Vuosille vahvistetun tulopoliittisen sopimuksen liitteen 1 kohdassa 1.8 tarkoitettu juridiikkaselvitys.

Transkriptio

1 Selvitys voimassa olevista taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomis- ja lomauttamisperusteista sekä uudelleensijoittamis- ja uudelleenkouluttamisvelvollisuudesta Vuosille vahvistetun tulopoliittisen sopimuksen liitteen 1 kohdassa 1.8 tarkoitettu juridiikkaselvitys

2 2 1 Johdannoksi Joulukuun 16. päivänä 2004 vahvistivat AKAVA ry, ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO ry, KIRKON TYÖMARKKINA- LAITOS, KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS, SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ ry, TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK ry; ja VALTION TYÖMARKKINALAITOS saavuttamansa neuvottelutuloksen tulopoliittiseksi sopimukseksi vuosille Tulopoliittinen sopimus lakkasi olemasta voimassa Tulopoliittisen sopimuksen liitteen 1 ( Työelämän kehittäminen ) kohdassa 1.8 oli seuraava sopimusehto: Juridiikkaselvitys: Osapuolten toimesta laaditaan yhteinen juridinen selvitys voimassa olevista taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomis- ja lomautusperusteista sekä uudelleensijoittamis- ja uudelleenkouluttamisvelvollisuudesta. Raportin laadinnassa voidaan käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Työmarkkinaosapuolet nimesivät työryhmään seuraavat edustajansa: AKAVA: Maria Löfgren-Toivonen; EK: Markus Äimälä; KiT: Timo von Boehm; KT: Elina Vartiainen-Hynönen; SAK: Timo Koskinen STTK: Juri Aaltonen; ja VTML: Aarre Tähti. Edelle lainatussa sopimusmääräyksessä tarkoitettuna ulkopuolisena asiantuntijana ja samalla työryhmän kokoonkutsujana on ollut Kari-Pekka Tiitinen. Sittemmin Aarre Tähti on ilmoittanut, että hän ei enää osallistu työryhmän työhön. VTML:a on lukien edustanut lainsäädäntöneuvos Erik Strömberg. Työryhmä kokoontui loppukevääseen 2007 saakka hyvin harvakseltaan. Tämä johtui siitä, että työryhmän kokoonkutsuja oli samanaikaisesti yhteistoimintalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen komitean puheenjohtaja. Kokonaisuudistuksen lisäksi komitea sai kesken toimikautensa valmisteltavakseen edellä mainitussa tulopoliittisessa ratkaisussa tarkoitetut ne yhteistoimintalain (725/1978) muutokset, jotka olivat tarpeen nk. työllistymisen ja muutosturvan toimintamallin toteuttamiseksi mahdollisimman nopeasti (ks. HE 48/2005). Komiteanmietintö yhteistoimintalain kokonaisuudistuksesta allekirjoitettiin Lainsääsäädännön valmistelua jatkettiin kuitenkin vielä tämän jälkeen. Eduskunta antoi vastauksensa hallituksen esitykseen (HE 254/2006) Vuoden 2007 aikana työryhmä kokoontui edelleen harvakseltaan, aivan loppuvuotta lukuun ottamatta; kun työmarkkinain keskusjärjestöt katsoivat, että työryhmän on aiheellista saattaa selvitystyönsä päätökseen tulopoliittisen sopimuksen voimassa olon päättymisestä huolimatta.

3 3 Työryhmän selvitys valmistui Toimeksiannon sisältö, käytettävä aineisto ja selvityksen jäsentely 2.1 Edelle lainatun toimeksiannon kirjoitustapa viittaa vain voimassa olevan normiaineiston puhtaasti oikeudelliseen selvittämiseen. Toimeksiannon tällaiseen tulkintaan päädyttiin myös työryhmän ensimmäisissä kokouksissa yksimielisesti. Selvityksen kohteena ovat siten voimassa olevat säännökset (ja mahdolliset muut normit) taloudellisiin ja/tai tuotannollisiin syihin perustettavia lomauttamisia sekä työ- tai palvelussuhteen päättämisiä koskevat normit: (1) säännökset (ja mahdollisesti muut määräykset) lomauttamisperusteista sekä (2) irtisanomisperusteista ja (3) säännökset (määräykset) lomauttamisen tai irtisanomisen perusteisiin kuuluvat tai niihin ainakin kiinteästi liittyvät säännökset (normit) työnantajan velvollisuudesta sijoittaa ja/tai kouluttaa lomautus- tai irtisanomisuhan alainen työntekijä, virkamies tai viranhaltija lomautuksen tai irtisanomisen välttämiseksi tai lykkäämiseksi ja viimekädessä ainakin työnantajan velvollisuus selvittää asianmukaisesti, onko sen käytettävissä uudelleensijoitus- ja/tai koulutusmahdollisuus lomautuksen taikka työ- tai palvelussuhteen päättämisen välttämiseksi. 2.2 Koska selvityksen on tarkoitus kattaa lähes koko työmarkkinakenttä, sen kohteena oleva normiaines on sangen laaja; olkoonkin, että normistojen pääpiirteet ovat varsin yhtäläiset. Mutta jo selvitettävässä normistossa on eroja. Tämän lisäksi nyt käsiteltäviä lomautuksia ja irtisanomisia sääntelevien normien historialliset perinteet, nykyiset soveltamistarpeet ja toimintakulttuurit eri työmarkkinasektoreilla poikkeavat (ainakin toistaiseksi) toisistaan verrattain paljon. Tämän vuoksi samasanaistenkin normien soveltamiskäytäntöjen yhtäläisyyksien ja erojen vertailu on hyvin hankalaa; ehkä tarpeetonta tämän selvityksen kannalta. 2.3 Taloudellisin ja tuotannollisin perustein toimeenpantavien lomautusten ja työ- tai palvelussuhteiden päättämisten (sallituista) perusteista mukaan lukien toimeksiannossa tarkoitetuista työnantajan uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvoitteista lomautusten tai irtisanomisten välttämiseksi on sekä säädetty eduskuntalaeilla että sovittu työ- ja/tai virkaehtosopimuksin. Juuri sanotun vuoksi myös oikeusturvatiet poikkeavat toisistaan: käytettävissä voi olla yleinen tuomioistuin, hallintotuomioistuin sekä sovintoneuvottelujen jälkeen työtuomioistuin. Näiden lisäksi käytettävissä saattaa olla joko työsopimuksen tai työehtosopimuksen perusteella myös välimiesmenettely. Sanotun vuoksi selvityksen painopisteet ovat säädännäisessä oikeudessa. Tästä huolimatta aineistona on käytetty myös lomauttamisia ja irtisanomisia koskevia työ- ja virkaehtosopimusten määräyksiä; ja (osittain) tällä perusteella myös työtuomioistuimen käytäntöä. 3 Tarkasteltavat säännökset ja niihin perustuva oikeuskäytäntö 3.1 Työsopimuslaki (55/2001) Työsopimuslaissa lomauttamisen perusteista on säädetty lain 5 luvun 2 :ssä seuraavasti: Työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos 1) hänellä on 7 luvun 3 :ssä tarkoitettu taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen tai

4 4 2) työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta; työn tai työn tarjoamisedellytysten katsotaan lomauttamisen perusteena vähentyneen tilapäisesti, jos niiden voidaan arvioida kestävän enintään 90 päivää. Työnantaja ja työntekijä saavat työsuhteen kestäessä 1 momentissa ja tämän luvun 4 :ssä säädetyn estämättä sopia määräaikaisesta lomauttamisesta silloin, kun se on tarpeen työnantajan toiminnan tai taloudellisen tilan vuoksi. Työnantaja saa lomauttaa määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi työssä. 1 Työnantajan noudatettavista taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomisperusteista on säädetty TSL 7:1 ja 3 sekä 4:n säännöksissä seuraavasti: 1. Yleissäännös irtisanomisperusteista. Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet. Työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 :ssä säädetyllä tavalla. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun 1) työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet; tai 2) töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä. 4. Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus. Työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Jos työnantajalla, joka tosiasiallisesti käyttää henkilöstöasioissa määräysvaltaa toisessa yrityksessä tai yhteisössä omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella, ei ole tarjota työntekijälle 1 momentissa tarkoitettua työtä, on hänen selvitettävä, voiko hän täyttää työn tarjoamisja koulutusvelvollisuutensa tarjoamalla työntekijälle työtä muista määräysvallassaan olevista yrityksistä tai yhteisöistä. Korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen käytäntöä Lomauttamisperusteet Määräaikaiset työsopimukset [KKO 1995:189: 1970 (T)yösopimuslain 30 :n 1 momentin toisen virkkeen säännöksen lomauttamisoikeudesta töiden tilapäisen vähentymisen johdosta ei katsottu koskevan määräaikaisia työsopimuksia. ] 1 TSL 5:1:n lomauttamisen määritelmästä seuraa, että lain säännökset työntekijän lomauttamisesta tulevat sovellettaviksi vain, jos työnteon ja palkanmaksun (väliaikainen) keskeyttäminen tapahtuu työnantaja-aloitteisesti taloudellisen- tai tuotannollisin perustein.

