Laakkosten sukuviesti

Transkriptio

1 Laakkosten sukuviesti Kevät 2008 (n:o 32) Puheenjohtajan palsta Tulevan kesän sukujuhla vietetään Porvoon vanhassa Taidetehtaassa kesäisissä merkeissä. Edellinen sukujuhla oli Haapasaaren koululla, joka silloin oli vielä inspiroivan rähjäisessä kunnossa. Nyt koulu on korjattu - osittain myös Aikamatka Haapasaareen-kirjan tuotolla. Se oli Toinin unelma, koulun remontti. Toivottavasti sinne saadaan aikanaan hyvää ohjelmaa. Tässä numerossa Puheenjohtajan palsta 1 Runebergin koti 1 Shakespearen näytelmässä todetaan, että ihmisen unelma on elämä. Totta on, että ajatus, visio ohjaa arjen toimintoja. Jokaisella voi olla oma juttu, josta on kiinnostunut. Se voi olla käsityöt, marjastus, kalastus, remontti, siivous tai vaikkapa keräily enoni keräilee vanhoja radioita! Ei ole väliä, mistä innostuu, kunhan innostuu jostakin. Pienilläkin voimavaroilla voi saada paljon aikaan, jos voimat kohdistaa; saati sitten, kun voimia yhdistetään perheessä, suvussa, työpaikalla tai vaikkapa kylässä. Elämää on hyvä arki paikassa, jossa viihtyy. Tärkeätä on myös arjesta irrottautuminen, mikä auttaa jaksamaan eteenpäin. Pitää olla se unelma tai projekti. Minun juttuja ovat aina olleet saaristo ja musiikki. Parasta on siis musiikki saaristossa. Erilaiset pienimuotoiset asiat, joihin voi itse osallistua ovat hauskimpia. Pitää kokea tekemisen maku. Eräs meidän kesämökkikyläläinen totesi: On hyvä, kun kylä on niin pieni, että koko ajan on jossakin. On tärkeätä kokea tarpeellisuuden tunne. Se, että osallistuu toimintaan, tekee olemisen paikassa mielekkääksi. Hyviä kesäyön unelmia kaikille! Tervetuloa Porvooseen! Riitta Kajatkari Haapasaaren remontoitu koulu Sukukokous Toimintakertomus Toimintasuunnitelma 3 Pertin muisteluja 4 Lapsuusmuistoja 6 Sukuvaakunasta 7 J.L. Runebergin koti Kansallisrunoilija Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg muuttivat kahden poikansa kanssa Porvooseen v Kasvava perhe asui eri puolilla kaupunkia ennen kuin muutti empirekaupunginosassa sijaitsevaan uuteen kotiin v Runebergin pariskunnan kuoltua valtio lunasti rakennuksen irtaimistoineen perikunnalta. Koti avattiin yleisölle v ja se on peruskorjattu pieteetillä 2000-luvulla. Runebergin kodin esineistö on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Taideteokset, ketunnahkakamarin metsästysaseet ja astiakomeron posliinit kertovat Runebergin perheen arjesta ja juhlasta.

