TAIDEPAJA INTERNAATISSA

Transkriptio

1 TAIDEPAJA INTERNAATISSA Taidekasvatus internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyden vahvistajana kansanopistossa Lapin yliopisto Pro gradu- tutkielma Taiteiden tiedekunta Kuvataidekasvatus Syksy 2006 Hanna-Maija Sandqvist

2 1. JOHDANTO TAIDEPAJAT KANSANOPISTOSSA Taidekasvatus- projektin soveltuminen kansanopistoon Ylitornion kristillinen opisto Opiston opiskelijat ja henkilökunta Kehitysvammaisuus ja kehitysvammaiset opiskelijat Internaatti YHTEISÖLLISYYS Kansanopiston yhteisöllisyys Kasvatuksen ja taidekasvatuksen yhteisöllisyys Inkluusio Integraatio Yhteistoiminnallinen oppiminen TOIMINTATUTKIMUKSELLINEN LÄHESTYMINEN Toimintatutkimuksen soveltuminen taidekasvatus-projektiin Tutkimuskysymykset Toimintatutkimuksen aineisto ja sen luotettavuus Kirjallinen ja kuvallinen aineisto TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOKSET Taidepajojen suunnittelu ja toteutus Syyskuun pajan teema: luonnonmateriaalit Lokakuun pajan teema: paperi Marraskuun pajan teema: myrkytön metalligrafiikka Joulukuun teema: joulu ja projektin päätös Taidepajat opiskelijoiden yhteisen tekemisen aika Vapaa-ajan harrastusta, yhdessä tekemistä Taideopiskelua, opintosuorituksia ammatillisilla opiskelijoilla Taideprojekti internaattiopiskelijoiden yhteisökasvattajana Onks pakko olla noiden kanssa - erilaisuuden sieto taidepajoissa Me päätettiin olla osallistumatta kielteisiä kokemuksia taidepajoissa Taidepajat oppimisympäristönä TUTKIMUKSEN YHTEENVETO JA UUDELLEEN SUUNTAAMINEN POHDINTA PAINETUT LÄHTEET MUUT LÄHTEET LIITTEET

3 1. JOHDANTO Olen toiminut viisitoista vuotta Ylitornion kansanopiston tekstiilityön ja taideaineiden opettajana sekä erityisopettajana. Tuona aikana olen saanut tutustua kansanopistoon oppimisympäristönä sekä ammatinopettajan että erityisopettajan näkökulmasta. Taidekasvatuksen opintoni Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatuksen maisteriohjelmassa (Kuma), saivat minut ajattelemaan mahdollisuutta toteuttaa Ylitornion kristillisessä opistossa taidekasvatusprojekti, jonka avulla pyritään vaikuttamaan opiston internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyteen. Projektin toteutin järjestämällä syyslukukaudella 2005 taidepajatoimintaa yhtenä iltana viikossa internaatissa asuville opiskelijoille. Kansanopisto antoi minulle yhteisön ja paikan, jossa saatoin projektini toteuttaa. Olen toiminut opettajaurani aikana joitakin vuosia myös asuntolatoiminnasta vastaavana opettajana. Internaatista vastaavana opettajana pääsin läheltä näkemään opiskelijoiden arki päivää. Tätä taustaa vasten tunsin projektini viitekehyksen hyvin. Kansanopistoliike sai alkunsa tanskalaisesta Askovin opistosta 1800-luvun puolivälissä. Kansanopiston isälle tanskalaiselle Nikolai Frederik Severin Grundtvigille opisto oli elävän sanan koulu, jonka perimmäisenä tavoitteena oli sivistys. Kansanopisto kasvatti elämänsä hallitsevia ja kansalaisuuden velvoitteet ymmärtäviä, kulttuuriinsa juurtuneita kansalaisia. Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, joiden tarkoituksena on edistää kansalaisten omaehtoista opiskelua siten, että kukin kansanopisto voi samalla painottaa arvo- ja aatetaustaansa sekä kasvatustavoitteitaan. Eurajoen kristillisen opiston rehtori Paula Ilen on pohtinut artikkelissaan Lisäarvoa kansanopistosta kansanopiston merkitystä arvosanoihin orientoituneen oppijan muuttumista osaksi prosessia, jossa yhdessä oppiminen, tekeminen, eläminen ja 2

4 asuminen ovat tuen antamista ja saamista. Opiskelijat saavat näin aineksia minuuden vahvistamiseen ja itsenäistymiseen. Ilenin kokemuksen mukaan internaatti on hyvä paikka kasvaa itsenäiseksi ja sosiaaliseksi yksilöksi. 1 Kansanopistopedagoginen lähestymistapa opiskelijoihin ja opittaviin asioihin on kokonaisvaltaisesti orientoitunut. Kansanopistot tarjoavat mahdollisuuden tiedollisen ja taidollisen osaamisen vahvistamiseen ja laaja-alaistamiseen. Kansanopiston yhteisöllisyyteen, vuorovaikutukseen, kokemuksellisuuteen, toiminnallisuuteen ja elämyksellisyyteen perustuva lähiopetus on minimissään 25 h viikon aikana maksimin jokainen oppija päättää itse. 2 Tämä tutkimus toteutettiin Ylitornion kristillisessä opistossa, jonka taustayhteisönä toimii Ylitornion kristillisen opiston kannatusyhdistys. Opisto on ammatillista perusopetusta ja erityisopetusta antava sisäoppilaitos. Opiskelijoita eri linjoilla on vuosittain noin 80. Kansanopiston erottaa muista koulutusinstituutioista ehkä selkeimmin internaatti eli opiskelija-asuntola, jossa kansanopistossa opiskelevat asuvat opiskelunsa ajan. Internaatin keskeisimpänä erityispiirteenä on pidetty erityisesti nuorten kohdalla yhteisöllisyyteen ja sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin kasvattamista. Ylitornion kristillisen opiston internaatissa asuu noin 80% opiskelijoista. Opiskelu opistossa on päiväopiskelua ja iltaisin opiskelijat tekevät opiskelutehtäviä ja harrastavat omaehtoisesti. Ainoastaan erityisopiskelijoille on järjestetty erilaisia iltakerhoja. Kansanopiston alkuaikoina aina 1970-luvulle asti opiston opetushenkilökunta asui opiston asunnoissa. Kansanopiston perustehtäviä ja vahvuuksia ovat olleet moniarvoisuus ja persoonallisuuden kehittäminen sekä yhteisöllisyys ja kansanvaltaisuus, jolla tarkoitetaan demokratiaa ja yhteisön jäsenten tasa-arvoa. ITUA - Internaattityö uuteen arvoon -raportissa 3 on selvitetty internaatin merkitystä nykykansanopistossa. Internaatin hyviä ja huonoja puolia on kirjattu monia. Erityisesti 1 Ilen et al Ilen et. al ITUA- internaattityö uuteen arvoon,

