Lopettaneiden hoivayritysten teemahaastattelujen tutkimusraportti. 1 Selvityksen tausta

Transkriptio

1 HYVIX hanke Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tutkija Noora Sievänen Professori Sari Rissanen Tutkijatohtori Minna Kaarakainen Lopettaneiden hoivayritysten teemahaastattelujen tutkimusraportti 1 Selvityksen tausta Yksityiset sosiaalipalvelut nähdään yhtenä nopeasti kasvavana toimialana Suomessa (TEM 2009, 138). Suurin osa yrityksistä tarjoaa palveluasumista ikääntyneille. Muita merkittäviä palveluja ovat lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito, lasten päiväkodit sekä kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille (Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa ). Väestön ikääntyminen, palvelutuotannon avautuminen kilpailulle sekä erilaisten julkiseen tukeen nojautuvien kohdennettujen maksujärjestelmien, kuten kotitalousvähennyksen ja palvelusetelin, rakentaminen ja käyttöönotto ja 2000-luvuille ovat luoneet uusia liiketoimintamahdollisuuksia hoivayrittäjyydelle (mm. Rissanen & Sinkkonen 2004, ). Sen sijaan pienyrittäjyys, puutteet liiketoimintaosaamisessa ja kiristynyt kilpailu isojen ja pienten yritysten välillä ja riippuvuus julkisen sektorin toiminnasta on aiheuttanut huolta pienten yritysten mahdollisuuksista toimia muuttuvassa toimintaympäristössä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan hoivayritysten eloonjäämisaste vuonna 2007 oli 37%, mikä oli selvästi alhaisempi kuin yrityskentässä keskimäärin (tarkastelun kohteena vuonna aloittaneet yritykset). Osaltaan markkinoiden murrostilaa kuvaa yrityskannan vaihtuvuuden tunnusluku (aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten osuus yrityskannasta), joka on sosiaalipalveluissa suurempaa kuin toimialoilla keskimäärin. (TEM 2009, 146.) Tässä raportoitava lopettaneista hoivayrityksiä koskeva selvitys on osa Pohjois-Savon alueella toteutettavaa HYVIX-hanketta (Hyvinvointialan liiketoiminnan kehittäminen Pohjois-Savossa). Selvitys painottuu syihin, jotka ovat johtaneet yritystoiminnan lopettamiseen ja osaltaan syihin, miksi osa yrittäjistä on halunnut luopua yrityksestään yritysoston kautta. Selvityksessä sivutaan myös tekijöitä, joilla yritystoiminnan lopettamista vastaavissa tilanteissa voitaisiin ehkäistä. Tutkimuksella haettiin vastauksia kysymyksiin: mitkä syyt keskeisesti vaikuttavat hoivayritysten lopettamiseen ja miten hoivayritysten lopettaminen voitaisiin välttää. 1

2 Juridisiksi yrityksen lopettamisen keinoiksi katsotaan sukupolvenvaihdos, yrityksen myynti ulkopuoliselle, yrityksen vapaaehtoinen purkaminen ja konkurssi. Yrittäjyystutkimuksessa yrityksen lopettamiselle on useita määritelmiä. Yrityksen lopettaminen (business closure) laajassa merkityksessä käsittää yritystoiminnan päättymisen vastentahtoisesta konkurssista yrityksen lopettamiseen myymällä se eteenpäin uudelle yrittäjälle. Hieman suppeampi määritelmä on puhua yritystoiminnan epäonnistumisesta (business failure), jolla useimmiten tarkoitetaan sitä, ettei asetettuihin tavoitteisiin olla päästy ja yrityksestä tulee maksukyvytön ja jonka seurauksena ajaudutaan konkurssiin tai liiketoiminnan lakkauttamiseen. Eräänä näkökulmana on tarkastella yrityksen lopettamista yrittäjälähtöisistä syistä. (Politis & Gabrielsson 2009.) Tässä selvityksessä yritysten lopettaminen ajatellaan laajasti ja käsitteellä tarkoitetaan yritystoiminnan lopettamista, yrittäjänä lopettamista sekä selkeää muutosta yritystoiminnassa. 2 Selvityksen toteutus Aineisto koottiin yksilöllisinä teemahaastatteluina välisenä aikana. Haastatteluja tehtiin seitsemän kappaletta. Haastatellut tahot jakautuivat seuraavasti: - 3 hoivakotiyrittäjää - 3 kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa tarjoavaa yrittäjää - 1 siivousalan yrittäjä Haastateltavat olivat Itä-Suomen alueelta, Pohjois-Savosta, Ylä-Savosta ja Pohjois- Karjalasta. Aluehallintovirastojen ylläpitämän valtakunnallisen yksityisten sosiaalipalveluntuottajat -rekisterin mukaan Pohjois-Savossa oli vuonna yksityistä palveluntuottajaa, jotka tarjosivat kotipalvelua ikääntyneille ja vammaisille ja 47 ikääntyneiden palveluasumisyksikköä sekä yksi ikääntyneiden hoitolaitos (Yksityiset sosiaalipalvelut 2009). Itä-Suomen aluehallintovirastolta saatujen tietojen mukaan neljä Itä-Suomessa toiminutta yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavaa yritystä oli lopettanut toimintansa kuluvana vuonna 2010 (ajalla ). Tarkastelun kohteena olevista yrityksistä viiden kohdalla yritystoiminta lakkasi yrittäjän tehtyä asiasta vapaaehtoinen lopettamisilmoitus. Kahden haastateltavan kohdalla voidaan puhua yritystoiminnan lopettamisen sijaan yrittäjänä luopumisesta, sillä yrityksestä luovuttiin myymällä yritys uusille omistajille. Yhden yrityksen kohdalla yritystoimintaa ei missään vaiheessa lopetettu