LAPIN ALKOHOLIOLOJEN ERITYISPIIRTEITÄ

Transkriptio

1 Maailman alkoholiteollisuus keskittynyttä Nuorten päihdehoitoa Stoppareissa 10 vuotta K-18 kampanjoi ikärajojen noudattamisen puolesta Tanssitaiteilija avaa ikkunoita uusiin mahdollisuuksiin päihdealan erikoislehti 6/2007 LAPIN ALKOHOLIOLOJEN ERITYISPIIRTEITÄ tiimi 3 4/2007

2 sisältö 6/2007 A-klinikkasäätiö ja Tiimi toivottavat Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Vuotta 2008 yhteistyökumppaneilleen, asiakkailleen ja Tiimin lukijoille. Joulutervehdyksiin varaamamme rahat olemme lahjoittaneet Pelastusarmeijan Joulupatakeräykseen. Päihdealan erikoislehti Ilmestyy kuutena numerona Perustettu 1965 JULKAISIJA A-klinikkasäätiö TOIMITUS päätoimittaja Teuvo Peltoniemi toimitussihteeri Auli Saukkonen ulkoasu Kaija Savola Viinaa nyrkissä yhdessä vai erikseen Teuvo Peltoniemi Lapin alkoholiolojen erityispiirteitä: Villissä Pohjolassa melskaavat turistit mutta myös paikalliset Tarja Orjasniemi Alkoholiteollisuus keskittynyttä Esa Österberg Kymen Stopparit: vastuuta ja vapautta vuodesta 1997 Mika Hallberg, Minna Keveri, Virpi Lecklin & Teija Jauhiainen Mitä 10 vuotta sitten? Minna Suomi Mitä projektisuunnitelmat kertovat päihdevalistuksesta? Kari Hippi K-18-kampanja pyrkii vaikuttamaan ikärajojen noudattamiseen Anne Hautamäki Kieli poskessa Jukka Heinonen Tarkoituksella tarkoitukseton: Diakonissalaitoksen tanssitaiteilija Kirsi Heimonen ei yritä parantaa eikä tarjota hyvää elämää vaan avata ikkunoita uusiin mahdollisuuksiin Minna Ilva Luettavaa Päihdepäivät 2007 Päihdetilanteen nähdään yhä synkkenevän Buprenorfiini vie edelleen yleisimmin hoitoon Uutta tietoa retkahduksen ehkäisystä (kirja-arvio) Sisko Salo-Chydenius Vääryyksien tarkastelua (kirja-arvio) Jukka Heinonen A-klinikkasäätiön koulutusta 2008 Palkittuja Uutisia TILAUKSET A-klinikkasäätiö Paasivuorenkatu 2 A, Helsinki puhelin (09) , telefax (09) tilaukset@a-klinikka.fi Vuosikerta 25 euroa TOIMITUSNEUVOSTO tutkimusprofessori Marja Holmila toimittaja Ulla Järvi sosiaalineuvos Marja-Leena Nousiainen johtaja Katriina Pajupuro päätoimittaja Teuvo Peltoniemi toimittaja Timo Pihlajaniemi johtajapsykiatri Kari Pylkkänen (pj.) johtaja Matti Rohunen neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti erikoistutkija Tuukka Tammi kouluttaja Mailis Taskinen kehittämispäällikkö Leena Warsell A-KLINIKKASÄÄTIÖ toimitusjohtaja Lasse Murto johtava ylilääkäri Pekka Heinälä viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi talousjohtaja Kari Pätynen henkilöstön kehittämispäällikkö Tuula Annala ma. tiedotuspäällikkö Heikki Bothas kehittämispäällikkö Ari Saarto Hallitus tutkimusprofessori Salme Ahlström sosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvall ylijohtaja Matti Heikkilä YTM Aulikki Kananoja (pj.) varatuomari Jyrki Kivistö kehittämispäällikkö Ritva Kuikka sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä sosiaalijohtaja Sakari Laari päihdetyön päällikkö Helena Levonen sosiaaliterapeutti Lasse Lehmusoksa (työntekijöiden edustaja) Tiimissä julkaistut kirjoitukset edustavat kirjoittajiensa, eivät välttämättä A-klinikkasäätiön kantaa. Tiimin kirjoitukset julkaistaan myös lehden internet-versiossa ( PAINOPAIKKA Forssan Kirjapaino Oy, Forssa ISSN (painettu lehti) ISSN (verkkolehti) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti KANNEN KUVA: 2 Ullamaija Hänninen/GORILLA

3 Teuvo Peltoniemi P Ä Ä K I R J O I T U S Viinaa nyrkissä yhdessä vai erikseen Väestögallupin mukaan 86 % suomalaisista ajattelee, että päihteet ja perheväkivalta kulkevat käsi kädessä. Samaa mieltä lienevät useimmat kenttätyöntekijät lastensuojelussa, päihdehuollossa, terveyskeskuksissa, sosiaalitoimistoissa, mielenterveystoimistoissa, poliisissa tai vankiloissa, joissa kaikissa yleisesti tavataan molempia ongelmia. Debattia alkoholin roolista on käyty lähinnä perheväkivallan osalta. Tutkimukset ovat kyllä yhteyden pääsääntöisesti vahvistaneet, vaikkakin muistuttavat, ettei syy-seuraus -suhteesta ole riittävästi analyysejä. Eriäviä näkemyksiä kuullaan lähinnä sukupuolieroja korostavista selitysmalleista: Näillä tutkimuksilla on tiettyä arvoa, mutta niiden päätarkoitus on suoda aviomiehelle tekosyy pahoinpidellä vaimoaan, kirjoittaa mm. tutkija Del Martin. Tekosyymyytti ei kuitenkaan ole saanut juuri näyttöä. Pikemminkin on havaittu, että päihtyneitä väkivallantekijöitä kohdellaan tiukemmin. Uusissa tutkimuksissa on todettu, että päihteiden suurkulutus toimii hyvin perheväkivallan ennusteena. Biologinen alkoholitutkimus on lisännyt merkittävästi ymmärrystä siitä, miten alkoholi ja väkivalta syntyvät, ja auttanut arvioimaan yksilön vastuuta pelkkää iskulausetasoa monipuolisemmin. Päihtymys lisää aggressioita, joten vähemmän alkoholia tarkoittaa vähemmän väkivaltaa. Keskustelu syy-seuraus -suhteesta onkin hoidon kannalta osittain toisarvoista. Politiikan tasolla asiaa on usein esitelty kovin yksinkertaistavasti, mutta nyt mm. WHO ja EU ovat alkaneet ansiokkaasti selvittää myös alkoholin roolia. Kaksoisdiagnoosin tavallista merkitystä päihde- ja mielenterveysongelmien yhteisesiintymisenä on moninaistettu myös yhdistelmillä perheväkivallan suuntaan. Itse per- heväkivaltakäsitettä on taas laajennettu mm. FAS-, riskiympäristö (Encare) ja Lasinen lapsuus -näkökulmilla. Päihteitä, perheväkivaltaa, mielenterveyttä ja kriminaaliasioita käsitellään pääsääntöisesti eri järjestelmissä. Asiakkaan kannalta liian eriytynyttä hoitojärjestelmää ei ole helppo käyttää. Vähemmän luukkuja on vähemmän pomputtelua. Tärkein perustelu eri psykososiaalisten ongelmien suuremmalle integraatiolle löytyy kuitenkin tutkimuksista, jotka osoittavat, että joitakin ongelmia on yksinkertaisesti tehokkainta hoitaa yhdellä kertaa, ei vuoronperää. Floridalaisessa kokeilussa verrattiin kolmea perheväkivallan ja päihdehoidon toimintastrategiaa (Goldkamp). Hoidot olivat erillisiä, niitä tehtiin yhteistyössä, tai integroituna samaan hoitomalliin. Viimeksi mainittu oli tehokkainta. Ilmankos amerikkalaistutkijat Bennett ja Lawson korostavat, että päihdehuolto, joka ei hoida myös perheväkivaltaa, toimii epätyydyttävästi ja pahimmillaan vastuuttomasti. Samaa täytyy sanoa perheväkivallan hoitojärjestelmistä, jotka eivät ota huomioon päihteiden roolia. Suomessa tilanne saattaa olla hiukan parempi kuin monissa muissa maissa. Yhteistyötä Suomessa toki tehdään. Tosin välillä keskustelukin ontuu, kun käytetään vain oman ammattikunnan terminologiaa ja vannotaan eri teorioiden nimeen. Integraatiopyrkimyksiä on mm. uudessa lastensuojelulaissa. Tarkempaa miettimistä vaatii sitten se, missä määrin integraatio voisi tarkoittaa saman yksikön hoitomallien monipuolistamista ja missä laajuudessa kenties jopa hoitopaikkojen yhdistelyä. Lähtökohtana pitäisi joka tapauksessa olla aito asiakkaan etu eikä organisaatioiden elämän helppous. 3

