Rehuarvojärjestelmä. Ruokintasuositukset. Kesän 2004 päivitys. Valkuaissuositukset

Transkriptio

1 Rehuarvojärjestelmä Kuva: Eeva Saarisalo Eläinten ravintoaineiden tarve kuvataan ruokintasuosituksissa Rehutaulukoiden avulla arvioidaan rehujen ravintoaineiden sisältö Laskentaperusteet Taulukkoarvot Lopputuloksena ruokintasuunnitelma, jota noudatetaan navetassa Kokonaisuus, jossa suositukset ja rehuarvot suhteessa tosiinsa Koostuu useista historiallisista kerrostumista ja on jatkuvassa kehitystilassa Rehuarvojärjestelmä on kuvattu julkaisussa Rehutaulukot ja ruokintasuositukset: Ruokintasuositukset Perustuvat populaatioiden keskimääräisiin tarpeisiin Jos karjan lehmien päivittäinen keskilypsy kg karjan vuosituotos yli kg 60 kg karjan vuosituotos yli kg Kesän 04 päivitys Uusi OIV-suositus Perustuu valkuaistuotokseen Uusi RY-suositus Aikaisempaa suurempi Huomioi ruokintatason ja väkirehun osuuden vaikutuksen Matalammat fosforisuositukset NRC:n ja INRA:n suositusten mukaiset Lisäksi: NDF-kuitu vihdoin mukaan Nurmirehujen kokonaisuudistus Uudet kaavat OIV:n ja PVT:n laskemiseen D-arvosta Joidenkin väkirehujen HVO-arvojen tarkistus Kaikkien rehujen sulavuuskertoimien tarkistus Nimikkeiden tarkistus / karsinta Valkuaissuositukset Ei teoreettista perustetta käyttää EKM-tuotosta valkuaistarpeen laskemisessa Historiallinen tausta RKM EKM-tuotoksen lisäys maidon rasvapitoisuuden noustessa ei lisää aminohappojen tarvetta Maailmanlaajuisesti useimmissa systeemeissä valkuaistarve perustuu valkuaistuotokseen Aminohappojen hyväksikäyttö maitovalkuaisen tuotantoon eri järjestelmissä on keskimäärin

2 Valkuaissuositukset Kotimaisessa koeaineistossa (72 ruokintaryhmää) OIV:n saannin ja tarpeen erotus riippui kuivaaineen syönnistä ero kasvoi syönnin lisääntyessä OIV-PVT systeemi ei ota huomioon sonnan metabolista typpeä, jonka eritys riippuu kuivaaineen syönnistä NRC:n systeemissä noin 30 g/kg ka Hollannissa suhteessa sulamattomaan kuiva-aineeseen Saksassa suhteessa kuiva-aineen syöntiin Aineiston analysointi Kotimainen aineisto (72 ruokintaryhmää) OIV:n saanti laskettiin nykyisten taulukoiden mukaan; vähennys OIV:n saantiin tehtiin, jos PVT oli enemmän kuin - g/kg ka Laskettiin RY:n ja OIV:n saannin ja tarpeen suhde Mukaan otettiin ne havainnot, joissa OIV enemmän rajoittava kuin energia eli OIV:n saanti/tarve jaettuna RY:n saanti/tarpeella oli alle 1.00 Aineiston analysointi Ylläpitotarve muodostuu kahdesta osasta: Virtsan endogeenisen typen osuus 1.0 g OIV per metabolinen elopaino-kg Sonnan metabolisen valkuaisen osuus 18.3 g/kg ka OIV:n hyväksikäytöksi maitovalkuaisen tuotantoon Testaus laajalla tuotantokoeaineistolla (324 ruokintaryhmää) OIV:n tarpeen ja saannin riippuvuus (v. 02 suositukset) OIV:n saanti (g(pv) y = x R 2 = y = x R 2 = OIV:n tarve (g/pv) Saanti on suurempi kuin tarve, kun tarve >1225 g/pv Tarpeen ja saannin erotus Kuiva-aineen syönnin vaikutus OIV:n tarpeen ja saannin erotukseen (v. 02 suositukset) OIV:n tarve - saanti (g(pv) 1 y = x R 2 = Ruokintatason -1 noustessa ylläpitotarve - lisääntyy ja/tai valkuaisen KA-syönti (kg/pv) hyväksikäyttö paranee OIV:n saanti (g(pv) OIV:n tarpeen ja saannin riippuvuus (valk.tuotokseen perustuva suositus) y = x R 2 = y = x R 2 = OIV:n tarve (g/pv) Tarpeen ja saannin erotus lähestyy tasapainoa 2