vaan yrityksen toimipaikka vaihtui ja yrityksen toimiala muuttui. Kyseinen yritys haluttiin kuitenkin ottaa mukaan tutkimukseen, sillä tapaus kuvasti sitä, kuinka suuri merkitys yrityksen toimintaympäristössä vaikuttavilla tekijöillä on hoivayrittäjyydelle. Haastatteluteemoja olivat: yrityksen perustaminen ja perustiedot yritystoiminnasta, yrityksen lopettaminen ja lopettamiseen johtaneet tekijät ja kokemukset hoivayrittäjyydestä. Haastattelun teemat lähetettiin haastateltaville etukäteen tiedoksi. Haastatteluun varattiin aikaa noin tunti, mutta keskimäärin haastattelut kestivät 1 h 18 minuuttia. Haastatteluista neljä toteutettiin haastateltavien kotona ja kolme haastattelua tehtiin Itä- Suomen yliopiston tiloissa. Kaikki haastattelut nauhoitettiin. Aineisto litteroitiin nauhoilta ja analysointiin sisällönanalyysin avulla. Ensiksi aineisto teemoiteltiin haastattelun mukaisiin teemoihin, jonka jälkeen keskityttiin analysoimaan yritysten lopettamisen ja lopettamiseen johtaneiden tekijöiden teema-aluetta. Tämän 2

3 jälkeen tarkasteltiin kahden muun teema-alueen aineisto asetettujen tutkimuskysymysten osalta. Analysointimenetelminä käytettiin kvantifiointia asioiden ilmentymisen suhteen sekä tyypittelemällä esiinnousseita aiheita laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tämän jälkeen hahmotellut tutkimustulokset jaettiin yksilö-, yritys- ja toimintaympäristötason tekijöihin soveltamalla Bygraven (1997) ja Shanen (2003) yrittäjyysprosessimallien jaottelua yrittäjyyteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, koska otos on hyvin pieni. Tutkimustuloksia on syytä tarkastella kriittisesti myös siksi, että usea yrittäjä kieltäytyi osallistumasta haastattelututkimukseen. Tutkimustulosten valossa voidaan olettaa, että haastatteluihin ovat valikoituneet yrittäjät, joilla on positiivisempi kokemus yrityksen lopettamiseen kun yrittäjillä keskimäärin. 3 Tuloksia 3.1 Lopettaneiden hoivayritysten tausta Tarkastelun kohteena olevat hoivayritykset olivat toimineet keskimäärin viisi vuotta. Hoivayritysten lopettaminen ajoittui vuosille Yritysten asiakaskuntaa olivat pääsääntöisesti vanhukset. Kolme yrittäjää mainitsi myös jonkin muun asiakasryhmän. Hoivakotiyritykset erosivat hoivapalveluja kotiin tuottavista yrityksistä suuremmalla henkilöstömäärällä ja liikevaihdolla ( euroa). Haastateltavista kolme oli yksinyrittäjiä. Hoivakotiyritykset olivat toimineet 6-16 vuotta kun hoivapalvelua ja siivousta tarjonneet yritykset olivat toimineet 2-5 vuotta. Yrityksistä suurin osa teki jonkin tasoista yhteistyötä kunnan kanssa. Poikkeuksena siivousalan yritys ja yksi kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa tarjoava yritys, joilla ei ollut yhteistyötä kunnan kanssa lainkaan. Yrittäjistä neljä kertoi yrityksen taloudellisen tilan olleen hyvä yrityksen lopettamisvaiheessa. Usea yrittäjistä kertoi yritystoiminnan laajentuneen vuosien varrella. Yli kymmenen vuotta toimineiden hoivayritysten voidaan olettaa ohittaneet varsinaisen kasvuvaiheen ja niiden kohdalla voidaan ennemmin puhua myöhäisen kasvun vaiheesta tai stabiilista tilasta. Yhden yrityksistä voidaan nähdä jääneen yrityksen käynnistymisvaiheeseen. (yrityksen elinkaarimallit mm. Dodge & Robbins 1992; Van de Ven & Poole 1995.) Haastateltavien kokemus yrittäjyydestä jäsentyi ennen kaikkea toimintana, jolla haluttiin tuottaa hyvää hoivaa asiakkaille, eikä omaa yritystä tarkasteltu niinkään liiketoiminnallisista lähtökohdista käsin. Hoivayrittäjyyden yhtenä tunnuspiirteenä pidetään sitä, että yritystoiminnassa vaikuttaa vahvasti vuorovaikutus asiakkaan kanssa, jolloin asiakaslähtöisyys ja asiakkaan tarpeiden huomioiminen on usein lähtökohtana yrittäjän toiminnalle (Kovalainen & Simonen 1996, 22-24). Haastateltavista kuusi oli naisia ja yksi mies. Yrittäjien keski-ikä oli 47 vuotta. Yrittäjillä yhtä lukuun ottamatta oli sosiaali- ja terveysalan ammatillinen koulutustausta ja he olivat ennen yrittäjyyttä toimineet palkkatyössä julkisella ja/tai yksityisellä sektorilla. Yrittäjät yhtä lukuun ottamatta olivat käyneet johtamis- ja esimieskoulutuksen tai vähintään kolmen kuukauden pituisen yrittäjyyskurssin ja kahdella oli aiempaa kokemusta yrittäjyydestä. 3

