MILTTON INSIGHTS II SUOMI SIILOISTA. Näköaloja uudistuvaan yhteiskuntaan

Transkriptio

1 MILTTON INSIGHTS II SUOMI SIILOISTA Näköaloja uudistuvaan yhteiskuntaan Helsinki, 2015

2 Sisältö Johdanto Tekijät Tiivistelmä Osa I 1 Taudin kuva 2 Siiloutuminen 3 Luottamuspula 4 Vähään tyytyminen 5 Epävarmuus Osa II 6 Tilannekuva 7 Ohralla ja Kehulla siiloista 8 Johtajuus 9 Kunnianhimoinen ohjelma 10 Loppuanalyysi

3 Johdanto Politiikan kyky tuottaa muutoksia on herättänyt kasvavaa huolta jo muutaman vuoden. Milttonin kokoama raportti kartoittaa niitä ongelmia, joista huoli on kummunnut, ja hakee niihin vastauksia. Sisällön tälle raportille on antanut kokemuksellaan, näkemyksellään ja osaamisellaan suuri joukko Suomen keskeisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Mukana ovat suurimpien puolueiden edustajat sekä muita politiikan, yhteiskunnan ja talouden eturivin toimijoita. Monet heistä ovat olleet mukana selvityshankkeissa, joissa politiikan heikkoon tuloskuntoon on haettu vastauksia. Noissa hankkeissa löytyneet parannusehdotukset ovat olennainen osa tämän raportin antia. Vallitsevaa tilannetta ja politiikan näköaloja uudella vaalikaudella peilataan pitkälti sen kautta, kuinka haastatellut 23 avainvaikuttajaa arvioivat ehdotettuja ratkaisuja niin hyvässä kuin pahassa. Haastatteluissa on paljolti heijastunut vaikean poliittisen asetelman synnyttämä voimakas tunnelataus. Pitkän linjan poliittiset vaikuttajat ovat ottaneet politiikan kriisiytyneen tilanteen usein hyvin henkilökohtaisesti, ja kielenkäyttö on ollut jopa erittäin värikästä. Rajauksia on tehty paljon. Raportissa puututaan puoluepoliittiseen keskusteluun vain niissä tapauksissa, joissa se on ollut loogisen sisällön kannalta ehdottomasti tarpeen. Suomen turvallisuuspolitiikka ja EU-strategia ovat sekä erikseen että yhdessä aiheita, jotka ansaitsevat mitä suurimman huomion. Milttonin raportissa niiden suuri merkitys alkavalle hallituskaudelle on todettu, mutta sisältöä ei ole lähdetty avaamaan. Haastatteluissa kertyi myös runsaasti kiintoisia median tilaa ja toimintaa koskevia arvioita sekä näkemyksiä, joita raportissa ei ole läheskään vastaavassa mitassa esitelty. Suomen siiloutuminen on itsessään tarpeeksi tärkeä ja laaja aihe. Otsikon sijamuoto, Suomi siiloista, kertoo että haastateltavat haluavat Suomen siiloista pois. Haastateltavien ehdoton enemmistö pitää siiloutumista pääsyynä politiikan ongelmien taustalla. Olen pyrkinyt vangitsemaan raporttiin mahdollisimman hyvin haastattelijoiden ydinviestit. Valtava määrä kiinnostavaa asiaa on valitettavasti täytynyt jättää syrjään, mutta uskon, että kukin haastateltava tunnistaa käytyjen keskustelujen sisällöt silloinkin, kun häntä ei välttämättä ole aiheesta suoraan siteerattu. Kiitän kaikkia vaikuttajia erittäin lämpimästi heidän todella arvokkaasta panoksestaan. Haastateltujen myönteisessä asennoitumisessa raportin tekemiseen on heijastunut ymmärrys ongelman tärkeydestä. Suuri kiitos kuuluu myös kaikille niille monille muille ystävällisille ja osaaville ihmisillä, jotka ovat merkittävästi edesauttaneet tämän raportin valmistumista Milttonilla ja muualla. Helsingissä Jussi Seppälä, projektipäällikkö, VTL 1

