen valtioissa heijastaen osittain eroja hallinnon eri tasoille uskotun vastuun välillä. Lisäksi vaikka EU:lla kokonaisuutena ei ole tiettyä kaupunkipolitiikkaa, muutamilla jäsenvaltioilla (esimerkiksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla, Ranskalla, Saksalla ja Alan komailla) on nimenomainen valittuihin kaupunkialueisiin kohdis tuva kaupunkipolitiikka, joka tarjoaa käytännön tilaisuuksia kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen. 2. Vaikka asiaa ei nimenomaisesti tarkastellakaan tässä kerto muksessa, kunnallishallinnon rakenteiden ja kaupunkien kestävän kehityksen hallintonäkymien välillä on luultavasti selviä vuorovaikutussuh teita. 3. Onpa paikallishallinnon toimivalta ja vastuu mikä tahansa, paikallishallinnolla on nyt kaikkialla Euroopassa monien ja erilaisten tehtäviensä kautta hyvä mahdollisuus edistää kestä vän kehityksen päämääriä. Suorana tai epäsuorana palvelujen tuotta jana, sääntelijänä, esimerkkiä näyttävänä johtajana, yhteisön tiedottajana, puolestapuhujana, neuvonantajana, kumppanina, paikallis ten voimavarojen liikkeelle panijana, vuoropuhelun ja keskuste lun käynnistäjänä kunnalla on ihanteelli nen asema, jossa voi muotoilla monitasoisen yhteisen strategian paikallisen ympäristön kestävää hallintoa varten. Tällainen toiminta vahvista vaa ja täydentävät maailmanlaajuisia aloit teita. 4. Koska kestävän kehityksen tavoite merkitsee olennaisia valinto ja ristiriitaisten päämäärien välillä ja suurta muutosta yhteisöjen elämässä, sitä ei voida määrätä ylhäältä käsin. Se on rakennettava paikallisyhteisöjen toimesta ja niiden välityksellä ja niiden sitoutumisen kautta. Yksittäinen tie kestävään kehitykseen on työstettävä paikallisella tasolla. Kuntien on hallittava paikallista ekosysteemi ä, ja sen olisi sitouduttava huolehtimaan siitä, että luonnon varojen suoraviivainen muuttuminen jätteik si ja saasteiksi muutetaan ympyrän muotoiseksi, itse itseään sääntele väksi ekosysteemivirraksi (LGMB 1992a). 5. Euroopan unionissa on nykyään yhteinen järjestelmä sekä säänte lynä että yleisempänä ympäristöpolitiikkana niin koko Euroopan kuin yksittäisten jäsen valtioiden tasolla. Tällä kertomuksella pyritään täydentämään tukijärjestelmää korostaen ihmisoikeuksien, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan kunnioi tuksen perinteitä yhteytenä, jonka puitteissa Euroopan paikal lishallinnot ja kunnat voivat kehittää innovatiivisia politiik koja ja toimenpiteitä ja helpottaa pitkällä aikavälillä kestä vämmän kaupunkimaisen Euroopan kehitystä

16 2 luku MYÖNTEINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ KESTÄVÄN KEHITYKSEN KAUPUNGEILLE 1. EUROOPAN UNIONIN TOIMINTAYMPÄRISTÖ 1. Vuodesta 1991 lähtien Euroopan yhteisö, nykyinen Euroopan unioni, on pyrkinyt lujittamaan ympäristönsuojelua koskevia toimenpiteitään ja suuntaamaan uudelleen ympäristöpolitiikkaansa edistääkseen kestävän kehityksen tavoitteita. Näillä politiikan muutoksilla on tärkeitä vaikutuksia kaupunkiympäristöön. Kehityksen pääkohdat esitetään tässä tiivistettyinä. Sopimus Euroopan unionista 2. Maastrichtissa vuonna 1992 solmittu sopimus Euroopan unionista merkitsee tärkeätä muutosta