jälkeen 70 % Helsingin pitäjän 1946 Malmin alue liitettiin Helsingin pitäjästä Helsinkiin

Transkriptio

1 Sisällys Jukka Nevala ja Jouko Siirilä Tekstin toimitus Riitta Kettunen ja Anna Äystö Julkaisija Hämeenkylän seurakunta Aurinko Kustannus Isbn Bookwell Porvoo 2012 Vanha pukeutuu uuteen 8 Lähetyssihteeriksi perustettavaan seurakuntaan 18 Jumalan juoksupoikana 23 Matka kohti seurakuntayhteyttä 26 Seurakunta on ollut kuin toinen koti 30 Ystävyysseurakuntien auttaminen on myös lähetystyötä 33 Vapaaehtoistyössä monipuolisesti 1950-luvun lopulta asti 37 Hämeenkylän kartanoon puoli vuosisataa sitten 41 Varhaisnuorisotyöhön heti eläkkeelle päästyä 46 Nuori opettaja palaa kesäisin seurakunnan leireille 50 Erkka on aattohartauksien ensimmäinen Jeesus-lapsi 54 Luottamusnaisena seurakuntaa ja kirkkoa puuhattaessa 57 Koukussa Yhteisvastuukeräykseen jo 30 vuotta 60 Keski-Euroopan oopperalavoilta Hämeenkylään 64 Kitaran ja bofferin taitaja heittäytyy tarvittaessa Röllin rooliin 67 Raamattupiirin kautta luterilaiseen seurakuntaan 70 Maallikkojen vastuunkanto Rantasalon johtoajatuksena 73 Lasten parissa päivätyössä ja seurakunnassa 78 Kaksitoista vuotta seurakuntienkiinteistöjen ylipäällikkönä 82 Uusi kirkko oli valtava elämys luottamusaktiiville 86 Seniorien tukiryhmä maallikkodiakoniaa Hämeenkylässä 89 Lennonjohtaja johtaa nyt Kyläseppoja Askistosta käsin 92 Vanhan ajan vahtimestari ei laskenut työtunteja 95 Liisa Varonen rukoilee ja tekee lähetystyötä 99 Pankkiryhmästä mallia seurakuntayhteistyöhön 102 Hämeenkylän seurakunnan luottamushenkilöt ja henkilöstö 109

2 Viim l Helsingin pitäjän seurakunta 1494 Nykyinen Helsingin pitäjän kirkko 1600-l Helsingin pitäjästä siirrettiin alueita ympäryskunnille ja kaupungeille 1946 Malmin alue liitettiin Helsingin pitäjästä Helsinkiin 1953 Malmin alueelle omat suomen- ja ruotsinkieliset seurakunnat. Tämän jälkeen 70 % Helsingin pitäjän seurakuntalaisista suomenkielisiä Korson alue liitettiin Helsingin pitäjään 1956 Helsingin pitäjän seurakunnan jako suomen- ja ruotsinkielisiin seurakuntiin 1963 Helsingin pitäjän seurakunnassa jäsentä. Seurakunnan jakamista aletaan suunnitella Helsingin pitäjän seurakunnan jako Helsingin pitäjän, Korson ja Vantaan (myöh. Vantaankoski) seurakuntiin 1966 Ensimmäinen Hämeenkylän kirkko valmistui 1985 Vantaankosken seurakunnasta itsenäistyi Hämeenkylän seurakunta ja Tikkurilan seurakunnasta Rekolan ja Hakunilan seurakunnat. 6 Kuninkaan tiellä Kuninkaan tiellä Hämeenkylän toisen, nykyisen kirkon vihkiminen neljäntenä adventtisunnuntaina. Tiedot kirjasta Helsingin pitäjä 2009 Helsinge. Vantaan-Seura-Vandasällskapet ry. WS Bookwell Oy. Porvoo 2008.

