JUNNIKKALAN KOHTNIEMEN ASEMA- KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS. Vastaanottaja Andrey Fedorov. Asiakirjatyyppi Luontoselvitys. Päivämäärä 20.4.

Transkriptio

1 Vastaanottaja Andrey Fedorov Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä Viite JUNNIKKALAN KOHTNIEMEN ASEMA- KAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

2 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Tarja Ojala Junnikkalan Kohtniemen asemakaava-alueen luontoselvitys Viite Kansi Näkymä selvitysalueen eteläosasta Pitkänpohjanlahdelle. Ramboll Niemenkatu LAHTI P F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. SELVITYSALUEEN NYKYTILA Selvitysalueen yleispiirteet Luonnonsuojelualueet Uhanalaiset eliölajit Kasvillisuus ja luontotyypit Menetelmät Tulokset Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien sekä uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten lintulajien elinympäristöpotentiaali suunnittelualueella Menetelmät Tulokset Liito-oravat Yleistä liito-oravasta Menetelmät Tulokset 8 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN 9

4 1 1. JOHDANTO Junnikkalan Kohtniemeen tiloille Satuniemi I ja II ( ja ) suunnitellaan lomakylän rakentamista tilojen omistajan toimesta. Ranta-asemakaavan tarkoituksena on osoittaa uusia lomarakennuspaikkoja noin 10 kappaletta sekä rakennuspaikkoja muille lomakylän rakenteille. Tilojen alueella on voimassa oleva rantakaava. Lokakuussa 2014 tehdyn luontoselvityksen tavoitteena oli kartoittaa suunnittelualueen luontoarvot sekä arvioida alueen potentiaalia viitasammakon, lepakoiden, kirjoverkkoperhosen ja luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen korentojen sekä uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten lintujen elinympäristönä. Liito-oravien esiintymistä selvitettiin lisäksi erikseen huhtikuussa Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi FM biologi Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Suunnittelualueen sijainti. 2. SELVITYSALUEEN NYKYTILA 2.1 Selvitysalueen yleispiirteet Suunnittelualue sijaitsee Kohtniemen kaulassa laajahkon sisälahden suulla Kohtsalmessa. Suunnittelualue sijoittuu maastonmuodoiltaan loivasti kumpuilevalle alueelle, jossa lakialueet ovat pääsääntöisesti karua avokalliomaastoa. Maaperä onkin kokonaisuudessaan suunnittelualueella kalliomaata, koostuen lähinnä biotiittiparagneissistä. Kalliomaan päällä on vain ohut kivennäismaakerros, mistä kertovat useat pienehköt kalliopaljastumat sekä osin kivikkoinen ja kasvillisuudeltaan karu maasto. Suunnittelualue sijoittuu Vuoksen vesistöalueelle ja siinä Suur-Saimaan alueeseen. Suunnittelualuetta rajaavat pohjoispuolelta ja pieneltä alalta eteläpuolelta karut, kasvillisuudeltaan niukat rannat. Suunnittelualueen ranta-alueilla esiintyykin hiekka-, soraikko- ja kalliorantoja sekä pienellä alalla myös rantaluhtaa (Kuva 2-1, 3-4).

