TIIVISTELMÄ ESITYKSESTÄ KULTTUURIEROT OHJAUSTILANTEISSA. ERITYISKYSYMYKSENÄ ISLAM

Transkriptio

1 TIIVISTELMÄ ESITYKSESTÄ KULTTUURIEROT OHJAUSTILANTEISSA. ERITYISKYSYMYKSENÄ ISLAM PAKOLAISTAUSTAISTEN OPPILAIDEN OHJAUS JOENSUU Tiina Sotkasiira, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

2 Luentorunko Mitä on uskonto? Mitä on kulttuuri? Onko kulttuuri arvokasta? Mitä on monikulttuurisuus? Kuinka erilaiset oletuksemme näkyvät ohjaustilanteissa?

3 Kysymyksiä pohdittavaksi Mitä on kulttuuri? Mitä on uskonto? Kumpi muuttuu helpommin? Keitä/mitä ovat kulttuuriset ja uskonnolliset auktoriteetit? Mitä tapahtuu, jos toimii kulttuuriaan vastaan? Mitä tapahtuu, jos toimii uskontoaan vastaan? Mitä tapahtuu, jos toimii kulttuuristen odotusten mukaisesti? Mitä tapahtuu, jos toimii uskonnollisten odotusten mukaisesti? Onko kristillisyys uskontoa vai kulttuuria? Onko islam uskontoa vai kulttuuria?

4 Voiko näihin kysymyksiin löytää ratkaisuja? Ei ole mahdollista antaa yleispätevää määritelmää siitä, mitä uskonto tarkoittaa koska jokainen määritelmä itsessään on kiinni jossakin historiallisessa hetkessä sekä siinä hetkessä vaikuttavissa ajattelu- ja puhetavoissa. (Asad 1993, 29). Vastauksia on kuitenkin hyvä pohtia, koska se, miten ajattelemme kulttuurista ja uskonnosta vaikuttaa ajattelumme taustalla sekä tulee näkyväksi siinä, miten kohtelemme itseämme ja muita.

5 Kulttuuri Kulttuuri on kulloisenkin yhteisön jäsenille ominaisten opittujen käyttäytymispiirteiden ja -kaavojen sekä näiden tuotteiden integroitunut, yhtenäinen kokonaisuus. Se on sosiaalisen keksimisen tulosta, ei biologisen periytymisen. Se siirtyy ja säilyy vain tiedonvälityksen ja oppimisen avulla, ei vaiston varassa.

6 Aikatasossa voidaan puhua kulttuurikausista (esim. antiikki, myöhäiskeskiaika), paikan tasossa kulttuuripiireistä (esim. länsimainen ja islamilainen kulttuuripiiri), kulttuurialueista, joiden kansoilla on runsaasti yhteisiä tunnusomaisia kulttuuripiirteitä (esim. Pohjoismaat), kansallisista kulttuureista (esim. suomalainen ja saamelainen kulttuuri) ja paikalliskulttuureista, joiden ytimenä on tavallisesti tietty maakunnallinen tai kunnallinen keskus (karjalaisuus, joensuulaisuus). Puhutaan myös sosiaalisista osakulttuureista (esim. työväenkulttuuri, koulukulttuuri). Saman ajan ja paikan puitteissa voidaan erottaa eri kulttuurikerrostumia: eri ihmiset ja ihmisryhmät noudattavat eri aikakausilta periytyviä käyttäytymiskaavoja, vanhempien kerrostumien kaavat voivat dominoida periferioissa vielä kauan sen jälkeen kun keskuksessa on yleisesti omaksuttu uudemmat mallit. Ks. -> Tutun kulttuurin suhteen erottelukykymme on tarkempi kuin vieraampien kulttuurien suhteen.