5 5 KKO 2006:4: Määräaikaisissa työsuhteissa olleiden työntekijöiden työsopimuksissa oli ehto, jonka mukaan sopimus oli molemminpuolin irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kyseistä ehtoa ei pidetty kiellettynä. Työnantajalla ei kuitenkaan ollut tällaistenkaan määräaikaisten sopimusten osalta oikeutta lomauttaa työntekijöitä työn tilapäisen vähentymisen perusteella. 2 Toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset TT : Työnantaja oli lomauttanut taloudellisista ja tuotannollisista syistä muiden työntekijöiden ohella kanteessa tarkoitetun koneistajan. Lomautuksen kestäessä yhtiö oli palkannut kolme uutta työntekijää eri metallitöihin. Asiassa oli kysymys siitä, olisivatko työt soveltuneet lomautetulle koneistajalle ja oliko työnantaja menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, kun se ei ollut keskeyttänyt koneistajan lomautusta Johtopäätökset: Metalliteollisuuden työehtosopimuksen nojalla lomautuksen perusteet määräytyvät työsopimuslain 5 luvun 2 :n mukaisesti. Työnantajalla on oikeus lomauttaa työntekijä, mikäli hänet olisi irtisanottavissa tuotannollisella ja taloudellisella perusteella tai työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta. A olisi esitetyn selvityksen mukaan ollut sijoitettavissa manuaalijyrsinkoneella Jotex Engineering Oy:ssä tehtävään työhön ja välisiksi ajoiksi. Jättäessään A:n lomautuksen keskeyttämättä näinä aikoina työnantaja on rikkonut työehtosopimusta. Kanteessa tarkoitettuina muina aikoina yhtiöllä ei sen sijaan ole ollut mahdollisuutta työllistää A:ta. 3 TT : Yhtiö oli lomauttanut ja ehdollisesti irtisanonut mattomiehen taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan työn vähentymisen vuoksi. Yhtiö oli kuitenkin ottanut työhön uuden työntekijän tarjoamatta työtä lomautettuna olleelle työntekijälle. Työ ei siten ollut vähentynyt irtisanomissuojasopimuksessa ja työsopimuslain 7 luvun 3 :ssä tarkoitetuin tavoin olennaisesti ja pysyvästi eikä työsopimuslain 5 luvun 2 :ssä säädetyin tavoin tilapäisesti. Edelleen yhtiössä oli ollut työntekijän tekemää mattomiehen työtä tarjolla myös työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen. Yhtiö oli siten rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä jättäessään tarjoamatta työntekijälle kyseisiä tehtäviä. Kun työntekijän lomautus ja irtisanominen oli todettu perusteettomiksi, työnantajan ei voitu katsoa enää erikseen rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen määräyksessä tarkoitettua takaisinottovelvollisuutta. Lomauttamisperusteita (sinänsä) koskevien säännösten arvioinnista on ylimpien tuomioistuinten tuomioita vain julkiselta sektorilta. Irtisanomisperusteet Yleinen taloudellinen peruste asiallisena ja painavana syynä KKO 1992:61: Kuntainliiton (nyttemmin kuntayhtymä) palveluksessa suojatyössä olleen työntekijän muutettua asumaan kuntainliittoon kuulumattomaan kuntaan hänen aikaisempi asuinkuntansa oli peruuttanut hänen työhönsijoituksensa suojatyöhön. Kuntainliitolla oli oikeus taloudellisella syyllä irtisanoa työsopimus. 4 2 TSL 5:2.3:n mukaan (T)yönantaja saa lomauttaa määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja jos työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi työssä. 3 Lainaus tuomion perusteluista. 4 Perusteluista: Kuntainliiton perussäännön mukaan sen tehtävänä on muun muassa järjestää invalidihuoltolaissa tarkoitettua suojatyötä niiden jäsenkuntien puolesta, jotka ovat päättäneet toimintaan osallistumisesta. Invalidien suojatyötä järjestetään perussäännön mukaan asianomaisen sosiaalilautakunnan osoittamille henkilöille. A:n muutettua kuntainliiton jäsenkunnasta Vam-

6 6 KKO 1997:118: Kunta oli irtisanonut työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Pian työsuhteiden päätyttyä se oli palkannut yhteensä 41 nuorta, joista neljä oli 2 6 kuukautta kestäneissä työsuhteissa tehnyt osittain samoja töitä kuin irtisanotut kaksi teknisen osaston työntekijää olivat tehneet. Työvoimaviranomaiselta ei ollut tiedusteltu, olivatko irtisanotut hakemassa työtä. Työllistetyt oli otettu määräaikaisiin työsuhteisiin valtion työllistämisvarojen turvin. Kunnalle työllistettävää kohden aiheutuneet kulut olivat olleet vähäiset. Työllistetyt olivat tehneet töitä, jotka muussa tapauksessa olisi teetetty kunnan työntekijöillä normaalin työajan puitteissa tai jätetty tekemättä. Nuorten palkkaaminen ei ollut johtunut lisätyövoiman tarpeesta eikä osoittanut, että kunnan omille työntekijöille tarjottavissa ollut työ ei olisi vähentynyt. KKO 1996:88: Taloudellisissa vaikeuksissa ollut pienyhtiö oli tilausten vähenemisestä johtuneen työn vähyyden perusteella irtisanonut kaksi työntekijäänsä. Yhtiö oli työntekijöiden irtisanomisaikojen päättyessä saanut kaksi uutta tilausta, joita koskeneet tarjoukset olivat perustuneet aikaisempaa pienempiin palkkakustannuksiin. Yhtiö oli tarjonnut työtä irtisanotuille työntekijöille aikaisempaa alhaisemmilla, mutta kuitenkin työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla. Työntekijöiden kieltäydyttyä työstä tarjotuilla palkoilla yhtiö oli teettänyt työtä alihankkijalla. Yhtiöllä katsottiin olleen irtisanomisiin (1970) työsopimuslain 37 a :ssä edellytetty taloudellinen peruste. KKO 1988:67: (ään. 4 1): Kahvilaliikettä pitäneen kommandiittiyhtiön toiminta oli ollut tappiollista. Kahvilan vastaavana hoitajana toiminut kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies oli ryhtynyt lisäämään omaa työpanostaan vähentäen siten ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Toiminnan tappiollisuuden ja yrityksen koon huomioon ottaen yrityksellä oli ollut erityisen painava syy kahvilaemäntänä toimineen työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen. TT : Työnantaja oli irtisanonut kahden siivoojan työsopimukset ilmoittaen irtisanomisten syyksi taloudelliset ja tuotannolliset syyt, joista johtuen työntekijöiden tekemä siivoustyö oli siirretty ulkopuolisen siivousliikkeen suoritettavaksi. Näyttämättä oli jäänyt, että työsopimusten irtisanominen olisi johtunut työntekijöistä itsestään johtuvista syistä. Näin ollen työnantaja ei ollut irtisanomisten yhteydessä menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. 5 KKO 1995:141: Henkilöstöhallinnon alalla toimineen konsulttiyhtiön liikevaihto muodostui pääasiallisesti sen palveluksessa olevien konsulttien tekemästä konsulttipalvelujen myyntityöstä ja sen tuloksena hankittujen toimeksiantojen hoitamisesta. Konsultti A:n työnteosta oli kertynyt yhtiölle enemmän tuloa kuin hänestä oli aiheutunut työvoimakustannuksia. Yhtiön toiminta konsulttiyrityksenä oli kuitenkin perustunut siihen, että konsulttien työhön perustuvalla laskutuksella malasta kuntainliittoon kuulumattomaan Äetsän kuntaan kuntainliitto ei perussääntönsä mukaan ole enää voinut järjestää hänelle suojatyötä. A:n kuntainliiton palveluksessa tekemä suojatyö on siten loppunut. Harkittaessa, onko kuntainliitolla ollut työsopimuslain 37 a :ssä tarkoitettu taloudellinen syy irtisanoa A:n työsopimus, on otettava huomioon kuntainliiton edellytykset tarjota A:lle keittiöapulaisen työtä muuna kuin suojatyönä tai sijoittaa hänet toisiin työtehtäviin taikka kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Kuntainliiton toiminta ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Myyntitulojen lisäksi sen toiminta rahoitetaan jäsenkuntien maksuosuuksilla ja valtionosuuksilla. A:n työllistämiseen muussa kuin suojatyössä ei olisi ollut mahdollista saada kumpaakaan viimeksi mainittua rahoitusta. Kuntainliitolla ei ole A:n palkkaukseen tarvittavien varojen puuttuessa ollut taloudellista mahdollisuutta työllistää A:ta eikä myöskään kouluttaa häntä uusiin tehtäviin. A:n tilalle suojatyöhön keittiöapulaisen tehtäviin on välittömästi otettu toinen henkilö. Hänestä on hänen asuinkuntansa, joka on kuntainliiton jäsen, antanut maksuosoituksen. Kun A:n osalta kunnan maksuosuus on lakannut, kuntainliiton edellytyksissä työllistää uusi työntekijä A:n asemesta on tapahtunut työsopimuslain 37 a :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu muutos. Näillä perusteilla kuntainliitolla on ollut taloudellinen syy irtisanoa A:n työsopimus. A:lle ei ole tuleva korvausta hänen työsuhteensa työsopimuslain 37 a :n vastaisesta päättämisestä. Kanne on tältä osin hylättävä. 5 Ks. kuitenkin KKO 1990:122: Yhtiö A oli tietoisena toimintansa tappiollisuudesta ottanut työhön B:n liikkeen erään osan johtajaksi tarkoituksena parantaa sen toimintaa. A oli kuitenkin runsaan kahden kuukauden kuluttua työn alkamisesta irtisanonut B:n taloudellisiin ja tuotannollisiin seikkoihin vedoten. Katsottiin, ettei A olisi saanut irtisanoa B:n työsopimusta sellaisten taloudellisten ja tuotannollisten seikkojen perusteella, jotka A oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää työsopimusta solmiessaan. A velvoitettiin korvaamaan B:lle irtisanomisesta aiheutunut vahinko.

7 7 kyettiin kattamaan kaikki yhtiön toiminnasta aiheutuvat kulut. A:n työskentelyyn perustuva laskutus oli ollut yhtiön muiden konsulttien tuottamaa laskutusta vähäisempää. Yhtiöllä oli toiminansa tappiollisuuden johdosta kustannusten säästämiseksi ja tuloksensa parantamiseksi (1970) työsopimuslain 37 a :n 1 momentissa edellytetyt taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa A:n työsopimus. 6 KKO 1994:17: Työntekijä saatiin irtisanoa taloudellisista ja tuotannollisista syistä vaikkeivät hänen omat työtehtävänsä olleet vähentyneet, kun nuo tehtävät tappiollisen kokonaistuloksen parantamiseksi oli uudelleenjärjestelynä liitetty muiden työntekijöiden tehtäviin eikä työnantaja sen jälkeen voinut tarjota työtä sanotulle työntekijälle. Perusteluista: Järjestelyn seurauksena Valkille kuulunut varaosamyynti on lakannut erillisenä tehtävänä eikä yhtiöllä enää ole ollut tarjota Valkille hänelle aikaisemmin kuulunutta ja edelleen jatkunutta työtä, kun yhtiössä tarjolla olleet työpaikat ovat näin taloudellisista ja tuotannollisista syistä pysyvästi vähentyneet. KKO 1995:20 (ään.3 2): Sähköliike oli laman vuoksi joutunut saneeraamaan toimintaansa ja siinä yhteydessä irtisanonut (1970) työsopimuslain 37 a :ssä tarkoitetulla tavalla kahdeksan sähköasentajaa sekä varastomiehenä ja autonkuljettajana toimineen A:n, jonka tehtävät oli siirretty niitä aikaisemmin hoitaneelle sähköasentaja B:lle. Liikkeellä katsottiin olleen oikeus irtisanoa A, kun ei ollut ilmennyt, että liike näin tehdessään olisi menetellyt epäasiallisesti huomioon ottaen liikkeen tarpeet, A:n ja B:n soveliaisuus uudelleen järjestettyihin työtehtäviin sekä muut seikat. TT (ään. 4 2): Hotellin palveluksesta irtisanottujen työntekijöiden työt olivat keväästä alkaen vähentyneet siten, että töiden väheneminen oli ollut määrältään vähäistä suurempaa. Huomioon ottaen työnantajan tiedossa keväällä ja kesällä olleen ennakkovaraustilanteen ja kiristyneen alan kilpailun alueella, työnantaja oli perustellusti voinut arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti siten, että irtisanotuille työntekijöille pystytään järjestämään työtä vain matkailun sesonkikausiksi. Irtisanoessaan vallinneessa tilanteessa työntekijät ei työnantaja ollut menetellyt työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen vastaisesti. Perusteluista: Esitetty selvitys osoittaa, että irtisanottujen työntekijöiden työt ovat keväästä 1991 alkaen vähentyneet siten, että töiden väheneminen on ollut määrältään vähäistä suurempaa. Huomioon ottaen työnantajan tiedossa keväällä ja kesällä olleen ennakkovaraustilanteen ja kiristyneen alan kilpailun alueella, työnantaja on voinut perustellusti arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti siten, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille pystytään järjestämään työtä vain matkailun sesonkikausiksi. Irtisanoessaan vallinneessa tilanteessa työntekijät ei työnantaja siten ole menetellyt työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen vastaisesti. Työnantajan velvollisuus peruuttaa irtisanominen, jos töitä tulee tarjolle KKO 1987:79: Työntekijä oli irtisanottu tuotannollisten ja taloudellisten syiden nojalla. Uuden työvoiman tarvetta oli kuitenkin yllättäen ilmennyt jo irtisanomisaikana ja kohta sen jälkeenkin. Kun irtisanomisajan päättyessä ei siten enää ollut tuotannollista ja taloudellisista seikoista johtunutta erityisen painavaa syytä työntekijän irtisanomiseen, työnantaja velvoitettiin korvaamaan työntekijälle irtisanomisesta johtunut vahinko. 6 Ks. myös TT : Yhtiö oli irtisanonut taloudellisin ja tuotannollisin syin kunnossapitoasentajan työsopimuksen. Kysymys oli siitä, oliko tarjolla oleva työ vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi ja oliko työnantaja täyttänyt muun työn tarjoamis- ja kouluttamisvelvoitteensa. (Ään )