5 internaatin mahdollisuudet lisätä sosiaalisia valmiuksia ja taitoja mainitaan hyvinä puolina. Toisaalta taas tiivis sosiaalinen kanssakäyminen aiheuttaa joskus ongelmia. Ylitornion kristillisellä opistolla erityisopiskelijat ja lapsi- ja perhetyön opiskelijat ovat asuneet pääosin erillisissä rakennuksissa. Yhteistoiminnallisuus internaatissa on näkynyt Ylitornion kristillisellä opistolla muutamissa illanvietoissa. Opiskelijat ovat iltaisin varsin vähän tekemisissä muiden kuin oman linjansa opiskelukavereiden kanssa. ITUA-raportissa mainitaan vielä internaatin lisäävän opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja yhteishenkeä sekä kasvattavan suvaitsevaisuutta. Kuitenkin käytäntö on osoittanut, että kaikki eivät sopeudu internaattiin eivätkä kaikki siedä erilaisuutta. 4 Yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja persoonallisuuden kehittäminen ovat teemoja, joiden pohjalta lähdin rakentamaan syksyn taidekasvatuksen projektiani. Tavoitteenani oli syyslukukaudella 2005 toteutetun Taidekasvatus internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyden vahvistajana -projektin avulla löytää taidekasvatusmalli, jolla vahvistettaisiin internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyttä. Taidepajatoiminnalla oli kiinteä yhteys opiston muuhun toimintaan. Taidepajaan osallistuneet opiskelijat saivat osallistumisellaan suorittaa opintojaan ja pajailtoina toteutettiin erityislinjalaisten vapaaajan kerho. Opiskelijoille tarjottiin toiminnan kautta mahdollisuus lisätä omaa taiteellista osaamistaan. Varsin määrätietoisen taiteen tekemisen ohessa pajalaiset saivat mahdollisuuden viettää vapaa-aikaansa opistolla mielekkäästi ja samalla tutustua toisiinsa. Taidepajojen toiminta perustuu yhteisökasvatuksen teoriaan. Taidekasvatus on menetelmä, jolla pyritään vahvistamaan internaatti opiskelijoiden yhteisöllisyyttä Ylitornion kristillisellä opistolla. Opiskelijoiden yhteisöllisyyttä vahvistettiin mm. yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmillä. Pajalaiset koostuivat heterogeenisestä opiskelijaryhmästä, jossa oli lievästi kehitysvammaisia erityisopiskelijoita ja ammatillista perustutkintoa opiskelevia nuoria aikuisia. Tavoitteena oli yhteisöllisyyden vahvistaminen internaattiopiskelijoiden parissa. Koska ryhmään kuului vammaisia ja 4 ITUA- internaattityö uuteen arvoon, 2001, 31/32. 4

6 vammattomia opiskelijoita, on inkluusion merkitys toiminnassa tärkeä. Inkluusiossa on kysymys koulusta yhteisönä, jota kehitetään. Inkluusio 5 on filosofinen näkökulma ja toimintapa, joka vastustaa syrjintää niin periaatteiden kuin käytännönkin tasolla. Inkluusion avulla pyritään luomaan kaikille esteetön integroitu oppimisympäristö. 6 Taidepajat -projektista kerätty aineisto on pohjana toimintatutkimukseeni. Toimintatutkimus on tutkimustapa, jonka päämääränä on saada aikaan muutoksia sosiaalisissa toiminnoissa, mutta samalla tutkia muutoksia. Voidaan myös sanoa, että toimintatutkimus myös auttaa ihmisiä muuttamaan todellisuutta, jotta sitä voitaisiin tutkia. Toimintatutkimus on yhteisöllinen ja itsereflektiivinen tutkimustapa, jonka avulla sosiaalisen yhteisön jäsenet pyrkivät kehittämään yhteisönsä käytäntöjä järkiperäisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi samalla pyrkien ymmärtämään entistä paremmin näitä toimintatapoja sekä niitä tilanteita, joissa toimitaan. 7 5 inkluusio= inclusive = mukaan ottava 6 Sari Väyrynen 2001, Heikkinen et al. 1999, 32. 5

7 2. TAIDEPAJAT KANSANOPISTOSSA 2.1. Taidekasvatus- projektin soveltuminen kansanopistoon Miksi toiminnaksi sopii taidepajatoiminta? Taidekasvatus soveltuu mielestäni hyvin yhdessä työskentelemisen tilanteisiin, joissa on vammaisia ja vammattomia nuoria. Eräs opiskelija mainitsi minulle taidepajatoimintani alussa syksyllä 2005: Onko meidän pakko olla noiden kanssa samassa tilassa. Pelkästään edellä mainittu lause riittää perusteluksi, miksi opistossa, jossa opiskelee vammaisia ja vammattomia opiskelijoita tarvitaan internaattiopiskelijoille yhteistä vapaa-ajantoimintaa vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Taidekasvatusprojekti yhteisöllisyyden vahvistajana opistossa puoltaa mielestäni paikkaansa myös siinä, että se auttaa nuoria osallistujia sitoutumaan opistoyhteisöön. Elämyksellinen ja kokemuksellinen taidetoiminta osana arkipäivää voi auttaa ihmisiä takaisin omakohtaiseen ympäristösuhteeseen ja muuttaa ympäröivää yhteisöä merkitykselliseksi. 8 Taito- ja taideaineiden opettajana olen ollut huolissani taideaineiden vähäisestä määrästä lapsi ja perhetyön perustutkinnon (l-linja) opetussuunnitelmassa (1 ov taide ja kulttuuri opintoja, 10 ov ilmaisutaidon opintoja, joista taidekasvatuksen osuus n. 3 ov). 120 opintoviikon laajuinen l-linja on ammatillinen perustutkinto, jolta valmistuu lastenohjaajia seurakuntien ja kuntien lapsityöhön. L-linjan opiskelijat ovat pyytäneet minua järjestämään iltaisin kerhoja, joissa voisi harjoitella taidekasvatuksen ja kädentaitojen oppeja. Erityislinjoilla vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen valtakunnallinen opetussuunnitelma antaa meille mahdollisuuden muokata opetussuunnitelmaa. Erityislinjoilla on taito- ja taideaineita neljä opintoviikkoa vuodessa. Erityislinjoille iltakerhoja on järjestetty joitain. Kerhot 8 Hiltunen et al

8 ovat olleet pääasiassa sähly- tai askartelukerhoja. Mitään koko opistoa koskevaa iltatoimintaa ei ole ollut pitkiin aikoihin. Asuntola on opiskelijoille koti viitenä päivänä viikossa koululukuvuoden ajan. Moni erityisopiskelija viettää oppilaitoksessa jopa viisi vuotta, ja lapsi- ja perhetyön (l-linjan) opiskelija kolme vuotta. Vanha internaattimuotoisuus l-linjan opiskelijoiden kohdalla on menettänyt merkitystään pitkien työssäoppimisjaksojen ja itsenäisten työskentelyjen myötä. Opiskelijoiden yhteinen vapaa-aika on erityisesti l-linjalaisten kohdalla jäänyt nykyisin vähäiseksi. Tavoitteenani oli projektin avulla löytää taidekasvatusmalli, jolla voitaisiin vahvistaa internaatissa asuvien opiskelijoiden yhteisöllisyyttä. Hiltunen ja Jokela toteavat paikallisuuteen pohjaavan yhteisöllisyyden olevan keino, jolla voidaan tukea erilaisten ihmisten elämää, ja tässä toiminnassa taiteella on merkittävä rooli. Hiltunen ja Jokela jatkavat: Yhteisöllisen ja ympäristöllisen taidetoiminnan ensimmäinen edellytys on, että toiminta kohdistuu tekijöiden ja kokijoiden omaan ympäristöön ja realisoituu siinä. 9 Ylitornion kristillisen opiston syksyn taidepajat toteutuivat opistolla, ja tekijöinä ja kokijoina olivat opiston opiskelijat, joitakin henkilökunnan jäseniä sekä minä pajaohjaajana ja tutkijana. Kun taidekasvatuksen menetelmillä pyritään vahvistamaan internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyttä, voi sanoa myös, että taidekasvatuksella muutetaan opiskelijoiden arkipäivää mahdollisesti miellyttävämmäksi. Tästä seuraa, että opiskelumotivaatio pysyy korkeana ja opiskelijat sitoutuvat vahvemmin yhteisöön. Taidekasvatusprojektin tavoitteena oli internaattiopiskelijoiden yhteisöllisyyden vahvistaminen, mutta tavoite voi laajentua käsittämään opiston kasvatuksellista ja yhteisöllistä uudistusprosessia, joka tapahtuu Shannonin (1992) mukaan suunnittelun, kehityksen ja yhteisön säilyttämisen kautta Hiltunen et al 2001, Neperud, 1992, 230 7

9 2.2. Ylitornion kristillinen opisto Suomessa toimii 91 kansanopistoa eri puolilla Suomea, 74 suomenkielistä ja 17 ruotsinkielistä. Taustayhteisön ja koulutuksen luonteen mukaan opistot jaetaan neljään ryhmään: sitoutumattomat, kristilliset, yhteiskunnalliset ja erityisopistot. Useimmat ovat yksityisiä; kaikki saavat lakisääteistä valtionapua ja ovat opetusviranomaisten valvonnassa. 11 Kansanopistojen toimintaa säätelee laki vapaasta sivistystyöstä 12. Ylitornion kristillinen kansanopisto perustettiin vuonna 1923 ensimmäisenä lestadiolaisena kansanopistona Suomessa. Opiston perustamisen alkuun panijana oli maakunnan kristittyjen kotien huoli lastensa uskonnollisesta kasvatuksesta. Myös valtiovalta tuki hanketta, koska se piti tärkeänä vasta itsenäisyytensä saaneen Suomen rajaseudun kehittämistä. Alkuvuodet opisto toimi väliaikaisissa tiloissa eri puolilla Ylitornion kylää, kunnes syksyllä 1927 arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema opiston nykyinen päärakennus valmistui. Ensimmäinen oma asuntolarakennus valmistui vuonna 1950 Yhdysvaltojen luterilaisten kristittyjen rahallisen avustuksen turvin. Keväällä 1975 rakennettiin vielä asuntola- ja toimistorakennuksia. Myös päärakennusta on vuosien varrella uudistettu ja korjattu. Nämä työt on aina pyritty tekemään uutta ja vanhaa yhdistäen. Historian alussa opiston tehtävä oli huolehtia tornionlaaksolaisen nuorison sivistyksestä lestadiolaisessa hengessä luvulla opisto irtaantui lestadiolaisesta herätysliikkeestä ja nykyään opisto toimii kristillisiä arvoja kunnioittavana oppilaitoksena. 13 Ylitornio kristillinen opisto toimi historiansa alkuaikoina tornionlaaksolaisen nuorison sivistyksen ja uskonnollisen kasvatuksen paikkana. Nykyaikaisena kansanopistona opisto pyrkii vastaamaan 2000-luvun koulutushaasteisiin tarjoamalla ammatillista perusopetusta lapsi- ja perhetyön linjalla ja valmentavaa erityisopetusta 11 Kansanopistojen linjat , Suomen kansanopistoyhdistys. 12 Laki vapaasta sivistystyöstä /

10 kehitysvammaisille nuorille. Ammatillisen ja erityisopetuksen lisäksi opistolla järjestetään runsaasti ammatillista täydennyskoulutusta ja työvoimapoliittista koulutusta. Lyhytkurssitoiminta erityisesti kesäisin antaa oman lisänsä opiston toimintaan. Opiston toimintaa kautta sen historian on sävyttänyt yhteisöllisyys. Alkuvuosina opiston henkilökunta ja opiskelijat viettivät lukuvuodet tiiviisti yhdessä asuen opistolla. Vuosien kuluessa kansanopiston yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan. Opiskelijoista monet asuvat opiston ulkopuolella, ja ammatillisilla linjoilla pitkät työssäoppimisjaksot pitävät opiskelijat opistolta poissa pitkiä jaksoja lukuvuoden aikana. Kiinnittyminen opistoon tapahtuu muun kuin fyysisen läsnäolon kautta. Nykyisin myös opettajat ja muu henkilökunta asuvat muualla kuin opistolla. Internaatissa asuvat kaikki erityisopiskelijat koko lukuvuoden, lapsi- ja perhetyönlinjan opiskelijoita vaihtelevia määriä lukuvuoden ajan Opiston opiskelijat ja henkilökunta Ylitornion kristillisellä opistolla opiskelee perusoppijaksoilla noin 80 opiskelijaa. Hoito- ja sosiaalialan linja (h-linja) on yhden lukuvuoden kestävä kansanopistolinja, joka antaa valmiuksia sosiaali- ja terveysalan tehtäviin ja valmentaa monipuolisesti hoitoalan jatko-opintoihin. (Lukuvuonna ei opistolla ollut käynnissä h- linjaa.) Noin kolmasosa opiston toiminnasta on erityisopetusta lievästi kehitysvammaisille opiskelijoille. Erityislinjoja opistolla on kaksi. Valmentava erityislinja (e-linja) on yleissivistävä, yhden lukuvuoden pituinen kansanopistolinja lievästi kehitysvammaisille ja/tai peruskoulun mukautetun opetussuunnitelman mukaan suorittaneille opiskelijoille. Opintojen tavoitteet: Opiskelijan yksilöllisen kasvun ja kehityksen edistäminen Opiskelijan ammatillisten jatko-opintomahdollisuuksien lisääminen Opiskelijan vastuun lisääminen ja tukeminen omasta ja ympäristön hyvinvoinnista 9

11 Valmentavan ja kuntouttavan (k-linja) opetuksen ja ohjauksen tavoitteena on antaa erityistukea tarvitseville opiskelijoille valmiuksia ammatilliseen koulutukseen, työhön sijoittumiseen ja oman elämän hallintaan. Koulutuksen tavoitteet ja opintokokonaisuudet pohjautuvat Opetushallituksen määräykseen (42/011/2000) vammaisten opiskelijoiden valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelman perusteista. Ammatillisen perustutkinnon voi opistolla suoritta lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa. Lapsi- ja perhetyön perustutkinto (l-linja) on kasvatus- ja humanistiseen alaan kuuluva kolmivuotinen toisen asteen ammatillinen perustutkinto. Lastenohjaaja on kasvatuksen ammattilainen. Lastenohjaajat työskentelevät seurakunnan lapsi-, varhaisnuoriso- ja perhetyössä, kunnallisessa ja yksityisessä päivähoidossa, koululaisten aamu- ja iltapäiväryhmissä sekä muussa vapaa-ajan toiminnassa. 14 Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun päättäneitä nuoria naisia Lapin ja Oulun lääneistä. Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon voi suorittaa myös aikuisten näyttötutkintona. Opiskelijat ovat silloin aikuisia jo pitkään työelämässä olleita ilman ammattitutkintoa olevia lapsityöntekijöitä. Lyhytkurssitoiminta tukee opiston eri linjoilla annettavaa koulutusta. Lisäksi opistolla järjestetään eri alojen ammatillista täydennyskoulutusta ja työvoimahallinnon ostamaa koulutusta. Henkilökuntaa opistolla on vakinaisesti 23, joista seitsemän on k kokonaistyöajassa olevia eri aineiden opettajia. Heidän lisäkseen sivutoimisten tuntiopettajien määrä vaihtelee. Vakinaisista opettajista kahdella on erityisopettajan kelpoisuus. Taito- ja taideaineiden opettajia on yksi, ilmaisutaidon opettajia yksi, yksi teologisten aineiden opettaja ja muut opettajat ovat kasvatusaineiden opettajia, joilla on myös koulutusaloille sopiva ammatillinen koulutus

12 2.4. Kehitysvammaisuus ja kehitysvammaiset opiskelijat Suomessa voimassa olevan kehitysvammalain (519/77) 16 mukaan kehitysvammaisella tarkoitetaan ihmistä, jonka kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla saa tarvitsemiaan palveluja. 17 Vamma tarkoittaa fyysistä tai psyykkistä vajavuutta, joka rajoittaa yksilön toimintaa pysyvästi. Kehitysvammaisuus tarkoittaa muidenkin elimien kuin vain hermoston vammoja. Merkittävin ryhmä on kuitenkin hermoston sairaudet ja vauriot ja muut poikkeavuudet. Näistä tärkeimpiä ovat aivojen kehityshäiriöt. Näihin liittyy älyllisten toimintojen vajavuutta, ja sitä nimitetään älylliseksi kehitysvammaisuudeksi. Termi on WHO:n valitsema ja siitä käytetään tässä merkityksessä eniten. 18 Suomessa käyttöön otetun vuonna 1995 WHO:n tautiluokituksen, ICD_ 10:n mukaan älyllisellä kehitysvammaisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkisen suorituskyvyn kehitys on estynyt tai epätäydellinen. 19 Toinen älyllisen kehitysvammaisuuden määrittelyn malli on AAMR:n (American Association on Mental retardation) AAMR:n määritelmän mukaan kehitysvammaisuus tarkoittaa tämänhetkisen toimintakyvyn huomattavaa rajoitusta. Tilalle on ominaista merkittävästi keskimääräistä heikompi älyllinen suorituskyky (ÄO, alle 70 75). Suomessa on arviolta noin ihmistä, joilla on kehitysvamma. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää Kaski et al. 1997, Kaski et al. 1997, Kaski et al. 1997, Kehitysvammaisuus (2002). Kehitysvammaisuus on vammaisuutta. Sitä luonnehtivat huomattavat rajoitukset sekä älyllisissä toiminnoissa että adaptiivisessa käyttäytymisessä ilmeten käsitteellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä adaptiivisissa taidoissa. Tämä vammaisuus on saanut alkunsa ennen kuin henkilö on täyttänyt 18 vuotta. 11

13 Älyllisen kehitysvammaisuuden vaikeusasteen luokittelussa käytetään kuusiportaista asteikkoa: lievä, keskivaikea, vaikea, syvä, muu määritelty, määrittelemätön. Ylitornion kristillisen opiston erityisopiskelijat ovat lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia nuoria aikuisia. Iältään he ovat vuotiaita naisia ja miehiä. Lievä älyllinen kehitysvammaisuus aiheuttaa mm. oppimisvaikeuksia koulussa. Kuitenkin kehitysvammaiset ihmiset oppivat monia asioita samalla tavalla kuin muut. Perusopetuksessa lievästi kehitysvammainen lapsi voi kyetä opiskelemaan yleisopetuksen luokassa. Hän tarvitsee kuitenkin erityisopetusta ja monenlaisia tukitoimia opetuksessaan. Henkilökohtaisissa toimissaan lievästi kehitysvammainen henkilö on varsin omatoiminen ja kykenee aikuisena asumaan melko itsenäisesti. Työelämässä hän voi toimia avustavissa työtehtävissä, mutta tarvitsee niissä tukea. Kokonaisuutena lievästi kehitysvammainen henkilö tarvitsee koko elämänsä ajan monenlaista tukea ja apua selvitäkseen arjesta. Ylitornion kristillisen opiston kehitysvammaisten opetuksen tavoitteet ovat opiskelijan yksilöllisen kasvun ja kehityksen edistäminen, sekä vastuun lisääminen ja tukeminen omasta ja ympäristön hyvinvoinnista. 21 Ihmisen persoonallisuudessa älykkyys on vain osa kokonaisuutta. Kasvatus, elämänkokemukset, oppiminen ja elinympäristö vaikuttavat kehitykseen, siihen millaisiksi ihmisiksi kasvamme. Jotta kehitysvammaiset ihmiset voisivat elää tasaarvoisina jäseninä yhteiskunnassa, he tarvitsevat tukea, ohjausta ja palveluita. Nämä voivat liittyä kommunikaatioon, omatoimisuuteen, kodinhoitoon, sosiaalisiin taitoihin, ympäristössä liikkumiseen, terveyteen ja turvallisuuteen, kirjallisiin taitoihin, vapaaaikaan ja työhön. Yksilöllinen, tarpeenmukainen tuki auttaa kehitysvammaista ihmistä elämään hyvää, hänelle luontaista itsenäistä elämää Tammisto,

14 Vain vamma yhdistää kehitysvammaisia ihmisiä. Muuten he ovat samalla tavalla yksilöllisiä kuin muutkin ihmiset. Heillä on oma persoonallisuutensa, omat vahvuutensa, mahdollisuutensa ja kykynsä, jotka on löydettävä ja joita täytyy tukea. Kehitysvammainen tarvitsee läpi elämänsä yhteiskunnan tukitoimia. Vammasta riippuen tuen tarve voi olla vähäistä apuvälineiden tarvetta tai kokonaisvaltaista monien yhteiskunnan tukitoimien yhteistarvetta Internaatti Olen asunut tämän ensimmäisen vuoden asuntolassa ja ei se ole ollut hullumpaa asumista. Sisäoppilaitos on kansanopistoihin liitetty piirre. Se mainitaan myös vapaan sivistystyön laissa (632/1998, 2 ) Kansanopistojen sisäoppilaitosominaispiirteellä on viitattu paitsi sananmukaiseen sisäoppilaitosmuotoon eli asuntolan sijaintiin opiston välittömässä läheisyydessä myös sen hyödynnettäviin pedagogisiin mahdollisuuksiin, joista erityisesti voi mainita yhteisöllisyyden vaikutuksen. Tähän sisäoppilaitosmuodon pedagogisointiin ja muiden kansanopistojen ominaispiirteiden hyödyntämiseen viittaavat termit kansanopistopedagogiikka ja internaattipedagogiikka. Moni kansanopisto on kuitenkin nykyään luopunut perinteisestä internaattitoiminnasta. Kansanopistojen tuloksellisuuden arviointia koskevan raportin vuodelta 2001 mukaan asuntoloissa asui 76% opiskelijoista Raportin mukaan opiskelijat kokivat asuntolassa asumisen lisänneen sosiaalisia taitoja. Raportissa oli tutkittu kolmen Lapin läänin kansanopiston tuloksellisuutta. 23 Koko maata ajatellen internaatin tila on taantuva, vaikka internaatti on hyvä sosiaalipedagogi. Sosiaalipedagogiikan tehtävänä on auttaa ihmisiä kohtaamaan ja 23 Kontio et al. 2001,

15 ratkaisemaan täyteen ihmisyyteen kasvamisen ja yhteiskunnallisen subjektiuden tiellä olevia esteitä ja ongelmia 24. Nyky-yhteiskunnassa perheet ovat pieniä eikä ole monia paikkoja, joissa nuoret voivat oppia kokemaan, mitä yhteistoiminta todellisuudessa tarkoittaa. Tällaisia paikkoja ovat koulut ja muut oppilaitokset. Niissä on mahdollisuus kehittää erilaisia yhteistyön ja yhdessä elämisen muotoja. Koulut ja oppilaitokset voidaan nähdä kiinteänä osana kansalaisyhteiskuntaa. Kansanopistojen internaatti voi toimia varsin hyvin radikaalin kasvatuksen mukaisesti, johon sisältyy luottamus siihen, että ihmisillä on mahdollisuus toimia yhdessä eikä toisiaan vastaan sekä yhteistoiminnassaan lujittaa toisissaan sympatian, empatian ja välittämisen siteitä 25. Voi sanoa, että internaatille on akuutimpi tarve kuin ennen. Käsitys sosiaalisuuden merkityksestä on muutenkin pahasti häviämässä. Itsenäistyminen ja sosiaalistuminen rinnakkaisina prosesseina ovat nuorille internaatin tärkein anti. Opiskeluyhteisössä asuminen on monella tavalla nuorelle vaativaa. Opiskelija oppii internaatissa elämään eri sukupuolten, eri-ikäisten ja erilaisista yhteiskunnallisista taustoista lähteneiden, jopa eri puolelta maailmaa tulleiden opiskelijoiden kanssa. Erityisopetusta järjestävissä opistoissa opiskelijat saavat oppia elämään hyvin erilaisten asuinkumppanien kanssa ja saavat näin mahdollisuuden kasvattaa sosiaalisia taitojaan, kantamaan vastuuta itsestä, opiskelutovereistaan ja yhteisöstä. 26 ITUA Internaattityö uuteen arvoon -raportin kansanopistojen internaattityön selvityksestä vuodelta 2001 mukaan internaatin merkitys opiskelijoille näkyy mm. sosiaalisten kykyjen kehittymisessä. Internaatin nähtiin tukevan nuorten itsenäistymistä, oppimista, yksilöllistä opiskelutahtia. Internaatin muodostama kiinteä yhteisöllisyys koettiin raportissa merkitykselliseksi. 27 Internaatin yhteydessä puhutaan yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Perimmäisenä tarkoituksena on saada internaatti toimimaan kokonaisvaltaisena oppimis- ja kasvuympäristönä. Jukka Määtän ja Pentti Yrjölän Perinteen ja nykyajan puristuksessa, kansanopistojen arviointi -raportin 24 Hämäläinen et al. 1997, Suoranta 2005, Keränen 2005, ITUA- selvitys kansanopistojen internaattityöstä, 2001, 34/36. (moniste) 14

16 mukaan yhteisöllisyydellä tarkoitetaan internaatin huomioon ottamista opetus- ja kasvatustyössä sekä myös sellaista pedagogiikkaa, jossa koko yhteisö toimii yhdessä jonkin tavoitteen eteen. 28 Internaattiin on perinteisesti liitetty asuntolahenkilökunta, joka kuitenkin tämän päivän internaatissa ei enää ole itsestään selvyys. Ainoastaan erityisopetusta järjestävissä sisäoppilaitoksissa on oppilashuoltohenkilöstöä 29. Ylitornion kristillisellä opistolla on kaksi opiskelijahuoltajaa erityisoppilaita varten. He työskentelevät kahdessa vuorossa klo 7 22 välillä. 3. YHTEISÖLLISYYS Ihmiskunnan historiassa yhteisöllisyys ei ole uusi asia, se on erottamaton osa ihmiskunnan historiaa. Yhteisöllisyyteen liittyvä teoreettinen ajattelu ulottaa juurensa aina Aristoteleen asti. Yhteisöllisyys on ikivanha asia, se vain muuttaa aikojen kuluessa muotoaan ja ilmenee aina uusissa yhteyksissä. Yhteisöllisyyden merkitys ihmisten elämässä vaihtelee. Joinakin aikoina yhteisöllisyys painuu yksilöllisyyden korostamisen varjoon, noustakseen taas merkittävämpään asemaan 30 Mitä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa? Tämän tutkimuksen kohteena on kansanopiston internaatissa opiskelevat opiskelijat, joiden yhteisöllisyyttä pyrittiin vahvistamaan taidekasvatusprojektin keinoin. Yhteisöllisyys viittaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja toimintaan, joihin tässä tutkimuksessa pyritään taidekasvatuksen kontekstissa. Huomiota yhteisöllisyydessä kiinnitetään mm. ihmisten väliseen kommunikaatioon, valtasuhteisiin, johtamiseen, tiedonkulkuun, ongelmien ratkaisutapoihin jne. Ihmiset kuuluvat moniin pieniin ryhmiin, perheisiin, suuriin sosiaalisiin ryhmittymiin ja instituutioihin, kulttuureihin ja alakulttuureihin. Ihmiset onkin nähtävä tiettyjen arvojen, uskomusten ja maailmankatsomusten omaavien ryhmittymien jäseniksi. 31 Hyvin toimivissa yhteisöissä kaikki yhteisön jäsenet tietävät 28 Määttä et al. 2001, s ITUA- selvitys kansanopiston internaattityöstä 2001, 34/ Hautamäki 2005, Neperud 1995,

17 mitä tehdään ja miksi. Asioita valmistellaan yhteisesti ja niistä keskustellaan ja sovitaan avoimesti. Tämä näkyy myös tuloksissa, hyvät yhteisöt menestyvät. Useimmat talouselämän suuret menestystarinat perustuvat yhteisölliseen työtapaan. Yhteisössä toimivat toteuttavat mallia ja pyrkivät siirtämään sen edelleen yhteisöön kiinnittyville uusille toimijoille. Yhteisöllisyydelle on ominaista jaetut päämäärät, arvot ja yhteiset toimintatavat. Toimintakulttuuriin kuuluu kaikki se minkä yhteisössä toimivat tekevät tavalla, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen ja toimintaa ohjaavat yhteiset tavoitteet. Tässä tutkimuksessa pyritään yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmin taidekasvatuksen kontekstissa vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Hannu Linturi määrittää artikkelissaan Vapauden vanki yhteisöllisyyttä oppivien organisaatioiden konseptin luojan Peter Sengen ajatuksesta, että minuus on perusluonteeltaan yhteisöllistä. Ei ole mitään sellaista kuin ihmisluonto irrallaan kulttuurista. Minä muodostuu suhteista perheeseen, kouluun, työhön ja harrastuksiin. Minä irrallisena esineenkaltaisena oliona ei ole olemassa. 32 Tietoa itsestä voi rakentaa vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Antti Hautamäki teoksessa Yhteisöllisyyden paluu tuo esille kansalaisyhteiskunnan, jossa toiminen antaa ihmiselle mahdollisuuden kokea elämänsä mielekkääksi. Kansalaisyhteiskunta voi Hautamäen mukaan antaa yksilölle mahdollisuuden kasvaa vahvaksi persoonaksi saaden ihmisyydelleen yhteisöllisen tunnustuksen. Kansalaisyhteiskunnassa ihmisten erilaisuus ja moninaisuus on rikkautta. 33 Tämän tutkimuksen kohderyhmä oli hyvin moninainen, se koostui eri-ikäisistä miehistä ja naisista, kehitysvammaisista ja ammattiin opiskelevista nuorista opiskelijoista. Kuuluminen yhteisöön ei opiskelijoiden kohdalla ole kuitenkaan pysyvää, vaan yhteisön jäsenet vaihtuvat osittain joka lukuvuosi. Hautamäki tuokin artikkelissaan esille yhteisöön kuulumisen haavoittuvuuden ja sitoutumisen heikoksi. Kuitenkin pirstaloituvassa maailmassa nuoret kaipaavat turvallisuutta, jota yhteisöt voivat taata Linturi 33 Hautamäki 2005, Hautamäki 2005,

18 Antti-Veikko Perheentuvan yhteisö on enemmän kuin jäsentensä summa. Yhteisö voi oppia ja kehittyä. Kehitys tapahtuu yhteisön jäsenten kautta, jotka yhdessä luovat kulttuurin, jolle syntyy yhteisöllistä jatkuvuutta. 35 Yhteisössä yksilö on vastuussa siitä miten yhteisö toimii, mutta yhteisön on huomattava aina myös yksilö. Jussi Kotkavirta toteaa artikkelissaan Hegel, yksilöllisyys ja yhteisöllisyys rikkaan yksilöllisyyden edellyttävän monella tavoin yhteisöllisyyttä ja aito yhteisöllisyys voi syntyä vain yksilöllisesti, vapaiden ja yhdenveroisten persoonien yhteenliittymänä 36. Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeää tarkastella myös yhteisöllisyyden esteitä. Yhteisöllisyys voidaan kokea taakkana ja rasitteena yksilön näkökulmasta. Yhteisöt voivat olla täysin välinpitämättömiäkin jäsentensä hyvinvoinnista, mikäli kyseinen hyvinvoinnin ulottuvuus ei liity yhteisön toimintaan. 37 Nyky-yhteiskunnassa yhteisöllisyys koetaan pirstoutuneeksi, jossa on paljon pieniä yhteisöjä, jotka syntyvät, elävät ja kuolevat. Yksilöiden sitoutuminen yhteisöön voi kohdata monenlaisia esteitä.. Yksilöt joutuvat tekemään monia valintoja elämässä ja sitoutumaan monelle eri suunnalle. Monelle arvojen pirstaloituminen, elämän merkityksen, löytymisen vaikeus ja objektiivisten arvojen puute voi olla sitoutumisen esteenä. Kuitenkin saavuttaakseen hyvän elämän ihmiselle on välttämätöntä toimia yhdessä toisten kanssa. Toiminnan kautta yksilöt tuovat ilmi omaa omalaatuisuuttaan, kertovat sen keitä he ovat. 38 Vaikka yhteisöt tuottavat iloa, lohtua ja turvaa sekä valottavat muutoksen mahdollisuutta, monet tulevat varovaisiksi törmätessään kysymykseen, miten yhteisöllisyyttä voidaan ja tulisi edistää. Yhteisöllisyys voi synnyttää myös kielteisiä ilmiöitä, jolloin se ilmenee rajojen vetämisenä meidän ja muiden välille, sekä suvaitsemattomuutena erilaisuutta ja omista arvoista poikkeavia ajattelutapoja kohtaan. Tässä tutkimuksessa joudutaan ottamaan kantaa yhteisöllisyyden kielteisiin ilmiöihin. Joudutaan vastaamaan kysymyksiin miten taidekasvatuksen menetelmillä voidaan vaikuttaa myös erilaisuuden sietoon, rajojen vetämiseen meidän ja muiden välille 35 Perheentupa 1995, Kotkavirta 1998, Haatanen 2000, Hautamäki 2005,