4 Haastateltavista kaksi toimi haastattelun ajankohtana yrittäjänä. Kaksi haastateltavista toimi palkkatyössä sosiaali- ja terveysalalla, yksi haastateltavista oli kotiäiti, yksi oli sairaseläkkeellä ja yksi eläkkeellä. Aaltonen ja Heinonen (2008) saivat samansuuntaisia tuloksia yritystoiminnan lopettamista koskevassa valtakunnallisessa tutkimuksessa. Lopettaneista yrittäjistä suurin osa toimi palkkatöissä (38%) tai jäi eläkkeelle (26%) yritystoiminnan jälkeen. Osa yrittäjistä jäi työttömäksi, jatkoi yrittäjänä, ryhtyi opiskelijaksi, jäi lomalle tai kotiin lasten kanssa. Kaikki haastateltavat kokivat yrittäjyyden myönteisenä asiana, vaikka omiin kokemuksiin yrittäjänä saattoi liittyä pettymystä ja kipeitä muistoja. Molemmat palkkatöihin siirtyneet entiset yrittäjät eivät sulkeneet pois ajatusta yrittäjyydestä myöhemmässä elämänvaiheessa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muualla (Stokes & Blackburn 2002). Eläkkeelle siirtynyt yrittäjä jatkoi työtä yrittäjyyden parissa toimimalla kahden vasta-aloittaneen hoivayrityksen yrityskummina. 3.2 Yritystoiminnan lopettamisen syyt Yritystoiminnan lopettamiseen johtaneet yksilötekijät Tutkimukseen osallistuneista seitsemästä yrittäjästä kaksi koki, että työuupumus oli yrittäjyyden päättymiseen ratkaisevasti vaikuttanut syy. Molempien yrittäjien kohdalla uupumiseen olivat johtaneet kohtuuton työmäärä, yrittäjän vähäinen vapaa-aika, hoivatyön luonne sekä suuri vastuu, joka yrittäjänä olemiseen olennaisesti liittyy. Molemmat haastateltavat toimivat yrittäjinä pääosin yksin, vaikka heillä oli yrityskumppani. Yrityskumppanit eivät kuitenkaan olleet mukana päivittäisessä yritystoiminnassa enää yrityksen loppuvaiheessa. Toinen yrittäjistä kuvaili yrittäjyyden loppuvaihetta ja uupumistaan seuraavasti: Itsekseni pyöritin tätä aika pitkäänkin ja sit vain tuntu, etten kerta kaikkiaan jaksa. Et ku työt vaan lisi, eikä pysty enää järjestelemään niin, ku alko olla niin hulinaa tää, niin pakko oli laittaa peli poikki. (H1/2010) Kuusi yrittäjistä koki yrittäjyyden hyvin kokonaisvaltaisena työnä ja työ tuntui vähintään ajoittain raskaalta. Moni haastateltava mainitsi tehneensä hyvin pitkiä työpäiviä ja lomailleensa harvoin tai juuri lainkaan yrittäjänä toimimisen aikana. Kaksi haastatelluista hoivakotiyrittäjistä koki henkilöstön johtamisen raskaaksi. Molemmat yrittäjistä työllistivät yli kymmenen henkeä. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu hoivayrittäjien työssä jaksamiseen vaikuttavan muun muassa henkilöstöstä huolehtiminen, työn määrä, yrittäjyyteen liittyvät hallinnolliset tehtävät sekä itse hoivatyö, kun asiakkaiden terveydentila heikkenee ja iäkkäiden asiakkaiden elämä päättyy (Rissanen ym. 2004, 73-74). Osaltaan työssä jaksamiseen ja motivaatioon voivat vaikuttavaa yrityksen taloudellinen tilanne ja yrityksen tulevaisuuden näkymät (Andrews & Kendall 2000; Rissanen & Helisten 2007, 70), mikä nousi esiin kahden haastateltavan kohdalla. Kahden yrittäjän kohdalla terveydelliset syyt olivat ensisijaisesti johtaneet hoivayrityksen lopettamiseen. Molemmat yrittäjät olivat tehneet siivoustyötä, joka on fyysisesti raskasta. Molemmat yrittäjät joutuivat yritystoiminnan loppuvaiheessa sairaslomalle. Toiselle yrittäjistä myönnettiin myöhemmin sairaseläke ja toisen yrittäjän saaman diagnoosin perusteella ei ollut varmaa, olisiko yrittäjä voinut jatkaa työtään myöhemmässä elämänvaiheessa sairasloman jälkeen. 4

5 Yhden yrittäjän kohdalla yrityksestä luopumiseen vaikutti olennaisesti yrittäjän ikä. Yrittäjä siirtyi eläkkeelle yrityksen myymisen jälkeen 62-vuotiaana. Arvioiden mukaan yhä useampi sosiaali- ja terveysalan yrityksistä tulevaisuudessa vaihtaa omistajaa tai yrityksen toiminta lakkaa yrittäjän eläkkeelle siirtymisen seurauksena. Hoivayrittäjät ovat tyypillisesti vuotiaita naisia ja yrittäjäksi ryhdytään vasta työuran loppupäässä (Rissanen & Sinkkonen 2004, 69-70; Rissanen & Helisten 2007, 66). Kaksi yrittäjää mainitsi yrityksen lopettamiseen johtaneen osaltaan perheen pienet lapset. On havaittu, että lastenhoito ja perheeseen liittyvät sidonnaisuudet ovat eräitä naisyrittäjyyden kasvun esteitä (Tiirikainen Suvi 2007, 49; Roomi ym. 2009). Molemmat haastateltavat kokivat, että perheen ja yrittäjyyden yhteensovittaminen oli hyvin vaikeaa, sillä yrittäjyys on hyvin kokonaisvaltaista ja työpäivät ovat pitkiä. Yrittäjä halusi viettää enemmän aikaa perheensä kanssa: Ei se (yrittäjyys) oo ehkä sen väärti tässä vaiheessa elämää, että lapset on pieniä ja muuta. Että meidän pitäis antaa sitä elämää ja äidin pitäis sit kuitenkin olla läsnä. (H4/2010) Yritystoiminnan lopettamiseen johtaneet yrityksen sisäiset tekijät Yhden yrityksen kohdalla yritystoiminnan lopettamiseen johti tappiollinen liiketoiminta, sillä yrityksellä ei ollut riittävää kassavirtaa asiakkaiden puutteen vuoksi. Yrittäjä koki, että kysynnän vähyys johtui ennen kaikkea epäonnistumisesta yksityisille asiakkaille suunnatussa markkinoinnissa ja siitä, ettei yrittäjä onnistunut luomaan yhteistyösopimuksia kuntien kanssa. Yritys toimi täysin yksityisten asiakkaiden varassa. Yrittäjän mukaan yritystoiminta oli tappiollista koko yritystoiminnan ajan (2 vuotta). Lisäksi kaksi muuta yrittäjää mainitsi liiketoiminnan kannattamattomuuden johtaneen osaltaan yritystoiminnan lopettamiseen. Kyseisten yritysten heikon taloudellisen tilanteen taustalla voidaan nähdä monet erinäiset tekijät. Toisen yrityksen kohdalla