4 LAPIN ALKOHOLIOLOJEN ERITYISPIIRTEITÄ: jani ketola/kuvakori 4

5 TARJA ORJASNIEMI x tarja.orjasniemi@ulapland.fi Villissä Pohjolassa melskaavat turistit mutta myös paikalliset Suomen alkoholinkulutus on huipussaan Lapin läänissä. Villi Pohjola ei silti enää viittaa Rovaniemen markkinoihin vaan pikemminkin turismiin. Toisaalta kulutuksen selittäminen turismilla peittää alleen lappilaista alkoholinkäyttöä, johon liittyy terveyshaittoja ja sosiaalisia ongelmia. Alkoholijuomien kokonaiskulutus sadan prosentin alkoholina oli asukasta kohti laskettuna 10,5 litraa Suomessa vuonna Vuoteen 2004 verrattuna kulutus kasvoi 2,5 prosenttia. Kulutuksen taso vaihtelee huomattavasti lääneittäin. Tilastojen mukaan alkoholia kulutetaan edelleen eniten Lapin läänissä, jossa alkoholin tilastoitu kulutus asukasta kohti oli 11,2 litraa sadan prosentin alkoholia. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 2,6 prosenttia. Lappilaisen kulutuksen erityisyys Lapin korkeisiin kulutuslukuihin vaikuttaa matkailijoiden suuri määrä ja ruotsalaisten ja norjalaisten Suomesta tekemät alkoholiostot. Valmisteveron alentamisen jälkeen väkevien alkoholijuomien vähittäismyyntihinnat ovat olleet Suomessa selvästi Ruotsin ja Norjan hintoja alhaisemmat, minkä vuoksi alkoholin rajakauppa Lapissa on kasvanut merkittävästi. Tämä näkyy erityisesti Torniossa, Ylitorniolla ja Enontekiöllä sekä Utsjoella, jossa myydään eniten alkoholia asukasta kohden Suomessa (ks. taulukko). Tilastoja voi lukea myös niin, että mitä korkeammalla maakunta on alkoholin kulutustilastoissa, sitä paremmin Lapin matkailuelinkeinolla menee. Vuonna 2005 tilastoitu kulutus oli Oulun läänissä 7,6 litraa asukasta kohden, joten Oulun läänissä tilastoitu kulutus oli hieman maan keskiarvon alapuolella. Alkoholiolot Lapissa ovat aivan toisenlaiset kuin Oulun läänissä. Pohjoiset maakunnat eroavat alkoholinkulutuksessa, eikä niiden niputtaminen yhteen kuvaamaan koko Pohjois-Suomen alkoholinkulutusta anna todellista kuvaa kummastakaan läänistä. Lapin märät kaupungit ja turistisavotat Lapin kaupungit ovat tilastojen valossa varsin märkiä kaupunkeja. Alkoholia myydään asukasta kohden enemmän kuin esimerkiksi Helsingissä, Tampereella tai Oulussa. Vuoden 2005 tilastossa Rovaniemen kaupunki ja maalaiskunta ovat vielä erillään, joten yhdistäminen saattaa hieman loiventaa kaupungin kulutusta asukasta kohden. Huomio kiinnittyy kaupunkien kohdalla Kemijärveen, jossa ison kirkonkylän kokoisessa kaupungissa (noin asukasta) on ison kaupungin kulutustaso. Voisi olettaa, että Kemijärven luvut antavat viitteitä lappilaisesta, paikallisesta kulutuksesta. Koko Lappia uhkaavat kasvavat erot elinolosuhteissa, työllisyydessä, muuttoliikkeessä ja syrjäytymisessä ovat konkretisoituneet kouriintuntuvasti juuri Kemijärvellä. Kaupunki on menettänyt neljänneksen asukkaistaan vuoden 1990 jälkeen ja työttömyys on huomattavasti yleisempää kuin koko maassa keskimäärin.

6 Naisten osuus päihdehuollon asiakkaista Lapissa on 43 prosenttia. Rajakauppakuntien lisäksi Lapin kunnista erottuvat Kittilä ja Inari, jotka ovat suosittuja matkailupaikkakuntia. Niillä näkyy ns. Lappi-spesifi kulutus, jolla tarkoitetaan turistien kuluttamaa alkoholia. Kittilässä myydään alkoholia melkein kuusi kertaa enemmän kuin esimerkiksi Tervolassa tai Simossa, joissa myyty alkoholi on pääsääntöisesti paikallisen väestön kuluttamaa. Alkoholin kulutustilastojen perusteella voidaan puhua vielä Villistä Pohjolasta, jossa alkoholinkäyttö haittoineen ei enää liity viinakauppiaisiin, laajaan korvikeaineiden käyttöön, maakunnan tukkisavotoihin, Inarin kultamaihin tai Rovaniemen talvimarkkinoihin vaan turismiin, erityisesti matkailupitäjien turistisavottoihin. Norjalaisten ja ruotsalaisten ostama alkoholi ei näy rajapaikkakuntien alkoholin haittatilastoissa, mutta turistikulutus näkyy matkailupitäjien alkoholihaittojen määrässä. Lapin miehen triangeli... Alkoholin korkea kulutus Lapissa toisaalta luo ja ylläpitää stereotyyppisiä käsityksiä lappilaisesta märästä alkoholikulttuurista. Kulttuuriset käsitykset liittyvät alkoholinkäytön sukupuolijärjestelmään, jossa myyttinen Lapin mies sekä lappilainen että saamelainen mies nähdään "viinalle persona". Toisaalta kulutuksen selittäminen turistikulutuksella peittää alleen lappilaista alkoholinkäyttöä, johon liittyy terveyshaittoja ja sosiaalisia ongelmia. Alkoholinkäyttö on osa yhteiskunnallista, kulttuurista ja paikallista todellisuutta, jossa ihminen elää. Väestön ikääntyminen hidastaa alkoholinkulutuksen kasvua pohjoisella maaseudulla, mutta maaseudun märän sukupolven ikääntyminen lisää vanhusväestön päihdeongelmia. Naisten päihteidenkäyttö on lisääntynyt myös pohjoisessa, ja sen mukanaan tuomat haitat tulevat kuormittamaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Naisten osuus päihdehuollon asiakkaista Lapissa on 43 prosenttia, mikä on selvästi suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Kouluterveyskyselyt tuovat toistuvasti julkiseen keskusteluun Lapin nuoret, jotka valtakunnallisessa vertailussa voivat koko maata huonommin. Nuorten hyvinvointia ei voida tarkastella irrallaan siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa he elävät. Jos nuoret voivat huonosti, sitä on pidettävä merkkinä siitä, että yhteisöt eivät voi hyvin. Lestadiolaisuus luo omat vaikutuksensa lappilaiseen alkoholikulttuuriin....puukko, pullo ja poliisi? Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleita rattijuopumustapauksia asukasta kohti oli eniten Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen ohella Lapissa. Vähiten rattijuopumuksia oli Pohjanmaan maakunnassa. Koko maassa poliisin tietoon tulleita rattijuopumustapauksia oli Koko maan tasolla rattijuopumustapausten määrä väheni noin 4 prosenttia. Törkeiden rattijuopumusten määrä väheni noin 6 prosenttia ja muiden noin prosentin vuodesta Lapissa eniten rattijuopumustapauksia oli Kemissä, jossa niitä oli vuonna 2005 tuhatta asukasta kohden 7,9. Kemin jälkeen taulukosta erottuvat matkailupitäjät Kittilä ja Inari. Kiinnijääneet rattijuopumustapaukset ovat vain osa todellisesta ongelmasta. Luvut kertovat lähinnä poliisivalvonnan kattavuudesta. Niihin vaikuttavat myös paikallisen väestön suhtautuminen päihtyneenä ajamiseen. Päihtymyksen takia säilöönotettuja on eniten kaupungeissa, jossa ilmitulo ja talteen korjatuksi tulemisen todennäköisyys on suurempi kuin hajaasutusalueella. Mutta ne kertovat myös jotain paikallisesta alkoholinkäyttökulttuurista. Päihtymyksen takia otetaan säilöön Lapissa keskimäärin 26 henkilöä tuhatta asukasta kohden. Vastaava luku on Rovaniemellä 56 ja Kemijärvellä peräti 58. Inarissa, Kittilässä, Sallassa ja Sodankylässä säilöönotettuja on enemmän kuin muissa Lapin kunnissa keskimäärin. Henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia tehtiin koko maassa tuhatta asukasta kohden 6,3 vuonna 2005, vastaava luku Lapissa oli 6,9. Rovaniemi ja Kemi ovat Maarianhaminan ohella Suomen väkivaltaisimmat kaupungit: Kemissä tehtiin 10,5 ja Rovaniemellä 10,0 rikosta tuhatta asukasta kohden. Haittoja enemmän, hoitoa vähemmän Hoitopäivät katkaisu- ja kuntoutuslaitoksissa tuhatta asukasta kohden Lapissa ovat hieman yli puolet siitä mitä keskimäärin koko maassa. Lukuja tarkasteltaessa täytyy muistaa, että pienellä paikkakunnalla muutaman pahasti päihdeongelmaisen joukko voi muodostaa koko tilastoidun tiedon paikkakunnalta. Näin lienee esimerkiksi Ranualla, jossa kulutus ja muut haitat jäävät selvästi alle maakunnan tason. Lukuihin vaikuttavat myös paikkakunnalla olevien päihdepalvelujen tarjonta. 6

7 Alkoholin myyntilukuja, rattijuopumusrikoksia, päihtymyksen takia säilöönotettuja ja hoitopäiviä tuhatta asukasta kohden Lapissa kunnittain vuonna Alkoholin myynti kunnittain kohden 100 %:n alkoholina, litraa Rattijuopumus ja huumaantuneena ajaminen 1000 asukasta kohden Päihtymyksen takia säilöönotetut 1000 asukasta kohden Hoitopäivät katkaisuja kuntoutuslaitoksissa 1000 asukasta kohden Koko maa 8,2 4,9 19,4 65,0 Lapin lääni 11,3 6,2 26,3 37,8 Kemi 9,9 10,3 39,4 19,0 Kemijärvi 10,2 5,7 57,7 26,0 Rovaniemi 10,5 5,7 56,1 48,6 Tornio 11,5 5,8 11,9 59,0 Enontekiö 14,9 2,0-45,0 Inari 19,2 8,5 21,0 12,2 Keminmaa 13,0 3,7 9,9 49,7 Kittilä 24,5 9,1 18,0 50,7 Kolari 18,3 7,8 5,7 3,1 Muonio 15,8 5,8 2,1 55,3 Pelkosenniemi 13,5 8,1 11,7 - Pello 10,7 4,5 10,3 24,1 Posio 7,2 6,1 14,6 87,1 Ranua 6,3 4,9 6,8 93,1 Rovaniemen mlk 7,6 3,2 9,6 32,3 Salla 9,1 7,9 23,8 71,5 Savukoski 6,3 1,5 6,1 15,3 Simo 3,1 4,7 8,8 9,4 Sodankylä 10,9 7,6 25,1 4,2 Tervola 4,6 3,8 8,2 - Utsjoki 48,3 5,9 3,7 45,5 Lappilaista alkoholitutkimusta tarvitaan Suomalaisessa päihdekulttuurissa tapahtuvat muutokset sekä positiiviset että negatiiviset näkyvät viiveellä Pohjois-Suomessa. Lapissa on erilaisia alkoholinkäytön vyöhykkeitä: kaupungit, matkailupitäjät ja maaseutupaikkakunnat, jotka eroavat kulttuurisesti toisistaan itä-länsi- ja etelä-pohjoinen -akselilla. Esimerkiksi Ylä-Lappi muodostaa aivan erilaisen kulttuurisen alueen kuin Etelä-Lapin paikkakunnat. Myös maakunnassa vaikuttava lestadiolaisuus luo omat vaikutuksensa lappilaiseen alkoholikulttuuriin. Liikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen mukaan "juoppoudella oli Lapissa selkäpiitä karmiva ote" 1800-luvun alkupuolella. Raittiusaatteella oli keskeinen rooli lestadiolaisuuden synnyssä. Liikkeen elinvoimaisuus selittää edelleen raittiuden yleisyyttä Lapissa. Lapin yliopistossa on viriämässä tutkimushankkeita, jotka liittyvät matkailukeskusten alkoholin kulutukseen ja sen ympäristövaikutuksiin. Tämän lisäksi tarvitaan ajankohtaista tutkittua tietoa myös saamelaisväestön alkoholinkäytöstä. LÄHTEET: Alkoholi ja huumeet alueittain Stakes, Tilastotiedote 28/2006. Tarja Orjasniemi: Ottaako vai ei Raittiuden ja alkoholin käytön sukupolvittaiset muutokset moraalivallin murtumisen ilmentyminä pohjoisella maaseudulla luvulla. Acta Universitatis Lapponiensis 89. Lapin yliopisto YTT Tarja Orjasniemi työskentelee ma. yliassistenttina Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella. Artikkeli perustuu hänen väitöskirjatutkimukseensa vuodelta

