ITE-MUSEON ERITYISTAIDETOIMINTA

Transkriptio

1 ITE-MUSEON ERITYISTAIDETOIMINTA RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA MINNA HAVERI RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

2 ITE-museon erityistaidetoimintaa ovat tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Taiteen edistämiskeskus. Kannen kuva: Jarmo Patana, yksityiskohta maalauksesta. Kuva: Pavel Sochor. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

3 Sisällys JOHDANTO 4 1. ERITYISTAIDE 5 HYVINVOINTI 5 ERITYISTAIDEKENTTÄ 7 2. ITE-MUSEON ERITYISTAIDETOIMINTA 8 TOIMINNAN PERIAATTEET 8 TOTEUTUS 9 TOIMIJAT 9 AIKATAULU JA SISÄLTÖ 10 HUOMIOITA TYÖPAJATYÖSKENTELYSTÄ KANSAINVÄLISET ESIKUVAT 14 INUTI JA KONSTSKOLAN LINNEA 14 HERENPLAATS 15 RICHARD BENNAARS: 4 PILARIA 4. KANSALLINEN VERKOSTOITUMINEN 18 LUOVAT ERO -VERKOSTO KOKKOLAN ERITYISTAIDETOIMINNAN JATKOSUUNNITELMIA 20 KONKREETTISET TOIMET 20 LINKIT 22 LIITTEET 23 RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

4 JOHDANTO Tämä raportti esittelee ITE-museon erityistaidetoimintaa Kokkolassa vuosina Raportti käsittelee seuraavia kysymyksiä: 1. Mitä on erityistaide? Miksi kyseistä toimintaa pitäisi järjestää kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille? 2. Miten ITE-museon erityistaidetoiminnan kokeilujakso oli järjestetty Kokkolassa keväällä 2013? Keitä olivat toiminnan esikuvat ja yhteistyökumppanit? Millaisia tuloksia ja kokemuksia toiminnasta saatiin? 3. Millaisia kehittämisajatuksia ja -tarpeita kokeilujakso herätti? Raportin kirjoittaja Minna Haveri (TaT) on visuaalisen kulttuurin tutkija ja taidekasvattaja. Hän on tehnyt väitöstutkimuksensa ITE-taiteesta (Nykykansantaide, Maahenki 2010). Haveri toimii tutkimustyönsä ohella tuntiopettajana Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa hän oli suunnittelija ja taideohjaaja ITE-museon erityistaidetoiminnassa. Jarmo Patana työskentelee. Kuva: Minna Haveri. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

5 1. ERITYISTAIDE Vuosina Kokkolan erityistaidetoimintaa kehitettiin ITE-museon toimesta. Kehitystyö tapahtui kiinteässä yhteistyössä kansallisen Luovat erot -verkoston kanssa. Yhteistyöhankkeen alussa verkoston asiantuntijat keskustelivat pitkään käsitteistä. Pyrkimyksenä oli selkeyttää ja yhdenmukaistaa viestintää ja tiedottamista. Yhteisellä päätöksellä toimijat päätyivät käyttämään käsitettä erityistaide, kun puhutaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden tekemästä taiteesta. Tämä käsite ei leimaa tekijöitä heidän toiminnallisten rajoitteidensa pohjalta, mutta tunnistaa erityisen tuen tarpeen. Kyseinen käsite koettiin riittävän laajaksi kattamaan erilaiset erityistuen tarvitsijat kehitysvammaisista autistisiin henkilöihin, mielenterveyskuntoutujiin ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaaviin henkilöihin. Yhteisenä mielipiteenä todettiin, että verkoston edustamalla taidemuodolla on käytännön syistä tärkeää olla oma nimitys, pelkkä kuvataide ei riitä, mutta erityistaideteoksiin tulisi suhtautua ensisijaisesti taiteena, eikä taiteilijan erityistuen tarpeen kautta. Suomessa on erityistaidetoiminnan tuloksena noussut taidemaailman tietoisuuteen monia hienoja taiteilijoita, joiden teokset täyttävät ammattitaiteen kriteerit. On kuitenkin muistettava, että lahjakkuudestaan huolimatta nämä taiteen tekijät tarvitsevat erityisiä tukitoimia taiteilijuutensa mahdollistamiseksi. Erityistaiteilijat tekevät teoksia, jotka pärjäävät taiteena ilman erityistä tukea, mutta he itse taiteilijoina tarvitsevat apua taiteen kentällä toimiessaan. Paitsi konkreettiseen taiteen tekemiseen, erityistaiteilija tarvitsee apua teostensa esilletuomiseen taidemaailmassa. Erityistaide = erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden tekemää taidetta Erityistaiteilija = erityistä tukea tarvitseva taiteen tekijä Erityistaide voidaan nähdä omana lajinaan, omanlaisena näkökulmana maailmaan ja luovaan itseilmaisuun. Erityistaide on omaperäistä ilmaisua, usein värikästä ja ilmeikästä, koska taiteilija ei ole kahlittu sommittelun ja väriopin teoriaan, taidehistoriaan tai taidekentän senhetkisiin trendeihin. Kansainvälisissä yhteyksissä erityisstudioiden taidetta on omaäänisyytensä ja valtavirtanäkökulmasta tekijöiden toiseuden vuoksi alettu yhä enenevissä määrin esittelemään yhtenä outsider-taidemuotona. Erityistaiteelle löytyy täten kiinnostunutta yleisöä ja teoksille mahdollisia ostajia sekä virallisen taidemaailman sisällä että outsider-taiteen parissa. Kansainvälisten kokemusten valossa näyttää, että erityistaide voi tarjota todellisia ja merkittäviä ansaintamahdollisuuksia taiteellisesti lahjakkaille kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville ryhmille. HYVINVOINTI Erityistaidetta voidaan tarkastella jokaisen ihmisen erityisyyden näkökulmasta. Taidetoiminnan kautta on mahdollista vahvistaa vammaisen ihmisen myönteistä identiteettiä, niin hänen omassa mielessään kuin muidenkin silmissä. On arvokasta, että jokainen voi tuntea olevansa jossain asiassa taitava ja lahjakas. Toinen ulottuvuus on se, että kulttuurimme saa jotain arvokasta, kun se antaa mahdollisuuden erityistaidetoiminnalle. Erityistaiteilijoiden joukosta on maassamme nousut viime vuosina monia taiteellisesti kiinnostavia ja taidemaailman tunnustamia taiteen tekijöitä. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

