Tuoreviljan käyttö ruokinnassa naudoilla

Transkriptio

1 Tuoreviljan käyttö ruokinnassa naudoilla Tuoreviljaseminaari 23. ja Ruukki/Seinäjoki Maaninka/Joensuu Arto Huuskonen Luonnonvarakeskus (Luke)

2 Sisältö: Viljan käyttö lihanaudoilla, käyttömahdollisuudet ja käyttömäärät Tuoreviljan maittavuus ja soveltuvuus ruokintaan Punahomeisen ja muun heikkolaatuisen viljan käyttö rehuna Parhaat käytännöt

3 Viljan käyttö lihanaudoilla Yleensä teollisia täysrehuja käytetään lähinnä vasikkakauden aikana. Tämän jälkeen väkirehuruokinta perustuu tavallisesti kotoiseen rehuviljaan, jota voidaan täydentää elintarviketeollisuuden sivutuotteilla. Kotoiseen viljaan perustuvalla ruokinnalla (esim. vilja + rypsi + melassi + kivennäinen) on kuitenkin mahdollista päästä hyviin tuloksiin jo vasikkakauden ruokinnassa. Yli puolivuotiaille kasvaville naudoille rehuvilja (+ kivennäiset ja vitamiinit) riittää yleensä ainoaksi väkirehuksi.

4 Vilja on energiaa tarvittaessa myös emolehmille 1) Jos karkearehujen sulavuus-, energia- ja valkuaisarvot ovat matalia D-arvo alle 540 g/kg ka Energia alle 7,0 MJ/kg ka Valkuainen alle 70 g/kg ka 2) Jos karkearehumäärä on pieni 3) Jos karjan emot ovat nuoria (yli 50 %) alle kolme kertaa poikineita 4) Jos emojen syöntipotentiaali on matala 5) Jos emojen maidontuotanto on korkeaa 6) Jos talven lämpötilat ovat erittäin matalia 7) Tilakohtaiset ratkaisut Pääsääntöisesti täysikasvuisille emoille 0,5-2,5 kg ka/päivä riittää (6,0-30,1 MJ/päivä)

5 Yli puolivuotiaat kasvavat naudat Kasvavia lihanautoja voidaan kasvattaa tavoiteltuun teuraspainoon monilla erilaisilla rehuyhdistelmillä. Ruokinnassa väkirehuprosentti voi teoriassa olla 0 80 välillä. Karkearehun määrän on oltava vähintään noin 20 % syödystä kuiva-aineesta, jotta eläimen pötsitoiminnot säilyisivät normaaleina. Kuitenkin jo prosentin väkirehutasoilla on tutkimuksissa havaittu selviä negatiivisia vaikutuksia, jotka näkyvät esimerkiksi rehun sulatuksen heikkenemisenä. Käytännössä karkearehun laatu asettaa reunaehdot väkirehun käyttömäärille ruokinnassa

6 Kuidun ja tärkkelyksen määrä asettaa ylärajan viljan käytölle Hyvälaatuista säilörehua ja runsaita viljamääriä käytettäessä liian niukka kuidun saanti voi muodostua ongelmaksi. Seurauksena voi olla mm. hapan pötsi, sorkkavaivat ja juoksutusmahan kiertymä. Syynä liian suuri väkirehumäärä suhteessa säilörehun laatuun. Tilanne on mahdollista ratkaista kolmella tavalla (Huhtanen 2003): 1. Vähentämällä väkirehun määrää 2. Korjaamalla säilörehu hieman myöhemmin 3. Korvaamalla osa säilörehusta heinällä tai oljella

7 Kuidun ja tärkkelyksen määrä Suomalaisia suosituksia lypsylehmille: - Karkearehun kuitua 250 g/kg ka - Tärkkelystä maksimissaan 250 g/kg ka Lihanautojen ruokintakokeissa tärkkelysmäärä 350 g/kg ka ei ole aiheuttanut ongelmia, jos karkearehun kuitua 200 g/kg ka. Pelkkä kuitu (NDF) ei yksinään kovin hyvä tunnusluku kuvaamaan etenkään kokoviljasäilörehun kuituvaikutusta: Huonosti sulavan säilörehun kuituvaikutus suurempi kuin hyvin sulavan Sulamattoman kuidun (indf) merkitys suuri (kuvaa kuituvaikutusta todennäköisesti kuidun kokonaispitoisuutta paremmin)

8 Säilörehun laatu vs. väkirehun määrä Viljan hinta vaihtelee: paineet vähentää/lisätä väkirehujen käyttöä ruokinnassa. Väkirehumäärän muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi eläinten tuotantotuloksiin. 8

