Rakkaat nuoret, kohta lakitettavat ylioppilaamme, hyvät olarilaiset, arvoisat vanhemmat ja juhlayleisö!

Transkriptio

1 Rakkaat nuoret, kohta lakitettavat ylioppilaamme, hyvät olarilaiset, arvoisat vanhemmat ja juhlayleisö! Seison tänään tässä paikassa erityisen mielelläni. Koulustamme lähtevä ikäluokka on tullut minulle monella tapaa läheiseksi. Yksi teistä oli kanssani Ghanassa jännittävällä matkalla, muutamien kanssa sattui erinäisiä kommelluksia yläkoulun aikana, lukiossa olitte yhtenäinen ja iloinen joukko. Teidän kanssanne aloitettiin lukiossa voimakas digitalisaation aika, te kokeilitte ensimmäisinä sähköisiä ylioppilaskirjoituksia ja te nostitte abishown ihan uudelle tasolle. Teistä löytyi energistä elämänmyönteisyyttä jokaiseen päivään samalla, kun jaksoitte panostaa opiskeluihin ihan täysillä. Osan teistä olen tuntenut kuusi vuotta, joidenkin kanssa yhteistä matkaa on taitettu kolme vuotta, on ollut hienoa nähdä kasvunne nuoriksi naisiksi ja miehiksi. Teidän kaikkien kanssa jännitimme yhdessä ylioppilaskirjoitusten alkamista ja odotimme kellon naksahtamista aloituksen merkiksi. Nyt voin kiitollisena todeta, että olette olleet aivan huippuporukka ja tuloksenne myös akateemisilla mittareilla ovat erinomaiset. Viime päivinä olen vastaanottanut puolestanne monia kehuja ja kiitoksia loistavista ylioppilastuloksistanne. Erityisesti tämän vuoden pitkän matematiikan tulokset ovat vertaansa vailla. Pääsen jakamaan tänään toinen toistaan parempia ylioppilastodistuksia ja iloitsen siitä. Teillä on erinomaiset lähtökohdat ponnistaa elämässä eteenpäin. Kuluneena keväänä on useassa eri yhteydessä pohdittu ylioppilaskirjoitusten tarvetta ja roolia. Viime lauantaina Kaisa Vähähyyppä ja Timo Saarinen ylioppilastutkintolautakunnasta kirjoittivat Helsingin sanomien Vieraskynä-palstalla seuraavasti: "Ylioppilastutkinnolla on selkeä ja perusteltu tehtävä, joka liittyy koulutuksen perusasiaan, eli oppimiseen.

2 Ylioppilastutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen mukaisen kypsyyden." Samassa kirjoituksessa pohdittiin ylioppilastutkinnon ohjaavaa vaikutusta. Kun tieto ylioppilastutkinnon digitalisoimisesta muuttui todeksi, oli opetuksen muututtava myös tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäväksi. Olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, miten paljon opettajamme ovat hyödyntäneet tietotekniikan mahdollisuuksia ohjatessaan teitä tiedon valtaväylillä. Olemme pystyneet lukiona vastaamaan erinomaisesti digitalisaation vaatimuksiin, ja teiltä saamamme palautteen perusteella onnistuneet tässä hyvin. Te ja vanhempanne olette erityisesti kiittäneet lukiomme tieto- ja viestintätekniikan käyttämistä oppimisen mahdollistajana. Suurkiitos siis kaikille opettajillemme, jotka tarttuivat haasteeseen oppia uutta. Olette myös uskaltautuneet oppimaan oppilailta, opettamaan toisianne kuin myös opettajia ympäri Suomen. Olemme aallon harjalla; jatkakaamme yhtä innolla kohden uusia haasteita! Tässä yhteydessä kiitän erityisesti lukiosta eläkkeelle siirtyviä lehtoreita. Tyttöjen liikunnan ja terveystiedon lehtori Pirjo Wilmi-Rokkanen on ollut Olarin koulussa ja lukiossa opettajana perustamisesta lähtien. Omalla esimerkillään Pirjo innosti sekä oppilaita että meitä opettajia nauttimaan liikunnasta. Lukiosta jää eläkkeelle myös matematiikan ja fysiikan lehtori Irmeli Paavolainen. Irmelin tinkimätön opetustyyli on tuottanut loistavia tuloksia, hänen oppilaansa ovat saavuttaneet huikean määrän ylioppilaskirjoitusten parhaimpia arvosanoja. Lehtorit Pirjo Wilmi-Rokkanen ja Irmeli Paavolainen, kiitos Olarin koulussa ja lukiossa tekemästänne työstä. Kolme kuukautta sitten suurin osa teistä nyt lakitettavista opiskelijoistamme istui tässä samassa salissa ja pohti, mistä