2 Sukukokous Porvoossa Ilmoittautuminen ja alkukahvit Sukukokouksen avaus Musiikkiesitys, Mika ja Saija Karhunen Lounas Esitys: Anja Luoma, Malawi-projekti Sukukokous Yhteislaulu: Olet Maamme armahin Suomenmaa Musiikkiesitys, Mika ja Saija Karhunen Kokous Yhteislaulu: Savolaisen laulu Päätöskahvi Kävely J L Runebergin kotimuseolle (200m) Itsenäisesti Porvoossa Ilmoittautuminen: Viimeistään kesäkuun 20 pvä mennessä Marjatta Latvalalle Pikontie Juankoski Puh: tai Sähköposti: sihteeri@laakkoset.org Ilmoitathan mukaan tulevien nimet, lasten ikä ja mahdollinen ruokavalio. Liha tai kala. Suosittelemme matkan maksamista ennakolta seuran tilille: Ota maksukuitti mukaan. Ruokailun hinta on 10 aikuiset ja 5 alle 12 v. Kokouspaikka on Porvoossa taidetehtaalla Treffissä Osoite on : Kokonniementie 6 Huom!!! Muistattehan tuoda voittoja arpajaisiimme. Vänrikki Stoolin tarinat J.L. Runebergin kodissa Porvoon valtiopäivien juhlavuoden 2009 kunniaksi Porvoon museo on tuottanut J.L. Runebergin kotiin näyttelyn Vänrikki Stoolin tarinoista. Näyttely kertoo J.L. Runebergin tunnetuimman ja luetuimman runokokoelman synnystä ja suosiosta sekä sen mukautumisesta kielen ja kulttuurin muutoksiin. Tämä monen sukupolven koululaisten lukema teos on innoittanut aikojen kuluessa myös monia taiteilijoita. Esillä näyttelyssä on runoteokseen ja Suomen sotaan liittyviä esineitä, taideteoksia, arkistomateriaalia ja kirjan painoksia eri ajoilta mm. Porvoon museo ja J.L. Runebergin kodin kokoelmasta sekä yksityishenkilöiltä. Näyttelyä varten saatiin ruosalaiselta yksityishenkilöltä lainaksi 19 teoksen sarja taiteilija Carl Theodor Staaffin ( ) tekemiä kuvituksia Vänrikki Stoolin tarinoihin. Ruotsalaisen Staaffin tekemät kuvat ovat varhaisimpia vänrikkeihin tehtyjä Esillä näyttelyssä on runoteokseen ja Suomen sotaan liittyviä esineitä, taideteoksia, arkistomateriaalia ja kirjan painoksia kuvituksia ja esillä ovat nyt akvarellitekniikalla tehdyt ainutlaatuisen upeat orginaalit. Sivu 2 Laakkosten sukuviesti

3 TOIMINTASUUNNITELMA VUOSILLE Sukuseuran uusien sääntöjen mukaan varsinainen sukukokous pidetään joka toinen vuosi hallituksen määräämänä päivänä huhti - syyskuun aikana. Niinpä toimintasuunnitelmakin tehdään kahdelle vuodelle ja sitä tarkennetaan tarvittaessa. ( Seuran ensimmäiset säännöt oli rekisteröity v ) Vuoden 2008 päätapahtuma on tietenkin sukukokous Porvoossa Vanha Porvoo on tutustumisen arvoinen, joten kierros vanhaan kaupunkiin on mukava lisä sukukokoukseen. Joko 2010 tai 2012 kokous voisi olla juhlakokous, onhan seura perustettu epävirallisesti jo vuonna Hallitus ehdottaa sukukokoukselle jäsenmaksun pitämistä ennallaan, joten suvun varsinainen jäsen maksaa 10 euroa ja perheen yli 18-vuotiaat perheenjäsenet 5 euroa. Jäsenistölle pyritään lähettämään tiedotteet syksyisin ja keväisin. Sukuseuran kotisivuja pidetään edelleen yllä osoitteessa Sukuseuran jäsentietojen keräämistä jatketaan ja pyritään luomaan jäsenrekisteri, josta tiedot löytyvät helposti. Suvun lähihistoriasta tarvitaan kaikenlaista tietoa, lapsuusmuistoja 50- ja 60-luvulta, henkilömuisteluita jne. Lyhyetkin jutut ovat tärkeitä. Toiminta jatkunee vuoden 2009 aikana edellisten vuosien tapaan. Jäseniltä toivotaan uusia ideoita toimintaan, innokkaita kirjoittajia Sukutiedotteeseen ja aktiivisia osallistujia