3 Kuiva-aineen syönnin vaikutus OIV:n tarpeen ja saannin erotukseen (valk.tuotokseen perustuva suositus) OIV:n tarpeen ja saannin riippuvuus (elopaino + ka-syönti + valk.tuot. perustuva suositus) OIV:n tarve - saanti (g(pv) y = x R 2 = KA-syönti (kg/pv) OIV:n saanti (g(pv) y = x R 2 = y = x R 2 = OIV:n tarve (g/pv) Tarve = saanti Kuiva-aineen syönnin vaikutus OIV:n tarpeen ja saannin erotukseen (elopaino + ka-syönti + valk.tuot. perustuva suositus) OIV:n tarve - saanti (g(pv) y = x R 2 = KA-syönti (kg/pv) Uusi OIV-suositus OIV:n kokonaistarve (g/pv) lasketaan kaavalla: 1.0 * elopaino * ka-syönti (kg/pv) * valkuaistuotos (g/pv) Kuiva-aineen syönnin voi laskea RYtarpeesta Dieetin energiaväkevyys 0.98 RY/kg ka Ka-syönti = RY-tarve / 0.98 OIV-suoitus (g/pv) Valkuaissuositus jyrkkeni (lehmän paino 600 kg) Maitotuotos (kg/pv) Lehmien energian saanti yliarvioitu Lehmät eivät lypsä yhtä paljon kuin laskennallisen RY-saannin perusteella pitäisi Keskimääräinen RY-kulutus kotimaisessa tuotantokoeaineistossa on lähes 0.48 RY/kg EKM (3 ruokintaryhmää), kun se taulukoiden mukaan on 0.44 RY/kg EKM Korjauksen tekeminen haastavaa Tapa, jolla energiansaantia lisätään, vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa lisäyksestä toteutuu MTT 04 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset 3

4 Ruokintatason nostaminen ja rehujen negatiiviset yhdysvaikutukset huonontavat rehuannoksen sulavuutta OA:n sulavuus Ruokintatason vaikutus Väkirehun osuus 1*YP 3-4*YP 3-4*YP Sulatuksen negatiivinen yhdysvaikutus Uusi energiasuositus maidontuotantoon Aikaisempi energiasuositus: * elopaino (kg) * EKM Uudessa suosituksessa huomioidaan ruokintatason ja väkirehun osuuden vaikutus, jolloin energian tarve kasvaa Rehuyksikköjen tarve korjataan kaavalla: RY-uusi (RY/pv) = 1.07 RY-vanha (RY/pv) * väkirehun osuus (kg/kg) Koko energian tarve lasketaan kaavat yhdistämällä seuraavasti: RY/pv = * elopaino (kg) * EKM väkirehun osuus (%) Näin energian tarve lisääntyy (lehmän elopaino 600 kg) Eri suositusten vaikutus rehuannoksen OIV/RY-suhteeseen (lehmän elopaino 600 kg) Energiatarve (RY/pv) EKM-tuotos (kg/pv) V. 02 VR 25 % VR % VR 75 % OIV/RY EKM-tuotos (kg/pv) v. 02 Uusi OIV Uusi OIV+RY Uuden energiasuosituksen perusteella laskettu kuiva-aineen syöntitarve (kg/pv). Rehuannoksen energiapitoisuus on 0.98 RY/kg ka. EKMtuotos (kg/pv) % Väkirehun osuus % % Syönnin ja tarpeen ristiriita Kuiva-aineen syönti RY-tarpeen täyttämiseksi ei toteudu korkeimmissa tuotosluokissa Rehuannoksen voi suunnitella esim. kg päivässä lypsäville lehmille Jos lehmän tarve on suurempi, se: Täydentää ravintoaineiden saantia käyttämällä kudosvarastojaan Syö enemmän 4