4 Tekijät Haastatellut vaikuttajat ja asiantuntijat: ESKO AHO East Office, hallituksen puheenjohtaja, pääministeri MARKUS ALHOLM Alstom Finland, maajohtaja MATTI APUNEN Elinkeinoelämän valtuuskunta, johtaja TUIJA BRAX Vihreät, kansanedustaja, KEHU-työryhmän jäsen JOUNI BACKMAN SDP:n eduskuntaryhmä, puheenjohtaja, OHRAtyöryhmän jäsen RISTO HARISALO Tampereen yliopisto, emeritusprofessori JYRI HÄKÄMIES Elinkeinoelämän keskusliitto, toimitusjohtaja ATTE JÄÄSKELÄINEN YLE, vastaava päätoimittaja MAARIT KALTIO Valtioneuvoston kanslia, pääministerin talouspoliittinen erityisavustaja TIMO LAANINEN Keskusta, puoluesihteeri, OHRA-työryhmän jäsen LAURI LYLY SAK, puheenjohtaja MAX MICKELSSON Microsoft, johtaja TAPANI MÄKINEN Kokoomus, kansanedustaja, KEHU-työryhmän puheenjohtaja TUOMAS MÄNTTÄRI Sosiaalialan työnantajat, toimitusjohtaja KAIUS NIEMI Helsingin Sanomat, vastaava päätoimittaja VELI-PEKKA NUMMIKOSKI Raha-automaattiyhdistys, toimitusjohtaja RISTO E J PENTTILÄ Keskuskauppakamari, toimitusjohtaja MATTI POSIO Lännen Media, vastaava päätoimittaja TUOMAS PÖYSTI Valtiontalouden tarkastusvirasto, pääjohtaja, OHRA-työryhmän jäsen TIMO SOINI Perussuomalaiset, puheenjohtaja MATTI VANHANEN Keskusta, kansanedustajaehdokas, pääministeri JUHANA VARTIAINEN Kokoomus, kansanedustajaehdokas, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, ylijohtaja TIMO VIHERKENTTÄ Alivaltiosihteeri, valtiovarainministeriö 2

5 Miltton Group on Suomen johtava viestintätoimistoyhtymä, jonka muodostavat tytäryhtiöt Miltton, Miltton Singapore, Miltton Creative ja vaikuttajaviestintään erikoistunut Miltton Networks. Missiomme on yksinkertainen: haluamme olla maailman paras kumppani suomalaisille organisaatiolle ja Suomessa toimiville kansainvälisille brändeille. Tällä hetkellä tehtävää toteuttaa noin 105 milttonlaista, joiden vahvuutena on laaja-alainen tausta ja osaaminen. Olemme kansainvälisistä ketjuista riippumaton ja itsenäinen kotimainen toimija. Tämä mahdollistaa vahvasti kasvuhakuisen liiketoiminnan kehityksen. TYÖRYHMÄ Erik Bäckman strategiajohtaja Jussi Seppälä projektipäällikkö Niklas Mannfolk projektikoordinaattori Sannamari Vuorela graafinen suunnittelija MILTTON Kaisaniemenkatu 6 A, FI Helsinki Tel: Fax: info@miltton.fi Painettu 2. huhtikuuta 2015 Helsingissä. 2. painos. 3