5 2 Kuva 2-1. Hiekka-, soraikko- ja kalliorantaa selvitysalueen pohjoisrannalla. Selvitysalueelle ei sijoitu luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue, luokkaan II lukeutuva pohjavedenhankintaan soveltuva alue ( ), sijoittuu vajaan kolmen kilometrin etäisyydelle selvitysalueesta kaakkoon. Suunnittelualueelta ei tehty havaintoja lähteistä tai tihkupinnoista. Suunnittelualueen metsiköt ovat kaikki metsätaloustoimin hoidettuja kasvatusmetsiköitä (Kuva 2-2). Valtaosa metsiköistä edustaa kuivahkon kankaan (VT) männiköitä, joissa kasvaa sekapuuna paikoitellen koivua ja kuusta. Lisäksi alueen viljavimmissa osissa esiintyy kuusivaltaisia sekametsiä, joissa vallitsevana luontotyyppinä ovat tuoreet (MT) ja paikoitellen myös lehtomaiset (OMT) kankaat. Myös tuoreita lehtolaikkuja (OMaT) esiintyy, mutta alat esiintyvät harvassa ja ovat varsin pieniä. Suunnittelualueen puustosta noin kolmannes on varttunutta ja loput nuorta ja varttuvaa metsikköä. Metsätaloustoimien johdosta lahopuustoa ei selvitysalueella esiinny juuri lainkaan. Muutamat havaitut lahopuut sijoittuvat pääasiassa rannan hyvin kapeaan lehtipuuvyöhön (kuvat ). Kuva 2-2. Selvitysalueen kasvatusmetsiköitä. 2.2 Luonnonsuojelualueet Suunnittelualueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai -varauksia eikä luonnonsuojeluohjelmien alueita. Suunnittelualuetta lähimmäksi sijoittuu Saimaan selkäsaariston (RSO050010) rantojensuojeluohjelman alue, sijoittuen lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydelle suunnittelualueesta. Osittain rantojensuojeluohjelma-alueen kanssa päällekkäin sijoittuu Lietveden (FI ) Natura-alue, joka on liitetty alueverkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Lisäksi viiden kilometrin etäisyydellä sijaitsee Ilkonselän (FI , SCI) ja Kyläniemen (FI , SCI) Natura-alueet, harjujensuojeluohjelmaan lukeutuva Peltoinkangas Kyläniemi (HSO050054) sekä neljä yksityisiin suojelualueisiin lukeutuvaa aluetta (YSA055653, YSA055674, YSA055675, YSA055669) (kuva 2-3).

6 3 Kuva 2-3. Lähimpien suojelualueiden sijoittuminen suhteessa suunnittelualueeseen. 2.3 Uhanalaiset eliölajit Uhanalaisten eliölajien esiintymistä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit tietojärjestelmästä (rekisteripoiminta ). Suunnittelualueelle tai sen ympäristöön ei sijoitu aikaisempia havaintoja uhanalaisista eliölajeista. Lähin havainto koskee kaakkuria vuodelta 2010; havainto on tehty runsaan kilometrin etäisyydelle selvitysalueesta. 2.4 Kasvillisuus ja luontotyypit Menetelmät Alueelle tehtiin maastokäynti Maastokäynnillä kartoitettiin suunnittelualueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä pääpainon ollessa metsälain 10 :n mukaisissa erityisen arvokkaissa elinympäristöissä, vesilain 2. luvun 11 :n mukaisissa kohteissa sekä uhanalaisissa ja luonnonsuojelulain 29 :ssä mainituissa luontotyypeissä. Lisäksi tarkasteltiin ajankohdan sallimissa rajoissa mahdollisia uhanalaisia ja huomionarvoisia kasvilajeja. Suunnittelualue kuvioitiin vallitsevien luontotyyppien ja puuston mukaan Tulokset Suunnittelualueelta ei tehty havaintoja metsälain 10 :n mukaisista erityisen arvokkaista elinympäristöistä, vesilain 2. luvun 11 :n mukaisista kohteista, uhanalaisista ja luonnonsuojelulain 29 :ssä mainituista luontotyypeistä eikä uhanalaisista tai huomionarvoisista kasvilajeista. Kuviolla 5 havaittu rantaluhta lukeutuu avoluhtiin. Avoluhdat ovat uhanalaisuustarkastelussa luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi (kuva 2-5). Suunnittelualueen kuviointi on esitetty kuvassa 2-4 ja kuvioiden kuvaukset Taulukko 1.

