VIITASAAREN KAUPUNKI ITÄINEN RANTAYLEISKAAVA. Luonto- ja maisemaselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20874

Transkriptio

1 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy VIITASAAREN KAUPUNKI ITÄINEN RANTAYLEISKAAVA Luonto- ja maisemaselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20874

2 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys I Itäinen rantayleiskaava 703-D1197 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET Maastotyö ja raportointi Arvokkaat luontokohteet, maisema, eläimistö ja kasvillisuus Linnustoselvitys Liito-oravaselvitys Muut luontoarvot Lähtöaineisto Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet Uhanalaisuusluokitus Luontotyyppien uhanalaisuus Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Suomen kansainväliset vastuulajit Rantaluokitus Maankäyttösuositusmerkinnät ALUEEN LUONNONHISTORIA ALUEEN NYKYTILA Kallio- ja maaperä Maisema Vesiluonto Pohjavedet Pintavedet Kasvillisuus Metsät Suot Vesi- ja rantakasvillisuus Perinne- ja kulttuurikasvillisuus Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Muut eläimet LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Ilves (Lynx lynx) Liito-orava (Pteromys volans) Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) Viitasammakko (Rana arvalis) Lintudirektiivilajit Kaakkuri (Gavia stellata) Kalasääski (Pandion haliaetus) Huuhkaja (Bubo bubo) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Viirupöllö (Strix uralensis) Kalatiira (Sterna hirundo)... 17

3 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys II Itäinen rantayleiskaava 703-D Kuikka (Gavia arctica) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Metso (Tetrao urogallus) Teeri (Tetrao tetrix) Pyy (Bonasa bonasia) Ruisrääkkä (Crex crex) Palokärki (Dryocopus martius) Kurki (Grus grus) Luhtahuitti (Porzana porzana) UHANALAISET JA SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT LAJIT Uhanalaiset lajit Erittäin uhanalaiset lajit (EN) Vaarantuneet lajit (VU) Silmälläpidettävät lajit SUOMEN KANSAINVÄLISET VASTUULAJIT LUONNONSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Luonnonsuojelualueet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet MAISEMANSUOJELUN KANNALTA ARVOKKAAT ALUEET Luonnonmaisemakohteet Kulttuurimaisemakohteet ja muinaismuistot RANTALUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET LÄHTEET Yleiskartat MML Pohjakartat MML Kuvat Finnish Consulting Group Oy Teksti Finnish Consulting Group Oy Kasvupaikat Metsäntutkimuslaitos, 2014 LIITTEET Liite 1 Liite 2.1 Liite 2.2 Liite 2.3 Liite 3.1 Liite 3.2 Liite 3.3 Kasvupaikat Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Taimoniemi Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Pirttikangas - Isojärvi Arvokkaat luonto- ja maisemakohteet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Puronkylä - Valli Rantaluokitus ja rakentamissuositukset Taimoniemi Rantaluokitus ja rakentamissuositukset Pirttikangas - Isojärvi Rantaluokitus ja rakentamissuositukset Puronkylä - Valli

4 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 (56) VIITASAAREN KAUPUNKI ITÄINEN RANTAYLEISKAAVA LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 1 JOHDANTO Tämä työ on Viitasaaren kaupungin itäosan rantayleiskaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella (39 ) ja rantayleiskaavoituksen edellyttämällä tarkkuudella (73 ). Luonto- ja maisemaselvityksessä osoitetaan alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellään luonnonolosuhteiltaan ja maisemaltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esitetään suositukset maankäytöstä. Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvityksen tekivät FCG Oy:n Kuopion toimistosta biologi FM Jari Kärkkäinen ja biologi FM Minna Eskelinen. Liito-orava- ja linnustoselvityksestä vastasivat FM Tuomo Pihlaja ja FT Marjo Pihlaja FCG Oy:stä. Kuva 1. Rantaosayleiskaava-alueen sijainti.

5 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 (56) 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA KÄYTETYT TIEDONLÄHTEET 2.1 Maastotyö ja raportointi Kaava-alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnin, karttamateriaalin ja kirjallisuuden perusteella. Varsinaiseen luontoselvitykseen sisältyy linnustoselvitys vesilinnuston (kuikka-, uikku-, sorsa- ja lokkilinnut) osalta. 2.2 Arvokkaat luontokohteet, maisema, eläimistö ja kasvillisuus 2.3 Linnustoselvitys Maastotyöt tehtiin ja sekä välisenä aikana. Inventoinnin tavoitteena oli saada yleiskuva alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä sekä tunnistaa arvokkaimmat kasvillisuus- ja eläimistökohteet. Järvet ja lammet tutkittiin kävellen. Eläimistön osalta tiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) laatiman luokituksen mukaan. Maastossa oli tarkoituksena myös kartoittaa kaava-alueen linnustollisesti tärkeimmät alueet, harvinaiset ja uhanalaiset pesimälinnut sekä muodostaa yleiskuva alueen pesimälinnustosta. Järvet ja lammet kartoitettiin pistelaskentamenetelmällä. Maastossa: kirjattiin maiseman peruspiirteet (mm. maa- ja kallioperän rakenne) ja kasvillisuuden yleiskuva sekä eläimistöhavainnot rajattiin arvokkaat kulttuuri- ja luonnonmaisemakohteet ja alueet maiseman erityiskohteet ja maiseman häiriötekijät rajattiin arvokkaat luontokohteet kohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuus-, kasvi- ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit Kartoitukset suoritettiin 21.5., 24.5., ja Muutamalle linnustoltaan arvokkaimmaksi arvioidulle kohteelle tehtiin uusintakäynti pesimätuloksen selvittämiseksi. Sää kartoituspäivinä oli lämmin ja poutainen. Linnustoselvitys tehtiin ennakkoon valikoiduilla kohteilla. Kartoituksessa keskityttiin vesistöihin, joilla ei ole ennestään rakennuspaikkoja ja joille on kaavaluonnoksessa osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Kartoitusmenetelmänä käytettiin pistelaskentaa näkyvyydeltään sopivilta rantaosuuksilta. Kartoitettavien järvien koko vesialue tarkistettiin kiikareita ja kaukoputkea käyttäen pistelaskentana siten, että kohteelle ei jäänyt katvealueita. tarvittaessa havainnointia tehtiin useammasta pisteestä. Kartoituksessa kirjattiin ylös kaikki vesi- ja rantalinnusto. Samalla havainnoitiin myös muuta kohteen ja lähialueen linnustoa. Linnustoselvityksen kohteiden arvottamisessa huomioitiin useita suojeluarvoon vaikuttavia luokituksia. Tärkeimpänä pidettiin kansallista uhanalaisuusluokitusta, joka pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Tarkastelussa huomioitiin myös EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit, joiden suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suomessa näiden lajien suojelu on toteutettu pääosin Natura alueiden kautta, mutta lajien suotuisan suojelun taso on turvattava myös suojelualueiden ulkopuolella olevilla alueilla ja riittävillä yhteyksillä alueiden välillä. Lisäksi huomioitiin kansainvälisesti sovitut lajit, joiden säilyttämisestä Suomella on erityisvastuu. Tyypillisesti näiden lajien kannasta huomattava osa elää Suomen alueella.