5 Valkuaisruokinnan vasteet maidontuotantokokeissa Rypsirehun määrän lisääminen paransi maitotuotosta suoraviivaisesti Vasteet suuria ja suoraviivaisia hyvin suurillakin valkuaisrehun käyttömäärillä Perusrehuna käytetyn säilörehun D-arvo ja valkuaispitoisuus eivät vaikuta Lypsykauden vaihe ei vaikuta Aminohappojen saannin lisääntyminen lisää maitotuotosta! EKM-tuotos (kg/pv) Rypsirehua (kg/pv) Rypsirouhe Rypsipuriste Rinne, M., Jaakkola, S., Varvikko. T. & Huhtanen, P Effects of type and amount of rapeseed feed on milk production. Acta Agric. Scand. Sect. A. Animal Sci. 49: Rypsilisä lypsätti samoin säilörehun korjuuajasta riippumatta EKM-tuotos (kg/pv) Ei valkuaista Rypsilisä Säilörehun D-arvo (%) Rinne, M., Jaakkola, S., Kaustell, K., Heikkilä, T. & Huhtanen, P Silages harvested at different stages of growth v. concentrate foods as energy and protein sources in milk production. Animal Science 69: Säilörehun typpilannoituksella säädelty raakavalkuaispitoisuus ei vaikuttanut maitotuotokseen EKM-tuotos (kg/pv) Kontrolli Urea Gluteeni Rypsi Säilörehun RV-% Shingfield, K., Jaakkola, S. & Huhtanen, P. 01. Effects of level of nitrogen fertilizer application and various nitrogenous supplements on milk production and nitrogen utilization of dairy cows given grass silage-based diets. Animal Science 73: Kaikkia ruokinnan järjestämiseen liittyviä kohtia ei voida ratkaista suositusten kautta Lypsykauden aikana eläimen fysiologinen tila vaihtelee Kudosvarastojen käyttö lypsykauden alussa Kudosvarastojen kertyminen lypsykauden lopussa Lisääntynyt aminohappojen saanti lisää maitotuotosta myös yliruokintatilanteissa Vaikuttaa hormonaalisesti ravintoaineiden jakautumiseen? Yksilöt, joiden maidontuotantopotentiaali on suurempi, syövät samaa rehuannosta enemmän Esimerkiksi seosrehuruokinta Karkearehujen OIV- ja PVT-arvojen laskentakaavat verkossa Tapa 1 Laskenta monivaiheinen Edellyttää raakakuidun ja raakarasvan määrityksen tai taulukkoarvojen käytön Tätä tapaa käytetty Rehutaulukoiden esimerkkirehujen valkuaisarvojen laskennassa Tapa 2 Perustuu rehuaineistoista laskettuihin regressioyhtälöihin D-arvon ja RV:n määritys riittävät Kaavat erikseen Nurmisäilörehulle Kokoviljasäilörehulle ja apilasäilörehulle (puhdas apila) Apilapitoiselle nurmisäilörehulle Heinälle 5

6 Nurmisäilörehun valkuaisarvojen laskentakaavat (g/kg ka) Koostumuksen vaikutus nurmisäilörehun valkuaisarvoihin (g/kg ka) D-arvo 71 % 66 % OIV * D-arvo RV RV PVT * D-arvo RV OIV PVT Valkuaisarvot Suomen järjestelmässä mikrobivalkuaisen määrä yliarvioitu eli OIV-arvot liian suuria ja PVT-arvot liian pieniä Huomioitu OIV-suosituksissa (suurempia kuin muissa Pohjoismaissa) PVT:n osalta tehtävä erillinen korjaus Pötsin valkuaistase (PVT) Pötsin todellinen PVT on nolla silloin kun laskennallinen PVT on g syötyä ka-kiloa kohti Pötsissä hajoava valkuainen riittää kattamaan pötsimikrobien tarpeen, jos maidon ureapitoisuus on yli 16 mg / ml Jos lehmä syö kg ka/pv, laskennallinen PVT saa olla 0 g Jos PVT on vielä enemmän miinuksella, laskennallinen OIV:n saanti ei toteudu OIV vähenee 0.6 g yhtä PVT-grammaa kohti, joka ylittää g/kg ka OIV vähenee, kun PVT yli g/kg ka Lehmä syö kg ka/päivä Rehuannoksen keskimääräinen PVT on 25 g/kg ka Lehmän PVT on 0 g päivässä Vähennys OIV:hen pitää tehdä -5 g/kg ka osalta Laskennallinen OIV:n saanti vähenee: kg ka * -5 g/kg ka * 0.6 = 60 g päivässä Kerroin 0.6 perustuu: 0.85 (mikrobivalkuaisen osuus) * 0.70 (aminotypen osuus mikrobivalkuaisessa) Nurmirehujen kokonaisuudistus Taulukkoon luotiin kokonaan uudet esimerkkirehut nurmiheinistä ja puna-apilasta kotimaisiin aineistoihin perustuen Muut karkearehuryhmät säilyivät ennallaan Harvinaisemmat kasvilajit, kokoviljat, olki Taulukkoarvot soveltuvat vain rajoitetusti nurmirehujen laadun arviointiin, koska rehujen vaihtelu on suurta Karkearehuerien analysointi suositeltavaa ruokinnansuunnittelun pohjaksi 6