6 Taidetoiminnan avulla voidaan tehokkaasti edistää osallisuutta yhteiskunnassa. Taiteen viehätys on aina perustunut siihen, että se avaa yleisölleen uusia maailmoja ja näkymiä todellisuuteen. Erityistaide voi todella antaa äänen syrjäytymisuhan alaisille nuorille ja samalla tarjota kuvalliseen kulttuuriimme arvokkaan ja mielenkiintoisen ulottuvuuden. On sekä yksilöllisten että kulttuuristen resurssien tuhlausta, jos lahjakkaiden erityistaiteilijoiden luovat kyvyt jäävät käyttämättä asianmukaisten tukitoimien puuttuessa. Monet viimeaikaiset hankkeet, selvitykset ja tutkimukset Suomessa ja ulkomailla ovat todenneet ja todistaneet taiteen ja hyvinvoinnin välisen suhteen. Hyvinvointiin vaikuttaa taidetoimintaan liittyvä itseilmaisun mahdollisuus ja taiteen kommunikoiva luonne. Tärkeää on yhteisöön kuuluminen ja laajemmin merkityksellisyyden kokeminen osana yhteiskuntaa. Taideilmaisun merkitys korostuu entisestään, mikäli henkilön sanalliset vuorovaikutustaidot ovat kovin rajalliset. Taide voi aivan konkreettisella tavalla tarjota väylän tunteiden ja ajatusten esittämiselle ja edistää siten vuorovaikutusta. Taidetoiminnassa erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä on mahdollisuus tehdä valintoja ja määrätä omaa toimintaansa, toisin kuin monella muulla elämän alueella. Uusien taitojen oppiminen on itsetunnolle merkityksellistä. Paitsi henkistä hyvinvointia, taidetoiminta voi olla myös motoriikkaa tukevaa ja kuntouttavaa toimintaa. Näistä ulottuvuuksista huolimatta erityistaidetoimintaa ei saa sekoittaa taideterapiaan. HYVINVOINNIN ULOTTUVUUKSIA TAIDETOIMINNASSA: Toimintakyky ajattelu oppiminen muisti kommunikointi motoriset kyvyt Elämän hallinta sisäinen hallinta: tunteet, ymmärrys ulkoinen hallinta: pärjääminen onnellisuus: tyytyväisyys, hyvä olo, ilo, rauha Minäkäsitys yksilöllisyys itsetunto itseluottamus omanarvontuntu taiteiljuus: omat taidot Osallisuus osallistuminen ja osallisuus omaan elämään ja yhteiskuntaan yhteisöllisyys Sivistyminen oman potentiaalin tunnistaminen ja sen täyttäminen Vapaus luovuus päätäntävalta RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

7 ERITYISTAIDEKENTTÄ Suomessa toimii muutamia ammatillisia oppilaitoksia, kuten Kaarisilta Nastolassa ja Bovallius ammattiopisto Laukaalla, joissa kehitysvammaisten ja muiden erityistuen tarvitsijoiden on mahdollista suorittaa kuva-artesaanin tutkinto. Lisäksi Lieksassa on kehitysvammaisten taiteilijoiden ateljeekoti Kirsikoti, jossa opetetaan ja tehdään kuvataidetta ammattimaisella otteella. Vaalijalan kuntoutuskeskuksen Taidepesulassa puolestaan järjestetään taiteellisesti korkeatasoista kokemuksellista, kuntoutusta tukeva taidetoimintaa. Myös muutamassa muissa toimintakeskuksissa löytyy kehitysvammaisten taidetoimintaa ylläpitäviä tahoja. Kattavampi lista löytyy Kettuki ry:n nettisivuilta ( Lisäksi monissa päivätoimintakeskuksissa on viriketyypistä taidetoimintaa. Kettuki on Iittalassa toimiva kehitysvammaisten valtakunnallinen taidekeskus ja yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on tehdä kehitysvammaisten taidetta tunnetuksi ja kohottaa taiteenalan arvostusta. Kettuki järjestää taidenäyttelyitä, koulutusta ja ylläpitää valtakunnallista verkostoa. Toinen erityistaiteen näyttelytoiminnan kannalta huomattava toimija on Galleria Art Kaarisilta, joka aloitti toimintansa Sanomatalossa Helsingissä helmikuussa Galleria tekee erityistukea tarvitsevia taiteilijoita tunnetuksi tasaveroisesti muiden taiteilijoiden rinnalla. Kansainvälisien erityistaidestudioiden esittelyjä ja yhteystietoja löytyy European Outsider Art Associationin (EOA) verkkosivuilta. EOA on verkostojärjestö, joka pyrkii edistämään outsider-taiteen ja sen tekijöiden asemaa ja arvostusta Euroopan maissa. Timo Rautiaisen Junapesula. Kuva: Minna Haveri. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

