Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 266/2010 vp Reumahoidon keskittäminen Eduskunnan puhemiehelle Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 767/2006 määrätään erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä. Yhtenä erityisosaamista vaativana alana asetuksessa on mainittu juveniilin reuman vaativa hoito ja määrätty se keskitettäväksi sellaiseen yksityiseen terveydenhuollon toimintayksikköön, jolla on riittävän pitkäkestoinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva laatunäyttö kyseisen toiminnan harjoittamisesta. Tällä säädösmuotoilulla on mitä ilmeisimmin ollut tarkoitus keskittää reumasairaiden lapsipotilaiden hoito nyttemmin konkurssiin joutuneeseen Reuman sairaalaan Heinolaan. Konkurssiuutista seuranneessa keskustelussa on kuitenkin ilmennyt, että hoitovalmiudet sekä kokemusta tämän tason vaativasta hoidosta löytyy myös useammista yliopistosairaaloista ja luultavasti myös joistakin sairaanhoitopiireistä. Tässä uutisoinnissa oudoksuttaa se, miten osaamista ja kokemusta on kertynyt näin moneen paikkaan, vaikka hoitojen keskittämisestä Heinolaan on säädetty asetuksella. Herääkin kysymys, onko asetusta lainkaan toimeenpantu asianmukaisesti. Maaliskuun lopussa saadun sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan neuvotteluja käydään jo uuden keskittämissuunnitelman luomiseksi niin, että toukokuussa 2010 annettaisiin asiasta uusi asetus, jolla vahvistettaisiin reumapotilaiden keskitettävän hoidon työnjako. Kiinnostusta keskittämiskohteeksi on lehtitietojen perusteella ollut useailla puolilla Suomea niin yliopistosairaaloissa kuin myös sairaanhoitopiireissä. Kuitenkin Reumasäätiön konkurssi jättää Päijät-Hämeen alueelle noin 300 työtöntä reumahoitoon erikoistunutta osaajaa. Näiden osaajien työpanoksen valuminen hukkaan tai muille aloille olisi erittäin valitettavaa, jos reumahoitoja keskitetään uudessa suunnitelmassa aivan eri puolelle maata. Huomioiden Reuman sairaalasta jäävä osaaminen, uudet leikkaustilat ja potilaiden tottumus liikkua Heinolan suuntaan olisi toivottavaa, että uusi hoidon keskittämiskohde löytyisi mahdollisimman läheltä, ellei jopa samasta paikasta kuin aiemmin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Oliko vuonna 2006 annetun asetuksen 767/2006 toimeenpanosta huolehdittu riittävällä huolellisuudella ja aiotaanko nyt vuonna 2010 annettavassa uudessa asetuksessa reuman hoito keskittää mahdollisimman lähelle entistä sijaintipaikkaa niin, että osaavan henkilökunnan hyödyntäminen on mahdollista? Versio 2.0

2 Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2010 Markku Pakkanen /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 266/2010 vp Markku Pakkanen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Pakkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 266/2010 vp: Oliko vuonna 2006 annetun asetuksen 767/2006 toimeenpanosta huolehdittu riittävällä huolellisuudella ja aiotaanko nyt vuonna 2010 annettavassa uudessa asetuksessa reuman hoito keskittää mahdollisimman lähelle entistä sijaintipaikkaa niin, että osaavan henkilökunnan hyödyntäminen on mahdollista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Reumasäätiön sairaala on yksityinen säätiön omistama, tulehduksellisten nivelsairauksien hoitoon ja kuntoutukseen erikoistunut palveluiden tuottaja. Sillä on ollut keskeinen merkitys modernin reumatologian ja reumakirurgian edelläkävijänä maassamme 1950-luvulta 1980-luvulle. Laitos perustettiin alan uranuurtajien toimesta aikana, jolloin muun muassa tuberkuloosia hoidettiin etäällä asutuskeskuksista sijoitetuissa parantoloissa. Silloin ei ollut vielä rakennettu toimivaa yleissairaalaverkostoa keskussairaaloineen. Suomeen on luotu kuluneiden vuosikymmenten aikana sairaalaverkosto, jossa toimivat kattavasti eri erikoisalat. Tämän verkoston myötä myös reuman hoidon osaaminen on siirtynyt vähitellen keskussairaaloihin, jotka yhdessä perusterveydenhuollon kanssa ovat rakentaneet reuman hoidon alueellisia hoitoketjuja. Lapsireumapotilaat ovat olleet pieni, mutta korkeaa osaamista vaativa potilasryhmä. Sen hoidon vastuu on siirtynyt yliopistosairaaloille, jotka yhdessä useimpien keskussairaaloiden kanssa ovat vastanneet hoidon toteutuksesta. Reuman vaativaa ortopediaa on keskitetty yliopistosairaaloihin ja Reumasäätiön sairaalaan. Lääkehoidon kehittyminen on viime vuosina ollut nopeaa uusien biologisten lääkkeiden tultua käyttöön. Niillä on pystytty monessa tapauksessa sammuttamaan tautiin liittyvä niveltulehdus kokonaan. Näin potilaan toiminta- ja työkyky on pysynyt hyvänä ja erityisesti kirurgisen hoidon ja laitoskuntoutuksen tarve on pienentynyt. Reuman hoidon nopea muutos vähensi reumaleikkausten tarvetta. Osa vaativimmista etenkin juveniilireuman leikkauksista on edelleen tapahtunut Reumasäätiön sairaalassa keskittämisasetuksen mukaisesti. Reumaortopediaan liittyviä leikkauksia on kuitenkin tehty kaikissa yliopistosairaaloissa ja osassa keskussairaaloita, koska osaamista on ollut käytettävissä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä 6 :n mukaisesti ministeriö on saanut raportin vuosittain erityisvastuualueen sairaanhoitopiireiltä alueellisesti keskitetyistä hoidoista. Osaan näihin raportteihin on pyydetty täydentäviä tietoja. Keskittämisasetuksen toteutuminen on ollut esillä vuosittain ministeriön järjestämässä kokouksessa johtajaylilääkäreille ja lääninlääkäreille. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirastot valvovat asetuksen toimeenpanoa. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa hoidon saaminen ja laatu. Tässä tapauksessa ei ole ilmennyt, että hoidon saamisessa tai laadussa olisi ollut ongelmia. 3

4 Ministerin vastaus Reumasäätiön sairaalan hakeuduttua konkurssiin ja lopetettua toimintansa on osaavaa henkilökuntaa hakeutunut eri toimipisteisiin. Muun muassa Päijät-Hämeen keskussairaalaan on muodostumassa noin 30 viran ja toimen suuruinen reumatologian osaamisyksikkö, jossa on konservatiivisen ja operatiivisen reumahoidon osaajia. Useat yliopistolliset sairaalat ovat aloittaneet selvitystyön, millä tavoin he voisivat toimia valtakunnallisena osaamiskeskuksena reuman hoidossa ja myös reumakirurgiassa. Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan selvittämässä reuman hoidon asiantuntijoilta, miten alle 16-vuotiaiden lastenreumapotilaiden erikoissairaanhoito ja kuntouttava hoito tulisi Suomessa järjestää ottaen huomioon erityisesti vaikeimpien tapausten kokonaisvaltainen hoito ja onko perusteltua keskittää alle 16-vuotiaiden lastenreumapotilaiden hoitoa alle viiteen keskukseen ja jos on, millaisesta hoidosta ja kuntoutuksesta on kysymys. Lisäksi selvitetään, mitä vaatimuksia näille valtakunnallisesti keskitettyä tehtävää hoitaville keskuksille tulee asettaa ja onko perusteltua keskittää yli 16-vuotiaiden juveniilireumapotilaiden ja aikuisreumaa sairastavien potilaiden hoitoa alle viiteen keskukseen ja jos on, millaisista kliinisistä tilanteista on kysymys ja mitä vaatimuksia näille valtakunnallisesti keskitettyä toimintaa hoitaville keskuksille tulee asettaa. Selvitys koskee myös reumaortopediaa. Sekä lasten että aikuisten reuma hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa niin, että yliopistosairaalat koordinoivat hoidon kokonaisuutta ja vastaavat vaikeiden tautimuotojen hoitamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön, yliopistosairaaloiden ja erikoislääkäriyhdistysten edustajat sopivat työnjaosta reumapotilaiden keskitettävästä hoidosta. Reumatautien vaativa hoito keskitetään viiteen yliopistosairaalaan. Sekä lasten että aikuisten reuma hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa niin, että yliopistosairaalat koordinoivat hoidon kokonaisuutta ja ovat vastuussa vaikeiden tautimuotojen hoitamisesta. Erityisen vaativat hoidot keskitetään kolmeen osaamiskeskukseen. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistolliset sairaanhoitopiirit ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita toimimaan reuman hoidossa valtakunnallisina osaamiskeskuksina. Asetuksessa erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä (2006) vaativa erikoissairaanhoito on keskitetty yksiköihin, joilla on parhaimmat edellytykset tuottaa asianmukainen hoito. Asetus päivitetään reuman hoidon osalta toukokuussa. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 266/2010 vp Markku Pakkanen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 266/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Pakkanen /cent: Har man tillräckligt omsorgsfullt ombesörjt verkställandet av förordningen 767/2006 som utfärdades 2006 och kommer man nu i den nya förordningen som utfärdas 2010 att centralisera reumavården så nära det förra placeringsstället som möjligt för att på så vis möjliggöra ett utnyttjande av den kompetenta personalen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Reumastiftelsens sjukhus är en privat serviceproducent som är specialiserad på vård och rehabilitering av patienter med inflammatoriska ledsjukdomar. Sjukhuset hade en central betydelse som föregångare inom den moderna reumatologin och reumakirurgin i vårt land ända från till 1980-talet. Inrättningen grundades av pionjärer inom branschen under en tid när bl.a. tuberkulos behandlades vid sanatorier som var belägna långt från tätorterna. På den tiden hade man ännu inte något fungerande nätverk av allmänna sjukhus och centralsjukhus. Under de gångna årtiondena har man i Finland skapat ett nätverk av sjukhus med en täckande verksamhet inom olika specialområden. I och med detta nätverk har även kompetensen inom reumavården småningom överförts till centralsjukhusen, som tillsammans med primärvården upprättat regionala vårdkedjor för behandlingen av reumatism. Barn som lider av reumatism utgör en liten