13. Sundsberg, Sundetin vesistö ja tieverkosto

Transkriptio

1 13. Sundsberg, Sundetin vesistö ja tieverkosto Pronssikaudella ( eaa.) Sundet oli syvä vesiväylä Pikkalan- ja Espoonlahden välillä. Väylällä näkee tänä päivänä vielä Syväjärven, Tolsan sekä Gillobackan järven. Masalan ja Sundsbergin lähellä sijaitsee Gölet, maannousun myötä umpeutuneen pienen lammen. Ruotsin sana göl merkitsee pientä lampea, lätäkköä. Gölet. May Ry 2015 Pronssikaudella alettiin ihmisiä haudata isojen kiviröykkiöiden alle, aluksi korkeille kukkuloille, myöhemmin lähemmäs asutusta ja alavimmille alueille.

2 Sundsbergistä, Sarvvikistä, Tolsasta, Korkkullasta ja Strömsbystä on löydetty tällaisia hautapaikkoja. Sundsbergin Mooruddenista on löydetty kivilaiturin rakentamisen yhteydessä vielä 1900-luvun alussa pronssikautinen hautapaikka. Rauta-ajalta (500 eaa jaa.) on Kirkkonummelta ja laajemmin Keski- Uudeltamaalta ylipäätään tehty vain vähän löydöksiä. Todennäköisesti alue on jostain syystä ollut satoja vuosia autiona, ehkä kulkutautien tai katovuosien vuoksi. Historiallisen ajan, keskiajan alusta 1100-luvulta lähtien on taas jo kirjallisia lähteitä käytettävissä, ja näistä on voitu päätellä kristinuskoisten uudisasukkaiden saapuneen mm. Kirkkonummelle lännestä käsin. Aikaa kutsutaan myös ristiretkien ajaksi. Maahanmuuttajat rakensivat sopiville paikoille hirsitaloja, viljelivät maita ja pitivät karjaa, mutta asutus oli todennäköisesti vielä harvaa. Kylät muodostuivat vain muutamasta tai vain yhdestä talosta luvulla Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan vallan alaisuudessa alueellista hallintoa vahvistettiin, joka Kirkkonummen paikalliselle väelle tuntui lähinnä kovissa veronmaksuissa. Talonpoikien piti myös lähettää sotamiehiä kuninkaan armeijaan. Kustaa Vaasan aikana alettiin 1540-luvulta lähtien pitää veroluetteloita eli maakirjoja. Vanhimmat kirjalliset tiedot Sundsbergin alueelta löytyvät Raaseporin läänin maakirjasta vuodelta 1541, jolloin paikalla on sijainnut Gavelsbacka niminen kylä. Asutus sijaitsi tällöin tyypillisesti yhteisellä kylätontilla, jota ympäröivät sarkoihin jaetut pellot. Gavelsbackassa mainitaan olleen kuusi talonpoikaa. Vuonna 1654 talonpoika Gabriel Hansson omisti kaikki talot, jotka hän yhdisti yhdeksi tilaksi. Niistä kaksi toimi ratsutiloina, yksi aputilana, augmenttina. Gabriel Hansson kuoli vuonna 1677, jonka jälkeen hänen leskensä ja poikansa vallesmanni Elias Gabrielsson hoitivat tilaa. Elias Gabrielsson oli ottanut sukunimekseen Backman. Hänen kuolemansa jälkeen suurena nälkävuotena 1697 leskirouva Margareta Arensbeck asui tilalla luvun alkuvuosikymmeninä Isonvihan aikana rutto iski myös Sundsbergiin ja tila jäi hetkeksi aikaa autioksi luvulla eversti Carl

3 Ramsay osti tilan ja muutti sen kartanoksi. Uusi päärakennus rakennettiin ja kartanon nimeksi muutettiin Sundsberg. Tila sai nimensä Sundetin joesta ja kalliosta, jolla päärakennus sijaitsi. Ramsayn ajan jälkeen vapaaherra Axel Gabriel Leijonhufvud osti vuonna 1748 tilan, joka myi kartanon 1770-luvulla everstiluutnantti Reinhold Johan Lodelle. J.L. Runeberg kirjoitti tämän pojasta Vänrikki Stoolin tarinassa runon Ukko Lode. Reinhold Loden tytär meni naimisiin Fredrik Sventislaus Bronikowskyn kanssa, joka perusti yhdessä Mathias Moringin kanssa Sundsbergiin vuonna 1811 tiilitehtaan. Suomi oli tällöin juuri siirtynyt Ruotsin vallan alaisuudesta Venäjän alaisuuteen ja oli muuttunut autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi, jota johti keisari Aleksanteri I. Helsingin kaupunkia rakennettiin tällöin kovalla vauhdilla. Kannattamaton ruukin toiminta pakotti Reinhold Loden kuitenkin myymään kartanon Moringille. Moring oli syntyisin Inkoosta, mutta oli kasvanut Gesterbyn kartanossa. Vuonna 1827 Moring taas myi Sundbergin kartanon laamanni Karl Henrik Adlercreuzille. K.H. Adlercreuzin menehdyttyä hänen vaimonsa sai testamentin mukaisesti tilan leskentilaksi. Leskirouva laamannitar Hedvig Adlercreuz rakennutti vuonna 1834 empiretyylisen aumakattoisen rakennuksen päätykolmioineen. Rakennus oli yli 25 metriä pitkä ja 14 metriä leveä. Leskirouva muistetaan anteliaana ja hyväsydämisenä ihmisenä, joka mm. syysteurastuksen aikaan suolaututti pyttyihin suuria lihanpaloja ja jakeli niitä köyhille. Rouvan kuoleman jälkeen vuonna 1851 osti hänen poikansa varatuomari Herman Adlercreuz tilan sisaruksiltaan, jonka kuoleman jälkeen Sundsberg myytiin taas eteenpäin tamperelaiselle Oskar Gustaf Sumeliukselle. Sumelius oli Kirkkonummen maamiesseuran varapuheenjohtaja ja antoi Sundsbergin seuran maatalousnäyttelyn käyttöön vuonna luvun alussa maanviljelijä Axel Zebor Nyman omisti Sundsbergin, joka myi tilan edelleen konsuli Evert Albert Vilénille. Vilén oli menestynyt korkkitehtailija, joka perusti Masalaan eristyslevyjä valmistaneen korkkitehtaan. Vilén asui myöhemmin Tukholmassa, mutta he viettivät kesät Sundsbergissä.