8 2. ITE-MUSEON ERITYISTAIDETOIMINTA Kokkolan erityistaidetoiminta liittyy K.H.Renlundin museon ITE-taidekeskuksen jatkokehityshankkeeseen vuosille , jossa suunnitellaan ITE-taidekeskuksen palvelukonsepteja. Palvelujen kehittäminen pohjautuu ITE-taiteen sisältöihin sekä kulttuuria ja hyvinvointia yhdistävien toimintojen käytännönläheiseen tuottamiseen. Museon uusi, merkittävä palvelukonsepti on kehitysvammaisille suunnattu erityistaidetoiminta Kokkolassa. ITE-museon yleisenä toimintatavoitteena on lisätä tasa-arvoisuutta taiteen kentällä. Erityistaidehankkeen perustana on ajatus taiteen tekijyyden tasa-arvoisuudesta eli kehitysvammaisten oikeudesta tekijöiden lähtökohdat huomioonottavaan taidetoimintaan, johon kuuluvat mahdollisuus laadukkaaseen taidekasvatukseen ja myöhemmin taiteilijuutta tulevat toimet. Työpajamuotoinen taidetoiminta alkoi kokeilu- ja kehittämisjaksolla keväällä TOIMINNAN PERIAATTEET Kehitysvammaiset ovat yksi yhteiskuntamme voimakkaimmin syrjäytymisuhan alainen ryhmä, joka jää helposti monien palvelujen ulkopuolelle. Heidän lahjakkuuttaan ja potentiaaliaan ei useinkaan tunnisteta ja tueta, eikä siten osata käyttää voimavarana. Erityistaidetoiminnan tavoitteena on tarjota visuaalisiin taiteisiin suuntautuneille kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville mahdollisuus tasa-arvoiseen taidetoimintaan, jopa ammattimaiseen taiteilijuuteen. Työpajatoiminnan päämääränä on osallistava ja monimuotoinen oppimisen ja taiteenteon malli, joka perustuu yksilöllisten vahvuuksien tukemiseen ja toimintaan aidossa taide- ja opiskelukontekstissa. ITE-museon erityistaidetoiminta pyrkii lisäämään kehitysvammaisten ihmisten hyvinvointia ja omanarvontuntoa taiteen avulla sekä parantaa heidän elämänlaatuaan ja mahdollisuuksiaan tavoitteelliseen ja luovaan taiteelliseen toimintaan Kokkolassa. Tärkeäksi koettiin myös paikallisten koulutus-, kulttuuri ja kehitysvamma-alan toimijoiden tietoisuuden ja kiinnostuksen herättäminen erityistaidetoimintaa kohtaan. Museolla on arvostettuna kulttuurialan toimijana mahdollisuus edistää kehitysvammaisten asemaa taiteen kentällä. Kiteyttäen: ITE-toiminnan sloganina on jokaisen ihmisen oikeus luovuuteen eli yhdenvertaisuus paitsi taiteen vastaanottajana myös sen tekijänä. Erityistaidetoiminta sopii ideologialtaan hyvin ITE-museon palvelukonseptiin. Erityistaidehankkeen perustana on ajatus taiteen tekijyyden tasa-arvoisuudesta eli kehitysvammaisten oikeudesta tekijöiden lähtökohdat huomioonottavaan taidetoimintaan, johon kuuluvat mahdollisuus laadukkaaseen taidekasvatukseen ja myöhemmin taiteilijuutta tulevat toimet. ITE-museon kontekstissa on kuitenkin syytä huomata, että erityistaide ei ole ITE-taidetta, vaan aivan omanlaisensa taidemuoto, vaikka molemmat outsider-taidekentälle asemoituvatkin. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita taidemaailman ulkopuolisia, kun taas eritystaiteessa korostuvat ammattimaiset taidekäytännöt ja taidekasvatuksen merkitys. Käsitteet ITE-taide ja erityistaide onkin hyvä pitää erillään. Erityistaide = erityistä tukea tarvitsevien taide ITE-taide = itseoppineiden nykykansantaiteilijoiden taide EROT Erityistaide perustuu tuen tarpeeseen ITE-taide perustuu muista riippumattomaan luovuuteen Erityistaiteessa on mukana koulutus ja taidekasvatus ITE-taiteilijat ovat itseoppineita YHTÄLÄISYYDET Molemmat virallisen taidemaailman silmissä toisia Kansainvälisestä perspektiivistä edustavat outsider-taidetta Tyylilliset yhtäläisyydet: epäkonventionalisuus, aitous, raakuus jne. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

9 TOTEUTUS ITE-museon erityistaidetoiminnan käynnistämisvaiheessa pääpaino oli toimintakäytäntöjen kehittämisessä ja taidekasvatuksessa. Toiminnan mahdollistamiseksi Kokkolassa etsittiin yhteistyökumppaneita ja resursseja sekä taidetyöskentelystä kiinnostuneita erityistuen tarvitsijoita. Erityistaidetyöskentely käynnistyi taidekasvattajavetoisesti Keski-Pohjanmaan opistolla Kälviällä maalis toukokuussa järjestetyllä kokeilujaksolla. Kokeilujakson osallistava ja taidekasvatuksellinen työpajatoiminta ei edellyttänyt kehitysvammaisilta aiempaa kokemusta tai harjaantuneisuutta taiteen tekemiseen. Taidetyöpaja toimii yhteistyössä nuorille kehitysvammaisille suunnatun Keski-Pohjanmaan Opiston Eväitä itsenäiseen elämään -linjan kanssa. Kokeilujakson aikana opistolla järjestettiin työpajatoimintaa yhtenä päivänä viikossa, viisi tuntia kerrallaan. Kokeilujaksolla pystyttiin toteamaan mitä tukitoimia erityistaidetoiminta vaatii ja miten näihin tarpeisiin kyetään vastaamaan. Työpajatoiminnan vastuuopettajana ja suunnittelijana toimi taidekasvattaja, tutkija Minna Haveri (TaT). Työpajan toisena ohjaajana toimi paikallinen kuvataiteilija, keramiikko Irma Jylhä. Työpajatoiminnan käytäntöjen luomisen ohella jaksolla pyrittiin tutustuttamaan opiston kehitysvamma-alan toimijat erityistaidetoiminnan luonteeseen. Erityistaiteen esittelyä edisti K.H.Renlundin museon kesällä 2013 järjestämä ruotsalaisen INUTI-säätiön erityistaitelijoiden In View -näyttely, johon myös ITE-museon työpajassa työskennelleet erityistaiteilijat omalla kokonaisuudellaan osallistuivat. TOIMIJAT Erityistaidehankkeessa K.H.Renlundin museon/ite-museon paikallisena yhteistyökumppanina toimii Keski-Pohjanmaan Opisto. Taidetoiminta järjestettiin osana opiston Virtaset-ryhmän toimintaa. Toiminta sopi hyvin Eväitä itsenäiseen elämään opintojen sisältöihin, sillä onhan taide tunnetusti erinomainen tapa vahvistaa yksilön identiteettiä ja itsetuntemusta sekä itseilmaisua. K.H.Renlundin museo/ite-museo K.H.Renlundin museo perustettiin vuonna 1909 mesenaatti ja liikemies Karl Herman Renlundin Kokkolan kaupungille testamenttaaman arvokkaan taidekokoelman ympärille. K.H.Renlundin museo toimii Kokkolan kaupungin museona ja vuodesta 2008 myös Keski-Pohjanmaan maakuntamuseona. Seuraavana vuonna yhdistettiin Kaustisella toiminut ITE-museo osaksi Keski-Pohjanmaan maakuntamuseota. ITE Nykykansantaiteen museo perustettiin vuonna 2001 ensimmäisen ITE-taiteen näyttelykiertueen jälkeen hallinnoimaan saatuja lahjoituksia ja teosostoja. Vuonna 2008 Maaseudun Sivistysliitto, Kansanmusiikkisäätiö ja Kaustisen kunta tekivät kolmivuotisen yhteistyösopimuksen K.H.Renlundin museon Keski-Pohjamaan maakuntamuseon kanssa. Sen johdosta vuoden 2009 alusta ITE-museo siirtyi hallinnollisesti maakuntamuseon alaisuuteen ja sopimuskauden loputtua on siinä vieläkin. Kokoelmien omistus säilyi ennallaan eli yksityisomistuksessa, mutta museon tehtävänä on yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa edistää ja kehittää ITE-taiteeseen liittyvää näyttely-, kokoelma-, tutkimus- ja projektitoimintaa. K.H. Renlundin museolla on merkittävä alueellinen rooli erilaisten kävijäryhmien palvelemisessa, ei pelkästään museotiloissa, vaan laajemmaltikin. Museon rooli on toimia paikallisena muistina ja arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttäjänä, mutta myös alueen aktiivisena kulttuurivaikuttajana ja uusien kulttuurimuotojen esittelijänä. Kehitysvammaisten taidetoiminnan yhteydessä museoyhteistyö rakentaa erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille konkreettisen sillan taidemaailmaan ja sen käytäntöihin. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