3 Vanha pukeutuu uuteen Seurakuntalaiset tekivät kauaskantoisen päätöksen, kun he päättivät perustaa Hämeenkylän seurakunnan. Alueen asukkaat kokivat, että Vantaan läntisin kulma kotiseutu tarvitsi oman itsenäisen seurakunnan palvelemaan heitä. Seurakunnan perusta on laskettu alueella tehdylle vuosisataiselle työlle ja rukouksille. Ei tarvinnut lähteä tyhjästä vaan saatiin käydä ennalta valmistettuja teitä Jumalan huolenpidossa ja johdatuksessa. Oli ilon hetki, kun Hämeenkylän seurakunta vuonna 1985 perustettiin. Monien mutkien ja pitkien kokousten jälkeen tuli itsenäisen seurakunnan rakentamisen aika. Valtioneuvosto antoi luvan uuden seurakunnan perustamiseen Vantaalle yhdessä Hakunilan ja Rekolan seurakuntien kanssa. Seurakunnan hallinnon järjestäminen aloitettiin alusta. Kirkkoherranviraston ensimmäiset puhelut soitettiin Pähkinärinteen puhelinkioskista. Uuden seurakunnan työtä ja hallintoa olivat syyskaudella järjestämässä vt. kirkkoherra Jaakko Simojoki ja vt. kappalainen Tapio Rahkonen. Jo keväällä seurakunta valitsi ensimmäiseksi kirkkoherrakseen Jaakko Rantasalon ja kappalaisekseen Jukka Nevalan. 8 Kuninkaan tiellä Kuninkaan tiellä 9

4 Onneksi uudella Hämeenkylän seurakunnalla oli alueellaan jo kirkko, joka oli vihitty piispa Lauhan toimesta. Pienen ja kodikkaan kirkon jumalanpalvelukset pidettiin rakennuksen yläsalissa. Seurakuntalaisten määrä kasvoi Rajatorpan, Pähkinärinteen ja Variston alueiden rakentamisen myötä; sen seurauksena kirkosta tuli auttamattomasti ahdas. Hämeenkylään haluttiin suunnitella vanhan kirkon laajennus. Kotikirkossamme toteutuukin vertauskuvallisesti raamatullinen ajatus siitä, kuinka meidän tulee päivittäin tehdä parannus ja pukeutua Kristukseen. Samalla toteutuksessa huomioitiin tärkeät ympäristöarvot ja kierrätys, kun vanha kirkkorakennus tuli osaksi uutta kirkkoa. Entisestä kirkkosalista siirrettiin ainoastaan kuparinen alttariristi, joka sijoitettiin uuden kirkon eteisaulaan, sekä kyläseppä Sauli Pajukosken takoma lähetyskynttelikkö, johon kirkkoon tulija voi sytyttää kynttilän ja osallistua Kristuksen valon viemiseen kaikkeen maailmaan. Kaikessa rakentamisessa meillä Hämeenkylän seurakuntalaisilla on ollut onni saada mukaan taitavia ja vaikutusvaltaisia luottamushenkilöitä, aktiivisia seurakuntalaisia ja työhönsä sitoutuneita työntekijöitä. Ennen uuden kirkon valmistumista suuret seurakunnalliset juhlat pidettiin Helsingin Pitäjän kirkossa sekä Kaivokselan kirkossa, jolloin konfirmaatioissa ja virkaanasettajaisissa riitti tilaa myös juhlaväelle. Seurakunta koostui pääosin nuorista perheistä, siksi kodeissa vietettiin usein pyhiä kastehetkiä. Lapsia osallistui runsaasti päiväkerhoihin, pyhäkouluihin ja nuorten leireille. Toiminnan painopiste oli ja on edelleen lapsija nuorisotyössä. Uuden kirkon sai toteuttaa arkkitehtitoimisto Jokela & Kareoja. Taidetta kirkkoon loivat Katri Haahti kirkkotekstiilein, Silja Rantanen maalauksin ja Martti Aiha veistoksin. Arkkitehtuuri ja taide suunniteltiin alusta asti tukemaan kirkon kokonaisuutta ja muotokieltä. Hieman myöhemmin Terttu Lemström loi kirkon alttariseinälle enkelihahmotaideteokset. Kirkkomaalla sijaitsevat Jorma Lehtoselta 2000-luvulla tilatut veistokset ja muualle siunattujen muistomerkki. Hämeenkylän kirkkoa kutsutaankin syystä taidekirkoksi. Kirkkosalin taide nousee hiljaisen viikon tapahtumista. Omalla herkällä tavallaan koko kirkko ohjaa pyhälle paikalle saapuneen ajatukset hiljaisen viikon kautta pääsiäiseen, Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan. Muistan, kun kirkon pienoismalli aikanaan esiteltiin seurakuntaneuvostolle. Seurasi pitkä keskustelu. Valtuutettu Eila Kauppinen Hämevaarasta pyysi puheenvuoron ja kiinnitti huomion kirkon ristiin, joka oli pienoismallissa sijoitettu kirkon seinään kiinni. Hän toivoi, että tyhjä risti uskomme tärkein merkki näkyisi kauas: sen paikka olisi kirkon harjalla tai kellotapulin päällä. Toive otettiin huomioon. Tänään risti nousee näkyvästi kirkossamme kohti taivasta. Risti julistaa meille, kuinka taivas on avoinna Kristuksen tähden. Meillä on etuoikeus jättää taakkamme ja syyllisyytemme ristille ja näin elää armosta. Peruskiven muuraamisen aikaan Hämeenkylän seurakunnassa oli jäsentä. Urakoitsijana toimi rakennusliike H. L. Backlund Oy. Rakennustyön jälkeen Hämeenkylän uusi kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon vihki Helsingin hiippakunnan uusi piispa Eero Huovinen neljäntenä adventtina vuonna Kuninkaan tiellä Kuninkaan tiellä 11