6 Tiivistelmä Suomi siiloista. Se on kahdenkymmenenkolmen suomalaisvaikuttajan toive ja päämäärä. Vaikuttajien mukaan juuri politiikan ja hallinnon siiloutuminen on estänyt Suomea tekemästä talousahdingon vaatimia päätöksiä. 23 haastattelua Suomen johtamisesta kertovat siitä, että valtioneuvosto ei ole johtanut Suomea yhtenäisenä valtiokonsernina. Päätöksentekoa ovat johtaneet ministeriöt omista hallinnollisista siiloistaan. Raportin ensimmäinen osa kertoo siitä, miltä Suomen taudinkuva näyttää. Talouden ja kilpailukyvyn ongelmat ovat hälyttäviä. Oikeista toimintatavoista tai edes tilanteen tulkinnasta ei ole kyetty sopimaan hallituksessa, jonka toimintaa on haastateltujen mukaan rampauttanut vakava keskinäinen luottamuspula. Yhteisten tavoitteiden puuttuminen ja epäluottamus ovat syventäneet siiloutumista, mikä on merkinnyt suurten politiikkakokonaisuuksien sekavaa ja hajanaista ajamista. Nämä haastateltavien arviot nostavat esiin myös johtajuuden puuttumisen. Edellytykset johtajuudelle ovat olleet heikot. Haastateltavat maalaavat siiloutumisen paljon valtion keskusjohtoa laajemmaksi ongelmaksi. Ylipäänsä eri yhteiskunnan sektoreita, hallinnonaloja, organisaatioita ja ihmisiä vaivaava kapeakatseisuus sekä omiin etuihin keskittyminen tuottaa runsaasti erilaisia ongelmia. Kokonaisetu hukkuu yksittäisten etujen alle. Etenkin ihmisten ja ajatusten liian vähäinen liikkuvuus sekä liiallinen hallinnollisista intresseistä kumpuava sääntely halvaannuttavat yhteiskunnallista dynamiikkaa. Esimerkiksi Suomen digitalisoituminen on monella tapaa kärsinyt siiloutumisesta. Tätä pidetään haastatteluissa suurena ongelmana. Raportin ensimmäisen osan luvut 1 5 kuvaavat ongelmia haastateltujen silmin, kun taas toisen osan luvut 6 10 kertovat haastateltujen näkemistä ratkaisuvaihtoehdoista. Esimerkiksi lukuun 2 Siiloutuminen vastaa luku 7 Ohralla ja Kehulla siiloista. Valtion ohjausjärjestelmän kehittämishanke Ohra ja Keskushallinnon uudistamishanke Kehu ovat politiikan sekä hallinnon mittavia selvityksiä siitä, kuinka siiloutumiseen valtionhallinnon johtamisen osalta vastattaisiin. Haastateltujen vaikuttajien enemmistö arvioi, että Ohra tarjoaa riittävät eväät hallituksen politiikan systematisoimiselle. Yhteinen tilannekuva, strateginen hallitusohjelma ja uudenlainen julkisen talouden suunnitelma ovat työkaluja, joilla tulevan hallituksen toivotaan lähtevän ratkomaan Suomen ongelmia. Systematiikan raameihin kaivataan kuitenkin käyttövoimaksi päämäärätietoista johtajuutta, joka kasvaa hallituksen keskinäisestä luottamuksesta. Luottamusta pidetään edellytyksenä siiloutumisen selättämiselle. Vaikuttajien haastattelut tarjoavat rikkaan kirjon näkemyksiä siitä, miten siiloutumisen eri ilmenemismuotoja vastaan tulisi toimia. Digitalisoitumisen kokonaisvaltainen luonne tulisi ymmärtää, esimerkiksi koko yhteiskunnalle erittäin tärkeässä opetuksessa tulisi ottaa ennen muuta huomioon lasten valmiudet hakea tietoa uudessa tietoympäristössä. Digitaalisuuden uudet trendit ovat kaikkia elämänalueita mullistavia kehitysmahdollisuuksia, joihin haastatellut toivovat Suomen tarttuvan. Haastatellut tarjoavat hallinnollisen sääntelyn korvaajaksi ylipäänsä asiakas- ja kilpailulähtöistä ajattelutapaa sekä liiallisen sääntelyn purkamista. Samaan vyyhteen toivotaan avuksi uusia demokraattisia prosesseja, joihin mediankin toivotaan osallistuvan. Media onkin jo osin omaksumassa aktiivisempaa roolia yhteiskunnallisessa muutoksessa. Yhteiskuntaan toivotaan lisäksi ideointia tukevaa kannustavuutta ja monia muita elementtejä, joilla otsikon toiveeseen, Suomi siiloista, vastattaisiin. 4

7 Osa I

8

9 1 Taudinkuva Suutarin lapsilla ei ole kenkiä Miten voi olla, että Suomen kilpailukyky loistaa vertailuissa, mutta uppoaa todellisuudessa? Miten on mahdollista, että kallista hallitusaikaa on tuhrautunut vuosia ilman tarpeellisia rakenneuudistuksia? Miksi uudistuspäätökset kaatuvat yksi toisensa jälkeen? Miksi Suomen ennen laadukkaaksi uskottu hallinto tuntuu sylkevän enemmän haitallista sääntelyä kuin ratkaisuja ongelmiin? Mikä Suomea oikein vaivaa? Siinä vakavimpia niistä lukuisista avainkysymyksistä, jotka tähän raporttiin haastatellut keskeiset suomalaiset vaikuttajat nostavat esiin. Suutarin lapsilla ei ole Suomessa nyt todellakaan kenkiä. Rikki ovat sekä talous että politiikka. Kaikki haastatellut näkevät Jo ennen tätä vaalikautta olisi voinut ajatella, että politiikan tehottomuuden takia aiheutui vajaan 10 prosentin hävikki kansantalouden potentiaaliin, siis ennen katastrofia. Mutta nyt, mitä voi antaa kokoluokaksi sille, että käytännössä kuuteen vuoteen ei ole saatu aikaan välttämättömiä uudistuksia? Vanhanen oli oikeassa jo 2009 eläkkeitä pohtiessaan, samoin Katainen: kaikki pitäisi saada tuottavuuden palvelukseen. Mutta 2008 alkaen tuottavuus on romahtanut, ja kuusi vuotta on hukattu! Tuija Brax, vihreät, kansanedustaja, KEHU-työryhmän jäsen etenkin paisuvan kestävyysvajeen erittäin vakavana ongelmana, eikä päättäväisten toimien tarpeellisuudesta ole erimielisyyttä. Hyvin yksituumaisia ollaan myös politiikan epäonnistumisesta ongelmien korjaamisessa. Kriisitietoisuutta toivotaan yhteiskuntaan laajalla rintamalla, jotta muutoksille löytyisi tarvittava kannatus. Päätöksenteon siiloutuminen nähdään lähes poikkeuksetta politiikan epäonnistumisen taustalla. Tällöin tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että politiikkaa ovat päässeet aivan liikaa ohjaamaan ministeriöt omine kapeine näkemyksineen. Valtion kokonaisetu on jäänyt taustalle, kun valtioneuvosto ei ole noussut kansakunnan yhtenäisenä johtoryhmänä sitä ajamaan. Haastatellut näkevät, että samaan siiloutumisen vyyhtiin kiertyvät poliittisen johtajuuden puute ja politiikkaa kalvava epäluottamus. Johtajuutta ei synny keskinäisen epäluottamuksen takia, eikä luottamus kasva toimivan johtajuuden puuttuessa. Tässä haastateltujen kuvaamassa noidankehässä siiloutuminen ja kapea-alaiset sektori-intressit rehottavat mielin määrin kokonaisedun kustannuksella. Siiloutuminen tukahduttaa yhteiskunnan toimivuutta monilla muillakin tavoilla. Haastatteluissa ongelmaksi nähdään niin ajatusten kuin ihmistenkin kehno liikkuvuus eri yhteiskuntasektoreiden välillä. 7