10 ITE-museon erityistaidestudiohankkeessa erityisenä rikkautena oli mahdollisuus hyödyntää museon näyttely- ja tapahtumatarjontaa sekä opetus- ja kasvatustoimintaa osana studion taidekasvatusta. ITE-museolla oli myös valmiiksi erityistietoa taidemaailman marginaaliin lukeutuvien taidemuotojen luonteesta, sekä kansallisten ja kansainvälisten outsider-taidekenttien kontakti- ja yhteistyöverkostot. Erityistaidetoiminnan tukeminen sopii hyvin jokaisen oikeutta luovuuteen noudattavaan ideologiaan. Keski-Pohjanmaan opisto Vuonna 1948 toimintansa aloittanut Keski-Pohjanmaan Opisto sijaitsee Kokkolassa Kälviän kirkonkylän kupeessa. Opistossa on tarjolla mm. ammatillisia perustutkintoja, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, kansanopistolinjoja, leirejä, lyhytkursseja sekä monipuolisesti erilaista lisä- ja täydennyskoulutusta. Koulutuspalvelujen rinnalla opisto tarjoaa hyvinvointipalveluja sekä kokous- ja tapahtumatiloja. Keski-Pohjanmaan Opistolla löytyy sekä kehitysvamma-alan että luovien alojen vahvaa osaamista. Opistolla järjestetään mm. kehitysvamma-alan ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Opistolla toimii Eväitä itsenäiseen elämään -linja, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille. Kokeilujakson työpajalaiset olivat oman kiinnostuksensa perusteella valikoituneita kyseisen linjan opiskelijoita. AIKATAULU JA SISÄLTÖ Käynnistysvaiheessa painopiste oli toimijoiden perehdyttämisessä, kehitysvammaisten henkilöiden yksilöidyssä taidekasvatuksessa sekä tulevaa toimintaa turvaavien kontaktien luomisessa. Yhteisten työskentelytapojen ja rutiinien löytäminen vie aikaa. Kokeilu- ja kehittämisjakso keväällä 2013 Keski-Pohjanmaan opistolla: Työpajaopetus alkoi maaliskuun 8. ja loppui toukokuun 17. päivä. Erityistaidetoimintaa esiteltiin Keski-Pohjanmaan opiston henkilökunnalle Virtaset esittelivät teoksiaan taidenäyttelyssä Kokkolan pääkirjastolla Työpajaryhmä osallistui omalla kokonaisuudellaan K.H. Renlundin museon In View I sikte -näyttelyyn Näyttelyssä kävi ennätysmäärä yleisöä, 2061 kävijää. Kevään aikana oltiin yhteydessä paikallisiin kehitysvamma-alan toimijoihin sekä järjestettiin suunnittelupalavereja erityistaidetoiminnan kehittämiseksi Kokkolassa. Samalla toimijat ottivat aktiivisesti osaa kansallisen Luovat erot -verkoston toimintaan. ITE-museon erityistaidestudio sai paljon mediahuomiota Keski-Pohjanmaalla. Varsinkin K.H. Renlundin museon In View -näyttelyn avajaisten yhteydessä erityistaide sai huomiota lehdistössä ja alueradiossa. Katso ote lehdistöseurannasta raportin lopussa (Liitteet 1 4). RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

11 Olli Tarkiainen: Duudsonit. Kuva: Minna Haveri. Pauliina Lampela: Loikka. Kuva: Minna Haveri. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

12 Betonivalua Irma Jylhän johdolla ja Jarmo Patanan valmis muotokuvapää. Kuvat: Minna Haveri Stena Stenan maalaustyöskentelyä. Kuva: Minna Haveri RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