6 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 (56) 2.4 Liito-oravaselvitys 2.5 Muut luontoarvot 2.6 Lähtöaineisto Liito-oravaselvitys tehtiin aiempien luontoselvitysten ja ilmakuvien sekä muiden taustaaineistojen (puulajisuhteet, kasvuluokka, puuston ikä) perusteella liito-oravalle sopiviksi arvioiduilla alueilla. Selvitys rajattiin niille kaavan alueille, joille on suunniteltu kaavoitettavaksi uusia rakennuspaikkoja. Kartoitukset suoritettiin 21.5., 24.5., ja Sopivat elinympäristöt käytiin läpi papanakartoitusmenetelmällä. Liito-orava merkitsee reviiriään papanoilla ja merkkejä on yleensä nähtävillä myös varsinaisen kevättalveen sijoittuvan kiima-ajan ulkopuolella. Papanoita löytyy erityisesti reviirillä sijaitsevien metsikön suurimpien kuusien ja haapojen alta. Lisäksi papanoita käytetään usein reviirin rajojen merkitsemiseen metsäkuvioiden reunoilla. Reviiripuiksi sopivien runkojen aluset tarkastettiin papanoita etsien. Myös muita mahdollisia merkkejä liito-oravan oleskelusta havainnoitiin. Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty (LsL 49 ). Lisäksi laji on suojeltu luonnonsuojelulain asetuksella. Linnustoselvityksen yhteydessä saatiin havaintoja EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituista viitasammakosta ja lummelampikorennosta. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Havaintopaikat on esitetty kohdekuvauksien yhteydessä. Viitasammakko- ja sudenkorentokartoitukset eivät olleet kattavia, vaan havainnointi oli satunnaista. Nämä havainnot eivät korvaa perusteellisesti tehtyä selvitystä. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: HERTTA -ympäristötietojärjestelmä Uhanalaiset lajit. Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä Kallio- ja maalajikartta, Suomen geologinen yleiskartta (1: ), lehti C3, Kuopio. Kallioperäkartta (1: ), lehti Viitasaari Keski-Suomen historia I (Jokipii 1999). Keski-Suomen liitto, 5. seutukaava (1996). Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen maakuntakaava (2009). Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaava: Maa-aineshuolto ja luontoarvot (2010). Keski-Suomen perinnemaisemat (Kivelä 2000). Keski-Suomen rakennus- ja teollisuuskiviselvitys (Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989). Keski-Suomen ELY-keskus: pohjavesitiedot. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, petolintujen pesäpaikat ( ). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Keski-Suomen läänissä (Husa ja Kontula 1997). Suomen kartasto (1990), Geologia, vihko Viitasaaren seutukunnan lehtisammalet (Raatikainen ja Saari 1994) Viitasaaren uhanalaiset putkilokasvit ja niiden suojelu (Raatikainen ym. 1989). Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaiden kulttuurimaisema-alueiden ja perinnemaisemien päivitys- ja täydennysinventointi (Mussaari ym. 2005). Uhanalaiset kasvit Keski-Suomessa (Välivaara ym. 1991). Viitasaaren ja Pihtiputaan muinaisjäännösten arkeologinen täydennysinventointi 2005 (Kumpulainen 2005). Seutukaavan suojelualueiden nykytilan inventointi (Keski-Suomen liitto 2007)

7 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 (56) 2.7 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): - kansainvälisesti arvokkaat kohteet, - kansallisesti arvokkaat kohteet, - maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, - paikallisesti arvokkaat kohteet sekä - muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2.8 Maisemansuojelun kannalta arvokkaiden alueiden valintaperusteet 2.9 Uhanalaisuusluokitus Luonnonmaisemaltaan merkittäväksi luokitetaan näkymältään edustavat rantamaisemat, näkymäalueiden rajapinnat (niemen kärjet, pienet saaret) sekä rantaosuudet, joilla on maisemallisia erityispiirteitä. Arvokkaiksi alueiksi mielletään myös edustavimmat pienvesien pienmaisemat. Arvoluokitus on luontokohteiden mukainen. Kulttuurimaisemaltaan arvokkaiksi kohteiksi valitaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiksi todetut kulttuurimaisema-alueet ja perinnemaisemat sekä selvästi vesimaisemasta erottuvat kulttuurimaisemat. Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista, Luonnontieteellinen keskus-