sukuseuran toimintaan. TOIMINTAKERTOMUS VUOSILTA YLEISTÄ Vuoden 2006 aikana sukuseuran toiminta joutui sopeutumaan moniin muutoksiin. Puheenjohtaja Helena Heinosen kuolema helmikuussa 2006 toi sukuseuran hallitukselle paljon asioita, jotka jouduttiin järjestämään eri tavalla kuin ennen ja hallitus kokoontuikin useammin kuin aikaisempina vuosina. Sukuseuran uusien sääntöjen valmistelu ja sukukokousjärjestelyt Kotkan Haapasaareen olivat hallituksen päätehtäviä vuoden 2006 aikana. Sukukokous onnistui hyvin, kokoukseen osallistui n. 90 henkeä ja sukuseuran uudet säännöt hyväksyttiin kokouksessa. Uudet säännöt tulivat yhdistysrekisteristä hyväksyttyinä , joten kevään 2007 Sukutiedotteessa ollut sääntöehdotus on nyt voimassa. Jäsentietoja tarkistettiin jäsenmaksujen keräämisen yhteydessä ja sitä jatketaan myös tulevina vuosina. HALLINTO Laakkosten sukuseuran puheenjohtajaksi Haapasaaren sukukokous valitsi Riitta Kajatkarin, hallituksen jäseniksi Antti Laakkosen, Pekka Laakkosen, Pertti Laakkosen, Risto Kankaan, Matti Jyllilän ja Marjatta Latvalan sekä hallituksen ulkopuolelta rahastonhoitajaksi Merja Kaartinahon. Hallitus valitsi varapuheenjohtajaksi Antti Laakkosen ja sihteeriksi Marjatta Latvalan. Hallitus kokoontui vuonna kertaa: ja , ja vuonna 2007 myös 2 kertaa ja JÄSENISTÖ Vuoden 2006 aikana jäsenmäärä väheni, mutta vuonna 2007 jäsentietoja kerättiin aktiivisesti ja jäsenmäärä lisääntyi paljon. MYYNTIMATERIAALI Sukuseuran myyntimateriaalia on voitu tilata Antti Laakkoselta, ja entisten myynnissä olleiden tavaroiden lisäksi vuoden 2007 aikana on tilattavissa ollut sukuseuran vaakunakuvalla varustettuja postimerkkejä. SUKUTUTKIMUS Sukututkimusta on toteutettu tutkijoiden toimesta Pekka Laakkosen johdolla. MUU TOIMINTA Vuosina sukuseuran jäsenille on toimitettu Sukutiedote syksyllä ja keväällä. Sukuseuran kotisivut ovat kiinnostaneet ja kävijöitä on ollut runsaasti. Kevät 2008 (n:o 32) Sivu 3

4 Muisteluksia kouluajoilta talvi- ja jatkosodan varjossa Tampereen Hämeenkatu pommituksen jälkeen vuonna Kuva: Tampereen kaupungin museoiden kuva-arkisto / valok. E.M. Staf / Talvisodan Tampere teos s. 51. Vuonna 1932 syntyneenä menin Tampereella syksyllä 1939 alakouluun mahdollisen sodan uhkan jo häämöttäessä. Ensimmäinen luokka olikin sitten nopeasti läpikäyty koulutyön keskeytyessä marraskuun lopussa sodan syttyessä. Muistaakseni koulua sitten jatkettiin vielä jonkin aikaa keväällä Talvisodan aikana Tampereella oli yhteensä 47 ilmahälytystä ja pommituksia oli yhdeksänä päivänä. Muun muassa välisenä aikana ilmahälytyksiä oli kaikkina muina päivinä paitsi jouluaattona. Joulupäivänä vietimme yönkin pommisuojassa. Tampereen pahin pommitus oli 2. maaliskuuta 1940, jolloin tuhoutui 40 taloa sekä neljä isoa teollisuuslaitosta kärsi tuntuvia vahinkoja, ihmishenkiä menetettiin 9 ja 27 haavoittui. Koska talvella 1940 oli kovia pakkasia, pakkasta oli yli 30 astetta, jäätyi palavien rakennusten sammutusvesi mahtaviksi jäämassoiksi. Näitä jäätyneitä taloraunioita kävimmekin sitten ihmettelemässä monena päivänä. Kotimme sijaitsi puutalossa Pyynikillä. Koulun toisella puolella oli alettu rakentaa isoa koulurakennusta, Ammattikoulua, joka talvisodan syttyessä ei ollut vielä täysin valmis. Talon pohjakerrokseen maan alle oli rakennettu silloisissa oloissa