LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU. Laurea Hyvinkää PUUHAPAKETTI. Janica Ahonen, Hanna Brown & Linda Majoinen SSB07SN Hankeraportti Toukokuu, 2008

Transkriptio

1 1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Laurea Hyvinkää PUUHAPAKETTI Janica Ahonen, Hanna Brown & Linda Majoinen SSB07SN Hankeraportti Toukokuu, 2008

2 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO NIKINHARJU TYÖYKSIKKÖNÄ Työyksikön lyhyt kuvaus Lastensuojelulaitoksista yleisesti TYÖVÄLINEEN ESITTELY JA TEORIAA Leikkiminen Laululeikit ja lorut Sisäleikit Liikkuminen Ulkoleikit Taiteellinen kokeminen Musiikkimaalaus Askartelu Muovailu Tutkiminen Leipominen Sadutus Luontotekeminen Tunnekortit HANKETYÖSKENTELY Hanketyöskentelyn tavoitteet ja niiden perustelut Osallisuuden vahvistaminen Nikinharjun lasten arjen hyvät toimintaperiaatteiden tukeminen Nikinharjun lasten erityisyys Oma hanke suhteessa emohankkeeseen Hanketyöskentelyn toiminnan kuvaus Hankkeen resursointi Hanketyöskentelyprosessi HANKETOIMINNAN ARVIOINTI Hankkeen arviointisuunnitelma Arvioinnin kohteet POHDINTA LÄHTEET Liite 1 PUUHAPAKETIN OHJEKORTTIEN SISÄLTÖ... 49

3 3 1 JOHDANTO Ryhmämme on osallistunut Lapsen ja nuoren hyvä arki hankkeeseen opintojaksojen ja aikana suunnittelemalla ja toteuttamalla Nikinharjun lastensuojeluyksikön B-osastolle toiminnallisen työvälineen, joka on nimetty Puuhapaketiksi. Hankkeen työstäminen aloitettiin marraskuussa 2008 käymällä havainnoimassa osaston lapsia ja keskustelemalla osaston ohjaajien kanssa. Havaintojen ja keskustelujen perusteella ryhmä valitsi hankkeen päätavoitteeksi osallisuuden vahvistamisen Nikinharjun hyvän arjen toimintaperiaatteet ja osaston lasten erityisluonteen huomioon ottaen. Osallisuuden vahvistamisen keinoksi valittiin aktivoiva, ohjattu tekeminen. Ryhmä lähestyi päämääriä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kautta ja Puuhapaketin osat on suunniteltu lapsen ominaisten toimimistapojen kautta: välineessä on osia liittyen leikkimiseen, liikkumiseen, taiteellisen kokemiseen ja tutkimiseen. Kuhunkin osaan liittyy useampikin osa-alue, mutta ne on kuitenkin selvyyden vuoksi ryhmitelty raporttiin tällä perusteella. Olennaista välineessä on se, että tekemiset eivät erityisesti ole sidottuja aikaan tai paikkaan ja niitä voidaan käyttää tarpeen mukaan ja lasten motivaatiosta riippuen. Lisäksi välineen sisältö on suunniteltu siten, että tekeminen on arkista puuhaa, koska Nikinharjun erityisosaamisen luonteeseen kuuluu terapeuttisuus ja terapiapalveluihin kuuluvat Theraplay, musiikkiterapia, perheterapia sekä kriisi- ja traumaterapia. Osaston lapsilla on siis mahdollisuus näihin terapioihin eikä Puuhapaketin päätavoite sen vuoksi ole terapeuttisuus. Puuhapakettia kokeiltiin keväällä 2009 Nikinharjun B-osastolla, jossa kaks ryhmän jäsentä suoritti ammatillisten työmenetelmien harjoittelun. Nämä kaksi jäsentä perehtyivät harjoittelunsa alussa kohderyhmän havainnointiin ja pohtivat välineen soveltuvuutta osastolle tämän perusteella. Kolmas jäsen puolestaan havainnoi nuoria omassa harjoittelupaikassaan, lastensuojeluyksikössä, jonka asiakasryhmä koostuu vuotiaista nuorista. Puuhapaketin testaus suoritettiin Nikinharjun B-osastolla aluksi koko ryhmän kesken ja vielä myöhemmin siten, että kaksi Nikinharjussa harjoittelussa ollutta jatkoivat työvälineen osien testaamista ja kolmas jäsen taas kokeili joitakin osia omassa harjoittelupaikassa. Täten toteutus oli monipuolinen, ja työvälineen soveltuvuutta on pohdittu ja kokeiltu hyvin laajasti. Tämä raportti on jäsennelty siten, että alussa on esitelty Nikinharju työyksikkönä ja käsitelty osallisuutta, Nikinharjun hyvän arjen toimintaperiaatteita ja lastensuojelulasten erityisluonnetta. Seuraavaksi on esitelty työväline ja sen taustateoria., ja lopuksi on eritelty hankkeen työprosessia sekä arvioitu sitä. Viimeiseksi on esitetty monipuolista pohdintaa.

4 4 2 NIKINHARJU TYÖYKSIKKÖNÄ 2.1 Työyksikön lyhyt kuvaus Nikinharjun kuntayhtymän lastensuojelun erityisosaamisen yksikkö toimii Hyvinkäällä ja sillä on jo yli 50 vuoden perinteet lastensuojelupalveluiden tuottajana. Viimeisen vuosikymmenen aikana työskentelymenetelmiä ja -tapoja sekä kuntayhtymän palveluita on uudistettu ja kehitetty johdonmukaisesti ajan haasteita vastaaviksi. (A. Rossi, henkilökohtainen tiedonanto ) Yksikössä toimivat lastenkodin jonka yhdelle osastolle ryhmämme suunnittelee työvälineen - lisäksi turvakoti ja pienryhmäkoti. Hoitopaikkoja on lastenkodissa 24, turvakodissa 6 ja perheryhmäkodissa 12. Lastenkotirakennus on kolmeosastoinen ja kukin osasto on 8-paikkainen. Kullakin osastolla on iso olohuone, keittiö ja viisi lastenhuonetta ja kaikki osastot toimivat itsenäisesti. (Markkanen 1999, 28.) A- ja B-osastot joista jälkimmäisen käyttöön Puuhapaketti on suunniteltu - ovat lyhytaikaiseen sijoitukseen tarkoitettuja vastaanotto-osastoja. Vastaanotto-osastoille tullaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän tai kiireellisissä tapauksissa sosiaalipäivystyksen päätöksellä. Ne on tarkoitettu vuotiaille lapsille ja nuorille. Osastoilla tehtävän arvioinnin tarkoituksena on selvittää laaja-alaisesti lapsen tai nuoren tilannetta. Työskentely sisältää muun muassa lapsen tai nuoren verkoston kartoittamista, arjen, kasvatuksen ja huolenpidon arviointia sekä vuorovaikutustaitojen ja kehityksen seuraamista. Arviointia voidaan tarvittaessa laajentaa yksilö- tai vuorovaikutusarvioinneilla sekä kotitilanteen selvityksellä. Hoidon päämääränä on luoda lapselle turvalliset kasvuolosuhteet ja jatkosijoituksen tarpeen selvittäminen. Lapsille pyritään luomaan mahdollisimman yksilöllinen hoito kunkin lapsen ja nuoren tarpeet huomioon ottaen. Nikinharjun terapiapalveluihin kuuluvat muun theraplay, musiikkiterapia, perheterapia sekä kriisi- ja traumaterapia. (Nikinharjun kuntayhtymä, ) Nikinharju pyrkii tarjoamaan asukkailleen normaalia arkea, joka tukee lasten ja nuorten hyvinvointia. Lapset käyvät koulussa ja arkeen kuuluu tiettyjä rutiineja joka päivä. Rutiinien merkitys lapsen arjessa on hyvin merkittävä, koska ne tuovat arkeen turvallisuutta ja ennakointia, jotka usein puuttuvat lapsilta jotka ovat päätyneet lastensuojelutyön asiakkaiksi. Olennainen tekijä arjen sujuvuuden kannalta on päivärytmi, joka määrittyy pitkälti ruokahetkien mukaan. Aamupalan jälkeen isommat lapset lähtevät kouluun, lounas on kello 11, jonka jälkeen pienemmät asukkaat nukkuvat päiväunet. Iltapäivällä vanhemmat lapset tulevat koulusta ja kello 16 on päivällinen. Päivällisen jälkeen vietetään hiljaista tuntia, jonka aikana lapset saavat rauhassa tehdä läksynsä tai muuten vaan rauhoittua