8 ESA ÖSTERBERG x esa.osterberg@stakes.fi Alkoholiteollisuus keskittynyttä Maailman alkoholiteollisuus on keskittynyttä. Esimerkiksi kymmenen suurinta väkevien alkoholijuomien tuottajaa valmistaa noin 20 prosenttia koko maailman kaupallisesta väkevien tuotannosta ja 40 prosenttia merkkituotteista. Kansantalouden alkeisoppikirjoissa markkinatalouden ihannetilana pidetään vapaata kilpailua, jossa tarjonta vastaa kuluttajien markkinoilla ilmaisemaan kysyntään. Kuluttajat pyrkivät tarpeittensa tyydyttämiseen. Yritysten toiminnan motiivina on voiton tavoittelu. Yritysten runsas määrä ja vapaa pääsy markkinoille takaavat, että kilpailu pitää yritysten voitot kohtuullisina. Jos alkoholimarkkinat toimisivat oppikirjojen edellyttämällä tavalla, alkoholiteollisuus ja -kauppa eivät voisi vaikuttaa alkoholijuomien kysyntään. Todellisuudessa etenkin alkoholijuomien valmistus on monissa maissa kovin keskittynyttä, joten alkoholiteollisuus ja -kauppa kykenevät siten vaikuttamaan alkoholin kuluttajiin mainonnan, muun markkinoinnin ja tuotekehittelyn avulla. Esimerkiksi 1990-luvun puolivälissä markkinoille tulleet limuviinat alcopopsit, ready to drink -juomat, flavoured alcoholic beverages olivat tulos alkoholiteollisuuden tuotekehittelystä, eivät nuorten kuluttajien markkinoilla ilmaisemista tarpeista. Keskittynyt alkoholiteollisuus ja -kauppa pyrkivät vaikuttamaan myös julkisen vallan harjoittamaan alkoholipolitiikkaan alkoholijuomien menekin edistämiseksi ja toimintaedellytyksiensä turvaamiseksi. Keskittyminen maailmanlaajuisesti Seuraavat luvut perustuvat maailman merkittävimpien alkoholinvalmistajien rahoittaman ICAP:n (International Center for Alcohol Policies) maaliskuussa 2006 julkaisemaan raporttiin. Niitä ei siis ole syytä väittää kansanterveyttä painottavien piirien liioitteluksi. ICAP:n raportissa muistutetaan, että kaikkea valmistettua ja kulutettua alkoholia ei kyetä tilastoimaan. Maailman terveysjärjestön WHO:n Viinien tuotanto on keskittynyt selvästi vähemmän kuin väkevien ja oluen. keräämien tietojen mukaan esimerkiksi Intian niemimaalla vähintään kaksi kolmannesta alkoholin kulutuksesta jää tilastojen ulkopuolelle. Afrikassa vastaavan osuuden arvioidaan olevan noin puolet sekä Itä-Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maissa noin kolmannes. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa vastaava osuus on noin viidennes. Suuri osa tilastoidusta alkoholista on paikallisia ja perinteisiä alkoholipitoisia juomia erotuksena kansainvälisesti markkinoiduista merkkituotteista. Esimerkiksi tilastoidusta väkevien alkoholijuomien tuotannosta perinteisten paikallisten juomien osuuden arvioidaan olevan Kiinassa 99 prosenttia, Venäjällä 94 prosenttia, Brasiliassa 89 prosenttia ja Intiassa 75 prosenttia. Tuotelitrojen perusteella olut on odotetusti hallitsevin alkoholijuoma. Se on sitä myös alkoholilitrojen perusteella (kuvio). Alkoholilitroina ero väkeviin alkoholijuomiin ei kuitenkaan ole suuri: kun oluen kaupallinen tuotanto on 100 prosentin alkoholina 8 miljardia litraa, väkevien tuotanto on 7 miljardia litraa ja viinien tuotanto 3 miljardia litraa. Kymmenen suurinta väkevien alkoholijuomien tuottajaa valmistaa noin 20 prosenttia koko maailman kaupallisesta väkevien tuotannosta, noin 40 prosenttia merkkituotteista ja noin 60 prosenttia länsimaalaistyyppisistä eli EU:n ja WTO:n standardit täyttävistä väkevistä alkoholijuomista. Kolme suurinta väkevien alkoholijuomien tuottajaa (Diagio, Pernod Ricard ja The UB Group) vastaa lähes 40 prosentista viimeksi mainittujen juomien markkinoista. Ruotsalainen Vin & Sprit on sijalla 8 ja Finlandia Vodkan markkinoija ja tuotemerkin omistaja Brown Forman on sijalla 9. Kummankin markkinaosuus on noin 2 prosenttia. Kymmenen suurinta oluen valmistajaa vastaa 8

9 Alkoholin kokonaismyynti eriteltynä eri juomalajien sekä merkkituotteiden ja muiden tuotteiden myyntiin vuonna 2004 (prosenttia alkoholilitroista ja tuotelitroista). ALKOHOLIN MUKAAN LITROJEN MUKAAN Väkevät (merkkituote) 19 % Väkevät (muu kaupallinen) 19 % Viini (muu kaupallinen) 12 % Viini (merkkituote) 5 % Olut, siideri, RTD (merkkituote) 17 % Olut, siideri, RTD (muu kaupallinen) 28 % Viini (muu kaupallinen) 10 % Viini (merkkituote) 4 % Väkevät (merkkituote) 5 % Olut, siideri, RTD (muu kaupallinen) 47 % Väkevät (muu kaupallinen) 5 % Olut, siideri, RTD (merkkituote) 29 % noin neljänneksestä koko maailman kaupallisesta oluttuotannosta ja noin 60 prosentista merkkituoteoluista. Kolmen suurimman (SABMiller, InBev ja Anheuser-Bush) yhteenlaskettu osuus on runsas kolmannes merkkituotemarkkinoista. Seuraavina ovat Heineken noin 8 prosentin, Carlsberg noin 5 prosentin ja Scottish & Newcastle noin 3 prosentin osuudella. Jos Helsingin Sanomien lokakuun puolivälissä 2007 uutisoima Carlsbergin ja Heinekenin aie ostaa ja pilkkoa Scottish & Newcastle toteutuu ja huhut InBevin ja Anheuser Bushin yhdistymisestä pitävät paikkansa, olutteollisuus keskittyy entisestään. Viinien tuotannon keskittyminen on selvästi pienempää kuin väkevien alkoholijuomien ja oluen tuotannon. Kymmenen suurinta viinien valmistajaa vastaa noin 4 prosentista koko maailman kaupallisesta viinien tuotannosta ja noin 11 prosentista merkkituoteviinien tuotannosta. Keskittyminen Suomessa Pohjoismaisen alkoholijärjestelmän olennaisena piirteenä on ollut alkoholijuomien tuotannon ja kaupan pitäminen valtion monopolina. Tanskassa ei ole ollut valtiollista monopolijärjestelmää, mutta siellä väkevien alkoholijuomien valmistus on ollut yksityisen monopolin hallussa. Suomessa Alko teki heti perustamisvuotenaan 1932 valmistussopimuksia sekä yksityisten olutpanimoiden että viini- ja likööritehtaiden kanssa. Alko valmisti itsekin viiniä ja likööreitä, mutta olutta Alko ei ole koskaan valmistanut itse. Sotien jälkeen Alko solmi valmistussopimuksia aiempaa harvempien panimoiden kanssa. Kun Alkoon sopimussuhteessa olevia panimoita oli ollut 1930-luvun puolessavälissä 35, niitä oli enää luvun alkupuolella. Panimoteollisuuden keskittymistä ehkäisseet kansanhuollon tarpeisiin sotien aikana pystytetyt myyntialueet eräänlaiset alueelliset myyntimonopolit purettiin lopullisesti vasta 1960-luvun kuluessa, ja 1980-luvun alkuun mennessä panimoyritysten määrä oli pudonnut viiteen. Nuo viisi yritystä olivat yhä suomalaisia perheyrityksiä ja pysyivät sellaisina aina 2000-luvulle asti. Carlsbergista oli tosin tullut Sinebrychoffin vähemmistöosakas vuonna Yksityisiä viini- ja likööritehtaita oli Suomessa 1980-luvun alussa 6. ETA-sopimuksen solmiminen vuonna 1994 ja EUjäsenyys vuonna 1995 johtivat Alkon tuotantomonopolin purkamiseen. Tilastot osoittavat alkoholin valmistajien määrän lisääntyneen huomattavasti 1990-luvulla. Vuonna 1997 oluen samoin kuin viinien valmistajia oli 53 ja väkevien alkoholijuomien valmistajia 38, joista tosin vain osa harjoitti itse tislausta. Alkoholijuomien valmistajien määrän huomattava kasvu perustui ennen muuta pienten yritysten tuloon markkinoille. Oluen kohdalla kyse oli ennen muuta sahdin valmistajista ja pien- tai