tappiollisen liiketoiminnan syynä olivat ennen kaikkea liian alhaiset palveluhinnat, joilla ei katettu toiminnasta syntyviä kustannuksia sekä asiakaspaikkojen hidas vaihtuvuus. Näiden ongelmien taustalla taas oli kunnan kanssa tehty palvelusopimus, joka oli osittain epäedullinen yritykselle. Yritys ei voinut tehdä muutoksia palveluiden hintoihin ilman, että sopimus raukeaisi. Samalla sopimus mahdollisti, että yrityksen asiakaspaikat saattoivat olla jopa puolivuotta tyhjillään, vaikka uusia asiakkaita olisi ollut tarjolla. Toisessa tarkasteltavassa tapauksessa tappiolliseen liiketoimintaan johti yritystoiminnan hallitsematon kasvu, minkä seurauksena yrityksen verotus nousi oletettua korkeammaksi. Osaltaan kyseisen yrityksen kohdalla asiaan vaikutti myös palkattujen työntekijöiden odotettua suuremmat palkkakustannukset, joihin yrityksessä ei osattu varautua. Yhteistä viimeksi mainituissa tapauksissa oli se, että yritystoiminnan loppuvaiheessa molemmille yrittäjille oli käynyt ilmi, ettei yrityksen oikeudellinen muoto vastannut parhaalla mahdollisella tavalla yritystoiminnan sen hetkistä laajuutta ja tästä syystä yrityksen verotus oli hyvin korkea. Molemmat yrittäjät kokivat, että heillä olisi pitänyt olla paremmat liiketoiminnalliset taidot ja molemmat myös toivoivat, että he olisivat saaneet enemmän tukea omalta kirjanpitäjältään yrittäjyyden aikana. Yritystoiminnan suunnittelu on hyvin tärkeää yrityksen selviytymisen ja menestymisen kannalta (Shane 2003, , Lussier & Hababi 2010 ). Suunnittelun puute voi olla 5

6 monen selvityksessä mukana olevan yrityksen pohjimmainen syy yritystoiminnan lakkaamiselle tai yrityksestä luopumiselle, sillä hyvin valmistelulla liiketoimintasuunnitelmalla ja strategisella johtamisella yrittäjä voi ehkäistä erinäisten ongelmatilanteiden syntymistä. Osaltaan tätä oletusta tukee usean yrittäjän kommentti siitä, että yrittäjyyteen olisi pitänyt valmistautua paremmin ja asioista olisi pitänyt olla tarkemmin selvillä. Kysyttäessä yrityksen perustamisesta, haastateltavista neljä mainitsi laatineensa liiketoimintasuunnitelman yrityksen perustamisvaiheessa. Haastatteluissa ei kuitenkaan noussut esiin kyseisten yrittäjien kohdalla, että liiketoimintasuunnitelmaa olisi tarkasti toteutettu ja seurattu yritystoiminnan aloittamisen jälkeen tai sitä olisi muutettu vastaamaan toimintaympäristössä ilmeneviin muutoksiin. Seitsemästä yrittäjästä kolme mainitsi, ettei yritystoiminnan kehittämiselle ollut jäänyt lainkaan aikaa. Yrittäjistä kaksi mainitsi erilaisista kehittämistoimenpiteistä, joita yrityksessä oli toteutettu. Kyseiset haastateltavat kuitenkin kokivat, ettei ajan ja resurssien puutteen vuoksi kehittämiseen aina voitu panostaa toivotulla tavalla. Yritystoiminnan lopettamiseen johtaneet toimintaympäristössä vaikuttavat tekijät Yksi haastateltavista oli lopettanut yritystoiminnan kysynnän puutteen vuoksi. Yritys ei onnistunut saamaan riittävästi asiakkaita yksityisiltä markkinoilta, eikä yrityksistä huolimatta saanut asiakkaakseen julkisen sektorin toimijoita (kunta). Osaltaan asiakassuhteiden solmimiseen yksityisten asiakkaiden kanssa oli vaikuttanut kielteiset asenteet miespuolista hoitajaa kohtaan. Yrittäjä kertoi muutaman asiakkaan kohdalla törmänneensä siihen, että hoivan tarvitsijan puoliso oli toivonut hoitajan olevan nainen. Edellä mainitusta tapauksesta poiketen yrittäjistä kuusi seitsemästä kertoi asiakkaita riittäneen yrittäjyyden aikana ja moni yrityksistä oli myös laajentanut toimintaansa jossain vaiheessa kasvaneen kysynnän vuoksi. Monessa haastattelussa kuitenkin kävi ilmi, etteivät kuntalaiset vielä osta yksityisiltä markkinoilta hoivapalveluita Pohjois- Savossa ja Ylä-Savossa (pl. siivouspalvelut) vaan pääosa yritysten asiakkaista on kuntia: Itsemaksavia asiakkaita ei oo montaa ainakaan tämän kokoisissa kaupungeissa. (H4/2010) Kunnat toimivat palveluiden ostajana ostopalvelusopimusten ja palveluseteleiden kautta, mutta kuntien rooli oli myös merkittävä itse maksavien asiakkaiden ohjaamisessa yritysten piiriin. Eräs kotihoito- ja siivouspalveluja tuottanut yrittäjä kuvasi yrityksen asiakaskuntaa seuraavasti: Yksityisasiakkaita oli myös paljon, mutta isoimmat rahalliset tuottajat oli varmasti nää kunnat. (H5/2010) Yrityksistä neljän kohdalla asiakkaat olivat kokonaan tai suurimmaksi osaksi itse maksavia ja kolmen yrityksen asiakkaista kaikki tai suurin osa oli kunnan maksamia. Vaikka kunnat ovat kasvattaneet palveluidensa ulkoistamista, suuri osa sosiaali- ja terveysalan yrityksistä ei yleensä osallistu kilpailutuksiin. Tämä käy ilmi Kovalaisen ja Österbergin (2006, 55-56) valtakunnallisesta tutkimuksesta, jossa sosiaali- ja terveysalan yrittäjistä yli puolet vastasi, etteivät yleensä osallistuneet tarjouskilpailuihin. Yksi haastateltavista hävisi kunnan järjestämän kilpailutuksen, minkä seurauksena yritystoimintaa ei lopetettu, mutta yritys vaihtoi toimipaikkaa ja toimialaa. Aiemmin palve- 6

