NAISTEN KRIISIKESKUSYHTEISTYÖ BARENTSILLA uudet haasteet rajat ylittäville hankkeille

Transkriptio

1 Turvallisuusuhkana naisten heikko asema lähialueillamme voiko Pohjoinen ulottuvuus vastata haasteeseen? Turvallisuuspoliittinen seminaari osana "the 16 Days of Activism against Gender Violence" kampanjaa, STETE, Helsinki Aino Saarinen (Oulun yliopisto) NAISTEN KRIISIKESKUSYHTEISTYÖ BARENTSILLA uudet haasteet rajat ylittäville hankkeille Olisi monessa mielessä aiheellista aloittaa sillä että läheisväkivaltaan kuolevien naisten ja aborttien määrät näyttävät Venäjällä olevan suhteellisesti katsoen noin kaksikymmenkertaiset pohjoismaisiin lukuihin verrattuna; ja jatkaa niillä yksityiskohtaisemmilla tiedoilla, jotka löytyvät NCRB:n tänään Internetissä julkaistusta projektiraportista, venäläisten kriisikeskustoimijoiden artikkeleista ( Väkivallan ilmeinen lisääntyminen on yhteydessä makrotason kehityskulkuihin. YK:n yleisten ja sukupuolisensitiivisten kehitysindeksien mukaan Neuvostoliitto kuului korkealle kehittyneiden maiden joukkoon noin sijaluvulla 30; Venäjä on pudonnut kakkosryhmään eli vain kehittyneiden maiden joukkoon sijaluvuille Venäjällä tapahtuneiden muutosten sanotaan olevan laajimpia, syvimpiä ja nopeimpia mitä koskaan on tilastollisesti rekisteröity. Pohjoismais-venäläinen kehitysprojektimme kriisikeskusten verkoston rakentamiseksi Barentsille ( ) on käynnistetty ja toteutettu keskellä tätä turbulenssia, jota lännestä käsin kutsutaan "demokraattiseksi transitioksi". Se on samalla osa sitä moniteräistä problematiikkaa, josta voi kehittää sekä kurjuus ja uhrinäkökulmaa kuin vahvuus ja toimijanäkökulmaakin. Yhtäältä sukupuolistunut väkivalta eristää ja kohteistaa naisia ja sulkee heidät yksityisen piiriin; toisaalta se myös kokoaa heitä yhteen, kollektiivisiksi julkisiksi toimijoiksi niin paikallisesti, transnationaalisti kuin globaalistikin; tästä"16 päivän toimintajakso" samoin kuin koko väkivaltaa koskeva toiminta YK:n piirissä erityisesti Nairobista Wieniin ja Pekingiin ja niistä eteenpäin ovat erinomaisia esimerkkejä. Meidän näkökulmamme on luonnollisesti tuo jälkimmäinen - NCRB järjesti sekä koulutusta että kampanjointia. Projektin kakkosvaihe ( ) jatkuu parhaillaan henkilöstövaihdolla ja venäläisiin keskuksiin keskittyvällä kurssituksella; toinen loppuseminaari on vuonna Kaikkiaan olemme nyt taitekohdassa, jossa haasteena on yhteistoiminnan luonteen muuttaminen niin että tilaa tulee venäläisten naisten omalle toimijuudelle. Tärkeää ei ole vain mitä tehdään vaan myös miten tehdään juuri lähialueilla kyse on kansalaisuudesta ja demokratiasta, jota voi ja tulee harjoitella myös ruohonjuuritasolla, naisten mittasuhteiltaan pienissä ja vähätellyissä (ja aina alirahoitetuissa) hankkeissa. 