JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Vammaisneuvosto VAMMAISPOLIITTINEN OHJELMA

Transkriptio

1 JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Vammaisneuvosto VAMMAISPOLIITTINEN OHJELMA

2 2

3 Sisällysluettelo Omaehtoisen elämän aalloilla JOKAISELLA ON OIKEUS OMAEHTOISEEN ELÄMÄÄN Itsemääräämisoikeus itsenäiseen elämään, asumiseen ja liikkumiseen Oma koti on tärkeä asumismuodosta riippumatta Monimuotoista perhe-elämää Tukea henkiseen hyvinvointiin PERUSTURVA ARJEN ELÄMÄSSÄ Perusturva kaikille Terveys- ja kuntoutuspalvelut auttavat omaehtoisempaan elämään KOULUSSA, OPISKELUSSA JA TYÖELÄMÄSSÄ Koulu ja opiskelu Työelämä ELÄMÄÄ VAPAA-AJALLA Osallistuminen ja vapaaehtoistoiminta Kulttuuripalvelut kaikkien ulottuville Liikunta edistää hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä KOHTI ESTEETÖNTÄ JYVÄSKYLÄÄ Tiedonsaannin ja vuorovaikutuksen erilaiset kanavat Saavutettava asiointi Esteetön rakennettu ympäristö tukee itsenäistä elämää Tavoitteena esteetön ja vapaa liikkuminen TURVALLISUUS JA KOSKEMATTOMUUS...35 Lähteet...39 Liite...40

4 Omaehtoisen elämän aalloilla Jyväskylän vammaisneuvosto on laatinut vammaispoliittisen ohjelman vuosille Tämän vammaispoliittisen ohjelman Omaehtoisen elämän aalloilla tavoitteena on vahvistaa jyväskyläläisen vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden ja omaehtoisen elämän toteutumista sekä edistää esteetöntä rakentamista ja saavutettavia palveluja. Vammaispoliittinen ohjelma tarkentaa osaltaan Jyväskylän kaupunkistrategian Jyväskylän kaupungin kehitysaallot hyvinvointipoliittisia teemoja. Jyväskylän vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on myös toteuttaa paikallisella tasolla valtakunnallista vammaispoliittista ohjelmaa. Jyväskylän kaupungissa valmistellaan uuden sukupolven organisaatiota, jonka perustana on asiakaslähtöinen toiminta. Kaupungin palveluorganisaation perusrakenteen valmistelussa huomioidaan ydinprosessit, jotka perustuvat asiakas- ja asiakasryhmien tarpeisiin ja mahdollistavat kuntalaisten vaikutusmahdollisuuden. Palvelurakenteen valmistelussa tullaan kuulemaan asiakkaita ja sidosryhmiä sekä eri-ikäisiä kuntalaisia eri rooleissaan. Jyväskylän kaupungin vammaispoliittisen ohjelman toivotaan toimivan pohjana palveluprosessien suunnittelussa. Jyväskylän kaupungin vammaispoliittinen ohjelma huomioi vammaisten ihmisten oikeudenmukaisen aseman kaupungissa konkreettisin tavoittein ja toimenpide-ehdotuksin. Jyväskylän vammaispoliittisen ohjelman valmisteluryhmän puheenjohtajana toimii vammaisneuvoston puheenjohtaja Anne- Mari Hård-Janhonen ja vanhus- ja vammaispalvelujen nimeämänä sihteerinä Raakel Pirkola. Vammaisneuvoston nimeämän työryhmän jäsenet ovat Veijo Paananen, Eeva Vuolio-Paananen, Kari Lyytikäinen, Alpo Suomi ja Esko Jäntti, Jyväskylän kaupungin edustajana Seija Parviainen. Yhteistyössä Jyväskylän kaupungin innovaatiopalvelujen kanssa järjestettiin Tulevaisuuspäivät ja Päivien työpajatyöskentelyissä syntyneitä tulevaisuuden visioita ja toimenpide-ehdotuksia on hyödynnetty ohjelman sisällössä. Tulevaisuuspäivien osallistujat edustivat eri tahoja (vammaisjärjestöt, yliopisto, ammattikorkeakoulu, ammattiopisto, vammaispalvelusäätiö, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, seurakunta ja kaupungin eri tahojen edustajia). 4