yhteisön ajattelutavassa pois ympäristölle aiheutuvista seurauksista piittaamattomasta taloudellisen kasvun tavoittelusta (Euroopan yhteisöjen komissio 1992d). Siinä tuodaan "kestävä kehitys" tärkeäksi poliit tiseksi tavoitteeksi. Sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että "yhteisön päämää ränä on (...) edistää (...) ympäristöä arvossa pitävää kestävää kas vua(...)". Vaikka käsite "kestävä kasvu" onkin ongel mallinen, ympäristönsuojelulle ja taloudellisille kysymyksille on annettava yhtäläi nen paino. Lisäksi 130 b artik lassa vaaditaan, että ympäristöpo litiikan on osaltaan lujitetta va taloudellista ja yhteiskunnal lista yhteenkuuluvuutta. Jäsenvaltioiden hyväksymät ympäristöratkaisut eivät tästä huolimatta kuitenkaan saa uhata sisä markkinoita (100 a artikla). 3. Todisteet Maastrichtia seuranneista viimeaikaisista politii kan painopisteen muutoksista talouden ja ympäristön välisissä suhteissa sisältyvät kasvua, kilpailukykyä, työllisyyttä koskevaan valkoiseen kirjaan (Euroopan yhteisöjen komissio 1993b). Valkoisen kirjan alkuosiin sisältyy muistutus tarpeesta huoleh tia siitä, että liikeyrityksiin vaikuttava ympäristölainsäädäntö on yhdenmukaista jäsen valtioiden välillä, ehdotus sellaisen ekoteknologian laajem masta käytöstä, jonka tavoitteena on ympäristönsuojelun tehok kuus tuotteen koko elinkaaren ajan, ja ehdotus uusien työpaik kojen luomisesta ympäristönsuojelun eri aloilla. Valkoisen kirjan 10 luku on radikaalimpi. Siinä ehdotetaan uutta kehitys mallia, jonka mukaan taloudellista kasvua voitaisiin saavuttaa toimenpi teillä, joiden tarkoituksena on saavuttaa suurempi työllisyys ja parempi elämänlaatu yhdessä energian ja luonnonva rojen alhaisemman kulutuksen kanssa. Kir jassa ehdotetaan edelleen nykyisten politiikan välinei den muotoilua uudelleen niin, että lopullisena päämää ränä on toisaalta ympäristöolojen ja elämänlaadun ja toisaalta taloudellisen hyvinvoinnin välisen nykyisen kielteisen suhteen kääntäminen päinvastaiseksi. 4.Maastrichtin sopimuksen erityiset ympäristömääräykset ovat XVI osaston 130 r t artiklassa (Euroopan yhteisöjen komissio 1992d). Sopimuksen 130 r artiklassa todetaan: "Yhteisön ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun kor keaan tasoon yhteisön eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Yhteisön ympäristöpolitiikka pe rustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaat teille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisi jaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava. Ympäristösuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön muun politiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen." 16 16

17 5. Komissio pyrkii huolehtimaan ympäristönsuojeluvaatimusten sisällyttämisestä yhteisön toimintaperiaatteiden määrittelyyn ja toteut tamiseen yhtenäisasiakirjassa vaaditulla taval la arvioimalla kaikkien ehdotusten, myös lainsäädännön vaikutuksen ympä ristöön. 