5 5 koulupäivän jälkeen. Iltapala on kello 19 ja vanhempien lasten kotiintuloaika on kello 21. (A. Rossi, henkilökohtainen tiedonanto ) Vapaa-ajan toiminta ja harrastukset ovat tärkeä osa lasten ja nuorten elämää ja hyvinvointia ja Nikinharjussa pyritäänkin siihen, että lapset voivat joko jatkaa mahdollisia harrastuksiaan tai aloittaa uusia harrastuksia. Lapsille ei kuitenkaan järjestetä varsinaista vapaa-ajan toimintaa vaan heidät pyritään ohjaamaan seurakunnan, urheiluseurojen, kaupungin ja muiden organisaatioiden järjestämän harrastustoiminnan pariin. Laitoksesta löytyy kuitenkin harrastustilat, sauna ja uima-allas. Uima-allasta tosin kunnostetaan tällä hetkellä eikä se ole lasten ja nuorten käytössä, mutta tiistai on sen sijaan ollut uimalapäivä, jolloin kaikki halukkaat pääsevät uimaan Hyvinkään uimahallille. (A. Rossi, henkilökohtainen tiedonanto ) 2.2 Lastensuojelulaitoksista yleisesti Kodin ulkopuolelle sijoitettuna vuonna 2007 oli lasta ja nuorta, ja vuodesta 2006 sijoitettujen määrä kasvoi 285:lla lapsella ja nuorella. Sijoitusten kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina 2-5 prosentin vuosivauhtia ja vuoden 2007 kasvuprosentti oli 1,8. Yhteensä alle 18-vuotiaista lapsista oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 1,2 %. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos Lastensuojelu ) Nikinharju sijaitsee Hyvinkäällä, jossa laitoshuollossa elävien lasten ja nuorten osuus vastaavasta ikäryhmästä vuonna 2007 oli 1,4 % (Kodin ulkopuolelle sijoitetut ja avohuollon piirissä olleet lapset ja nuoret vuosina kunnittain ja maakunnittain ). Lastensuojelun tarvetta aiheuttavat vanhempien päihteiden käyttö, kasvatusvaikeudet, psyykkiset ongelmat sekä lasten hoidon laiminlyönti. Lastensuojelua saatetaan tarvita myös silloin, kun lapsella on merkittäviä sopeutumis- tai kouluvaikeuksia, huumekokeiluja, alkoholinkäyttöä tai rikollisuutta. Palvelujen järjestämisestä kunta on tarvittaessa yhteistyössä muiden kuntien, kuntaliittojen tai muiden palveluja tarjoavien järjestöjen, yhteisöjen tai laitosten jollainen Nikinharju on kanssa. Yksilö- tai perhekohtaisen lastensuojelun tärkeimpiä periaatteita ovat lapsen etu, perhekeskeisyys, optimaalisuus kaikissa lastensuojelun toimissa sekä hienovaraisuus. Kodin ulkopuolisen sijoittamisen on oltava lapsen edun mukainen. (Häkkinen 1999, 94.) Matti Mikkola ja Jarkko Helminen kuvaavat lastensuojelua ja sen toimintaympäristöä lastensuojelulain ja kunnan kautta siten, että he asettavat niille kolme erilaista tehtävää. Ensimmäinen rakenteellinen ja yhteiskunnallinen tehtävä osoitetaan koko kunnalle. Kunnalla on velvollisuus vaikuttaa lapsen kasvuoloihin, jotta ne edistäisivät tervettä ja turvallista lapsuutta ja toisaalta minimoivat lapsen kehitystä uhkaavat riskitekijät. Toinen tehtävä on

6 6 yhteisö- ja perhetasoinen tehtävä, mikä tukee lapsen kehitystä ja kasvamista erilaisin palveluin ja tukitoimin ja kehittää samalla näitä palveluita. Kolmantena tehtävänä toimii yksilö- ja perhekohtaisten lastensuojelulain tarkoittamien erityisten tukitoimien toteuttaminen ja viime kädessä lapsen kasvatuksen ja kehityksen ottaminen yhteiskunnan vastuulle, ja niin sanotun sijaishuollon järjestäminen silloin, kun lapsen omat vanhemmat eivät sitä voi tuettunakaan toteuttaa. (Rousu 2007, 51.) Lastenkoti tarjoaa siis monenlaisia palveluja lapselle. Se mahdollistaa peruspalvelut kuten neuvolan, päivähoidon tai koulun, ja toimii myös perhe ja yksilökohtaisesti tarjoamalla avohuollon tukitoimenpiteitä, kodin ulkopuolista huoltoa, ja jälkihuoltoa. Lastenkoti toimintaympäristönä vaikuttaa huolenpidon kautta siihen, että lapsi on terve, minkä lisäksi se torjuu köyhyyttä ja asunnottomuutta, ja tukee vanhemmuutta. Lastenkoti varjelee lapsuutta ja pitää yllä ihmisarvoista elämää (Rousu 2007, 52.)

7 7 3 TYÖVÄLINEEN ESITTELY JA TEORIAA Puuhapaketti on 119-osainen, kymmenestä A4-kokoisesta ohjekortista ja 109 A5-kokoisesta ohjekortista koostuva tekemistä sisältävä paketti. Siihen sisältyvät tekemiset ovat laululeikit ja lorut, sisäleikit, ulkoleikit, musiikkimaalaus, askartelu, muovailu, leipominen, luontotekeminen, sadutus ja tunnekortit. Kutakin tekemistä varten on yksi A4-kokoinen ohjekortti, jossa on mainittu tekemisen tarkoitus, tarvittavat välineet, sisältö ja ohjeet. Kolmessa tekemisessä ainoa ohjekortti on tämä A4-kokoinen kortti ja seitsemässä tekemisessä on isomman ohjekortin lisäksi tarkempaa ohjetta sisältävää korttia. Iso ja pienet ohjekortit on kiinnitetty toisiinsa avainrenkaalla, jotta ohjeita olisi helppo selata. Sisältö on suunniteltu Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin (2005) julkaisemissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esiteltyjen lapselle ominaisten toimintatapojen perusteella. Nämä tavat ovat leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja tutkiminen. Työvälineessä ja sen teoriassa on otettu huomioon myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sisällölliset orientaatiot, joita ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen ja eettinen sekä uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio. Teorian pääpaino on kuitenkin lapsen ominaisissa toimintatavoissa, väline ei suoranaisesti tähtää sisällöllisten orientaatioiden takuuvarmaan toteutumiseen, jotta välineen luonne ei olisi liian opetuksellinen. Lastensuojelulasten oppimis- ja toimintaedellytykset eivät kuitenkaan vastaa niin sanottujen normaalien lasten edellytyksiä. 3.1 Leikkiminen Leikki mainitaan Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa: "Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin." (UNICEF SUOMI - Lapsen oikeuksien sopimus kokonaisuudessaan ) Samoin se mainitaan Lapsen oikeuksien julistuksessa: "Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen." (UNICEF SUOMI - Lapsen oikeuksien julistus ) Nämä ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä asiakirjoja, ja Suomi on sitoutunut noudattamaan niitä, joten ne tukevat leikin merkityksellisyyttä. Leikissä lapsi on aktiivinen kokija ja tekijä, joka voi itse vaikuttaa leikin kulkuun ja näin ollen leikki tukee lapsen osallisuuden kokemusta. Leikkiä on melko vaikea määritellä, sillä se ei

8 8 merkitse kaikille samaa asiaa. Yhteistä on kuitenkin se, että leikki tuottaa iloa ja tyydytystä, useimmiten se on itseisarvo eli lapset leikkivät leikkimisen itsensä vuoksi. Leikki on kuitenkin tuloksellista ja tavoitteellista: vaikka lapsi ei yleensä leikikään oppiakseen, hän oppii leikkiessään. Vertaisryhmä on merkittävässä roolissa leikin kulun kannalta, sillä leikki on aina luonteeltaan sosiaalista. Leikki muuttuu ja kehittyy lapsen iän ja kehitystason mukaan. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, ) Pienten lasten leikki tapahtuu usein aikuisten vuorovaikutuksen tuella ja lapsen luontaisen aktiivisen tutkimisen seurauksena. Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana toiminta- ja esineleikit ovat yleisimpiä, ne ovat lyhytkestoisia ja teemat vaihtuvat nopeasti. Toisen ikävuoden alkupuolella lapsi aloittaa symboliset leikit eli kuvitteluleikit. Aluksi symbolisessa leikissä lapsi suuntaa toiminnot itseensä, mutta pikku hiljaa hän alkaa suunnata niitä toisiin ihmisiin. Kolmivuotiaat ja sitä vanhemmat lapset kiinnostuvat rakenteluleikeistä, ja leikin kesto pitenee muun muassa sen mukaan mitä vanhempi lapsi on. Yli kolmevuotiaat aloittavat myös roolileikkien leikkimisen, esikouluikäisten roolileikit ovat jo huomattavasti suunnitelmallisempia kuin pienempien lasten ja leikin kesto pitenee. Isommille lapsille sääntöleikit kuten esimerkiksi erilaiset pelit - ovat mieleisiä. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen & Ruoppila 2007, ) Leikit on lapsen luovaa toimintaa, sillä niissä lapsi jäljittelee ja yhdistelee luovasti kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Näin ollen kaikki mikä lapsen leikissä näkyy, on lapselle merkityksellistä jollakin tapaa, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei näkyisikään leikissä. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 21.) Leikin avulla lapsi siis voi oppia, käsitellä sisäistä maailmaansa ja tunteitaan ja kertoa jotain itsestään ja esimerkiksi perheestään. Hän oivaltaa uusia asioita itsestään, näkee uusia näkökulmia sekä selkiinnyttää minäkuvaansa ja itsetuntoaan ja leikissä lapsi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Toiminta ja tekeminen, aikuisen näkökulmasta katsottuna "pelkkä leikki" on arkipäivän terapiaa, leikki on lapsen tapa sopeutua ympäristöstä ja itsestä tuleviin paineisiin ja etsiä niille luovia ratkaisuja. (MLL Leikki ) Täten leikki voi olla siis hyvinkin henkilökohtainen ja etenkin lastensuojelulaitoksessa olevien lasten leikkiä tulisi käsitellä varoen, koska leikit voivat sisältää arkojakin asioita. Puuhapaketin avulla yritämme saada lapsia innostumaan leikistä ja tehdä leikistä yhden voimavaran lapsille. Pienemmillä lapsilla ei välttämättä ole kielellistä valmiutta ilmaista tunteitaan, joten eri leikkimuotojen avulla Puuhapaketin avulla pyritään siihen, että jokaisella on mahdollisuus käsitellä turvallisesti omia tunteitaan leikin välityksellä. Kasvattajien tulee antaa lapsille mahdollisuus leikkiin ja siihen kuuluvaa vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia, mutta tavoitteellinen ja onnistunut leikki tarvitsee kuitenkin suoraa ja epäsuoraa ohjausta. Kasvattajat pystyvät toiminnallaan vaikuttamaan leikkiin monilta osin ja leikin tuoma tyydytys onkin pitkälti riippuvainen kasvattajien toiminnasta. Epäsuoralla

9 9 ohjauksella tarkoitetaan sitä, että aikuinen voi rikastuttaa muuten lasten ehdoilla etenevää leikkiä erilaisilla välineillä ja mielikuvilla. Kasvattajan tulee antaa kuitenkin lapsen omalle ajattelulle ja luovuudellekin tarpeeksi tilaa, sekä antaa mahdollisuus myös hetkellisille rajuillekin leikki-ideoille, jotka ovat lapsesta lähtöisin. On tärkeää, että kasvattaja arvostaa lasten leikkiä ja osoittaa sen kuuntelemalla lapsia. Kasvattaja voi siis kommunikoida kielellisesti lasten kanssa, vaikka olisikin vain ulkopuolisena havainnoijana. Oppimisen näkökulmasta leikillä on suuri merkitys etenkin lasten kuvittelun kyvyn, sosiaalisten taitojen, toisen asemaan asettumisen, kielen oppimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta, ja kasvattajan tulee ymmärtää se ja omalla toiminnallaan tukea sitä. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, ) Ryhmän pohdintojen mukaan leikin merkitys voisi olla Nikinharjussa huomattavasti suurempi, sillä siellä lasten kehitystasot eivät välttämättä vastaa ikäkautta ja lasten kehitys voi olla hyvinkin paljon jäljessä. Leikin avulla näitä taitoja voitaisiin kehittää ja ylläpitää vaikeassakin elämäntilanteessa, koska leikki on lapselle luontainen tapa kohdata ja käsitellä asioita. Etenkin jos ja kun leikki tapahtuu kasvattajan ohjauksessa, sen ei pitäisi vahingoittaa ketään ja sen avulla voitaisiin tukea lapsia ja lisätä heidän osallisuuttaan, ymmärrystään ja kykyään käsitellä omaa tilannettaan Laululeikit ja lorut Tutkimusten mukaan musiikki on tärkeä osa lapsen tasapainoista kasvua ja se toimii lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen edistäjänä, siksi musiikki on hyvä leikkiin innostaja. (Karimäki 2005, 38.) Laululeikit on valittu osaksi Puuhapakettia, koska näitä leikkiessään lapsi käyttää hyväkseen useampaa eri kehityksen osa-aluetta, kuten esimerkiksi motoriikkaa ja kieltä. Koska lapsi joutuu käyttämään useampaa osa-aluetta samaan aikaan, laululeikit tukevat kehitystä monipuolisesti. Laululeikit mahdollistavat myös yhdessäolon, läheisyyden ja osallisuuden. Laululeikit tukevat erityisesti Nikinharjun lapsia, koska heillä on ryhmän havaintojen mukaan havaittavissa selkeää läheisyyden kaipuuta ja tunne-elämän ongelmia. Leikit vaikuttavat lapsen fyysiseen sekä sosiaaliseen kehitykseen yhdessäolon ja tekemisen kautta. Näihin leikkeihin kuuluvat esimerkiksi sormileikit, sylileikit ja lorutukset. Lorujen ja riimien avulla mahdollistetaan puhemotoriikan harjoittelu hauskalla ja lapsia motivoivalla tavalla. Tämä edistää artikulaatiota sekä selkiyttää lapsen puheilmaisua. Laulujen, lorujen, riimien ja runojen rytmisyys on lapsia innostava elementti ja se helpottaa kielen käyttöä. Laululeikit ja lorut vahvistavat kielellisiä taitoja, koska lapset toistavat sanoja, ja musiikki tai laulu tukee sanojen oppimista ja muistamista. (Pihlaja & Viitala 2004, 203.) Nikinharjun lapsilla on ryhmän havaintojen ja Nikinharjun henkilökunnan mukaan vaikeuksia kielellisissä ja motorisissa taidoissa, joten laululeikit ja lorut ovat oivallisia vahvistamaan näitä taitoja. Usein lapsella, jolla on ongelmia kielen kehityksessä, on ongelmia myös muilla osa-alueilla kuten muistissa, motoriikassa, havaintotoiminnoissa ja

10 10 tarkkaavaisuudessa. Kielihäiriö voi haitata myös niitä osa-alueita, joihin lapsella olisi periaatteessa normaalit lähtökohdat kuten esimerkiksi kognitiiviset päättelytaidot, itsetunto ja sosiaaliset taidot. (Pihlaja & Viitala 2004, 200.) Puuhapaketissa on kymmenen A5-kokoista vaaleanpunaista laululeikki- ja lorukorttia, joissa on laulujen sanat ja ohjeet leikkeihin. Laulu- ja loruleikeissä ohjeet ovat kahdella palstalla, vasemmalla laulun sanat ja oikealla kullakin rivillä leikin ohjeet. Lähteenä leikkeihin on käytetty sekä ryhmäläisten itsensä jo aiemmin tuntemia leikkejä että Olli Aulion (2004) teosta Suuri leikkikirja Yli 2000 leikkiä, jonka tarkemmat tiedot löytyvät lähdeluettelosta. Laululeikkien ja lorujen ohjeet löytyvät liitteestä Sisäleikit Leikki on välttämätöntä niin lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle kuin kognitiivisellekin kehitykselle. Leikkiessä kehittyvät kieli, syy-seuraus-ajattelu, luova ajattelu, ongelmanratkaisutaito, assosiatiivisuus ja kyky erottaa ulkoinen todellisuus leikistä. Lapsi oppii leikkiessään myös esineiden käsittely- ja toimintatapoja, yhteistoimintaa ja sääntöjä sekä tunteiden säätelyä. Leikki parantaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä sekä opettaa ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta, moraalia ja arvoja sekä vastaanottamaan empatiaa toisilta leikkijöiltä. (MLL Leikki ) Juuri edellä mainituissa taidoissa Nikinharjun lapsilla on muun muassa vajavaisista kehitysolosuhteistaan johtuen paljon ongelmia ja niiden kehittäminen on hyvin tärkeää. Sisäleikeissä toteutuu osallisuus yhdessäolon ja itsensä toteuttamisen avulla. Nämä leikit - siinä missä leikit yleensäkin - tukevat lapsen kehitystä ja Nikinharjun lasten arkea. Halusimme sisällyttää välineeseemme niin sisä- kuin ulkoleikitkin, sillä ne mahdollistavat leikin erilaiset muodot ja tukevat näin ollen lasten kehitystä mahdollisimman monipuolisesti. Lisäksi leikkiä voi toteuttaa ryhmässä ryhmän ehdoilla tai pelkästään yhden lapsen kanssa tämän sen hetkisen tilanteen huomioon ottaen. Sisäleikit keskittyvät enemmän vuorovaikutukseen, yhdessäoloon ja osallistumisen toteuttamiseen. Sisäleikit ovat lyhytkestoisia leikkejä, joita voi toteuttaa kahden kesken tai pienessä ryhmässä, koska suurien ja keskittymistä vaativien leikkien toteuttaminen on Nikinharjussa äärimmäiseen hankalaa ja onnistumisen kannalta hyvin epätodennäköistä. Tähän seikkaan vaikuttavat suuresti lasten voimakkaasti vaihtelevat mielialat ja sen hetkinen osastolla vallitseva ilmapiiri. Puuhapaketti sisältää kymmenen sisäleikkiä, jotka ovat vaaleanoransseilla korteilla. Paketissa on yksi A4-kokoinen ohjekortti ja kymmenen A5-kokoista korttia. Lähteenä on käytetty sekä ryhmäläisten ennestään osaamia leikkejä että laululeikkien ja lorujen yhteydessä mainittua

11 11 Olli Aulion (2004) teosta Suuri leikkikirja Yli 2000 leikkiä. Sisäleikkien ohjeet löytyvät myös liitteestä Liikkuminen Päivittäisen liikunnan merkitys on erittäin suuri lapsen elämässä, sillä se voidaan nähdä niin hyvinvoinnin kuin terveen kasvunkin perustana. Liikkuminen antaa lapselle mahdollisuuden kokea erilaisia tunteita ja kokemuksia, joista lapsi voi oppia jotain uutta. Liikkuminen lisää myös lapsen motorista osaamista ja kehitystä sekä tietoisuutta omasta kehostaan ja sen hallinnasta. Kun lapsi kokee hallitsevansa kehoaan, hänen itsetuntonsa kehittyy. Liikkumisen myötä tulevat kokemukset ovat merkittäviä lapsen elämässä ja etenkin onnistumisen kokemukset antavat lisälujuutta lapsen itsetunnolle. Liikkuminen antaa myös mahdollisuuden lapsen itsenäiselle ajattelulle, tunteiden käsittelylle sekä itseensä, muihin ihmisiin ja ympäristöönsä tutustumiselle. Jotta liikkumisesta tulisi jatkuva elämäntapa, sitä tulisi harjoittaa varhaislapsuudesta lähtien. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 23.) Lapsen kannustaminen ja innostaminen päivittäiseen liikkumiseen on kasvattajien tärkeä tehtävä, ja helpoiten se tapahtuu luomalla lapselle virikkeellinen, liikkumiseen kannustava ympäristö ja vähentää tekijöitä jotka hankaloittavat liikkumista. Etenkin lasten, jotka eivät liiku oma-aloitteisesti ja säännöllisesti, kannustaminen on tärkeää. Ohjatun liikkumisen merkitys on myös suuri, sillä kasvattajien tulee voida havainnoida lasten motorista kehitystä. Ohjatun liikkumisen avulla voidaan myös ohjata lasta sellaisen liikkumisen pariin, joka edistää juuri hänen kehitystään ja tarpeitaan ja näin ollen liikkuminen on myös tavoitteellista. Kun lapsen motorisia taitoja havainnoidaan yksilökohtaisesti, löydetään myös seikkoja joissa lapsi tarvitsee tukea. Lapsen mahdollisuudet oppia lisääntyvät, kun motorinen aktiivisuus yhdistetään toimintaan ja opetukseen. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, ) Lapsen varhaiskasvatusympäristön tulisi olla sellainen, että lapsi kokee luonnollista kiinnostusta ja intoa liikkumista kohtaan, liikkumisen tulee herättää lapsessa myönteisiä kokemuksia ja halun liikkua. Ympäristön, kuten esimerkiksi puiston tai pihan, tulee olla virikkeellinen ja sopivan haasteellinen mutta samalla kuitenkin turvallinen, jotta lapsen into liikkumiseen ja leikkimiseen herää. Ympäristön turvallisuus on tärkeä etenkin siksi, että lapsi voi myös omaehtoisesti tai vertaisryhmän kanssa liikkua eikä aina tarvitse aikuista rinnalleen. Tällainen ympäristö motivoi lasta kokeilemaan ja kehittämään omia kykyjään ja oppimaan uusia asioita. Liikkumisessa on tärkeää myös hyödyntää ympäristön monipuolisuus ja sen mahdollisuudet, esimerkiksi lähistön luontoa ja erilaisia liikunta- ja ulkoilupaikkoja ei tulisi jättää hyödyntämättä. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 23.)