7 Nurmirehujen jaottelu Karkearehujen kuidun (NDF) ja D- arvon suhde Taulukoissa erikseen: Kasvustot (esim. laidun, niittorehu) Säilörehu (kuiva-ainepitoisuus vakioitu 25 prosenttiin) Heinä Nurmikasvien rehuarvot eivät merkittävästi riipu korjuutavasta ja kuiva-ainepitoisuudesta, jos korjuu ja säilöntä onnistuneet hyvin Kuitu (g/kg KA) D-arvo (%) Nurmiheinät I Nurmiheinät II Puna-apila I ja II Säilörehu I Säilörehu II Säilörehu III Heinä Puna-apila-SR Kokovilja-SR MTT 04 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset Karkearehujen raakavalkuaisen ja D-arvon suhde Fosforisuositus pieneni Raakavalk. (g/kg KA) D-arvo (%) Nurmiheinät I Nurmiheinät II Puna-apila I ja II Säilörehu I Säilörehu II Säilörehu III Heinä Puna-apila-SR Kokovilja-SR Perustuu NRC:n ja INRA:n suosituksiin Riittää takaamaan nautojen hyvän tuotoksen, terveyden ja hedelmällisyyden Merkitys karjatalouden ympäristökuormituksen pienenemisessä MTT 04 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset Fosforisuoitus (g/pv) Fosforisuositus pieneni (lehmän elopaino 5 kg) Maitotuotos (kg/pv) Fosforin (P) tarve ja eritys lehmillä Maidontuotantoon g / kg Maidon P-pitoisuus nousee valkuaispitoisuuden mukana (puolet P:sta kaseiinissa) Eritys virtsaan yleensä vähäistä (alle 1 g/pv) Eläinten välillä vaihtelua Eritys sontaan Potentiaalisesti sulamaton (unavailable) osuus Väistämätön (inevitable) menetys sontaan (noin 1.0 g/kg kuiva-ainetta) Säädeltävä (regulated) osuus Vaihtelee nollasta hyvin suureen riippuen lehmän fosforin saannista MTT 04 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset 7

8 Dieetin fosforipitoisuus vaikuttaa fosforin jakautumiseen Fosforiruokinnan tarkastelu koeaineistossa (n=99) Keskim. S.D. Min. Max. Sonnan liukoinen P Sonnan liukenematon P Maidon P Rehun syönti (kg ka/pv) * Karkearehu * Väkirehu * Yhteensä Dieetin koostumus (g/kg ka) * Raakavalkuainen * Fosfori Fosforin saanti (g/pv) * Karkearehusta * Väkirehusta * Yhteensä Maitotuotos (kg EKM/pv) Fosforin jakautuminen ja hyväksikäyttö Fosfori sonnassa * g/pv * g/syöty ka-kg * g/kg maitoa Fosforitase (g/pv) Fosforin imeytyminen (g/pv) Näennäinen sulavuus (%) Hyväksikäyttö (%) Keskim S.D Min Max Fosforin saannin ja ylijäämän (rehun P - maidon P) yhteys on hyvin vahva P:n ylijäämä (g/pv) y = 0.795x R 2 = P:n saanti (g/pv) Rehuannoksen fosforipitoisuuden ja fosforiylijäämän yhteys on selvä Rehussa saadun ja sontaan erittyvän fosforin yhteys on varsin hyvä P:n ylijäämä(g/day) 60 y = 23.24x R 2 = Sonnan P (g/pv) 60 y = x R 2 = P pitoisuus (g/kg ka) Rehun P (g/pv) 8