9 Säilörehun laatu vs. väkirehun määrä Säilörehun sulavuus vaikuttaa ratkaisevasti tarvittavan väkirehun määrään. Väkirehulisällä saatu kasvuvaste pienenee säilörehun sulavuuden parantuessa. Tutkimusaineistossa yhden väkirehun kuiva-ainekilon lisäys syönnissä, paransi eläinten nettokasvua keskimäärin 48 g/pv. Ensimmäisillä lisäväkirehukiloilla saadaan yleensä parhaat kasvuvasteet, ja väkirehulisäyksestä saatava vaste vähenee väkirehuannoksen noustessa. 9

10 Kuva 1. Väkirehun osuuden vaikutus lihanautojen päiväkasvuun eri tutkimuksissa. Huuskonen ym. (2007) (, säilörehun D-arvo 668 g/kg ka); Keane ym. (2001, koe 1) (, 625); Keane ym. (2001, koe 2) (+, 679); Steen ym. (2002, koe 1) (, 606); Steen ym. (2002 koe 2) (x, 688); Steen ja Kilpatrick (2002) (, 672); Caplis ym. (2005) (, 691) ja Keane ym. (2006) (, 633)

11 VILJALAJIT Ohra ja kaura ovat lihanautojen ruokinnassa perinteisesti yleisimmin käytetyt energiarehut. Ohran energia-arvo on yleensä jonkin verran kauraa parempi. Ohraa ja kauraa voidaan molempia käyttää yksinäänkin lihanaudan viljaväkirehuna. Ohran korvaaminen kokonaan kauralla on ruokintakokeessa vähentänyt sonnien energian saantia ja heikentänyt kasvua noin 8 % (Huuskonen 2009). Usein ohraa ja kauraa käytetään seoksena, jossa on esimerkiksi puolet kumpaakin viljalajia. Tapa on suositeltava, koska tällainen seos tasoittaa säilörehun laadun vaihteluita ja takaa riittävän energian saannin huonompilaatuisellakin säilörehulla.

12 VEHNÄ Vehnä on hyvä energiarehu nautakarjalle, sillä se on ohuempikuorista ja energia-arvoltaan ohraa ja kauraa parempaa. Suuria väkirehutasoja käytettäessä vehnän rehukäyttöä rajoittaa sen suuri tärkkelyspitoisuus. Naudalla suuret tärkkelyspitoisuudet ruokinnassa aiheuttavat helposti pötsin happamoitumista, minkä seurauksena eläimellä voi esiintyä sorkkavaivoja, syömättömyyttä ja tuotoksen laskua. Jos lihanaudan ruokinnassa käytetään suurta väkirehutasoa, vehnämäärän tulisi olla korkeimmillaan % viljaväkirehusta.

13 RUIS Suomessa on suositeltu, että naudoilla rukiin määrä väkirehuseoksessa tulisi olla alle 20 % (korkeintaan 10 % päivittäisestä rehun kuiva-aineesta). Rukiin rehukäytön esteenä on pidetty sen muita rehuviljoja heikompaa maittavuutta sekä tiettyjä rukiin sisältämiä haitta-aineita. Rukiin lajikekanta on uudistunut, ja leipäviljaksi kelpaamattomien ruiserien rehukäyttö nautojen ruokinnassa on todennäköisesti mahdollista aikaisempaa suositusta laajemmassa mittakaavassa. Uusi ruokintakoe, jossa ruista sonnien väkirehussa 0, 15, 30 tai 45 % Ruis on energia-arvoltaan hieman ohraa parempi, mutta valkuaispitoisuudeltaan ohraa heikompi. Hehtolitranpaino on normaalisti noin 70 kg. Ruis on ohutkuorinen, joten hehtolitrapainon aleneminen ei heikennä sen rehuarvoa yhtä nopeasti, kuin ohralla ja kauralla. Torajyvät ovat suuri terveysriski, mikäli niitä joutuu eläinten ruokintaan.

14 REHUVILJAN ENERGIA-ARVO Viljan energia-arvoa arvioidaan hehtolitrapainolla. Kevyt vilja sisältää suhteessa enemmän kuitua ja vähemmän tärkkelystä. Kevyempää viljaa täytyy käyttää enemmän saman kasvutason ylläpitämiseksi. Ohran ja kauran hehtolitrapainon laskiessa kymmenen kiloa, niitä täytyy käyttää 5-10 % enemmän. On myös huomattava, että kun ohran hehtolitrapaino ylittää 62 kg, sen energiaarvo ei enää parane.