5 Tietyistä palveluista ja viranomaistehtävistä vastuussa olevat toimijat ovat omalta osaltaan antaneet panoksensa tekstisisältöihin. Lisäksi Tuija Rasinen ja Laura Hokkanen innovaatiopalveluista osallistuivat vammaispoliittisen ohjelman työstämiseen valmistelutyöryhmän kanssa. Taustaa Jyväskylän kaupungin vammaispoliittiselle ohjelmalle Vammaisuus kuvaa rajoitteita, jonka vuoksi henkilö syystä tai toisesta ei pysty toimimaan täysipainoisesti yhteiskunnan rakennetussa tai sosiaalisessa ympäristössä. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) 2006 hyväksymässä yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista vammaisuus määritellään seuraavasti: Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esteettömyyden ja saavutettavuuden YK:n yleissopimus määrittelee: Yhteisen toimintaympäristömme tulee olla sellainen, että jokainen voi osallistua toimintaan tasa-arvoisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Tällaista ympäristöä kutsutaan saavutettavaksi. Saavutettavuus syntyy, kun poistamme ympäristöstämme mahdollisimman monet liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteet. Esteettömyys ei siis ole vain liikkumisen, vaan myös kuulemisen, näkemisen ja ymmärrettävyyden esteettömyyttä. Esteettömyyttä on yhteiskunnan toimivuus kaikille. Suomen hallituksen vammaispoliittinen ohjelma Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle perustuu YK:n vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskeviin yleisohjeisiin, jotka hyväksyttiin vuonna Vuonna 2007 Suomi allekirjoitti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, jota ei kuitenkaan ole voitu ratifioida, sillä lakimuutokset ovat vasta valmisteilla (esim. kotikuntalaki). Kotikuntalain muutoksella vahvistetaan vammaisten itsemääräämisoikeutta. Vammaisfoorumi ry:n sosiaalija terveysministeriölle antaman lausunnon mukaan valmistelussa olevaan uuteen kotikuntalakiin on lisättävä 3 a, jonka nojalla pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntaansa ulkopuolella asuvalla henkilöllä olisi kotikunnan valintaoikeus. 5

6 Tätä voidaan pitää perus- ja ihmisoikeuksia parantavana ehdotuksena. (Valtakunnallisen vammaisfoorumin lausunto: hallituksen esitys laeiksi kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta 1 ). Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (Perustuslain 2. luku 6 ). Käytännössä vammaisten kansalaisten ei kuitenkaan ole mahdollista käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan ja vapauksiaan tai täyttää velvollisuuksiaan, koska yhteiskuntamme on perinteisesti suunniteltu ihmisille, joilla ei ole vammoja. Rakenteelliset samoin kuin asenteelliset esteet rajoittavat vammaisten ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta ja yhdenvertaisuutta kaikkina ikäkausina (Suomen vammaispoliittinen ohjelma, Vampo , 5). Vammaisten henkilöiden oikeudenmukaisen aseman varmistaminen yhteiskunnassamme on vammaispolitiikan keskeinen haaste. Tämä edellyttää ihmisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja osallisuuden tiellä olevien esteiden tunnistamista ja poistamista. Lähtökohtana on ihmisoikeuksien kuuluminen kaikille, ihmisten erilaisuuden arvostaminen ja tilan antaminen yhteiskunnan monimuotoisuudelle. Vammaisten ihmisten omaehtoisen elämän ja oman mielipiteen kunnioittaminen, yksilöllisyys ja valinnanvapaus ovat tämän päivän vammaispolitiikan perusta. (Suomen vammaispoliittinen ohjelma, Vampo ) Paikallisia vammaispoliittisia ohjelmia on laadittu nykyisen Jyväskylän alueella vuodesta 1999 lähtien. Jyväskylän maalaiskunnan vammaispoliittinen ohjelma Hyvä kunta kaikille tehtiin vuonna 1999, ja se päivitettiin vuosina 2002 ja Jyväskylän vammaisneuvosto laati ensimmäisen vammaispoliittisen ohjelman Kohti kaikille toimivaa Jyväskylää vuosille Ohjelmassa keskityttiin erityisesti asennekasvatustyöhön. Tietopaketti Luontevaa asiakaspalvelua kaikille sai laajaa huomiota mm. monien oppilaitosten sekä viranomaisten taholta. Luontevaa asiakaspalvelua kaikille päivitettiin vuonna Asiakaspalvelun parantaminen nostettiin esille jo tuolloin. Ohjelmassa korostettiin asiakastyön parantamisen olevan jatkuva prosessi, jota on linjattu uudistetussa lainsäädännössäkin ( )

