VALKUAISEN TARVE, FOSFORI, SEOSREHURUOKINTA

Transkriptio

1 VALKUAISEN TARVE, FOSFORI, SEOSREHURUOKINTA Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta: Koulutuspäivä lihanautojen ruokinnasta, Äänekoski Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus

2 SISÄLTÖ Tarvitseeko sonni lisävalkuaista? Fosforista Seosrehuruokinta Esimerkkiruokintoja

3 LISÄVALKUAISEN TARVE SONNIN RUOKINNASSA

4 Tutkimuksen tulokset seosrehuruokinnalla I Ei rypsilisää Rypsilisä Eläinmäärä, kpl Elopaino (kg) -alussa lopussa teuraspaino Kokeen kesto, vrk Kasvu kokeen aikana (g/pv) -päiväkasvu nettokasvu Kasvu kahden viikon iästä teurastukseen (g/pv) -päiväkasvu nettokasvu

5 Tutkimuksen tulokset seosrehuruokinnalla II Ei rypsilisää Rypsilisä Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 4,53 4,47 -väkirehu 4,14 4,23 -yhteensä 8,67 8,70 Rehun hyväksikäyttö -kg ka / lisäkasvukilo 7,47 7,51 -kg ka / nettokasvukilo 14,35 14,48 Teurastulokset -teurasprosentti 52,0 51,7 -lihakkuus 4,16 (O-) 4,26 (O-) -rasvaisuus 2,79 2,68

6 Tutkimuksen tulokset erillisruokinnalla I Valkuainen Ei rypsilisää Rypsilisä Eläinmäärä, kpl Elopaino (kg) -alussa lopussa teuraspaino Kasvu kokeen aikana (g/pv) -päiväkasvu nettokasvu

7 Tutkimuksen tulokset erillisruokinnalla II Valkuainen Ei rypsilisää Rypsilisä Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 5,60 5,61 -väkirehu 3,72 3,70 -yhteensä 9,32 9,31 Rehun hyväksikäyttö -kg ka / lisäkasvukilo 7,74 7,64 -kg ka / nettokasvukilo 14,43 14,14 Teurastulokset -teurasprosentti 51,6 51,7 -lihakkuus 3,96 (O-) 3,90 (O-) -rasvaisuus 2,94 2,85

8 Effect on LWG, g/d Valkuaislisä ja väkirehutaso Concentrate proportion, g/kg DM Figure 6. In the experiments included Figure 6, RSM ( ) (I, III, IV, Huhtanen et al. 1985, Huhtanen et al. 1989, Aronen 1990, Aronen and Vanhatalo 1992a, Aronen et al. 1992, Scollan et al. 2001), WDS (X) (III, Root and Huhtanen 1998), BP( ) (Aronen 1990), BPWDS ( ) (III), soyabean meal ( )(Steen 1991, 1996, Veira et al. 1994, 1995) or fishmeal ( ) (Veira et al. 1985, 1994, 1995, Scollan et al. 2001) was fed to growing cattle.

9 JOHTOPÄÄTÖS Yli puolen vuoden ikäisille lihasonneille annettu valkuaislisä on tarpeeton, jos ruokinnassa käytetään karkearehuna hyvälaatuista nurmisäilörehua.

10 JOHTOPÄÄTÖS Valkuainen on suhteellisen kallis rehukomponentti, jonka pois jättämisellä on mahdollisuus säästää ruokintakustannuksissa niissä tapauksissa, joissa valkuaislisällä ei saada tuotosvastetta. Tässä esitetyissä koesarjoissa rypsilisäys on ollut sonnia kohti keskimäärin 0,5 kg päivässä noin vuoden ajan. Tällöin rypsiä on kulunut sonnia kohti 182,5 kg. Rypsin energia-arvo on hieman rehuohraa matalampi, joten edellä mainitun rypsimäärän energiasisällön korvaamiseen tarvitaan noin 159 kg rehuohraa.