7 4 Kuva 2-4. Selvitysalueen yleispiirteinen kuviointi vallitsevan luontotyypin ja puuston mukaan. Taulukko 1. Kuviokohtaiset kuvaukset. Kuvion Kuvaus numero 1 Avokallioalue, jolla kasvaa paikoitellen nuorta männikköä. Kuviolla esiintyy paikka paikoin kuivan kankaan (CT) karua lajistoa kuten kanervaa, puolukkaa, metsälauhaa ja pohjakerroksessa poronjäkäliä. 2 Kuten kuvio 1. 3 Kuten kuvio 1. 4 Luhtavaikutteinen voimakkaasti metsätaloustoimin käsitelty korpi, jonka nuorehko puusto on hieskoivuvaltainen. Pohjakerros on osin aukkoinen, kenttäkerroksessa kasvaa nurmilauhaa, harmaasaraa, puolukkaa sekä kastikoita. 5 Rantaluhta, jolla kasvaa pääasiassa suursaroja, mm. pullo- ja jouhisaraa. Lisäksi kasvaa mm. järviruokoa, siniheinää, luhta- ja viiltosaraa. Kuuluu avoluhtiin, jotka Etelä-Suomessa arvioitu silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. 6 Kuivahkon kankaan (VT) varttuvaa mäntyvaltaista metsikköä, jossa kasvaa sekapuuna paikoin nuorta koivua. Kasvillisuus koostuu mm. puolukasta, mustikasta, kanervasta, metsälauhasta ja riidenlieosta. Alueelle sijoittuu pieni avokallioalue, jonka karu kasvillisuus koostuu lähinnä kanervasta, poronjäkälistä ja metsälauhasta. 7 Osin kivikkoista kuivahkon kankaan (VT) nuorta ja varttuvaa mäntyvaltaista metsikköä, jossa kasvaa sekapuuna harvakseltaan koivua ja kuusta. Paikoitellen kuusi vaihettuu pienissä notkelmissa valtapuuksi. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, metsälauhaa, metsäkastikkaa, kevätpiippoa, kieloa, oravanmarjaa, variksenmarjaa, kanervaa, sananjalkaa ja keltatalvikkia. Pensaskerroksessa kasvaa joitakin katajia. 8 Varttunutta kuivahkon kankaan (VT) männikköä, jossa kasvaa harvakseltaan sekapuuna koivua ja kuusta. Lajisto koostuu lähinnä puolukasta, mustikasta, metsälauhasta ja kanervasta. Pensaskerroksessa kasvaa männyn taimia sekä katajaa. 9 Avokallioalue, joka rajautuu rantaan. Kalliolla kasvaa harvakseltaan nuorta männikköä, kenttäkerroksen lajistoon lukeutuvat puolukka, mustikka, metsälauha ja kanerva. Pohjakerroksessa kasvaa yleisesti rahkasammalia.

8 5 10 Kuivahkon kankaan (VT) nuori männikkö. Kasvillisuus kuten kuviolla Kuivahkon kankaan (VT) varttunut männikkö. Kasvillisuus kuten kuviolla Pääosin tuoreen kankaan (MT) varttuvaa kuusivaltaista metsikköä, jossa kasvaa sekapuuna mäntyä ja koivua. Kenttäkerroksen lajistoon lukeutuvat mm. mustikka, puolukka, metsäkastikka, käenkaali, kevätpiippo, sananjalka ja sormisara. Pensaskerroksessa kasvaa lähinnä pihlajaa sekä hieman paatsamaa. Paikoitellen esiintyy karumpia kuivahkon kankaan (VT) aloja, joissa mänty kasvaa valtapuuna 13 Kuivahkon kankaan (VT) nuori männikkö. Kasvillisuus kuten kuviolla Pääosin varttunutta ja varttuvaa lehtomaisen kankaan (OMT) ja tuoreen kankaan (MT) kuusivaltaista metsikköä. Sekapuuna kasvaa koivua sekä hieman mäntyä ja haapaa. Kasvilajistoon lukeutuvat mm. mustikka, puolukka, sormisara, metsäkastikka, kevätpiippo, ahomansikka, sinivuokko, kivikkoalvejuuri, metsäalvejuuri, hiirenporras, käenkaali ja lillukka. Pensaskerroksessa kasvaa lähinnä vadelmaa. Paikoitellen esiintyy pienialaisia tuoreen lehdon laikkuja (OMaT). 15 Avokallioalue, jonka reunoilla kasvaa eri-ikäistä mäntyä, kuusta ja koivua. Lakialueella kasvaa metsälauhaa, lampaannataa, poronjäkäliä sekä paikoin katajaa. 16 Lehtomaisen (OMT) ja tuoreen kankaan (MT) nuorta ja varttuvaa havupuuvaltaista sekametsikköä, jossa kuusen ja männyn ohella kasvaa koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kasvilajisto kuten kuviolla 14. Kuva 2-5. Rantaluhtaa kuviolla 5.