10 ravintolapanimoista. Viinien valmistajien määrää nostivat uudet tilaviiniyrittäjät. Väkevien alkoholijuomien tuottajistakin isoin osa oli pieniä yrityksiä, mutta osa kykeni todella haastamaan vanhan Alkon tuotantopuolen, Altian. Valmistajien määrä kasvaa, mutta tuotanto keskittyy Vaikka alkoholijuomien tuotantopohja näyttää viime vuosikymmeninä laajentuneen tilastojen valossa niin Suomessa, Norjassa kuin Ruotsissa, todellisuudessa alkoholijuomien tuotanto on keskittynyt huomattavasti. Tanskassa väkevien alkoholijuomien ja viinien tuotannossa monopoliasemassa pitkään ollut De Danske Spritfabriker myytiin ruotsalaiselle Vin & Spritille vuonna Vuonna 2002 Vin & Sprit osti Nordic Wine Groupin, joka oli syntynyt suomalaisten Marlin ja Chymoksen yhdistettyä alkoholinvalmistuksensa vuonna Paraikaa Ruotsissa keskustellaan valtion omistaman Vin & Spritin myynnistä. Suomen suurin alkoholinvalmistaja Altia on yhä valtion omistuksessa eikä myynnistä huhuta. Se on kuitenkin 2000-luvun alussa myynyt Finlandia Vodkan tuotemerkin Brown Formanille. Altia tosin vielä valmistaa Finlandia Vodkan. Norjassa Vinmonopoletin tuotantopuoli Argus yksityistettiin vuonna Oluttuotannon kohdalla merkittävä tapahtuma Pohjoismaissa oli Tanskassa vuonna 1970 tapahtunut Carlsbergin ja Tuborgin yhdistyminen. Näin käynnistyi prosessi, joka johti merkittävän pohjoismaisen ja kansainvälisen panimojätin syntyyn. Vuonna 2000 Carlsbergillä oli 85 panimoa 46 maassa. Samoin kuin Suomessa myös Norjassa ja Ruotsissa panimoteollisuus on keskittynyt 1900-luvun loppupuolella. Vuonna 1991 Suomen senhetkinen suurin panimo Hartwall ja Ruotsin suurin panimo Pripps perustivat Baltic Beverage Holdingin, joka keskittyi oluen valmistukseen entisen Neuvostoliiton alueella. Vuonna 2005 Baltic Beverage Holdingilla oli 10 panimoa Venäjällä, 3 Ukrainassa, 4 Baltian maissa ja 1 Kazakstanissa. Niiden oluen valmistus ylitti moninkertaisesti Hartwallin ja Prippsin yhteenlasketun oluen valmistuksen. Pohjoismaisen olutteollisuuden keskittymisen merkittävistä tapahtumista voidaan mainita Prippsin siirtyminen suurimman norjalaisen panimoyrityksen Ringnesin omistaneelle Orklalle vuonna Carlsberg osti Ruotsin toisesi suurimman panimon Falconin vuonna 1966 ja Suomen toiseksi suurimman panimon Sinebrychoffin vuonna Vuosina Orklan panimotoiminta myytiin Carlsbergille. Vuonna 2002 englantilainen Scottish & Newcastle osti Hartwallin. Keskittymisen alkoholipoliittiset vaikutukset Alkoholiteollisuuden keskittyminen ei toistaiseksi ole näkynyt kovin suuresti suomalaisessa alkoholipoliittisessa päätöksenteossa. Emme tosin tiedä, mitä tapahtuu kabineteissa suljettujen ovien takana, eikä meillä ole kovin hyvää kuvaa siitä, missä määrin panimoteollisuuden keskittyminen tai saksalaisen kauppaketju Lidlin tulo Suomeen on ollut kiristämässä kilpailua olutmarkkinoilla ja tekemässä oluesta kauppojen sisäänvetotuotetta. Mietojen alkoholijuomien mainontakiellon poistumista Suomesta vuonna 1995 ja Ruotsista vuonna 2003 ei voinut olla näkemättä samoin kuin ajoittain kovinkin aggressiivista sekä nuorisoon ja naisiin kohdistunutta alkoholijuomien kansainvälistä mainontaa. Markkinoinnin suuntautuminen kehittyviin maihin on ymmärrettävää, koska kehittyneissä maissa alkoholijuomien menekki ei enää kasva määrällisesti. Kehittyvissä maissa voidaan toivoa juomamarkkinoiden kasvamista, mutta kansainvälisten merkkituotteiden myynnin kasvu näissä voi perustua etenkin sekä tilastojen ulkopuolella olevan tuotannon että paikallisten perinteisten alkoholijuomien syrjäyttämiseen. Pohjoismaissakin alkoholiteollisuus on enenevässä määrin vaatimassa virallista asemaa valtiollisen alkoholipolitiikan neuvottelupöydässä. Muualla Euroopassa ja teollistuneessa maailmassa nämä vaatimukset ovat selvästi tiukempia kuin Pohjoismaissa. Vaatimusten tukijoiksi ja alkoholipoliittisiksi painostusryhmiksi on perustettu alkoholiteollisuuden tukemia ja rahoittamia sosiaalisen vastuun järjestöjä. Samanaikaisesti kansalaisjärjestöt ovat Euroopassa osin EU:n tuella nousemassa selvemmin alkoholiteollisuuden vastavoimaksi. Euroopan kyllästymispiste lähellä On vaikea ennustaa, mihin suuntaan heiluri heilahtaa ja millä voimakkuudella. Alkoholiteollisuus ja -kauppa näyttävät olevan päivänkohtaisessa politiikassa vahvoilla. Eurooppalainen yhteisö on kuitenkin aika lähellä maksimaalista alkoholinkulutusta, jos ajatellaan taloudellista kilpailua Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa. Ilman erityistä rajoittavaa alkoholipolitiikkaa alkoholinkulutus on valtaosassa EU: n jäsenmaita ollut joko vakaata tai alenemassa sitten 1970-luvun puolenvälin. Ja kaiken takana tietenkin väijyy tupakoinnin rajoittamista koskevien kansainvälisten sopimusten haamu. Esa Österberg työskentelee erikoistutkijana Stakesin alkoholi- ja huumetutkimusryhmässä. 10

11 Kymen Stopparit: vastuuta ja vapautta vuodesta 1997 Kymen Stoppareista on kehittynyt monipuolinen hoitopalveluketju päihteillä, rajattomuudella ja rikollisuudella oireileville nuorille. Stoppareissa hoidon kulmakivenä on yhteisöllisyys: hoidollisen työskentelyn lisäksi ohjelmassa on tavallista arkea yhdessä muiden kanssa. Stopparien toimintaa ohjaa lastensuojelulaki. MIKA HALLBERG, MINNA KEVERI, VIRPI LECKLIN & TEIJA JAUHIAINEN Stopparien perustamisen lähtökohtana vuonna 1997 olivat erityistä tukea tarvitsevien nuorten auttamisen ja sijoittamisen ongelmat. Nuorten sijoitusten tarve oli lisääntynyt, kun päihteiden ja huumeiden käyttö oli lisääntynyt ja ongelmat monimuotoistuneet yhä nuoremmilla. Stopparien toiminta alkoi 1997 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana nuorille huume- ja päihdeongelmaisille suunnattuna kolmen vuoden laitoshoitoyksikköprojektina. Ensimmäiset nuoret tulivat hoitoon joulukuussa Kymen A-klinikkatoimen Stoppari-toiminta alkoi Stoppari-Haminasta. Nykyiseen Kymen Stoppari-kokonaisuuteen kuuluu neljä yksikköä, jotka kattavat päihdehoidon ketjun tilanteen pysäyttämisestä itsenäiseen elämään valmentamiseen. Lahden Stoppari aloitti toimintansa Lahden A-klinikkatoimen yhteydessä Johanna Mononen Vastuu tuntuu, vapauteen olisi kaipuu. Etualalla Stoppari-Haminan ts. osastonhoitaja Mika Hallberg. 11