19 asuntolayhteisössä. Jotkut vierastavat sanaa yhteisö, koska se kuulostaa vanhakantaiselta kollektiivisuudelta, jossa yhteisön hyvä tukahdutti yksilölliset toiveet ja tarpeet. Yhteisö viittaa silloin perinteisesti ryhmään, joissa on omat, muihin yhteisöihin päin tiukasti vedetyt rajansa, sääntönsä ja sopimuksensa, panosten ja hyötyjen sekä vallan ja päätösten teon jako. Tällaisen yhteisön sisällä olo edellyttää vahvaa sitoutumista ja irtautuminen siitä on vaikeaa, koska se synnyttää ajatuksia petturuudesta ja luottamuksen pettämisestä. Monilla on kokemusta pakottavista yhteisöistä, kuten uskonnollisista tai poliittisista liikkeistä. Miten yhteisöllisyys ilmenee tässä tutkimuksessa, jossa yhteisön muodostavat nuoret aikuiset? Nuorten yhteisöille on tyypillistä pienet yksiköt, vapaaehtoisuus, taitoon perustuva ja muuttuva hierarkia. Nuorten yhteisöissä kaikki haluavat että oma yhteisö on paras mahdollinen. Tässä tutkimuksessa yhteisöllisyyttä vahvistettiin nuorten taidetoiminnalla. Tavoitteena oli löytää yhteisöllisyyden malli, joka voisi toteutua kyseisessä yhteisössä. On kuitenkin tärkeää huomioida nuorten mielipide. Nuoret ovat luovia ja estottomia yhteisöjä luodessaan. Nuorille yhteisöllisyys on enemmän hauskanpitoa. 39 Tämän tutkimuksen näkökulmasta onkin mielenkiintoista tarkastella yhteisöllisyyden vahvistumista nuorten opiskelijoiden parissa toiminnassa, jolla on sekä opinnollisia tavoitteita että vapaa-ajan viettoon kuuluvia piirteitä. Kysymyksessähän on taidepajatoiminta, jonka opiskelijat mielellään kokevat yhteiseksi vapaa-ajan toiminnaksi. Tutkimuksessani kysytään, vahvistaako taidekasvatus yhteisöllisyyttä. Taidepajat toteutetaan oppilaitoksessa ja toiminnalla on myös opetuksellisia tavoitteita. On perusteltua pyrkiä yhteisöllisyyden vahvistamiseen inkluusion, integraation, ja yhteistoiminnallisen oppimisen teorioihin nojaten. 39 Vaaranen 2005,

20 3.1. Kansanopiston yhteisöllisyys Kansanopiston yhteisöllisyys juontaa juurensa aina tanskalaisen N.F.S. Grundtvigin pedagogisiin ajatuksiin vuorovaikutuksesta, joihin hän liittää adjektiivit vapaa, elävä ja luonnollinen. Grungdtvigin ajatusten mukaan opettajakeskeinen pedagogiikka ei ole vapaata, elävää ja vuorovaikutteista, vaan opettajan on oltava aina alisteinen oppilaille. 40 Grundtvig puhuu oikeasta vuorovaikutuksesta sanalla elämä. Hänen mukaansa sekä oppilaiden ja opettajien tulee olla eläviä. Elävyyttä hänen mukaansa on elävän suullisen sanan käyttäminen, nimenomaan se on tunnusomaista elävälle vuorovaikutuksella. Koulussa, joka on elämää varten, opetus alkaa kokeneen opettajan suullisella puheella ja loppuu opettajan ja oppilaiden väliseen keskusteluun ja päätyy oppilaiden keskusteluun keskenään. 41 Kansanopistojen yhteisöllisyys on kansanopistojen historian ajan kiinnittynyt vahvasti opistojen arvo- ja aateperustaan. Nykyajan kansanopistot toimivat vapaan sivistystyön kentässä. Kansanopisto-opiskelu on sisäoppilaitosmuotoista, kokoaikaista päiväkoulutoimintaa. Kansanopistot ovat kaikille yhtenäisen, yleensä maksuttoman koulutuksen rinnalla yksityisiä, kannatusyhdistysten, osin kuntien ja osakeyhtiöiden omistamia oppilaitoksia. Opistot saavat ammatilliseen opetukseen valtion tuen, jolloin opetus on opiskelijoille ilmaista, mutta muu kuin ammatillinen peruskoulutus kansanopistoille on opiskelijoille maksullista. Kansanopistoille on edelleen ominaista pedagogisten valintojen ja tehtävänhaun vapaus. Ylitornion kristillinen opisto on profiloitunut lapsi- ja perhetyön ammatillisen perustutkinnon sekä kehitysvammaisten nuorten koulutustehtävään. 42 Profiloitumisella rakennetaan pitkäjänteisesti yhteisön mielikuvakytkentöjä ja saatetaan niitä sidosryhmien tulkittaviksi. Onnistunut opiston profiloituminen tehtäväänsä on menestymisen avaintekijä. Se herättää kiinnostusta toimintaa kohtaan, lisää luottamusta 40 Bugge 1989, Bugge 1989, Virtanen et al. 2005,

21 sekä auttaa yhteisöllisyyden rakentumista ja yhteisöön sitoutumista. 43 Opistojen yhteisökuvassa on osatekijänä taustayhteisö. Opistojen aatehistoriaan ja taustayhteisöön viitataan usein opiston nimessä, esimerkiksi Ylitornion kristillisen opiston taustayhteisö ilmenee nimessä. Kansanopistojen pedagogiikassa erilaisten maailmankuvien käsittely, tiedon etsiminen yhdessä, projektioppiminen ja toiminnallisuus sekä yhteisöllisyys ja osallisuus kuuluvat peruskäsitteistöön. Nykypäivän kansanopistojen yhteisiksi toimintakulttuurisiksi vahvuuksiksi ovat nousseet vuorovaikutteisuus, asiakaskeskeisyys ja muutosorientoituneisuus. Yhteistoiminnan kehittämiseksi on jouduttu solmimaan yhteyksiä aikaisemmasta poikkeavin perustein ja näin on syntynyt uutta yhteisöllisyyttä. Opistojen välinen verkostoituminen on yksi esimerkki uudenlaisesta yhteisöllisyydestä. Kansanopistojen toimintaa on ohjannut aina muutosorientoituneisuus, joka heijastaa yhteisön toimintastrategian ajallista suuntaa. Yhteisö on voinut valita linjan, miten se vastaa ulkoapäin tuleviin muutospaineisiin. Se voi reagoida ajankohtaisiin muutospaineisiin tai hakea itse muutosta tai ennakoi tulevia muutoksia. Kansanopistojen toimintaa kehystävät nykyään kansainvälistyt toimintaympäristö, lakisääteinen rooli yleissivistävänä oppilaitoksena sekä internaatti. 44 Nykyiset opistot painottavat asumismahdollisuutta opiskeluyhteisössä, mutta internaatti ei enää korostu pedagogisena tekijänä. Joka neljännen kansanopiston toimintaa profiloi vahva yhteisöhakuisuus ja verkostoituneisuus toisten kansanopistojen, taustayhteisöön kiinnittyvien järjestöjen tai erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. 45 Nykykansanopiston yhteisöllisyys voitaneen määrittää Linturin mukaan: humanistinen itsensä kehittäminen ja yhteisöllinen identiteettien ja merkitysten luonti Koskinen 2005, Koskinen 2005, Koskinen 2005, Linturi 2003, (päiv ). 20