1. NCRB verkostoprojekti ja sen sisäiset jaot 1990-luvulta lähtien on aiheellista puhua suoranaisesta kehitysinvaasiosta lännestä post-sosialistiseen itään. Osana sitä Luoteis-Venäjälle on viime vuosina perustettu kiihtyvässä tahdissa naisten kriisikeskuksia joko moninaisten läntisten kehitysprojektien tuella tai suoraan sikäläisten naisaktivistien toimesta, kiitos länsimaisista naisliikkeistä saatujen uusien virikkeiden. Tämä transnationaali yhteistoiminta on paljolti ollut kuten suuri osa tuosta muustakin kehitysinvaasiosta - bi-lokaalia, pisteittäistä ja yhdensuuntaista. Seurauksena on ollut, että uudet venäläiset yksiköt ovat olleet toisistaan eristettyjä. Toisaalta myöskään länsimaisilla toimijoilla ei ollut keskinäisiä yhteyksiä, ei edes niin rajatulla alueella kuin Pohjoiskalotilla. Kaikkiaan sekä arvot, toimintakäytännöt ja institutionaaliset rakenteet, joita itään on ollut tarjolla, ovat

2 olleet monella tavoin erilaisia mikä ei ole ihme, koska naisliikkeen tiedostamisryhmistä lukujen taitteessa alkunsa saanut kriisikeskusliike on itsessään hyvin heterogeeninen ja jakautunut. Kun siis Pohjoismaisen ministerineuvoston tasa-arvovastaava Marianne Laxén talvella 1998 pyysi Barentsilla toimivan pohjoismais-venäläisen Femina Borealis-verkoston aktivisteja tekemään ehdotuksen tasa-arvoprojektiksi Luoteis-Venäjälle, katsoimme että uusien hankkeiden sijasta meidän tulisi rakentaa jo olemassa olevalle. NCRB verkosto kriisikeskukselle Barentsilla kehitysprojekti kertoo jo nimellään, että valitsimme toimintakeinoksemme verkostoitumisen, erillään olevien toimijoiden kokoamiseen yhteen sekä Venäjällä että yli Pohjoismaisten rajojen. Mukaan kutsuttiin kaikki silloiset luoteis-venäläiset kriisikeskukset sekä yksi keskus jokaisesta Barents-läänistä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa niin että kaikkiaan jäsenyksiköitä oli 19 (nyt 23). Minkäänlaista institutionaalista rajaustyötä ei tehty. Siksi verkostoon kuului toimijoita paitsi neljästä kansallisesta myös kolmesta institutionaalisesta yhteydestä autonomisia, liitännäis- ja julkisia yksiköitä seuraavasti: Taulukko: NCRB yksiköt kansallisten ja institutionaaliset jakojen mukaan Kansalliset/ Autonomiset Liitännäiset Julkiset Yht. institutionaaliset jaot L-venäläiset Suomalaiset Ruotsalaiset Norjalaiset Yht Kaikki keskukset antavat välitöntä apua väkivallan uhreille ja tekevät pitkän tähtäimen muutostyötä yhteiskunnassa. Mutta samalla niiden kesken on sekä monenlaista erilaisuutta, merkittävää erisuuntaisuutta että perustavia jakoja ja vastakkaisuuksia. NCRB kyselylomakkeen avulla on mahdollista tehdä typologia, joka osoittaa miten perustavat ideologiset jaot ytimessään peruskäsitteet naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta - aineellistuvat päivittäisiksi käytännöiksi ja rakenteiksi: Kalvo: Taulukko 2: NCRB yksiköt institutionaaliset jakojen mukaan: ideologiat, käytännöt, rakenteet Institutionaalinen tyyppi Autonomiset yksiköt Liitännäis- ja julkiset yksiköt * Peruskäsite naisiin kohdistuva väkivalta perheväkivalta Avun kohde naiset, lapset naiset, lapset, miehet