7 Esteettömän rakentamisen ja liikkumisympäristön korjaamiseen erityisesti ydinkeskustan osalta on tehdyn ohjelman avulla saatu huomattavaa parannusta. Vuosille Jyväskylässä tehtiin vammaispoliittinen ohjelma Vammainen yhdenvertaiseksi kaupunkilaiseksi. Ohjelmassa keskityttiin erityisesti asenteellisten esteiden poistamiseen. Ko. esteet koettiin suurimmaksi esteeksi yhdenvertaisena kansalaisena toimimiselle. Ongelmalliseksi koettiin oikean tiedon puuttuminen sekä tiedon saannin että välittämisen osalta. Tavoitteena oli laatia kaupungille erityistiedottamisen toimintaohjelma. Ohjelmassa esitettiin tiedotuskoulutuksen järjestämistä koko sosiaali- ja terveystoimen henkilökunnalle. Tiedotuksen kehittämistyöryhmän tehtäväksi annettiin koota vuosittain raportti tiedotuskoulutuksen etenemisestä. Lisäksi kaupungissa on laadittu perusturvalautakunnan hyväksymä kehitysvammapalvelujen palvelustrategia vuosille ja liikuntapalveluissa on valmisteilla vammaisliikuntaohjelma vuosille Omaehtoisen elämän aalloilla -ohjelma on laadittu huomioiden kaikkien jyväskyläläisten asukkaiden asumisen, ympäristörakentamisen ja palvelujen tarpeet. Tällä ohjelmalla halutaan edistää kaikin tavoin esteetöntä ja saavutettavaa Jyväskylää. 7

8 1 JOKAISELLA ON OIKEUS OMAEHTOISEEN ELÄMÄÄN Vammaisilla ihmisillä tulee olla oikeus valita missä ja kenen kanssa he asuvat. Heillä on oltava saatavissa erilaisia koti- ja asumispalveluja. Vammaisilla on oltava saatavilla riittävästi tukipalveluja ja myös henkilökohtaista apua. Niiden avulla on tuettava vammaisten elämistä lähiyhteisössä. Koko väestölle tarkoitetut yhteiset palvelut ja järjestelyt on oltava vammaisten saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Niitä on sovitettava vammaisten tarpeisiin. Vammaisille on varmistettava mahdollisimman itsenäinen liikkuminen kohtuulliseen hintaan. Tämä tulee turvata esimerkiksi erilaisten apuvälineiden ja avustajien tuella. (YK:n yleissopimus 2006, art 19) Itsenäinen elämä muodostuu mahdollisuuksista asumisen ja perheelämän valinnanvapauteen, kommunikointiin, tiedonsaantiin ja viestintään sekä yhdenvertaiseen asiointiin. Käytännössä keskeisiä ovat yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilanteita vastaavat asumisen ja liikkumisen ratkaisut sekä kommunikoinnin ja asioinnin toimivuus (mm. viittoma- ja selkokielen sekä puheen tulkkauksen avulla). Asumisen esteettömyys ja turvallisuus, saavutettavat lähiympäristöt ja toimivat palvelut ovat keskeisiä itsenäisen elämän edellytyksiä. Nykyaikainen yhteiskunta tarjoaa aiempaa enemmän mahdollisuuksia vammaisten ihmisten omatoimisuudelle ja elämän hallinnan parantamiselle. Ongelmana on edelleen esteettömien tai helposti sellaisiksi mukautettavissa olevien asuntojen vähäinen tarjonta. 1.1 Itsemääräämisoikeus itsenäiseen elämään, asumiseen ja liikkumiseen Vammaisilla ihmisillä tulee olla oikeus valita, missä ja kenen kanssa he asuvat. Heillä on oltava saatavissa erilaisia koti- ja asumispalveluja, mukaan lukien tukipalvelut ja henkilökohtainen apu. 8

9 Niiden avulla on tuettava vammaisten elämistä lähiyhteisössä. Koko väestölle tarkoitetut yhteiset palvelut ja järjestelyt on oltava vammaisten saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Niitä on sovitettava vammaisten tarpeisiin. Vammaisille on varmistettava kohtuullisen hintainen itsenäinen liikkuminen. Tämä tulee järjestää esimerkiksi erilaisten apuvälineiden ja henkilökohtaisen avun tuella. Henkilökohtaisen avun turvin voidaan tukea omaehtoista elämää. Henkilökohtainen apu tuli vammaispalvelulakiin Henkilökohtainen avustaja -järjestelmässä vammainen henkilö voi parhaiten itse päättää kuka häntä avustaa, missä, milloin ja miten. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimii vaikeavammainen itse. Useammat vaikeavammaiset tarvitsevat tukea työnantajuuteen. Työnantajuuden tukena Jyväskylässä toimii henkilökohtaisen avun keskus Havu. Keskuksesta työnantaja saa apua avustajan etsimiseen, haastatteluun, työsopimuksen laatimiseen, työvuorolistojen laatimiseen sekä työaikaseurantaan ja käytännön palkanmaksuun. Havukeskuksen kautta työnantajat saavat käyttöönsä henkilökohtaisen avun verkkopalvelun (Avustajaportti.fi*) 2, jota työnantajat voivat hyödyntää itse. 1.2 Oma koti on tärkeä asumismuodosta riippumatta Oma koti on jokaiselle tärkeä oli asumismuoto millainen tahansa. Vammaisten henkilöiden asumisen edellytysten parantamiseksi tarvitaan usein yksilöllisiä asunnon muutostöitä, palveluja ja tukitoimia. Hyvin suunnitellut ja toteutetut asunnon muutostyöt turvaavat omaehtoisen elämän huomioiden yksilölliset tarpeet. Vammaisten ihmisten omatoimisuutta ja itsemääräämisoikeuden toteutumista voidaan vahvistaa hyvällä ympäristön, palvelujen ja tuotteiden suunnittelulla. Tavoitteena on esteettömien, toiminnallisesti joustavien ja tarvittaessa helposti mukautettavissa olevien asuntojen riittävä tarjonta. Asunnon muutostöillä edistetään vaikeavammaisen henkilön omatoimista suoriutumista hänen omassa kodissaan. Oikein suunnitellut ja oikea-aikaisesti toteutetut asunnon muutostyöt vähentävät vammaisen ihmisen riippuvuutta toisen ihmisen avusta ja lisäävät itsenäisyyttä. 2 ( ) 9

10 Omassa kodissa asumista tuetaan omaishoidon, kotihoidon ja henkilökohtaisen avun turvin. Palveluja järjestetään sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain nojalla. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu voidaan järjestää kaupungin omana palveluna, henkilökohtaisella avustajalla, palvelusetelillä tai ostamalla palvelu yksityiseltä palvelutuottajalta. Asumisen laatu huomioidaan tukiasunnoissa ja palveluasunnoissa. Hyvin onnistuneessa ryhmämuotoisessa asumisessa asukkaat muodostavat kodinomaisen yhteisön. Rakennussuunnittelun tavoitteena tulee olla kaavoituksen ja asuinympäristöjen suunnittelun sekä uuden tieto- ja viestintäteknologian monipuolisten keinojen hyödyntäminen. Näillä voidaan merkittävästi parantaa ihmisten omatoimisuutta, vaikuttaa yhteisöllisyyteen, turvallisuuteen ja elämänlaatuun. Nykyisin vammaisneuvosto osallistuu julkisten rakennusten (ml. opiskelijaasunnot) suunnitteluun ja antaa rakennusvalvonnalle lausunnon rakennuslupia varten. Sen sijaan asuinrakennussuunnitelmiin ja palveluasumisen suunnitelmiin ei pyydetä vammaisneuvoston lausuntoa. Jyväskylän ja pohjoisen Keski-Suomen kuntien alueella kehitetään parhaillaan ikääntyneiden ja erityisryhmien asukaslähtöistä asumista, ennakoivaa suunnittelua sekä nykyisen asumis-, rakentamis- ja palvelutilanteen arviointia (Esko-hanke). Jyväskylän kaupungin vammaispalvelujen, kuntoutuspalvelujen (fysioterapia) ja Esko-hankkeen edustajista koottu työryhmä kehittää asunnonmuutostyöprosessin Jyväskylän mallia. Toimenpide-ehdotukset Omaehtoisen elämän esteettömyyttä voidaan edistää nimeämällä rakennusalan ammattilainen tekniseksi asiantuntijaksi, korjaussuunnittelijaksi ja määrittelemällä hänen toimipaikkansa kaupungin organisaatiossa selvittämällä vaikeavammaisen henkilön asunnonmuutostyöprosessi ja vastuukysymykset, lausuntojen antaminen, tarjouspyynnöt, päätös, valvonta, nimetään vastuuhenkilö (toimintaterapeutti / kuntoutusohjaaja). lähettämällä kaavoitustyöryhmän esityslista vammaisneuvostoon, vammaisneuvoston edustaja voi listan asioista riippuen osallistua kokoukseen 10

11 sijoittamalla palveluasumisen yksiköt lähelle palveluja ja osaksi muuta asuinrakentamista huolehtimalla, että ryhmämuotoisen asumisen yksiköt eivät muodostu liian suuriksi Omaehtoisen elämän saavutettavuutta voidaan edistää turvaamalla tukitoimien riittävä taso: lisäämällä kotihoidon henkilöstöä ja kouluttamalla henkilöstöä vammaistyöhön turvaamalla henkilökohtaisen avun saaminen kehittämällä palvelusetelijärjestelmää ja avustajarinkiä /-pankkia kehittämällä palvelusetelijärjestelmää ja avustajavälitystä työsuhteisiin vammaisille henkilöille rekrytoimalla ja sitouttamalla tukihenkilöitä määrittelemällä kotikunnan valintaoikeus yksilöllisesti asiakasta ja läheisiä kuullen lisäämällä palveluasumispaikkoja, turvaamalla ryhmäkodeissa ja tukiasunnoissa asuville riittävät tukipalvelut ja valvomalla toiminnan laatua noudattamalla ja valvomalla palveluasumisen laatusuosituksia -- Kehitysvammaisten asumisen laatusuositukset 3 -- Mielenterveyskuntoutujien asumista koskeva kehittämissuositus Erityisryhmien asumisen kehittäminen (Ara*) 5 turvaamalla sosiaalihuoltolainmukainen kuljetuspalvelu myöntämällä vaikeavammaisten kuljetuspalvelua tarpeen mukaan 1.3 Monimuotoista perhe-elämää Jokaisella avioliittoikäisellä vammaisella on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Vammaisilla on oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa määrästä. Heillä on myös oikeus saada tietoa perhesuunnittelusta ja lapsen saamiseen liittyvistä terveydellisistä asioista. 3 Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta asuntojen_rakentamiseen_2010_2017.pdf ( ) 4 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:13 ( ) 5 Valtion asuntorahasto (Ara ) 11

12 Vammaisilla on oikeus säilyttää kykynsä saada lapsia. Vammaista lasta ei saa hylätä eikä laiminlyödä. Lapsille ja heidän vanhemmilleen on annettava tukea ja tietoa. Vammaista lasta ei saa erottaa vanhemmistaan ellei lapsen etu sitä vaadi. Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan vain lapsen oman tai vanhempien vammaisuuden perusteella. (YK:n yleissopimus 2006, art 23) Jokaisella on oikeus hallita omaa elämäänsä. Erilaisin tukimuodoin mahdollistetaan itsenäinen ja omatoiminen elämä, esimerkiksi yksin asuminen. Vammaisia henkilöitä ei eroteta perheestään runsaan palvelutarpeen perusteella eikä palvelujen ja tukitoimien tarve muodosta estettä parisuhteelle ja perheen perustamiselle. Vammaisella on oikeus toimia tasavertaisena perheenjäsenenä. Tämä voidaan mahdollistaa henkilökohtaisella avulla. Vammaisperheitä on tarpeen tukea monipuolisin keinovalikoimin, yhdenvertaisesti muihin perheisiin nähden. Perheet käyttävät lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluja: näiden tulee palvella myös vammaisten lasten sekä vammaisten vanhempien perheitä. Jyväskylän varhaiskasvatussuunnitelma 2010 ja Ehkäisevän työn toimenpideohjelma koskevat kaikkia perheitä. Varhaiskasvatussuunnitelmassa 2010 korostetaan lapsen ja perheen hyvinvointia edistävää sekä kasvatuskumppanuudelle rakentuvaa päivähoitoa ja varhaiskasvatusta. Suunnitelmassa nostetaan esiin myös kuntalaisia yhdenvertaisesti palveleva, tehokas monitoimijainen palvelurakenne. Ehkäisevän työn toimenpideohjelmassa käsitellään perheen hyväksi tehtävää työtä ja hyvinvointia edistävää toimin-taa. Ehkäisevä työ on osa lapsiperheiden perus- ja erityispalveluita. Toimenpide-ehdotukset Perhe-elämää voidaan tukea kouluttamalla neuvoloiden henkilöstöä vammaisperheiden tukemiseen 12

