Suruja ja iloja. Susanna ja Ville Melasen lähettikirje 5/2013

Transkriptio

1 Susanna ja Ville Melasen lähettikirje 5/ (Ville) (Susanna) Skype: siperia Suruja ja iloja Lahti , Kuva: Mikko Tervo Suuri suru Kuluva vuosi on tuonut mukanaan paljon erilaisia suruviestejä. Uskonystäviä on kuollut Lahdesta ja Kangasniemeltä. Vanhoja tuttuja myös Perhosta. Evankeliumiyhdistyksen vaikuttajien piirissä on niin ikään tullut kotiinkutsuja. Henkilökohtaisesti rankin saamani suruviesti kohtasi minut satojen kilometrien päässä Krasnojarskista vankileirin pimeässä illassa. Kyseisellä paikkakunnalla kännykkäni ei toimi ollenkaan, mutta Yrjö Niemen puhelimeen tuli soittopyyntö siskolleni Minnalle. Saatuani Yrjön kännykän kautta yhteyden siskooni kuulin lähes 90-vuotiaan mummoni siirtymisestä ajasta iankaikkisuuteen noin vuorokausi aikaisemmin. Ei tarvinnut sinä yönä paljon nukkua. Tuolloin ja sen jälkeenkin olen monesti miettinyt kutsumuksen hintaa. Reilun kuukauden aikana olen joutunut kokemaan, että todellisia sielunhoitajia on erittäin vähän. Uskovan ihmisen kuolema ei ole lopullinen tappio, mutta määräaikainen menetys joka tapauksessa. Vanhan ihmisen kuolema ei ole suuri yllätys eikä mitään tavatonta. Mutta sen kertominen surevalle ei lohduta eikä auta millään tavoin. Hengellisesti toista ihmistä on parasta auttaa kuuntelemalla ja rukoilemalla. Raamatun lupaukset ovat tuoneet paljon lohdutusta. Jumala on lohdutuksen lähde ja paras apumme kaikissa elämäntilanteissa. Vanhan ihmisen kuolemaa ei voi verrata pienen lapsen tai nuoren ihmisen kuolemaan. Mutta jokainen ihminen on oma persoonansa ja jokaisen menetyksen myötä katoaa jotakin. Kaikki isovanhemmat ovat olleet minulle läheisiä ja yksi heistä - Väinö-pappa - on vielä onneksi elossa. Mutta Elma-mummon kanssa olin yli 36 vuoden aikana eniten tekemisissä. Oli paljon yhteistä. Ymmärrän sen, että moni ei ymmärrä suruni syvyyttä. Ainoana todellisena lohtuna on se, että minulla on jälleennäkemisen toivo. Me tapaamme kerran taivaan kirkkaudessa mummon ja muiden Herrassa poisnukkuneiden kanssa. Kuinka ikävää olisikaan olla

2 sureva ateisti! Ei mitään toivoa, ei mitään valoa. Risti on jumalattomalle kuoleman, elämän päättymisen merkki, mutta meille kristityille se on merkki syntien sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Se on voiton merkki. Kristus elää ja me, kastetut ja uskovat, saamme elää Hänen kanssaan aina ja iankaikkisesti. Karatusan kirkko Karatusan kirkon rakentaminen on edennyt hyvin. Ensimmäinen etappi on silausta vaille valmis ja pian vietämme pientä juhlaa sen kunniaksi. Venäjällä juhlia riittää, mutta tällaiset kirkolliset juhlat tarjoavat hyvän mahdollisuuden julistaa evankeliumia eli edistää oikeaa asiaa. Paljon on vielä urakkaa edessä. Suomessa Kansanlähetys kerää kannatusta Karatusan kirkkohankkeeseen. Muistakaa Karatusaa rukouksin ja taloudellisesti mahdollisuuksien mukaan. Tällä hetkellä näen rovastina tämän kirkkohankkeen rovastikuntamme kannalta keskeisimpänä. Omskissa meillä on toiveena saada valtiolta entinen kirkko miliisimuseoksi muutettu rakennus takaisin. Vaikka valtio on luvannut antaa rakennuksen Inkerin kirkolle, prosessi etenee hitaasti ja välillä ei tunnu etenevän ollenkaan. Tapahtukoon Jumalan hyvä tahto tässäkin asiassa. Yrjö Niemen 20-vuotiskiertue Vietimme lokakuussa Krasnojarskin kaupungissa ja vankilapaikkakunnilla Yrjö Niemen Siperiassa palvelemisen 20-vuotisjuhlaa. Pääjuhla järjestettiin urkusalissa, joka suomeksi olisi ehkä sopivampi kääntää konserttisaliksi. Kyseinen rakennus on toiminut aikoinaan kirkkona ja roomalais-katolilaiset kokoontuvat sinne messuun nykyäänkin. Saimme katolilaisilta ja tilaa hallinnoivilta filharmonikoilta luvan pitää juhlan suuressa salissa hyvää korvausta vastaan. Juhlassa esiintyi Yrjön kutsuma suomalainen pariskunta Tuija Tiitta-Ylipää ja Markku Ylipää - usean paikallisen muusikon lisäksi. Yrjön lisäksi juhlassa puheenvuoroja käyttivät monet juhlavieraat. Juhlaan saapui useita vanhoja sekä uusia tuttuja kaupungista ja maakunnasta. Muun muassa vankilalaitoksen palveluksesta eläkkeelle jäänyt upseeri tuli juhlimaan. Uskonnollisista asioista hallintoalueella vastaava johtaja kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Kuultuaan, että minusta oli tullut rovasti, uskontoviranomainen pahoitteli sitä, että minulla on nyt vähemmän aikaa Krasnojarskille. Onneksi meillä on hyvät suhteet uskontoviranomaisiin. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme heiltä apua silloin, kun jos Jumala suo alamme rakentaa kirkkoa tai saamme jonkun muun toimitilan. Vankilatyön kuulumisia