22 3.2. Kasvatuksen ja taidekasvatuksen yhteisöllisyys Kyky työskennellä yhdessä yhteisön hyväksi on oppivan organisaation päämäärä ja se on myös sosiaalisen pääoman määritelmä. Sosiaalinen pääoma on yhteisön ominaisuus, ei yksilön. Siinä on kyse ihmisten tavasta elää toistensa kanssa: auttaa, luottaa ja tehdä asioita yhteiseksi hyväksi. Parhaimmillaan siitä muodostuu verkko, joka kannattelee yksilöä, ahtaimmillaan siitä voi tulla ahdistava vankila. 47 Yhteisön oppimisprosessi ja metodit poikkeavat luonnollisesti yksilöllisestä oppimisesta. Ryhmä- ja tiimioppiminen, oppivat yhteisöt sekä kulttuurioppiminen ovat keskeisessä asemassa nykypäivän kehittyvinä opetusmetodeina. Tiimityöskentely on osa koulun arkea. Sekä teoreettista että käytännöllistä opetusta toteutetaan erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa moduuliopiskeluna. Moduuleja toteuttaa opettajaryhmä, joka vastaa opetuksen toteuttamisesta kaikilta osin yhteisesti. Koulun yhteisöllisyys on saanut näin uudenlaisia muotoja. Kaipion mukaan kasvatuksen yhteisöllisyys on jatkuva prosessi, joka etenee portaittain, niin että toimintaa seuraa aina siirtyminen seuraavalle tasolle. Kaipio on jakanut yhteisön kehitystasot seuraavasti: 1. Hajanainen joukko vailla yhteistä normistoa ja tavoitteita. - henkilöstöllä ja kasvatettavilla on erilaiset käyttäytymisnormit ja toimintatavoitteet. Kasvattajien ja kasvatettavien välillä vallitse e ristiriita. 2. Ulkoisesti yhtenäinen yhteisö - henkilöstön normit ovat vallitsevina. Valvonta tapahtuu ulkokohtaisen yhteistyön ja päätännän kautta 3. Sosiaalinen yhteisö - kasvattajat ovat saaneet tuekseen kasvatettavien ydinjoukon, joka tukee kasvattajien arvoja ja normeja 4. Yhteisökasvatuksellinen yhteisö - kasvattajien ja kasvatettavien päämäärät ja normit ovat samat. 47 Linturi 2003, (päiv ). 21

23 - yhteisökasvatuksellista yhteisöä leimaa jäsenten tasavertaisuuden tunne. 48 Yhteisöllisessä taidekasvatuksessa tekeminen kiinnittyy vahvasti osallistujien elinpiiriin ja kanssatoimijoihin. Siinä merkityksellisiä ovat paikka, paikan historia, yhteisön lähtökohdat, jotka yhdessä taiteellisen toiminnan kanssa ovat rakentamassa ja vahvistamassa yhteisöä. Taidekasvatuksen eräs tehtävä on taiteen keinoin tuotetun ja tulkitun todellisuuden reflektointi, sen tutkiminen kokemuksellisen sekä käsitteellisen toiminnan kautta. Taiteellisessa oppimisessa, niin kuin kaikessa oppimisessa, tarvitaan paitsi päätä ja käsiä, eli tietoja ja taitoja, myös sydäntä. Opittavien asioiden liittyessä yksilön ja yhteisön todelliseen elämismaailmaan ovat elämyksemme, kokemuksemme, tietomme ja taitomme luonnollisia taidekasvatuksen lähtökohtia. 49 Taiteen yhteisöllisyyteen liittyy olennaisesti kokemuksellinen oppiminen. Kokemuksellisen oppimisen käsitteistöön liittyy omakohtainen kokeminen, pohdiskeleva arviointi, abstrakti käsitteellistäminen ja aktiivinen toiminta. Kokemukselliseen taideoppimiseen liittyy merkityksenanto, ymmärtäminen ja toiminta. 50 Taidekasvatuksen yhteisöllisyydessä kasvattaja ei voi tuoda taidetta ulkopäin, vaan taide syntyy paikallisesti ja yhteisöllisesti, yhteisö on toiminnan keskiössä ja taidekasvattaja on osana tätä yhteisöä. Taide on yhteisön voimavara ja se voi olla merkittävä sosiaalisen muutoksen väline 51. Taidetta tulisikin opettaa osana sosiaalista ja kulttuurista kontekstia. 52 Taidekasvatuksella on ollut kansanopistojen historiassa vahva asema kansanopiston yhteisöllisyyden rakentajana. Varhaisemmassa kansanopistossa, jossa koulutuksen tavoitteet olivat yleissivistävät, taito- taideaineet loivat merkittävän pohjan opetussuunnitelmalle. 48 Kaipio 1995, Hiltunen 2002, Räsänen 2000, Jokela et. al Hiltunen 2006,

24 Yhteisöllisyys, kansanvaltaisuus, jolla tarkoitetaan demokratiaa ja yhteisön jäsenten tasa-arvoa, moniarvoisuus, persoonallisuuden kehittäminen ovat kansanopiston perustehtäviä ja vahvuuksia. Näitä kansanopiston perusarvoja vasten nousee vahvasti yhteisöllinen taidekasvatus. Kansanopiston arvojen pohjalta taidekasvatus voi rakentaa ns. kansalaisuuden etiikkaa. Erityisesti vammaisten ja vammattomien yhteistoiminnallisessa toiminnassa saadaan oppia tulkitsemaan ympärillä olevaa maailmaa ja sen sosiaalisia tarpeita. Se voi opettaa erilaisille oppijoille valmiuksia rakentaa identiteettiään. Taide voi opettaa ihmisiä kohtaamaan sekä itsensä ja toisensa. Se opettaa hiljentymään ja asettumaan dialogiin. 53 Millaisiin tavoitteisiin tässä tutkimuksessa pyritään taidekasvatuksen yhteisöllisyydellä? Yhteisötaide ja taiteen yhteisöllisyys voivat käsitteinä helposti arkikielessä sekoittua. Yhteisöllisellä tapahtumalla voi olla taiteellinen luonne, vaikka ei olisikaan yhteisötaidetta. Taidekasvatus voi olla menetelmä, jolla vaikutetaan osallistujien sosiaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen. 54 Taiteellinen toiminta on nimenomaan rakentamassa ja vahvistamassa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllinen taidekasvatus on konkreettista aktiivista nykyhetkessä toimimista. Usein toiminta liittyy yksilöiden, yhteisön ja paikan historiaan. 55 Tässä tutkimuksessa oleellista on internaatin merkitys kansanopisto-opiskelijoiden opiskeluvuoden arjessa. Opiston historia, menneisyys ei voi olla vaikuttamatta taidetoimintaan, jota tehdään vanhan kansanopistorakennuksen luokkahuoneessa. Hiltusen mukaan taiteen kautta voidaan nostaa esiin muistoja, herättää jo unohtuneita merkityksiä. Taide voi siis antaa merkitystä menneisyydelle, nostaa esille nykyhetkessä huomiotta jääviä asioita. Taide voi olla siemen uuden syntymiselle. 56 Tässä tutkimuksessa taidekasvatuksella on tavoitteena yhteisöllisyyden vahvistaminen, tasa-arvoisen ei elitistisen taiteen tekemisen keinoin. Tarkoituksena on, että yhteisöt ja ihmiset, joille korkeataide on vierasta taloudellisista, sosiaalisista ja yhteiskunnallisista 53 Kurki 2004, Isomäki et.al, 2004, Hiltunen 2006, Hiltunen 2006,