5 Kun juhlaväki oli kokoontunut juhlapöytään, katseli nyt edesmennyt rovasti Erkki Sovijärvi kirkkosalia miettivästi ja sanoi humoristisesti vierustovereilleen: Niinhän tämä sali on kuin rautatieaseman odotussali. Siinä hän osui oikeaan. Sillä koko kristillisessä uskossa on oikeastaan kyse odottamisesta. Seurakunta, kirkon kaunistus, kokoontuu joka pyhä yhteiseen jumalanpalvelukseen odottamaan elämäänsä jotain kuka muutosta, kuka käännettä parempaan. Odottaminen on luterilaisen uskomme keskeinen ulottuvuus. Se on vastakulttuuri tälle ajalle, jossa kaikki pitäisi saada nyt heti. Elämä opettaa meitä odottamaan Jumalan suuria tekoja. Kun käymme Hämeenkylän kirkon korkeasta portista sisään, saamme kokea häivähdyksen siitä, kuinka yhteinen uskomme kerran vaihtuu näkemiseen ylösnousemuksessa. Seurakuntayhteys on syvimmiltään yhteyttä ylösnousseeseen Vapahtajaan. Hän on läsnä seurakuntansa keskellä lohduttaen ja kantaen sanallaan ja sakramenteillaan. Kun polvistumme pyhälle ehtoolliselle Hämeenkylän kirkon alttarilla tai kun kasteessa meidät siirretään Jumalan perheväkeen ja valoon, Vapahtaja koskettaa meitä. Tuntui meistä miltä tahansa, me olemme sitä kristittyjen pyhää saattoa, joka sukupolvi toisensa jälkeen tekee yhdessä matkaa kohti luvattua maata taivaan valtakuntaa. Ehkäpä juuri siksi kirkon alttariseinässä on Jeesuksen sanat ristillä: Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni. Saamme jättää kaiken, koko elämämme Korkeimman käsiin. Hämeenkylän kirkossa kokoontuvat monet nuorten- ja lastenkerhot sekä aikuisten pienryhmät. Partiolaiset kokoontuvat omassa tilassaan, ja lukuisat perhejuhlat saavat kodikkaat puitteet Hämeenkylän kirkossa. Lukemattomat ovat 12 Kuninkaan tiellä Kuninkaan tiellä 13