12 Stoppari-Haminassa ovet lukittuna Stoppari-Haminassa hoidon tavoitteena on pysäyttää nuoren haitallinen elämäntapa. Hoitopaikka on tarkoitettu vuotiaille nuorille, joilla on aina sosiaalityöntekijän sijoituspäätös joko huostaanotettuna tai avohuollon tukitoimena. Stoppari-Haminassa on kahdeksan paikkaa. Pysäytys- ja päihdehoito tapahtuu lääkkeettömästi. Jokaiselle nuorelle asetetaan hoitojaksolle henkilökohtaiset tavoitteet. Jakson aikana nuoren hoidon tarve arvioidaan ja jatkohoito suunnitellaan yhdessä nuoren ja hänen tukiverkostonsa kanssa. Hoitojakson pituus on noin vuorokautta. Stoppari-Haminassa nuoren halutaan osallistuvan mahdollisimman aktiivisesti omien asioidensa hoitoon. Hoitoneuvottelussa käydään avoimesti läpi hoitoon tulon syyt ja hoidon sujuminen sekä suunnitellaan yhdessä jatkohoitoa. Nuoren perhe pidetään tiiviisti mukana hoidossa ja yhteydenpitoa vanhempiin tuetaan. Stopparin hoito perustuu yhteisöhoitoon, mikä näkyy kaikessa toiminnassa. Stopparissa on päiväohjelma ja säännöt, jotka rytmittävät elämän ja tuovat riittävät rajat. Nuoret osallistuvat yhdessä työntekijöiden kanssa viikko-ohjelman suunnitteluun ja tekevät yleisiä kodin päivittäisiä askareita. Tärkeä osa hoitoa ovat erilaiset ryhmät ja harrastustoiminnat. Nuoren hoidon turvaamiseksi Stoppari-Haminan ovet ovat lukossa ja talon ulkopuolella liikutaan vain työntekijöiden kanssa. Hoidon aikana on tärkeää, että nuori tuntee olonsa turvalliseksi ja tietää, että ammattitaitoinen aikuinen on aina heti tavoitettavissa. Erilaisia tunnetiloja on helpompi käydä läpi turvallisessa ympäristössä. Apua pahaan oloon saa akupunktiosta, korvamagneeteista ja rentouttavasta hieronnasta. Stoppari-Haminassa nuori saa olla myös lapsi. Stoppari-Pyhtää mahdollistaa pidemmän laitoshoidon Stoppari-Pyhtään kasvua ohjaava osasto on tarkoitettu nuorille, jotka tarvitsevat pidempiaikaista laitoshoitoa haitallisesta elämäntavasta johtuen. Osastolla on kahdeksan paikkaa. Nuorta tuetaan kasvussa ja kehityksessä. Osastolla on päiväohjelma, joka rytmittää nuoren arkea. Peruskouluikäiset nuoret käyvät koulua ja jo peruskoulun käyneet ovat työtehtävissä. Peruskoulu suoritetaan yhteistyössä Pyhtään Huutjärven yläasteen kanssa kotikouluna. Osastolla on opettaja, joka vastaa koulun etenemisestä. Työtehtävät alkavat ensin talon sisällä jatkuen mahdollisuuksien Pysäytys- ja päihdehoito tapahtuu lääkkeettömästi. Stoppari-Pyhtään lähihoito-osasto saariretkellä Kaunissaaressa. Ohjaaja Riitta Hulanmäki tutkimassa meren kiviä nuorten kanssa. mukaan talon ulkopuolella tarjottaviin työharjoittelupaikkoihin esimerkiksi päiväkodeissa ja työpajoissa. Hoidollisia ryhmiä on kolme kertaa viikossa. Yhtenä iltana on aina toiminnallinen ryhmä, jota varten on varattu yläasteen liikuntasali. Muuten ryhmien sisällöt vaihtelevat. Ryhmä voi pitää sisällään luovaa toimintaa, rentoutusta, päihdetietoutta, tapakasvatusta, keskustelua yhteiskunnallisista asioista jne. Nuorta ohjataan kotitaloustöissä. Jokaisella vuoron perään on keittiövuoro, jolloin nuori yhdessä emännän kanssa valmistaa ruuat koko osastolle, kattaa ruokasalin ja huolehtii siivouksesta. Nuoria opastetaan huolehtimaan hygieniasta ja jokaisella on vastuu oman huoneen siisteydestä. Koko talon siivouspäiviin osallistuvat kaikki. Nuorella on kaksi omahoitajaa, jotka käyvät säännöllisesti keskusteluja nuoren kanssa niin menneestä, nykyhetkestä kuin tulevaisuudesta käyttäen apuna esimerkiksi verkostokarttaa tai sukupuuta. Omahoitajat huolehtivat myös yhdessä nuoren kanssa muista nuoren elämään liittyvistä asioista, kuten oikeudenkäynneistä, sakkojen maksusta, rikossovitteluista, lääkärikäynneistä, yhteishauista kouluihin, autokouluista ja kutsunnoista. Nuoren perhe ja lähiverkosto pidetään tiiviisti mukana hoidossa. Vanhempiin pidetään säännöllisesti yhteyttä niin puhelimitse kuin kuukausiraportein. Vanhemmilla ja sisaruksilla on mahdollisuus vierailla Stoppari-Pyhtäällä. Myös yöpyminen on mahdollista. Nuoren hoitoon kuuluvat olennaisena osana ko- 12 Virpi Lecklin

13 Johanna Mononen Varsinkin toiminnalliset ryhmät ovat tarjonneet sekä työryhmälle että nuorille palkitsevia kokemuksia. Toiminnallisuuteen on sisältynyt mm. erilaisia retkiä Kotkan saaristoon ja ulkoilualueille, mökkireissuja ja huvipuistokäyntejä. Niiden parasta antia on ollut nuorten ja aikuisten tasavertainen yhteistoiminta. Kehittämishaasteeksi on noussut esiin perhetyön edelleen kehittäminen. Stoppari-Hamina toimii Haminan A-klinikan ja kuntoutumiskodin entisissä tiloissa meren rannalla. tiharjoittelujaksot. Nuori aloittaa mahdollisuuksien mukaan kotiharjoittelujaksot muutaman viikon päästä osastolle tulon jälkeen. Kotiharjoittelut ovat säännöllistä harjoittelua kotona olemiseen. Nuoren hoidon edetessä nuorella on mahdollisuus muuttaa Stoppari-Pyhtään pihapiirissä olevaan itsenäistymisen harjoitteluun tarkoitettuun rivitaloon. Tällöin nuori vuokraa itselleen talosta asunnon ja alkaa yhdessä omahoitajien kanssa harjoitella itsenäistä elämää. Kaksoisdiagnoosinuorten hoitoa kehitetään projektina Stoppari-Pyhtäässä on meneillään nuorten kaksoisdiagnoosi-hoitoyhteisön kehittämishanke. Projektin tavoitteena on kehittää hoitopaikka ja -malli, jossa keskitytään mielenterveysongelmista ja päihderiippuvuudesta kärsivien alaikäisten nuorten auttamiseen niin yhteisö- kuin lääkehoidollisin keinoin. Projektia aloitettaessa nuorten Stoppareissa oli jo valmiit hoitomallit ja käytännöt ja hoidon porrastus oli selkeä. Niitä muokkaamalla ja osittain uudistamalla kehkeytyi perustettavalle osastolle oma "rajoittava ja vaativa lähihoidon hoitomalli" viikko- ja päiväohjelmineen. Lisäksi yhteistyökuviot ja verkostot muiden toimijoiden kanssa olivat valmiina, joten uuden yksikön lisääminen Stopparikokonaisuuteen kävi kivuttomasti. Stoppari-Pyhtään lähihoito-osaston ensimmäinen toimintavuosi on tullut täyteen, ja osaston toiminta on ollut tavoitteiden mukaista. Moniammatillinen työryhmä on jokseenkin vakiintunut ja työryhmän toiminta jämäköitynyt työnkuvien ja vastuualueiden selventämisen myötä. Erilaiset hoidolliset ryhmät ovat päässeet alkuun ja vakiintuneet. Stoppari-Valkama valmentaa itsenäiseen asumiseen Stoppari-Valkama toimi aiemmin itsenäistyvi en nuorten tuetun asumisen yksikkönä, kunnes huhtikuussa 2007 Stoppari-Miehikkälän nimellä tunnettu kuntouttavan hoidon yhteisö muutti Valkaman tiloihin lähelle Kotkan kaupunkia. Muutoksen avulla saatiin yksikölle mahdollisuus lisätä kolmivaiheiseen hoitomalliin ammatillinen koulutus sekä työharjoittelumahdollisuudet nuorten tarpeiden ja resurssien mukaan. Yksikön toiminta perustuu yhteisöhoitoon ja lääkkeettömyyteen yksilöllisyyttä unohtamatta. Yhteisön päiväohjelma ja pelisäännöt rytmittävät ja rajaavat arkea. Ryhmähoidon lisäksi omahoitajatyöskentely on suuressa roolissa nuoren hoitojakson aikana. Vanhemmat ja muut läheiset halutaan aktiivisesti mukaan hoitoon. Hoidossa etenemisen tärkeä osa ovat myös kotiharjoittelujaksot, jotka antavat mahdollisuuden kokeilla siipien kantavuutta yhteisön ulkopuolella selkeästi sovituin säännöin. Nuorten elämään liittyviä asioita käsitellään paljon luovuuden, toiminnallisuuden ja keskustelujen avulla. Koko hoidon ajan omahoitajien ja ohjaajien tehtävänä on auttaa nuoria tiedostamaan ristiriitoja, joita heidän ajattelunsa, mielipiteidensä ja käyttäytymisensä välillä on. Kuntoutumisprosessin aikana ohjaajat eivät kerro nuorille valmiita toimintatapoja. Ideana on pohtia nuoren kanssa erilaisia mahdollisuuksia, joita miettimällä hän ratkaisee itse oman elämänsä suunnan. LISÄÄ AIHEESTA: Jari Peltola: Stoppari Nuorten huumeidenkäyttäjien laitoshoidon kehittämisraportti. Monistesarja nro 32, A-klinikkasäätiö Mika Hallberg työskentelee ts. osastonhoitajana Stoppari- Haminassa, Minna Keveri osastonhoitajana Stoppari-Pyhtään kasvua ohjaavalla osastolla, Virpi Lecklin osastonhoitajana Stoppari-Pyhtään lähihoito-osastolla ja Teija Jauhiainen ts. osastonhoitajana Stoppari-Valkamassa. 13