7 Normatiiviset kulttuurikäsitykset Kulttuuri on laaja normien, arvojen, uskomusten ja käytänteiden verkosto, joka ohjaa yksilöiden toimintaa ja toimii myös osaltaan jäsentensä identiteetin rakentajana. Se vaikuttaa ja tulee näkyväksi useilla elämänalueilla kielessä, koulutuksessa, juhlapyhissä, ihmissuhteissa mutta sen vaikutus ei ole välttämättä yhtä vahva kaikilla elämänalueilla, eikä sen voida katsoa sanelevan tai määräävän ennalta yksilöiden toimintaa. Sosiaalisinstitutionaaliset kulttuurikäsitykset Yhteiskunnalliset instituutiot ovat järjestäytyneet tietyn vallalla olevan kulttuurisen normiston mukaan.

8 Konstruktivistiset kulttuurikäsitykset Kulttuurin merkitykset, symbolit ja käytänteet ovat narratiivisesti rakentuneita ja jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteina. Kulttuurit eivät ole, niitä tehdään. Kulttuuri muuttuu, se on monimuotoista ja vuorovaikutuksessa rakentuvaa.

9 Vähemmistö- vs. enemmistökulttuuri Kaikki kulttuurit eivät ole keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Arvotamme kulttuureja eri tavalla. Vähemmistö- tai enemmistöasema ei määrity numeraalisesti, vaikka lukumäärällä voikin olla merkitystä siihen, mikä mielletään enemmistöön/vähemmistöön kuuluvaksi. Kyse on valta-asemasta. Hegemonia = dominoiva asema eli asema, josta esitettyjä näkemyksiä ei kyseenalaisteta Kyse on myös resursseista ja kyvystä hallita resurssien jakamista. Valta on suhteellista ja tilannesidonnaista, mutta tämä ei saa peittää alleen valtaaseman vaikutuksia (sitä, että joillakin ihmisillä on enemmän vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia kuin toisilla)

10 Etuaseman tiedostaminen Kun avaan suuni ja puhun suomea, sitä ei kummastella. Minulle myös vastataan suomeksi. Voin käydä ostoksilla ilman pelkoa siitä, että joku seuraisi tai muuten häiritsisi minua. Voin avata television, lehden tai koulukirjan ja nähdä siellä ihmisiä, jotka ulkoisesti muistuttavat minua. Kun kuulen ammatillisia menestystarinoita, huomaan, että minun väriseni ihmiset ovat pitkälti vastuussa niistä. Maksaessani ostoksia, kukaan ei epäile, ettenkö olisi itse ansainnut rahojani tai että eläisin jonkun toisen ihmisen kustannuksella. Voin odottaa, että päiväkodin ja koulun henkilökunta ainakin jollakin tavoin tuntee kulttuuriset tavat, joita haluamme perheessämme noudattaa. Voin kiroilla, myöhästyä tai pitää ylläni haluamiani vaatteita ilman, että ihmiset ympärilläni ajattelevat ilmaisevani näin kulttuurilleni tyypillisiä tapoja tai erityisesti haastavani niitä. Voin pärjätä hyvin eri tilanteissa ilman, että ajatellaan, että olen jotenkin poikkeuksellinen. Voin haukkua poliitikkoja ja suomalaisia ilman, että kukaan ajattelee, että minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että saan asua täällä. Jos poliisi puhuttelee minua, voin olla varma siitä, että se ei johdu siitä, että olen valkoinen. Jos olen saanut lääkärin koulutuksen, en todennäköisesti työskentele siivoajana. Voin kertoa opiskelevani yliopistossa ilman, että kukaan kummastelee koulutusvalintaani ja miettii, kuinka olen päätynyt sinne opiskelemaan. Voin mennä kotiin luennolta ja kokea, että kukaan ei pelännyt, kummastellut tai ihmetellyt läsnäoloani. En koe itseäni vastuulliseksi muiden valkoisten tai suomalaisten tekemistä rikoksista eikä kukaan normaalisti vaadi minua julkisesti tuomitsemaan niitä. Muokattu:

11 Monikulttuurisuus Kuvailevana käsitteenä Kulttuurisesti monimuotoinen yhteiskunta sisältää useita kulttuurisesti, uskonnollisesti ja maailmankatsomuksellisesti toisistaan eriäviä ryhmiä, jotka jakavat yhdessä julkisen tilan. Ei ota kantaa siihen, onko monikulttuurisuus arvostettavaa eikä siihen, millaista politiikkaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa tulisi tehdä. Normatiivisena käsitteenä Minimissään sisältää ajatuksen, ettei kulttuurisesta monimuotoisuudesta tarvitse päästä eroon. Vahvemmissa muodoissaan kulttuurisen monimuotoisuuden katsotaan myös olevan jotakin, jota on syytä arvostaa ja vaalia. (monikulttuurisuus = maahanmuutto) Politiikkana ja toimenpiteinä, jotka pyrkivät ylläpitämään ja löytämään yhteisiä sääntöjä kulttuuriselle monimuotoisuudelle ja kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle. Vrt. esimerkiksi kulttuurinen sulauttaminen tai eriyttäminen.

12 Kulttuurin arvo? A) Kulttuuri on arvokasta itsessään, koska se tekee toiminnastamme mielekästä. B) Kulttuurilla ei ole itseisarvoa, vaan se on arvokas siksi, että se toimii yksilöiden mielekkään elämän kontekstina ja tätä kautta yksilöiden autonomian, vapauden ja hyvinvoinnin mahdollistajana. Käsitys kulttuurin arvosta ei sanele, millä tavoin kulttuuri tulisi ottaa huomioon vaikkapa ohjauksen käytännöissä. Kysymykset siitä, miten ja kenelle kulttuuri on arvokas, luovat kuitenkin pohjaa myös kysymyksille, miten ja miksi joitain kulttuurin piirteitä tai niihin tukeutuvia yksilöitä tulisi kohdella. Ajatus kulttuurista arvokkaana asiana joko itsessään tai yksilöiden hyvinvoinnin kautta määrittyneenä ei välttämättä riitä perustelemaan, miksi kulttuurin (mukaanluettuna vähemmistökulttuurien) tulisi vaikuttaa yhteiskunnan tai vaikkapa koulutuksen järjestämiseen. Usein eri kulttuurien huomioonottamisen tarvetta perustellaankin kulttuuristen ryhmien välisten suhteiden ja tasavertaisen kohtelun ja puolueettomuuden vaateiden kautta. Vähemmistöryhmiin kuuluvien katsotaan olevan lähtökohtaisesti epäedullisessa asemassa valtakulttuurin edustajiin nähden. Ks. Tarkemmin Vitikainen 2014.

13 Uskonto Ihmisen perinnäinen ja yhteisöllinen suhtautuminen yliluonnolliseksi käsittämäänsä mahtiin tai mahteihin, joiden hän uskoo säätelevän pyrkimyksiään ja kohtaloaan. Yliluonnollista on kaikki sellainen, jonka ihminen itse käsittää luonnonlakien ulkopuolelle jääväksi ja näistä riippumatta toimiviksi tai tapahtuvaksi.

14 Islam Suomessa Islam on merkityksellinen asia yhä useammalle ihmiselle Suomessa. Etenkin suurissa kaupungeissa asuu jo suuria muslimiyhteisöjä, joiden kautta on herännyt tiedontarvetta islamista niin koulussa, työssä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Islam ei ole ainoastaan maahanmuuttajien uskonto, vaan yhä useampi maamme muslimeista on syntyperäinen suomalainen joko maahanmuuttajan lapsena tai islamiin kääntyneenä (palanneena). Suomessa on asunut tataarimuslimeja jo 1800-luvun lopulta lähtien. Uskonnollistaminen (eli islaminuskoisten tarkastelu nimenomaan uskontonsa edustajina, sekä sisäsyntyistä että ulkopuolelta tuotettua) ja turvallistaminen (islamin tarkastelu turvallisuuskysymyksenä) kätkevät sen, että on paljon erilaisia tapoja pitää itseään muslimina ja toteuttaa uskonnollista elämäänsä. Martikainen, Sakaranaho ja Juntunen (toim.) (2008) kirjan artikkeleissa käydään näitä asioita läpi tarkemmin.