8 Työnantajan velvollisuus tarjota muuta työtä 7 8 KKO 2002:87 perustelulauselma: Ottaen huomioon A:n ikä ja mahdollisuudet saada uutta työtä Salpa-Rakennuttajat Oy:llä on ollut korostettu velvollisuus selvittää, voidaanko A sijoittaa muuhun työhön siten, että hänen työsuhteensa kestäisi ainakin mainittuun eläkeikään asti. Lausumastaan huolimatta korkein oikeus päätyi tosiseikastoarvioinnissaan siihen, että A:lle ei voitu tarjota muuta työtä. TT : (ään. 4 2): Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 63/1983 katsonut, että yksistään työntekijän työsuorituksen vaatiman suuremman valvonnan ja ohjauksen vuoksi työnantaja ei voi hyväksyttävästi jättää tarjoamatta ennestään työsuhteessa olevalle työntekijälle hänen ammattitaitoaan ja kokemustaan vastaavaa työtä. KKO 1993:145: Lakkauttaessaan lääkäri- ja kuntoutusaseman johtajan toimen kuntoutusyhtiö oli irtisanonut toimen haltijan, jolla oli myös lääkintävoimistelijan koulutus. Koska hänen sijoittamisensa tällaisiin tehtäviin ei olisi ollut työnantajan kannalta kohtuutonta eikä työyhteisön kannalta epätarkoituksenmukaista, yhtiön katsottiin olleen velvollinen irtisanomisen sijasta tarjoamaan hänelle lääkintävoimistelijan työtä. TT : Yhtiö oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut testausinsinöörin työsopimuksen. Yhtiössä oli samaan aikaan ollut avoinna hinnoitteluinsinöörin ja projektivastaavan tehtävät. Kysymys siitä, oliko työnantaja täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisen työntarjoamisvelvoitteensa. Tuomion laajaan todisteluun pohjaavista perusteluista ja johtopäätöksistä käy ilmi muun muassa: Asianosaisten välillä ei vallitse erimielisyyttä siitä, että työnantajalla on yhtiön toiminnan tappiollisuuden vuoksi ollut vuonna 2004 perusteet koneanalyysitiimin uudelleen järjestelyyn ja että työt tältä osin ovat yksikössä tuolloin vähentyneet. A:n työsopimuksen irtisanomisen jälkeen yhtiössä on ollut avoinna projektivastaavan ja hinnoitteluinsinöörin tehtävät. Projektivastaavan tehtävä on selvityksen mukaan ollut vaativa ja vastuullinen esimiestehtävä. Vaikka A:lla on työkokemuksensa perusteella ilmeisesti ollut tehtävään soveltuvaa osaamista, hänen ammattitaidostaan ja työtehtävistä suoriutumisestaan esitetty selvitys huomioon ottaen työnantaja on voinut perustellusti katsoa, ettei A perehdyttämisenkään jälkeen kykenisi kohtuudella selviytymään hänen entisiä tehtäviään vaativamman projektivastaavan tehtävän asettamista vaatimuksista. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että A olisi koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta täyttänyt hinnoitteluinsinöörin tehtävän vaatimukset. Esitetyn selvityksen mukaan tehtävää ei ollut uskottu sitä hakeneelle A:lle sen vuoksi, ettei hänen arvioitu henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta soveltuvan tehtävään. Työnantajalla on ollut todistelussa esiin tulleita perusteita arvioida, ettei hinnoitteluinsinöörin tehtävä parhaalla mahdollisella tavalla soveltuisi A:lle tai myöskään vastaisi hänen henkilökohtaisia ammatillisia tavoitteitaan. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin esitetyn selvityksen valossa jääneen näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut riittävät perusteet arvioida A tä- 7 Työnantajan työn tarjoamisvelvoitteen alueellista laajuutta ei ole työsopimuslaissa rajoitettu. Työnantajan osasto- tai muut sellaiset organisaatiosta johtuvat rajat eivät sinänsä supista työnantajan velvollisuutta. Tämä velvollisuus ulottuu ainakin periaatteessa myös työnantajan eri puolilla Suomea mahdollisesti sijaitseviin toimintayksiköihin, joissa työtä olisi tarjolla. Valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset saavat TSL 13:7:n nojalla supistaa työehtosopimuksellaan työn tarjoamisvelvoitteen alueellista laajuutta. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 10 :n (irtisanomisen perusteet) ja 12 :n (lomauttaminen): määräyksissä on seuraava pöytäkirjamerkintä: Liitot katsovat, että työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee ensisijaisesti samalla työssäkäyntialueella tarjolla olevaa sellaista työtä, johon työntekijä voidaan tarkoituksenmukaisesti ja kohtuudella sijoittaa. Samankaltainen määräys on Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen ( ) 12 :ssä. Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 6 :n 1. kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan taas: Työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

9 hän tehtävään soveltumattomaksi ilman, että A:lle oli annettu edes tilaisuutta osoittaa tehtävästä selviytyvänsä. Tilaisuuden antaminen A:lle työskennellä hinnoitteluinsinöörin tehtävässä olisi työnantajan kannalta ollut kohtuullista senkin vuoksi, että kysymys on ollut määräaikaisesta sijaisuudesta. Työtuomioistuin katsookin, että työnantajan olisi tullut irtisanomisen asemesta tarjota A:lle hinnoitteluinsinöörin tehtävää. Koska Metso Paper Oy ei edellä todetun mukaisesti ole täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, ei yhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. 9 TT : Yhtiöllä oli sen taloudellinen tilanne huomioon ottaen ollut perusteet lähetystoimintojen uudelleenjärjestelyyn, mikä oli merkinnyt näissä toiminnoissa työskennelleen toimihenkilön työtehtävien lakkaamista. Toimihenkilön irtisanomisaikana yhtiön palvelukseen oli haettu työntekijää anturien valmistukseen, missä tehtävissä irtisanottu toimihenkilö oli aikaisemmin työskennellyt kuuden vuoden ajan. Jättäessään tarjoamatta irtisanotulle työntekijälle anturintekijän työtä yhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä toimihenkilön työsopimuksen irtisanomiseen. TT : Porauksessa käytetty yhtiön työstökone oli rikkoutunut ja poistettu käytöstä. Yhtiöllä ei ollut tarjolla poraajalle hänen koulutustaan, kokemustaan ja ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona. Tällaisena työnä ei voitu pitää työskentelyä monitoimisorvilla, koska se esitetyn selvityksen mukaan edellytti sellaista ammattitaitoa, jota irtisanotulla työntekijällä ei ollut. Yhtiöllä oli näistä syistä ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy poraajan työsopimuksen irtisanomiseen. (Ään. 5-1) Perusteluista: - - A ei ollut sorvaustaitoinen eikä hän ollut työskennellyt yhtiössä monitoimisorvilla, joten häntä ei olisi voitu sijoittaa sorville. A:ta olisi jouduttu selvityksen mukaan kouluttamaan sorvaustyöhön vähintään useiden kuukausien ajan. Yrityksen pienen koon huomioon ottaen siltä ei työtuomioistuimen mielestä ole voitu edellyttää sitoutumista näin pitkään koulutukseen, jonka onnistuminen on lisäksi ollut epävarmaa Myöskään mainittujen kolmen työntekijän työtehtäviä toisella tavoin järjestelemällä A:ta ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan olisi voitu uudelleensijoittaa. A ei ollut aikaisemmin työskennellyt säteisporakoneella eikä hän ollut hitsaustaitoinen, joten häntä ei olisi voitu sijoittaa näihin tehtäviin. TT : Yhtiö oli organisatorisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut teknologiaasiantuntijan tehtävässä toimineen toimihenkilön. Yhtiöllä oli työsuhteen päättymisen aikoihin ollut toimihenkilön työssäkäyntialueella runsaasti avoimia työpaikkoja, joihin oli palkattu työntekijöitä yhtiön ulkopuolelta. Näiden tehtävien joukossa oli ollut myös sellaisia, joihin toimihenkilön työkokemuksensa perusteella olisi todennäköisesti kyennyt lyhyehkön koulutuksen ja perehdytyksen jälkeen. Näitä paikkoja työnantaja ei ollut tarjonnut toimihenkilölle. Kun työnantaja ei toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä ollut täyttänyt irtisanomissopimuksen mukaista työntarjoamis- ja koulutusvelvoitettaan, ei työnantajalla ollut asiallista ja painavaa syytä toimihenkilön työsopimuksen irtisanomiseen. Työtuomioistuimen tuomion perusteluista käy selvästi ilmi vaatimus työantajan velvollisuuksien oma-aloitteisuudesta; työnantajan ylläpitämä tietopankki avoinna olevista työtehtävistä, joihin työntekijät voivat ilmoittautua työnhakijoiksi ei työtuomioistuimen mielestä ole työsopimuslain kannalta riittävä järjestely: Luottamusmiehet ovat yhteistoimintaneuvotteluissa tuoneet esille työtehtäviä, joihin A toimihenkilöpuolen mukaan olisi ollut pätevä. Luottamusmiehet ovat myös viitanneet siihen, että työnantajalla on ensisijainen velvollisuus selvittää avoimet tehtävät ja tarjota työtä. Työnantaja on tämän johdosta todennut, että A:n tulisi itse aktiivisesti hakea avoimia työpaikkoja ja viitattu hänen prioriteettihakija-asemaansa. Nokia Oyj:n kaltaisessa yhtiössä, jonka työntekijämäärä on suuri ja jossa organisaatiomuutokset ovat tavallisia, luodun kaltainen työnhakua palveleva järjestelmä sinänsä on ilmeisen tarkoituksenmukainen. Työsopimuslaissa on kuitenkin edellä todetuin tavoin lähdetty siitä,