13 HUOMIOITA TYÖPAJATYÖSKENTELYSTÄ Keski-Pohjanmaan opiston tiloissa järjestettyihin perjantai-työpajoihin osallistui viisi Virtaset-ryhmän opiskelijaa. Osallistujilla oli erilaisia toiminnallisia esteitä ja vaikeuksia, joita ratkottiin tapauskohtaisesti työskentelyn edetessä. Yhdellä osallistujista oli koko ajan apunaan henkilökohtainen avustaja. Lisäksi ryhmän apuna toimi suurimman osan ajasta yhteinen avustaja. Koska toiminta oli osa ITE-museon kehittämishankenta, toiminnan sisällöissä etsittiin innoitusta ITE-taiteesta. ITE-taide tulee sanoista itse tehty elämä, ja korostaa näin taiteen tekemisen yksilöllistä, elämähallinnallista ja arkea rikastavaa ulottuvuutta. Tämä sidos omakohtaiseen kokemusmaailmaan haluttiin ottaa lähtökohdaksi myös museon erityistaidetoiminnassa. Vaikka toiminnassa varsinkin aluksi korostuikin taidekasvatukselliset sisällöt, ryhmälle ei annettu yhteisiä harjoituksia, vaan toiminnassa pyrittiin alusta saakka toteuttamaan yksilöllisiä taideteoksia, joiden aiheet ja ilmaisu kumpusivat tekijän omasta ajatusmaailmasta ja ilmaisutarpeesta. Ohjauksessa haasteena oli löytää lähestymistapa, joka mahdollisti opiskelijan yksilöllisen ohjauksen kahlitsematta liikaa hänen luontaista ilmaisutapaansa ja luovuuttaan. Tavoitteena oli kannustaa jokaista löytämään omat vahvuutensa ja luontainen työskentelytapansa, ilman että ohjaaja itse toi mukaan liikaa omia käsityksiään oikeaoppisesta toteutustavasta ja lopputuloksesta. Työpajatoiminnassa käytiin läpi monenlaisia tekniikoita. Erityistaiteelle tyypillisten akryylimaalauksen ja liitupiirustuksen rinnalla työpajalaisille haluttiin antaa mahdollisuus työskennellä ITE-taiteen esikuvien mukaisesti myös kolmiulotteisen ilmaisun parissa. Kolmiulotteinen työskentely aloitettiin sekatekniikka- ja kipsinauharakentelulla ja myöhemmin kolme työpajalaista toteuttivat betonivalutekniikalla muotokuvapäät. Erityistaidetoiminnassa vaaditaan järjestäviltä henkilöiltä erityistä herkkyyttä taiteilijan tahdon kunnioittamiseksi, varsinkin mikäli hänellä on vaikeita toiminta- tai kommunikaatiorajoitteita. Ohjaajan rooli on ohjata ja opastaa, ei määrätä. Avustajan tehtävä ei ole suorittaa ja tehdä, vaan mahdollistaa tuentarvitsijan taidetoiminta. Päätäntä valta ja vapaus omaan ilmaisuun pitäisi säilyä erityistaiteilijalla itsellään. Erityistaiteessa lähtökohtana on, että käytettävien materiaalien ja välineiden tulee olla taiteilijalaatua, jotta työskentely on mielekästä ja tuloksellista. Vesiliukoiset ja nopeasti kuivuvat maalit ovat käytännöllisiä niin nopean työskentelytavan kuin säilytyksenkin kannalta. Työskentelyssä voidaan kuitenkin taiteilijan ilmaisuun sopivalla tavalla suosia myös kokeellisia, nykytaiteellisia tai käsityöilmaisuun viittaavia työskentelytapoja ja materiaaleja. Laatu ei perustu valittuihin tekniikoihin ja materiaaleihin vaan omaääniseen taiteelliseen ilmaisuun. Henkilökohtaisten tarpeiden mukaan valitut työvälineet ja -materiaalit mahdollistavat onnistumiskokemukset taiteen teossa. Jos taiteen tekijällä on motorisia vaikeuksia, esimerkiksi lyhytvartiset siveltimet, liukkaat pohjamateriaalit ja sapluunat voivat ratkaisevasti helpottaa tavoitteeseen pääsyä. Erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä on oikeus tehdä taidetta ja kehittyä taiteilijana omalla tavallaan, omista tarpeistaan, havainnoistaan ja tulkinnoistaan käsin, eikä ulkopuolisten taidekäsitysten määräämistä lähtökohdista. Erityistaiteilijan käsitys tavoiteltavasta lopputuloksesta ja onnistuneesta teoksesta ei välttämättä vastaa vakiintuneita taidekäsityksiä. Kun kunnioitetaan esteettisten arvostelmien eroja, varmistetaan paitsi yksilöä kunnioittava työskentelyilmapiiri myös tuotosten taiteellinen kiinnostavuus. Taidetoimintaan liittyy myös taidealan tiedollisten valmiuksien hankkiminen, joten toimintaan on hyvä sisällyttää taiteentarkastelutuokioita sekä käyntejä museoissa ja näyttelyissä. Vierailujen ja oman näyttelytoiminnan myötä erityistaiteilijan oma toiminta asettuu omaa työpajaa laajempaan taiteen kontekstiin. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

14 3. KANSAINVÄLISET ESIKUVAT ITE-museon erityistaidetoiminnan suunnittelu alkoi siitä, että toimijat hakivat vaikutteita ja esikuvia tutustumalla erityistaiteen kansainvälisiin huippuihin. Mallia alkavalle erityistaidetoiminnalle otettiin erityisesti ruotsalaisista taidekoulu Linneasta ja taidestudio Inutista sekä näillekin esikuvana toimineesta hollantilaisesta Ateljee Herenplaatsista. Seuraavassa lyhyet esittelyt kyseisistä toimijoista sekä huomioita toimitapojen erityispiirteistä. INUTI JA KONSTSKOLAN LINNEA Tukholman keskustassa sijaitseva Inuti noudattelee maineikkaan Herenplaatsin toimintaperiaatteita. Lahjakkuudelle perustuva työskentely on ammattimaista, kokopäiväistä ja motivoitunutta. Vuonna 2000 perustettu Inuti rakentuu kahdesta erillisestä studiosta, josta toinen on suunnattu erityisesti autistisille erityistaiteilijoille. Erikoiseksi Inutin tekee se, että kyseessä on osuuskunta, jonka osakkaina toimivat niin studiossa työskentelevät erityistaiteilijat kuin heidän ohjaajansa. Yhteistoiminnallisuus ja -vastuu näkyvät jokapäiväisessä toiminnassa esimerkiksi runsaina kokouksina, joissa yhdessä ja demokraattisesti päätetään niin pienistä kuin suuristakin asioista. Inutissa työskentelyn pääpaino on taiteellisesti erittäin korkeatasoisessa kaksiulotteisessa taideilmaisussa, mutta tekniikkojen kirjo on selvästi esikuvaansa Herenplaatsia laajempi. Edustettuina ovat kollaasi- ja kasaamatekniikat, tekstiilityö, mosaiikki, pienimuotoinen kuvanveisto, keramiikka ja grafiikka. Näiden tekniikoiden suhteen ei välttämättä pyritä noudattamaan kaksiulotteisesta ilmaisusta tuttuja ammattimaisia kriteerejä, vaan lähestymistapa on kokeilevampi. Esimerkiksi grafiikka- ja tekstiilitekniikoissa ei pyritä välttämättä oikeaoppisiin työtapoihin ja kuvanveistossa käytetään tavallisuudesta poikkeavia materiaaleja ja tekniikoita, kuten kierrätysmateriaaleja ja betonia. Siinä missä Inuti edustaa itseohjautuvien ammattilaisten erityistaidestudiota, Linnea puolestaan on selkeästi taidekoulu, jossa taideopetuksella on tärkeä rooli. Monet Linnean opiskelijat hakeutuvatkin opintojensa päätteeksi Inutiin työskentelemään. Linneassa käytetyt tekniikat noudattelevat Inutista tuttua rikasta, mutta kaksiulotteiseen ilmaisuun keskittynyttä linjaa. Koska Linneassa toimivat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt ovat vasta opiskelemassa taiteilijan ammattiin, korostuu Linnean opettajakunnassakin vahva taidekasvatuksellinen osaaminen. Monet kehitysvammaisista kärsivät havainnon vaikeuksista, joten havaintojen tekoa auttavat pienet pedagogiset oivallukset ovat taideopetuksessa keskeisiä. Linnean opetussuunnitelma rakentuu taideopetuksesta tuttujen perustaitojen varaan. Eri tekniikoiden opetuksen lisäksi opintoihin kuuluu väriopin ja sommittelun perusteita, elävän mallin piirustusta ja taidehistoriaa. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