3 Avun luonne naiselta-naiselle ammatillinen Henkilökunta vapaaehtoisia, vain naisia palkattuja, myös miehiä Muutostyö (myös) painostus informaatio, valistus Organisaatio formaali tai epäformaali formaali * Erottaa feminismi "kyllä" feminismi "ei" * Yhdistää naisten ja lasten oikeudet naisten ja lasten oikeudet Typologia sopii parhaiten pohjoismaisiin yksiköihin ja siis niihin malleihin, joita lähialueille on ollut tarjolla. Sen sijaan se ei sovi yhtä hyvin venäläisiin keskuksiin, mihin palaan puheenvuoroni lopussa. 2. Moninaisuus; transversalismi NCRB oli siis avoin verkosto, eräänlainen koalitio tai allianssi. Sen sisäinen kehitysstrategia nojasi kahteen toisiinsa liittyvään periaatteeseen, 1) osallistumiseen ja 2) moniäänisyyteen. Tavoitteena oli muuttaa edeltävässä, bi-lokaalissa vaiheessa luotua yhteistoiminnan luonnetta. Mikään kriisikeskusmalli ei voinut eikä saanut muodostua normiksi. Samalla oli tärkeää kyseenalaistaa itä/länsi- liikenteen yksisuuntaisuus. Projektilla haluttiin antaa panos siihen, että se arvoväritteinen kahtiajako, josta transitiomaiden naisaktivistit puhuvat nyt aika katkeraan sävyyn edistyneet feministit lännessä vs. takapajuiset sisaret idässä saisi edes murtumia. Tämäntapaista toimintaa olimme harjoitelleet jo taustalla olevassa Femina Borealis-verkostossa, mutta haasteet olivat nyt suuremmat, olihan NCRB Feminan ensimmäinen kehitysprojekti ja sellaisena jotain enemmän kuin yksittäiset seminaarit tai yhteisjulkaisut. Omalta kannaltani oli tärkeää, että tutustuin suunnitteluvaiheessa keskusteluihin niistä kokemuksista, joita italialainen naisliike oli saanut yhteistyössään yli eteläisimmin itä/länsi-jaon tai transregion - entisessä Jugoslaviassa (Naiset mustissa-liike). Niissä puhutteli etenkin italialaistermi transversalismi, joka kirkasti ennakkosuunnitelmiamme ja muodostui metodologiseksi ohjenuoraksemme. Termi viittaa näkökulmien vaihtamiseen. Osanottajat kertovat aluksi avoimesti omista arvoistaan, kokemuksistaan ja tavoitteistaan ja antavat toisille saman tilaisuuden. Kaavio: Transversalismi NCRB:ssä RAKENTEET bilateraalinen koordinaatio (Oulu, Arkangeli) monikansallinen ja institutionaalinen koulutustyöryhmä kaikkia NCRB yksiköitä edustava ohjausryhmä (kurssien yhteydessä; IT:n kautta) IT - avoin, kontrolloimaton ja monensuuntainen tiedonvälitys ja kommunikaatio TOIMINTA

4 kurssien rotaatio alueelta toiselle (Murmansk; Nordland; Karjala; Norrbotten; Arkangeli; Oulu- Rovaniemi) vierailut kriisikeskuksissa yhteistyökumppaneiden, median, poliitikkojen ja naisaktivistien tapaaminen * : kaikki kansalliset ja institutionaaliset mallit kurssiemäntinä Kaikki toimintatapamme, sekä projektirakenteet että toiminnalliset käytännöt pyrittiin rakentamaan transversalismin periaatteiden ja tekniikoiden mukaisiksi. 1) Projektiorganisaatio oli kaikilla tasoilla pohjoismais-venäläinen. 2) Sitä tuettiin IT-ohjelmalla, joka mahdollisti avoimen ja monensuuntaisen tiedonvaihdon ja kommunikaation. 3) Koulutusohjelma ja loppuseminaari toteutettiin rotaatiolla niin että tapahtumat kiersivät alueelta toiselle. Ne järjestettiin paikallisten yksiköiden kanssa niin että ne osallistuivat myös sisällölliseen suunnitteluun ja toteutukseen. Samalla tavattiin paikallista mediaa, yhteistyökumppaneita julkisella sektorilla ja kansalaisyhteiskunnassa. Projektin ykkösvaiheen päättyessä kaikki kansalliset ja institutionaaliset variaatiot olivat toimineet emäntinä, kertoneet toiminnastaan omasta näkökulmastaan muiden ollessa kuulijoina ja kyselijöinä. Samoja periaatteita noudatettiin myös toteutettaessa 100 naista 10 maasta koonnut katumielenosoitus loppuseminaarin yhteydessä Oulussa juuri 25. marraskuuta 2001 tänä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle kamppailulle omistettuna päivänä. Se huipensi kampanjaohjelmamme, jota olimme toteuttaneet paikallisesti kahtena vuosittaisena jaksona, perinteisenä kansainvälisenä naistenpäivänä ja uuden kampanjajakson eli "16 päivän" aikana Kaavio: NCRB IT ohjelma : Kohti interaktiivisuutta, virtuaalista yhteisöä 1. vaihe kyselylomake: välineistön ja taitojen kartoitus (Internet yhteys yksiköittäin kaikilla suomalaisilla ja ruotsalaisilla; puolella venäläisistä; kaikilta norjalaisilta) varainhankinta kampanjoinnilla (Femina Borealis), lähtien; venäläiskeskusten varustaminen (norjalaiset hankkivat itse) kaikille Internet yhteys vaihe IT kurssit (pääkurssien yhteydessä - Nordland; Norrbotten) konsultaatiokäynnit keskuksissa (kaikki venäläiset, osa pohjoismaisista) 3. vaihe 2001 Pilotti web kurssi IT TelsiPro oppimisympäristö

5 Manuaali (englanniksi, venäjäksi, ruotsiksi) Kurssi, kevät ja syksy 2001 (väliarviointi, kesä, Arkangeli) Kollektiivinen muistelutyö: Seksuaalisuus, identiteetti, valtaistaminen (empowerment) Muistojen kirjoittaminen; keskustelu paikallisryhmissä Kääntäminen englanniksi; NCRB kotisivuille (TelsiPro suojattu yksikkökohtaisilla salasanoilla) on-line tunnut yli kansallisten ja institutionaalisten rajojen Ne ohjasivat myös kunnianhimoista IT ohjelmaamme, jonka oli määrä palvella sekä verkostoitumista että koulutus- ja kampanjointihakkeita. Kolmivaiheinen ohjelma lähti liikkeelle 1) välineistön ja taitojen kartoituksesta, eteni 2) varainhankintaan jotta kaikki venäläiskeskukset saatiin liitetyksi Internetiin ja seminaarien yhteydessä toteutettuun kurssitukseen jotta tarvittavat perustaidot olivat jokaisen keskuksen hallussa ja päättyi 3) pilottikurssiin. IT:n näkökulmasta kyse oli siirtymisestä pelkästä vastaanottamisesta osallistumiseen ja moniääniseen interaktiivisuuteen. Sitä harjoiteltiin on-line tunneilla, joille osallistui yhtä aikaa valikoima sekä venäläisiä että pohjoismaisia ryhmiä. Chattingin aiheina olivat lyhyet kirjalliset muistelut ja valokuvat seksuaalisuuden, sukupuolistuneen kehon ja tyttö/naisidentiteetin muodostumisesta. Tämä saksalaisten naistutkijoiden luoma kollektiivisen muistelutyön metodi kehittää edelleen sitä käytäntöä, josta länsimainen kriisikeskusliike sai alkunsa vaiettujen ja haavoittavien, usein juuri sukupuolistuneeseen väkivaltaan liittyvien kokemusten kertomisesta intiimeissä tietoisuuden kohottamisryhmissä. NCRB:n TelsiPro oppimisympäristö muuttui yksikkökohtaisten salasanojen avulla eräänlaiseksi virtuaaliseksi tiedostamisryhmäksi. 3. Dialogien rajat mies-, mielenosoitus- ja muistelutyökysymykset; deliberatiivinen erimielisyys Naisliikkeessä ja tutkimuksessa puhumme nykyään siitä, että tietoinen rakentaminen moniäänisyydelle ja erilaisuudelle mahdollistaa uudenlaatuisten ajatusten, suhteiden ja asemien luomisen. Kuulostaa hyvältä mutta onko aina helppoa ja saavutettavissa? Tietenkään ei meidänkin kehitysprojektissamme oli yhtä aikaa tilaa ja rajoituksia dialogeille. Tässä kohdin on palattava aiemmin esitettyyn typologiaan, erojen, erisuuntaisuuksien ja suoranaisten jakojen tuottamaan verkostodynamiikkaan esimerkkeinä mieskysymys, joka nojasi alussa esiteltyyn perusjakoon; mielenosoituskysymys, jota voi luonnehtia jakoa lievemmäksi erisuuntaisuudeksi ja viimein muistelutyökysymys, jonka luonnetta olen parhaillaan pohtimassa; joka tapauksessa sitä voi pitää erilaisuutena, jolla on paljon tekemistä länsimaisen ja venäläisen kriisikeskusliikkeen historiallisen eriaikaisuuden kanssa. Tässä yhteydessä voin ajan puutteen vuoksi puhua vain mieskysymyksestä. Kaavio: Miehet asiakkaina NCRB yksiköissä; NCRB kurssikäytännöt

6 Keskus autonomiset, Ruotsi autonomiset, Norja autonomiset ja julkiset (osa), Venäjä liitännäiset, Suomi Asiakkuus ei-asiakas etäasiakas kontaktiasiakas täysasiakas Kurssikäytännöt suhteessa miehiin Norrbotten: - ei miehiä osanottajina tai luennoijina Nordland: - miesluennoija Murmansk, Karjala, Arkangeli: - miesosanottaja Oulu, Lappi: - miestyön workshop; vierailut miestyötä tekeviin keskuksiin; suom-venäläinen oheisseminaari (tukea Murmanskin mieskeskukselle) `Mieskysymys palautui ennen muuta institutionaalisiin jakoihin, jotka kiteytyvät jo peruskäsitteisiin naisiin kohdistuva väkivalta vs. perheväkivalta. Keskuksista on mahdollista hahmottaa miesasiakkuutta koskeva jatkumo ääripäinään ruotsalainen ei-asiakkuus vs. suomalainen täysasiakkuus. Projektin seminaarijärjestelyt mukailivat näitä paikallisia käytäntöjä. Mieskysymystä ei hämärretty eikä vaiennettu vaan jokainen osanottaja oli jaoista selvillä mutta toisaalta sitä ei suoraan haastettu yleisistunnoissa tai ohjausryhmän kokouksissa. Me projektihenkilöstössä katsoimme, että sen nostaminen pääagendalle olisi johtanut ruotsalaisten yksiköiden poisjäämiseen, ei vain yhdeltä kurssilta vaan ehkä koko verkostosta. Yhteistyökumppaninamme ollut Kvinneuniversitet Nord totesi kuitenkin projektiarvioinnissaan, että asia olisi tullut kohdata avoimemmin yhdessä. Mitä sanoa nyt, kaksi vuotta myöhemmin? Transversalistit korostavat että kyse ei ole toisten näkemysten ja tavoitteiden hyväksymisestä vaan niiden ymmärtämisestä ja varoittavat, että transversaali dialogi ei ole takuu yhteisymmärryksen saavuttamisesta. Juuri siksi he painottavat kahta asiaa: 1) näkökulmien vaihdossa on osoitettava empatiaa ja kunnioitusta toisenlaisten arvojen ja tavoitteiden edustajille ja 2) kaikkien on vältettävä toisten ryhmien homogenisointia, muuttamista toisiksi. NCRB:ssä katsomme, että pääosin onnistuimme tässä arviointien mukaan osanottajat tunsivat olonsa turvalliseksi ristiriidoista huolimatta. Esimerkiksi innostus jota osoitettiin ruotsalaisissa vain-naisille-keskuksissa esitellylle feministiselle itsepuolustukselle on mielestäni osoitus siitä, että myöskään toisistamista ei tapahtunut. Aikaa ei kuitenkaan ollut riittävästi niin perustavan jaon käsittelyyn kuin mieskysymys oli. On muistettava, että arvot ja ideologiat eivät ole vain ajatusmuotoja vaan myös aineellistuneet arkisiksi käytännöiksi ja rakenteiksi. Uusien miestyötä koskevien periaatteiden toimeenpano vain-naisille-yksiköissä olisi edellyttänyt niiden kaikkien käytäntöjen ja rakenteiden uudelleenarviointia. Edelleen, autonomisetkin yksiköt toimivat osina valtakunnallisia järjestöjään, jotka puolestaan tekevät tuota alussa mainittua

7 rajaustyötä. Se että ruotsalaiset ja/tai norjalaiset NCRB-yksiköt olisivat ryhtyneet aktiivisesti perehtymään miestyöhön ja toteuttamaan sitä, olisi aivan varmasti johtanut ristiriitoihin suhteessa niiden valtakunnallisiin kattojärjestöihin. Yhteen vetäen, mieskysymys voidaan NCRB:ssä nähdä demokratian teoreetikkojen deliberatiiviseksi erimielisyydeksi kutsumaksi kysymykseksi, mikä tarkoittaa, että ristiriita on tunnistettu ja todettu ratkaisemattomaksi mutta samalla edellytykset siitä jatkuvalle keskustelulle ja lähentymiselle ovat - kiitos kunnioituksen ja ei-homogenisoinnin - edelleen olemassa. Tätä tukee se, että keskukset eivät ole sisäisesti yhtenäisiä. Ne ryhmähaastattelut, joita olen NCRB-yksiköissä, kertovat, että esimerkiksi miestyön aatteelliset juuret ovat ainakin joissakin suomalaisissa liitännäisyksiköissä profeministisessä miesliikkeessä. Tästä käsin löytyy siis eräänlaisia välittäviä arvoja, joista voi tulla siltoja vastaisessa dialogissa. 5. Kohti transitionaalia tilaa itä/länsi-suhteissa Mitä oppia tästä kaikesta on mahdollista ottaa? Olen edellä painottanut ehkä vähän hämmentävästi kysymystä, joka liittyy ennen muuta läntisiin toimijoihin, vaikka yleensä kai näissä yhteyksissä on tavattu kertoa ongelmista, jotka liittyvät itäisiin toimijoihin. Kuvattu äärimmäisesimerkki eli mieskysymys on kuitenkin mielestäni tärkeä, koska se osoittaa, miten ennen muuta pohjoismaisia toimijoita jakanut kysymys vaikutti perustavalla tavalla verkostodynamiikkaan ja työlistaan. Venäläisille yksiköille tämä merkitsi sitä, että vaikka monet niistä olivat kiinnostuneita miestyöstä ja itse asiassa jo tekivät sitä, ne eivät saaneet paljoa ravintoa ajatuksilleen tässä mielessä. Tuki jota annettiin rakenteilla olevalle ensimmäiselle miesten kriisikeskukselle lähialueella, tarkemmin sanottuna Murmanskissa jäi oheiseksi. Kaavio: Osallistuvuus ja moni/eriäänisyys (transversalismi) - hyödyt venäläiskeskusten vahvistuminen ei auktorisoitua mallia lännestä - oma malli? keskinäisyhteyksien vahvistuminen (verkosto jatkuvasti avoin uusille keskuksille) aseman muutos suhteessa pohjoismaisiin: koulutettavista kanssakouluttajiksi pohjoismaisten keskusten kriittinen itsereflektio itä/länsi vuorovaikutuksen kahdensuuntaistuminen Mutta mennäkseni itä/länsi-akseliin yleisemmin voimme väittää, että verkoston sisäinen moninaisuus ei ollut vain ongelma vaan että sillä oli myös myönteisiä vaikutuksia. Aivan varmasti se vapautti venäläiset keskukset ajatuksesta, että lännessä olisi tarjolla jokin yksi ja auktorisoitu malli kriisikeskukseksi. Erilaisuudelle rakentaminen tuotti siis jotakin uutta. Edelleen, sen ansiosta kaikki tahot joutuivat arvioimaan kriittisesti omia lähtökohtiaan, toimintaansa ja tavoitteitaan. Kiistatonta on myös, että venäläisyksiköiden asema ja itä/länsi-vuorovaikutuksen luonne muuttui. Tällä kertaa venäläisyksiköt saattoivat nimittäin pitää itseään - ei niinkään koulutuksen ja muun toiminnan kohteina vaan - kanssatoimijoina, jotka kouluttivat kirjaimellisesti jopa niitä pohjoismaisia yksiköitä, joilta ne edeltävässä,