6. Euroopan parlamentin viidennestä ympäristöohjelmasta antaman päätöslauselman (katso jäljempänä) mukaisesti komissio ottaa huomioon 130 r artiklan määräykset myös omassa työssään arvioimalla toimiensa vaikutusta ympäristöön, vahvistamalla sisäisiä menettelyjään (jokaiseen pääosastoon on nimitetty virkamies ja pääosasto XI:een on perustettu koordinointiyksikkö), raportoimalla sisäisen yhdentymisen edistyksestä ja valmistelemalla omia käytäntöjään, esimerkiksi ostoja, jätteiden ehkäisemistä ja energian säästöjä koskevaa säännöstöä. EU:n ympäristöpolitii kan edellytetään lisäksi edistävän kansainvälisellä tasolla alueellisten tai maailmanlaajuisten ongelmien käsittele mistä (130 r artiklan 1 kohta). Tämä vaatimus korostaa Euroopan panosta ja Rion konferenssin seurantatoimia, joita käsitellään jäljempänä. 7. Maastrichtin sopimuksessa määrätään myös ensimmäisen kerran Euroopan laajuisista aluesuunnittelutoimenpiteistä. Tämä on tärkeätä kestävälle kehitykselle, koska aluesuunnittelujärjestelmillä tunnustetaan laajalti olevan tärkeä merkitys kestävän kehityksen toteuttamisessa. Sopimuksen 130 s artiklan 2 kohdan mukaan: "...neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan - antaa säännöksiä, jotka ovat etupäässä verotuk sellisia; - toteuttaa toimenpiteet, jotka koskevat kaavoi tusta ja maankäyttöä, jätehuoltoa ja yleisluonteisia toimenpiteitä lukuun ottamatta, sekä vesivarojen hoitoa; - toteuttaa toimenpiteet, jotka vaikuttavat mer kittävästi jäsenvaltion valintaan eri energialähteiden välillä ja jäsenvaltion energiahuol lon yleiseen rakenteeseen." 8. Maastrichtin sopimus on myös erityisen tärkeä, koska siinä virallistetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 b artiklaan sisältyvä läheisyysperi aate ja koska sen A artiklassa määrätään, että päätökset on tehtävä mahdolli simman lähellä kansalaisia. Sopimuksen ansiosta kunnat ovat saaneet erityisaseman lainsäädännön ja aloit teiden toteuttamisessa. Sopimuksessa määrä tään myös virallisesti Euroopan komission ja kuntien välisistä suorista yhteyksistä, ja ympäristöpolitii kan ja -toimien määrittelylle kaupungin tasolla on annettu vankempi perusta EU:n oikeudessa. 'Kohti kestävää kehitystä': viides ympäristöoh jelma 9. Tarve kehittää "alhaalta ylös päin" suuntautuvia menettelytapoja kestävän kehityksen tavoittelemi seksi tunnustetaan EU:n tärkeimmässä ympäristöpoliittisessa puiteoh jelmassa, viidennessä ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Euroopan yhteisöjen komissio 1992a). Viidennessä ympäristöohjelmassa EU tunnustaa, että ylhäältä alas päin suuntautuvalle, lainsäädäntöön perustuvalle lähestymistavalle ympäristöpolitiikkaan, jollaisen varassa EU on pitkään toimi nut, on ominaista kuilu politiikan muodon ja käytännön väli llä, mikä haittaa kestävän kehityksen ta voitteiden saavuttamista. Ohjelmassa on tämän vuoksi omaksuttu uusi tapa tarttua ympäristöongelmiin ja ehdo tetaan uusia välineitä. Uuden lähestymistavan tärkeimpiä käsitteitä ovat yhden tyminen - sekä sisäinen eri ympäristökysymysten välinen yhdentyminen että ympäristötavoitteiden ulkoinen yhdentä minen EU:n muun politiikan kanssa - ja yhteinen ja jaettu ympäristövastuu EU:n ja jäsenvalti oiden sekä muiden kyseeseen tulevien kumppaneiden, mm. paikallishallinnon ja kuntien välillä