15 Teoriaperuste yli 62 hl ohrien samalle energia-arvolle Muutos tehtiin rehutaulukoihin vuonna 2004, jolloin joidenkin väkirehujen sulavuuksia pienennettiin. Kyseessä ovat sellaiset rehut, joiden orgaanisen aineen sulavuus oli yli 90 %. Märehtijöiden sontaan erittyy noin 100 g metabolista ja endogeenista ainesta syötyä ka-kiloa kohti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että märehtijöiden rehujen orgaanisen aineen näennäisen sulavuuden maksimiarvo on 90 %. Tämä arvo saavutetaan silloin, kun rehun todellinen sulavuus on 100 %. Runsaasti valkuaista sisältävillä rehuilla maksimisulavuus voi olla hieman suurempi, koska valkuaisesta muodostuu vähemmän mikrobimassaa kuin hiilihydraateista. Rehutaulukoista poistettiin hehtolitrapainoltaan yli 67 kg ohran sulavuus- ja rehuarvot, koska sen orgaanisen aineen sulavuus oli yliarvioitu. Kun ohran hehtolitrapaino ylittää 62 kg, sen energia-arvo ei enää parane, vaan hehtolitrapainosta riippumatta kaikille yli 62 kg:n ohrille käytetään samoja sulavuuskertoimia ja rehuarvoja.

16 Viljan prosessointi Tutkimuksissa ei ole todettu erilaisista viljan prosessoinneista aiheutuvan merkittävää etua märehtijöiden ruokinnassa. Suomessa on viime vuosien aikana tehty muutama väkirehujen prosessointeihin liittyvä ruokintakoe, mutta tuotantoa lisäävää vaikutusta väkirehun lisäkäsittelyillä ei ole todettu olevan. Prosessointien (expander, pelletöinti, paahtaminen ym.) ei voi märehtijöillä olettaa parantavan rehun sulavuutta edes teoriassa. Viljan tärkkelys ja muut solun sisällysaineet ovat jo ilman prosessointia täysin sulavia märehtijöillä. Sulamatonta kuitua ei puolestaan saada sulavaksi rehuteollisuuden prosesseilla. Karkea jauhaminen, murskaus tai litistys ovat viljalle riittäviä prosessointeja nautakarjan ruokinnassa.

17 Viljan säilöntämenetelmä ei itsessään vaikuta rehuarvoon Erilaisilla viljan säilöntätavoilla (kuivaus, jyväsäilöntä, murskesäilöntä, ilmatiivissäilöntä) ei ole vaikutusta lihanautojen kasvutuloksiin, joten viljan säilöntätavan valinta voidaan tehdä muilla perusteilla. Kuivatun ja tuoresäilötyn viljan sulavuus on sama, mikä näkyy samanlaisista rehutaulukon energia-arvoista. Vilja on aina sulavuuden parantamiseksi litistettävä tai jauhettava karkeasti. Hienoksi jauhettu vilja maittaa naudoille karkeaksi jauhettua huonommin. Tuoresäilötty vilja maittaa yleensä hyvin naudoille. Maittavuus voi olla kuivattua viljaa parempi, mikä on joissakin kokeissa lisännyt syöntiä ja parantanut eläintuotosta kuivattuun viljaan verrattuna.

18 Ruokinnan kannalta olennaista tuoreviljalla: Murskauksessa on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki jyvät rikkoontuvat. Rikkoutumattomat jyvät lisäävät massaan tarpeetonta ilmatilaa, mikä heikentää säilyvyyttä. Ruokinnassa rehun maittavuus heikkenee ja kokonainen jyvä menee naudan ruuansulatuksen läpi sulamatta. Murskeviljaa tulisi kulua päivässä siilosta 2 cm, jotta rehu säilyisi raikkaana ja maittavana lämpimilläkin ilmoilla. Säilönnällisen laadun tulisi olla hyvä. Homeet huonontavat maittavuutta ja rehuarvoa.

19 Hometoksiinit Homeet huonontavat rehun maittavuutta ja heikentävät rehuarvoa noin 10 %. Homeisen viljan mahdollisesti sisältämät homemyrkyt ovat riski eläinten ruokinnassa. Silminnähden homeinenkaan vilja ei aina sisällä homemyrkkyjä. Toisaalta homemyrkkyjä voi olla myös sellaisissa tuotteissa, joissa ei ole näkyvää hometta. Erityisesti siat ja hevoset sekä yleisesti nuoret eläimet ovat herkkiä hometoksiineille.