nykyaikaisin pommisuoja Tampereella ja se olikin jo talvisodan aikana käytössä. Sisäänkäynti sinne oli meidän olohuoneemme (sali, kuten me sanoimme) ikkunaa vastapäätä kadun toisella puolella. Vilkaisemalla ikkunasta pihalle, saattoi päätellä, koska ilmahälytys oli mahdollisesti tulossa, sillä ihmisiä alkoi liikuskella pommisuojan edessä, jopa puolitoista tuntiakin ennen hälytystä. Jostain ihmiset saivat ennakkotiedon lähestyvistä viholliskoneista. Kun virallinen hälytys sitten annettiin, ihmiset ryntäsivät pommisuojaan niin, että meidän perhe oli yleensä viimeisten menijöiden joukossa, vaikka matkaa pommisuojaan oli vain noin 20 metriä. Pommisuojassa oli käsikammella pyöritettävät ilmanottopuhaltimet. Talvisodan aikana Tampereella oli yhteensä 47 ilmahälytystä ja pommituksia oli yhdeksänä päivänä. Painamalla korvan puhaltimen suulle, saattoi kuulla pommikoneiden äänet ja pommien räjähdykset. Äänen voimakkuudesta saattoi sitten päätellä, kuinka lähelle pommit putoilivat, kun sitten vaara ohi -merkki annettiin ja suojasta poistuttiin, oli jännitys aina melkoinen, oliko kotitalo vielä pystyssä. Lähimmät pommit putosivat noin 200 metrin päähän kodistamme. Jatkosodan aikanakin oli joitakin hälytyksiä, mutta pommituksia ei ollut. En kuitenkaan muista, että koulutuntien aikana olisi tarvinnut mennä pommisuojaan. Sivu 4 Laakkosten sukuviesti

5 Vuonna 1942 pyrin oppikouluun Tampereen Lyseoon. Koulun alakerrokset olivat armeijan autovarikon käytössä. Oppilaita oli paljon, luokat isoja jopa 40 oppilasta, joten ahdasta oli. Jotenkin sitä kuitenkin saatiin tunnit pidettyä. Sotavuosina koulu ei muistaakseni alkanut kertaakaan 1. syyskuuta, vaan joko 15. syyskuuta tai 1. lokakuuta ja kerran vasta 1. Pommien hävittämää Kyttälän kaupunginosaa Tampereella vuonna Kuva: Tampereen kaupungin museoiden kuva-arkisto / valok. E.M. Staf / Talvisodan Tampere teos s. 55. marraskuuta. Näin lukuvuodet jäivät normaalia lyhyemmiksi, mutta oppivelvoitteet tulivat kuitenkin käytyä läpi. Ruokatilanne oli sodan aikana heikko, sillä kaikki oli kortilla, eivätkä korttiannokset olleet suuria. Varsinaista nälkää en kuitenkaan nähnyt, sillä isä kävi polkupyörällä joskus maaseudulla hankkimassa vähän ylimääräistä ja myös sisareni, joka oli maaseudulla opettajana, sai hankittua lihaa, voita yms. Perunat kasvatettiin itse, sillä Tampella Oy, jossa isäni oli töissä, oli vuokrannut lähiseudulta viljelysmaata, joista työssäkäyvät saivat vuokrata 1 2 aarin palstoja. Yksi alue oli, jopa miltei keskellä kaupunkia, tyhjällä aukiolla. Isäni toimi ko. alueen viljelypäällikkönä, hänen tehtäviinsä kuului alueen palstoitus, jakaa palstat halukkaille ja pitää yllä järjestystä. Muut alueet olivat yleensä 5 10 kilometrin päässä kaupungista. Polkupyörällä kuljettiin. Keväällä istutettiin perunat ja syksyllä sato korjattiin ja kuljetettiin kotiin pyörän tarakalla pyörää taluttaen. Kerran Tampella oli saanut järjestettyä kuorma-autokuljetuksen. Korjuupäivä sattui vain olemaan kolea ja sateinen. Perunat kerättiin nimilapuilla varustettuihin paperisäkkeihin. Auto tietysti lastattiin täyteen muidenkin perunannostajien säkkejä, kun lastia sitten seuraavana päivänä purettiin eri paikkoihin, olivat monet säkit sateessa kastuneet ja hajonneet, niinpä meidänkin pihaan sitten kipattiin auton lavalta