8 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 (56) 2.10 Luontotyyppien uhanalaisuus museon petolintujen pesärekisteristä ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008a ja 2008b). Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. Alueellinen uhanalaisuus on määritelty myös erikseen Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen jaotuksella, jossa Etelä-Suomen muodostavat hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke ja Pohjois-Suomen pohjoisboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke. Keski- ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen raja noudattaa lajien alueellisen uhanalaisuuden arviointia varten tarkistettua vyöhykerajaa. Viitasaari kuuluu Etelä-Suomen alueeseen Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Vesilain mukaisten kohteiden (2: 11 ) muuttaminen tai heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Suojelun kohteena ovat luonnontilainen alle kymmenen hehtaarin suuruinen flada ja kluuvijärvi, luonnontilainen lähde, Etelä-Suomessa sijaitseva noro tai enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. Metsälain 10 määrittelee seitsemän metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä (tarkemmat määritelmät Finlex.fi, Metsälaki, 10 ). Näitä ovat 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot Suomen kansainväliset vastuulajit Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa (Rassi, ym. 2010). Suomen vastuulla on sellaisia lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa

9 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 (56) 2.13 Rantaluokitus on Suomessa (15 20 prosenttia Euroopan kannasta). Vastuulajien luettelo perustuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen. Ranta-alueet luokitetaan kolmeen maisemaekologiseen rantaluokkaan, jotka perustuvat rantaalueiden maisemaekologiseen kapasiteettiin. Tähän vaikuttavat mm. rannan kallioisuus, rantavyöhykkeen jyrkkyys, rannan soistuneisuus, ranta-puuston harvuus ja kalliokasvillisuuden heikko kulutuskestävyys. Edellä mainitut tekijät alentavat maiseman kapasiteettia. Myös edustava ranta-, metsä-, suo- ja vesikasvillisuus sekä uhanalaisten lajien esiintyminen vaikuttavat maisemakapasiteettia alentavasti. Rantaluokitus on seuraava: 2.14 Maankäyttösuositusmerkinnät 1) Rakentamista ei suositeta. Näillä rannoilla on huomattavia ekologisia tai maisemallisia arvoja. Maisemakapasiteetti on erittäin heikko tai heikko. Rakentamisen seurauksena alueiden luonne muuttuisi merkittävästi. Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ryhmään kuuluvat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät kohteet, kuten rantaluhdat, puronotkelmat, laajat avokalliot, kalliojyrkänteet ja lehdot. 2) Alueet, joilla rakentamis- ja muut toimenpiteet ovat mahdollisia tietyin rajoituksin. Tähän kuuluvat rannat, joilla on ympäristöllisiä tai maisemallisia erityispiirteitä. Erityispiirteitä ovat esimerkiksi soinen ranta, kallioisuus ja harva mäntypuusto. Ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä. Maisemakapasiteetti on jokseenkin heikko tai kohtalainen. 3) Erilaiseen maankäyttöön luonnon kannalta hyvin soveltuvat alueet. Ympäristöltään nämä rannat ovat tavanomaista rantaa. Ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Maisemakapasiteetti on hyvä tai kohtalainen. Soveltuvat parhaiten rantarakentamiseen ja muuhun maankäyttöön. Selvitysalueen rantaluokitus on esitetty liitteessä 2. Luonto- ja maisemakohteille on esitetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä ja alueen erityisominaisuuksia ilmaisevia merkintöjä: SL = Luonnonsuojelualue tai alue, jolle on tarkoitus perustaa luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. nat = Natura-alue. W = Vesilain mukaan suojeltava alue. s-1 = Liito-oravan elinalue (suojeltava alueen osa). MY = Maa- ja metsätalousalue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Metsälain ja vesilain mukaiset arvokkaat luontotyypit, uhanalaisten lajien esiintymisalueet sekä muut merkittävät luontoalueet. geo = Geologisesti arvokas alue. ma = Maisemallisesti arvokas alue. 3 ALUEEN LUONNONHISTORIA Valtaosa Keski-Suomesta vapautui jäästä noin vuotta sitten. Yoldiavaihe kesti Keski- Suomessa vain vuotta. Ancylysvaihe alkoi noin vuotta sitten ja päättyi noin vuotta siten. Yoldiavaiheessa selvitysalueen Ancylusrajan yläpuoliset järvet kuroutuivat omiksi altaiksi. Ancylusrajan korkeus on Viitasaaren seudulla noin 150 m mpy. Alueen korkeimmat mäet ovat vedenkoskemattomia (supra-akvaattisia alueita). Korkeimmat rantamerkit, jotka syntyivät Yoldiavaiheessa, ovat selvitysalueella löydettävissä korkeudelta m mpy. Näitä merkkejä löytyy mm. Saunamäen ja Säynäisvuoren rinteiltä.