20 Homemyrkkyjen vaikutukset Homemyrkkyjen vaikutus eläimiin riippuu eläinlajista, rodusta, sukupuolesta sekä eläimen iästä. Yleensä katsotaan, että kotieläinlajeista märehtijät kestävät homemyrkkyjä parhaiten, sillä pötsikäyminen vähentää homemyrkkyjen tehoa. Homeisen viljan syöttäminen tiineille emolehmille tai lypsäville lehmille on kuitenkin aina vaarallista.

21 Yleisimmän punahomemyrkyn (DON) vaikutukset nautakarjalla: Rehun hyväksikäyttö huononee Ripuli Kasvu alenee Maidontuotanto alenee Hedelmällisyys heikkenee Hermostolliset häiriöt Kuolleisuus nousee Tautien vastustuskyky alenee Veren hyytyminen hidastuu

22 Suositus: Homeisia rehuja ei käytetä edes kasvavilla lihanaudoille Homeisen rehun ruokinnallinen arvo ja maittavuus on huonontunut normaalista Viljassa olevien homemyrkkyjen olemassaoloa, määrää ja laatua ei tiedetä Homemyrkyt esiintyvät epätasaisesti Homeiset rehut ovat usein pölyisiä ja niistä irtoaa käsiteltäessä homeita ja niiden itiöitä. Tämä aiheuttaa työturvallisuusriskin karjanhoitajalle ja myös eläimille. Käyttöohjeita on vaikea antaa, sillä homeisen viljan mahdollisesti sisältämien homemyrkkyjen määrää ja laatua ei yleensä tiedetä

23 Homeisen viljan käyttöä voidaan varauksellisesti ohjeistaa seuraavasti: Laimennetaan homeista viljaa hyvälaatuisella viljalla tai täysrehulla. Tarkkaa laimennussuhdesuositusta ei voida kuitenkaan antaa. Alkuvaiheessa enintään 10 % homeista viljaa ja 90 % moitteetonta. Kokeillaan seoksen vaikutuksia rajatulle eläinryhmälle, ei koko karjalle kerrallaan. Testit aloitetaan kestävimmästä päästä eli isoimmilla lihanaudoilla. Seurataan vaikutuksia, jos ongelmia (maittamattomuus, ripuli, kasvun heikkeneminen yms.) näyttää tulevan, homeisen viljan käyttöä ei saa jatkaa.

24 Suositukset toksiinien enimmäismääriksi Rehuviljoille on myös annettu suosituksia hometoksiinien enimmäismääristä. Deoksinivalenolin (DON), zearalenonin, okratoksiini A:n, T-2- ja HT-2- toksiinin sekä fumonisiinien esiintymisestä eläinten rehuksi tarkoitetuissa tuotteissa on komission suositus 2006/576/EY. DON 8 mg/kg viljoille ja viljatuotteille ja 5 mg/kg täydennys- ja täysrehuille (sikojen osalta 0,9 mg/kg, vasikoiden, karitsoiden ja kilien osalta 2 mg/kg). Zearalenoni 2 mg/kg viljoille ja viljatuotteille; 0,1 mg/kg porsaiden ja nuorten emakoiden täydennys- ja täysrehuille, 0,25 mg/kg emakoiden ja lihasikojen osalta sekä 0,5 mg/kg vasikoiden, lypsykarjan, lampaiden ja vuohien osalta (2006/576/EY).

25 Tulevia aktiviteetteja tuoreviljaan liittyen Hankesuunnittelu käynnissä teemalla Rehuviljaa entistä edullisemmin. Tavoitteena muun muassa: Edistää ja lisätä rehuviljan tuoresäilöntää nautakarjatiloilla ja hakea ratkaisumalleja tuoreviljan säilönnässä koettuihin haasteisiin Tuottaa lisätietoa tuoresäilötyn rehuviljan tuotosvasteista nautakarjan ruokinnassa Toimenpiteinä Maatilamittakaavainen tuoreviljan säilönnän onnistumisen seuranta Viljan mykotoksiinien esiintyminen Pohjois-Pohjanmaalla Tuoreviljan säilöntäkokeet Nautojen ruokintakoe tuoreviljalla Suunniteltu hankeaika

26 Parhaat Käytännöt Tuoreviljan käyttö ruokinnassa naudoilla Murskauksessa on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki jyvät rikkoontuvat Onnistunut säilöntä on avain onnistuneeseen ruokintaan - homeet huonontavat rehun maittavuutta ja heikentävät rehuarvoa Homeisia rehuja ei käytetä ruokinnassa

27 27 Teppo Tutkija