sopivaksi katsottu määrä märkiä perunoita, joista ainakin osa oli varmasti muiden kasvattamia. Pahimpina pakkastalvina perunat jäätyivät kellarissa, vaikka isä oli kaivanut maahan syvän perunakuopan, joka oli hyvin vuorattu. Oli siis syötävä paleltuneita perunoita, joiden imelää makua yritettiin lieventää paprikajauheella ja silakoiden suolavedellä. Syksyisin käytiin marjassa, mustikoita ja puolukoita poimimassa sekä sienestämässä. Monesti mentiin junalla, kun juna sitten pysähtyi sopivalla asemalla tai pysäkillä, jonka lähitienoilla tiedettiin olevan hyvät marjamaat junasta saattoi purkautua innokasta marjastajaa, jotka hajautuivat tasaisesti läheisiin metsiin. Illalla sitten sama määrä marjastajia ahtautui junaan kopat täynnä metsän antimia. Alueen puutalot olivat puulämmitteisiä, niinpä talven puut oli hankittava milloin mistäkin sattui saaman. Tampella järjesti halonhakkuutalkoita omistamissaan metsissä lähikunnissa. Minäkin olin isän kanssa pari kertaa ko. talkoissa. Tekemällä esim. 4 mottia halkoja, sai siitä omaan käyttöön puolet eli 2 mottia. Halot eivät vain ennättäneet kuivua riittävästi, kun ne jo otettiin käyttöön. Mutta toimeen tultiin näilläkin puilla, kun huoneiden lämpötilassa säästettiin. Muutamana kesänä osallistuin myös pilkkeiden tekotalkoisiin. Näin saatiin häkäpönttöautojen tarvitsemia pilkkeitä. Pyynikin puutalot olivat etupäässä kaksikerroksisia puutaloja, joissa oli verraten isot kellaritilat, joten monilla perheillä oli omassa kellarissaan kotieläimiä, kenellä sika, kenellä 1 2 lammasta. Joillakin oli myös kanoja ja kaneja. Eräällä tuttavaperheellä oli kaksi lammasta. Ulkoilutin näitä lampaita perheen muiden lasten kanssa läheisillä niittyaukioilla ja Pyynikin metsässä. Muistan myös, että veimme niitä joskus kaupungille asti, muka näyteikkunoita ihailemaan, vaikka useimmat näyteikkunat olivatkin hiekkasäkkien tai laudoituksen peitossa. Elämä oli silloin 1940-luvulla sodan varjossa yksinkertaista, mutta kuitenkin antoisaa vailla kaikkia nykyajan mukavuuksia ja hienouksia, mutta toimeen tultiin. Pertti Laakkonen Kevät 2008 (n:o 32) Sivu 5

6 Marjatan lapsuusmuistoja sukukokouksesta Ensimmäinen muistoni sukukokouksesta sijoittuu luvun alkuun ja paikkana on Maaningan Jukola. Siihen aikaan sukukokoukset kestivät kaksi päivää ja ne pidettiin usein Jukolan talossa. Olin päässyt lauantaina yksin Helvi-tädin ja serkkujeni mukana sukukokoukseen, koska äiti ja isä olivat tulossa vasta myöhemmin illalla lehmien lypsyn jälkeen polkupyörillä Lapinlahdelta Maaningalle. ( Aikamoinen pyörämatka, kilometrejä n. 50.) Aikuiset pitivät kokousta, lauloivat yhdessä moniäänisesti, (Laakkoset olivat innokkaita kuoroihmisiä ja laulu sujui ilman harjoitteluakin) juttelivat keskenään ja me lapset tietysti vähän pitkästyimme. Lapsia oli paljon ja keksimme hyvän juoksuleikin: Jukolan toisesta eteisestä sisään ja talon toisessa päässä olevasta eteisestä ulos. Se leikki lopetettiin aikuisten toimesta aika pian, ääntä ja juoksua oli kuulemma liikaa. Seuraavaksi leikiksi sovittiin piilosilla olo, koska iso talo oli täynnä hyviä piilopaikkoja. Piilouduin serkkuni kanssa salin pöydän alle ja pöytäliina oli suojana, mutta liina meni vinoon ja pöydältä alkoi pudota tavaroita lattialle ja saimme aikuisilta komennon mennä ulos leikkimään. Ulkona oli