Lausunto Hallituksen esityksestä HE 89/2015 vp, Kirjanpitolainsäädännön uudistaminen

Transkriptio

1 (5) Eduskunta Talousvaliokunta Lausunto Hallituksen esityksestä HE 89/2015 vp, Kirjanpitolainsäädännön uudistaminen Hallitus esittää lukuisia muutoksia kirjanpitolakiin (He 89/2015). Muutokset perustuvat tilinpäätösdirektiivin implementointiin, ja niillä on tarkoitus keventää etenkin pienyrityksille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta. Esityksillä on samalla tarkoitus poistaa lainsäädännöstä esteet tietoteknisen välineistön käyttöönotolle kirjanpidossa. Lainsäädäntöön luodaan kokoluokat pienille ja mikroyrityksille, ja näiden tilinpäätössääntely vietäisiin asetustasolle. Osakeyhtiölaissa oleva konsernitilinpäätösvelvoite poistuu pien- ja mikroyrityksiltä. Lisäksi luotaisiin uusi laki erityisestä tiedonantovelvollisuudesta kaivannaisteollisuutta ja aarniometsissä tapahtuvaa puunkorjuuta harjoittavissa yrityksissä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016 siten, että niitä sovellettaisiin em. ajankohdan jälkeen alkaviin tilikausiin. Pienyrityksellä tarkoitettaisiin kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä: 1) taseen loppusumma euroa; 2) liikevaihto euroa; 3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä. Mikroyrityksellä tarkoitettaisiin kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä: 1) taseen loppusumma euroa; 2) liikevaihto euroa; 3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 10 henkilöä. Lausunto Suomen Yrittäjät /SY) suhtautuu esitykseen myönteisesti. On kannatettavaa, että direktiivin mahdollistamat joustot esitetään otettavaksi käyttöön mahdollisimman laajalti. Tämä osoittaa pienet ensin periaatteen tulleen huomioiduksi lainvalmistelussa. Pidämme oikeana myös pidättäytymistä kansallisista lisätietovaatimuksista, joita EU:n tilinpäätösnormiston mukaan olisi ollut mahdollisuus kansallisesti ehdottaa käyttöönotettavaksi. Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, Helsinki, PL 999, Helsinki puhelin toimisto@yrittajat.fi Y-tunnus

2 2 (5) Valtaosalle niistä kirjanpitovelvollisista, joiden kirjanpitojärjestelmät ovat kehittyneitä, ainoa mahdollisia lisätöitä välittömästi teettävä muutos on liitetietotositteiden yksilöinti ja säilyttäminen varsinaisten tositteiden tavoin. Tilinpäätöksen liitetietojen perustana olevia laskelmia ja asiakirjoja käsitellään ja säilytetään jatkossa tositteiden kaltaisina liitetietotositteina. Tällä tavalla varmistetaan tilinpäätösten tarkastettavuus ja kirjausketjun kattavuus myös liitetietojen osalta. Esimerkkejä esityksen joustavuutta lisäävistä myönteisistä muutoksista ovat mm. 1. Luopuminen paperisesta tasekirjasta ja lainsäädäntöesteiden poistaminen sähköisten taloushallinnon välineiden laajemmalta käyttöönotolta. 2. Pääomalainan esitystapa taseessa (KPL 5:5c ): Esitetty mahdollisuus kirjata tietyt IFRS-edellytykset täyttävät pääomalainat oman pääoman eräksi parantaa pörssin ulkopuolisten yrityksen asemaa pääomamarkkinoilla, ja siten sellaisten vakavaraisuutta. On myös selkeää ja erittäin kannatettavaa, että näytön puuttuessa pääomalainan esityspaikka on oma eränsä vieraassa pääomassa. Esityksen mukainen muotoilu on mielestämme hyvä. Vielä yritysystävällisemmän siitä olisi mahdollista saada, mikäli oman pääoman kriteeristön osalta viitattaisiin nyt esitetyn IAS-asetuksen sijaan osakeyhtiölakiin. Säännöksen soveltajat eivät pääsääntöisesti laadi IFRS-tilinpäätöstä. Viittaaminen OYL:iin kattaisi myös ne vaatimukset, jotka hallituksen esityksessä mainitaan. Selvyyden vuoksi toteamme, että myös hallituksen esityksen mukaisen muotoilun kanssa tilanne on olennainen parannus nykytilaan nähden. 3. Uudistetussa kirjanpitonormistossa eriytetään pieniä ja mikroyrityksiä koskevat tilinpäätössäännökset (säännökset tuloslaskelman ja taseen nimikkeistä ja liitetiedoista) omaksi asetuksekseen. Tämä on myönteistä esimerkiksi siitä syystä, että asetusta voidaan käyttää "tarkistuslistana" informaatiovaatimuksista, kun laaditaan pien- tai mikroyrityksen tilinpäätöstä. 4. Liikkeen- ja ammatinharjoittajien vapauttaminen tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta sekä maksuperusteisen tilinpäätöksen salliminen ovat myönteisiä hallintotaakkaa poistavia muutoksia. Samoin on myös esitykseen sisältyvä pienten konsernien vapauttaminen konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta. SY:n mielestä ehdotukset ovat perusteltuja. On totta, että mahdollisen muutoksen jälkeenkin useat sidosryhmät vaatisivat liikkeenharjoittajalta tilinpäätöstä omiin tarpeisiinsa. Emme kuitenkaan pidä vain tästä syystä tarpeellisena säilyttää lainsäädännössä velvollisuutta tilinpäätöksen laatimiseen, vaan kannatamme sään-