11 JOHTOPÄÄTÖS Rehuohran arvonlisäveroton hinta kirjoitushetkellä on noin 80 euroa/tonni ilman rahtikustannusta ja rypsin vastaava hinta noin 215 euroa/tonni. Näillä rehun hintaeroilla rypsilisän pois jättämisestä aiheutuva säästö on 26,52 euroa sonnia kohti kasvatuskauden aikana. Summa ei ole sinänsä kovin suuri yhden sonnin tapauksessa, mutta tuhannella sonnilla säästöä kertyy jo euroa ja on teuraspainokilogrammaa kohden 7,4 7,8 senttiä.

12 VALKUAISLISÄ VOI PARANTAA KASVUA: 1. Jos nurmisäilörehu on heikkolaatuista Sulavuus on heikko (D-arvo alle 65) Rehun säilönnällinen laatu on heikko Säilörehun raakavalkuaispitoisuus on alle 12 % 2. Jos karkearehuna käytetään kokoviljasäilörehua, heinää tai olkea 3. Jos väkirehun osuus rehuannoksesta on pieni (alle % rehuannoksen kuiva-aineesta 4. Alkukasvatuskaudella (alle 250 kg:n painoisilla naudoilla) 5. Suurilla liharoduilla (Ch, Li, Si)

13 Paljonko fosforia lihanaudalle? Ylimääräisen fosforin syöttäminen naudoille on ongelma sekä eläinten terveyden että ympäristön kannalta. Lisäksi fosfori on suhteellisen kallista, joten se on yleensä myös turha lisäkustannus. Suomalaisia fosforin tarvenormeja tarkennettiin naudoilla vuonna Tuolloin suositeltavia fosforimääriä pienennettiin selvästi. Kuitenkin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa suositellaan vielä nykyisiä suomalaisia suosituksia niukempaa fosforiruokintaa.

14 Paljonko fosforia lihanaudalle? Runsas ylimäärä fosforia heikentää märehtijän kalsiumin ja magnesiumin hyväksikäyttöä ja aiheuttaa kasvaville lihanaudoille jalkaongelmia. Lihanautojen fosforin liikasaantiin on joissakin tapauksissa yhdistetty nautojen osteokondroosi, jossa kasvurustojen luutuminen estyy. Tyypillisiä oireita ovat erilaiset jalkaviat, kuten liikkeiden jäykkyys ja raajojen virheelliset asennot. Osteokondroosiin altistaa fosforiyliruokinnan lisäksi voimakas energiapitoinen ruokinta ja siitä seuraava nopea kasvu.

15 Paljonko fosforia lihanaudalle? Käytännön tilatasolla fosforin saanti vaihtelee runsaasti. Lihanauta saa yleensä sitä enemmän fosforia mitä väkirehuvaltaisempi ruokinta tilalla on käytössä. Viljassa on säilörehuun verrattuna enemmän fosforia. Erityisen paljon fosforia on eräissä valkuaisrehuissa kuten rypsirouheessa ja tärkkelysrankissa. Näitä valkuaistäydennyksiä käytettäessä suositusten mukaisiin fosforipitoisuuksiin onkin vaikea päästä, sillä jo pelkistä perusrehuista tulee rehuannokseen ylimäärin fosforia.

16 Paljonko fosforia lihanaudalle? MTT:llä toteutettujen ruokintakokeiden perusteella tehdyt laskelmat osoittavat, että useimmissa tapauksissa yli puolen vuoden ikäiset sonnit saavat perusrehuista (nurmisäilörehu, vilja) tarpeisiinsa nähden riittävästi fosforia. Näin ollen lisäfosforin tarjoaminen kivennäisrehujen kautta ei ole tarpeen. Lisävalkuaisen antaminen lisäsi selvästi fosforin ylijäämää ruokinnassa, koska valkuaisrehujen fosforisisältö oli säilörehua ja viljaa selvästi korkeampi.