10 että työnantajalla on ensisijainen velvollisuus tarjota irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle hänen työsopimuksensa mukaista tai sitä vastaavaa työtä tai muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä ja järjestää työntekijälle uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. 10 TT : tuomiossa katsottiin, että työnantajan takaisinottovelvollisuutta koskeva työehtosopimusmääräys ilman muuta osoittaa, että työnantajan tarvitessa irtisanomisajan kuluessa lisää henkilökuntaa irtisanotulla on (työsuhteen kestäessä) etusija vastaavaan työpaikkaan. (Lisäys tässä.) Työnantajan koulutusvelvollisuus KKO 1995:42: Yhtiö ei ollut näyttänyt, että teollisuussähkö- ja elektroniikka-asentajan koulutuksen ja yli 10 vuoden työkokemuksen omannut työntekijä olisi tarvinnut kylmäkoneasentajan työhön sellaista lisäkoulutusta, jota työnantaja ei kohtuudella olisi ollut velvollinen järjestämään. Tämän vuoksi irtisanomiseen ei ollut laillista perustetta. TT : Työnantaja oli taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut yhteensä kuuden pääasiassa hitsaus- tai koneistustöitä tehneen työntekijän työsopimukset. Samoihin aikoihin työnantaja oli palkannut kolme uutta työntekijää cnc-koneistustyöhön ja yhden uuden työntekijän robottihitsaukseen. Esitetyn selvityksen mukaan irtisanottujen työntekijöiden kouluttaminen robottihitsaustyöhön olisi vaatinut ilmeisesti ainakin muutaman kuukauden ja kouluttaminen cnckoneistustyöhön vähintään puoli vuotta. Huomioon ottaen yhtiön taloudellinen tilanne ja olosuhteet muutoinkin ei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää irtisanottujen työntekijöiden kouluttamista ja sijoittamista niihin tehtäviin, joita tekemään uudet työntekijät oli otettu. Ennen irtisanomisten toimittamista yhtiön vaativia maalaustöitä tekemään oli otettu vuokratyöntekijä, joka sittemmin oli siirtynyt yhtiön palvelukseen. Esitetyn selvityksen perusteella työnantajalta ei myöskään voitu kohtuudella edellyttää yhden irtisanotun, pääasiassa hitsaustyötä tehneen työntekijän sijoittamista maalaustyöhön. TT : Yhtiö oli taloudellisin ja tuotannollisin syin vähentänyt työntekijöitään yhteensä 33:lla, missä yhteydessä koneistajana työskennelleen henkilön työsopimus oli irtisanottu. Asiassa on ollut riidatonta, että yhtiöllä oli ollut taloudelliset syyt henkilöstön vähentämiseen. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön koneistamossa tarjolla ollut työ oli vähentynyt irtisanomisen aikaan, eikä yhtiöön ollut palkattu uusia työntekijöitä. Irtisanomisajan jälkeen yhtiössä oli tullut tarjolle Heidenhein-ohjatun työstökeskuksen apumiehen tehtävä, jota irtisanottu työntekijä ei ollut ottanut vastaan. Myöhemmin koneen käyttäjäksi oli siirretty yhtiön sisältä toinen henkilö. Esitetyn selvityksen mukaan irtisanotun työntekijän ammattitaito ei olisi ilman pitkähköä perehdyttämisaikaa riittänyt kyseisen työstökeskuksen itsenäiseen käyttämiseen. Yhtiössä ei ollut ollut tarjolla irtisanotun työntekijän ammattitaitoa vastaavaa muutakaan työtä, ja yhtiöllä oli siten ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste irtisanoa työntekijän työsopimus. 8 8 Tuomion TT 2005:53 perusteluissa (johtopäätöksissä puolin ja toisin esitetystä näytöstä) ei ole lausuttu tarjolle tulevan työn edellyttämän koulutuksen ja harjaantumisen pituudesta niin korostetusti kuin tuomion otsikon kursivoidussa virkkeen osassa. Niissä on todettu vain: Tapahtumien kulku huomioon ottaen työtuomioistuin pitää uskottavana työnantajapuolen todistajien käsitystä, jonka mukaan A:n ammattitaito ei olisi ainakaan aluksi riittänyt muuhun kuin siihen työstökeskuksen tehtävään, jota hänelle tarjottiinkin mutta josta hän kieltäytyi. Myöskään komponenttiyksikössä ei siten ole näytetty olleen tarjolla A:n irtisanomisen aikoihin hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä. Sitä vastoin työnantajapuolen todistaja oli todennut: Apumiehenä A olisi voinut kouluttautua tämän vaativan koneen käyttämiseen, ja mahdollisesti myöhemmin työsuhde olisi voitu vakinaistaa. C on kertonut olevansa jäsenenä opetushallituksen alaisessa tutkintotoimikunnassa, millä perusteella hän arvioi Heidenhein-ohjauksella toimivan koneen vaativan pitkän, noin 44 viikon mittaisen koulutuksen. - Näyttääkin siltä, että kanteen hylkäämisen pääasiallisena perusteena kokonaisarvion keskeisimpänä seikkana oli työntekijän kieltäytyminen ottamasta vastaan hänelle tarjottua apumiehen tehtävää(, jossa hän olisi voinut harjaantua, tosin aikaisempaa palkkansa pie-

11 11 KKO 2000:59: Työnantaja ei ollut näyttänyt, että taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanottua A:ta ei olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uudelleen niihin työtehtäviin, joihin työnantaja oli vähän ennen A:n irtisanomista, hänen irtisanomisaikanaan ja pian A:n työsuhteen päättymisen jälkeen palkannut uusia työntekijöitä. Työnantajalla ei katsottu olleen ilmoittamaansa taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva perustetta irtisanoa A:ta. Irtisanomisen katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla tosiasiassa tapahtuneen henkilökohtaisten syiden vuoksi ja työnantaja velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta (1970) työsopimuslain 47 f :n nojalla. 9 TT : Ks. edellä. 3.2 Valtion virkamieslaki (750/1994) Valtion virkamieslain säännökset työnantajan (viraston) oikeudesta lomauttaa virkamies on lain 36 :ssä: Jos viranomainen voisi 27 :n 1 momentin nojalla irtisanoa virkamiehen, virkamies voidaan 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen lomauttaa siten, että virkamiehen virantoimitus ja palkanmaksu keskeytetään määräajaksi tai toistaiseksi virkasuhteen muutoin pysyessä voimassa. Virkamies voidaan 1 momentissa säädetyllä tavalla lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettaviksi ovat tilapäisesti vähentyneet eikä asianomainen viranomainen voi kohtuudella järjestää virkamiehelle muita tehtäviä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta samassa virastossa. Virkasuhteen kestäessä voidaan viranomaisen tai virkamiehen aloitteesta sopia virkamiehen lomauttamisesta. Virkaehtosopimuksella sekä sopimuksella, jota tarkoitetaan yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain 9 :ssä, voidaan lomauttamisesta sopia toisinkin kuin 1 ja 2 momentissa säädetään. Työnantajan (viraston) noudatettavista irtisanomisperusteista on säädetty valtion virkamieslain 27 :ssä: Viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos: 1) virasto tai se yksikkö, jossa virkamies työskentelee, lakkaa; tai 2) virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun 1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; 2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä virastossa tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua; 3) irtisanomisen syyksi on ilmoitettu kone- tai laitehankinnat, mutta virkamies olisi ammattitaitoonsa nähden voitu tai voitaisiin viraston toimesta kouluttaa näiden koneiden ja laitteiden käyttöön; tai 4) irtisanomisen syyksi on ilmoitettu henkilöstön vähentämisestä aiheutuva kustannussäästö, mutta tämä säästö on niin vähäinen, että sitä ei voida pitää viraston ja virkamiehen olosuhteet huomioon ottaen irtisanomisen todellisena syynä. Jos virastoon perustettu virka sijoitetaan toiselle paikkakunnalle eikä virkamies perustellusta syystä siirry työskentelemään tällä paikkakunnalla, virkamies voidaan irtisanoa tämän pykälän nojalla. nemmin palkkaeduin, vastaisiin aikaisempia töitä vaativampiin töihin. Työnantajan koulutusvelvoitteen laajuuden kannalta tuomioista ei näin ollen saa juurikaan yleistä johtoa. 9 Ks. myös esim. TT 1981:113, 1986:33 ja 1993:26.