7 luasumista vanhuksille tarjonnut yritys ryhtyi tarjoamaan kotipalvelua hävittyään kilpailutuksen. Taustalla oli yli vuosikymmenen kestoinen yhteistyö kunnan kanssa, joka päättyi. Yrittäjän mukaan yritys ei pärjännyt kilpailutuksessa, koska oli nostanut yrityksen hintoja vastaamaan toiminnasta syntyneitä kasvaneita kustannuksia: Eihän me pärjätty siinä (kilpailutuksessa), kun me nostettiin sitä kokonaishintaa. (H2/2010) Selvityksessä mukana olevien yritysten osalta kahdessa oli tapahtunut omistajan vaihdos ja yrityksen lopettamisen sijaan kyseessä oli yrittäjänä lopettaminen. Molemmissa tapauksissa yrityksestä luopumiseen vaikutti ratkaisevasti sopivan yritysostajan löytyminen. Kyseisiä tapauksia yhdisti myös se, että kannustus yrityksen myymiseen oli tullut yritysten ulkopuolelta. Ilman sopivien ostajien löytymistä ja ostajien innostuneisuutta yrityskaupat olisivat saattaneet jäädä kyseisenä ajankohtana tekemättä. Toinen yrittäjä kertoi olleensa hyvin yllättynyt saatuaan paljon ostotarjouksia tuntemattomilta toimijoilta: Jostain syystä sana oli kiertänyt, että minä olisin myymässä ja hirmu paljon tuli soittoja, että hyö ovat kuulleet, että olisit myymässä yritystä, että onko oikein ja hyö olisivat kiinnostuneita. Se oli minulle todellinen yllätys, sillä mie en ollut vienyt sitä sanaa ite eteenpäin. (H6/2010) Taulukko 1. Yritystoiminnan lopettamiseen vaikuttaneet yksilö-, yrityksen sisäiset- ja toimintaympäristötekijät Yksilötekijät Yrityksen sisäiset tekijät Toimintaympäristötekijät - uupumus - tappiollinen - kysynnän puute - heikentynyt liiketoiminta - negatiiviset asenteet terveydentila - yritystoimintaan hoivayrittäjyyttä - yrittäjän eläköityminen sopimaton yhtiömuoto kohtaan - pienet lapset - yritystoiminnan suunnitelmattomuus - kilpailutuksessa häviäminen - halukkaat yritysostajat 3.3 Keinot yritystoiminnan lopettamisen välttämiseksi sosiaalialalla Hoivayrittäjiltä kysyttiin, olisiko yritystoiminnan tai yrittäjänä lopettaminen ollut vältettävissä. Useassa haastattelussa keskusteltiin yleensä tekijöistä, joilla voitaisiin edesauttaa yrittäjyyttä toimialalla. Vastauksissa yrittäjät nostivat esiin yrittäjän omat kyvykkyydet sekä haasteita, joita yritysten toimintaympäristö tälle hetkellä hoivayrittäjyydelle asettaa. Yrittäjän taidot ja yritystoiminta Haastattelutulokset osoittavat, että yksi keskeisin tekijä yrityksen lopettamisen välttämiseksi on yritystoiminnan suunnittelu etukäteen mahdollisimman perusteellisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yritys on kartoittanut markkinatilanteen alueella etukäteen, mahdollisesti jo laatinut puitesopimuksia tulevien asiakkaiden kanssa sekä tehnyt kattavat suunnitelmat ja kannattavuuslaskelmat, jotta yritystoiminnalle asetetut tavoitteet ovat realistiset. Hyvä valmistelu vaatii yrittäjältä oman alan asiantuntijuutta ja riittävää liiketoimintaosaamista. Moni yrittäjistä kannusti aloittavia yrittäjiä valitsemaan huo- 7

8 lella tilitoimistonsa, sillä hyvä tilitoimisto on tärkeä tuki taloushallinnon osalta. Eräs haastateltavista antoi seuraavanlaisia neuvoja suunnittelutyöhön: Kannattaa käyttää niissä laskelmissa apuna jo pyörivää hoivakotihommaa, jotta saa vähän vinkkiä siitä. Ja kyllä ne laskelmat pitää tehä silleen, riippumatta yrityksen koosta ja näin, mutta ainakin hoivayrityksessä niin, että se pyörii täysin ulkopuolisilla, että sua (yrittäjää) tarvitaan paljon muuhun, että sä jaksat ite. (H4/2010) Yrittäjän liiketoimintaosaamisen tärkeä merkitys nousee esiin myös naisyrittäjyyttä Pohjois-Savossa käsittelevässä tutkimuksessa (Tiirikainen ym. 2007, 33). Tutkimuksessa alueen elinkeinovastaavat kokivat yrittäjien valmiuksien parantamisen etenkin yrityssuunnittelun, markkinoinnin, hinnoittelun, budjetoinnin ja talouden seurannan osalta tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi yritysten menestymisen kannalta. Yksityisellä sosiaali- ja terveysalalla on ominaista, että suuri osa alan asiakkaista on julkisen sektorin toimijoita ja yritysten itse maksavat asiakkaatkin tulevat usein kunnan ohjaamana yritysten palveluiden piiriin. Siksi yksi kriittinen tekijä yritystoiminnan epäonnistumisen välttämiseksi on rakentaa toimiva yhteistyö kuntien kanssa. Haastateltavien mukaan hoivayrittäjien on hyvä varautua siihen, että yhteistyön rakentaminen on aikaa vievää ja se vaatii yritteliäisyyttä: Kyselin aina tilannetta (kunnasta) - miltähän se näyttääpi, oisko tarvetta? Että totta kai aina otin sitä puhheeks kaikkialla missä vaan -- hirmu tiivistähän yhteistyötä tuo oli kaupungin kanssa tuo yrittäjyys (H1/2010) Moni yrittäjistä korosti haastatteluissa muiden yrittäjien kanssa tehtävän yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeyttä. Haastatteluissa