9 Sonnan fosforin ja fosforiylijäämän ennustaminen sonnan fosforipitoisuuden avulla ei sen sijaan onnistu Sonnan P / P ylijäämä (g/pv) Sonnan P-pitoisuus (g/kg ka) Esimerkki ruokinnasta ilman lisäfosforia Säilörehu Ohra Kaura Melassileike Rypsirehu Soijarehu Yhteensä Osuus (%) Pitoisuus (g/kg ka) Saanti (g/kg ka) Fosfori OIV Fosfori OIV Fosforiruokintaa voi vähentää Suomessa todennäköisesti melko runsas fosforin yliruokinta suhteessa vanhoihin ja erityisesti uusiin suosituksiin Ulkomaisten tutkimusten mukaan puutosoireita alkaa esiintyä, kun dieetin fosforipitoisuus noin 3.0 g/kg ka Normitason ylittävällä fosforilla ei ole osoitettu olevan hedelmällisyyttä parantavaa vaikutusta Tavanomaisella ruokinnalla ei ole fosforikivennäisen todellista tarvetta Fosforiyliruokinta vaikeasti vältettävissä, kun lisävalkuainen rypsirehuista, vaikka kivennäisfosforia ei annettaisikaan Niukemmat suositukset käyttöön Tämän aineiston ja ulkomaisten tutkimusten perusteella fosforin ruokintasuositusta voitiin alentaa mutta runsaasti fosforia sisältävien rehujen (rypsi, vehnänlese, rankki) fosforin todellinen imeytyminen pitäisi varmistaa, kun rehuannoksen fosforipitoisuus on pieni Korkeisiin tuotoksiin pyrkiminen ruokinnan avulla yleensä huonontaa fosforin hyväksikäyttöä, koska: Väkirehun osuus lisääntyy Väkirehuissa enemmän fosforia kuin karkearehuissa Väkirehujen valkuaispitoisuuden lisääntyessä myös fosforipitoisuus lisääntyy Lisäväkirehun tuotosvasteet pieniä, kun väkirehun käyttömäärät suuria Ympäristö hyötyy vähemmästä fosforista Fosforin hyväksikäyttöä tulisi ruokinnan lisäksi tarkastella koko tilasysteemissä Tilan fosforitase tärkein maidontuotannon fosforikuormituksen työkalu Fosforitase = Lannoitteet + Ostorehut + Pesuaineet (Maito + Eläimet) Fosforitaseen tulisi olla ympäristötuen perusteena Luotettavampi kuin nykyiset taulukkoarvoihin ja/tai lanta-analyyseihin perustuvat systeemit Kannustaisi tehostamaan fosforin hyväksikäyttöä tilatasolla 9

10 Rehuarvojen uudistuksia Kaikkien rehujen sulavuuskertoimien tarkistus Perustuu Lucasin yhtälöön Ohran rehuarvo ei enää parane, kun hehtolitrapaino ylittää 62 kg Joidenkin väkirehujen HVO-arvojen tarkistus Mm. auringonkukka-, palmuydin- ja pellavarehut Rehujen kuiva-ainepitoisuus Säilörehujen, kosteana säilöttyjen viljanjyvien ja useiden sivutuotteiden kuiva-ainepitoisuus voi vaihdella huomattavasti Tuloksia ei enää esitetä rehun tuorekiloa kohti Halutessaan ne voi laskea kaavalla: Pitoisuus rehun ka-kilossa * ka-pitoisuus (%) / Palvelun uudistuksia Versiot PDF:nä nettiin Toimii myös arkistona Rehutaulukot ruotsiksi ja englanniksi Aikataulu? Nimistön tarkistus Mm. kakku puriste Rehujen karsinta Vähän käytettyjä ja käytöstä poistuneita