10 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 (56) Päijänne muodostui erilliseksi järveksi vuotta sitten Ancylysvaiheessa. Päijänteen vedet laskivat tällöin pohjoiseen Kärnäkosken kautta Muinas-Kolimaan ja siitä edelleen Kotajoen kautta Muurasjärven Kotajärveen ja edelleen sen aikaiseen Kalajokeen ja Perämereen. Muinais-Koliman veden pinta kohosi vuotta sitten Kärnäkosken tasolle, jolloin Muinais-Kolima yhtyi Päijänteeseen. Noin vuoden ajan Keski-Suomessa oli laaja Muinais-Päijänteeksi nimetty järvi (Saari 1999). Maapinnan kohoaminen oli pohjoisessa etelää nopeampaa. Tästä seurasi Muinais-Päijänteen vedenpinnan kohoaminen eritoten etelässä. Korkeimman tasonsa Päijänteen veden pinta saavutti noin vuotta sitten. Tätä tasoa sanotaan Muinais-Päijänne -rantatasoksi. Muinais-Päijänne - vaihe päättyi noin vuotta sitten, kun Heinolan harju murtui. Suurjärven vedenpinta laski nopeasti 500 vuodessa 10 metriä. Muinais-Päijänteen rantatasosta kertovia huuhtoutumisrajakohtia (esim. paljas silokallio tai rantalouhikko) on löydettävissä noin m mpy korkeudelta (Ristaniemi 1985). 4 ALUEEN NYKYTILA 4.1 Kallio- ja maaperä Viitasaari sijaitsee Keski-Suomen granitoidialueen pohjoisosassa (Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989). Selvitysalueen kallioperä valaosin koostuukin pääasiassa erityyppisistä tasarakeisista ja porfyyrisista graniiteista sekä tummasävyisistä granodioriiteista. Nämä kivilajit ovat happamia ja vähäravinteisia. Lisäksi Toulatin alueella kallioperässä on kiillegneissiä ja metavulkaniittia, jotka ovat kalkkivaikutukseltaan parempia kivilajeja kuin graniitit ja granodioriitit (Geologinen toimikunta 1935, Pipping 1966, Keski-Suomen seutukaavaliitto 1989, Nironen 2003 ja Uusitalo 2006). Maaperä on pinnaltaan suurimmaksi osaksi epätasaista pohjamoreenia (Geologinen toimikunta 1930). Monin paikoin moreeni muodostaa pitkänomaisia harjanteita, drumliineja, jotka ovat syntyneet mannerjäätikön sulamisen loppuvaiheessa noin vuotta sitten. Tällöin Viitasaari oli mannerjäätikön kielekevirtojen alla (Ristaniemi 1985). Selvitysalueen poikki menee luode-kaakkosuuntainen pitkittäisharjujakso, joka kulkee Vesannolta Pihtiputaan Iloskankaalle. Harjun maaperä on hiekkaa ja soraa, mutta harjun laiteilla esiintyy silttiä. Savi- ja silttimaita on Viitasaaren kaupungin luodepuolella Taimoniemen seudulla. Kalliomaat keskittyvät alueen keskelle, Laamaskylän ja Valkeiskylän alueille. Laajimmat turvekerrostumat sijoittuvat alueen itäosiin.

11 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 (56) Kuva 2. Alueen kallioperä (Uusitalo 2006). Kuva 3. Alueen maaperä (karttaselite: punainen rasteri = kalliomaa, Vaalean ruskea rasteri = pohjamoreeni, tumman ruskea rasteri = kumpumoreeni, vihreä rasteri = harju, delta, reuna- ja saumamuodostuma, sininen rasteri = meri ja järvikerrostuma (silttiä ja savea) ja harmaa rasteri = turvemaa).

12 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 (56) 4.2 Maisema 4.3 Vesiluonto Pohjavedet Selvitysalue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen, Keski-Suomen järviseutuun. Maasto on korkeussuhteiltaan vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Itään päin mentäessä maanpinnan korkeustaso nousee. Idässä olevat Salmijärvi on tasolla 144,3 m mpy ja Vuorijärvi tasolla 150,8 m mpy, kun Kiminkijärvi on tasolla 100,3 m mpy ja Kymönjärvi 100,5 m mpy. Korkeimmat mäet ovat Hirvivuori (189,7 m mpy), Saunamäki (n. 200 m mpy), Mäkrämäki (n. 205 m mpy) ja Sorvavuori (205,9 m mpy). Alueen maisemarakenteeseen vaikuttavat kallioperän muodot ja ruhjevyöhykkeet. Maaperä vaikuttaa maisemaan selvemmin Toulatkangas Lahnakangas Pirttikangas välisellä pitkittäisharjujaksoalueella. Alueella on runsaasti suorantaisia pikkujärviä ja lampia sekä suomaiden halki virtaavia pikkupuroja. Pienten lampien maisema on usein luonnontilainen. Isommat järvet ovat Suolajärvi, Kymönjärvi, Ristijärvi, Iso-Toulat, Suotajärvi ja Suvantojärvi sekä Isojärvi. Alueen itä- ja länsiosassa ovat tyypillisiä laajat ojitetut suot sekä mäntykankaat. Löytänän ja Koliman välillä metsät ovat pääosin mänty- ja kuusikankaita. Rehevämmät metsätyypit keskittyvät viljelysten lähettyville, mäkien notkoihin, purojen ympäristöön ja rannoille. Alueen asutus on pääasiassa haja-asutusta, mutta huomattava osa asutuksesta keskittyy isompien järvien rannoille (Iso Korpinen ja Löytänä) ja Muikunlahden alueelle, missä maisemaa hallitsevat laajat pellot ja laitumet. Kaava-alueelle sijoittuu kolme vedenhankinnalle kannalta tärkeää pohjavesialuetta: Toulatkangas, Mäntylä ja Sorvajärvi. Säynäisvuoren tärkeä pohjavesi sivuaa kaava-aluetta. Lisäksi alueelle sijoittuu neljä vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta Pirttikangas, Kakkiskangas, Lahnaskangas ja Toulat (taulukko 1, kuva 4). Mäntylän pohjavesialue sijoittuu luode-kaakkosuuntaiselle harjujaksolle, joka kulkee Vesannolta Pihtiputaan Iloskankaalle. Tälle harjujaksolle sijoittuvat myös Toulatkankaan, Toulatin, Lahnakankaan, Kiikkukankaan, Sorvakankaan, Kakkiskankaan ja Pirttikankaan pohjavesialueet. Kumpumäen pohjavesialueella sijaitsee Kumpumäen vesiyhtymän Kumpumäen pohjavedenottamo. Säynäisvuoren pohjavesialue sijoittuu kalliomäelle. Säynäisvuoren lähde (931010), johon Säynäisvuoren vedenottamo on rakennettu, sijaitsee rinteessä. Taulukko 1. Alueen pohjavesialueet Nimi Tunnus Luokka Antoisuus Pinta-ala (ha) Toulatkangas Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Mäntylä Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Sorvajärvi Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Säynäisvuori Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pirttikangas Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Kakkiskangas Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Lahnaskangas Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Toulat Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue

13 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 10 (56) Kuva 4. Pohjavesialueet Pintavedet Selvitysalueen vesistöt kuuluivat Kymijoen vesistöalueen (14) Keiteleen Viitasaaren reitin valumaalueelle (14.4). Kaava-alueen vesistöt sijoittuvat seuraaville 3. jakovaiheen valuma-alueille (kuva 5): - Keski-Keitele alue (14.421) - Heinäjoen valuma-alue (14.426) - Suotajärven valuma-alue (14.427) - Vesijoen valuma-alue (14.428) - Täysiänjoen valuma-alue (14.439) - Kymöjärven - Kärnänjärven alue (14.471) - Suvannonjoen valuma-alue (14.477) - Toulatjoen valuma-alue (14.478) - Ahvenisojan valuma-alue (14.716) - Kukertaisjoen valuma-alue (14.723) - Asinjoen valuma-alue (14.765) Rantayleiskaava-alueella on useita järviä ja lampia, lähes 70 kappaletta. Suurin osa on alle 10 hehtaarin kokoisia pieniä järviä ja lampia. Yli 100 ha järviä on seitsemän (taulukko 2). Suurelta osin vesistöjen veden laatu on eriomainen tai hyvä. Pieni Toulat ja Suvantojärvessä veden laatu on luokassa tyydyttävä.

14 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 11 (56) Kuva jakovaiheen valuma-alueet. Kuva 6. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokitus Viitasaaren kaupungin alueella.

15 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 12 (56) Taulukko 2. Selvitysalueen järvet ja isommat lammet. Kaava-alueeseen kuuluvat yli 2 ha kokoiset järvet ja lammet. Nimi Pinta-ala (ha) Rantaviiva (m) Nimi Pinta-ala (ha) Rantaviiva (m) Suotajärvi 356, Matolampi 9, Suvantojärvi 292, Vuorilampi 8, Salmijärvi/Isojärvi 226, Alimmainen Kotanen 7, Mäntyjärvi 154, Pitkäjärvi 9,6 255 Iso-Toulat 116, Niskajärvi 9, Ristijärvi 112, Alimmainen Töyrijärvi 1 7, Kymönjärvi 106, Vermatlampi 6, Iso-Ahveninen 1 99, Salmijärvi 5,8 428 Kiminkijärvi 99, Huutjärvi 5, Lahnanen 97, Saarilampi 5, Pirttijärvi 87, Iso-Nuottanen 5, Pieni-Toulat 65, Pieni Kalliojärvi 5, Iso-Säynäinen 48, Iso-Kutemainen 4,8 938 Sarpajärvi 48, Iso Suojärvi 4, Vuorijärvi 47, Valkeislampi 4,0 987 Akkua 45, Iso-Valkeinen 3,6 985 Hangaslampi 36, Pieni-Säynäinen 3,3 742 Ruokonen 34, Pieni-Täysiä 3,1 692 Keskimmäinen Töyrijä 34, Hanhijärvi 3,1 998 Hangaslampi 34, Saarilampi 3, Sorvajärvi 30, Pieni Suojärvi 3,1 824 Ylimmäinen Töyrijärvi 26, Kaakkolampi 3,1 866 Pieni Lahnanen 24, Pykäsenlampi 2,9 710 Iso Kalliojärvi 24, Pieni Salmijärvi 2,8 900 Jouhtinen 24, Marjolampi 2,8 673 Hakonen 23, Palolampi 2,8 763 Jouhtinen 19, Matolampi 2,4 640 Sammalislampi 16, Pieni-Kutemainen 2,3 712 Palojärvi 16, Puronlampi 2,3 570 Pitkäjärvi 13, Iso Luotoslampi 2,2 661 Kalliojärvi 13, Iso Mäkrälampi 2,1 712 Ylimmäinen-Kotanen 13, Hirvilampi 2,1 577 Iso-Täysiä 11, Koiralampi 2,1 755 Kotanen 9, Kasvillisuus Metsät Selvitysalue kuuluu eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen ala-alueeseen. Alueella vaihtelevat keskinkertaiset ja karuhkot metsämaat, jotka ovat pääosin tasaikäisiä ja - rakenteisia, yhden puulajin talousmetsiä. Yleisimpiä ovat mustikkatyypin tuoreet kuusikankaat ja puolukkatyypin kuivahkot mäntykankaat. Kallioselänteillä ja kallioisilla rannoilla vallitsevat kanervatyypin kuivat kankaat. Samoin harjujaksolla kasvillisuus on laajasti kanervatyypin mäntykangasta. Rantakallioiden lajisto ei juuri eroa