3 Tällä kertaa vankilakierros sujui erinomaisesti - lukuun ottamatta saamaani suruviestiä ja yhdellä paikkakunnalla päivän tärveltymistä vankilan sisäisistä syistä. Eräs vankilan työntekijä oli juopotellut ja saanut puukosta osuman työpaikallaan. Vankilaan julistettiin poikkeustila emmekä päässeet sen vuoksi koko päivänä vankeja tapaamaan. Varjelus oli siinä, ettemme olleet paikalla välikohtauksen sattuessa. Tarkempaa tietoa emme tapauksesta saaneet. Vankilakierroksen aikana kuulimme myös paljon erilaisia rankkoja rukousaiheita. Esimerkiksi nuoren perheen äidin yllättävä kuolema tai vakava sairastuminen on vaikea asia. Vangit joutuvat olemaan pitkiä aikoja näkemättä lapsiaan ja muita omaisiaan. Heillä ja heidän omaisillaan on vakavia sairauksia. Erityisesti lokakuussa joutui monesti kokemaan oman pienuutensa. Ei silloin voi muuta kuin huutaa Herraa avuksi. Vain Häneltä saamme avun ja turvan hädän päivänä. Surun ja monien vaikeuksien keskellä koin iloa, kun eräs vanki tuli kertomaan saamastaan rukousvastauksesta. Jumala todella vastaa rukouksiimme ja tekee ihmeitä. Sairas voi parantua ja epätoivoinen voi löytää toivon. Pimeydenkin keskelle valo voi loistaa. Osaisimmepa riittävästi kiittää Jumalaa! Krasnojarskin seurakunnan kuulumisia Vieraiden ja erilaisten juhlien johdosta syksyn jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä on ollut tavallista suurempi. Kunpa kaikki satunnaisesti käyvät ihmiset kävisivät ahkerasti jumalanpalveluksessa, niin meillä olisi useita kymmeniä ihmisiä messussa. Kunpa ihmiset eivät tulisi vain juhlimaan tai tapaamaan jotakin vierasta kaukaisesta maasta, vaan ihmiset tulisivat Vapahtajan jalkojen juureen kuulemaan iankaikkisen elämän sanoja, katumaan ja uskomaan synnit anteeksi, vahvistumaan Kristuksen ruumiista ja verestä Pyhässä ehtoollisessa. Edelleen on hengellistä taistelua myös kastamattomista lapsista. Aikuiset estävät lapsia tulemasta Vapahtajan luo, kuten Jeesuksen opetuslapset aikoinaan. Kyse oli silloin aivan pienistä lapsista. Niin on nytkin. Me voimme ainoastaan rukouksissa tuoda kastamattomat lapset Jumalan tykö ja anoa Jumalalta armoa heille ja heidän vanhemmilleen. Susanna on pitänyt naisille kuoroa kodissamme torstaisin. Kuorossa kyse ei ole ainoastaan laulamisesta, vaan myös Raamatun tutkistelusta. Minusta on hyvä, että naiset tutkivat keskenään Jumalan sanaa. Ehkä eri elämäntilanteissa olevilla naisilla - naimattomilla, äideillä ja mummoilla - on omia erityiskysymyksiä, joista on hyvä keskustella naisten kesken. Sirpa Mäkitalon vastuulla on ollut pyhäkoulun pitäminen. Itsenäisyyspäiväksi suunnittelemme jumalanpalvelusta ja konserttia tuttuun kirjastoomme. Lokakuun alussa pidimme Venäjän työalueen lähettikokouksen Skypen avulla. Silloin sovimme, että ensi vuoden evankeliumijuhlille syntymäkaupunkiini Lahteen tulee täältä neljän seurakuntalaisen ryhmä. Ajatuksenani on heidän kanssaan tehdä Suomessa muutakin kuin olla vain evankeliumijuhlilla muutaman päivän. Seurakunnan hallinnollisissa asioissa olemme edistyneet kovasti. Vuosia jäässä olleet tilimme saimme kesällä avatuiksi. Olemme tehneet töitä seurakunnan juridisen osoitteen muuttamiseksi ja ustaavin vaihtamiseksi. Nämä asiat eivät ole mitään evankeliumin ydinasioita, mutta keisarille on annettava, mikä keisarille kuuluu. Seurakunnan on siis hoidettava asiansa suhteessa viranomaisiin parhaimman osaamisensa mukaan. Laiminlyömällä hallinnolliset asiat aiheutetaan hankaluuksia myös evankeliumin asialle. Olen hyvin