18 10. Viides ympäristöohjelma on käänne kohta yhteisölle. Aivan kuten 1980-luvulla oli haasteena sisämarkkinoiden saattaminen päätökseen, 1990-luvulla ympäristön ja kehityksen yhteensovitta minen on yksi yhteisöä ja koko maailmaa koskevista tärkeimmistä haasteista. Kohti kestävää kehitystä ei ole vain komission ohjelma, eikä sitä ole suunnattu vain ympäristönsuoje lijoille. Se tarjoaa puitteet uudelle toimintatavalle suhteessa ympäristöön ja taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan ja kehitykseen, ja se edellyttää toimiakseen kaikkien poliit tisten elinten ja yritysten myönteistä tahtoa ja koko suuren yleisön aktiivista osallistumista kansalaisina ja kuluttajina (Euroopan yhteisöjen komissio 1992a, yhteenve to). 11. Viides ympäristöohjelma, jossa asetetaan ympäristön suojelun esityslista vuodesta 1993 vuoteen 2000 ja siitä eteenpäin, hyväksyttiin virallisesti helmikuussa Siihen liittyi Euroopan ympäristön tilaraportti (Euroopan yhteisöjen komis sio 1992e). Toisin kuin aikaisemmissa ympäristöohjelmissa viiden nessä ohjelmassa pyritään käsittele mään ympäristöongelmien perus syitä pikemminkin kuin niiden oireita. Sillä pyritään muuttamaan nykyisiä suuntauksia ja käytäntöjä ja lopul ta saamaan aikaan muutos ihmisten kulutusja käyttäytymistavoissa. Kertomuksessa yksityiskohtaisesti analysoitujen politiikan alojen kannalta on merkittävää, että kohti kestävää kehitys tä -ohjelmassa yksilöidään liikenne ja teolli suus avainaloiksi, joilla on omaksuttava integroidusti kestä vän kehityksen lähestymistavat. Toimintaohjelmassa painotetaan myös maankäytön ja strategisen suunnittelun asemaa monien ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. 12. Viides ympäristöohjelma heijastaa monin tavoin yhä laajemmin hyväksyttyä tapaa lähestyä kestävää kehitystä. Se esitellään yksityis kohtaisesti tämän kertomuksen 3. luvussa. Viides ympäristöohjelma on strategia, jossa asetetaan tavoitteita ja kohteita, nimetään toteuttamisesta vastaavat ja osoitetaan joukko tekniikoita (esimerkiksi strateginen ympäristöarviointi, ympäristötarkastukset ja elämänkaarianalyysit), jotka on alunperin tarkoitettu tuotantoteollisuudelle mutta joita voidaan soveltaa myös kestävä än kehitykseen tähtäävässä kaupunkien hallinnossa. 13. Komission kertomus Euroopan yhteisön ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvän politiikka- ja toimenpideohjelman toteutumisesta - kohti kestävää kehitystä (Euroopan yhteisöjen komissio 1996a) on kattava arvio viidennen ympäristöohjelman vaikutuk sesta ympäristöön ja edistymiseen kohti kestävää kehitystä viidennen ympäristöohjelman julkaisuvuodesta 1992 lähtien. Kertomusta täydentää päivi tetty ympäristön tilaraportti Euroopan unionin ympäristö 1995 (Euroopan ympäristökeskus 1995). Molempiin asiakirjoihin sisältyvien analyysien perusteel la Euroopan komissio aikoo esittää ehdotuksia suunnasta, johon on edettävä vuosisadan loppuun asti. Näitä ehdotuksia odotetaan vuoden 1996 loppuun mennessä. 