3 3 (5) telystä pidättäytymistä. Esitetty mahdollisuus maksuperusteiseen tilinpäätökseen liikkeenja ammatinharjoittajille on myönteistä myös siksi, että yhdistettynä hallitusohjelmaan kirjatun pienyritysten maksuperusteisen arvonlisäveron käyttöönottoon helpotetaan olennaisesti niin pienyritysten maksuvalmiutta kuin hallinnollista taakkaakin. Molemmat tavoitteet ovat varsin merkityksellisiä ja kannatettavia, minkä vuoksi myös maksuperusteista arvonlisäverotusta on syytä kiirehtiä. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan tilikausi Yllätyksenä kirjanpitolain uudistamisen aiempiin versioihin nähden on hallituksen esitykseen lisätty esitys uuden kirjanpitolain 1 luvun 4 pykälän 3 momentiksi. Siinä määrätään, että ammatin- ja liikkeenharjoittajan tilikausi on aina kalenterivuosi. Ehdotus on liikkeenharjoittajien osalta muutos nykytilaan nähden. Tällä hetkellä voimassa olevan kirjanpitolain (1336/1997) mukaan tilikauden on pakko olla kalenterivuoden mukainen vain silloin, kun kyseessä on ammatinharjoittajan yhdenkertainen kirjanpito. Kaikissa muissa tapauksissa tilikausi voi olla jokin muukin 12 kuukauden pituinen jakso kuin kalenterivuosi. Hallituksen esityksen perusteluissa ei oteta kantaa muutosesityksen syihin. Käsityksemme mukaan ehdotus voi liittyä toiveeseen päästä eroon rajanvedosta, milloin kyse on liikkeen- ja milloin ammatinharjoittajasta (ilman fyysistä liiketilaa). Tilikauden valinta on yrittäjän liiketaloudellisen harkinnan pohjalta tekemä päätös. Liiketaloudellisten oppien mukaan tilikauden päättyminen on usein viisasta kohdistaa ajankohtaan, jolloin liikevaihdon huippu on käsillä tai juuri päättynyt. Toinen vaikuttava seikka on oman pääoman kausivaihtelu. Kun tilikausi voidaan valita liiketaloudellisin perustein, tilinpäätöksen antama kuva toimii tarkoituksenmukaisimmin mm. rahoittajien suuntaan. Yritysmuotoneutraliteetin vuoksi valintamahdollisuuden on oltava kaikkien yritysmuotojen käytettävissä. Ehdotus on ongelmallinen, sillä se vähentäisi joustoa toiminimiyrittäjien verokohtelussa jo ensi vuodelta ja ilman että ehdotusta olisi valmisteluvaiheessa lausutettu. Nykyisin elinkeinonharjoittajan tuloverotuksessa verovuosi tarkoittaa käytännössä sitä tilikautta, joka päättyy kyseisen kalenterivuoden aikana. Mikäli saman kalenterivuoden aikana päättyy kaksi tilikautta, molemmat kuuluvat samalle verovuodelle ja ne verotetaan samalla kerralla. Tämä tarkoittaa, että tulojen muodostuessa korkeaksi niin käy myös veroprosentille ansiotulojen progression johdosta. Esimerkki: Kun tilikausi on , niin verovuosi on Vastaavasti tilikauden tulos tulisi verotettavaksi vas-

4 4 (5) ta verovuonna 2016, mikäli toimittaisiin niin kuin tähänkin asti. Jos hallituksen esitys tältä osin toteutetaan, alkaen liikkeenharjoittajan tilikausi muuttuisi suoraan lain johdosta kalenterivuodeksi. Tämä näyttäisi tarkoittavan, että alkanut tilikausi päättyykin jo Niinpä verovuonna 2015 päättyisi kaksi tilikautta, joiden tulokset lasketaan yhteen ja verotetaan samalla kertaa. Tämän esimerkin tapauksessa verovuoden 2015 verotettava tulo muodostuisi 21 kuukauden aikana kertyneistä elinkeinotoiminnan tuloista. Jos olisi kyse osakeyhtiöstä tai osuuskunnasta, tästä verovuoden ja tilikauden yhteensovittamisessa ei seuraisi ongelmia, koska osakeyhtiön ja osuuskunnan tuloveroprosentti on sama riippumatta verotettavan tulon suuruudesta. Toiminimimuotoiset elinkeinonharjoittajat ovat eri asemassa. Heidän kohdallaan elinkeinotoiminnan tulos on yrittäjän henkilökohtaista tuloa, joka verotetaan enimmäkseen ansiotulona ja mahdollisesti osittain pääomatulona. SY:n näkemyksen mukaan elinkeinonharjoittajalla tulisi pysyä sama valintamahdollisuus tilikausien suhteen kuin on muillakin yritystyypeillä. Emme ole tietoisia, että nykytilaan liittyisi muita epäkohtia, kuin mahdolliset rajanvetopulmat liikkeen- ja ammatinharjoittajan käsitteen välillä, ja halu päästä yhtenäiseen käsitteeseen. SY ehdottaakin vaihtoehtoista etenemistapaa, mikä poistaisi tarpeen lain tasolla määritellä näiden kahden eroa. SY ehdottaa, että tilikauden valinnanvapaus säilytettäisiin sellaisella liikkeen- ja ammatinharjoittajalla, joka on valinnut noudattaa kahdenkertaista kirjanpitoa. Sen sijaan yhdenkertaista kirjanpitoa soveltavan liikkeen- ja ammatinharjoittajan tilikausi olisi hallituksen esityksen mukaisesti kalenterivuosi. Suojasatama Esitys sisältää yleissäännöksen lisätietojen antamisvelvollisuudesta silloin kun ne ovat tarpeen oikean ja riittävän kuvan turvaamiseksi. Säännös ei tulisi sovellettavaksi mikroyrityksissä (1:3 2 mom.). Tämä ns. suojasatama tarkoittaa, ettei mikroyrityksiltä voitaisi vaatia jälkikäteen enempää tietoja tilanteessa jossa he ovat laatineet tilinpäätöksensä asetuksen vaatimukset täyttäen. Esitystä valmisteltaessa on herännyt epäilys, saako suojan oikean ja riittävän kuvan väitteitä vastaan vain asetuksen 1:2 1 momentissa tarkoitettu yritys. Suojan piirissä olisivat siten lähtökohtaisesti vain osakeyhtiöt sekä henkilöyhtiöt, joiden yhtiömiehinä on osakeyhtiö. Jos näin on, ulkopuolelle, eli ylimääräisen tiedonantovelvollisuuden piiriin jäisivät liikkeen- ja ammatinharjoittajat ja muut henkilöyhtiöt. SY:n kannan mukaan suojasatama tulee ulottaa myös muihin mikroyrityksiin, joiden osalta suojan antaminen on kansallisesti päätettävissä. Esitämme vähintään kirjattavaksi valiokuntamietintöön, että mikroyritykset

5 5 (5) yritysmuodosta riippumatta ovat asetuksen täyttävän tilinpäätöksen laadittuaan oikeutettuja suojasatamaan. Aineettomien omaisuuserien poistoaika Useiden pitkävaikutteisten menojen poistoajan osalta lainsäädännöstä ollaan poistamassa nykylakiin kirjattua ehdotonta 20 vuoden enimmäisaikaa. Esityksessä todetaan näiden osalta, että ne on poistettava suunnitelman mukaan vaikutusaikanaan. Jollei kirjanpitovelvollinen voi luotettavalla tavalla arvioida vaikutusaikaa, on meno poistettava enintään kymmenessä vuodessa. Selvyyden vuoksi ja tilinpäättäjän vastuukysymysten kannalta ehdotamme, että esimerkiksi valiokuntamietinnössä täsmennettäisiin, että 10 vuoden enimmäispoistoaika on aina käytettävissä, kun luotettavasti ei kyetä arvioimaan vaikutusaikaa. Samalla ehdotamme vielä mietinnössä selvennettävän, että muutos koskee vain lain voimaantulon jälkeen syntyneitä menoja. Suomen Yrittäjät Satu Grekin veroasiantuntija