kaksi tai kolme koiraa kiinni koirankopin luona, rohkeimmat meistä yrittivät mennä silittämään niitä, mutta Rungon Janne-setä tuli ulos ja kielsi silittämisen, koska koirat voivat olla vihaisia ja purra. Tuntui, että emme keksi mitään sallittua tekemistä, mutta joku keksi portaat ullakolle ja osa lapsikatraasta kiipesi sinne. Koko talon pituinen ullakko oli lapsille aarreaitta vanhoine tavaroineen ja leikimme siellä pitkän aikaa. Minun mieleeni jäi ullakolta parhaiten suuret Amerikan matka -arkut. Pekka Runko oli tuonut matka-arkut mukanaan palatessaan Amerikasta Suomeen. Muistini mukaan niihin olisi mahtunut vaikka aikuinen ihminen sisälle, mutta nyt myöhemmin Rungon Jussi kertoi niiden olevan huomattavasti pienempiä. Minusta ne olivat hienot: värikkäät, heloitetut ja soljilla suljettavat. Joku muukin on myöhemmin pitänyt niitä hienoina, koska on nähnyt kovasti vaivaa ja varastanut toisen arkun, eikä sitä ole saatu takaisin. Koko talon pituinen ullakko oli lapsille aarreaitta vanhoine tavaroineen. Kun nyt aikuisena mietin kokemuksiani sukukokouksista, tärkeimmäksi asiaksi nousee yhdessäolo sukulaisten kanssa niin lapsena kuin aikuisenakin. Kokouksessa tavataan sellaisia sukulaisia, joita ei ole nähnyt pariin vuoteen, tutustutaan uusiin sukulaisiin ja vaihdetaan kuulumisia useiden kanssa, kaikki nämä yhden päivä aikana. Lisäksi tutustutaan Lähihistoria hakusessa Johtokunnan toivomus on, että jäsenistö toisi Porvoon kokoukseen omia juttujaan lähihistoriaan liittyen. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon henkilökohtaisia tarinoita suvusta ja sen vaiheista. Erityisen tarpeellisia ovat myös valokuvat selityksineen. Kuvat palautetaan omistajilleen välittömästi niiden kopioinnin jälkeen. Tietysti helpointa on valmiin digitaalisen aineiston käsittely, mutta se ei ole välttämätöntä. Pekka Laakkonen on kokouspaikalla valmistautunut ottamaan juttuja vastaan. Sivu 6 Laakkosten sukuviesti

7 Sukuvaakunan synty Vaakunasta on taustatietoa sukukirjassa, Taiteenmaisteri Tuomas Hyrsky on suunnitellut sen ja sukuvaakuna rekisteröitiin Suomen Heraldiseen seuraan numerolla 590. Perhetapahtumia Martti Riekkinen s Varpaisjärvellä, k Kuopiossa. On maa, johon kaikki polut katoaa. - On Rauhan maa. Torsti Kajatkari vietti 90-vuotis syntymäpäiviään 15.3 Kotkassa. Laakkosten sukuseuran sukumummo Annikki Räsänen täyttää v. Varkaudessa. Kuuluu Adam Laakkosen sukuhaaraan. Torsti Kajatkari lähetti sukuseuralle kiitokset muistamisesta syntymäpäivänään. Kevät 2008 (n:o 32) Sivu 7

8 Laakkosten sukuviesti ry Sihteeri Marjatta Latvala Pikontie Juankoski Puhelin: Sähköp.: Löydät meidät webistä Sukuseuran hallitus Puheenjohtaja: Riitta Kajatkari sähköposti: Keskuskatu 7, KOTKA puh Sihteeri Marjatta Latvala Pikontie 18, Juankoski Puh: tai sähköposti: sihteeri(at)laakkoset.org Varapj: Jäsenet: Antti Laakkonen Myntis, SIUNTIO Puh: sähköposti: antti.laakkonen(at)lohja.fi Pertti Laakkonen Amurinkatu 10 D 25, Tampere puh , kesällä Pekka Laakkonen Firankaari 9, Tuusula puh , sähköposti: tutkimus(at)laakkoset.org Matti Jyllilä Lähdetie 31, Kulloonkylä puh tai sähköposti: matti(at)kulloo.com Risto Kangas Laitakatu 27, Kotka Puh: sähköposti: risto.kangas(at)kymp.net Rahastonhoitaja: Merja Kaartinaho Haapatie 14, Helsinki puh sähköposti: rahastonhoitaja@laakkoset.org