14 MINNA SUOMI x minna.suomi@a-klinikka.fi Mitä 10 vuotta sitten? K ymena-klinikkatoimennuortenhoitoyhteisöstoppariohjaajaminnasuomipuhelimessa Työkokemuksen karttuessa ja nöyryyden lisääntyessä oppi päästämään irti turhasta ylpeydestä. Kymmenen vuotta sitten aloitimme jotain uutta, A-klinikkasäätiössä ennenkuulumatonta juttua: lasten ja nuorten tahdonvastaista hoitoa!!! Siis pakkohoitoa!!!! Tosi kova juttu, eikä yhtään helpottanut se että peli oli selvä alusta lähtien: ei nuoria ei rahaa, ei rahaa ei palkkaa, ei palkkaa ei leipää Eli hoidon pitää olla hyvää ja laadukasta, jotta nuoria tulee! Olimme yhtäkkiä huumehoidon asiantuntijoita: meidän piti tietää kaikki huumeista, käyttötavoista, lempinimistä, vaikutuksista, oireista, vieroitusoireista Meille iskettiin huumeseulat käteen ja meidän piti osata kaikki ja tietää kaikki. Meitä kysyttiin asiantuntijoina sinne sun tänne puhumaan, kertomaan, opastamaan ja valistamaan. Me osattiin! Meistä oli tullut puolessa vuodessa kaiken huumeisiin liittyvän asiantuntijoita, kunhan oli ensin selvitty yhteisöhoidon kiemuroista Sehän oli kaikille itsestään selvää saman tien: "Sinun arvot on väärät, minun on lähinnä oikeat ja niistä voitaisiin laatia tämän hoitoyhteisön arvot." Ai eikös se mene näin? Yhteisöllisyys, nuorten yhteisö, hoitajien yhteisö, kokonainen iso yhteisö, meidän Stoppari-yhteisö. Sen kanssa tehtiin kovasti töitä, jotta saavutettiin se me lapset ja aikuiset -yhteisö, jonka lämpöä on moni vankiloita myöten vuosien varrella kaihoten muistellut. Asiantuntija-ajatukset kenen ja minkä ja tarvitseeko minun olla rupesivat vuosien saatossa nousemaan yhä vahvemmin pintaan. Työkokemuksen karttuessa ja nöyryyden lisääntyessä oppi päästämään irti turhasta ylpeydestä ja "kyllä minä tiedän" -asenteesta. Ymmärsi, ettei minun tarvitse tietää kaikkea huumeista. Kyllä nuoret kertovat, kun minä oikein ääneen ihmettelen. Ainut asia mikä minun ja meidän täytyy oikein todella ymmärtää on, miten kohdataan ihminen. Jokaisen diagnoosin, huumeanamneesin, epikriisin, tärkeiden esitietojen, väkivaltailmoitusten, hurjien tekojen ja pitkien aikaisempien sijoitusten takana on se pieni eksynyt lapsonen, pentu, joka ei löydä kotikoloon Tahdonvastaisuus; entinen hurja sääntöviidakko muuttui niin, että lasten elämä opittiin tekemään mahdollisimman siedettäväksi. Hoivaa, hellyyttä, Ei minun tarvitse tietää kaikkea huumeista. Kyllä nuoret kertovat, kun minä oikein ääneen ihmettelen. kosketusta, hierontaa, halaamista, paljon puuhaa, toimintaa, valistusta ja läsnäoloa, kiinni pitämistä silloinkin, kun lapsi halusi lähteä. Etsimistä, jos joku hävisi jonnekin, odotusta, että eksyneet palaavat. Ennen kaikkea opittiin olemaan omine tunteinemme vastassa, kun lapset retkiltään palasivat Stoppariin. Juha Hentusen sanoin: "Stoppari on lämmin vaikka kiveä on kuoret, siellä selviävät huuruiset nuoret, Haminan stoppari ei jätä pulaan, Stoppari rulaa." Sairaanhoitaja Minna Suomi työskentelee Karhulan A-klinikan ts. osastonhoitajana. Hän oli käynnistämässä Stoppari-Haminan toimintaa

15 KARI HIPPI x kari.hippi@joensuu.fi Mitä projektisuunnitelmat kertovat päihdevalistuksesta? Päihdevalistus oli muuttunut 1990-luvun alusta 2000-luvun alkuun tultaessa niin, että huumeista valistettiin entistä enemmän ja valistusta kohdistettiin yhä useammin nuoriin. Päihdevalistusprojektien laatu oli parantunut ja arviointi otettu mukaan projekteihin. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Rahaautomaattiyhdistyksen (RAY) rahoittamien päihdevalistusprojektisuunnitelmien muutokset osoittavat, mihin suuntaan päihdevalistus on muuttunut kymmenessä vuodessa ajanjaksolla Julkisen sektorin projektien osuus myönnetyn rahamäärän mukaan oli pudonnut kymmenessä vuodessa 20 prosenttiyksikköä eli vajaasta 40 prosentista vajaaseen 20 prosenttiin. Jo ensimmäisenä tarkasteluvuonna (1992) yhdistysten osuus toteuttajista oli kaksi kertaa suurempi kuin julkisen sektorin (63 % vs. 37 %). Sen sijaan julkisen sektorin toteuttamien projektien osuus oli pysynyt kappalemääräisesti lähes vakiona vuotta 1995 lukuun ottamatta. Kymmenen vuoden aikana rahoitus oli siirtynyt suurempiin projekteihin. Pienten projektien (alle euroa) osuus oli pudonnut lähes olemattomiin. Suurempien projektien ( euroa tai yli) osuus oli kasvanut tarkastelujakson aikana nollasta yli 60 prosenttiin. Rahoitusvastuuta siirtynyt ministeriöltä RAY:lle STM:n osuus rahoittajana oli ylivoimaisesti suurin vuonna Vuoteen 2001 mennessä se oli pudonnut yli 90 prosentista vajaaseen 70 prosenttiin projektien lukumäärän mukaan. Rahoituksen mukaan STM:n osuus romahti yli 90 prosentista kolmannekseen. Vastaavasti RAY:n osuus oli noussut muutamasta prosentista kolmasosaan projektien lukumäärän mukaan ja kahteen kolmasosaan rahoituksen mukaan. Valtiovallan suora osuus oli vähentynyt, ja vastuu päihdevalistusprojektien rahoittamisesta oli siirtynyt entistä enemmän RAY: lle. STM on rahoittanut enemmän pieniä tai pienehköjä projekteja. Erityisesti nuoret ovat olleet valistuksen kohteena. Nuorten 7 18-vuotiaiden osuus projektisuunnitelmien rahoituksessa on pysynyt vakaana. Poikkeuksena oli vuosi 1995, jolloin noin 90 prosenttia projekteista ja rahoituksesta kohdistui nuoriin. Prosenttiosuus vastaa hyvin David Whiten ja Marian Pittsin huomiota, jonka mukaan Iso-Britanniassa ja USA:ssa vuodesta 1980 alkaen toteutetuista päihdevalistusprojekteista 89 prosenttia oli kohdistettu nuoriin 8 25-vuotiaisiin. Vuonna 2001 rahoitusta saivat erityisesti sellaiset projektisuunnitelmat, joiden kohderyhminä olivat samanaikaisesti nuoret, heidän perheensä ja alan ammattihenkilöstö tai nuoret ja alan ammattihenkilöstö. Ammattihenkilöstöä voi tässä tapauksessa edustaa opettaja tai joku muu, joka tekee työtä nuorten parissa. Painopiste alkoholista huumeisiin Huumeet valistettavana päihteenä oli noussut rahamääräisesti suurimmaksi ryhmäksi vuonna Samaan aikaan pelkkään alkoholivalistukseen keskittyneet hankkeet olivat vähentyneet, eikä niitä ollut yhtään vuonna Yhdistetyt alkoholi- ja tupakkavalistusprojektit sekä riippuvuusongelmaan ja syrjäytymisvaaraan kohdistuvat projektit olivat tulleet uusina asioina mukaan pienillä osuuksilla vuonna 1998 ja Yleisen päihdevalistuksen osuus oli pysynyt keskimäärin 50 prosentin tasolla luvun jälkipuolella huumeiden käyttö ja kokeilu lisääntyivät ja niistä puhuttiin paljon julkisuudessa. Kenties tästä syystä nimenomaan huumevalistukseen kohdistettiin varoja. Kyseessä ovat olleet myös entistä suuremmat projektit, koska kappalemääräisesti huumevalistusprojektien osuus ei ollut lisääntynyt samassa määrin kuin niihin käytetty raha. Toisaalta monissa "yleisissä päihdevalistusprojekteissakin" pääsanoma saattoi kohdistua huumeisiin. Kahden viimeisen tarkastelujakson (1998 ja 2001) aikana uudeksi valistuksen aiheeksi oli tullut tupakka. Tämä saattaa johtua siitä, että on otettu huomioon ns. porttiteoria, jonka mukaan huumeidenkäyttäjät ovat tupakoineet tai tupakoi- 15