12 12 Viranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta irtisanoa virkamiestä 1 momentissa säädetystä syystä, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin taikka jos virka 5 :n nojalla siirretään toiseen virastoon. Mitä 25 :n 4 ja 5 momentissa säädetään irtisanomisoikeuden rajoittamisesta, koskee vastaavasti myös tässä pykälässä tarkoitettuja irtisanomisperusteita lukuun ottamatta tilanteita, joissa virasto lakkautetaan. 10 Lomauttamisperusteet KHO 1994 A 9: Helsingin yliopiston henkilökunnan palkkausmäärärahat ovat vuonna 1993 olleet neljä prosenttia pienemmät kuin vuonna Yliopiston tehtyä opetusministeriölle esityksen yliopiston niiden professoreiden, jotka eivät olleet tehneet henkilökohtaista säästösitoumusta tai joiden säästövelvoite ei täyttynyt laitoskohtaisella säästösopimuksella, lomauttamisesta kahden viikon ajaksi, opetusministeriö on tekemällään päätöksellä lomauttanut esityksen mukaisesti yliopiston professorit, koska määrärahojen vähentymisen seurauksena yliopiston mahdollisuudet tarjota työtä virkamiehilleen ovat vuonna 1993 tilapäisesti olennaisesti vähentyneet. Yleinen virkamieslautakunta on antamallaan päätöksellä hylännyt yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan työoikeuden professorin tekemän oikaisuvaatimuksen opetusministeriön päätöksestä. Professorin valitettua yleisen virkamieslautakunnan päätöksestä KHO:een, KHO on ottaen huomioon valtion virkamieslain 17 :n pysyttänyt yleisen virkamieslautakunnan päätöksen ja lausunut, että valtion virkamieslain 45 a :ää on tulkittavan niin, että ministeriön on ollut yliopiston esityksestä lomautettava professori työn tarjoamisen edellytysten vähentymisen takia. Irtisanomisperusteet VIRKAMIESLAUTAKUNTA 11 Asia 1170/95 Emäntä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään Viraston taloudellisen aseman heikennyttyä erään kenttäaseman ruokalatoiminta oli lopetettu eikä virastolla siten ollut mahdollisuuksia enää tarjota X:lle emännäntehtäviä. Kenttäaseman henkilöstöruokalan lopettamista ei voitu pitää tilapäisenä. X:lle oli ennen irtisanomista tarjottu yrittäjyyteen perustuvaa ruokalan pitoa saman tutkimuskeskuksen päätoimipaikassa, mistä X oli kuitenkin kieltäytynyt. Virastolla oli ollut oikeus irtisanoa X:n virkasuhde. X:n oikeusturvaa ei ollut näytetty loukatun myöskään uudelleensijoittamisen tai -kouluttamisen osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään.6-3). KHO: ei muutosta. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 725/95 Yliopiston hallintovirasto irtisanoi lääketieteellisen tiedekunnan erikoislaboratoriomestari X:n. Tiedekuntaneuvoston päätökseen koulutusmenojen supistamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuonna 1995 sisältyi muun muassa kolmen erikoislaboratoriomestarin viran lakkauttaminen. Sisäänottoa lääketieteelliseen peruskoulutukseen supistettiin samalla noin kolmanneksella edellisvuodesta. Yliopistossa oli X:n irtisanomisaikana täytetty muiden ohella toimistosihteerin, talonmies-vahtimestarin ja ylivahtimestarin virat. Viran lakkauttaminen ei sinänsä muodosta laissa edellytettyä irtisanomisperustetta. Tiedekunnan tarjoaman perusopetuksen tuntuva väheneminen ja talouden tasapainottamiseksi edellytettävät säästötoimet vähensivät kui- 10 Irtisanominen on tehtävä tässä pykälässä tarkoitetulla perusteella kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Viranomaisen irtisanomisoikeutta voidaan lisäksi sopimuksella rajoittaa siten, että tämä saa käyttää sitä vain sopimuksessa mainituilla perusteilla. 11 Kaikki jäljempänä selostettavat virkamieslautakunnan päätökset on käsitelty myös KHO:ssa, joka ei ole muuttanut niitä.

13 tenkin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti yliopiston mahdollisuuksia tarjota X:lle työtä suoritettavaksi lääketieteellisessä tiedekunnassa. Yliopisto ei ollut ennen irtisanomista eikä irtisanomisaikana täyttänyt virkoja ja tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden sijoittaa. Yliopistolla ei myöskään ollut tarjottavana tehtäviä, joihin X olisi ollut kohtuudella koulutettavissa. Yliopisto ei loukannut X:n oikeusturvaa uudelleensijoittamisen tai uudelleenkouluttamisen osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Ään. 5-4) KHO: ei muutosta. (Ään. 4-1) VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 136/96 Apulaisjohtaja X:n virka oli kustannusten säästämiseksi ja tehtäviä vastaavan henkilöstömäärän saavuttamiseksi sijoitettu toiseen yksikköön. X oli kieltäytynyt siirtymästä virkansa mukana ja hänet oli irtisanottu X vetosi kieltäytymisensä perusteeksi ammatillisiin ja henkilökohtaisiin syihin. Viraston laajentamissuunnitelma ei taloudellisista syistä ollut toteutunut. Henkilöstöä oli jouduttu vähentämään, jotta henkilökuntamäärä laitoksessa vastaisi työmäärää. Vähentäminen oli toteutettu lakkauttamalla avoimia virkoja ja sijoittamalla virkamiehiä muihin saman laitoksen alaisuudessa oleviin yksiköihin. Henkilöstömäärän vähentäminen oli ollut perusteltua. X olisi turvannut virkasuhteensa jatkumisen siirtymällä virkansa mukana uudelle paikkakunnalle. Työnantajalla oli ollut laissa edellytetyt perusteet X:n virkasuhteen irtisanomiseen. X:n vaatimus edunmenetyksenä korvattavasta palkasta oli lakiin perustumaton. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään ). KHO: ei muutosta. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 146/96 Esittelijä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään , koska virasto lakkautettiin lukien. Virastoa koskevan lain kumoamisen yhteydessä viraston tehtävät siirrettiin toisiin virastoihin. Laissa ei ollut mainintaa henkilöstön asemasta viraston lakatessa. Hallituksen esityksen mukaan osa viroista siirrettäisiin muihin virastoihin, mutta 56 virkaa jäi uudelleen sijoittamatta. Virastolla oli oikeus irtisanoa X:n virkasuhde päättymään viraston lakatessa. Euroopan yhteisöjen ns. liikkeenluovutusdirektiivi velvoittaa Suomen valtiota vain saavutettavaan tulokseen nähden ja on soveltamisalasäännösten osalta tulkinnanvarainen. Direktiivillä ei ollut sellaista virkamiesoikeudellista oikeusvaikutusta, että viraston lakkauttamistilannetta olisi tullut arvioida mainitun direktiivin valossa. Virasto oli täyttänyt henkilöstön aseman turvaamiseksi vaadittavat edellytykset. Viraston toimivaltaan ei ollut kuulunut muihin uudelleensijoitus- tai kouluttamistoimenpiteisiin ryhtyminen tai virkojen siirtäminen. Virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen määräämään viran siirtämisestä tai henkilön kouluttamisesta uusiin tehtäviin. X:n tehtävät työsuojelussa eivät olleet estäneet hänen virkansa lakkauttamista ja irtisanomista. Vaatimukset viran siirtämisestä jätettiin tutkimatta. Muilta osin oikaisuvaatimus ja vaatimus perusteettomasta virkasuhteen irtisanomisesta aiheutuneesta korvauksesta hylättiin (Ään.6-3). Kts. myös VMLTK 125/96, VMLTK 123/96 ja VMLTK 119/96. KHO: ei muutosta. KHO /947 Tampereen yliopistosta oli lääketieteellisen tiedekunnan koulutusmenojen supistamisesta ja tiedekunnan talouden tasapainottamisesta vuonna 1995 johtuvina toimenpiteinä muun ohella lakkautettu viisi laboratoriohenkilökunnan virkaa. Yliopiston hallintovirasto oli päätöksillään irtisanonut muiden ohella laboratoriomestari X:n ja erikoislaboratoriomestari Y:n lukien. X ja Y olivat tehneet hallintoviraston päätöksistä oikaisuvaatimukset virkamieslautakunnalle. Yliopiston virkamieslautakunnalle antaman selvityksen mukaan yliopistossa oli X:n ja Y:n irtisanomisaikana täytetty muiden ohella toimistosihteerin, talonmies-vahtimestarin ja ylivahtimestarin virat. Virkamieslautakunta oli hylännyt oikaisuvaatimukset, koska yliopisto ei ollut ennen irtisanomisia eikä irtisanomisaikana täyttänyt virkoja ja tehtäviä, joihin X ja Y olisi voitu ammattitaitoihinsa ja kykyihinsä nähden sijoittaa. KHO pysytti virkamieslautakunnan päätökset hylkäämällä X:n ja Y:n tekemät valitukset virkamieslautakunnan päätöksistä. Y:n valituksen osalta äänestys 4-1. KHO:n yksi jäsen katsoi, että Y olisi kohtuudella voitu ammattitaitoonsa ja kokemukseensa ja kykyynsä nähden sijoittaa yliopiston ylivahtimestarin virkaan. 13

14 VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 228/96 14 Perustelut: A:n virkasuhde on päätöksellä irtisanottu valtion virkamieslain 27 :n nojalla. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos: 1) virasto tai se yksikkö, jossa virkamies työskentelee, lakkaa: tai 2) virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Säännöksen 2 momentissa on lueteltu tilanteita, jolloin edellä 2 kohdassa tarkoitetut perusteet irtisanomiseen eivät täyty. Säännöksen 4 momentissa kielletään niin ikään irtisanominen, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin taikka jos virka 5 :n nojalla siirretään toiseen virastoon. Selvitys tapahtumista: A:n virkasuhteen irtisanomisesta on päättänyt Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto Päätöksessä on viitattu A:n irtisanomista koskevaan ilmoitukseen, joka on sisältänyt irtisanomisen perusteet. Tuon kirjelmän mukaan Helsingin yliopiston konsistori on päätöksellään lakkauttanut valtiotieteelliseen tiedekuntaan kuuluvan kehitysmaainstituutin ja päättänyt perustaa tiedekuntaan kehitysmaatutkimuksen laitoksen lukien. Helsingin yliopiston kansleri on kumonnut kehitysmaainstituutin johtosäännön lukien. Koska uuteen kehitysmaatutkimuksen laitokseen ei enää sisältynyt erikoistutkijan virkaa, oli tiedekunta esittänyt rehtorille A:n erikoistutkijan viran lakkauttamista. A:n ilmoituksen mukaan hänen erikoistutkijan virkansa on päätetty lakkauttaa lukien ja perustaa samasta ajankohdasta uutena virkana yliassistentin virka. A on hänelle tiedoksi annetulla päätöksellä irtisanottu lukien. A:n mukaan kysymyksessä ei ole ollut todellinen valtion virkamieslaissa tarkoitettu yksikön lakkauttaminen, vaan vain nimen muuttaminen ja muutos tehtävien painotuksessa. A:n käsityksen mukaan organisaatiomuutoksen eräänä keskeisenä tavoitteena on ollut työnantajan pyrkimys irtisanoa hänen virkasuhteensa. Irtisanomisen taustalla on siten vahvasti yksilöllisiä syitä. Oikeudellista arviointia: Yliopiston ilmoituksen mukaan organisaation muutoksen taustalla on ollut rahoituksessa ja toiminnassa tapahtunut muutos. Pääasiallisesti ulkopuolisesta rahoituksesta on siirrytty budjettirahoitukseen. Toiminnallinen muutos on merkinnyt siirtymistä opetuspainotteisuuteen tutkimuspainotteisuudesta. Virkamieslautakunta pitää muutoksen perusteita hyväksyttävinä ja toteaa samalla, että muutos on merkinnyt henkilöstön aseman vakiinnuttamista. Asiassa esitetty selvitys ei viittaa siihen, että muutoksen tarkoituksena olisi ollut osaksikaan pyrkiä irtisanomaan A:n virkasuhde. Kehitysmaainstituutista lakkautettujen virkojen tilalle on perustettu muun muassa yliassistentin A21 virka, johon kuuluu opetusvelvollisuus. Valtiotieteellinen tiedekunta on todennut, ettei A ole hyväksynyt opetuksen liittämistä erikoistutkijan virkaan. A puolestaan esittää, ettei opetuspainotteisuuden lisääminen merkinnyt muutosta erikoistutkijan tehtäviin ja toimenkuvaan. Virkamieslautakunta toteaa, että erimielisyys opetusvelvollisuudesta on liittynyt erikoistutkijan eikä yliassistentin virkaan. Yliopiston mukaan A on muodollisesti kelpoinen kehitysmaatutkimuksen laitoksen yliassistentin virkaan. Valtion virkamieslain 27 :ään perustuva virkamiehen irtisanominen on kielletty, jos hänet voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen. Esillä olevassa tapauksessa Helsingin yliopisto vastaa uudelleensijoitusvelvollisuuden täyttämisestä. Irtisanomiskielto on merkinnyt yliopistolle velvollisuutta ainakin yliassistentin viran tarjoamiseen A:lle. Tätä laiminlyöntiään yliopisto ei voi oikeudellisesti perustella viittaamalla tiedekunnan epäilyihin A:n kyvyistä ja ansioista yliassistentin virkaan, henkilöstöristiriitoihin tai A:n mahdollisuuteen hakea mainittua yliassistentin virkaa. A:n virkasuhteen irtisanominen ei näin ollen täytä valtion virkamieslain 27 :ssä säädettyjä edellytyksiä. Päätös: Oikaisuvaatimus hyväksytään ja irtisanominen kumotaan. KHO 1998:60 ( /2412): Suomen ympäristökeskuksessa arvioitiin, että viraston vuoden 1997 toimintamäärärahoihin muodostuu noin 7 miljoonan markan vaje. Säästötavoitteiden aikaansaamiseksi muun ohella henkilöstömenoja vähennettiin 45 henkilöstötyövuodella, joista 26 toteutettiin irtisanomisilla. Muun ohella Suomen ympäristökeskuksen lakimies X:n, jonka tehtävänä oli vesi- ja ympäristölainsäädännön seuraaminen ja kehittäminen sekä alan päätösten seuranta ja analysointi, tehtävät järjestettiin uudelleen ja siirrettiin virastoon jäävän henkilöstön hoidettaviksi. Suomen ympäristökeskus irtisanoi tekemällään päätöksellä X:n virkasuhteen. Virkamieslautakunta hyväksyi tekemällään päätöksellä X:n oikaisuvaatimuksen Suomen ympäristökeskuksen sanotusta päätöksestä. Korkein