9 6 Kuva 2-6. Vasemmalla kuvion 2 ja oikealla kuvion 15 avokallioaluetta. Kuva 2-7. Kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä selvitysalueen etelä- ja pohjoisosasta (kuvio 7). Kuva 2-8. Vasemmalla varttunutta kuusikkoa kuviolla 14 ja oikealla varttuvaa kuusivaltaista metsää kuviolla Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien sekä uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten lintulajien elinympäristöpotentiaali suunnittelualueella Tarkastelukohteiksi valittiin uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lintulajit (lintudirektiivin liitteen I lajit, Suomen erityisvastuulajit) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista liito-orava, lepakot, viitasammakko, kirjoverkkoperhonen ja korennot, sillä rakentamisella voi olla vaikutuksia näiden lajien elinympäristöihin. Liito-oravatarkastelu on käsitelty tarkemmin luvussa 3.4.

10 Menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen yhteydessä tarkasteltiin suunnittelualueen potentiaalia em. lajien elinympäristöiksi. Selvitysajankohdasta johtuen varsinaisia lajikohtaisia erillisselvityksiä ei ollut mahdollista tehdä. Tarkastelussa huomiota kiinnitettiin kunkin lajin/lajiryhmän elinympäristövaatimuksiin ja verrattiin niitä suunnittelualueella vallitseviin ympäristöoloihin Tulokset Viitasammakko Suunnittelualueella havaittiin yksi viitasammakon elinympäristöksi soveltuva alue, joka sijoittuu kuvion 5 luhtaan ja sen välittömään läheisyyteen (kuva 2-9). Selvitysalueen muut ranta-alueet ovat karuja hiekka-, soraikko- ja kalliorantoja, joilla kasvaa vähän tai ei lainkaan kasvillisuutta ja jotka ovat varsin suojattomia viitasammakoiden elinympäristöksi (Kuva 2-1). Kuva 2-9. Viitasammakolle soveltuvan elinympäristön rajaus. Lepakot Suunnittelualueen metsiköissä ei esiinny lepakoille erityisen soveliaita elinympäristöjä: alueelle ei sijoitu lepakoille soveltuvia talvehtimispaikkoja ja metsätaloustoimien johdosta alueella ei myöskään esiinny kolopuita, jotka voisivat toimia päiväpiiloina. Suunnittelualueen metsiköt edustavat pääosin melko karuja luontotyyppejä, joilla esiintyvä hyönteismäärä ei ole lepakoiden kannalta riittävä. Myös rannat ovat karuja ja suojattomia eivätkä tarjoa lepakoille erityisen soveliaita ruokailuympäristöjä. Kirjoverkkoperhonen Kirjoverkkoperhonen suosii elinympäristönään tuoreita, reheväkasvuisia metsäniittyjä sekä avokallioiden reunamia, joilla kasvaa lajin ravintokasvia, kangasmaitikkaa. Suunnittelualueella esiintyy avokallioita ja todennäköisesti myös kangasmaitikkaa, mutta ei puoliavoimia reheväkasvuisia aloja. Suunnittelualueen sijoittuminen suuren vesistön äärelle vähentää alueen soveltuvuutta perhosille suojattomuuden vuoksi. Korennot Kaikki liitteessä IV(a) mainittujen korentojen elinympäristöt sijoittuvat reheviin ja suojaisiin lahtiin, lampiin, joen varsiin ja pieniin järviin, joissa kasvaa runsaasti kasvillisuutta. Yhden lajeista,