12 12 Puuhapaketin tehtävä on kannustaa liikkumiseen ja tuoda esiin erilaisia liikkumisen muotoja. Nikinharju sijaitsee paikalla, jossa luonto ja metsä ovat lähellä, joten sitä on helppo hyödyntää houkuttimena liikkumiselle. Nikinharjun pihalla on myös tilaa erilaisille peleille ja leikeille, joten eri liikkumismuodot ja -mahdollisuudet ovat melko helposti toteutettavissa Ulkoleikit Puuhapaketin ulkoleikit liittyvät olennaisesti liikuntakasvatukseen. Liikuntakasvatus ei rajoitu ainoastaan kysymyksiin siitä, miten liikuntaa opetetaan tai miten liikuntaan kasvatetaan, vaan siihen kuuluvat kaikki kasvatusta edistävät toimenpiteet, joissa liikunta on osallisena. Keskeiset liikuntakasvatuksen tavoitteet ovat liikuntaan kasvattaminen ja liikunnan avulla kasvattaminen. (EDU Mitä liikuntakasvatus on ) Nikinharjuun suunnitellun Puuhapaketin osalta olennaisempaa on liikuntaan kasvattaminen, sillä se on sellaisten tietojen, taitojen ja asenteiden synnyttämistä, että henkilö niiden varassa pystyy ja haluaa harrastaa vapaaehtoisesti liikuntaa (EDU Liikuntaan kasvattaminen ). Kasvattajien suhtautuminen liikuntaan on ratkaisevan tärkeää, joten tietoinen liikunnan harrastaminen on ensiarvoisen tärkeää (Hermanson 2007, 95). Nikinharjun lasten kotioloissa on saattanut olla puutteita juuri näiltä osin ja heille yksinkertaisetkin arki- ja hyötyliikuntaan liittyvät saattavat olla outoja ja vieraita. Liikkumalla lapsi hahmottaa kehoaan ja suhdettaan ympäröivään maailmaan. Jos vilkkaalla lapsella ei ole mahdollisuuksia energiansa purkamiseen, hän turhautuu ja alkaa sen vuoksi käyttäytyä häiritsevästi. Liikunnan tarpeensa tyydyttänyt lapsi nukkuu yleensä riittävästi ja rauhallisesti ja levänneenä hän jaksaa paremmin. Tästä hän saa positiivista palautetta ja voi siten paremmin, ja täten liikuntataidot parantavat lapsen minäkuvaa ja itseluottamusta. (Hermanson 2007, 94.) Suomalaiset lapset leikkivät vauhdikkaita, hengästyttäviä leikkejä noin puolitoista tuntia päivässä ja tämä aika näyttäisi riittävän siihen, että leikeillä on fyysistä kuntoa ja kestävyyttä kasvattava vaikutus. Lasten mahdollisuuksilla vauhdikkaisiin leikkeihin ja liikuntaan on ravitsemuksen ohella keskeinen rooli myös kehittyneissä länsimaissa yleisemmäksi tulevan ylipaino-ongelman ehkäisyssä. Fyysistä aktiivisuutta vaativilla leikeillä on keskilapsuudessa myös tärkeä sosiaalinen merkitys: leikit auttavat lapsia arvioimaan omia voimiaan ja taitojaan suhteessa ikätovereihin. (Nurmi ym. 2007, 77.) Näitä mahdollisuuksia pyritään Puuhapaketin ulkoleikkiosion avulla tarjota myös Nikinharjun lapsille, joilla on riski ohjatun toiminnan riittämättömyyden vuoksi laitostua.

13 13 Ryhmän Nikinharjussa harjoittelua suorittaneiden kahden jäsenen havaintojen mukaan Nikinharjun lapsilla on kielellisessä kehityksessä ongelmia ja usein näihin liittyy motorisia vaikeuksia (Pihlaja & Viitala 2004, 257). Tämän vuoksi Puuhapaketin ulkoleikit on suunniteltu tukemaan motoristen taitojen kehitystä niin karkea- kuin hienomotoriikan osalta. Leikeissä harjoitellaan muun muassa kävelemistä, juoksemista, kiinniottamista ja hyppäämistä, ja erilaisissa maastoissa liikkuessaan lapsi saa monipuolista harjoitusta liikkumistaitoihinsa ja maaston korkeuserot ja epätasaisuus harjoittavat niin tasapainoa laajemmin kuin kehon hallintaakin (Pihlaja & Viitala 2004, 272). Hienomotorisista taidoista leikit vahvistavat muun muassa suuntien hallitsemista, oikeita liikkeitä ja oikeaa järjestystä sarjan tuottamisessa. Ulkoleikkejä varten Puuhapaketissa on yksi punainen A4-kokoinen kortti sekä 10 punaista, A5- kokoista ohjekorttia, joissa olevat ohjeet löytyvät liitteestä Taiteellinen kokeminen Eri taideaineisiin liittyvien elämysten, kokemusten ja oppimisen kautta kehittyy merkittävä osa lapsen persoonallisuudesta. Lapselle merkitykselliset taiteelliset peruskokemukset syntyvät kädentaitoja sekä lasten kirjallisuutta vaalivissa lapsen kasvuympäristöissä musiikillisen, kuvallisen, tanssillisen ja draamallisen toiminnan kautta. Taiteellisten kokemusten lumous sekä intensiivisyys virittävät lasten toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että hyvälle taidekokemukselle on usein ominaista antaumuksellinen innostus, harras syventyminen, määrätietoisuus sekä yhteisesti jaettu tyytyväisyys onnistumisesta. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 23.) Taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa on eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä sekä tuntemuksia sekä oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä ja tuoksuja. Lisäksi taiteen avulla lapsi voi tehdä ajatuksistaan konkreettisia tuotoksia. Lapsen luovuutta, mielikuvitusta, itseilmaisua ja ajattelun taitoja harjaannutetaan muun muassa tekemällä kuvia sekä havainnoimalla luontoa ja ympäristöä. Lapsi pääsee kokeilemaan taitojaan myös liikkumalla, tanssimalla, valmistamalla käsin erilaisia esineitä sekä draamaharjoituksilla. Lisäksi luovassa taidetoiminnassa yhdistyvät lapsen kehityksen kaikki alueet motorinen, kognitiivinen ja sosioemotionaalinen. Itseään taiteen kautta ilmaiseva lapsi tulee koko ajan tietoisemmaksi omista tuntemuksistaan ja näin kehittää omaa itsetuntemustaan. Taiteen kiehtovin puoli on kuitenkin siinä, että se antaa lapselle mahdollisuuden kokea mielikuvitusmaailma ilman rajoja, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 23.)