8 bi-lokaalissa vaiheessa olivat itse saaneet tukea. Monet pohjoismaiset yksiköt antoivat omissa projektiarvioinneissaan kiitosta niille vaikutteille, joita ne olivat venäläisyksiköiltä saaneet. Olimme siis ottaneet askeleen siihen suuntaan, että arvojen ja institutionaalisten käytäntöjen siirtäminen lännestä itään oli muuttumassa niitä koskevien kokemusten vaihtamiseksi. Lyhyesti, kehitysinvaasion aika on yleisemminkin ohitse, olemme astumassa eräänlaiseen siirtymätilaan. Mainitsin jo aiemmin, että alussa esitetty typologia ei sovi yhtä hyvin venäläisiin kuin pohjoismaisiin keskuksiin. On syytä korostaa, että venäläiset kriisikeskukset eivät ole kanssakäymisen yksisuuntaisuudesta huolimatta mitään jäljennöksiä pohjoismaisista tai yleisemmin länsimaisista malleista vaan usein jopa omaperäisiä sovellutuksia äiti-instituutioistaan. NCRB:n kakkosvaiheessa venäläiset yhteistyökumppanimme puhuvat nyt yhä enemmän siitä, millaisia olisivat venäläiset kriisikeskusmallit, mikä on toivottavaa ja mahdollista heidän omalta kannaltaan. Nyt ne ovat vapaita pohjoismaisesta vetosta - ja ovatkin päättäneet käsitellä mieskysymystä, joka tulee esille myös vuonna 2004 toteutettavassa henkilöstövaihdossa sekä mitä todennäköisimmin vuonna 2005 järjestettävän toisessa loppuseminaarissa. Muut aiheet (ryhmätyö jne.) voidaan nekin tulkita venäläisten mallien kehittelyksi, jotka tässä resurssien puuttumisvaiheessa eivät voi rakentua länsimaiseen tapaan turvakotikeskeiseksi vaan enemmänkin eräänlaisiksi avopalveluyksiköiksi. Kaiken kaikkiaan yhteistoimintaa olisi hedelmällistä lähestyä aatteiden ja instituutioiden siirtämisen sijasta niiden diffuusiona, leviämisenä. Tämä jättää tilaa paikallisille olosuhteiden, mahdollisuuksien ja esteiden pohdinnalle. Viittaan puheeni alkuun ja korostan, että en halua lainkaan vähätellä ongelmia lähialueilla mutta on tärkeää, että venäläisiä sovellutuksia ei nähdä vain epäonnistumisina ja puutteina, tiedon, ymmärryksen ja resurssien vajeina vaan myös paikallisina innovaatioina. Ehkäpä meille, jotka työskentelemme paitsi muodollisissa akateemis-julkisissa rakenteissa myös osana sosiaalisia liikkeitä, on helpompaa mitata toiminnan tuloksellisuutta tähän liittyvästä valtaistumisen näkökulmasta. Pitkällä tähtäimellä parhaita ja kestävimpiä tuloksia ovat niitä, jotka johtavat tuettavien oman toimijuuden lujittumiseen. Se vahvistaa yhteistyökumppaneita heidän omissa ympäristöissään ja antaa meille mahdollisuuden oppia - ja voi pitkällä tähtäimellä johtaa tasavertaisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvien yhteisöjen syntymiseen. Tämä prosessi on samalla tärkeä panos demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa lähialueilla. Demokratia ei ole jotakin joka nojaa johonkin erilliseen ohjelmaan vaan sitä tulisi toteuttaa kaikissa hankkeissa