17 P, g/pv Paljonko fosforia lihanaudalle? 45 P suositus P saanti kokeessa (ei rypsilisää) P saanti kokeessa (rypsilisä) Elopaino, kg

18 Paljonko fosforia lihanaudalle? Vaikka fosforia yleensä tulee likaa, lihanaudan fosforin saanti kannattaa kuitenkin varmistaa laskemalla. Tätä varten osasta säilörehu- ja viljanäytteistä on hyvä analysoida myös kivennäispitoisuudet rehuanalyysin yhteydessä. Nurmien fosforipitoisuus vaihtelee jonkin verran muun muassa lannoituksen mukaan. Mitä enemmän fosforia on käytettävissä, sitä enemmän sitä päätyy kasviin. Säilörehun fosforipitoisuus vähenee kasvukauden edetessä. Lisäksi kasvilajien välillä on eroja fosforipitoisuudessa. Esimerkiksi timoteissa on muita nurmikasveja vähemmän fosforia. Myös maalaji vaikuttaa kasvien fosforipitoisuuteen. Eloperäisillä mailla kasvaneessa säilörehussa on enemmän fosforia kuin karkeilla kivennäismailla tai savi- ja hiesumailla kasvaneessa säilörehussa. Säilörehun kivennäisanalyysillä on tärkeä merkitys ruokinnan suunnittelussa.

19 SEOSREHURUOKINTA

20 Suurilla lihakarjatiloilla seosrehuruokinta on tulevaisuudessa todennäköisesti yleisin ruokintatapa, koska menetelmällä on monia etuja erillisruokintaa verrattuna: Seosrehuruokinta on eläimen pötsin toiminnan kannalta hyvä, koska väkirehun ja karkearehun antaminen seoksena vähentää suuriin väkirehunkäyttömääriin liittyviä haittatekijöitä Seosrehuruokinta säästää aikaa ja vähentää ruumiillisen työn tarvetta Tuoresäilötyn viljan käyttäminen on teknisesti helppoa, etu kuivauskustannuksen säästössä Seosrehu on kosteaa, eikä juuri pölyä Rehujen hukkaantuminen pienenee Halpojen rehukomponenttien (esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivutuotteiden) käyttö mahdollista, jolloin on mahdollista säästää ruokintakustannuksissa Rehun ostot voidaan tehdä suurissa erissä, jolloin rahtikustannus kohtuullistuu Vähentää päivittäistä vaihtelua eläinten rehun syönnissä ja tasaa eläinten välisiä kasvueroja Laitteiston hankintaa on mahdollista saada investointitukea Seosrehuruokinta on joustava kaikkien rehujen suhteen, ellei laitevalinta rajoita erilaisten rehujen käyttöä

21 Huomioonotettavia seikkoja seosrehuruokinnassa ovat mm. seuraavat: Vaatii ison karjakoon. Alkuinvestointi on iso Tarvitaan isot raaka-ainevarastotilat ja raaka-ainevarastoihin sitoutuu rahaa Koko rehunsiirtologistiikka ajateltava tarkasti Yksi traktori on varattuna koko ajan Komponenttien laatu erittäin tärkeää (huono erä pilaa koko seoksen!) Hygieniaan kiinnitettävä erityistä huomiota (lastauspaikka, ajoväylät, rehuvarastot, rehut) Laitevalinta laitteiden ja koneiden käytön oltava helppoa, laitteet eivät saa rajoittaa erilaisten rehujen käyttöä

22 SEOSREHURUOKINTA Seosrehuruokinnan eduista merkittävimmät ovat luonteeltaan työteknisiä. - koneellinen sekoitus ja jakelu keventää ja nopeuttaa ruokintatyötä - seoksissa voidaan käyttää muuten vaikeasti hyödynnettäviä rehuja - sekoittaminen vähentää rehutähteiden määrää - tasoittaa pötsikäymistä - myös heikoimmat eläimet saavat muiden kanssa yhtenäisen ruokinnan kasvuerot tasoittuvat PERUSTAVOITE ON TUOTANTOKUSTANNUSTEN ALENTAMINEN OIKEILLA REHUILLA JA REHUYHDISTELMILLÄ TUOTOSTASON TULEE SÄILYÄ VÄHINTÄÄN ENNALLAAN TAI NOUSTA