6 ne lapset, jotka ovat kirkossamme kastettu, parit, jotka ovat vihityt avioliittoon sekä seurakuntalaiset, jotka on siunattu ajasta iankaikkisuuteen. Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy:n rakentamat urut ovat soineet mahtavasti. Musiikki on koonnut seurakuntalaisia laulamaan ja kuulemaan iloa ja lohdutusta. Hämeenkylän seurakunnan ensimmäinen kanttori Martti Lipasti loi pohjaa musiikkityölle Hämeenkylän kirkossa. Hän oli mukana toteuttamassa myös kaunissointisia urkuja. Koko kirkkosali on tullut kuuluisaksi hyvästä akustiikastaan ja soinnistaan. Siksipä kirkossamme on äänitetty useita levyjä, ja seurakunta on saanut kuunnella monia kuoro- ja passioteoksia. Monissa tilaisuuksissa, etenkin konfirmaatiojumalanpalveluksissa, on paikalla juhlaväkeä kaikkialta maastamme ja myös maan rajojen ulkopuolelta. Lisäksi matkailijoita tulee varta vasten tutustumaan kirkkoon. Kerran eräs matkailija kiersi kirkkosalia kauan, tutki taidetta ja esitteitä sekä otti valokuvia. Lopuksi, osoittaen kirkon ristiä, hän sanoi ovella sanat: Tämä on todella Jumalan huone. Toivomme ja rukoilemme, että yhä useammalle vantaalaiselle ovi aukenee käydä sisään Jumalan huoneeseen. Siihen tämä Hämeenkylän kirkon juhlakirja antaa hyvän syyn. Juhlavuotena 2012, kun kirkko täyttää 20 vuotta, on hyvä mahdollisuus löytää kotiseudun kirkko ja seurakunta omaan elämäänsä. Kiitämme Taivaan Isää ja muistamme juhlakirjan muodossa lämmöllä heitä, jotka tekivät Hämeenkylän seurakunnan perustamisen, kirkon rakentamisen ja yhteisen työn mahdolliseksi. Tämä juhlakirja kertoo elämästä, jota saamme elää seurakuntayhteydessä. Kirjassa haastatellut seurakuntalaiset kertovat, miten he ovat olleet Jumalan johdatuksessa ja kuinka kotiseutumme maamerkki, Hämeenkylän kirkko, on tärkeä osa vantaalaista elämää. Kiitän Hämeenkylän seurakuntaneuvostoa ja juhlakirjatyöryhmää, jotka mahdollistivat kirjan teon. Samalla kiitän Hämeenkylän seurakuntalaista vuosien takaa, toimittaja Jouko Siirilää haastatteluista ja asiantuntemuksesta kirjaa koottaessa ja toimitettaessa. Kiitän myös Aurinko Kustannusta kirjan kustantamisesta. Hämeenkylän kirkon juhlakirja kertoo elämästä Kuninkaantien varrella ja ennen kaikkea rakkaudesta kotiseutuumme. Maamme yksi vanhimmista valtateistä yhdisti alkuaan Turun ja Viipurin kaupungit. Jo keskiajalla kuninkaan ratsulähetit, postimiehet, munkit ja kauppiaat tekivät matkaa tiellä ja veivät tärkeitä viestejä eteenpäin. Kristityt ovat vanhan sanonnan mukaan tien vaeltajia. Evankeliumin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta siirtyy nykyäänkin kirkon työnäkynä maiden ja merien taa. Saamme heikkoina ja vajavaisina tehdä työtä Kuninkaantiellä Vantaalla sen Herran ja Kuninkaan, joka on meidät pyhässä kasteessa kutsunut nimeltä omakseen. Olemme armon asialla. Hämeenkylän kirkossa Jukka Nevala Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Lääninrovasti 14 Kuninkaan tiellä Kuninkaan tiellä 15