14. Kertomus osoittaa, että viidennen ympäristöohjelman henki on hyväksytty ja että sitä ovat monin tavoin kehittäneet useat mukana olevat toimijat, jotka ovat osoittaneet yhä lisääntyvää yhteisvastuullisuutta. Siinä päätellään, että tulevaisuudessa tavoitteena on huolehtia, että kestävä kehitys nähdään oikealla tavalla: ympäristön tiettynä ajankohtana asettamissa rajoissa tapahtuvana kehityksenä. Lisäksi kertomuksessa todetaan tarve priorisoida tavoitteita, tärkeim mät prosessin kehittämiseen tarvittavat tekijät, tarve kehittää kehityksen mittaamiseen käytettäviä indikaattoreita ja ennen kaikkea tarve integroida ympä ristön asettamat vaatimukset paremmin muuhun politiikkaan Euroopan unionista tehdyn sopi muksen mukaisesti. 15. Kertomuksessa todetaan myös, että kaupunkiympäristö koskee kaik kia tasoja, ja sitä koskeva toimivalta on ennen kaikkea paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla. Yksi tärkeim piä välineitä tässä suhteessa on aluesuunnittelu. Kertomuksessa todetaan, että ympäris töpolitiikan toteuttamisen on alettava kaupungeista. Kaupunkien menestyksel linen viestintä verkottumisen kautta todistaa, että tämä tosiasia tunnustetaan yhä laajemmin. Kaupunkiympäristön osalta kertomuksessa todetaan, että Euroopan unionissa kiinnitetään lisääntyvää huomiota kaupunkien rooliin siirryttäessä uuteen kehitysmalliin. Lisäksi kertomuksessa tunnustetaan alakohtaisen lähestymistavan riittämättömyys EU:n tasolla kaupunkien moninaisten ongelmien 18 18

19 ratkaisemisessa. Alakohtaisissa EU:n strategioissa, joilta puuttuu yhteinen kehys, ei oteta huomioon kaupunkien ongelmien keskinäistä riippuvuutta eikä käytetä täysimääräisesti hyväksi kaupunkien synergiakykyjä. 16. Rahoitusväline LIFEn tarkoituksena on edistää ja esitellä käyttäytymismalleja, jotka ovat johdonmukaisia kestävän kehityksen kanssa viidennen ympäristöohjelman tarjoamassa po liittisessa ympäristössä. Kaikki LIFEn toiminta-alat ovat merkittäviä kestävän kehityksen kaupunkien hankkeen kannalta, mutta niistä kannattaa tässä mainita erikseen kestävän kehityksen edistäminen ja ympäristön laadun parantaminen, koulutus sekä Rion sitoumuksiin kuuluvina toimet yhteisön alueen ulkopuolella, joihin kuuluu myös teknisen avun antaminen ympäristöalan politiikalle ja toimintaohjelmille sekä teknolo gian siirto. Ympäristöongelmien ratkaisemiseksi omaksuttujen kumppanuuteen perustuvien toimintatapojen painottami sen mukaisesti LIFEssa asetetaan etusijalle useiden toimijoiden yhteishankkeet. Euroopan kaupunkien painopiste 17. Läheisyysperiaate tarkoittaa, että useimpien kaupunkipo litiikkojen ja -ohjelmien kehittäminen ja toteuttaminen kuuluu aiheellisimmin jäsenvaltioille ja itse kaupungeille. Eräät jäsenval tiot pitävät ratkaisevana sitä, että kaupungeilla on edel leen ensisijainen vastuu paikallispolitiikasta ja pai kallisesta toiminnasta ja että keskustelua aiheellisista toimintamuo doista jatketaan hallinnon eri tasoilla. Euroopan parlamentin toiveita heijastaen komissio on nyt kuiten kin muodollisesti tunnustanut, että kaupunkien ongelmiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota Euroopan unio nin tasolla, varsinkin koska suuri osa EU:n väestöä on keskittynyt kaupunki alueille, minkä vuoksi EU:n toimilla on joka tapauksessa vahva kaupunkiulottuvuus. 