3 aiheesta kirjoittaa äidinkielen esseekokeessa. Yhtenä aiheena oli sivistys. Esseen tehtävänantona oli pohtia, miksi sivistystä tarvitaan. Aihe jäi pyörimään mieleeni ja pulpahti kevään aikana monissa yhteyksissä esiin. Miksi sivistystä tarvitaan, mitä se ylipäänsä on ja millä tavalla lukion tulee olla yleissivistävä? Rooman maratonia juostessani oli aikaa miettiä tätä. Niin, aikaa oli, juoksuvauhtinihan ei maratonilla ole kummoinen. Reitti kiemurteli Tiber-joen molemmin puolin, ja kaikki keskeiset nähtävyydet tuli katsottua lähietäisyydeltä. Erityisen sykähdyttävä oli käännös kohden Pietarinkirkkoa. Juostessani kohden doorilaisten traventiinipylväikköjen reunustamaa piazzaa, ymmärsin todellakin kohdanneeni jotain erityistä. Pietarin kirkkoa rakennettiin 120 vuotta 10 arkkitehdin voimin. Sisällä on valtavia taideaarteita ja kokonsa puolesta kirkko oli pitkään maailman suurin. Kirkko kätkee sisäänsä valtavan määrän sivistystä. Matka jatkui, muutaman juoksukilometrin jälkeen, niillä vaikeilla kilometreillä puolenvälin jälkeen, pohdin aivan toisenlaisia asioita, mietin nimittäin Suomen valtion viisautta viime vuosisadan puolessavälissä. Silloin Suomen valtio osti Villa Lanten, Suomen Rooman-instituutin. Villa Lante katseli tyynenä Gianicolon kukkulalta alas, minä yritin laittaa juoksutossua toisen eteen. Olen vieraillut aiemmin Villa Lantessa ja pystyin helposti palauttamaan mieleeni, miten upeasti koko Rooma avautuu huvilan parvekkeelta. Miten viisas päätös Suomen valtiolta onkaan huvilan hankkiminen aikoinaan ollut. Mietin, pystymmekö enää tekemään yhtä viisaita päätöksiä, puuttuuko meiltä sivistystä vai rohkeutta. 'tunnemmeko oman historiamme riittävän hyvin samalla kun uskallamme rohkeasti katsoa tulevaan. Kehoitan teitä käymään seuraavalla Rooman matkallanne ihastelemassa Villa Lantea tai ehkä tulevaisuudessa opiskelette Roomassa, ja saatte majoittua tässä 1500-luvulla rakennetussa huvilassa!

4 Koulun ja erityisesti lukion tehtävänä on aina pidetty yleissivistyksen antamista. Erityisesti tänä lukuvuonna olemme opettajakunnan kanssa pohtineet sivistyksen syvintä olemusta kirjoittaessamme sekä peruskoulun että lukion uusia opetussuunnitelmia. Suurimmaksi osaksi työskentely on ollut innostunutta. Välillä on myös tuntunut siltä, että on suorastaan liian iso asia kuvata se kaikki hyvä työ, mitä Olarin koulussa ja lukiossa tehdään opettajien, oopilaiden ja vanhempien kanssa. Oikeastaan opetussuunnitelmatyö alkaa todella vasta nyt, kun aloitamme uusien opetussuunnitelmien toteuttamisen käytännössä. Kansallisfilosofimme Snellman määritteli sivistyksen seuraavasti: sivistys on nimenomaan sitä, että ihminen tekee käytännön työtä oman kulttuurinsa ja yhteisönsä hyväksi, mutta se on samalla työtä hänen itsensä hyväksi. Myös filosofi Eero Ojanen totesi Sivistyksen tila -luennossaan, että sivistyksen eteen on aina nähtävä vaivaa ja sen vuoksi on aina ollut tehtävä työtä. Tänä keväänä ennätyslaudaturit kahminut Vikke Elfving kertoi Helsingin sanomien haastattelussa menestyksensä reseptin: Piti nöyrästi tarttua kirjoihin ihan sieltä ykköskurssista lähtien ja lukea perusasioita. Kyllä se tietyllä tavalla vaatii päätä. Ei tässä maailmassa mitään saa kuin työtä tekemällä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Sivistys on siis paljon sellaista, mitä voimme koulussa oppia ja opettaa. Sivistys on työtä, sivistys on nöyryyttä kaiken sen tiedon edessä, jota emme vielä tunne. Sivistystä ei voi oppia pelkästään oppitunneilla. Se on jotakin paljon laajempaa; se on kykyä ja tapa kohdata muita ihmisiä. Se on kykyä olla ihminen, pitää huolta itsestään suhteessa toisiin ihmisiin. Tätäkin taitoa opimme joka päivä täällä koulussa, niin tunneilla kuin niiden ulkopuolellakin. Ylioppilaskirjoitusten aineistona oli kangasniemeläisen kuvataiteilija Samuli Heimosen teksti. Pidän hänen

5 ajatuksistaan. Hän kirjoittaa seuraavasti: Tieto ei ole sivistystä. Sivistystä on se, kuinka tieto käytetään kaikkien hyväksi ja on kaikkien saatavilla. Sivistys on sitä, että näkee itsensä yli. Maailma ei ole mitoitettavissa vain omien tarpeiden, ihanteiden ja arvojen kautta. Sivistys ei ole periaatteita. Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat hitaasti sen mukana. Sivistys on joustavuutta arvioida periaatteitaan uudelleen. Sivistys on kykyä eläytyä toisen ihmisen elämään. Jos itseään lakkaa sivistämästä, lakkaa olemasta sivistynyt ihminen. Se voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa. Sivistys on jatkuvaa taistelua kyynisyyttä, valmiita ajatuksia, välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä vastaan. Sivistys on nöyryyttä ymmärtää, miten vähän voi tietää." Hyvät ylioppilaamme, lähetän teidät turvallisin mielin eteenpäin elämässä. Olemme saaneet yhdessä taittaa matkaa sivistyksen tiellä. Uskon, että te haluatte oppia aina uutta ja rakentaa parempaa maailmaa. Teihin on kylvetty halu jatkuvaan oppimiseen, olette tiellä jatkuvaan itsenne sivistämiseen!