15 HERENPLAATS Vuonna 1991 perustettu Galerie Atelier Herenplaats on vuosien varrella toiminut monien hollantilaisten ja kansainvälisten erityistaidestudioiden mallina ja innoittajana. Rotterdamin keskustassa toimiva taidekeskus on maansa ensimmäinen päivätoimintakeskuksista riippumaton kehitysvammaisten taidestudio. Herenplaatsin toiminnan perustan muodostavat työpajatoiminta, teoksia taidemaailmalle esittelevä näyttelytoiminta, ulospäin verkostoja luova projektitoiminta, teosten taidelainaamo ja erityistukea tarvitseville tarjottu ammattitaiteilijuuteen tähtäävä taideopetus. Herenplaatsin mallin pohjalta kyseisen taidekeskuksen perustaja ja johtaja Richard Bennaars esitteli 4 pilarin rakenteen, jonka varaan erityistaidestudion voi perustaa. Seuraavassa rakenne muutamilla kommenteilla täydennettynä: Richard Bennaars: 4 PILARIA Neljä peruspilaria, joiden varaan erityistaidestudion voi rakentaa 1. PILARI: Erityistaiteilijat a) motivaatio b) lahjakkuus c) aika Bennaars painottaa, että lahjakkuuksien löytäminen on taiteessa aina tärkeää, ilman sitä ei synny taiteellisesti merkittäviä tuloksia. Hänen mukaansa on tärkeää huomata, etteivät kaikki kehitysvammaiset tee luonnostaan mielenkiintoisia kuvia, eivätkä ole visuaalisesti suuntautuneita. Myöskään ilman motivaatiota ei synny tuloksia. Kehitysvammaiset kyllästyvät helposti, jos heillä ei ole sisäistä tarvetta taiteen tekemiseen. Myös erityisryhmien edustajilla kuvallisen ilmaisun tarve liittyy visuaaliseen lahjakkuuteen ja luovuuteen. Herenplaatsin erityistaiteilijavalinnoissa korostetaan kuvallisen lahjakkuuden merkitystä, Bennaars kertoo, että he ovat joskus hyväksyneet koulutusjaksolle erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joiden kuvalliset kyvyt ovat vaikuttaneet heikoilta, mutta halu kuvalliseen työskentelyyn on ollut suuri. Jossain tapauksissa seurauksena on ollut väsyminen ja taidetyöskentelystä pois jättäytyminen alkuinnon laannuttua. On myös tapauksia, joissa sisäinen motivaatio on johtanut nopeaan taiteelliseen kehitykseen ja oman ilmaisutavan löytymiseen. Siksi motivaatio on viime kädessä lahjakkuutta tärkeämpää henkilövalinnoissa. Huonosti motivoituneet henkilöt voivat mahdollisesta taiteellisesta lahjakkuudesta huolimatta haitata yhteisön toimintaa. Yleensä huonosti motivoituneet karsiutuvat oma-aloitteisesti joukosta kolmisen kuukautta kestävän intensiivisen kokeilujakson aikana. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

16 Lisäksi Bennaars painotti ajan merkitystä. Mikään taiteilijuus ei synny ilman intensiteettiä. Omistautuminen ja taiteen tekemiseen sisälle pääsy vaativat aikaa. Hänen näkemyksensä mukaan pari kertaa viikossa tapahtuva taidetoiminta ei johda taiteilijuuteen kehitysvammaisten, kuten ei muidenkaan kohdalla, vaan tekemisen täytyy ottaa valta taiteilijaksi pyrkivän arjesta. Tämä intensiteetti tekee eron harrastajuuden ja taiteilijuuden välille. Huomiona: esimerkiksi Taidepesulassa erityistaiteilijat ovat yltäneet taiteellisesti korkealuokkaiseen työskentelyyn harvemmalla työskentelyvälillä. 2. PILARI: Henkilökunta a) koulutetut taiteilijat b) taidekasvattajat c) sosiaalityöntekijät Bennaarsin mukaan ammattitaiteilijoiden, taidekasvattajien ja sosiaalitoimijoiden muodostama kolmikanta tuottaa erityistaidetoiminnan ohjauksessa parhaan tuloksen. Ohjaajiksi valittavilta ammattitaiteilijoilta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja kiinnostusta kehitysvammaisten taiteeseen. Taidekasvatus ja pedagogiset taidot ovat perusteiden opetuksessa keskeisiä. Sosiaalialan ammattilaisen puolestaan ei tarvitse olla ennestään taidetta tunteva, mutta hänen tulee tuntea kehitysvammaisten erityistarpeet. 3. PILARI: Työskentelymateriaalit ja -ympäristö a) korkealaatuiset taidemateriaalit ja -tarvikkeet b) ateljeetila Bennaars painottaa, että käytettävien materiaalien ja välineiden tulee olla taiteilijalaatua, jotta tuloksena syntyy taideteoksia. Taitojen harjoitteleminen on asia erikseen. Herenplaats on keskittynyt kaksiulotteiseen ilmaisuun, käytännössä piirustus- ja maalaustekniikoihin, eikä siellä painoteta kuvanveistoa, vaikka kolmiulotteisia kokeiluita ja työpajoja onkin. Valinta on osin tilakysymys, sillä jo nykyisellään teosten varastointi asettaa suuria haasteita. Pääasiassa materiaalit ovat vesiliukoisia ja nopeasti kuivuvia. Maalauksissa akryyli on päätekniikka, joko paksulle paperille tai kiilapohjille. Kovin sotkevia piirustustekniikoita, kuten pastelli ja hiili, ei suosita. Tekniikkavalinnat ovat käytännöllisiä niin nopean työskentelytavan kuin säilytyksenkin kannalta. Huomiona: INUTISSA ja Linneassa on vallalla osittain erilainen, kokeilevampi linja materiaalien suhteen. Heidän erityistaidetoiminnassaan käytetään laadukkaita taidekauppamateriaaleja, mutta myös käsityöja askartelukauppamateriaaleja (mosaiikkipalat, huovutusvilla, kankaat ja kirjontalangat sekä helmet jne.) sekä näiden ohella vaihtoehtoisempia materiaaleja (kuten betonia ja paperimassaa) ja kirpputoreilta yms. kerättyä kierrätysmateriaalia (posliinipalat ja kasaamateosten materiaalit). Tällainen ITE-henkinen lähestymistapa näyttää sopivan hyvin erityistaiteilijoiden omaääniseen ilmaisutapaan, varsinkin kuvanveistossa. Myös Linneassa tehty kokeellinen grafiikka on upeaa, vaikka pahvilaatat eivät kestäkään montaa vedostuskertaa. Tulokset ovat ehdottomasti taiteellisesti kiinnostavia, eivät pelättyä askartelua. Suomessa ja muualla Skandinaviassa emme ole taidekasvatuksessa kovin piirustus- ja maalauskeskeisiä, vaan myös muut tekniikat ovat mahdollisuuksien mukaan edustettuina. Näkökulman voisi katsoa olevan nykytaiteellista tekniikkakirjoa vastaava. Keskustelussa Bennaars myönsi tämä eron, ja epäili suomalaisten olevan keskimääräisesti kädentaidoiltaan harjaantuneempia kuin hollantilaiset Tämä kätevyydenkulttuuri koskee epäilemättä myös erityisryhmiämme. On syytä muistaa, että laadukkaiden taidemateriaalien ohella olosuhteiden pitää olla ammattimaiset ja työskentelyyn soveltuvat. Huomioitavia asioita ovat luonnollisesti vesipisteet, ilmastointi ja työergonomia. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