10 Miksi politiikka, akateeminen maailma, yritykset, hallinto ja media ovat niin eriytyneitä ja miksi roolit ovat kapeat? Siiloutumiseen liittyy osaltaan myös sektorikohtaisen sääntelyn karkaaminen käsistä kapeat hallinnolliset näkökulmat ajavat siinäkin kokonaisedun edelle. Yhteiskunta kaipaa kipeästi uusia ideoita ja dynamiikkaa. Vaikuttajat alleviivaavat, että karua todellisuutta ilmiöiden ja käsitteiden takaa ei saa unohtaa. Jos Suomen vienti vetäisi taloutta kasvuun toivotulla tavalla, keskustelua politiikan ongelmista tuskin edes koettaisiin tarpeelliseksi. Synkät vientiluvut suhteessa kilpailijamaihin eivät kuitenkaan jätä epäselvyyttä huutavasta tarpeesta uudistaa taloutta eikä rampa politiikkakone siihen haastateltujen mukaan pysty. Ikääntyvän väestön tekemän työn tuottavuutta pitäisi siis saada selvästi parannettua. Enemmistö haastateltavista arvioi, että työmarkkinoiden uudistaminen nousee tässä suhteessa keskiöön. Asiakokonaisuus on äärimmäisen herkkä ja näkemykset vaihtelevat, mutta keskustelun tarpeel- Suomen vienti on jäänyt kilpailijamaiden kehityksestä Tavara- ja palveluviennin arvo neljänneksittäin (euroina), käyvin hinnoin, indeksi, 2005= Puola Viro Tsekki Saksa Ruotsi Suomi Lähde: Macrobond, Eurostat 8

11 lisuutta ei kiistä oikeastaan kukaan. Missä määrin esimerkiksi työttömyysturvaan voi tai pitää puuttua? Keskustelusta tulee vaikea. Tätäkin kautta päädytään politiikan heikentyneeseen kykyyn tehdä päätöksiä. Keskustelu konsensuksesta nousee yhdeksi haastattelujen avainteemoista. Siihen liittyvät elimellisesti kysymykset niin hallituksen kokoonpanosta kuin uudistusten mittakaavastakin. Toisaalta arvostellaan konsensuksen dominanssia. Toisaalta muistutetaan eläkeuudistuksesta: vaalikauden ainoan läpimurron tekivät työmarkkinajärjestöt. Päätöksenteon ongelmien ja talouden rakennemuutosten lisäksi osa haastateltavista kysyy, mietimmekö Suomessa ylipäänsä oikeita asioita. Tai näemmekö itsemme oikeassa, realistisessa valossa? Olemmeko aidosti kansainvälisiä? Mittaammeko menestystämme väärin ja päädymme siksi vääriin valintoihin? Ymmärrämmekö esimerkiksi digitalisaation läpileikkaavan merkityksen kilpailukyvyn parantamisessa? Valtiot rakentavat digitaalista kapasiteettia epätasaiseen tahtiin Viidenkymmenen valtion ryhmä paljastaa neljä eri digitaalisen valmiuden aluetta Valtioiden sijoittuminen digitaalisen evoluutioindeksin neljällä osa-alueella Seisahtujat Alankomaat Tsekki Suomi Tanska Norja Ranska Belgia Portugali Tarkastelijat Ruotsi Sveitsi Singapore Iso-Britannia Hong U.S.A Kong Kanada Etelä-Korea Australia Uusi-Seelanti Japani Irlanti Itävalta Arabiemiraatit Israel Espanja Viro Slovenia Saudi-Arabia Unkari Puola Egypti Italia Kreikka Indonesia Kenia Kukoistavat Turkki Brasilia Slovakia Venäjä Filippiinit Digitaalisen evoluution muutos vuosina Malesia Chile Kiina Etelä-Afrikka Thaimaa Meksiko Intia Kolumbia Vietnam Erottautujat Nopeasti vetäytyvät Hitaasti vetäytyvät Hitaasti etenevät Nopeasti etenevät Lähde: Harvard Business Review, Digital Evolution Index 9