14 14 Taiteeseen sisältyy myös lapsen oppimiseen ja harjoitteluun liittyvää säännönmukaisuutta. Sekä yksin että osallistuessaan erilaisiin tuotoksiin yhdessä muiden kanssa lapsella on mahdollisuus nauttia taiteesta, taidoista ja ilmaisusta. Lisäksi taiteellisen tekemisen ja kokemisen kautta lapsi kehittyy sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Taiteella on suuria mahdollisuuksia auttaa lasta havainnoimaan omia sekä muiden tunteita ja tunnereaktioita. Mitä taitavampi lapsi on empatiakyvyiltään, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selvitä elämässä. Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat myös lapsen myöhemmät valinnat ja taidemieltymykset. Lisäksi se luo pohjan hänen kulttuurilliselle arvostukselleen. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 24.) Kasvattajayhteisö kuten koti tai koulu mahdollistaa lapsen taiteellisen ilmaisemisen ja kokemisen lapsen omia persoonallisia havaintoja ja valintoja huomioiden sekä kunnioittaen. Kasvattaja antaa aikaa, tilaa ja rauhaa lapsen omalle luovuudelle ja mielikuvitukselle. Taidetoiminnot tarjoavat lapsille mahdollisuuksia itseilmaisuun ja aikuisen tehtävä on luoda työskentelyn puitteet, turvata kiireettömyys ja nostaa esiin tulokset. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aikuisen on tarjottava lapselle välineet ja tila harrastaa taide- ja taitoaineita ja antaa lapselle se aika työskennellä jonka lapsi itse tarvitsee. Aikuisella on myös suuri rooli rohkaisijana ja positiivisen palautteen antajana. Tärkeää on, että töistä keskustellaan ja että ne laitetaan esille, koska positiivinen palaute tukee lapsen itsetuntoa. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 24.) Ilo yhdessä tekemisestä yhdistettynä luovien ajatuksien kanssa ohjaa kokonaisvaltaisten toiminnan prosessien ajankäyttöä ja toteutusta. Lapsella pitää olla mahdollisuus toimia monipuolisesti taiteen eri alueilla. Hänen tulee saada esimerkiksi maalata, piirtää, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella tai keksiä satuja ja runoja. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 24.) Puuhapakettiin on valittu taiteellisia osia edellä mainittujen perustelujen vuoksi. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja ilmaisee itseään omalla tavallaan. Taidevälineet eivät rajaa lapsen ilmaisua tiettyyn muottiin vaan antavat tilaa lapsen luovuudelle ja ilmaisulle. Pitkällä aikavälillä ajatellen taiteen avulla voidaan myös vaikuttaa eri kehitysalueisiin kuten fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen, sensitiiviseen ja sosiaaliseen. Taidemenetelmien käyttäminen harjoittaa motoriikkaa - esimerkiksi käsien ja sormien liikettä ja hallitsemista. Psyykkistä kehitystä taide tukee esimerkiksi musiikin mukaan maalaamisesta syntyvän tunneelämyksen avulla. Kognitiivinen kehitys tukee ajatuskykyä, kykyä vastaanottaa stimulaatiota ja oppia uusia asioita. Kognitiivisen tavoitteet toteutuvat esimerkiksi rohkaisemalla mielikuvituspiirtämiseen ja piirtämiseen muistojen pohjalta. Sensitiiviset tavoitteet taas liittyvät epäröinnin, epävarmuuden ja epäonnistumisen vähentämiseen ja pelon voittamiseen. Sosiaaliset tavoitteet toteutuvat vuorotoiminnassa. Toimelias lapsi oppii yksinkin uusia

15 15 asioita, mutta sosiaalisuus kehittyy vain muiden joukossa. Kuvaamataitoa harrastaessa lapselle annetaan mahdollisuus työskennellä yhdessä myös aikuisen kanssa pienessä ja suuressa ryhmässä, mikä on tärkeä vaihe sosiaalisuuden oppimisessa, mutta yhtä tärkeää on kuitenkin antaa lapselle mahdollisuus työskennellä yksin. Tämä johtuu siitä, että eritasoiset lapset työskentelevät eri tavoin eikä välineen ole tarkoitus kannustaa ns. pakkososiaalisuuteen. (Issakainen & Törmä 1992, 6-13.) Koska tilanteet ja ilmapiiri ovat muuttuvia Nikinharjussa, on tärkeää että suunnittelemamme toiminta voidaan toteuttaa joko ryhmässä tai kahden kesken Musiikkimaalaus Yksi valitsemistamme taiteen menetelmistä on musiikkimaalaus, jossa kuvataan tunteita ja ajatuksia, jotka ovat heränneet musiikin kuuntelusta ja joita ilmaistaan piirtämällä tai maalaamalla. Lapsen itsensä ja muiden on helpompi ymmärtää lapsen kokemusta, kun sisäinen kokemus saadaan silmin havaittavaksi. Musiikki synnyttää lapsissa erilaisia psyykkisiä merkityskokonaisuuksia ja mielikuvia, jotka ovat vain lapsen ymmärrettävissä. Musiikkimaalauksen avulla voidaan avata ristiriitoja ja selkiyttää omaa tilannetta ja kriisiä. (Ahonen 2000, ) Musiikki on valittava huolellisesti, koska sen tarkoitus on virittää lapsi ilmaisemaan itseään ja musiikkia kuvallisesti sekä herättää mielikuvia. Olennaista on muistaa, että prosessi on aina tuotosta tärkeämpi musiikkimaalauksessa. Kuvan tuottaminen ja musiikillinen kokeminen ovat henkilökohtaisia tapahtumia ja on tärkeää, ettei lapsen tuotoksia ja ilmaistuja kokemuksia arvioida kriittisesti. (Hongisto-Åberg, Lindeberg-Piiroinen & Mäkinen 1993, 105.) Musiikkimaalaus mahdollistaa rauhoittumisen, vuorovaikutuksen ja keskustelun ja sen kautta on turvallista purkaa omia tunteita ja ajatuksia. Musiikkimaalaamisen avulla voidaan myös sanoittaa tunteita ja ajatuksia, jotka on hyvä sanoa ääneen. Lasten tuotoksien analysointi pitää kuitenkin jättää asian koulutuksen saaneelle henkilölle. Musiikkimaalaus voi toimia itsetarkoituksena, mutta koulutustaustasta huolimatta musiikkimaalausta voi käyttää myös luovana ja purkavana toimintamuotona. (Musiikkimaalaus ) Musiikkimaalaamisen toteuttamiseen tarvitaan musiikkia tai piano. Lisäksi tarvitaan vesivärejä, vesikupit ja vähintään A4-kokoisia paperiarkkeja. Maalaustasot on hyvä suojata sanomalehdillä tai muovisilla liinoilla mahdollisen sotkun takia. Tämä on muistettava erityisesti työskennellessä pienten lasten kanssa. (Musiikkimaalaus ) Varsinainen tuokio voi kestää puolesta tunnista eteenpäin. Tämä riippuu siitä, kuinka paljon osallistujat haluavat maalata ja kuinka paljon on aikaa. Suositeltavana voisi pitää 5-10 kappaleen

16 16 kuuntelemista. Tuokiossa voi myös kokeilla soittaa jotain pitkää kuunnelmaa - kuten esimerkiksi musikaalia tai luonnon ääniä. (Musiikkimaalaus ) Lastensuojelulapset ovat taustaltaan traumatisoituneita ja musiikkimaalaus voi olla yksi tapa käsitellä näitä traumoja, vaikka Puuhapaketissa ei olekaan keskeistä terapeuttisuus jo pelkästään musiikkimaalauksen vetäjän terapeuttisen osaamisen puuttumisen vuoksi. Helsingin Sanomien artikkelissa Gazan sota jätti lapsiin syvät arvet ( ) mainitaan piirtämisen olevan tarinan kerronnan ja näyttelemisen ohella yksi väylä traumojen käsittelyyn: "Olennaista on, että traumaattinen kokemus tulee jaetuksi. Turvallisen aikuisen kanssa niitä voidaan käydä läpi muistoihin voidaan palata, mutta niitä ei koeta enää kuolemanvaarallisiksi." Tätä voidaan varmastikin soveltaa kaikenlaisiin traumoihin, koska piirtäminen on useimmille lapsille mieleistä ja luontaista puuhaa. Traumojen kuvittamisen tai niistä puhumisen tulee kuitenkin lähteä lapsesta eikä se ole musiikkimaalauksen tavoite. Menetelmänä musiikkimaalaus sopii Nikinharjun arkeen käytettäväksi, koska se ei ole sidottu tiettyyn kestoon. Nikinharjun lasten keskittymiskyvystä ei ole takeita ja lasten vallitsevaan mielialaan vaikuttaa myös sen hetkinen tilanne osastolla. Lisäksi on mahdollista että lasten mielialat vaihtelevat suuresti. Jos lapset kuitenkin keskittyvät tekemiseen, heillä on mahdollisuus rauhoittua ja keskittyä omiin tuntemuksiinsa. Musiikkimaalausta varten Puuhapaketissa on yksi A4-kokoinen vaaleansininen kortti, jossa olevat ohjeet löytyvät liitteestä Askartelu Lasten töitä kehityksellisesti tarkasteltaessa voidaan saada tietoa siitä, pysyykö lapsi niin sanotun normaalin kehityksen rajoissa. Esimerkiksi neuvolapalveluissa lasten hahmottamiskyvyn kehitystä seurataan pyytämällä heitä piirtämään erilaisia kuvioita: esimerkiksi 3-vuotiaan lapsen oletetaan osaavan piirtää ympyrän. Askartelu ja erilainen piirtäminen vaativat tietyntasoista hahmottamisen kykyä ja hienomotoriikan hallitsemista, mikä kehittyy nimenomaan ja ainoastaan tekemisen kautta. (Rusanen & Torkki 2001, 90.) Koska Nikinharjun lapsilla on viivästymiä kehityksessä, oletuksena on, että askartelu voisi olla keino, jolla voidaan tukea ja viedä esimerkiksi motorista kehitystä eteenpäin ja saada vähitellen lasten taidot ja kyvyt ikätasoa vastaavalle tasolle. Askartelu on oiva keino tuottaa onnistumisen kokemuksia ja saattaa lapsia yhteen saman tekemisen äärelle. Lasten tuotokset saavat olla erinäköisiä eikä askartelussa tarvitse olla tiettyä mallia. Lasten on mahdollista saada onnistumisen kokemuksia ja mielihyvää pelkästä tekemisestä ja se innostaa lapsia luovaan toimintaan. Lasten osallisuus toteutuu heidän