13 päivähoidossa: turvaamalla vammaisten lasten tilapäishoito tukemalla vammaisen henkilön lasten kasvua ja kehitystä mahdollistamalla toiminnat (esim. apuna kuljettamisessa, mukana leikeissä) huomioimalla henkilökohtaisen avun tarpeen määrittelyssä vammaisen henkilön lasten kasvu ja kehitys (esim. tukemalla päivittäisissä toiminnoissa kuten harrastuksissa ja kuljetuksissa tekemällä moniammatillista yhteistyötä ja kotikäyntejä kehittämällä perhetyötä tukemalla itsenäistyvää vammaista nuorta mahdollistamalla vammautuneen henkilön asumiskokeilut kehittämällä kehitysvammaisten nuorten asumisvalmennusta tukemalla omaisten jaksamista arjessa ja järjestämällä tuki- ja lomaperhetoimintaa turvaamalla tukitoimien riittävä taso: omaishoidon selkeät myöntämiskäytännöt, omaishoidon vapaat, omaishoidon tuen määrän korotus lisäämällä monimuotoista palveluohjausta tukemalla perhe- ja parisuhteita järjestämällä sopeutumisvalmennusta 1.4 Tukea henkiseen hyvinvointiin Ihmisen henkiset voimavarat muodostuvat Mielenterveyden keskusliiton mukaan monimuotoisesta vuorovaikutussuhteesta, johon kuuluvat ihmissuhteet, koti, työ, harrastukset ja muu elinympäristö. Myös lepo, ravinto ja liikunta vaikuttavat henkiseen jaksamiseen siinä missä fyysiseenkin hyvinvointiin. Henkisen hyvinvoinnin tila vaihtelee ja se paranee, kun oppii tunnistamaan mahdolliset stressin ja uupumuksen oireet ajoissa. 6 Toimenpide-ehdotukset Henkistä hyvinvointia voidaan edistää korostamalla yksilön omaa vastuuta kokonaisvaltaiseen itsestä huolehtimiseen: tiedottamalla ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä tarjoamalla vammaisille mielekästä tekemistä järjestämällä työvalmennusta ja työpajatyyppistä toimintaa kartoittamalla palvelu- ja hoitosuunnitelman yhteydessä lähiverkosto ja tiedottamalla päivystävistä puhelimista turvallisen ja toimivan kodin ja asuinympäristön turvaamiseksi: lisäämällä resurssia kotihoidon, palvelutalojen, Lähimmäisen

14 Kammarin ja kriisikeskus Mobilen ilta-, yö-, viikonloppu- ja juhlapyhäpäivystyksiin kampanjoimalla, että ihmiset huomaavat ja huomioivat toisensa (alueelliset tempaukset, tiedotus) varmistamalla olemassa olevien paikkojen (koulut, oppilaitokset, työpaikat) terveydenhoitohenkilöstön riittävyys järjestämällä mahdollisuuksia vertaistukeen ja mahdollistamalla ryhmien kokoontumistilat: perustamalla esteetön Kansalaistoiminnan keskus järjestämällä ja laajentamalla opiskelijoiden tutor-toimintaa 2 PERUSTURVA ARJEN ELÄMÄSSÄ Vammaisilla on oikeus sosiaaliturvaan ilman syrjintää. Vammaisilla ja heidän perheillään on oikeus riittävään elintasoon: ruokaan, vaatetukseen, asuntoon ja terveyspalveluihin. (YK:n yleissopimus 2006, art 28) 2.1 Perusturva kaikille Yhteiskunnan ensisijainen velvollisuus on järjestää yleiset palvelut niin, että ne ovat kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Vasta toissijaisena tulevat täydentävät palvelut. Kun yleiset palvelut eivät riitä turvaamaan vammaisten täyttä osallistumista, tulee yhteiskunnan varmistaa vammaisten henkilöiden apuvälineiden ja tukipalvelujen saatavuus. Tähän perustuen vammaisella henkilöllä on oikeus vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. (Vampo ) Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Lisäksi tavoitteena on ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vammaispalveluasetuksen mukaan vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet edellytetään järjestettävän siten, että ne tukevat heidän omatoimista suoriutumistaan. Palveluja on järjestettävä siinä laajuudessa ja muodossa kuin vammaiset henkilöt niitä tarvitsevat. 14

15 Vammaispalvelulaki on ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Kehitysvammalain tarkoitusta, soveltamisalaa sekä palveluja koskevat säännökset säilyvät ennallaan myös lakien yhdistyttyä Toimenpide-ehdotukset Perusturvan saavutettavuutta voidaan edistää turvaamalla neuvonta- ja ohjauspalvelut ja tarvittaessa toteuttamalla työntekijöiden kotikäynnit kehittämällä esteetöntä sähköistä asiointia (sähköisen asioinnin välineet) kehittämällä kehitysvammaisten työosuusrahaa 2.2 Terveys- ja kuntoutuspalvelut auttavat omaehtoisempaan elämään Vammaisilla ihmisillä on sama oikeus terveyspalveluihin kuin muilla. Tämän lisäksi vammaisilla on oikeus niihin terveyspalveluihin, joita he vammansa vuoksi tarvitsevat. Näihin kuuluvat myös kuntoutuspalvelut. Vammaisten tarvitsema kuntoutus on aloitettava riittävän varhaisessa vaiheessa. Näin varmistetaan mahdollisuus itsenäiseen elämään ja henkiseen kehitykseen. (YK:n yleissopimus 2006, art 25 ja 26) Kunnan tulee järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito, johon luetaan mukaan myös lääkinnällinen kuntoutus (Kansanterveyslain 14, 1 momentti). Kunta huolehtii myös siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kuntoutuksen tarve kunnassa edellyttää. Vastuu lääkinnällisestä kuntoutuksesta on viime kädessä kunnalla (Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta 2 ). Kaikilla kansalaisilla myös vaikeavammaisilla henkilöillä on oikeus terveydenhuollon laadukkaisiin palveluihin, asianmukaiseen hoitoon ja terveydentilan seurantaan. Vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus tulla kuulluksi samoin kuin oikeus osallistua omaa terveyttään ja hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. 15

16 Vammaisten henkilöiden mahdollisuus käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa toteutuu kuitenkin vain osittain. Esteinä palvelujen käytölle on mm. terveydenhuollon toimitilojen ja niiden ympäristöjen esteellisyys ja saavuttamattomuus. Tavoitteena tuleekin olla toimitilojen esteettömyys ja oikeanlaiset kommunikaatiomahdollisuudet (esimerkiksi tulkin käyttö tai visuaaliset tavat informaation tuottamiseen). Lisäksi perusterveydenhuollon vammaisuuteen liittyvää erityisosaamista tarvitaan nykyistä enemmän, jotta palvelujen käyttö olisi toimivaa ja sujuvaa. Erityislakien mukaisten palvelujen saatavuus voi aiheuttaa eriarvoisuutta vammaisten henkilöiden välillä. Kuntoutus vahvistaa vammaisten ihmisten omatoimisuutta kaikkina ikäkausina, tukee niin lasten kuin ikäihmistenkin osallisuutta, koulunkäyntiä, opiskelua, työelämään pääsyä, työssä jaksamista ja taloudellista itsenäisyyttä (Vampo , 98). Kuntoutuspolku muodostuu monen eri tahon palveluista ja etuuksista. Eri tahojen järjestämien kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen on kuntoutujan kannalta merkityksellistä. Kokonaisvaltaista kuntoutussuunnittelua on parannettava ja asiakkaan oikeutta palveluihin selkiytettävä. Apuvälinepalvelu on osa hoitoa ja kuntoutusta, jonka tulee hoito- ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti nivoutua osaksi saumatonta palveluketjua. Apuvälinepalveluja tuotetaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Apuvälineen tarve todetaan lääketieteellisin perustein ja vammaisen henkilön ja hänen läheistensä tulee olla mukana kuntoutussuunnitelman tekemisessä ja siten olla päättämässä häntä itseään koskevista kuntoutus- ja apuvälineasioista. Keskeistä on, että apuvälinepalvelut samoin kuin tarpeelliset hoitotarvikkeet saadaan vastaamaan yksilöllisiä tarpeita, niitä on saatavana ja ne ovat laadukkaita. Apuvälineiden tarve myös lisääntyy vaikeavammaisten määrän ja uuden teknologian tuomien mahdollisuuksien lisääntyessä. (Vampo ). Toimenpide-ehdotukset Hyvinvointia voidaan edistää ennaltaehkäisevien toimenpiteiden avulla kattavalla ravitsemus- ja terveysneuvonnalla lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa ja terveyskeskuksissa 16