15 Erilaiset islamit (Sotkasiira 2009) Usko (henkilökohtainen) Uskonto (sosiaalinen) Kulttuuri (kulttuurinen) Poliittinen islam Kanadalaisnuoria koskevassa tutkimuksessa (Ramji 2008) eroteltu neljä ryhmää: Salafistit (6) Vahvasti osallistuvat (36) Jossain määrin osallistuvat (33) Ei-uskovaiset (17) Yhdistäviä tekijöitä: viisi pilaria, moraalinen suuntaus, johon kuuluivat ruokavaliorajoitukset ja rajoitukset seksuaaliselle kanssakäymiselle sekä monet hyveet, kuten rehellisyys, rauha, laupeus ja pyrkimys parantaa itseään ja maailmaa.

16 Suhtautuminen kulttuuriin ja kulttuurieroihin Yksilöiden oikeuksien ja toisaalta sosiaalisen kulttuurin ja kulttuuristen ryhmien intressien yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, eikä kulttuurin ja uskonnon monitulkintaisuus välttämättä helpota keskustelua. Yksi ratkaisu on ollut samaistaa yhdenvertaisuus ja yhdenmukaisuus eli kohdella kaikkia samalla tavalla. Toinen, usein hyvää tarkoittava, ratkaisu on huomioida erot ja ottaa ne vuorovaikutuksen lähtökohdaksi. Molemmissa piilee vaaroja: ei huomioida kulttuuristen asemiin kiinnittyviä valtaeroja tai kohdellaan ihmisiä (puolivahingossa) tiettyjen kulttuurien edustajina ja unohdetaan kulttuurien sisäinen monimuotoisuus ja ihmisten yksilöllisyys. Kulttuurien sisäisen monimuotoisuuden haasteisiin voi vastata paitsi korostamalla kulttuurien monitulkintaisuutta ja yksilöiden erilaisia tarpeita myös tuomalla kulttuurien vuorovaikutus ja keskustelevuus keskeisiksi osiksi monikulttuurisuusteoriaa ja työtä.

17 Monikulttuurinen toimintatapa Eroaa esimerkiksi kulttuuriseen sulautumiseen tai eriytymiseen pyrkivästä politiikasta, sillä se hyväksyy kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen olennaiseksi osaksi ihmisten välistä toimintaa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että monikulttuurinen toiminta pyrkisi aina ylläpitämään kulttuurista monimuotoisuutta tai tukemaan kulttuuristen vähemmistöjen erityispiirteitä. Kyse on siitä, että etsitään yhteisiä pelisääntöjä kulttuurisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa. Toisinaan nämä pelisäännöt tarkoittavat yksilöiden identtistä kohtelua heidän kulttuurisesta taustastaan riippumatta. Toisinaan taas yhtäläinen tasavertainen kohtelu voi tarkoittaa myös eriytettyä kohtelua. Jos et tiedä, niin kysy ja keskustele.

18 Kirjallisuutta Erityiskiitos Annamari Vitikaiselle, jonka artikkeli Monikulttuurisuus (2014) on julkaistu filosofia.fi sivustolla, Monet esityksen määritelmistä on lainattu tästä tekstistä. Suosittelen tutustumista alkuperäiseen kirjoitukseen! Asad, Talal. (1993) Anthropological Conceptions of Religion: Reflections on Geertz. Teoksessa T. Asad Genealogies of Religion (toim.) Baltimore: Johns Hopkins University Press, Martikainen, Sakaranaho, Juntunen (toim.) (2008) Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki: SKS. Ramji, Rubina (2008) Creating A Genuine Islam: Second Generation Muslims Growing Up in Canada, Canadian Diversity, Diversity Canadienne, 6(2), Sotkasiira, Tiina (2009) Puhdas islam ja tavallinen arki: islamilaisuuden merkityksiä Pohjois-Kaukasiasta kotoisin olevien nuorten elämässä. Nuorisotutkimus 3,