17 Huomion arvoista on, että eri taiteilijat kaipaavat erilaisia tiloja. Varsinkin koulutusvaiheessa ryhmässä työskentely on yhteisöllisyyden kannalta tärkeää, mutta edistyneet erityistaiteilijat kaipaavat usein omaa rauhaa. 4. PILARI: Taidekoulutus a) ryhmäopetus b) yksilöllinen työskentely Bennaars näkee Herenplaatsin roolin taideakatemiana erityistaiteilijoille, joilla ei olisi muutoin mahdollisuutta kouluttautua ammattitaiteilijaksi. Hän painottaa, ettei visuaalisesti lahjakaskaan kehitysvammainen ole yleensä valmis taiteilija ilman taidekoulutusta. Joskus kehitysvammaisten parista löytyy sattumalta itseoppineita taiteilijoita, mutta useimmiten tarvitaan taidekoulutusta, ihan kuten ammattitaiteilijoilla yleensäkin. Kehitysvammaisia ei hyväksytä tavallisiin taidekouluihin, joten Herenplaatsin oma taideakatemia antaa heille mahdollisuuden kouluttautua ammattitaiteilijaksi. Kun henkilö hyväksytään kokeilu- ja koulutusjaksolle Herenplaatsiin, työskentely on aluksi koulumaista ryhmäopetusta, jossa opetetaan kuvanteon perustaitoja. Opetus aloitetaan aivan perusteista, kuinka kynästä jää voimakkaampi jälki kun painaa kovempaa -tyyppisesti. Tässä vaiheessa painottuu taidekasvattajan pedagoginen osaaminen. Vasta kun kuvantekemisen perustaidot ovat halussa, voidaan kehittää yksilöllistä tyyliä. Silloin yksilöllinen ja syventyvä ohjaus on tärkeää ja henkilökohtainen ohjaussuhde ammattitaiteilijan kanssa voi muodostua. Taiteilijatason saavuttaneet toimivat studiossa pitkälle itseohjautuvasti. Herenplaatsin rooli on taata puitteet taidetyöskentelyn jatkuvuudelle sekä organisoida näyttelyitä yms. muita tukitoimia ammattimaiselle taiteilijuudelle. Hans Hartmanin ateljeenurkkaus Herenplaatsissa. Kuva: Minna Haveri. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

18 4. KANSALLINEN VERKOSTOITUMINEN ITE-museon erityistaidestudiohankkeessa on alusta asti pyritty verkostoitumaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Ulkomaisten esikuvien ohella kansallisen Luovat Erot -verkoston myötä syntyvää tietoa ja osaamista on pyritty aktiivisesti soveltamaan Kokkolan työpajatoiminnassa. Liisa Kauppinen esittelee Vaalijalan Taidepesulan toimintaa. Kuva: Minna Haveri. LUOVAT EROT -VERKOSTO Luovat erot -verkostossa on eri puolilta Suomea toimijoita, joilla on kokemusta erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden kanssa työskentelemisestä. Verkoston kehittämishanke sai alkunsa Vaalijalassa Pohjois-Savon Ely-keskuksen myöntämällä rahoituksella. Verkosto on kiinnittänyt päähuomionsa toimiin, joilla erityistä tukea tarvitsevia taiteilijoita voidaan työllistää ja heidän osallisuuttaan tukea yhteiskuntatakuun hengessä. Samalla on etsitty uusia yhteistyön muotoja, joissa verkoston toimijat voivat hyödyntää toistensa erityisosaamista ja hankkia yhteisiä kehittämisen resursseja. Erityistaiteen alalla aloittava ITE-museo sai verkostossa kumppanikseen alan parhaan tietämyksen maassamme. Luovat erot -hankeverkostoon osallistuvat organisaatiot toimivat kiinteässä yhteistyössä. Hankkeeseen sisältyi käytännön tason yhteistyötä verkoston kaikkien toimijatahojen kesken. Vaalijalan kuntayhtymä toimi projektissa toteutuskenttänä, jolle hanke loi konkreettisen mallin tarjottavaksi asiakaskuntien käyttöön. Hyvän pohjan uudelle, kunnianhimoiselle pilotille antoivat Vaalijalassa jo aiemmin toteutetut taidetoiminnan kehittämishankkeet; kuntouttava taidetyöpaja Taidepesula sekä kerran viikossa toimivat Taidemyrsky-studiot Kuopiossa, Varkaudessa ja Mikkelissä. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