18. Lobbaaminen yleiseurooppalaisen kaupunkien puolesta tapahtuman toiminnan edistämiseksi ei ole suinkaan uutta. Esimerkiksi Euroopan neuvosto (EN), jonka jäseniä kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat, käynnisti kaupunkiohjelmansa 1980-luvun alkupuolella. Eurooppalainen kaupunkielvytyskampanja (Parempi elämä kaupungeissa) kesti vuodesta 1980 vuoteen Sitä seurasi vuosina kaupunkipolitiikan ohjelma, joka vuonna 1986 siirtyi Euroopan neuvoston Euroopan paikallisten ja alueellisten viranomaisten pysyvän konferenssin (CLRAE) vastuulle. Maaliskuussa 1992 CLRAE hyväksyi Euroopan kaupunkien peruskirjan, joka on suunniteltu kuntien hallinnon käytännölliseksi, vaikkakaan ei kovin yksityiskohtaiseksi käsikirjaksi (CLRAE, 1992). Peruskirjassa määrätään myös mahdollisen tulevan kaupun keja koskevan yleissopimuksen ja sen periaatteita noudattavien kaupunki en vuotuisen palkintojärjestelmän perusteista. Monilla näistä periaatteista on merkitystä kestävälle kehitykselle, ja niitä käsitellään uudelleen tässä kertomuksessa. 19. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö laajensi vuosien ohjelmassaan tehtäviään niin, että niihin sisältyivät kaupunkiympäristöä koskevat kysymykset sen keskityttyä aikaisemmin kaupunkielämän taloudellisiin ja sosiaalisiin näkö kohtiin. Vuonna 1993 säätiö laajensi tätä työtä käynnistä mällä kestävän kehityksen kaupunkia edistäviä kaupunki-innovaatioita koskevan ohjelman. Ohjelma kattaa kestävän kehityksen taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat mukaan lukien yhteiskun nallista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöasioita koskevat kysy mykset. Siinä tutkitaan prosesseja ja menetelmiä - esimerkiksi ympäristötarkastuksia ja yhteisöjen osallistumista - sekä fyysisiä innovaatioita. Säätiön nelivuotiseen työohjelmaan vuosille sisältyy kaupunkiasioita koskevia lisä hankkeita, joissa on voimakkaana kestävää kehitystä koskeva osa. Ne koskevat esimer kiksi kaupunkielämän laatua, kestävän kehityksen indikaattoreita keskisuurissa kaupungeissa ja joukon taloudel lista kehitystä ja työllisyyttä koskevia hankkeita

20 20. Kaupunkiulottuvuuden nimenomainen tunnustaminen EU:n eri politiikoissa ja ohjelmissa on melko uutta. (Toimien koko kirjoa tarkastellaan julkaisussa Kaupunkiasioita koskevat yhteisön toimet (Euroopan yhteisöjen komissio 1993a)). Esimerkkejä ovat ener giaohjelmat THERMIE ja SAVE sekä URBAN (yhteisön kaupunkialueita koskeva aloite (Euroopan yhteisöjen komissio, 1994b)), josta komissio ilmoitti maaliskuussa 1994 aluepolitiikan lisäosana. URBAN-ohjelmassa ehdotetaan kunnianhimoisempaa ja koordinoidumpaa lähestymistapaa, jonka avulla kaupungit voivat hyötyä EU:n toimista vuosina , ja esitetään erityinen aloite innovatiivisten toimien ja verkkojen edistämiseksi kokemusten vaihtoa ja yhteistyötä varten. Tämän aloitteen kohteena ovat suurissa kaupungeissa olevat puutteesta, esimerkiksi korkeasta työttömyydestä ja ympäristön rappeutumisesta kärsivät kaupunkialueet. Aloitteessa annetaan etusija innovatiivisille hankkeille, jotka kuuluvat kyseisten kaupunkien pitkän aikavälin integrointistra tegioihin. 