17 17 toteuttaessaan itseään omalla persoonallisella tyylillään ja lasten yhteishenki paranee heidän puuhastellessaan yhdessä. Kuitenkin jos osastolla on sellainen tilanne ettei yhteistoiminta ole sillä hetkellä suotavaa, voidaan toimintaa toteuttaa lapsen kanssa kahdestaan, mikä taas tukee Nikinharjussa käytössä olevaa omahoitaja-mallia. Askarreltavat tuotokset on suunniteltu lasten erityisyyttä huomioiden. Puuhapaketissa on sellaisia askartelun muotoja, jotka eivät ole lapsille liian vaikeita, mutta jotka ovat kuitenkin tarpeeksi haastavia. Ne on suunniteltu lähtökohtaisesti vastaamaan lasten taitoja ja kykyjä, mutta kuitenkin siten, että kun toimintaa viedään eteenpäin, lasten taitojen on mahdollista kehittyä samanaikaisesti. Askartelussa yhdistyy perustaitojen harjoittaminen, vuorovaikutus ja myönteinen mieliala. Lapsi voi vaikuttaa siihen prosessiin ja lopputulokseen, ja menetelmän tehokkuus onkin itse toteutuksessa. Askartelua varten Puuhapaketissa on yksi A4-kokoinen ohjekortti sekä kymmenen A5-kokoista keltaista korttia, jossa olevat ohjeet löytyvät liitteestä Muovailu Muovailun avulla lapsi saa kinesteettisen kokemuksen ja käsin tekemisen kautta hän muun muassa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja sitä tulkitsemalla oppii myös itsestään. Lapsi ilmentää työskentelyssään ja tuotoksissaan omia kokemuksiaan ja mielikuviaan. Muovailu on lapselle myös turvallinen tapa purkaa energiaa ja tunteita. Muovailun prosessissa tekeminen on jännittävintä ja lapsen kehityksen kannalta oleellisempaa kuin itse tuotos. (Karppinen 2001, 107.) Muovailuun liittyy olennaisesti tuntoaisti, joka välittää laadullista tietoa ympäristöstä ja sen avulla lapsi erottaa esimerkiksi esineiden muotoja ja oppii sorminäppäryyttä vaativia toimintoja. Tuntoaisti auttaa käsittelemään esineitä siten, etteivät ne esimerkiksi putoa tai puristu rikki. (Tuntoaisti ja sen puutokset ) Tuntoaistin reseptorien avulla ihminen aistii kosketusta, painetta, kipua, kylmää, lämmintä ja värinää. Näiden kehoon kohdistuvien aistimusten avulla lapsi hahmottaa myös oman kehonsa ja sen ääriviivat sekä kokee lihasten ja luuston olemassaolon ja toiminnan. Tuntoaisti viestittävää myös monista kehoon kohdistuvista vaaratilanteista. (Aistien merkitys vuorovaikutuksessa ) Muovailua varten paketissa on yksi kirkkaansininen A4-kokoinen kortti, jossa olevat ohjeet löytyvät liitteestä Tutkiminen

18 18 Lapselle jo syntymästä saakka luontainen tapa oppia on tutkiminen, jonka kautta lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja samalla kokee osallisuutta kasvuympäristöönsä. Lapsen kokemusmaailma ja ympäristö innoittavat eri-ikäisiä lapsia tutkimiseen. Lapsi kokee, että hänen ihmettelynsä, pohdintansa, kysymyksensä ja toimintansa on merkityksellistä. Lapsi voi itsenäisesti ja yhdessä muiden kanssa kokeillen tutkia uusia asioita ja yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemuksen jatkumo ylläpitää ja vahvistaa oppimisen iloa. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 25.) Kasvattajan tehtävä on luoda tutkimiselle innostava, avoin ja kannustava ilmapiirin omilla asenteillaan ja toiminnallaan, ja he mahdollistavat lapselle monipuolisia, lapsen omaa mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia sekä antavat aikaa tutkimiselle ja ihmettelylle. Yhdessä lasten kanssa kasvattajat kannustavat ja ohjaavat lapsia hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tilanteissa kokeilemaan ja etsimään selityksiä maailman ilmiöihin. Oman toimintansa kautta kasvattajat tukevat lasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja mielikuvitusta. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 25.) Puuhapaketin idea on tarjota Nikinharjun aikuisille välineitä tällaiseen toimintaan. Paketin sisältö palvelee ammattikasvattajia antamalla arkeen konkreettisia välineitä lapsen oppimisen tukemiseen tutkimisen ja ihmettelyn kautta. Myönteinen ja kannustava varhaiskasvatusympäristö tukee lapsen tutkivaa toimintaa ja oppimista. Tällainen ympäristö on monipuolinen ja se tarjoaa lasten käyttöön runsaasti erilaisia lasten mielenkiintoa herättäviä materiaaleja ja välineitä. (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2005, 25.) Puuhapaketti on konkreettinen väline, erilaisia toiminnallisia tehtäviä ja toimintaideoita sisältävä laatikko, joten se tukee edellä luonnehdittua kuvausta myönteisestä ja kannustavasta kasvatusympäristöstä. Tutkimisteemaan liittyvät välineen osat ovat leipominen, sadutus, luontotekeminen sekä tunne-elämän kehittämiseen liittyvä korttitehtävä. Niistä on kerrottu seuraavissa alaluvuissa Leipominen Ruuanlaitto ja leipominen ovat osa kodin arkielämää ja Nikinharjun B-osasto on tilapäisesti siellä olevien lasten ja nuorten koti, joten kodinomaisen työskentelyn tuominen osaksi arkea on perusteltua. Valitsimme leipomisen ohittaen ruuanlaiton, koska ruoka tulee osastolle keittiöltä eikä osastolle täten valmisteta itse ruokaa. Leipomalla lapset ja nuoret voivat yhdessä valmistaa esimerkiksi jälkiruuan tai välipalan tai osan siitä. Leipomisohjekorteissa on ohjeet 15:ttä erityyppistä makeaa ja suolaista syötävää sekä kylmää ja kuumaa juomaa varten, joita ovat dippikasvikset, hedelmäjuoma ja salaatti, jäätelökaakao, suklaamuffinssit, omenapiirakka, tiikerikakku, pikkupullat, sämpylät, juustoteeleivät, mansikka-banaanipirtelö,