15 15 hallinto-oikeus kumosi Suomen ympäristökeskuksen valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen Suomen ympäristökeskuksen tekemästä päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomen ympäristökeskuksen mahdollisuudet työllistää X tehtävillä, jotka oli siirretty virastoon jäävän henkilöstön hoidettaviksi, olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Suomen ympäristökeskus ei ollut ennen X:n irtisanomista tai irtisanomisaikana täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin X olisi voitu kohtuudella sijoittaa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden. Myöskään Suomen ympäristökeskuksella ei ollut ollut tarjottavana tehtäviä, joihin X olisi ollut kohtuudella koulutettavissa. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 58/99 Perustelut: Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto on irtisanonut A:n vankeinhoito-osaston arkkitehdin virasta valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla, koska organisaatiouudistuksen vuoksi tehtävät ovat vähentyneet. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Mainitun säännöksen 2 momentin mukaan edellä mainittua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia. Säännöksen 4 momentin mukaan viranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta irtisanoa virkamiestä 1 momentissa säädetystä syystä, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Selvitys tapahtumista: Asiakirjoista ilmenee, että vankeinhoito-osaston kiinteistöyksikössä, jossa A työskentelee, rakennussuunnittelu on rajoittunut pääasiassa hankesuunnitelmien tekemiseen. Lähes kaikki hankesuunnittelun jälkeinen rakennushankkeisiin liittyvä arkkitehti-, rakenne-, sähkö-, tele-, lvi- ja muu erikoissuunnittelu on ostettu alan konsulteilta, joten vankeinhoito-osasto on jo pitkään ollut rakennussuunnittelun osalta luonteeltaan tilaajaorganisaatio. Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen vankeinhoito-osaston organisaatiouudistuksessa kiinteistöyksikön tehtäviksi määriteltiin valtion kiinteistöyksiköille valtion kiinteistöomaisuuden hallinnosta annetussa asetuksessa määritellyt tehtävät sekä vankeinhoitolaitoksen rakennusinvestointien toteuttaminen. Vankeinhoito-osastossa tehtävä rakennussuunnittelu keskittyy siten hankesuunnitteluun sekä vankeinhoidon erityisasiantuntemusta edellyttävien valvonta- ja turvajärjestelmien suunnitteluun, jotka edellyttävät yhteensä noin kahden henkilötyövuoden työpanosta. Edellä mainituista syistä vankeinhoito-osaston mahdollisuudet tarjota arkkitehti A:lle tehtäviä suoritettavaksi ovat olennaisesti vähentyneet eikä tiedossa ole, että tehtäviä voitaisiin hänelle myöhemminkään osoittaa. Vankeinhoito-osasto ilmoitti valtion muille kiinteistöyksiköille tilanteen ja esitti, että kiinteistöyksiköt täyttäessään avoimia virkoja ja palkatessaan lisähenkilöstöä selvittäisivät mahdollisuudet vankeinhoito-osastosta vaille työtä jäävien henkilöiden palkkaamisen. Lisäksi vankeinhoito-osasto on kirjeellään esittänyt, että oikeusministeriössä selvitettäisiin mahdollisuudet työllistää A muilla osastoilla. A:n mukaan hänen taidoilleen ja kokemukselleen olisi vankeinhoito-osastossa käyttöä. Korjausrakentamisen suunnittelua tarvitaan edelleenkin, tehtävät eivät vähene toteutettavaksi aiottujen järjestelyjen myötä. Oikeudellinen arviointi: Saadun selvityksen mukaan A:n tehtävät ovat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet osittain organisaatiomuutoksen ja osittain ostopalveluna hankittavan suunnittelutyön myötä. Asiassa ei ole ilmennyt, että vankeinhoito-osasto olisi ennen irtisanomista tai irtisanomisaikana täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin A olisi kohtuudella voitu sijoittaa ottamalla huomioon hänen ammattitaitoonsa ja kykynsä. Myöskään ei ole selvitetty vankeinhoito-osastolla olleen tarjottavana tehtäviä, joihin A olisi kohtuudella koulutettavissa. Oikeusministeriön vankeinhoito-osastolla on tämän vuoksi ollut laissa tarkoitettu peruste A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Päätös (3-3): Oikaisuvaatimus hylätään. Eri mieltä olleiden jäsenten lausuma: Saadun selvityksen mukaan A:n suorittamat tehtävät eivät ole vähentyneet. Niiden suorittamisvastuuta on vain siirretty vankiloille ja lisätty ostopalvelujen käyttöä. Tästä menettelystä ei ole aiheutunut kustannussäästöä.

16 Myöskään ei ole näytetty sitä, etteikö A olisi edelleenkin kykenevä suorittamaan aikaisempia tehtäviä ottaen vielä huomioon sen, että vankeinhoito-osastoa ja vankiloita pidetään yhtenä virastokokonaisuutena. Tilanteessa ei ole tehty selkeää organisaatiomuutosta. Katsomme etteivät A:n tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettavaksi ole olennaisesti tai pysyvästi vähentyneet. Irtisanomiselle ei ole olemassa valtion virkamieslain 27 :n mukaista syytä ja täten hyväksymme oikaisuvaatimuksen. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 252/96 Perustelut: A:n virkasuhde huoltoasentajana on irtisanottu päätöksellä Irtisanomista on perusteltu A:n kieltäytymisellä siirtyä Ylitornion rajavartioasemalta Rovaniemelle Lapin rajavartioston huoltokeskukseen. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virasto tai se yksikkö, jossa virkamies työskentelee, lakkaa. Saman säännöksen 2. kohdan mukaan viranomaisella on irtisanomisoikeus, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Saman säännöksen 3 momentin mukaan, jos virastoon perustettu virka sijoitetaan toiselle paikkakunnalle eikä virkamies perustellusta syystä siirry työskentelemään tälle paikkakunnalle, virkamies voidaan irtisanoa tämän pykälän nojalla. Saman säännöksen 4 momentti kuitenkin kieltää irtisanomisen, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin taikka jos virka 5 :n nojalla siirretään toiseen virastoon. Selvitys tapahtumista: A on ollut sijoitettuna Ylitornion rajavartioasemalle, joka on lakkautettu alkaen. Päätöksellä A on siirretty Lapin rajavartioston huoltokeskukseen Rovaniemelle lukien. Ajanjakson A on ollut vuosilomalla sekä virkavapaana sairauden perusteella. Marraskuun 12 päivänä 1996 hän on ilmoittanut kieltäytyvänsä siirtymästä työhön Rovaniemelle. Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston kirjeen mukaan rajavartiolaitoksen Ylitornion tukikohta siirtyy vankeinhoitolaitokselle mutta toiminta siellä alkaisi aikaisintaan vuoden 1996 alussa. Asiasta rajavartiolaitoksen edustajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella vankeinhoito-osasto ilmoittaa mainitussa kirjeessään olevansa valmis ottamaan tarjotuista siirtoviroista vastaan kiinteistön kunnossa- ja ylläpidosta vastaavan huoltoasentajan viran. Tämän johdosta vankeinhoito-osasto on samalla pyytänyt rajavartiolaitosta ryhtymään valtion virkamieslain ( /750) 5 :n edellyttämiin toimenpiteisiin huoltoasentajan (A 14) viran siirtämiseksi vankeinhoitolaitokseen siten, että viran nimike muutetaan huoltomestariksi (A 14) ja virka tulee vankeinhoitolaitoksen yhteiseksi viraksi, joka sijoitetaan toistaiseksi Oulun lääninvankilaan. Kirjeellään A on rajavartiolaitokselle ilmoittanut suostuvansa viran siirtämiseen pyytäen siinä yhteydessä kuitenkin ottamaan huomioon samassa kirjeessä yksilöimiään toivomuksia. Kirjeessään vankeinhoitoosastolle rajavartiolaitos on kertonut asianomaisen virkamiehen asettaneen siirtymiselleen useita ehtoja, joiden perusteella hänen on katsottava evänneen valtion virkamieslain 5 :ssä tarkoitetun suostumuksensa viran siirtämiseen. Tämän vuoksi rajavartiolaitos on todennut viran siirtämisen ainakin siinä vaiheessa raukeavan. Oikeudellista arviointia: A on hakenut oikaisua hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Irtisanominen on suoritettu valtion virkamieslain 27 :n nojalla A:n kieltäydyttyä siirtymästä työskentelemään Rovaniemelle. Siirtopäätös on ollut seurausta siitä, ettei A:n virkaa oltu siirretty valtion virkamieslain 5 :n nojalla toiseen virastoon. Osapuolet ovat eri mieltä, onko viran siirtämisen raukeaminen johtunut A:sta itsestään vai ei. Viran siirtäminen toiseen virastoon on ollut työnantajan ensisijainen toimenpide ja sen toteutuminen olisi estänyt irtisanomisen tapahtumien myöhemmän kulun perusteella. Irtisanomiseen johtaneessa tapahtumaketjussa on näin ollen ratkaisevaa, mistä syystä viran siirto toiseen virastoon ei toteutunut. Ottaen huomioon valtion virkamieslain 27 :n 4 momentin säännöksen irtisanomiskiellosta viraston lakkaamisen perusteella, jos virka siirretään toiseen virastoon, virkamieslautakunta hylkää sen toimivaltaa vastaan tehdyn väitteen. A on ilmoittanut suostuvansa virkansa siirtämistä koskeviin järjestelyihin. Suostumusta kysyttäessä on edellytettävä, että virkamiehen tietoon saatetaan viranomaisen tiedossa olevat ja virkasuhteen ehtoihin tai viran siirtämiseen muuten liittyvät tekijät. A:n on näin ollen katsottava antaneen suostumuksensa vankeinhoito-osaston kirjeessä lueteltuihin ehtoihin. Sen lisäksi hän on esittänyt siirtoon liittyen toivomuksia. Eduskunnan hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 5/1994 vp) hallituksen esityksestä valtion virkamieslaiksi ja laiksi valtion virkaehtosopimuslain muuttamisesta (HE 291/1993 vp)5 :n kohdalla todennut, että on pidettävä muutoinkin kohtuullisena, että työnantaja sanoo virkamiehen irti viran tultua tarpeettomaksi sen sijaan, että virkamies joutuisi oma-aloitteisesti irtisanoutumaan, ellei hän voi esimerkiksi muuttaa paikkakunnalta toiselle. Virkamiehen edun mukaista on luonnollisesti suostua siirtoon, jos se hänen kannaltaan on hänen elämäntilanteensa ja muut seikat huomioon ottaen mahdollista. Mietinnön 27 :n kohdalla ilmenee, että valiokunnan ehdotus lähtee siitä, että 16