21. Vuonna 1991 aluepolitiikan ja -suunnittelun ministereiden kokouksen jälkeen perustettu aluesuunnittelun kehittämiskomitea keskustelee säännöllisesti kaupunkeja koskevista kysymyksistä. Tällä hetkellä komitea valvoo työtä, joka sisältyy kertomukseen Eurooppa : yhteistyötä Euroopan alueelliseksi kehittämiseksi (Euroopan yhteisöjen komissio 1994a). Kertomuksen keskeisiä ta voitteita ovat Euroopan kaupunkijärjestelmän lujittaminen ja kestävä kehi tys. Alueiden komitea on äskettäin perustanut kau punkiasioita käsittelevän komitean, joka tarjoaa tärkeän poliit tisen foorumin kaupunkipolitiikan yhdentämiselle EU:n tasolla. 22. Kaupunkiulottuvuus on laajasti pyritty yhdentämään ympäristöpolitiikkaan. Yhdentynyttä lähestymistapaa esitettiin ensimmäisen kerran neljännessä ympäristöohjelmassa , ja tämä johti tunnustelevan kaupunkiympäristöä koskevan vihreän kirjan (Euroopan yhteisöjen komissio 1990) julkaisemiseen ja kaupunkiympäristön asiantuntijaryhmän perustamiseen vuonna Perustelut kaupunkiympäristön yksityiskohtaiseksi käsitte lemiseksi esitetään vihreässä kirjassa, joka oli vastaus kolmelta taholta tuleviin paineisiin - monien Euroopan kaupunkien esittämään huoleen siitä, että keskittyminen maaseutualueiden kehitykseen Euroopan komissiossa varjosti kaupunkialueita, silloisen ympäristöasioiden komissaarin Carlo Ripa di Meanan sitoumukseen, ja Euroopan parlamentin jäsenen Ken Collinsin joulukuussa 1988 ehdottamaan päätöslauselmaan, jossa keho tettiin tutkimaan tarkemmin kaupunkiympäristön ongelmia. Vihreää kirjaa pidetään kaupunkiympäristöä koske van ajattelun merkkipaaluna pääasiassa siksi, että siinä ehdo tettiin kokonaisvaltaista näkemystä kaupunkien ongelmiin ja yhdentynyttä lähestymistapaa niiden ratkaisemiseen. 24. Vihreässä kirjassa käsiteltiin kaupunkien ratkaisevaa merki tystä kotina yhä suuremmalle osalle Euroopan väestöä, kaupunkijärjestelmän organisoivina yksikköinä ja taloudellisen, yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja poliittisen elämän keskuksina. Siinä tarkasteltiin monia erilaisia kaupun kiympäristöä koskevia ongelmia ja keskusteltiin kaupunkien rappeu tumisen perussyistä, joiden nähtiin liittyvän talouselämän rakennemuutoksiin, väestönliikkeisiin ja viestintä-, liikenne- ja kulutusmallien muutoksiin. Siinä käsiteltiin myös taloudel lista toimintaa ja kaupunkilaisten terveyttä koskevia kysymyksiä sekä elämänlaatua, jota pidettiin erityisen tärkeänä monimuotoiselle ja monia tehtäviä omaavalle eurooppalaiselle kaupungille. Kaupunkiympäristön parantaminen kohentaa sekä elämänlaatua että kaupungin talouskehitystä. Vihreä kirja viritti myös paljon väittelyjä. Kiivaimmat koskevat ehkä vihreässä kirjassa esitettyjä käsityksiä kaupunkien muodosta ja maankäytöstä. Vaikka kaupunkien rakennettujen ja luonnonti laisten alueiden muoto onkin ilman muuta tärkeä, tässä kertomuk sessa pyritään laajentamaan keskustelu niihin tapoihin, joilla kau punkiyhteisöä hallitaan. Heijastaahan kestävän kehityksen kaupungin muoto viime kädessä kaupunkien hallinnon ja niiden hallitsemien yhteisöjen määräämää tärkeysjärjestystä. 25. Kuten vihreässä kirjassa tunnustettiin, jokainen Euroopan kaupunki on jossain määrin ainutlaatuinen. Tässä kertomuksessa esitettyjä kaupunkien kestävää kehitystä edistävää hallintoa koskevia periaatteita ja 20 20