patientgrupp som dock kräver stor kompetens. Ansvaret för vården av denna patientgrupp har överförts till universitetssjukhusen, som tillsammans med de flesta centralsjukhusen svarat för genomförandet av vården. Den krävande ortopediska behandlingen av reumatism har koncentrerats till universitetssjukhusen och Reumastiftelsens sjukhus. Utvecklingen inom läkemedelsbehandlingen har varit snabb under de senaste åren i och med att nya biologiska läkemedel tagits i bruk. Med dessa läkemedel har man i många fall kunnat bota den ledinflammation som är förenad med sjukdomen. På detta sätt har patientens funktions- och arbetsförmåga upprätthållits och behovet av i synnerhet kirurgisk vård och anstaltsrehabilitering har minskat. Den snabba förändringen inom reumavården har minskat behovet av operativ vård. En del av den mest krävande operativa vården av framför allt dem som lider av juvenil reumatism har enligt förordningen om centralisering fortfarande getts på Reumastiftelsens sjukhus. Operationer i anslutning till reumatisk ortopedi har dock utförts på alla universitetssjukhus och på en del av centralsjukhusen eftersom det har funnits tillgång till kompetens. Enligt 6 i social- och hälsovårdsministeriets förordning om ordnande och centralisering av den högspecialiserade sjukvården har ministeriet årligen fått en rapport av specialupptagningsområdets sjukvårdsdistrikt om den regionalt centraliserade vården. I fråga om en del av rapporterna har man begärt kompletterande uppgifter. Verkställandet av centraliseringsförordningen har årligen tagits upp vid det möte som ministeriet ordnar för chefsöverläkare och länsläkare. Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården och regionförvaltningsverken över- 5

6 Ministerns svar vakar verkställandet av förordningen. Syftet med tillsynen är att säkerställa tillgången till vård och vårdens kvalitet. I detta fall har det inte framkommit några problem när det gäller tillgången till vård eller vårdens kvalitet. Efter att Reumastiftelsens sjukhus söktes i konkurs och upphörde med sin verksamhet har kompetent personal sökt sig till olika verksamhetsställen. Vid bl.a. Päijänne-Tavastlands centralsjukhus håller man på att bilda en reumatologisk kompetensenhet med ca 30 tjänster och befattningar. Till kompetensenheten hör personer med kunskaper i konservativ och operativ behandling av reumatism. Ett flertal universitetssjukhus har inlett ett utredningsarbete om hur de kan fungera som ett rikstäckande kompetenscentrum för behandling av reumatism och för reumatisk kirurgi. Social- och hälsovårdsministeriet håller som bäst på att med hjälp av sakkunniga inom reumavården utreda hur den specialiserade sjukvården och rehabiliterande vården av barn under 16 år vilka lider av reumatism ska ordnas i Finland med beaktande av framför allt helhetsvården för de allvarligaste fallen och huruvida det finns grunder för att centralisera vården av barn under 16 år vilka lider av reumatism till färre än fem center och om så är fallet, hurdan vård och rehabilitering det då ska vara fråga om. Dessutom utreds vilka krav som ska ställas på de här centren som utför den centraliserade uppgiften och om det är befogat att centralisera vården av dem som är över 16 år med juvenil reumatism och patienter som lider av vuxenreumatism till färre än fem center och om så är fallet, hurdana kliniska situationer det då ska vara fråga om och vilka krav som ska ställas på de centren. Utredningen gäller även reumatisk ortopedi. Både barn och vuxna som lider av reumatism vårdas inom den offentliga hälso- och sjukvården så att universitetssjukhusen samordnar den totala vården och svarar för behandlingen av svåra sjukdomsformer. Representanter för social- och hälsovårdsministeriet, universitetssjukhusen och specialistföreningar kom den 23 april 2010 överens om arbetsfördelningen när det gäller den centraliserade vården av patienter som lider av reumatism. Den krävande behandlingen av reumatiska sjukdomar centraliseras till fem universitetssjukhus. Både barn och vuxna som lider av reumatism vårdas inom den offentliga hälso- och sjukvården så att universitetssjukhusen samordnar den totala vården och svarar för behandlingen av svåra sjukdomsformer. Särskilt krävande vård och behandling centraliseras till tre kompetenscenter. Helsingfors, Tammerfors och Åbo universitetssjukhusdistrikt har meddelat att de är villiga att fungera som rikstäckande kompetenscenter för behandlingen av reumatism. I förordningen om ordnande och centralisering av den högspecialiserade sjukvården (2006) har krävande specialiserad sjukvård centraliserats till enheter som har de bästa förutsättningarna att tillhandahålla adekvat vård och behandling. Förordningen kommer att uppdateras i maj i fråga om behandlingen av reumatiska sjukdomar. Helsingfors den 29 april 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 6