17 17 viraston on selvitettävä yhteistyössä ministeriön kanssa mahdollisuudet siirtää virka toiseen virastoon, tarvittaessa jopa toiselle hallinnonalalle. A:n toivomuksista viran palkkaluokan korottamista on pidettävä uuteen työnantajaan kohdistuvana toivomuksena, jossa on kysymys viran siirtämisen jälkeisestä ajasta. Siirron jälkeiseen aikaan kohdistuu niin ikään toivomus mahdollisuudesta palata rajavartiolaitoksen palvelukseen. Pyynnöt mahdollisuudesta saada ennakolta tutustua uuteen työnantajaan, siirron lopullisen ajankohdan määräytyminen ja viittaus terveyden heikkenemiseen vaikuttaviin tekijöihin ovat tavanomaisia työpaikan vastaanottamiseen ja työn aloittamiseen liittyviä näkökohtia, joista voidaan olettaa myös uuden työnantajan olevan kiinnostunut. Kerrotun perusteella virkamieslautakunta toteaa, että A ei ole viran siirtämistä koskevalle suostumukselleen asettanut sellaisia ehtoja, jotka olisivat tosiasiallisesti merkinneet kieltäytymistä. Myöskään muoto, jolla toivomukset on kirjallisesti esitetty, ei ole antanut perusteita tällaiseen tulkintaan. Kun vankeinhoitolaitos lisäksi on ilmoittanut hyväksyvänsä viran siirron, jää siirron raukeaminen rajavartiolaitoksen laiminlyönniksi. Laiminlyönti on sen jälkeen muodostanut edellytyksen päätökselle siirtää A Rovaniemelle. Irtisanomisen laillisuutta on arvioitava tapahtumien aikajärjestyksessä. Tähän nähden ratkaisevaa on vastuu viran siirtämisen raukeamisesta eikä siitä johtuneen siirtopäätöksen vastainen menettely. Rajavartiolaitoksella on Ylitornion rajavartioaseman lakkaamisen johdosta ollut velvollisuus ryhtyä A:n irtisanomisen välttämiseksi käytettävissä olleisiin keinoihin hänen uudelleensijoittamisekseen, uudelleenkouluttamisekseen samassa virastossa taikka hänen virkansa siirtämiseen toiseen virastoon. Laiminlyömällä esittää virkasiirtoa saatuaan siihen virkamiehen suostumuksen rajavartiolaitos on samalla menettänyt oikeuden vedota laillisesti A:n irtisanomiseen. Sen lisäksi A:lle olisi tullut ennen irtisanomista ilmoittaa oikeudesta pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemiseen. Päätös (6-3): Oikaisuvaatimus hyväksytään. Vähemmistön äänestyslausuma Perustelut: A:n virkasuhde huoltoasentajana on irtisanottu päätöksellä Irtisanomista on perusteltu A:n kieltäytymisellä siirtyä Ylitornion rajavartioasemalta Rovaniemelle Lapin rajavartioston huoltokeskukseen. Valtion virkamieslain 27 :n 3 momentin mukaan virkamies voidaan irtisanoa 27 :n nojalla, jos virastoon perustettu virka sijoitetaan toiselle paikkakunnalle eikä virkamies perustellusta syystä siirry työskentelemään tällä paikkakunnalla. Selvitys tapahtumista: A:n virka on ollut sijoitettuna Ylitornion rajavartioasemalle, joka on lakkautettu alkaen. Päätöksellä A:n virka on sijoitettu Lapin rajavartioston huoltokeskukseen Rovaniemelle lukien. Ajanjakson A on ollut vuosilomalla sekä virkavapaana sairauden perusteella. Marraskuun 12 päivänä 1996 hän on ilmoittanut kieltäytyvänsä siirtymästä työskentelemään Rovaniemellä. Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston päivätyn kirjeen mukaan rajavartiolaitoksen Ylitornion tukikohta siirtyy vankeinhoitolaitokselle , mutta toiminta siellä alkaisi aikaisintaan vuoden 1996 alussa. Asiasta rajavartiolaitoksen edustajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella vankeinhoito-osasto ilmoittaa mainitussa kirjeessään olevansa valmis ottamaan tarjotuista siirtoviroista vastaan kiinteistön kunnossa- ja ylläpidosta vastaavan huoltoasentajan viran. Tämän johdosta vankeinhoito-osasto on samalla pyytänyt rajavartiolaitosta ryhtymään valtion virkamieslain 5 :n edellyttämiin toimenpiteisiin huoltoasentajan (A 14) viran siirtämiseksi vankeinhoitolaitokseen siten, että viran nimike muutetaan huoltomestariksi (A 14) ja virka tulee vankeinhoitolaitoksen yhteiseksi viraksi, joka sijoitetaan toistaiseksi Oulun lääninvankilaan. Kirjeellään A on rajavartiolaitokselle ilmoittanut suostuvansa viran siirtämiseen pyytäen siinä yhteydessä kuitenkin ottamaan huomioon samassa kirjeessä yksilöimiään toivomuksia. Kirjeessään vankeinhoito-osastolle rajavartiolaitos on kertonut asianomaisen virkamiehen asettaneen siirtymiselleen useita ehtoja, joiden perusteella hänen on katsottava evänneen valtion virkamieslain 5 :ssä tarkoitetun suostumuksensa viran siirtämiseen. Tämän vuoksi rajavartiolaitos on todennut viran siirtämisen ainakin siinä vaiheessa raukeavan. Oikeudellista arviointia: A on hakenut oikaisua virkasuhteensa irtisanomiseen. Irtisanominen on suoritettu valtion virkamieslain 27 :n nojalla A:n kieltäydyttyä siirtymästä työskentelemään Rovaniemellä. A:n virka on sijoitettu Ylitornion rajavartioasemalta Rovaniemelle, koska Ylitornion rajavartioalue lakkautettiin. Rajavartiolaitos on valtion noudattaman henkilöstöpolitiikan mukaisesti pyrkinyt siirtämään A:n viran vankeinhoitolaitokseen. Siirto ei ole toteutunut, koska rajavartiolaitos on tulkinnut A:n esittämät toivomukset siirtymisen ehdoiksi ja katsonut A:n kieltäytyneen viran siirrosta. Viran siirtämisestä toisen ministeriön hallinnonalaan kuuluvaan virastoon päättää valtion virkamieslain 5 :n 2 momentin mukaan valtioneuvosto. Virkamieslain 27 :n 4 momentissa irtisanomisen edellytykseksi säädetty uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuden täyttäminen koskee vain samaa virastoa. Virastolla ei ole velvollisuutta eikä toimivaltaa siirtää virkaa eikä virka-