4 tyytyväinen, että olemme edistyneet näissä asioissa. Hiljalleen alamme saada normaalin järjestyksen Krasnojarskin seurakuntaan ja uskon, että jatkossa se tulee auttamaan asioiden hoidossa. Kun eri asioihin on saatu toimiva sabluuna aikaiseksi, jatko on helpompaa. Rovastin virka Sana rovasti tuo monelle suomalaiselle mieleen tukevoituneen yli 50-vuotiaan pappismiehen. Ennen vanhaan rovasti oli seurakunnan kirkkoherra. Uusi virkani on suomalaisittain lääninrovastin virka. Mutta venäjän kielessä ei käytetä sanaa lääninrovasti, vaan pelkästään rovasti. Täällä rovasti ei ole välttämättä mikään kauan palvellut pappi, jonka ansiot palkitaan rovastin arvonimellä, vaan se on määräaikainen virka. Inkerin kirkon kirkkojärjestyksen suomenkielisessä tekstissä puhutaan lääninrovastista ja venäläisessä rovastista. Puhunkin itsestäni yleensä rovastina. Painon vuoksi voin jo ehkä kuulua tuohon ensin luokittelemaani tukevien pappismiesten ryhmään. Susanna kirjoitti edellisessä lähettikirjeessämme uuden viran merkitsevän minulle ehkä mielekkäämpää tekemistä. Ainakin tehtävät ovat lisääntyneet. Nykyinen virkani tuo mielenkiintoisia haasteita, mutta myös sellaisia haasteita, joihin ei pysty. Johonkin on pakko vetää raja ja joskus on pakko painaa jarrua. Toivon voivani olla monelle sananpalvelijallemme teologinen tuki. Yritän myös löytää aikaa järjestää pienimuotoisia koulutuspäiviä. Pitkään olen miettinyt sellaisen järjestämistä Minusinskissa, jonne voisi tulla neljäkin sananpalvelijaa kohtalaisen helposti. Helmikuun lopulle olemme piispan kanssa sopineet pidettäväksi perinteisen viisipäiväisen seminaarin rovastikuntamme sananpalvelijoille Omskiin. Joulu lähenee Joulu kiireineen lähenee. Se tarkoittaa myös lisääntyvää liikettä postilaitoksissa. Kirjeiden, korttien ja pakettien määrä lisääntyy. Postin kulku hieman hidastuu tavanomaisesta. Meille voi lähettää postia tuohon kirjeen ylälaidassa olevaan Krasnojarskin osoitteeseemme nimelläni ihan rohkeasti. Jotkut harvat ovat laittaneet postia Vetelin osoitteeseen ja jotkut myös Pietariin. Viimeisimmät joulukortit saimme tänä vuonna juhannuksen jälkeen kesälomalle tultuamme. Joulukortit tulevat perille ilman ongelmia tänne. Mutta mitä suurempi paketti, sitä hitaammin ja hankalammin se tulee perille. Viime vuonna minulla oli tutussa kirjastossamme joulupostikorttinäyttely. Tänä vuonna näyttely on tarkoitus pitää toisessa kirjastossa. Näyttely koostuu suomalaisista joulupostikorteista, jotka on lähetetty meille Krasnojarskiin. Tämän vuoden joulukortit eivät mene näyttelyyn, vaan ovat ilonamme kotonamme, mutta ehkä ensi vuonna osa niistäkin pääsee ilahduttamaan myös monia muita ihmisiä. Siunattua joulun odotusta ja tulevaa joulujuhlaa! Kiitos kaikesta muistamisesta kuluneena vuonna! Kiitos Anna-Leena Häkämiehelle kirjeiden lähettämisestä ja siunausta äitiyslomaan!