16 vat muita enemmän ja tupakan on katsottu olevan portti muiden huumeiden käytölle. Rahallisesti suuremmat projektisuunnitelmat näyttivät sen sijaan olevan tarkemmin kohdennettuja valistettavan päihteen suhteen. Kappalemääräisesti laskettuna tupakkavalistuksen (tupakka tai alkoholi ja tupakka) osuus vuonna 2001 nousi yhteensä jo 10 prosenttiin, vaikka sen osuus rahoituksesta oli samana vuonna vain 4 prosenttia. Alkoholinkäytön lisääntymisen vuosi vuodelta voisi ajatella edellyttävän nimenomaan alkoholinkäyttöön kohdistuvaa valistusta. Tosin yleisiin päihdevalistusprojekteihin kuuluu myös valistusta alkoholista. Arviointi otettu mukaan projekteihin Suurin osa (63 %) projektirahoista osoitettiin tiedottamiseen, valistamiseen tai siihen liittyvään materiaaliin. Ainoastaan vuonna 1998 suunnattiin varoja puhtaan valistuksen sijaan koulutukseen, verkostojen luomiseen (46 %), kerhotoimintaan ja muuhun toiminnalliseen harrastamiseen. Kaikkina muina tarkastelujakson vuosina osuudet eri toimintamuotojen kesken olivat pysyneet suunnilleen samoina. Vuonna 1998 lähes 60 prosentissa projektisuunnitelmista ilmoitettiin tuotoksiksi raporttien, kurssien ja työryhmien aikaansaaminen. Vuonna 2001 tämä osuus oli enää 15 prosenttia projektien lukumäärästä ja 5 prosenttia rahoituksesta. Painopiste ilmoitetuissa tuotoksissa oli muuttunut päihteidenkäytön vähentämiseen, valistusaineistojen tuottamiseen ja harrastustoimintojen järjestämiseen. Huomattavaa on myös, että vuonna 1995 suuri osa projektisuunnitelmista ilmoitti tuotoksekseen päihteidenkäytön vähentämisen, mutta jo seuraavana tarkastelujaksona (1998) osuus putosi huomattavasti. Tämän voi tulkita myös niin, että päihteidenkäytön vähentymistä oli vaikea tai mahdoton osoittaa ilman tutkimuksia, jolloin tuotoksiksi alettiin myöhemmin ilmoittaa välituotoksia (harrastustoiminta, työryhmät ym.). Projektisuunnitelmien lukumäärien mukaan osuudet olivat suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin määrärahaosuuksien mukaan. Tosin päätuotos eli päihteidenkäytön vähentäminen oli vuonna 2001 kappalemääräisessä tarkastelussa suurempi kuin määrärahojen mukaan (44 % vs. 32 %) eli pienetkin projektisuunnitelmat ilmoittivat tämän tuotokseksi. Projektisuunnitelmien arviointi oli selvästi muuttunut. Vielä vuosina 1992 ja 1995 selvästi yli puolella projektisuunnitelmista ei ollut suunnitelmaa arvioinnista, kun sen sijaan vuodesta 1998 alkaen kaikilla tai lähes kaikilla oli suunnitelma tai maininta arvioinnista. Samalla itsearviointi oli vähentynyt ja ulkopuolinen tutkimus tai itse tehty arviointi jonkun ulkopuolisen kanssa yhteistyössä oli noussut 70 prosentin osuudeksi. Raportointi oli noussut erityisesti vuoden 1998 jälkeen ylivoimaisesti suurimmaksi projektisuunnitelmien ilmoittamaksi arviointimetodiksi. Jos lasketaan yhteen tutkimusraportit ja raportit, niiden osuus oli yhteensä 80 prosenttia. Jos mukaan otetaan vielä kyselylomakkeet ja raportit, niiden osuudeksi tulee yhteensä 90 prosenttia. Projektisuunnitelmien laatu nousi Käytin projektisuunnitelmien laadun arviointiin sovellutusta Euroopan huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n hyvälle (huume)valistusprojektille asetetusta ohjeistosta. Projektisuunnitelmilla oli mahdollista saada laadun maksimipistemääräksi 21 pistettä. Yksikään suunnitelma ei saanut maksimipisteitä. Parhaimmat pisteet (20 pistettä) saaneessa projektisuunnitelmassa oli tarkkaan eritelty asiat, joihin projektilla halutaan vaikuttaa. Myös projektin pitkän aikavälin tavoitteet oli kerrottu. Lisäksi projektisuunnitelmassa lueteltiin tavat, joilla projektisuunnitelma toteutetaan. Projektisuunnitelmassa kerrottiin projektin välitön ja välillinen kohderyhmä, muut verkostoyhteistyötahot, toteuttamispaikat ja tarvittavat resurssit. Projektisuunnitelmassa perusteltiin intervention tarve ja kuvattiin menetelmät ja projektiin osallistuvat tahot. Arvioinnista kerrottiin, kenen kanssa, miten ja missä projektin vaiheissa se tapahtuu ja mikä on arviointimetodi. Keskiarvojen mukaan projektisuunnitelmien laatu oli vuosina 1992 ja 1995 samalla tasolla. Laatua ilmaiseva keskiarvo nousi vuonna 1998 ja laadun paraneminen jatkui vuonna Päihdevalistusprojektien laatu oli parantunut tutkimusjaksolla vuosi vuodelta. KIRJALLISUUS: Kari Hippi: Projektit päihdevalistuksen peilinä. STM:n ja RAY:n rahoittamien päihdevalistusprojektisuunnitelmien kehitys Joensuun yliopisto Christoph Kröger, Heike Winter & Rose Shaw: Ehkäisevän päihdetyön arviointiohjeet. Käsikirja ehkäisevän päihdetyön suunnittelijoille ja arvioijille. Institut für Therapieforschung. Internetissä: > Toiminta/ Ehkäisevä päihdetyö > Ehkäisevän päihdetyön käytännöt > Hanketyökalut. David White & Marian Pitts: Educating young people about drugs: a systematic review. Addiction 10/1998. YTT Kari Hippi työskentelee Joensuun yliopiston viestintäpäällikkönä. Artikkeli perustuu hänen väitöskirjatutkimukseensa. 16

17 ANNE HAUTAMÄKI K-18-kampanja pyrkii vaikuttamaan ikärajojen noudattamiseen Edellisessä Tiimissä (5/2007) Salme Ahlström nosti keskusteluun alkoholin myynnin ja välittämisen ikärajat. Asia on tärkeä, ja siihen pyritään vaikuttamaan mm. vanhempainyhdistysten K-18-toiminnalla. Iisalmessa vanhempainyhdistys Iivarit aloitti vuonna 2002 K-18-kampanjaksi nimeämänsä toiminnan, jonka toimintamallia levitetään nyt vanhempainyhdistyksiin kautta maan. Sitä tehdään Suomen Vanhempainliiton Päihteettömyyttä edistävä lähiyhteisö -projektin avulla. Suomen Vanhempainliittoon kuuluu liki vanhempainyhdistystä ympäri Suomen. Vanhemmat aktiivisia omalla asuinalueellaan K-18-kampanjassa on kyse vanhempien aktiivisuudesta omalla asuinalueellaan. Tavoitteena on, että vanhempainyhdistysväki kutsuu yhteen alueella toimivat kauppiaat, erityisesti alkoholia, tupakkaa, pc-pelejä ja videoita vuokraavat ja myyvät yrittäjät. Tuotteiden myynnin ja vuokraamisen ikärajojen noudattamisesta sovitaan paikallisesti. Kampanjaa tehostetaan tarroilla, joita yrittäjät voivat liimata liikkeidensä oviin ja kassojen läheisyyteen. Kaupoilla, kioskiketjuilla ja huoltoasemilla on omat eettisen myynnin periaatteensa, joihin myyjät tutustuvat esimerkiksi omien kaupparyhmiensä koulutuksissa. Kuitenkin monilla pienillä kioskeilla, huoltamoilla ja elintarvikemyymälöillä ei ole välttämättä kovin koulutettua henkilökuntaa vaan esim. alati vaihtuvia opiskelijoita ilta- ja viikonlopputyöläisinä. Henkilöllisyyspapereiden kysymiseen ei välttämättä osata paneutua asian vakavuuden vaatimalla tavalla. K-18-kampanjaa pilotoidaan Järvenpäässä. Siellä monet pienet kioskit ovat ottaneet ilolla vastaan K-18- kampanjan haasteen ja tarrat. He kokevat saaneensa näin selkeän työkalun toimintaansa. Kun ovessa on K-18-tarra varustettuna oman alueen vanhempainyhdistyksen logolla ja nimellä, asiakkaat tietävät heti, että liikkeessä on varustauduttu kysymään henkilöllisyyspaperit kaikilta nuorilta asiakkailta. Iisalmen vanhempainyhdistys Iivarit ry on toteuttanut menestyksekkäästi K-18-kampanjaa alueellaan. Heitä on mm. pyydetty kertomaan kampanjasta lähiseuduille. Kampanjasta on tullut jo osa alueen arkea. Järvenpäässä tempaistiin ehkäisevän päihdetyön viikolla Järvenpäässä K-18-kampanjaa on lähtenyt luotsaamaan Järvenpään vanhempainverkosto, joka on Järvenpään alueen vanhempainyhdistysten aluetoimija. Ehkäisevän päihdetyön viikolla K-18-kampanjan markkinointi aloitettiin kauppakeskuksesta, jossa jaettiin Älä välitä, jos välität -esitteitä. Tätä ennen kaikki alueen alkoholi- ja tupakkatuotteita myyvät yritykset olivat saaneet postitse kutsun osallistua K-18-kampanjaan. Tavalliset äidit ja isät voivat siis toteuttaa omalla paikkakunnallaan ehkäisevää päihdetyötä osana koulujen vanhempainyhdistystoimintaa. K-18-kampanja auttaa vanhempia kiinnittämään huomiota omaan toimintaansa ja tukee näin lain noudattamista myös kotona. Lisäksi vanhemmat saavat vertaistukea muilta vanhemmilta osana vanhempainyhdistystoimintaa. K-18-kampanjalle voidaan hakea näkyvyyttä omalla paikkakunnalla hyödyntämällä esimerkiksi valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön viikkoa, Anna lapselle raitis joulu- tai Selvin päin kesään -kampanjoita. Vanhempainliitto jakaa vanhempainyhdistyksille mm. julistemateriaalia kampanjoihin liittyen. Anne Hautamäki työskentelee projektikoordinaattorina Suomen Vanhempainliiton Päihteettömyyttä edistävä lähiyhteisö -hankkeessa. 17