16 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 13 (56) Suot Vesi- ja rantakasvillisuus Perinne- ja kulttuurikasvillisuus ympäröivästä metsäkasvillisuudesta. Kanerva ja puolukka muodostavat yhtenäisiä kasvustoja, niukemmin kasvaa mm. variksenmarjaa ja mustikkaa. Paikoin kallioita peittävät poronjäkäläkasvustot. Lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus metsämaasta on vähäinen. Lehtomaisia kankaita ja lehtoja esiintyy harvakseltaan mm. notkopaikoissa. jokien ja purojen ympäristössä. Lehtomaiset kankaat ovat käenkaali-mustikkatyypin kankaita. Puustossa kuusi on usein vallitsevana, seassa kasvaa myös koivua ja muita lehtipuita. Lehdot ovat pienialaisia ja lehti- tai kuusipuuvaltaisia. Lehtojen kasvillisuus vaihtelee käenkaali-oravanmarjatyypin tuoreista lehdoista rehevämpiin käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoihin ja saniaislehtoihin. Suot ovat lähinnä mäkien väliin ja painanteisiin syntyneitä räme- ja keskiravinteisia korpisoita sekä ranta-alueiden luhtia. Suot on suurelta osin ojitettu. Rämeet ovat pääsääntöisesti isovarpurämeitä, jonkin verran esiintyy tupasvilla-rämeitä. Muita rämetyyppejä on selvästi vähemmän. Korpia esiintyy pääsääntöisesti tuoreiden ja lehtomaisen kangasmetsien soistumina. Ruoho- ja heinäkorpia on hyvin niukasti. Nevat ovat pääsäänöisesti karuja suursaranevoja, jotka sijoittuvat muutamien järvien ja lampien rannoille mm. Rimpi, Vuorijärvi, Heteen, Saarilammen ja Heinä-Suvannon rannoilla. Alueella on myös lyhytkorsinevoja. Saranevat ovat kasvistollisesti samantyyppisiä kuin saraluhdat, mutta laajempia suokokonaisuuksia. Yleisin ranta-alueiden suotyyppi on luhta. Rantaluhtia esiintyy etenkin lahtien alavissa päissä ja alavilla rannoilla. Alueen yleisin luhtatyyppi on saraluhta, jota paikoin reunustaa vaihteleva pajuluhta. Pienten lampien rannat ovat usein umpeen kasvavia ja nevakasvillisuudessa luhtalajit ovat yleisiä. Viitasaaren suurjärvet kuuluvat kasvitieteellisessä järviluokituksessa karuun järviruokotyyppiin, johon luetaan kuuluvaksi valtaosa maamme suurjärvistä. Laajemmat järviruokokasvustot esiintyvät etupäässä isompien järvien lahdissa ja lahdenpohjukoissa. Muutamilla järvillä ovat tyypillisiä järvikortteen muodostamat kasvustot (esim. Heinä- Suvannolla). Alueen itäosissa myös isompien järvien vesi- ja rantakasvillisuus on karua. Myös pienten lampien ja järvien ranta- ja vesikasvillisuus on pääsääntöisesti niukkaa ja usein rantaa kiertää nevareunus. Rannat ovat kallio-, kivikko- ja moreenirantoja sekä rantaluhtia. Pääosin maaranta on kapea. Rantakasvillisuuteen kuuluvat mm. pullosara, jouhisara, järvikorte, rentukka, kurjenjalka ja kastikat. Järvikorte- ja pullosaravyöhykkeiden edustalla on lahdissa ja matalilla rannoilla järviruokokasvusto. Kelluslehtisistä tavallisimpia ovat ulpukat, pohjanlumme ja uistinvita. Tavanomaista kulttuurikasvillisuutta edustavat mm. pihat, laidunnurmet, metsälaitumet ja entiset pellot. Ranta-alueille ei sijoitu arvokkaaksi luokiteltuja perinnemaisemakohteita (Herttaympäristötietojärjestelmä 2008, Kivelä 2000).

17 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 14 (56) 4.5 Eläimistö Nisäkkäät Linnusto Viitasaaren nisäkäslajisto on Keski-Suomelle tyypillinen. Alueelta eläimistöön kuuluvat mm. karhu, hirvi, metsäkauris, metsäjänis, orava ja kettu. Suurpedoista Pitkäjärvenkalliot-Holmanrinne (Pitkäjärvi) alueella elää ilves. Majava elää mm. Salmijärven alueella. Myös liito-orava kuuluu selvitysalueen eläimistöön. Laji kuuluu Iso-Toulatin, Pieni- Toulatin, Kaijanjärven, Kiminkijärven, Pukarajärven, Sorvajärven ja Lahnasen alueen eläimistöön. Selvitysaluetta luonnehtivat matalat, ruskeavetiset, paikoin rehevät vesistöt. Järven rehevät lahden pohjukat ovat vesilintujen suosimia ruokailu-, suoja- ja pesäpaikkoja. Vesi- ja rantalinnuston näkyvimmät linnut ovat kalalokit, telkkä ja laulujoutsen. Reheviä elinympäristöjä suosivista lajeista selvitysalueen lahdissa tavattiin mm. pikkulokki ja silkkiuikku. Linnustollisesti arvokkain kohde on Heinä-Suvanto. Pesimälajisto on selvitysalueella monipuolinen. Lintuatlaskartoituksessa pesimälajeja on Mäntylän ruudulta (699:345) tavattu lähes 105 lajia ( Mäntylän ruutu sijoittuu kokonaisuudessaan selvitysalueelle. Linnustohavainnot on jaettu kahteen ryhmään: vesi- ja rantalinnusto sekä muut lajit. Kaavoituksella on todennäköisesti selvä vaikutus vesi- ja rantalinnustoon. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien pesimäpaikat/reviirit /esiintymispaikat on esitetty viranomaisraportin liitekartassa 1. Vesi- ja rantalinnusto Kuikka on karujen selkävesien tyypillisimpiä vesilintuja. Laji kuuluu mm. Iso-Säynäisen, Sammalislammen, Mäntyjärven, Ruokosen, Suotajärven ja Palojärven linnustoon. Kaakkurin tunnettuja pesimälampia on selvitysalueella kahdeksan. Lisäksi lajista on tehty havaintoja kolmelta lammelta. Laulujoutsen pesii rauhallisissa lahdissa ja pienissä niemissä. Laulujoutsen pesii Iso-Kutemaisella, Hangaslampella, Pieni-Lahnasella, Pitkäjärvellä ja Pieni Kalliojärvellä sekä mahdollisesti Palojärvellä, Pieni-Säyniäisellä sekä Sarpajärvellä. Lisäksi pesimättömiä, kierteleviä yksilöitä ja kihlapareja havaittiin eri puolilta selvitysaluetta. Selvitysalueen yleisimpiä sorsalintuja ovat telkkä, sinisorsa ja tavi. Telkkä on maamme kolmanneksi yleisin vesilintu ja se viihtyy monenlaisilla järvillä. Laji pesii useimpien pienten lampien ja järvien pesimälinnustoon. Tavi on maamme yleisin vesilintu, joka pesii myös vaatimattomissa kosteikoissa. Sinisorsa on tavin ohella runsain maassamme pesivistä vesilinnuista. Lajin runsaus vaihtelee alueittain vallitsevien elinympäristöjen mukaan. Lajista tehtiin havaintoja Pieni- Kutemaiselta ja Pitkäjärveltä. Selvitysalueen lokkilinnustoon kuuluvat kalalokki, naurulokki, pikkulokki ja kalatiira. Kalalokki on karujen järvien peruslintu, joka pesii tyypillisesti yksittäispareina lähellä rantaviivaa olevalla kivellä. Laji kuuluu koko selvitysalueen pesimälinnustoon. Naurulokki havaittiin Pieni-Täysiällä ja Iso- Toulatilla. Pikkulokki kuuluu Iso-Säyniäisen pesimälinnustoon. Järvellä havaittiin ruokailevia yksilöitä (16 y). Kalatiira pesii harvakseltaan eri puolilla selvitysalueella (mm. Suotajärvi ja Kiminkijärvi). Havaitut parit olivat yksittäisiä. Kannanarviointia vaikeuttaa lintujen liikkuminen laajalti eri vesialueilla. Rantasipi on karujen järvenrantojen tavallinen kahlaaja. Tiheät järviruovikot mm. Pieni- Kutemaisella ovat ruokokerttusen elinympäristöä.