12 Digitaalisuus olisi Suomen valtti, mutta olemme jäämässä jälkeen. Se on karmeaa. Digitalisaation vaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen ovat samaa mittaluokkaa kuin aikanaan teollistumisen, mutta se otetaan Suomessa aivan liian usein pelkkänä teknologisena haasteena. Ei löydy sitä välttämätöntä henkeä, että digitalisaatio otettaisiin kaikessa huomioon. Esko Aho, East Office, hallituksen puheenjohtaja, pääministeri Investointien vähenemiseen kiteytyy puolestaan monin tavoin Suomen yleinen tila. Innovatiivisuuden, ideoiden ja yhteiskunnan dynamiikan heikosta jamasta kertoo investointien kutistuminen viime vuonna viidellä prosentilla. Luku on niin merkittävä, että se veti koko bruttokansantuotteen miinukselle. Monet haastatellut näkevät Suomen luisuneen sekä verotukseltaan että ilmapiiriltään tilaan, joka työntää yrittäjiä ja sijoittajia pois. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat kasvussa, minkä pitäisi heijastua meillekin positiivisesti. Mutta näin ei nyt kunnolla käy, koska kilpailukyky on rapautunut. Meillä ei ole niinkään suhdanneongelmaa vaan rakenteellinen ongelma. Suhdanteet eivät siis ole pääsyy, vaan lisäsyy. Saksa onnistui rakenneuudistuksessa 2000-luvulla, meillä on nyt vielä aikaa, mutta ei pitkään! Maarit Kaltio, valtioneuvoston kanslia, pääministerin talouspoliittinen erityisavustaja Ay-liikkeenkin pitäisi olla huolestunut. Suomessa on paljon turhautuneita yrittäjiä, jotka eivät jaksa pitää täällä meteliä päällä, vaan keskittyvät kansainväliseen kasvuun. Suomen houkuttavuus investointiympäristönä on laskenut merkittävästi. Matti Vanhanen, keskusta, kansanedustajaehdokas, pääministeri Näistä oireista ja ilmiöistä rakentuu Suomen taudinkuva. Diagnoosin huolestuttavimpia piirteitä ovat kyvyttömyys tehdä päätöksiä sekä toteuttaa tehtyjä päätöksiä. Siiloutuneen yhteiskunnan toimivuus ei yllä nyt tasolle, jota sekä kansalaisilla että talouselämällä on Suomelta lupa odottaa. Suomen ei tarvitse olla entinen mallimaa, se voisi olla sitä taas. 10

13 Bruttokansantuotteen muutos Suomessa prosenttia 5,2 3,9 2,8 4,1 3,0 2, ,7 8, ,4 1,3 0, Bruttokansantuotteen muutos eri maissa 2014 prosenttia Iso-Britannia Yhdysvallat Ruotsi Saksa EU-maat Ranska Japani Suomi 2,6 2,4 2,1 1,6 1,4 0,4 0,0 0,1 Lähde: Tilastokeskus 11

14 2 Siiloutuminen Suutari pysyköön lestissään Politiikkaa on viime vuosina leimannut vaikeus sekä tehdä päätöksiä että panna ne toimeen. Tämä ei suinkaan ole jäänyt politiikassa ja hallinnossa tiedostamatta. Ongelmavyyhteä on käsitelty useissa selvityksissä ja raporteissa, joista ongelmille piirtyy yhteinen nimittäjä: siiloutuminen. Raporttien ehdotuksiin palataan myöhemmin. Siiloutuminen saattaa olla muotisana, mutta se kuvaa terminä hyvin perusongelmaa: yhteinen tahto, yhteinen tieto, yhteiset prosessit, työkalut ja omistajuus puuttuvat, koska kukin operoi tahollaan. Tätä siiloutuminen tarkoittaa, ja sen seuraus on yhteisen edun häviö kapeille yksittäisille eduille. Suomessa ministeriöt kokoontuvat hallitukseen kertomaan tahtonsa, joista tehdään kompromissi tai sitten ei. Ruotsissa pääministeri ja hallitus määrittelevät linjan, jota ministeriöt toteuttavat. Matti Apunen, Elinkeinoelämän valtuuskunta, johtaja Akuuteimmin siiloutuminen heijastuu poliittisesti valtionhallinnon ohjausjärjestelmän ja keskushallinnon uudistuskaavailuissa. Seuraavan hallituksen pitäisi nimenomaan olla siiloutumatta. Haastatellut kautta linjan kaipaavat valtioneuvostoa, joka toimii yhdessä, yhteisten päämäärien hyväksi. Syykin on selvä: vaikuttajat ovat yhtä lailla yksimielisiä siitä, että näin ei nyt ole ollut. Politiikkaa läheisesti seuraavat haastatellut kuvaavat, miten hallitusten muodostamisten yhteydessä on eletty vain lyhyt kultainen hetki, jolloin yhteinen etu on ollut pääasia ja laajemmat uudistuspäätökset ovat vaikuttaneet mahdollisilta. Tämän jälkeen ministerit tulevat vaihtaneeksi ylleen ministeriöhaalarit, eli oman hallintoputken näkökulmat, ja intressit syrjäyttävät valtioneuvostonäkökulman. Siksi olennainen kysymys onkin, saadaanko nyt laajalti suositeltu strateginen hallitusohjelma aidosti lyötyä lukkoon. Sen pitäisi kannatella yhteisesti sovittuja keskeisiä politiikkakokonaisuuksia koko hallituskauden. Hallitusneuvotteluvaiheen eli Säätytalon pituus ja laatu ovat haastateltujen mielestä ongelman ytimessä virhemahdollisuuksia ovat sekä sopiminen liian vähästä että sopiminen aivan liian paljosta. Tätä hallituskautta varten sovittiin näennäisesti kaikesta, mutta hankkeet hukkuivat siiloihin, kun yhteinen tahto puuttui. Sote-prosessia pidetään malliesimerkkinä siiloutuneen politiikan epäonnistumisesta. Poliitikot eivät ole hyödyntäneet valmistelussa riittävästi asiantuntemusta hallinnon sisältä ja sen ulkopuolelta. Hallinnon sisällä 12