19 19 omenakiisseli, lämpimät voileivät, pannukakku ja mansikka-vaniljarahka." "Jälkiruoka on nimensä mukainen ja sitä nautitaan vasta jos eturuokaa on ainakin maistettu" (Kinnunen 1999, 80) ja esimerkiksi juuri tämän Nikinharjun ohjaajat voivat opettaa lapsille ja nuorille leivonnan yhteydessä. Samoin ohjeet on suunniteltu erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi arkisemman tai juhlavamman iltapalan yhteyteen, joten niiden kautta voidaan käydä keskustelua myös erilaisista juhlapäivistä. Kinnunen (1999, 79-80) kirjoittaa "osaston parantavasta arjesta" ja mainitsee ruualla olevan monta merkitystä. Hän viittaa tekstissään lasten psykiatriseen osastohoitoon, mutta asiat soveltuvat muihinkin hoito- ja kasvatusyksiköihin. Ruokailuun liittyy muun muassa esimerkin antaminen: aikuinen ruokailee lapsen kanssa ja antaa esimerkkiä, miten syödään. Ruokailutilanteet ovat myös hoidollisesti tärkeitä: lasta ruokailutilanteessa havainnoimalla ohjaaja voi saada tietoa lapsen ja nuoren ruokailutottumuksista sekä suhteesta ruokaan ja ruokailuun. Lastensuojelulapsilta saattaa puuttua kokemuksia tällaisista niin sanotuille normaaleille perheille itsestään selvistä asioista, joten kyseessä on hyvä oppimistilanne tästä näkökulmasta. Ruuan ympärille voidaan myös rakentaa mukavia hetkiä, joihin liittyy olennaisesti yhdessäolo (Kinnunen 1999, 80), mikä taas vahvistaa osallisuuden kokemusta Edellisten tekijöiden lisäksi haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, että leipomista järjestämällä ohjaajat voivat antaa esimerkin ruuan valmistamisesta itse, vaikka ruoka tuleekin osaston ulkopuolelta. Tällaiset havainnot voivat ehkäistä laitostumisen tunnetta ja lapset ja nuoret oppivat itsenäisesti tekemään omasta arjestaan miellyttävämpää. Ryhmä kävi opintokäynnillä lastensuojeluyksikkö Peiponpesässä, jossa vastaava ohjaaja Tuija Ruuskanen (henkilökohtainen tiedonanto ) totesi, että heillä ohjaajat sijaistavat mielellään keittäjää ja siivoajaa, koska jos ohjaaja tekee ruokaa tai pesee pyykkiä vastentahtoisesti, tuskin lapsiakaan vastaavat kotityöt kiinnostavat. Mallioppiminen on tässä asiassa hyvin keskeinen metodi, ja leipominen yhdessä antaa hyvää esimerkkiä siitä, kuinka kotona voidaan tehdä asioita itse ja yhdessä. Leipomista varten Puuhapaketissa on yksi A4-kokoinen ohjekortti ja 15 A5-kokoista oranssia korttia, joissa olevat ohjeet löytyvät liitteestä 7. Leipomisohjeet on otettu Pirkka-lehden (Pirkka reseptihaku ) ja Valion (Keittokirja ) reseptisivustoilta, joiden osoitteet löytyvät tämän raportin lähdeluettelosta. Valion sivujen kautta tehdyt reseptihaut on hakukoneesta löytyvän lapsiperhe-hakurajauksen avulla, joten reseptit ovat erityisesti lapsille mieleisiä. Leivontaohjeita on muokattu siten, että valmistusprosessin vaiheet on numeroitu ja niiden sanamuotoja on selkiytetty ja tarkennettu. Mallia ohjeiden selkeään ilmaisuun on otettu Päivi Immosen, Aura Liimataisen ja Päivi Palojoen (1998) kotitalouden oppikirjasta Hyvää pataa kotitalouden taitokirja, jonka tiedot löytyvät lähdeluettelosta.

20 Sadutus Sadutus-menetelmässä työntekijä sanoo lapselle tai lapsiryhmälle: "Kerro satu (kertomus tai tarina), juuri sellainen kuin haluat. Minä kirjoitan sen ylös sana sanalta, niin kuin sinä sen kerrot. Kun satu on valmis, minä luen sen sinulle, ja voit korjata sitä, mikäli haluat." Saduttaja ei anna sadulle aihetta eikä hän kysy lisäkysymyksiä. Sadutettavan kertoessa satua saduttaja kirjaa sen ylös tarkalleen juuri kuten sadutettava sen kertoo. Saduttaja osoittaa kuuntelevansa tarinaa ilmeillään ja sillä, ettei keskeytä kertojaa. Lopuksi saduttaja lukee sadun kertojalle ja tämä saa halutessaan korjata tai muuttaa siinä jotakin. Näin kertomus säilyy kertojan haluamassa muodossa. (Karlsson 2000, 116.) Työvälineessä sadutus on ohjeistettu edellä mainitulla tavalla ja lisäksi ohjeessa on mainittu, että tässä työvälineessä sadutus on yksilösadutusta. Ihmisten täytyy olla toistensa kanssa yhteydessä ja lapsi tarvitsee sosiaalisen yhteisön ympärilleen, jotta hänellä olisi kehityksen edellytykset ja tätä kautta niin kutsuttua sosiaalista pääomaa. Sosiaaliset innovaatiot ovat omiaan rakentamaan tätä sosiaalista pääomaa ja sadutus on merkittävä sosiaalinen innovaatio. Sadutukseen tarvitaan vähän välineitä, mutta sitä varten tarvitaan vallankumouksellinen suhtautuminen lapseen: on luotettava, että jokaisella lapsella on sanottavaa ja että jokainen lapsi osaa pukea ajatuksiaan sadun muotoon. Aikuinen toimii tilanteessa kuuntelijana ja arvostaa lapsen ajatuksia. Tätä kautta rakennetaan yhteisyyttä, verkostoja ja kuuntelemista. (Karlsson 2000, 7-8.) Sadutuksen ohje on lyhyt ja se sisältää neljä vaihetta, jotka erottavat sen muista narratiivisista menetelmistä. Sadutus antaa jaettuja kokemuksia ja innostaa uusiin oivalluksiin, ja kun lapsia sadutetaan toistuvasti saadaan myös heidän ajatuksensa ja kokemuksensa työn suunnittelussa mukaan. Tätä kautta lasten osallisuus lisääntyy. (Sadutus Työvälineitä ) "Sadutus on kohtaavaa ja osallistavaa toimintakulttuuria" (Asimont 2007, 6), joten se sopii erityisen hyvin tähän työvälineeseen, koska osallisuuden lisääminen on hankkeemme yksi tavoite. Sadutus tarjoaa oppimisen kokemuksen myös saduttajalle ja sadutettavalle itsensä ilmaisemisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuden. Se ei ole perinteinen opetusmenetelmä, eikä siihen liity arviointia. Kaikenlaiset tarinat ovat kirjaamisen arvoisia, kun joku haluaa kertoa ja toinen kirjata kuulemaansa. Sadutettava kertoo omasta vapaasta tahdostaan sen minkä haluaa tilanteessa tuoda esille ja saduttaja puolestaan kirjaa sana- ja äännetarkasti ylös kuulemansa. Saduttaja kysyy, jos ei saa selvää ja lukee sadun lopuksi sadutettavalle, jotta tämä voi korjata tekstiä niin halutessaan. (Lyhyesti sadutuksen ideasta )