11 8 kirjojokikorennon, elinympäristöt sijoittuvat pienten ja keskisuurien virtavesien äärelle. Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse virtaavia puroja tai jokia eikä reheviä runsasravinteisia ja suojaisia lahtia, lampia, joen varsia tai pieni järviä. Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lintulajit Suunnittelualueella ei tehty havaintoja suurten petolintujen pesistä, eivätkä rannat sovellu pesimäympäristöksi huomionarvoiselle vesilinnustolle. Suunnittelualueella ei myöskään esiinny soveliasta elinympäristöä harvalukuisille rehevien lehtojen lintulajeille eikä alueella ole kolopesijöille soveltuvaa lahopuustoa. Suunnittelualueen ympäristö voi kuitenkin soveltua valoisissa männiköissä eläville huomionarvoisiksi luokiteltaville palokärjelle, leppälinnulle ja kehrääjälle. Nämä lajit ovat kuitenkin Suomessa varsin yleisiä lajeja, ja em. lajien suojelutaso on arvioitu suotuisaksi. 2.6 Liito-oravat Yleistä liito-oravasta Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Liito-orava suosii elinympäristöinään varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravinnoksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia ja koivuja. Tyypillinen liitooravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Aikuisen liito-oravanaaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Reviirillä on usein 1-3 ydinaluetta, jotka saattavat olla metrin päässä toisistaan; näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevatkin. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä palokärjen tai muiden tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tai rastaiden tekemiä risupesiä. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuiden lisäksi niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut Menetelmät Suunnittelualueen liito-oravaselvitys toteutettiin keväällä Liito-oravan jätöksiä etsittiin alueen varttuneista kuusikoista ja kuusivaltaisista sekametsistä. Mikäli jätöksiä havaitaan, havainnot merkitään karttapohjalle ja papanoiden tuoreus ja lukumäärä arvioidaan silmämääräisesti. Mahdolliset kolopuut ja risupesät, sekä liito-oravien mahdollisesti käyttämät ruokailualueet ja siirtymäreitit merkitään karttaan. Selvityksessä apuna käytettiin peruskarttapohjia, ilmakuvia ja GPS-paikanninta Tulokset Suunnittelualueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Suunnittelualueen puusto on pääosin eri-ikäistä mäntyvaltaista metsikköä, joka ei sovellu liito-oravan elinympäristöksi. Liitooravalle soveltuvaa metsikköä esiintyy alueen koillisosassa, jossa kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsikköä (kuva 2-10). Sekapuuna kasvaa paikoitellen koivua ja haapaa. Soveltuva metsikkö on kuitenkin varsin pieni liito-oravan elinympäristöksi.

12 9 Kuva Vasemmalla liito-oravalle soveltuvan elinympäristön sijoittuminen suunnittelualueella ja oikealla varttunutta kuusikkoa kohteella. 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN Suunnittelualueen metsiköt ovat metsätaloustoimin hoidettuja eikä suunnittelualueelta havaittu metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä, vesilain 2. luvun 11 :n mukaisia kohteita, uhanalaisia luontotyyppejä tai uhanalaisten kasvilajien potentiaalisia kasvupaikkoja. Suunnittelualueelle ei sijoitu huomionarvoisille lintulajeille, lepakoille, liitteessä IV(a) mainituille sudenkorennoille tai kirjoverkkoperhoselle soveliaita elinympäristöjä. Suunnittelualueen eteläosaan kuviolle 5 sijoittuu viitasammakon kannalta potentiaalinen elinympäristö. Suunnittelualueelta havaittiin pienialainen liito-oravalle soveltuva metsikkö, mutta alueelta ei havaittu merkkejä liito-oravan käyttämästä reviiristä. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa heikentää. Viitasammakon kannalta potentiaaliseen elinympäristöön (kuvio 5) ei suositella rakentamistoimia. Suunnittelualueelta ei muutoin havaittu sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erikseen huomioida maankäytön suunnittelussa. Lahdessa 20. päivänä huhtikuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM, biologi Tarja Ojala ryhmäpäällikkö

13 10 LÄHTEET Hanski, I. ym. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö s. Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 191 s. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012: Suotyypit opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 160 s. Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö. YM/1/501/ s. Liito-oravatyöryhmä, WWF 1996: Liito-orava Suomessa. Maailman Luonnon Säätiö, WWF. Suomen Rahaston Raportteja Nro 8. Helsinki. 80 s. Liito-oravatyöryhmän raportti MMM 2002:21. Helsinki s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Hämeenlinna. 192 s. Metsälaki 1093/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu.