ette kai te siellä päällänne seiso?

Transkriptio

1 Päälläseisonnan sanotaan stimuloivan psyykkisiä ominaisuuksia. Tämä johtuu aivojen lisääntyneestä veren saannista. Ajattelu selkiytyy ja muisti paranee. Tahdonvoima lisääntyy ja ihminen kykenee keskittymään paremmin. NELJÄTOISTA

2 Päälläseisonta on ehkä yksi ristiriitaisimpia tunteita herättävistä jooga-asennoista. Monet ihmiset jättävät joogaharrastuksen sikseen tai eivät tule ensimmäisellekään joogatunnille, koska luulevat, että joogassa on pakko opetella päälläseisonta.toisaalta asentoa kutsutaan myös jooga-asanoiden kuninkaaksi tai isäksi. TEKSTI Janne Kontala KUVA Christoffer Leka PIIRROKSET Emmi Valve ette kai te siellä päällänne seiso? Molemmat näkökannat päälläseisontaan, sekä epäilijän että intoilijan, ovat ymmärrettäviä. On luonnollista, että uusi ja tuntematon asia herättää vastustusta ja pelkoa. Ajatus päällä seisomisesta tuntuu pelottavalta, koska useimmat meistä eivät luultavasti koskaan ole olleet kyseisessä asennossa.tätä ei opeteta koulun liikuntatunneilla, kuntosaleilla, voimisteluseuroissa... oikeastaan missään muualla, paitsi joogatunneilla. Mitä, jos niska murtuu? Kestääkö kallo koko kehon painoa? Mitä jos kaadun kesken kaiken? Pelot eivät ole aiheettomia. Väärin suoritettu päälläseisonta voi todella aiheuttaa vahinkoa niskan alueella. Kaatuminen voi olla vaarallista, etenkin jos päälläseisoja kaatuu terävän kulman tai muun esineen päälle. JOOGANOPETTAJAT JA HARJOITTAJAT eivät kuitenkaan säästele sanojaan perustellessaan päälläseisonnan harjoittelua. Päälläseisonta vahvistaa selkärangan aluetta, niskaa, hartioita ja käsivarsia. Vatsan ja jalkojen lihaksisto virkistyy. Jalkoihin pakkautunut veri virtaa takaisin sydämeen. Keuhkojen kudokset vahvistuvat, mikä auttaa vilustumiseen, yskään ja sydämen tykytyksiin. Kun painovoiman vaikutus käännetään vastakkaiseksi, sisäelimet puhdistuvat ja vahvistuvat. Ruoansulatus paranee ja keho lämpenee. Oikein suoritettuna päälläseisonta parantaa ryhtiä ja vähentää lihasjännityksiä. Päälläseisontaa käytetään joogaterapiassa astman, heinänuhan, sokeritaudin, päänsäryn ja huolestumisen hoitoon. Erityisesti sen sanotaan stimuloivan psyykkisiä ominaisuuksia. Tämä johtuu aivojen lisääntyneestä veren saannista. Ajattelu selkiytyy ja muisti paranee. Tahdonvoima lisääntyy ja ihminen kykenee keskittymään paremmin. Yleinen vireys lisääntyy, mutta samanaikaisesti asento vähentää stressiä ja lisää rauhallisuutta. Asennon säännöllinen harjoittelu on tuonut apua unettomuuteen, muistin ja elinvoiman puutteeseen. KLASSINEN JOOGAKIRJALLISUUS MENEE vielä pitemmälle päälläseisonnan ylistämisessä. Hatha-jooga-pradipikan mukaan se, joka harjoittaa päälläseisontaa vähintään kolme tuntia päivässä, saavuttaa kuolemattomuuden! B.K.S. Iyengarin mukaan päälläseisonta keskittää tietoisuuden pään alueelle, mistä seuraa, että ihmisen elämässä vahvistuu sattvan, harmonian, puhtauden ja henkisyyden ominaisuus. Toinen päälläseisonnan henkinen vaikutus on selkärangan alapäässä lepäävän kundaliinienergian herättäminen ja vetäminen kohti ylempiä energiakeskuksia. Päälläseisonta myös hidastaa elinvoiman hupenemista. Hatha-joogan esoteerinen näkemys ihmiskehosta selittää, että kehon mikrokosmos heijastelee suurempaa makrokosmosta. Ihmiskehosta löytyy niin kuun kuin auringonkin vastineet. Ihmiskehon kuun sanotaan sijaitsevan pään sisällä, ja tämä sisäinen kuu on ihmisen elinvoiman lähde. Elinvoima valuu hienojakoisen nesteen muodossa asteittain pisaroina alaspäin vatsaan, jossa ihmisen sisäinen aurinko polttaa vitaalinesteen pisara kerrallaan. Tätä prosessia voidaan hidastaa kääntämällä asento mahdollisimman usein ylösalaisin. MODERNILLE IHMISELLE MOISET väitteet saattavat olla liian paksua purtavaa. Niiden paikkaansapitävyyttä on melko vaikeaa todistaa tieteellisesti, koska vaikutukset eivät ole paljaalla silmällä nähtävissä. Kuolemattomuuden saavuttamista ehkä voitaisiin testata, jos löydettäisiin henkilö, joka on valmis valvotuissa olosuhteissa seisomaan vaaditut kolme tuntia päällään päivittäin vuosikymmenien ajan. Tällaista koejärjestelyä odotellessamme joudumme tyytymään joogakirjallisuuden lausuntoihin. Viime kädessä päälläseisontaan pätee yleinen joogaan liittyvä perustelu: Päälläseisonnan vaikutukset voi kokea vain se, joka seisoo päällään. Itse kokeilin päälläseisontaa joogakirjojen inspiroimana, mutta jatkan harjoittelua vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin, koska harjoitus yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Kaikenlaisten perustelujen tarkoitus on lopultakin vain saada ihminen itse kokeilemaan joogan vaikutuksia omassa elämässään. Niinpä lopetan perustelemisen tähän, ja siirryn kuvailemaan päälläseisonnan käytännön suoritusta. VIISITOISTA

3 KUINKA SUOJELLA PÄÄTÄ JA NISKAA? On syytä korostaa, että yleensä missään ei koskaan opeteta varsinaista päälläseisontaa. Harjoitus, johon ohjatuilla joogatunneilla tai joogakirjojen sivuilla voi törmätä, on nimeltään salamba sirsasana. Tämä merkitsee tuettua päälläseisontaa. Harjoittaja ei siis seiso pelkästään päällään, vaan antaa tukea käsillään. Tyypillisesti kestää vuosikymmeniä saavuttaa sellainen niskan vahvuus ja tasapaino, että päälläseisonta onnistuu pitempiä aikoja ilman käsien tukea. Päälläseisonnan hyödyt eivät onneksi riipu tuen määrästä. Näin ollen harjoittelun alkuvaiheessa ei ole tarpeellista piinata itseään ajatuksilla epätäydellisestä harjoituksesta. Jokainen joogaharjoitus on aina tietyssä määrin epätäydellinen. Todellinen täydellisyys on omien rajoitusten hyväksymistä ja kunnioittamista jokaisella nimenomaisella harjoitushetkellä. Sirsasana Valmistelevat harjoitukset Vie rintalastaa eteenja taaksepäin. Koska käsiä käytetään alussa (yleensä ainakin ensimmäiset kaksi vuosikymmentä) asennon tukemiseen, on luonnollista tarkastella käsille asetettua haastetta. Riittävän käsivoiman hankkiminen muodostaa oman haasteensa. Juuri käsivoiman puute voi aiheuttaa ajatuksen päälläseisonnan mahdottomuudesta. Muutamalla yksinkertaisella harjoituksella on kuitenkin mahdollista kehittää riittävät käsivoimat verrattain lyhyessä ajassa. Kyse on pikemminkin olemassaolevien lihasten opettamisesta toimimaan, kuin uuden lihasmassan hankkimisesta. Hyvä perusharjoitus käsien valmistamiseksi päälläseisontaan on ns. delfiinipunnerrus. DELFIINIPUNNERRUS Asetu nelinkontin. Aseta kyynärpäät hartioiden leveydelle. Aseta sormet ristiin ja kämmensyrjät alustalle. Ranteet ja kyynärvarret muodostavat kolmion. Kämmenet, ranteet ja kyynärvarret muodostavat suoran linjan. Ojenna jalat suoriksi ja nosta lantio ylös. Voit keventää harjoitusta tekemällä sen polvet maassa. Vie rintalastaa vuorotellen eteen käsien yläpuolelle ja taakse poispäin käsistä. Toista 5 15 kertaa. Harjoituksen intensiteetti riippuu siitä, miten pitkällä välillä rintalasta liikkuu. Vastusta voi lisätä myös tuomalla jalkoja lähemmäksi käsiä. Vastaavasti vastusta voi vähentää viemällä jalkoja kauemmaksi. Jos vastus tuntuu aivan liian kovalta, harjoituksen voi tehdä polvet maassa. Harjoitusta tehtäessä tulisi välttää ajatusta lantion nostosta ja laskusta. Lantio liikkuu hieman pystysuunnassa, mutta pääpaino on vaakasuoralla liikkeellä. Lantion nosto ja lasku ei vahvista käsiä. KUUSITOISTA

4 Työnnä selkä mahdollisimman pystysuoraan. Pidä kämmenet pystysuorassa. Lepää lopuksi otsa lattiassa. Tuo jalkoja lähemmäs leukaa. Nosta päätä painamalla kyynärvarsia kohti lattiaa. PÄÄLLÄSEISONNAN TUKIASENTO Toinen perusharjoitus käsivoimien lisäämiseksi tapahtuu varsinaisessa päälläseisonnan tukiasennossa. Aseta kädet kuten delfiinipunnerruksessa: Sormet ristiin, kyynärpäät hartioiden leveydelle. Pidä kämmenet pystysuorassa asennossa. Jos kämmenet kallistuvat eteenpäin, pää saattaa painua tuskallisesti pikkusormien päälle. Irrota peukalot. Aseta pää lattiaan siten, että takaraivo tulee etusormia vasten. Alussa on hyödyllistä taivuttaa niskaa hieman taaksepäin niin, että lattiaan koskettava pään osa on lähellä otsan yläosaa. Myöhemmin, kun päälläseisonta hallitaan paremmin, pään tukipiste, joka koskettaa lattiaa, siirtyy otsalta kohti päälakea. Tarkista, että asento on tukeva. Tuo polvet lähelle leukaa. Suorista jalat. Tuo jalkoja asteittain yhä lähemmäksi leukaa niin, että selkä nousee mahdollisimman pystysuoraan asentoon. Yritä nyt nostaa päätä millimetrin verran ilmaan painamalla kyynärvarsia kohti lattiaa ja samalla työntämällä olkapäitä ylöspäin kohti kattoa. Pidä asento niin kauan kuin jaksat. Lopuksi poistu asennosta ja jää lepäämään otsa lattiassa, vatsa reisien välissä. SEITSÄMÄNTOISTA

5 Sirsasana JALKOJEN NOSTAMINEN Kun kädet ovat vahvistuneet riittävästi, on aika siirtyä yrittämään jalkojen nostoa. Perusedellytyksenä on, että käsillä jaksetaan nostaa pää ilmaan ainakin hieman. Muuten kehon paino menee liiaksi niskalle ja voi aiheuttaa kipua. Harjoitukseen liittyvän kaatumisen ja loukkaantumisen pelon hallitsemiseksi voit harjoitella seinän lähellä. Parhaan tuen saat, jos asetut huoneen kulmaan. Tällöin molemmilla puolilla olevat seinät estävät taaksepäin kaatumisen lisäksi sivuille kaatumisen. Tuetussa päälläseisonnassa painoa viedään jonkin verran päälaelle. Aluksi käsivarret kannattelevat suurimman osan kehon painosta. Sitä mukaa kun tasapaino paranee ja niska vahvistuu, paino siirtyy enemmän päälaelle. Käsien toiminta siirtyy painon kannattelusta enemmän tasapainon tukemiseen. Loukkaantumisten välttämiseksi on tärkeää, että alussa suurin osa kehon painosta tulee käsivarsille. Aseta kädet, kuten edellä on neuvottu. Sijoita pää käsien väliin siten, että otsan yläosa tai hiusrajaa lähellä oleva päälaen alue tulee lattiaan. Takaraivo tulee peukaloita ja etusormia vasten. Älä anna pään painaa pikkusormia. Tuo asteittain jalkoja lähemmäksi käsivarsia, kunnes selkä nousee pystysuoraan asentoon. Vie nopeasti lantiota hieman taaksepäin selän puolelle. Tällöin jalat nousevat hieman ilmaan. Tuo välittömästi paino takaisin käsivarsille. Koukista jalat. Pidä asento niin kauan kuin jaksat. Palaa takaisin alustalle ja rentoudu lepäämällä lapsen asennossa, otsa lattiaa vasten, vatsa reisien välissä ja polvet koukistettuina kuten polvi-istunnassa. Voit harjoitella seinän vieressä, jos pelkäät kaatumista. Aluksi paino on enemmän käsivarsilla kuin päällä. Koukista jalat niin kauan kuin jaksat. JALKOJEN OJENTAMINEN Kun olet oppinut hallitsemaan edellisen harjoituksen, olet valmis yrittämään jalkojen ojentamista. Jalkoja ei tulisi ojentaa äkillisesti suoraksi, vaan asteittain ja hallitusti. Jos jalat heilauttaa nopeasti ylös, tasapainoa on lähes mahdotonta hallita. Kaatumisen ja niskavamman riski kasvaa. Kun kykenet pysyttelemään hetken jalat koukistettuina ilmassa, voit alkaa vähän kerrallaan ojentaa jalkoja ylöspäin kohti kattoa. Suorita ojennus niin rauhallisesti, että pystyt koko ajan hallitsemaan tasapainon ja kannattelemaan suurinta osaa kehon painosta käsivarsillasi. Älä heilauta jalkoja ylös, koska silloin ne menevät liian taakse, ja paino tulee liikaa niskalle. Pidä kehon paino mieluummin liiaksi kyynärpäillä kuin ranteilla tai niskalla. Lisää jalkojen ojennusta asteittain. Älä yritä täyttä ojennusta heti aluksi. Aluksi jalat ovat koukistettuina. Kun hallitset tasapainon tässä asennossa, voit suoristaa hieman jalkoja ja samalla nostaa niitä ylöspäin. Varmista, että suurin osa kehon painosta on edelleen käsillä. Voit lisätä jalkojen ojennusta vasta, kun olet ensin oppinut hallitsemaan edellisen ojennusvaiheen. Täydellisen ojennuksen saavuttamiseen voi mennä viikkoja tai kuukausia. Tärkeämpää, kuin saada jalat nopeasti ylös, on oppia hallitsemaan tasapaino ja pitämään paino suurimmaksi osaksi käsivarsilla. Palaa kustakin ojennusvaiheesta rauhallisesti ja hitaasti takaisin alas. Rauhallisen ja hallitun alastulon suorittamiseen tarvitaan käsivoimia. Siksi asennosta kannattaa poistua, kun käsissä vielä on voimaa jäljellä. Jos teet liian pitkän päälläseisonnan, tulet luultavasti romahtamaan alas. Rentoudu aina lapsen asennossa ainakin puolet siitä ajasta, jonka käytit varsinaiseen päälläseisontaharjoitukseen. Ojenna jalat suoraksi asteittain heilauttamatta niitä taakse. Keskity tasapainon hallintaan enemmän kuin jalkojen pikaiseen suoristamiseen. Säästä voimia alastuloon. KAHDEKSANTOISTA

6 Aluksi niska on taivutettu hieman taakse. Harjoituksen myötä niska tuodaan pystysuoraan asentoon. Käsien rasitus vähenee. PÄÄLLÄSEISONNAN JÄLKEEN Kun olet päättänyt päälläseisontaharjoituksen ja levännyt riittävän pitkään lapsen asennossa (vähintään puolet päälläseisontaan käytetystä ajasta, tai pitkän päälläseisonnan jälkeen vähintään kaksi minuuttia), suorita palauttavana harjoituksena hartiaseisonta tai aura, tai molemmat. Päälläseisonnan antama energia on tasapainotettava rauhoittavalla harjoituksella. Muuten liiallinen energia johtaa epätasapainotilaan ja harjoittaja saattaa huomata olevansa vireä, mutta ärtynyt. Kyynärpäitä viedään taaksepäin. PAINON VIEMINEN PÄÄLAELLE Jos olet edennyt siihen saakka, että kykenet pysyttelemään huojumatta varsinaisessa päälläseisonnassa jonkin aikaa, voit alkaa harjoitella painon viemistä enemmän päälaelle. Aluksi asento on helpompi hallita, jos niska on taivutettu hieman taaksepäin. Tällöin päälaen sijasta otsan yläosa tai hiusrajan piste koskettaa lattiaa. Kun edistyt harjoituksessa, voit asteittain opetella tuomaan niskaa pystysuoraan asentoon. Tällöin pään painopiste tulee kohti päälakea. Samalla voit muuttaa käsien ja pään keskinäistä asentoa seuraavasti: Aloitit harjoituksen takaraivo etusormia ja peukaloita vasten. Nyt voit opetella pitämään kämmenet peukaloita myöten tiukasti ristissä, jolloin takaraivo tulee peukaloiden alapuolella olevaa kämmenen osaa vasten. Tämä vaatii parempaa tasapainoa, koska päälaen ja kyynärpäiden muodostama kolmio pienenee. Muutos mahdollistaa painon viemisen enemmän päälaelle. Tällöin käsivarsiin kohdistuva rasitus vähenee, ja kykenet pysyttelemään asennossa pitempään väsymättä. MILLOIN EI PITÄISI HARJOITELLA PÄÄLLÄ- SEISONTAA On sanomattakin selvää, että niska- ja hartiaseudun vammat ovat este päälläseisnonnalle. Naisten kannattaa välttää päälläseisontaa kuukautisten aikana, koska ylösalainen asento sotkee kehon luonnollisen prosessin, jossa energia suuntautuu alaspäin. Päälläseisontaa ei tulisi tehdä myöskään sairaana, eikä täydellä vatsalla. Jos olet epävarma, konsultoi pätevää lääkäriä ennen leikkiin ryhtymistä. YHDEKSÄNTOISTA