korostui, että yrittäjät vaihtoivat keskenään neuvoja yritystoimintaan liittyen ja saivat toisistaan vertaistukea. Osa yrittäjistä teki yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa siten, että he tuurasivat toisiaan sattumanvaraisesti tai systemaattisesti jakoivat esimerkiksi iltatyövuoroja keskenään. Toisten yrittäjien kanssa osallistuttiin koulutuksiin ja järjestettiin yhteisiä tilaisuuksia, joiden kautta pyrittiin saamaan tietoutta ja vaikuttamaan omaa toimialaa koskeviin asioihin. Kaksi haastateltavista mainitsi toimineensa yrittäjäjärjestön luottamustehtävissä. Yksi haastateltavista ei ollut lainkaan tutustunut alan muihin yrittäjiin yrittäjyytensä aikana. Toimivan yrityksen yksi edellytys on myös se, että yrittäjä itse voi hyvin. Haastateltavien mielestä yrittäjien tulisi kiinnittää huomiota oman työajan hallintaan riittävän vapaa-ajan järjestämiseksi, vaikka se tuntuisikin välillä mahdottomalta. Moni yrittäjistä pohti jälkikäteen, kuinka oli pystynyt tekemään yrittäjänä ollessaan niin paljon töitä ilman lomaa. Eräs yrittäjistä kertoi, että lomien pitämiseen ja vastuun jakamiseen oli oppinut vasta ajan myötä, vuosien yrittäjänä toimimisen jälkeen. Muita yrittäjiä he kannustivat kiinnittämään asiaan huomiota heti yritystoiminnan suunnitteluvaiheessa. Monta henkilöä työllistävässä yrityksessä yrittäjän on hyvä jättäytyä kokonaan pois hoitotyöstä ja käyttää aika yrityksen hallinnollisiin töihin ja yrityksen kehittämiseen tai palkata avukseen työntekijä hallinnollisten tehtävien hoitamiseen. Yrittäjyyttä tukevat poliittiset ja sosiokulttuuriset sekä säädöksiä koskevat toimenpiteet Haastateltavista kaksi kertoi osaavien ja motivoituneiden työntekijöiden löytämisen osoittautuneen vaikeaksi. Yksi yrittäjistä myös koki, että palkkauksen kustannukset voivat nousta esteeksi pienen muutaman hengen kokoisen yrityksen kasvattamiselle, vaik- 8

9 ka yrityksen kysyntäolosuhteet olisivatkin suotuisat. Kyseinen yrittäjä toivoi, että olisi voinut yritystoiminnan aikana tarjota työntekijöille kilpailukykyisempää palkkaa löytääkseen hyvän työntekijän. Työllistämiseen liittyvät kysymykset ovat hyvin tärkeitä, sillä haastatteluissa korostui hyvä henkilöstö tai työtiimi eräänä yrityksen menestymisen edellytyksenä. Näiden tulosten valossa olisikin tarpeellista pohtia keinoja, kuinka hoivayritysten työllistämismahdollisuuksia voitaisiin edistää ja olisiko esimerkiksi yrittäjien yhteisille työntekijäpankeille tarvetta. Sosiaalipalveluja koskevan toimialaraportin (Kettunen 2009, 21) mukaan kilpailu työvoimasta tulee kiristymään entisestään sosiaalipalveluissa. Ala ei ole ollut viime aikoina kovin houkutteleva sen alhaisen arvostuksen, matalan palkkatason ja työn luonteen takia ja siksi työntekijöiden löytäminen voi olla haastavaa. Alalle kouluttautuneet hakeutuvat parempipalkkaisiin töihin. Hoivayritysten toimintaedellytysten kannalta on oleellista, minkä verran kunnat ulkoistavat omaa palvelutuotantoaan tulevaisuudessa ja millaisia kumppanuussuhteita kunnat ovat halukkaita rakentamaan hoivayritysten kanssa kanssa. Haastatteluissa korostui, että monesti tämä on kiinni etenkin kuntapäättäjien ja virkamiesten asenteista yksityisiä palveluntuottajia kohtaan. Kysyttäessä eräältä haastateltavalta, mikä hänen mielestään edistää yritysten toimintaedellytyksiä Pohjois-Savossa, vastasi yrittäjä kunnan roolista seuraavasti: Oikeestaan se riippuu kunnastakin se, että kuinka siellä ollaan myönteisiä yrittäjyyteen -- On sellasia kunnanjohtajia ja kunnan johtoo, jotka edistää yrittäjyyttä. Jos on semmonen kunta, jossa on hyvä yrittää ja on tämmönen positiivinen (suhtautuminen), niin mikä ettei. (H2/2010) Yrittäjillä oli sekä hyviä että huonoja kokemuksia kuntayhteistyöstä. Pääasiassa kritiikki kohdistui kuntapäättäjiin. Yleistä oli, että yrittäjät toivoivat, että päättäjät olisivat paremmin tietoisia alueella toimivista yrityksistä ja niiden toiminnasta. Yrittäjien, päättäjien ja kunnan virkamiesten välistä yhteydenpitoa voitaisiin tiivistää muun muassa järjestämällä toimijoille yhteisiä tilaisuuksia ja velvoittamalla päättäjät vierailemaan yrityksissä. Huomioitavaa tuloksissa oli, että haastattelujen perusteella kuntapäättäjien asenteet yrittäjyyttä kohtaan näyttävät vaihtelevan suuresti kunnittain. Näyttää myös siltä, että yhteistyösuhteet henkilöityvät helposti, jolloin yrittäjät puhuvat muutamista henkilöistä, joiden he kokevat edistäneen hoivayrityksensä toimintamahdollisuuksia tai estäneensä niitä. Kaksi hoivakotiyrittäjää oli huolissaan toimitiloja koskevista uusista aluehallintoviranomaisten ohjeistuksista, mitkä velvoittavat monien alan yrittäjien uudistamaan tilojaan lähitulevaisuudessa (Sosiaalihuollon valvonnan periaatteet ja toteutus - Vanhusten ympärivuorokautinen hoiva ja palvelut 2008). Yrittäjien arvioiden