4 Vuonna 1910 Sundsbergin alueeseen kuului Masalan Tinan tila mukaan lukien 585 hehtaaria alaa. Ajalle tyypilliseen tapaan puutarhanviljely oli voimissaan myös Sundsbergissä, jolloin siellä kasvoi mm. 100 omenapuuta ja noin 400 karvias- ja viinimarjapensasta. Konsuli Vilén kuoli vuonna 1941 ja kartano siirtyi hänen perilliseen. Vuokraajan jälkeen ( ) perilliset myivät maat rakennusyhtiölle, joka on rakentanut vanhan kartanon maille 2000-luvulla uuden asuinalueen. Kartanon päärakennus purettiin huonokuntoisena vuonna a Sundsberg 1934, Reprokuva Kirkkonummen kunta, kulttuuripalvelut, kuvaaja tuntematon Sundetin vesiväylän eteläisiä alueita pidettiin vuosisatojen ajan suurena saarena. Väyläliikenne oli vilkasta vielä 1600-luvulla, mutta 1800-luvulla liikenne oli supistunut maankohoamisen vuoksi. Masalan länsipuolisten kylien ja Luomanlahden välillä kuitenkin oli vielä 1800-luvun ajan venekuljetusta. Killinmäestä ja Jorvaksesta rahdattiin viilipyttyjä ja voita Helsinkiin myyntiin, mutta meriteitse kuljetettiin mieluusti myös esimerkiksi rakennusmateriaaleja. Myynti ei ollut tällöin vielä sallittua muualla kuin kaupungeissa. Reitti aiheutti monia käräjöintejä lähinnä liittyen väylän ruoppaamiseen ja Sundsbergin sillan kunnossapitoon. Sundsbergin sillalle tultiin Masalan Tinan tilan suunnasta ja Vanha Sarvvikin maantie jatkui Sundsbergin kallion ympäri ylös metsään ja eteenpäin Sarvvikin suuntaan.

5 1900-luvun alussa rautatien valmistuttua menetti Sundet merkityksensä vesiväylänä, mutta vielä 1930-luvulla Sundetilla on voinut meloa ja luistella Jorvakseen asti ja 1960-luvulla sillalla oli uimakoppi ja se oli suosittu nuorten tapaamispaikka. Kunta on teettänyt selvityksen Kirkkonummen historialliset tiet, joka valmistui vuonna 1987 Maunu Häyrysen työn tuloksena. Siinä todetaan, että Suuren rantatien Masalan ja Luoman osuudet ovat vastanneet linjaukseltaan nykyistä paikallistietä, mutta että Masalasta lähtivät tiet myös Smedsbyhyn ja Sundsbergiin. Lisäksi kerrotaan, että tieyhteydestä Finnbystä Sundsbergin- Sarvvikin tielle ei ole varmaa tietoa Ruotsin vallan ajalta ja että Sundsbergissä oli aikoinaan Kirkkonummen pisin silta sekä tiejaon että vuoden 1884 siltajaon mukaan. Pituus oli 106 kyynärää eli noin 63 metriä. Sillassa mainittiin vuonna 1884 erikseen olleen kaiteet, jotka muista kylätiesilloista lienevät puuttuneet. Silta oli Sundetin kavennuttua enää kaksikymmenmetrinen vuonna 1969, jolloin se poistui siltakortistosta jäätyään yksityistielle. Rakenteeltaan se oli muurattujen maatukien ja betonivirtapilarien varaan tehty puupalkkisilta. Kehä III:n eli entisen Helsingin ohikulkutien rakentaminen alkoi vuonna Tie rakennettiin vanhaan Helsingin pitäjän paikallisteiden verkostoon ohittamaan pääkaupunkiseutu itä-länsisuunnassa pohjoisesta. Bembölen ja Länsisalmen välinen osuus valmistui 1965 ja jatko Jorvakseen 1968, jolloin tie saavutti nykyisen pituutensa. Alun perin tie oli kaksikaistainen ja maaseutumainen. Tien nimi oli Kehätie, mutta myöhemmin käytettiin myös nimeä Ohikulkutie. Vuonna 1972 tielle annettiin sen nykyinen nimi Kehä III, kun muita pääkaupunkiseudun kehäteitä alettiin suunnitella. Sundsberg on ollut keskeinen paikka Masalan aluekokonaisuudessa, joka taas on ollut läheisessä yhteydessä Espoonkartanon kanssa Suurta rantatietä pitkin. Nähtävästi jatkoyhteydet siitä etelään muihin kyliin ovat vaihdelleet ja olleet vähemmän tärkeitä.