18 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 15 (56) Muut eläimet Muut lajit Rantasipin lisäksi selvitysalueella tyypillisesti pesivä kahlaaja on metsäviklo. Kuovi ja töyhtöhyyppä pesivät pääosin pelloilla. Peltolinnustoon kuuluu myös ruisrääkkä, joka havaittiin Iso-Toulatin rantapelloilla. Kurki pesii Alimmaisen-Kotasen seudulla ja Lauduskankaan suolla. Metsälinnusto on kangasmetsille tavanomaista lajistoa. Lajistoon kuuluvat mm. peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punakylkirastas, räkättirastas, kirjosieppo, talitiainen ja punatulkku. Muuta havaittua lajistoa mm. korppi, närhi ja käpytikka. Rantakivikoilla tyypillinen laji on västäräkki. Petolinnuista alueella pesivät olemassa olevan tiedon mukaan hiirihaukka, mehiläishaukka, ruskosuohaukka, kalasääksi, kanahaukka, viirupöllö ja huuhkaja. Metsäkanalinnuista alueella tavattiin pyy, teeri ja metso. Huomionarvoisia lajeja ovat lisäksi palokärki ja pensastasku. Selvityksessä ei inventoitu selkärangattomia eläinlajeja. Ympäristöhallinnon Eliölajittietojärjestelmän ( ) mukaan Heinä-Suvanto on uhanalaisten idänkukkajäärän ja haapajäärän elinympäristöä. Myllyjoki on harvinaisen koskikorentoihin kuuluvan vähäkirjokorrin elinympäristöä. Linnusto- ja liito-orava selvityksen yhteydessä havaittiin Lummelampikorentoja (EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a)- laji) Pylkkäsenlammella ja Puronlammella. Hyönteisten kannalta olennaisimmat elinympäristöt ovat vanhat metsät, lehdot, lehtimetsät, suot ja niityt. Järvien suojaisat lahdet ja sisälammet ovat vesiympäristön hyönteisten (mm. sudenkorennot) merkittäviä lisääntymis- ja elinalueita (mm. Vermatlammen rantasuot). Linnusto- ja liito-oravaselvityksen ohella havaittiin viitasammakkoesiintymä (EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) - laji) Pieni-Täysiällä. 5 LUONTO- JA LINTUDIREKTIIVILAJIT 5.1 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Ilves (Lynx lynx) Liito-orava (Pteromys volans) Ilves viihtyy parhaiten syrjäisillä metsäalueilla, mutta se on sopeutunut elämään myös ihmisasutuksen lähettyvillä. Ilveksen reviiri on suuruudeltaan km 2. Uroksen reviiri on suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Laji elää mm. Pitkäjärvenkalliot-Holmanrinne (Pitkäjärvi) alueella ja Kalliojärven seudulla (voi olla samaa reviiriä). Keski-Suomessa arvioidaan olevan ilvestä. to Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Lisääntymisalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat, mikäli kolopuita on tarjolla. Lajin tiedossa olevia elinalueita on Säynäisvuoren jyrkänteenalusmetsissä (Karoliinanportaat), Heinä-Suvannon Natura-alueella, Amerikanvuorella, Kymönkosken rantametsässä ja Sorvapuron metsissä (Variola, Sorvajärvi) (Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä ). Maastokartoituksessa 2008 liito-oravan elinalueita löydettiin Kiminkijärven Valkamasta. Liito-oravaselvityksessä 2013 todettiin laji seuraavilta kohteilta: Kivipuron liito-oravan elinalue, Kuikkalahden liito-oravan elinalue, Lähteenmäen liito-oravan elinalue, Pässinniemen liito-oravan elinalue, Savelan liito-oravan elinalue ja Syväpuron liito-oravan elinalue. Lisäksi Valkaman liitooravan elinalue tarkistettiin.