18 JUKKA HEINONEN H E I N O N E N KIELI POSKESSA Muistan elävästi, kun opin lukemaan. En tiedä, milloin olin perehtynyt kirjaimiin, mutta viisivuotiaana istuin isän polvella ja luin ääneen: Etelä-Suomen Sanomat. Isä arveli minun muistavan lehden nimen ulkoa, mutta vähän haparoiden sujuivat muutkin etusivun otsikot. Koulun alkaessa lukutaidosta oli pelkkää harmia. Tavaaminen oli jotain aivan käsittämätöntä, ja sellaiset sanat kuin kis ja sa olivat vain väliviivalla erotettuja kirjoitusvirheitä. Puhuttu ja kirjoitettu kieli on se väline jolla ihminen jäsentää maailmaansa ja ilmaisee käsityksiään siitä. Työn muuttuessa yhä abstraktimmaksi myös kielestä on tullut keskeinen työnteon väline. Sen avulla välitämme työmme tuotoksia yhteiseen käyttöön. Kieltä käyttäen konkreetit arkihavainnot nostetaan korkeammalle abstraktiotasolle. Sen yleistettävyyden ansiosta havainnot voidaan pakata paljon tiiviimpään ja liikuteltavampaan muotoon. Jos tuo abstraktiotaso löydetään, ei jokaista askellusta tarvitse selittää enää erikseen. Hyvän puhutun tai kirjoitetun kielen käyttäjän kohtaaminen ilahduttaa. Itse muistan Zygmunt Baumanin puhumassa modernista ja postmodernista. Hän kykeni selkeästi jäsennellyin lausein kuvaamaan tavattoman monimutkaista ilmiökenttää täysin ymmärrettävällä tavalla. Siinä puheessa ei papereita tarvittu eikä yhtäkään ylimääräistä sivistyssanaa käytetty. Mitä se vanha filosofi sanoikaan: kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi. Valitettavasti nuo kielen taitajat ovat harvassa. Monet kirjoittajat ja puhujat ovat kyllä pinnalta katsoen taitavia supliikkimiehiä, mutta heidän tarkoituksistaan ei lähemmin tarkasteltuna ota vanha Erkkikään selvää. Sekavuutta lisäävät vielä uuden tekniikan taikakalut: usein esitykseen varatusta ajasta vie osansa videotykin monimiehinen käyttöön virittely. Olen alkanut ajatella ilmaisun epäselvyyden johtuvan usein siitä, että ei ole mitään ilmaistavaakaan. Monien seminaarien esitelmistä puolet voisi jättää pitämättä, ja lillukanvarsiin sekoavia projektiraportteja tulisi editoida joskus oikein reippaalla kädellä. Kieli on myös vallankäytön väline. Moderni valta on enenevästi määrittelyn valtaa. Valta on sillä, joka pääsee ensimmäisenä käsitteistämään ja määrittelemään asioita ja ilmiöitä. Kieli on samoin oiva vallankäytön annosteluväline: kertomalla tai jättämällä kertomatta ja vaihtelemalla jatkuvasti tämän rajan paikkaa synnytetään sellaista sekavuutta, joka pitää alaiset kuuliaisina. Kielen merkityksenanto- ja tulkintatavat vaihtelevat tietysti käyttöyhteyden mukaan. Vaikkapa hoidon ja tutkimuksen kielet rakenteistuvat aivan erityyppisiksi. Edellinen kieli on eräänlainen samea virta, jossa lipuu ohi kaikenlaista roinaa. Osan siitä tunnistaa helposti, osa on perin oudon näköistä ja pelottavaakin. Virran juoksua ei pidä mennä kovin voimakkaasti hämmentämään. Terapiassa siitä voi kuitenkin napata jonkun kummajaisen kiinni, tarkastella sitä lähemmin, antaa sille tunnistettavia muotoja ja nimiä ja siten vähentää sen outouden tuottamaa ahdistusta. Tutkimuksen kielen taas pitää olla kirkasta, läpinäkyvää ja yksiselitteistä vailla sivumerkityksiä. Sitä voisi kirjallisuudesta tutun vertauksen mukaisesti kutsua koivuklapikieleksi: lauseet helähtävät samalla tavalla kuin kuivat koivuklapit yhteen lyötäessä. Kokeilkaapa joskus, tuo ääni on hyvin kaunis. Kirjallisuuden ja näyttämön kieli on vielä aivan oma lajinsa. Useimmiten sitä tarkastellaan taideteorioihin tukeutuen, mutta muiden kielien tavoin silläkin on vahva sidos reaalimaailmaan. Kuten Otavan kirjallisena johtajana toiminut Paavo Haavikko totesi Hannu Salamal le: Jos aikoo elää kirjoittamalla, on sitten kirjoitettava niin, että elää sillä. Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee projektipäällikkönä Takuu-Säätiössä. 18

19 TEKSTI: MINNA ILVA x minna.ilva@a-klinikka.fi KUVAT: REETTA WIKSTRÖM Tarkoituksella tarkoitukseton Diakonissalaitoksen tanssitaiteilija Kirsi Heimonen ei yritä parantaa eikä tarjota hyvää elämää vaan avata ikkunoita uusiin mahdollisuuksiin Tanssitaiteilija Kirsi Heimonen johdattaa Helsingin Diakonissalaitoksen historiallisen rakennuksen ylimpään kerrokseen pieneen viistokattoiseen toimistoonsa. Heimonen on heti kättelyssä ystävällinen ja helposti lähestyttävä. Hän kuuntelee, pitää taukoja puheessaan ja katsoo syvälle silmiin, kuin koettaisi tulkita kuulijaa, että on tullut ymmärretyksi. Kirsi Heimonen on työskennellyt Helsingin Diakonissalaitoksen tanssitaiteilijana vuodesta Vakanssin perustamisen taustalla olivat silloisen diakoniajohtajan Paavo Voutilaisen ajatukset siitä, mitä taide voi antaa asiakastyöhön. Olen rajannut ja saanut siihen tuen, että se taide mitä teen, on itseisarvo ihmiselle. En yritä parantaa tai tarjota hyvää elämää, sillä en tiedä, mikä asiakkaan tai henkilökunnan hyvä elämä on. He saavat itse päättää sen. Terapian ja kaiken muun rinnalle tarvitaan jotain muuta. Voin avata ikkunoita uusiin mahdollisuuksiin, Heimonen kuvaa työtään. Tanssitaiteilijan työnkuva Diakonissalaitoksella on monipuolinen: Kirsi Heimonen paitsi tanssii ja liikuttaa, myös tekee improvisaatioita, ohjaa ja tuottaa lyhytfilmejä, saduttaa ja opettaa sadutusta henkilökunnalle. Heimonen muistuttaa, että toiminta ei ole päämäärätöntä huseerausta, vaan Diakonissalaitoksen kulttuuri- ja taidetoiminnalle on luotu strategia. Tänä vuonna Heimosella on ollut käynnissä isom- Valokuvat Huomenna on kaikki toisin -lyhytelokuvasta. Kuvassa Kirsi Heimonen (vas.) ja Helka-Maria Kinnunen. 19

20 "Ennakkoluuloja saa olla, koska silloin osataan kyseenalaistaa." pi hanke lastenkodissa. Hän teki esityksen lasten omista tarinoista syksyllä toimintansa aloittaneen lastenkodin avajaisiin. Tämän pohjalta on tekeillä lyhytelokuva, joka päättää kolmen elokuvan sarjan. Sarjan ensimmäisen lyhytelokuvan Heimonen ohjasi Hia-kodin vanhusten tarinoista. Toinen filmi, Huomenna kaikki on toisin, perustuu huumetyöntekijöiden tarinoihin työstään. Elokuva kuvaa työntekijöiden arkea ja sen arvaamattomuutta sekä työntekijöiden suhdetta hallintoon, kollegoihin ja asiakkaisiin. Kirsi Heimonen tulee mielellään näyttämään elokuvaa sosiaali- ja terveystyön ammattilaisille. Lyhytelokuvan kesto on 35 minuuttia. Pelkäsin ensi-illassa, miten työntekijät suhtautuvat, sillä tanssini ja koko elokuva on tulkintaa heidän tarinoistaan. He olivat kuitenkin tyytyväisiä näkemäänsä. Sadutusmenetelmään Heimonen oli tutustunut valmistellessaan Hia-kodin esitystä. Hän huomasi, miten paljon tarinoita vanhuksilla on kerrottavana. Sadutus on toisen kuulemisen menetelmä. Siinä on läheisyyttä, jota tässä maailmassa ei ole. Sadutusta voi käyttää eri tavoitteisiin, mutta minusta tekstit itsenään on mahtavia. Ne sanat, miten ne on aseteltu, on minulle kokonainen maailma. En pyrikään erittelemään niitä. Tekeillä olevassa lyhytfilmissä lasten tarinoissa on lauseita, kuten Oli kerran talvi, joka lensi. Minulle se on pelkkää runoutta. Eräs kollega, sosiaalialan ammattilainen, kertoi, mitä kaikkea hän näkee tekstien taustalta lapsen kotoa. Suojelen itseäni niin, että pysyn taiteen puolella. Tietenkään ei voi suhtautua naiivisti siihen kaikkeen, mitä on. Heimonen haluaa tehdä eron oman työnsä ja hoitotyön ja terapian välille. Tanssiterapia on enemmän tavoitteellista toimintaa ja siinä tiedetään, mikä asiakkaalle on hyvästä. Eettisyys lähtee siitä, että toista ei voi tietää. Silloin me voidaan kohdata toisemme hetkessä ja jotain voi tapahtua tai ei. Ei ole vaatimusta, että jotain täytyy tapahtua, mutta mahdollisuus on olemassa. Toimintani on tarkoituksellisesti tarkoituksetonta. Heimonen kysyy aina asiakkailta, mitä ajatuksia hänen esityksensä herättää. Toiset näkevät niissä koko elämänsä kaaren, mutta toiset ovat hiljaa. Kuitenkin tanssijana aina uskon, että siinä jotain välittyy, se on sanatonta. Yhteisötanssi (Community Dance) on Iso-Britanniassa 1970-luvulla alkanut tanssin suuntaus. Heimonen opiskeli tanssia ja koregrafiaa 1990-luvun taitteessa Lontoossa. Silloin yhteisötanssi ei kiinnostanut yhtään. Ihmettelin, mitä tanssijat sairaaloissa ja kouluissa tekevät. Nyt se on kiinnostavinta mitä tiedän, sillä pääsen tutustumaan niin monenlaisiin todellisuuksiin ja voin kommunikoida taiteeni kanssa. Heimonen on ollut perustamassa Suomeen yhteisötanssiyhdistystä vuonna Yhteisötanssi lähtee periaatteesta, että jokaisella on oikeus tanssia. Siihen kuuluvat kaikki tanssin lajit, mutta Heimosen lähtökohtana on improvisaatio. Tärkeintä siinä on tanssiminen itse ja yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteenkuuluvuus ei ole kuitenkaan yhteisöllistämistä, että nyt meillä on oltava kivaa. Siinä ihminen voi ryhmässä tutkailla, miten itse on maailmassa toisten kanssa. Oma olemus voi selkiytyä tanssiessa toisten rinnalla. Heimonen on alansa pioneeri Suomessa. Ei tämä ole helppo rooli. Olen joutunut opettelemaan paljon sosiaali- ja terveysalasta, muun muassa alan kielen. Ei työtäni varmasti sataprosenttisesti hyväksytä täällä vieläkään, vaikka on tapahtunut tosi hienoja asioita taiteen kautta ei minun, vaan taiteen kautta. Mutta ennakkoluuloja saa olla, koska silloin osataan kyseenalaistaa. Niitä on kuitenkin päästy 20