18 miestä toiseen virastoon. Viran siirtopäätökseen ei valtion virkamieslain nojalla voi hakea muutosta eikä siirtopäätöksen tai sen valmistelun tutkiminen kuulu virkamieslautakunnan toimivaltaan. 18 A:lle olisi tullut ennen irtisanomista ilmoittaa oikeudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. Lautakunta katsoo, ettei kuulemisella tässä tapauksessa kuitenkaan olisi ollut olennaista merkitystä päätökseen. Päätös: Oikaisuvaatimus hylätään. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 11/97 Perustelut: A:n virkasuhde on Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirin päätöksellä irtisanottu. Irtisanomista on perusteltu viittaamalla siihen, että viraston käytettävissä olevat toimintamäärärahat ja henkilötyövuosikehys olivat supistuneet vuodelle Tämän vuoksi viraston mahdollisuudet tarjota A:lle työtä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet eikä A:ta ollut myöskään kohtuudella voitu sijoittaa virastossa uudelleen, kouluttaa uusiin tehtäviin tai siirtää hänen virkaansa toiseen virastoon. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Perustetta irtisanomiseen ei kuitenkaan katsota saman säännöksen 2 momentin mukaan olevan ainakaan silloin, kun irtisanomisen syyksi ilmoitettu henkilöstön vähentämisestä aiheutuva kustannussäästö on niin vähäinen, että sitä ei voida pitää viraston ja virkamiehen olosuhteet huomioon ottaen irtisanomisen todellisena syynä. Oikeutta irtisanoa virkamies ei myöskään ole, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin (4 momentti). Selvitys tapahtumista: A:ta on kuultu hänen virkasuhteensa irtisanomisesta. Kuulemisen syynä on ollut viraston toimintamäärärahojen ja henkilötyövuosikehyksen supistuminen vuonna 1997 sekä sen johdosta harkittu A:n viran lakkauttaminen ja hänen irtisanomisensa. Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirin käytössä olevat toimintamäärärahat maatalouden osalta vuodelle 1997 ovat tammikuun 1997 tilanteen mukaan 5,75 miljoonaa markkaa lisättynä säästöillä vuodelta 1996 eli yhteensä 5,798 miljoonaa markkaa. Määrärahoissa on lisäystä edellisenä vuonna käytettyyn nähden 0,245 miljoonaa markkaa. Maaseutuelinkeinopiirien toimintamenot on mitoitettu 450 henkilötyövuoden mukaan vuonna 1997 kun vastaava luku vuonna 1996 on ollut 426. Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirin osalta henkilötyövuosikehystä on kuitenkin alennettu 26:een yhdellä henkilötyövuodella. A:n palkkauksen kokonaiskustannukset on ajalta laskettu ,67 markaksi. Oikeudellista arviointia: Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiiri on perustellut A:n irtisanomista sillä, että piirin käytettävissä olevat toimintamäärärahat ja henkilötyövuosikehys ovat supistuneet vuonna Henkilötyövuosikehys ei ole sitova eikä sellaisenaan valtion virkamieslain 27 :ssä tarkoitettu irtisanomisperuste. Lisäksi Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirin vuonna 1997 käytettävissä olevat toimintamenomäärärahat ovat vuoteen 1996 verrattuna lisääntyneet 0,245 markalla. Maaseutuelinkeinopiirin palveluksessa olevista henkilöistä myös jää saadun selvityksen mukaan kaksi henkilöä eläkkeelle vuoden 1998 aikana. Edellä todetuilla perusteilla virkamieslautakunta katsoo, etteivät Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirin mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi ole olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Maaseutuelinkeinopiirillä ei siten ole ollut oikeutta irtisanoa A:n virkasuhdetta. Mitä tulee yhteistoimintalain noudattamiseen, ei asian tutkiminen kuulu tältä osin virkamieslautakunnan toimivaltaan. Päätös: Yhteistoimintalakiin perustuva vaatimus jätetään tutkimatta. Oikaisuvaatimus hyväksytään ja irtisanominen kumotaan. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 34/97 Perustelut: A:n virkasuhde on päätöksellä irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virasto

19 19 tai se yksikkö, jossa virkamies työskentelee, lakkaa. Saman säännöksen 2. kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Saman säännöksen 4 momentti kuitenkin kieltää irtisanomisen, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin taikka jos virka 5 :n nojalla siirretään toiseen virastoon. Selvitys tapahtumista: A on toiminut valvojana Metsähallituksen Länsi-Lapin Pellon yksikön virkistyspalveluissa. Valvonta on järjestetty uudelleen katsomalla se jokaisen virkistyspalveluissa toimivan tehtäväksi. Sen lisäksi myös muulle henkilöstölle on annettu valvontavelvollisuuksia. Valvoja erillisenä tehtävänä on uudelleenjärjestelyn vuoksi tullut tarpeettomaksi. Edellä olevan perusteella A:lle on tarjottu osa-aikaista huoltomiehen työtä sen mukaisella palkkauksella. A:n mukaan huoltomiehen työt olisivat olleet samat kuin virkasuhteessa mutta alemmalla palkalla joten kysymys olisi ollut vain hänen palkkatasonsa alentamisesta. Itse huoltomiehen työsuhteisesta tehtävästä A ei kerro kieltäytyneensä. Oikeudellista arviointia: Virkamieslautakunnan ratkaisussa 167/96 oli kysymys Ylä-Lapissa toimineen erävalvojan irtisanomisesta taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Päätöksensä perusteluissa virkamieslautakunta totesi tuolloin muun muassa, että määrärahojen " vähentymisestä on katsottava olleen seurauksena Metsähallituksen tietoinen valvontatehtävien uudelleenjärjestely ja asiallisesti perusteltu tarve henkilöstön vähentämiseen. Viranomaisella, jonka määrärahoja on supistettu, on oikeus päättää supistuksen kohteeksi tulevista toiminnoista lakien ja määräysten puitteissa. Nyt esillä olevassa asiassa asianosaisten kesken ei ole erimielisyyttä määrärahojen vähentymisestä seuranneesta valvontatehtävien uudelleenjärjestelystä ja siihen perustuvasta tarpeesta henkilöstön vähentämiseen. Virkamieslautakunta toteaa, että valvonnan uudelleenjärjestely Länsi-Lapissa on osa laajempaa kokonaisuutta ja on muodostanut asiallisen perusteen harkita A:n virkasuhteen irtisanomista. Yhteistoimintalain mukaisista neuvotteluista ja laadituista pöytäkirjoista ilmenee, että A:lle on tarjottu mahdollisuutta sijoittua huoltomiehen tehtävään sen mukaisella palkkauksella Ylläksen alueella. Vastoin A:n käsitystä asiassa esitetty selvitys ei viittaa siihen, että kysymys olisi ollut valvojan tehtävistä huoltomiehen nimikkeellä. Näin ollen A:n asettamia ehtoja huoltomiehen tehtävän vastaanottamiselle on tulkittava tarjotusta työtehtävästä kieltäytymiseksi. Kerrotun perusteella virkamieslautakunta toteaa, että Metsähallituksen mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi ovat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet ja että A on kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta uudelleensijoittumisesta saman viraston palveluksessa. Tämän vuoksi A:n oikaisuvaatimus on hylättävä. Päätös: Oikaisuvaatimus hylätään. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 69/98 Perustelut: Saamelaisalueen koulutuskeskuksen johtokunta on tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan nojalla taloudellisista ja tuotannollisista syistä, koska opetustunteja ei riitä kahdelle päätoimiselle käsityön opettajalle. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Lainkohdan 2 momentin mukaan edellä mainittua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun 1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; 2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleen järjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä virastossa tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua. Saman pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta irtisanoa virkamiestä 1 momentissa säädetystä syystä, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Selvitys tapahtumista: Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus, Ivalon kotitalousoppilaitos ja yksityinen kansanopisto, Inarin opisto yhdistettiin vuonna 1993 Saamelaisalueen koulutuskeskukseksi. Kaikki viran- ja toimenhaltijat otettiin vanhoina työntekijöinä uuteen oppilaitokseen. Yhdistettyyn oppilaitokseen siirtyi kaksi opettajaa, joiden pääaineena oli ompelu. Asiakirjojen mukaan oppilaitos on kyennyt tilapäisjärjestelyin takaamaan heille opetuksen. Oppilaitoksella oli ompelulinja, joka päättyi keväällä A:lle on lukuvuonna ollut tarjota alle 200

20 opetustuntia ja lukuvuodelle ei lainkaan. Opetusvelvollisuus on ollut 900 tuntia vuodessa. Oppilaitos on korostanut saamenkielen ja -kulttuurin tuntemusta. A:lla ei ole saamenkielen taitoa. Koulutuskeskus on selvityksessään todennut, että vaikka kaikki tuntiopettajien opettamat tunnit (ja kaikki ompelun opetus) osoitettaisiin A:lle, ei niistä koostuisi täyttä opetusvelvollisuutta eli 900 h/vuosi. Lukuvuonna kaikesta ompeluopetuksesta ja saamenkäsityön tuntiopetuksesta kertyy ainoastaan 548 tuntia. Oikeudellista arviointia: Asian selvitettyyn tilaan nähden virkamieslautakunta hylkää pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä. A:lle on ennen irtisanomista varattu tilaisuus lausua asiasta ja hän on jättänyt vastineen. A:ta on siten kuultu irtisanomisen johdosta asianmukaisesti. Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetun lain (545/93) mukaan koulutuskeskuksen tehtävänä on antaa koulutusta lähinnä saamelaisalueen tarpeita varten, säilyttää ja kehittää saamelaiskulttuuria ja luontaiselinkeinoja sekä edistää saamenkielisen oppimateriaalin tuottamista. Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa asetuksessa (649/93) edellytetään viranhaltijalta riittävää saamen kielen taitoa. A:n saamenkielen taidolla ei ole ratkaisevaa merkitystä irtisanomisasiassa. Asiakirjoista ilmenee, että opetustunteja käsityön osalta ei ole riittänyt edes yhdelle päätoimiselle opettajalle. Täyttä opetusvelvollisuutta ei kertyisi vaikka myös kaikki tuntiopettajien opettamat tunnit osoitettaisiin A:lle. Koulutuskeskuksen toisen käsityönopettajan laaja-alaiset opinnot ja työtehtävät huomioon ottaen edellytykset osoittaa A:lle työtehtäviä ovat siten vähentyneet, että irtisanomisen edellytykset täyttyvät. Asiassa ei ole näytetty, että koulutuskeskus olisi ennen irtisanomista tai irtisanomisaikana täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Päätös: Irtisanomista koskeva oikaisuvaatimus hylätään. VIRKAMIESLAUTAKUNTA Asia 101/97 Perustelut: A:n virkasuhde sairaanhoitajana on päätöksellä irtisanottu tuotannollis-taloudellisista syistä. Päätökseen ei ole liitetty muutoksenhakuohjausta. Valtion virkamieslain 27 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies, jos virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähenevät. Lainkohdan 2 momentin mukaan edellä mainittua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun 1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; 2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleen järjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä virastossa tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua. Saman pykälän 4 momentin mukaan viranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta irtisanoa virkamiestä 1 momentissa säädetystä syystä, jos virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Hallintomenettelylain 24 :n 1 momentin mukaan hallintopäätös on perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Selvitys tapahtumista: Irtisanomista koskevan päätöksen mukaan A on irtisanottu tuotannollistaloudellisista syistä, koska koulun oppilasmäärä on vähentynyt 15:llä viimeisen kahden vuoden aikana ja ennustettavasti vähenee integraation myötä myös tulevaisuudessa. Koulun toimintamäärärahat perustuvat oppilas-kohtaiseen kiintiöön, eivätkä ole riittäneet viimeisten kahden vuoden aikana. Iltasairaanhoitoa ei tarvita, koska lähellä on käytettävissä yleiset terveydenhuollon palvelut (HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalan päivystyspoliklinikat): Terveyskasvatus on ohjattu luokkatiimien suoritettavaksi, joten sairaanhoitajien panos siinä on vähentynyt. Toimintaolosuhteet ja organisaatio ovat muuttuneet viime vuosina ja vaativat muutosta toimintatapoihin/työnjakoon ja uudenlaiseen resursointiin. Samassa yhteydessä Ruskeasuon koulu on A:n irtisanomista edeltäneessä asiakohdassa päättänyt sairaanhoitajan viran lakkauttamisesta. Tätä koskevaa esitystä on perusteltu sillä, että arvioitaessa koulun terveydenhuollon palvelu- 20