25 syistä, pääsisivät osallisiksi taiteeseen, ilmaisuun ja taiteen voimistaviin ja luovuutta tukeviin vaikutuksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään erityisesti vahvistamaan vammaisten nuorten ja ei vammaisten nuorten sosiaalista integraatiota taiteen keinoin. Taiteen keinoin pyritään saamaan muutosta yhteisössä, jossa on heterogeeninen joukko nuoria internaatissa asuvia opiskelijoita. Taidetta käytetään keinona yhteisöllisten, sosiaalisten tai lähiympäristöön liittyvien ongelmien ratkaisussa. Taiteen avulla pyritään aktivoimaan yhteisöä oman elämänsä hallintaan kantamaan vastuuta ympäristöstään.. 57 Kaipion mukaan yhteisökasvatuksellista yhteisöä leimaa jäsenten tasavertaisuuden tunne. Tämä asia toteutuu myös taidekasvatuksen yhteisöllisyyden tavoitteissa, myös silloin kun taidetta tehdään heterogeenisissä ryhmissä ja, joissa erilaisten osallistujien kanssa jaetaan sama tavoite toiminnan suhteen Inkluusio Inkluusiossa on kysymys koulusta yhteisönä, jota kehitetään. Inkluusio on ajattelu- ja toimintapa, joka vastustaa syrjintää niin periaatteiden kuin käytännönkin tasalla. Inkluusion avulla pyritään luomaan kaikille esteetön integroitu oppimisympäristö 58. Inkluusiossa koulut käsitetään yhteisöiksi. Tavoitteena on, että kaikki opiskelijat voivat osallistua tasavertaisina opiskeluun. Oppiminen on aina sidoksissa siihen oppimisympäristöön, jossa oppimista tapahtuu. Onkin syytä pohtia, millaisessa ympäristössä oppiminen parhaiten onnistuu, kun oppijoiden joukko koostuu heterogeenisesta ryhmästä opiskelijoita. Oppimisympäristö ymmärretään helposti oppimistilanteen ulkoisiksi ehdoiksi. 59 Erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille pyritään järjestämään esteetön opiskeluympäristö. 57 Jokela et. al 2006, yty- verkkokirja 58 Väyrynen 2001,12 59 Rauste- von Wright et. 2003,

26 Esimerkiksi taidekasvatuksessa valaistuksella, kalusteiden valinnalla ja tarvittavilla apuvälineillä mahdollistetaan vammaisten opiskelijoiden opiskelu inklusiivisessa luokassa. Inkluusion vastakohtana ekslusiivisessa yhteisössä ryhmät olisivat toimineet erillään. Sari Virtasen mukaan teoksessa Inkluusion haaste koululle inkluusion perusajatukset ovat, että kaikki voivat oppia, kaikki ovat erilaisia, me olemme kaikki yhteisön jäseniä, jotka luovat erilaisuutta, erilaisuus voi ja sen pitäisi olla arvostettua. Inklusiiviseen lähestymistapaan kuuluu ymmärrys siitä, että koulutus voi muuttaa yhteisöjä. Jotta yhteisöllisyyden vahvistuminen olisi mahdollista, on yhteisön jäsenten jollakin tapaa muutettava yhteisö. Inkluusion tavoitteita on: ihmisoikeuksien edistäminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, myönteisten asenteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen, yhteisöjen taitojen ja kykyjen kehittäminen niin, että yhteisöjen jäsenet kasvavat yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi. 60 Inkluusio ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla. Inkluusio on oppimisen ja opettamisen lähestymistapa, joka tarkastelee, miten oppilaan kohtaamiin oppimisen ja osallistumisen esteisiin voidaan puuttua oppilaan omassa ympäristössä, esimerkiksi luokkahuoneessa. Oppilaiden pitäisi saada tukea tarvittaessa. Tuen määrä riippuu kontekstista, esim. kuvataiteen tunnilla vammainen opiskelija saa tarvittaessa apuvälineitä työskentelyynsä. Oppilaiden erilaisuutta käytetään oppimisen ja opettamisen lähtökohtana, ei poikkeuksena. Erilaisuus on suhteellista ja sosiaalisesti muodostettu 61 Inkluusiosta on käytetty monenlaisia suomennoksia, mm. mukaan ottaminen, yhteensulautuminen, sisällyttäminen. Käytännön tasolla inkluusio merkitsee arvoja. Inkluusio määrittyy myös sosiaalisen koheesion ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden kautta. 62 Inkluusiossa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, miten suhteellisen pieni joukko oppilaita voitaisiin tuoda yleisopetuksen pariin, vaan siitä, miten kaikkien oppilaiden oppimisen esteitä voitaisiin poistaa ja madaltaa ja heidän oppimistaan parantaa Virtanen 2001, Virtanen 2001, Teittinen 2005, Väyrynen 2001,

27 Erja Pietiläisen ja Mirva Alakoskelan artikkelin Inkluusio haaste monitahoiseen yhteistyöhön Kehitysvammaliiton projektiraportissa Yhdessä kasvamaan kaikille avoin koulu ja lähiyhteisö riippumatta toimintaympäristöstä ja elämänvaiheesta tavoitteena tulisi olla yksilön tasavertainen osallisuus yhteisön toiminnassa. 64 Inkluusio ei ole yksittäinen tapahtuma vaan prosessi, jossa yhteisön kaikilla jäsenillä on merkityksensä. Inkluusiota eteenpäin vievässä kehittämistyössä on hyvä olla tietoinen niistä asenteista, joita kukin kantaa itsessään, kuin myös oman yhteisön ja toimintayhteisön tavasta suhtautua erilaisiin ihmisiin. Tiedostaminen on merkityksellistä, koska usein juuri asenteet ja ennakkoluulot toimivat jopa tiedostamattomina esteinä inkluusion kehittämiselle. Erilaisuudesta on hyvä olla henkilökohtaisia kokemuksia. Kehittämistyö alkaa jokaisesta ihmisestä itsestään. Koululuokassa jokainen oppilas joutuu muodostamaan oman käsityksensä erilaisuudesta ja rakentamaan oman tavan toimia yhdessä yhteisön erilaisten jäsenten kanssa. Esimerkiksi taidekasvatuksen kontekstissa inklusiivisessa ryhmässä voi yhteisenä tavoitteena olla vahvistaa opiskelijoiden yhteisöllisyyttä. Inkluusio on paikallista kukin yhteisö toimii omalla tavallaan omista lähtökohdistaan ja resursseistaan. Inkluusiossa on kysymys toisenlaisesta näkökulmasta olemassa oleviin käytäntöihin ja toimintoihin. Yhteisöjen kehittämisessä inkluusion merkitys erilaisuuden kohtaamisessa ja hyväksymisessä on meidän kaikkien asia. Yhteisössä kukaan ei saisi jäädä ulkopuolelle, vaan kaikilla yhteisön jäsenillä on tasavertainen oikeus toimia. Inkluusiossa korostuu osallisuuden ja yhteisyyden kokeminen ja saavuttaminen. Yhteisyys on sitä, että jokin on yhteinen, yhteistä kahdelle tai useammalle. Inkluusioajattelun mukaan yhteisyydellä tarkoitetaan kaikkien oppilaiden ottamista mukaan koulun kaikkiin toimintoihin. 65 Inkluusio voi antaa työkaluja eliminoida oppilaiden välinen eriarvoisuus koulussa. Oppilaiden tasavertaiset mahdollisuudet opiskella yhdessä, voivat estää myös 64 Pietiläinen et al. 2005, Murto 2001,44. 26