17 tehostamalla avokuntoutuksen toimintaedellytyksiä ja itsenäisen asumisen tukemista Esteettömyys- ja saavutettavuustasoa voidaan parantaa lisäämällä sähköisiä ajanvarauspalveluja ja huolehtimalla henkilökohtaisesta palvelusta huomioimalla apuvälinepalveluissa ja hoitotarvikejakelussa yksilölliset tarpeet tehostamalla ohjausta apuvälineiden käytössä ja liikkumisessa (esim. näkövammaisen liikkumistaidon ohjaus) tekemällä yksilölliset, kokonaisvaltaiset kuntoutussuunnitelmat kaikille vaikeavammaisille ja pitkäaikaissairaille (esim. omaehtoinen liikunta) lisäämällä terveyskeskuksen erityisosaamista ja erikoislääkäripalveluja 3 KOULUSSA, OPISKELUSSA JA TYÖELÄMÄSSÄ 3.1 Koulu ja opiskelu Vammaisilla ihmisillä on oikeus elinikäiseen oppimiseen. Vammaisilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Heillä on oikeus yksilöllisen tukeen oppimisen edistämiseksi. Koulutuksessa on huomioitava muun muassa näkövammaisten tarpeet pistekirjoituksen ja liikkumistaitojen opetukseen. Kuulovammaisten viittomakielen opetusta ja muuta kielen oppimista on edistettävä. Kaikilla kouluissa työskentelevillä henkilöillä tulee olla riittävä koulutus jotta he osaavat toimia oikein vammaisille suunnatussa kouluympäristössä. (YK:n yleissopimus 2006, art, 24) Jyväskylässä on vuonna 2010 yli perusopetuksessa olevaa oppilasta. Perusopetuksen järjestämisestä vastaa Jyväskylän kaupungin opetuspalvelut. Jyväskylän erityispiirteenä ovat valtion erityiskoulut kuulo- ja näkövammaisille sekä kielihäiriöisille oppilaille. Lisäksi perusopetuksessa on autismikirjon pedagogista osaamista. 17

18 Vammaisten lasten ja nuorten tulee voida käydä koulua ja opiskella yhdessä ikätovereidensa kanssa. Lähtökohtana tulee olla yleisopetuksessa toteutettavat, yhdenvertaiset mahdollisuudet koulunkäyntiin, koulutukseen ja ammatin hankintaan. Peruskouluopetuksessa onkin toteutettu inkluusioperiaatetta jo kauan. Peruskoulun jälkeiseen opetukseen pääsy ei edelleenkään ole vammaiselle nuorelle itsestään selvyys. Eroja on sekä koulutusasteiden ja -alojen kuin myös paikkakuntien välillä. Vaikein tilanne on kaikkein vaikeimmin vammaisilla nuorilla. Vammaiselle henkilölle tulee turvata heidän kyvyistään lähtien muiden kanssa yhdenvertaiset ammatillisen kouluttautumisen mahdollisuudet. Ammatillista koulutusta on tarjottava keskiasteella ja korkeakouluasteella. Myös erilaisia muita ammattiin valmentavia koulutuksen muotoja (mm. etäopiskelu, oppisopimuskoulutus) on hyödynnettävä. Koulutuksen tulee olla ajanmukaista ja vammaisten henkilöiden tietoisuutta on lisättävä uusista kouluttautumismahdollisuuksista. Lisäksi erilaisten tukipalvelujen saatavuus tulee turvata. Yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien toteuttamisessa keskeisiä ovat koulu- ja opiskelurakennusten, samoin kuin lähiympäristöjen esteettömyys- ja saavutettavuustason nosto, riittävät mukautustoimet (esim. oppimateriaalin saatavuus pistekirjoituksella), uuden teknologian mahdollistamat apuvälineet sekä yksilölliset palvelut (mm. tulkki- ja kuljetus-palvelut ja koulunkäyntiavustajan tuki ja apu). (Perusopetuslaki 17 :n 31 momentti: erityisopetuksen järjestäminen, 31 :n 1 momentti). Koulu- ja opiskelurakennusten sekä lähiympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta kehitetään yhteistyössä kaupunkisuunnittelun ja yhdyskuntatekniikan asiantuntijoiden kanssa. Perusopetus Jokainen Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on oppivelvollinen. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää 7 vuotta, ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Mikäli perusopetuksen tavoitteita ei voida vamman tai sairauden vuoksi saavuttaa yhdeksässä vuodessa, lapsi otetaan pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin. 18