23 Caplis et al (Nurmisäilörehu, ohra, soija, melassi, kivennäiset) (ChFr ja BbFr härkiä) Väkirehutaso 0 % 31% 31% 55% 55% Ruokintatapa SR ERI SEOS ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 7,55 6,50 6,87 4,70 5,01 -väkirehu - 2,95 3,04 5,76 5,82 -yhteensä 7,55 9,45 9,91 10,46 10,83 -nettokasvu, g/pv Teurastulokset -teurasprosentti 52,8 53,9 53,8 54,7 54,3 -lihakkuus O R R R R -rasvaisuus 2,2 3,4 3,3 3,6 3,7

24 Keane et al (Nurmisäilörehu, ohra, soija, melassi, kivennäiset) (ChFr ja Fr härkiä) Väkirehutaso 0 % 42% 42% 73% 73% Ruokintatapa SR ERI SEOS ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -säilörehu 7,05 5,33 5,82 2,99 2,84 -väkirehu - 3,98 3,96 8,01 8,16 -yhteensä 7,05 9,31 9,78 11,00 11,01 -nettokasvu, g/pv Teurastulokset -teurasprosentti 50,9 52,0 52,3 52,9 52,6 -lihakkuus O O O O O -rasvaisuus 2,8 3,5 3,5 3,6 3,6

25 Cooke et al (Nurmisäilörehu, maissisäilörehu, ohra, vehnä, sitruspulppa, rankki, soija, melassi, kivennäiset) (Ch hiehoja) Väkirehutaso 59% 59% Ruokintatapa ERI SEOS Rehun syönti, kg ka / pv -yhteensä 9,46 9,84 -päiväkasvu, g/pv Teurastulokset -teurasprosentti 53,4 53,8 -lihakkuus 2,95 3,05 -rasvaisuus 4,20 4,11

26 Seosrehuruokintaa sovellettaessa eläin itse säätelee syömänsä rehun määrän, kunhan seoksen koostumus on oikein suunniteltu ja sitä on riittävästi tarjolla. Rehun syönti määräytyy siten kasvutuloksen perusteella eikä päinvastoin!!! Päätöksen seosrehuruokintaan siirtymisestä tulisi perustua työn helpottumiseen ja rehukustannusten alentumiseen esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivutuotteiden avulla. Odotukset investointien maksamisesta tehostuneen rehun hyväksikäytön muodossa ovat katteettomia.

27 Esimerkkiruokintoja SEOKSESSA YLEENSÄ Rehuyksikköarvo: 0,99 1,05 ry/kg ka. Raakavalkuaista: % rehuseoksen kuiva-aineesta. OIV: g/kg ka. NDF: % rehuseoksen kuiva-aineesta. Karkearehun NDF-kuidun osuus 20% rehuannoksesta! Tärkkelystä < 30 % rehuseoksen kuiva-aineesta.

28 Esimerkkiruokintoja Lihanaudan ruokinta 2-6 kuukauden iässä Juoton lopettamisen jälkeen vasikalle tarjotaan vapaasti hyvälaatuista säilörehua, väkirehuseosta sekä puhdasta juomavettä. Väkirehuna voidaan käyttää teollista täysrehua tai kotoista seosta. Väkirehua voidaan tarjota vasikalle vapaasti siihen saakka, kunnes väkirehun syöntimäärä on noin 2,5-3 kilogrammaa päivässä.

29 Esimerkkiruokintoja Lihanaudan ruokinta 2-6 kuukauden iässä Nuorten nautojen ruokinta voidaan toteuttaa myös seosrehuruokintana. Tällöin seosrehun kuiva-ainekilon energiapitoisuuden tulisi olla runsas yksi rehuyksikkö (1,02-1,06). Nuorille vasikoille tulisi antaa seosrehun lisäksi vapaasti väkirehuseosta, jotta riittävä energian saanti olisi turvattu. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi levittämällä vasikoille jaetun seosrehun päälle väkirehua.