15 Poliitikkojen sauma tehdä linjauksia ohi virkamiesten on Säätytalo. Sen jälkeen pitää olla tosi kova, että onnistuu. Kollegiaalisuuden kesto on noin kolme viikkoa, mustalla huumorilla sanoen. Tästä kokeneet poliitikot varoittavat nytkin, jos tulee löysä hallitusohjelma. Ei ole järkeä, että muutaman viikon tai kuukauden Säätytalosta tulee neljän vuoden Säätytalo. Jouni Backman, SDP:n eduskuntaryhmä, puheenjohtaja, OHRA-työryhmän jäsen prosessista on puuttunut kokonaisvaltainen valtioneuvostonäkökulma, ja ison uudistuksen vaatimaa voimakasta yhteistä omistajuutta ei ole ollut. Sen ovat korvanneet eri yhteiskuntasiiloista kumpuavat keskenään ristiriitaiset näkökulmat. Niiden yhteensovittaminen epäonnistui ja tulos on tiedossa. On hämmästyttävää ja ison luokan mysteeri, miten sotessa lähdettiin liikkeelle ilman, että ensimmäiseksi selvitettiin, mikä on perustuslain puolesta mahdollista. Näin tapahtui ehkä siksi, että sotea tehtiin vähän kuin tekemisen vuoksi, ilman omistajuutta ja ilman selkeitä päämääriä. Pääministerin olisi pitänyt hoitaa asia. Matti Vanhanen, Keskusta, kansanedustajaehdokas, pääministeri Haastateltavat näkevät myös eräänlaista suojelevaa siiloutumista, jonka takia hyvinvointivaltio on kuristamassa itsensä. Haitallisena pidetään tällöin sitä, että pienten ryhmien erityisedut ajavat laajemman edun edelle. On esimerkiksi sinänsä hyvä periaate suojella ihmisiä kaikissa oloissa. Tämä voi kuitenkin joidenkin haastateltavien mukaan johtaa tilanteeseen, jossa erilaisten yhteiskunnan pienempien osien tai erityisryhmien suojelu merkitsee sitä, ettei koskaan päästä tekemään kokonaisuutta hyödyntäviä isoja uudistuksia. Tähän kaivataan ratkaisuja. Suojelevasta siiloutumisesta voisi monien ajattelun mukaan puhua erityisesti etujärjestöjen vallan osalta. Varsinkin ay-liikkeen katsotaan jarruttavan muutosta. Kriittisimmät muutosten vaatijat arvostelevat samasta syystä myös Elinkeinoelämän keskusliittoa EK:n nähdään jo olemassaolollaan suosivan keskitettyä eikä paikallista sopimista. Konsensusta kyseenalaistetaan ja kehutaan samanaikaisesti. Kolmikanta on joillekin hidaste, joillekin välttämättömyys ja enemmistölle realismia. Kaikki antavat arvon työmarkkinajärjestöjen ansioille eläkeuudistuksessa. Vilkkaaseen keskusteluun työmarkkinoiden uudistamisesta palataan myöhemmin. Siiloutuminen heijastuu myös yhteiskunnan suuriin, läpileikkaaviin asiakokonaisuuksiin. Tällainen on etenkin digitalisaatio. Digitalisaatio on paljon palvelujen sähköistämistä laajempi, kokonaisvaltainen elementti, jota monet haastatellut pitävät suomalaisille elintärkeänä. Haastatellut näkevät esimerkiksi Suomen julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen digitalisoitumisen kärsineen siiloutumisesta pahasti. 13