5 Sana Me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. (1. Tess. 4:13) Hiljattain vietettiin pyhäinpäivää. Nyt kirkkovuosi lähenee loppuaan ja adventin myötä alkaa uusi kirkkovuosi sekä joulun odotus. Kirkkona elämme aina Herran takaisin tulon odottamisen aikaa. Kirkko on olemassa sitä varten, että ihmiset olisivat valmiita vastaanottamaan Kristuksen. Sen vuoksi meidän perheemme on nyt kaukana Siperiassa, monet muut lähetystyöntekijät eri puolilla maailmaa ja paikalliset kirkot saarnaavat evankeliumia. Kirkko ei ole mikään maallinen järjestö, ei kaunis rakennus tai vain jossakin pienessä ja rajatussa maantieteellisessä pisteessä toimiva yhteisö. Syvimmiltään kirkko on maailmanlaajuinen ja maailmamme rajat ylittävä pyhien yhteisö. Siihen kuuluvat täällä kastetut ja uskovat kristityt ja ne, jotka ovat maallisen vaelluksensa uskossa päättäneet. Siihen kuuluu koko taivaan väki. Tuota kirkkoa eivät johda piispat eivätkä papit, vaan ylipappimme Jeesus Kristus. Tuon kirkon jäseniksi olemme päässeet koko maailman edestä uhratun ylipappimme tähden. Luterilaisen ymmärryksen mukaan löydämme oikean kirkon maan päällä sieltä, missä Jumalan sanaa oikein opetetaan ja sakramentit Kristuksen asetuksen mukaan toimitetaan. Toivottavasti tällainen seurakunta löytyy meidän jokaisen omalta paikkakunnaltamme. Oma toiveeni on se, että mahdollisimman moni voisi täällä Krasnojarskissa löytää hengellisen kodin seurakuntamme yhteydessä ja päästä pyhien yhteyteen. Kristittyinä saamme Pyhässä ehtoollisessa olla yhteydessä niihin uskossa poisnukkuneisiin, joita kaipaamme, rakastamme ja kunnioitamme. Ehtoollisessa taivaan antimet tulevat luoksemme. Miksi emme siis pyrkisi etsimään ja edistämään sellaisen seurakunnan yhteyttä, jossa taivas laskeutuu luoksemme ja jossa saamme uusia voimia ja iloa ja tiedämme olevamme oikealla, turvallisella tiellä kohti Isän kotia? Uskonpuhdistaja Luther opettaa kristityille kuolemasta: Te olette suruissanne kuolleitten tähden. Totta onkin, että tekee kipeää, kun kadottaa hyvän ystävän. Sitä en moiti, vaan kiitän. Onhan se merkki siitä, että on olemassa hyviä sydämiä, jotka huolehtivat vainajista. Tehkää kuitenkin ero teidän ja pakanoiden kuoleman, teidän ja pakanoiden murheen välillä. Pakanoilla ei ole mitään toivoa tämän ajallisen elämän perästä seuraavasta iankaikkisesta, mutta te tiedätte, että ette kuole, vaan ainoastaan vaivutte uneen. `Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.`sanalla sanoen: Jumala ei jätä kuolleita sinne, minne me luulemme heidän jäävän, vaan on tuova heidät sinne, missä hän itse on. Terveisin Ville perheineen Rukousaiheita:

6 Kiitos Helmin hyvin alkaneesta esikoulusta! Kiitos jälleennäkemisen toivosta iankaikkisuudessa Herrassa poisnukkuneiden kanssa! Kiitos, että sain toimittaa mummoni hautaan siunaamisen hänen toivomuksensa mukaisesti! Kiitos Inkerin kirkon uudesta virsikirjasta! Siunausta Krasnojarskin seurakunnalle ja koko rovastikuntamme työlle Siperiassa! Lähetysrenkaan yhteyshenkilö: Mervi Kangas LÄHETYSKANNATUS / Ville Melanen Lähetyskannatus Ville Melasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN:FI BIC:DABAFIHH tiedonannolla Ville Melasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai yleisviitenumerolla tai henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Poliisihallituksen myöntämän keräysluvan 2020/2010/3611 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys voi kerätä varoja koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.