30 Esimerkkiruokintoja Rehuseos loppukasvatettavalle (6-18 kk) lihanaudalle voi sisältää esimerkiksi: hyvälaatuista säilörehua (D-arvo 68-70) 50 % seoksen kuivaaineesta ohraa 30 % seoksen kuiva-aineesta mäskiä 20 % seoksen kuiva-aineesta vähäfosforinen kivennäinen g/eläin/päivä ADE-vitamiinilisäys

31 Esimerkkiruokintoja Jos tilalla ei ole järkevää käyttää teollisuuden sivutuotteita, voi rehuseoksen muodostaa säilörehusta ja viljasta esimerkiksi seuraavasti: hyvälaatuista säilörehua (D-arvo 68-70) 50% seoksen kuivaaineesta ohraa 25 % seoksen kuiva-aineesta kauraa 25 % seoksen kuiva-aineesta vähäfosforinen kivennäinen g/eläin/päivä ADE-vitamiinilisäys Edellisen kaltaisilla ruokinnoilla päästään gramman nettokasvuihin loppukasvatuskaudella maitorotuisilla sonneilla edellyttäen, että kasvatusolosuhteet ovat myös muutoin kunnossa.

32 Esimerkkiruokintoja Lihahiehon ruokintaesimerkit Kuuden kuukauden ikään saakka teuraaksi kasvatettavia hiehoja voidaan ruokkia samalla periaatteella kuin sonnivasikoitakin. Kuuden kuukauden iästä ylöspäin teurashiehoille ei ole syytä käyttää kovin voimakasta väkirehuruokintaa, koska hiehot rasvoittuvat sonneja herkemmin. Hiehojenkin ruokinnassa voidaan käyttää joko seosrehutai erillisruokintaa.

33 Esimerkkiruokintoja Lihahiehon ruokintaesimerkit Tarjottu väkirehu voi koostua viljasta ja teollisuuden sivutuotteista samalla periaatteella kuin sonnien rehuseoksissa. Rehuseos lihahieholle voidaan muodostaa säilörehusta ja viljasta esimerkiksi seuraavasti: hyvälaatuista säilörehua 55 % seoksen kuiva-aineesta ohraa 25 % seoksen kuiva-aineesta kauraa 20 % seoksen kuiva-aineesta vähäfosforinen kivennäinen g/eläin/päivä ADE-vitamiinilisäys

34 Esimerkkiruokintoja Ruokinnan jaksottaminen energiapitoisuuden mukaan? Periaatteessa on mahdollista käyttää samaa rehuseosta koko loppukasvatuskauden (eläimen ikä 6 18 kk) ajan. Jos käytetään voimakasta väkirehuruokintaa (väkirehuprosentti yli 50 %), on ruhojen rasvoittumisriski suurempi kuin matalammilla väkirehutasoilla, ja tällöin ruokinnan jaksotuksesta saattaa olla hyötyä.

35 Esimerkkiruokintoja Ruokinnan jaksottaminen energiapitoisuuden mukaan. Tässä tapauksessa nuorille sonneille (esimerkiksi kuukauden ikään saakka) annetaan energiapitoisempaa seosta ja vanhemmat eläimet saavat hieman laimeamman seoksen, jolloin ne eivät rasvoitu niin voimakkaasti. Useamman kuin kahden erilaisen seoksen käyttöön ei liene perusteita.

36 Esimerkkiruokintoja Valkuaisruokinnan jaksotus? Valkuaisruokinnan jaksottamiseen ei loppukasvattamossa ole yleensä aihetta, koska periaatteessa yli puolen vuoden ikäiset naudat eivät tarvitse lisävalkuaista. Jos on tarvetta käyttää lisävalkuaista (esimerkiksi kokoviljasäilörehu ainoana karkearehuna), voidaan valkuaisruokintaa jaksottaa siten, että valkuaislisän määrä on alkukasvatuskaudella suurempi kuin loppukasvatuskaudella. Tämä perustuu siihen, että naudan mikrobivalkuaisen tuotanto lisääntyy eläimen kasvaessa.

37 Esimerkkiruokintoja Kahta useampaa seosta ei liene useimmissa tapauksissa järkevää käyttää, koska työmäärä kuitenkin lisääntyy ja savutettavissa olevat edut lienevät hyvin minimaaliset. Rehuoptimointia on kuitenkin syytä tehdä, jotta ruokinnassa saavutetaan paras mahdollinen taloudellinen tulos ja tehokas ravinteiden hyväksikäyttö.

38 KIITOS!