kuten totesin, tärkeää ei ole vain mitä tehdään vaan myös miten tehdään. Tähänastisten hankkeiden arviointikriteereihin tulisikin liittää tämä kysymyksenasettelu nykyistä keskeisemmin. Länsimaiselta kannalta on kiireellistä purkaa länsi - edes yhdessä maassa ei ole olemassa yhtä kriisikeskusmallia. Tämä johtaa myös meihin itseemme kohdistuvaan kritiikkiin kuten mieskysymys osoitti, itäisille yhteistyökumppaneillemme ei ole helppoa navigoida länsimaisten ristiriitojen keskellä. Kaikkiaan on vaikeaa tehdä pitkäjänteistä kehitystyötä oloissa, joissa länsimaiset tukijat esittävät jatkuvasti muuttuvia priorisointilistoja ongelmista ja ohjelmatyypeistä, joita nyt rahoitetaan. Tästä muuten monet venäläistoimijat kertovat projektiraportissamme. Samoja arviointeja kuulin myös vieraillessani viime kesänä muutamissa kroatialaisissa ja slovenialaisissa kriisikeskuksissa. Oman kenttäkokemukseni pohjalta voi todeta myös, että moni lähialueelle tuleva toimija näyttää haluavan aivan oman korvamerkityn hankkeen sen sijaan että jatkaisi ja tukisi jo tehtyä työtä. Luonnollisesti on edelleen annettava tilaa ruohonjuuritason uusille aloitteille ja omatoimisuudelle, todelliselle lähialueyhteistyölle, josta erinomaisia esimerkkejä ovat tässä seminaarissa esiteltävä hankkeet

9 Sortavalassa ja Svetogorskissa. Samalla olisi tarpeen luoda sille kokoavaa vastantendenssiä, mihin Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma tarjoaa tilaisuuden. Ehkä tätä kaikkea voisi tarkastella myös oheisen, kriisikeskusliikkeestä ja NCRB projektista kehitellyn kaavion avulla: Kaavio: Itä/länsi - yhteistoiminnan jaksotus, NCRB & kriisikeskusliike Aikajakso Yhteistoiminnan luonne pisteittäinen alku verkostomainen siirtymävaihe yhteisömäinen tavoitetila yhdensuuntainen yksisuuntaisuuden purkaminen monensuuntainen Näkökulma siirtäminen leviäminen vuorovaikutus länsimaiset keskukset normina huomio paikallisiin tekijöihin paikalliset mallit NCRB kirjallisuutta Crisis Centres and Violence against Women. Abstracts of reports at the seminar November 2001, Oulu-Rovaniemi, Finland. Eds. Aino Saarinen, Olga Liapounova, Maria Novikova, Vappu Sunnari. Series "Gender research: methodology and practice". Volume 1. Centre for Women s Studies and Gender Research, Pomor State University, Arkhangelsk 2002 (170 p.) Women s Strategies and Politics in Transition. Dialogue across the East-West Divide. Eds. Irina Yukina, Aino Saarinen, Elena Kudriashova. Series "Gender research: methodology and practice". Volume 4. Centre for Women s Studies and Gender Research, Pomor State University, Arkhangelsk 2003 (187 p.) NCRB A Network for Crisis Centres for Women in the Barents Region. Report on the Nordic-NW Russian Development Project, Eds. Aino Saarinen, Olga Liapounova, Irina Drachova. Series "Gender research: methodology and practice". Volume 5. Centre for Women s Studies and Gender Research, Pomor State University, Arkhangelsk 2003 (247 p.) Forthcoming: Crisis Centres and Violence against Women. Research report from the NCRB closing seminar, Oulu University, November Ed. Aino Saarinen. Femina Borealis 7. ( )