19 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 16 (56) Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) Viitasammakko (Rana arvalis) Lummelampikorentoja elää soilla, lammilla ja pienillä, rehevillä järvillä. Laji on yleisin Etelä- Suomessa. Lajin päälevinneisyysalueen pohjoisraja on linjalla Äänekoski - Kitee, pohjoisin havainto on kuitenkin Oulujärven pohjoispuolelta. Laji on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Lajia havaittiin linnusto- ja liito-oravaselvityksen yhteydessä Pylkkäsenlammella ja Puronlammella. Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maamme alueella. Pohjoisin havainto on Ivalosta. Viitasammakko viihtyy kosteilla niityillä, viidoilla, kedoilla, kosteissa metsissä, soilla ja puutarhoissa. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Se kutee monesti samoissa vesissä kuin tavallinen sammakko, mutta se ei kude helposti kuivuviin ojiin ja mataliin vesiin. Selvitysalueella merkittävin lajin esiintymä on Heinä-Suvannon Natura-alueella, missä on sopivaa kuturantaa laajasti. Lajin kutuääniä havaittiin keväällä 2013 useasta kohtaa (Kärkkäinen. J. suullinen tiedonanto 2013). Laji lisääntyi myös Pieni-Täysiän rannalla. Kuva 7. Heinä-Suvannon Natura-alueella on viitasammakolle sopivaa kutualuetta laajasti. Kutu tapahtui mm. lintutornin vieressä. 5.2 Lintudirektiivilajit Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurit pesivät syrjäisillä lammilla ja pikkujärvillä, joiden koko jää yleensä alle 30 ha. Pesimälampi voi olla hyvinkin pieni. Metsärantaisen lammen on oltava vähintään 1-2 ha kokoinen. Kaakkurit käyvät ruokailemassa lähialueen suuremmissa vesissä. Kaakkuri on arka lintu, joten pesät voivat helposti tuhoutua häirinnän takia. Viimeaikaisen vähenemisen tärkeimmät syyt lienevät pesäpaikkojen tuhoutuminen metsä- ja suo-ojituksissa sekä haudonta-aikainen häirintä. Kaakkurilla on kaava-alueella useita pesimälampia ja muutamia pesintään soveltuvia lampia kaakkurialueiden läheisyydessä, joissa ei linnustoselvityksen yhteydessä havaittu lajia. Asumattomat sopivat lammet ovat kuitenkin tärkeitä lajin pitkän aikavälin kannankehityksen kannalta.

20 FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Luonto- ja maisemaselvitys 17 (56) Kalasääski (Pandion haliaetus) Huuhkaja (Bubo bubo) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Kalasääski pesii harvalukuisena koko Suomessa rauhallisilla metsä- ja suoalueilla, usein kilometrien päässä saalistusvesiltä. Vain pieni osa pareista pesii rannoilla ja pikkusaarissa. Pesäpaikan valinnan ratkaisevat paikan rauhallisuus, sopivan pesäpuun löytyminen ja vesistöjen läheisyys. Pesät sijaitsevat vanhan, tasalatvaisen männyn latvassa. Monilla kalasääskipareilla on 2-3 pesää (vaihtopesät). Lajin pesäpaikkoja on selvitysalueella muutamia. Huuhkajan pesän löytää yleensä kalliojyrkänteeltä, valoisalta mäntykankaalta ja hakkuuaukealta. Laji pesimäkanta on tihein Etelä- ja Lounais-Suomessa. Lapissa huuhkaja on melko harvalukuinen. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan noin paria. Huuhkajalla on selvitysalueella kaksi pesäpaikkaa (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2012). Suomessa mehiläishaukan levinneisyys painottuu maan etelä- ja keskiosaan ja laji viihtyy rehevissä ja varttuneissa havu- ja sekametsissä. Laji pesii Heinä-Suvanto Hetejärvi Natura-alueella tai sen lähialueella (Jokela 2009) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Viirupöllö (Strix uralensis) Kalatiira (Sterna hirundo) Kuikka (Gavia arctica) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Lajin levinneisyys ulottuu rannikolla Suomenlahdelta Perämeren pohjukkaan ja sisämaassa aina Kainuun rajoille. Ruskosuohaukka hyväksyy pesäpaikakseen vain tiheimmät ja laajimmat, vedessä kasvavat järviruovikot. Suomen pesivä kanta on noin 320 paria. Laji on tavattu Mustaniemen ympäristössä (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2012). Viirupöllö on yleisin etelä- ja keskiosissa maata. Viirupöllö viihtyy etupäässä vanhoissa havu- ja sekametsissä, mutta laji voi pesiä asutuksen läheisyydessä. Pesäpaikkana voi olla luonnonkolo, vanha petolinnun pesä tai pönttö. Suomessa pesii noin paria. Laji on pesinyt mm. Heinä- Suvanto Hetejärvi Natura-alueen, Mikon-Korven ja Sikasuon ympäristössä (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2012). Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Kalatiira pesii harvakseltaan koko selvitysalueella. Linnustoselvityksessä laji havaittiin Kotasella, Pieni- Kutemaisella sekä Ylimmäinen-Kotasella. Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttamaa lisääntynyttä häirintää. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimäympäristöinä rauhallisia ja karuja järviä. Kuikka pesii Mäntyjärven Karvaluodolla, Vuorijärven pohjoispään luodolla ja Suotajärven Talassaaressa. Ruokailevia yksilöitä havaittiin Palojärvellä (3). Lisäksi laji havaittiin Ruokosella (1), Sammalislammella (1), Isolla Säynäisellä (1) ja Ylimmäisellä Töyrijärvellä (1). Laulujoutsen on nykyisin koko Suomen pesimälintu, joka kelpuuttaa syrjäisten suojärvien lisäksi elinpaikoikseen myös viljelyseutujen rehevät lintujärvet ja suorantaiset metsäjärvet. Parhaiten laji viihtyy matalilla kortteikkorannoilla. Joutsen on pitkäikäinen lintu, joka alkaa pesiä vasta 4-6 vuotiaana. Noin 1/3 joutsenkannasta pesii vuosittain. Valtaosa pesimättömistä pareista on nuoria.