mukaan tämä voi aiheuttaa yrityksille miljoonien arvosta kustannuksia. Haastateltavat nostivat esiin myös henkilökuntaan kohdistuvat osaamisvaatimukset, joiden täyttäminen pienille yrityksille on suuri haaste taloudellisesti, mutta myös työvoiman saatavuuden takia. Yrittäjät toivoivat, että aluehallintoviranomaisten laatimiin ohjeistuksiin lisättäisiin joustavuutta, sillä pienille yrityksille vaatimukset ovat suuri haaste. Joustavuus ohjeistuksien osalta olisi tärkeää myös asiakkaiden erilaisten tarpeiden vuoksi: Tämän päivän vaatimukset on olleet jo vuosia, tietty neliömäärä pitää olla huonetta kohden yhden hengen huoneisiin. Kahden hengen huoneita ei saisi olla yhtään, ellei oo pariskunta -- Tää on niin ku hölmö homma siinä 9

10 mielessä, että dementoitunut ihminen, jos se on asunu yksin kaupungilla turvattomuuden takia, pärjäämättömyyden takia, siellä se pannaan taas yhden hengen huoneeseen -- Näille huonomuistisille, turvaa kaipaaville ihmisille pitäis olla kahden hengen huoneet. Se on ihan käytännössä koettu kymmenet ja kymmenet kerrat, niin sanoo kaikki hoivayrittäjät -- Pitää olla vaihtoehtoja. 4 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Haastattelutulosten perusteella on todettavissa, että yrityksen lopettamiseen ja yrityksestä luopumiseen vaikuttavat suurelta osin yrittäjän henkilökohtaiset syyt ja elämäntilanne: yrittäjän uupuminen, heikentynyt terveydentila, yrittäjän siirtyminen eläkkeelle ja äitiys. Osassa tapauksia yrityksen lopettamiseen johtivat yrityksen huono taloudellinen tilanne ja epäedulliset kysyntäolosuhteet markkinoilla. Huomiota herättävää kuitenkin on, että vain kahden yrityksen kohdalla riittämätön kysyntä vaikutti merkittävästi yrityksen lopettamiseen. Osaltaan taustalla oli se, ettei kuntien kanssa onnistuttu rakentamaan tilaajatuottajasuhdetta. Haastattelutulokset osoittavat, ettei yritystoiminnan lopettamisen taustalla ole välttämättä liiketoiminnassa epäonnistuminen. On saatu tuloksia, että suuri osa yrityksistä lopetetaan menestyvinä (Stokes & Blackburn 2002; Headd 2003; Bates 2005). Batesin (2005) mukaan, mitä korkeampi koulutus ja kokemus toimialalta yrittäjällä on, sitä todennäköisemmin yritys lopetetaan yrittäjästä lähtöisin olevista syistä ja yrityksen ollessa toimintakykyinen. Tämä voi osaltaan selittää tässä selvityksessä saatuja tuloksia hoivayritysten lopettamisen syistä, sillä yrittäjistä kuusi seitsemästä oli alansa ammattilaisia ja tunsivat toimialan hyvin entuudestaan. Seitsemästä yrittäjästä neljä kuvaili yrityksensä tilan olevan hyvä yrityksen lopetusvaiheessa. Haastattelutulosten valossa oleellista hoivayrityksen selvitytymisen kannalta on, että yrittäjällä on riittävät taidot liiketoiminnan harjoittamiseksi ja hän muistaa pitää jaksamisestaan huolta. Toisaalta esiin nousi myös kumppanuussuhteiden ja verkostojen tärkeys sekä osaavan työvoiman riittävä saatavuus. Kolmen hoivakotiyrittäjän haastattelujen perusteella asumispalveluita tarjoavien yritysten toimintaan vaikuttaa oleellisesti kuntien kilpailutuskäytännöt ja yksityisille sosiaalipalveluiden tuottamiselle asetettujen suositusten tuomat haasteet. Yrittäjät toivoivat ohjeistuksiin joustavuutta. Kahden hoivakotiyrityksen kohdalla yrityksestä luopumiseen vaikutti vahvasti se, että potentiaaliset ostajat lähestyivät yrittäjää ostomielessä. Tämä vahvistaa oletusta markkinoiden nykyisestä tilasta. Alalla on havaittu ketjuuntumista ja valtakunnallisesti toimivien yritysten valtaavan markkinoita yritysostojen kautta (Kettunen 2009, 29 myös Koskiaho 2008, ). Pienten yritysten mahdollisuuksista menestyä isojen toimijoiden rinnalla tulevaisuudessa kannetaan huolta (mm. Koskiaho 2008; Rissanen ym. 2010). Vaikka haastattelut eivät nostaneet esiin kiristyvää kilpailua toimialalla, voidaan tutkijoiden huolen katsoa olevan aiheellinen. Useat yrittäjyystutkimukset osoittavat, että pienet yritykset lakkauttavat toimintansa isoja yrityksiä todennäköisemmin (mm. Nucci 1999). Tarkasteltaessa esiin nousseita yrityksen lopettamiseen johtaneita syitä niiden toimintatason kontekstissa, voidaan olettaa, että yrittäjän hyvinvointiin ja siihen, millaisia haasteita toimintaympäristö yritykselle asettaa, vaikuttaa oleellisesti yrityksen tila ja yritys- 10

11 toiminnassa esiintyvät ongelmat. Vastavuoroisesti yritystoimintaan vaikuttavat yrittäjän osaaminen ja toimintaympäristön asettamat raamit liiketoiminnan harjoittamiseksi. 4.1 Toimenpide-ehdotuksia Edellä esitettyjen tutkimustulosten ja johtopäätösten pohjalta esitetään seuraavia toimenpide-ehdotuksia: o Kehitetään edelleen hoivayrittäjien liiketoimintaosaamista. Koulutuksessa painotetaan taloushallinnon, työaikasuunnittelun ja henkilöstöjohtamisen osa-alueita o Selvitetään toimenpiteitä yrittäjien vapaa-ajan järjestämisen helpottamiseksi o Madalletaan hoivayritysten kynnystä työllistää työntekijöitä ja tiedotetaan yrittäjiä erilaisista henkilöstön rekrytointikanavista o Tuetaan hoivayritysten, päättäjien ja kuntien sosiaali- ja terveystoimen välistä yhteistyötä rakentamalla toimijoille yhteisiä kohtaamisen paikkoja ja kehittämällä toimijoiden välistä viestintää 11