19 Kaarisilta ry on maamme vanhin, jo 25 vuotta kehitysvammaisten taidetoimintaa järjestänyt yhdistys. Sen toimintamuotoihin kuuluu sekä tutkintotavoitteista koulutusta ja taidetyötoimintaa että näyttelyvaihtoa ja galleriatoimintaa. Kaarisilta on alan edelläkävijä Suomessa ja kansainvälisesti arvostettu toimija. Hanketta hallinnoineen Maaseudun Sivistysliitto on tehnyt pitkäjänteistä kulttuurityötä itseoppineiden ITE-taiteilijoiden esiin nostamiseksi ja edistänyt erityistaidetoimintaa yhteistyössä Vaalijalan kuntayhtymän kanssa. Liiton kansainväliset alan verkostot erityis- ja outsider-taiteen kentällä ovat laajat. Maaseudun Sivistysliitto on yhdessä Vaalijalan kuntayhtymän kanssa vetänyt Pohjois-Savossa vuosien ajan kehitysvammaisten taidetoiminnan hankkeita. Niiden ansiosta Vaalijalaan Pieksämäelle on juurtunut korkealaatuista kuntouttavaa taidetoimintaa. Myös Kuopioon, Mikkeliin ja Varkauteen on saatu taidetoimintaa yhdeksi päiväksi viikossa. Tämän jo olemassa olevan osaamisen pohjalta puolivuotinen Luovat erot -hanke on tuotti Kuopioon taidestudiotoiminnan pilottikokeilun, jossa suunniteltiin kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien taiteentekijöiden taidestudio, joka toteutettiin Kuopiossa keväällä Hankkeen myötä oli mahdollista luoda käytännöllinen taidestudion malli, joka tarjoaa työllistymisen mahdollisuuksia alueen ammattitaiteilijoille sekä ammattimaista taidetoimintaa erityisen tuen tarpeessa oleville, taidekoulutuksesta valmistuneille nuorille tai muuten lahjakkaille taiteentekijöille. Kyseinen pilottimalli osoitti tavan, jolla taidesisältöjä voidaan tuottaa työtoiminnan rakenteisiin. Se myös lisäsi tietoa taidetyötoiminnan käytännön järjestelyistä sekä taidetoiminnan hyvinvointia tuottavista ja syrjäytymistä estävistä vaikutuksista. Raportti on ladattavissa hankkeen verkkosivuilta: RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA

20 5. KOKKOLAN ERITYISTAIDETOIMINNAN JATKOSUUNNITELMAT Sosiaalisesta näkökulmasta tarkastellen vammaisuus voidaan nähdä tilana, jossa rajoitukset tulevat ihmisen ympäristöstä eivätkä hänestä itsestään. Tällöin vamman sijaan toiminnan mahdollisuuksia rajoittaa erityisesti riippuvuus muista ihmisistä. Vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuudet ovat muita kuntalaisia enemmän riippuvaisia ympäristön rakenteista ja palvelujen saatavuudesta. Syrjäytymisvaarassa olevien osallisuutta voidaan parantaa tarjoamalla henkilökohtaisiin tarpeisiin ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa erityistä tukea. Monesti kulttuurialoilla esteettömyydellä ja saavutettavuudella viitataan kulttuuripalvelujen kuluttamiseen ja vastaanottoon. ITE-ideologian mukaisesti katsomme kuitenkin myös oikeuden luovaan toimintaan kuuluvan jokaiselle. Emme näe erityistuen tarvitsijoita taiteen kentällä vain vastaanottajan roolissa, vaan myös aktiivisina taiteen tekijöinä. Erityistaidetoiminta tukiverkostoineen voi tarjota erityistä tukea tarvitseville taiteen tekemisen taitojen lisäksi tilaisuuden verkostoitua muiden tekijöiden kanssa sekä mahdollisuuden saada arvostusta taiteen alan sisällä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on, että erityistaidetyöpajoissa työskentelevistä kehitysvammaisista voi kehittyä yksilöllisiä ja itsenäisiä taiteilijoita, joiden teokset löytävät tiensä gallerioihin ja museoihin. Näin toiminnalla on hyvin pitkälti syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Päämäärään on pyritty ottamalla oppia muista Suomessa ja ulkomailla toimivista erityistaidestudioista. KONKREETTISET TOIMET ITE-museon erityistaidehanke tähtää monimuotoiseen eri sektorien väliseen yhteistyöhön. Erityistaidetoiminnan mahdollistavassa rakenteessa yhdistyvät kehitysvamma-alan toimijoiden erityistietämys, kuvataidekasvatus ja museotoiminta ITE-taiteen erityissisältöineen. Kokeilujaksolla luotiin sektorien väliset yhteistyökumppanuudet ITE-museon, paikallisten oppilaitosten ja kehitysvamma-alan toimijoiden välillä sekä löydettiin osaavia paikallisia toimijoita jatkamaan erityistaidetoimintaa Kokkolassa. Uskomme, että ITE-museon innostamana ja tukemana on mahdollista luoda entistä tiiviimpi alueellinen erityistaidetoimijoiden yhteistyöverkko, jonka toiminta tähtää taidetoiminnan tasa-arvoon ja saavutettavuuteen myös erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden kohdalla. Tämä asettaa luonnollisesti haasteita myös paikallisten työtoiminnan käytäntöjen kehittämiseksi. Tavoitteen onkin rakentaa erityistaidetoiminnasta vakiintunut ja jatkuva toimintamuoto, joka ulottuu taidekoulutuksesta työtoimintaan. Tämä on realistinen tavoite samansuuntaisia intressejä omaavien yhteistyökumppanien tukemana. ITE-museon hankkeella on tukenaan vahvaa alan osaamista Luovat erot -verkostoyhteistyön muodossa sekä hyvät yhteistyösuhteet paikallisten toimijoiden kanssa. Keski-Pohjanmaan opistolla on intoa ja visioita luovien alojen erityisopetuksen kehittämiseen. Mukaan saatu myös paikalliset kehitysvammaisten toimintakeskukset Duuni ja Kompassi. Keski-Pohjanmaan opistolla erityistaidetoiminta tulee lukuvuonna jatkumaan kokeilujakson mallin mukaisesti kerran viikossa pidettävänä taidetyöpajana, jonka ohjauksesta vastaavat opiston omat opettajat. Hankkeeseen rekrytoitu kuvataiteilija puolestaan tulee syksyn 2013 ajan ohjaamaan taidetoimintaa toimintakeskusten Duunin ja Kompassin tiloissa, yhtenä päivänä viikossa kummassakin. RAPORTTI KOKEILU- JA KEHITTÄMISVAIHEESTA