12 Lähteet Aaltonen, S. & Heinonen, J Kuka Suomessa luopuu liiketoiminnasta ja miksi? Executive Summary. Sähköinen julkaisusarja, Yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu,. [Tiedot poimittu ( ).] Andrews G. J. & Kendall S. A Dreams that lie in tatters: the changing fortunes of nurses who left the British NHS to own and run residential homes for elderly people. Journal of Advanced Nursing. 31 (4), Bates, T Analysis of young, small firms that have closed: decleaning successful from unsuccessful closures. Journal of Business Venturing 20 (3), Bygrave, W.D The Entrepreneurial Process. Teoksessa Bygrave William D. (ed.). The Portable MBA in Entrepreneurship. Second Edition. New York: John Wiley & Sons Dodge, H.R. & Robbins, J.E An empirical investigation of the organizational life cycle model for small business development and survival. Journal of Small Business Management 30 (1), Headd, B Redefining Business Success: Distinguishing Between Closure and Failure. Small Business Economics, 21 (1), Kettunen, R Sosiaalipalvelut. Toimialaraportti 12/2009. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Koskiaho, B Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa. Tampere: Vastapaino. Kovalainen & Simonen Ammatista palveluyrittäjyyteen. Teoksessa: Kovalainen, A. & Simonen, L. Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys. Juva: WSOY Kovalainen, A. & Österberg, J Julkisen sektorin toimijasta yrittäjäksi. Teoksessa Heinonen, J., Kovalainen, A., Paasio, K., Pulkkinen, T. & Österberg, J. Palkkatyöstä yrittäjäksi. Tutkimus yrittäjäksi ryhtymisen reiteistä sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupallisella ja teknisellä alalla. Työpoliittinen tutkimusohjelma Lussier, R.N. & Halabi, C.E A Three-Country Comparison of the Business Success versus Failure Prediction Model. Journal of Small Business Management 48 (3), Nucci A.R The Demography of Business Closing. Small Business Economics 12 (1), Politis, D. & Gabrielsson, J Entrepreneurs attitudes towards failure. An experiental learnin approach. International Journal of Entrepreneurial Behaviour & Research 15 (4),

13 Rissanen, S. & Helisten, M Hoivayrittäjyys Suomessa motivoiva ja kannattava bisnes? Teoksessa: Rissanen, S., Tiirikainen, S. & Hujala, A. Naisyrittäjyys - hyvinvointia ja johtamista. Reaktioketju-hankkeen tutkimusraportti. Kuopio: Kuopion yliopisto. Rissanen, S., Hujala, A. & Helistén, M The state and future of social service entreprises a Finnish case. European Journal of Social Work 13 (3), Rissanen, S., Rautiainen, I., Sinkkonen, S. & Kosola, T Hoivayrittäjyyden kuvaus ja yrittäjien kokemukset. Teoksessa: Rissanen, S. & Sinkkonen, S. (toim.) Hoivayrittäjyys. Juva: PS-Kustannus. Roomi, M. A., Pegram, H., Beaumont-Kerridge, J Women-owned small and medium enterprises in England. Analysis of factors influencing the growth process. Journal of Small Business and Enterprose Developmant 16 (2), Shane, S A General Theory of Entrepreneurship. The Individual-Opportunity Nexus. New Horizons in Entrepreneurship. Cheltenham: Edward Elgar Publishing. Sosiaalihuollon valvonnan periaatteet ja toteutus Vanhusten ympärivuorokautinen hoiva ja palvelut Sosiaalihuollon ympärivuorokautisten yksiköiden valvontasuunnitelmaa pohtineen työryhmän laatima ohjeistus. Etelä-Suomen lääninhallitus, Itä- Suomen lääninhallitus, Lapin lääninhallitus, Länsi-Suomen lääninhallitus, Oulun lääninhallitus. Stokes, D. & Blackburn, R Learning the hard way: the lessons of ownermanagers who have closed their business. Journal of Small Business and Entreprise Development 9 (1), p Tiirikainen, S., Hujala, A. & Rissanen, S Naisyrittäjät jopa miehiä parempia? Elinkeinovastaavien ajatuksia naisyrittäjyydestä. Teoksessa: Rissanen, S., Tiirikainen, S. & Hujala, A. Naisyrittäjyys - hyvinvointia ja johtamista. Reaktioketju-hankkeen tutkimusraportti. Kuopio: Kuopion yliopisto. Työ- ja elinkeinoministeriö 2009.Yrittäjyyskatsaus Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, työ ja yrittäjyys 54/2009. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Van de Ven, A.H. & Poole, M.S Explaining development and change in organizations. Academy of Management Review 21 (3), Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suomen Virallinen Tilasto, Sosiaaliturva. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Tiedot poimittu ( ).] Yksityiset sosiaalipalvelut Suomen Virallinen Tilasto, Sosiaaliturva. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Tiedot poimittu ( ).] 13