16 Ministeriöiden IT-hankkeet ovat esimerkki, joka toistuu haastattelussa toisensa jälkeen. Ministeriöt ovat hankkineet kukin oman tietojärjestelmänsä eivätkä keskitetysti yhteistä. Tätä pidetään laajalti isona virheenä. Ministeriöiden IT-johtajat tavallaan halusivat kaikki oman jaguarinsa tai muun luksusauton, kun kaikki olisivat pärjänneet toyotoilla. Lopputulos on, että järjestelmät eivät keskustele keskenään. IT:stä on tullut isäntä, kun sen pitäisi olla renki. Näin arvioi yksi vaikuttaja. Myös lukuisien muiden haastateltavien mukaan IT-asioita eivät ole ohjanneet lisäarvo ja yhteinen etu, vaan ministeriöt. Siiloutuminen nähdään keskeisenä syynä myös epäonnistumisiin terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensovittamisessa. Moni haastateltava vertaa Suomen surkeaa jamaa Viroon, jossa valtakunnan terveydenhuoltoon rakennettiin edistyksellinen yhteinen järjestelmä pikavauhtia. Suomessa on yritetty hakea terveydenhuoltoon kustannustehoa soten kautta turhaan nyt jo vuosia. Terveydenhuollon yhteinen tietojärjestelmä olisi tuottanut merkittäviä säästöjä, mutta siiloutuneet hallintokäytännöt ovat olleet este. Vanhojen vallitsevien rakenteiden siilojen etuja yritetään tukea pidemmän päälle epärealistisella sääntelyllä. Digitalisoitumisen nähdään purkavan siiloja ja koskevan saavutettuihin etuihin, minkä aiheuttaman vastustuksen haastatellut ovat panneet merkille. Siilot ja niistä kumpuava haitallinen sääntely ovat tästäkin näkökulmasta este tarpeellisille uudistuksille. Nyt jaetaan nopeaa tahtia globaaleja pelimerkkejä uusiksi. Digitalisoituminen rikkoo vääjäämättä olemassa olevia rakenteita, nyt on kysymys siitä hidastellaanko, vai vauhditetaanko. Uber ja taksijärjestelmän suojelu ovat tästä hyvä esimerkki. Suomi voi hidastaa, muttei estää! Nyt ei riitä rohkeus sanoa, että lähdetään edistämään digitalisaatiota. Max Mickelsson, Microsoft, johtaja Siiloutuminen ja liiallinen tai haitallinen sääntely ovat muutenkin kytkeytyneet toisiinsa. Monet vuosittain säädettävästä 1600 uudesta normista voidaan johtaa hallintoelinten tarpeeseen perustella olemassaolonsa. Haastateltujen mukaan siiloutuneet ministeriöt keksivät meille itse itseämme rajoittavaa lainsäädäntöä, joka ehkäisee yhteiskunnan toiminnan tehostamista ja muuta järkevää toimintaa. Kustannukset ovat kovat. Viranomaiset pelkäävät, etteivät itse noudata lakia. Voivat jopa tietää tekevänsä itse tyhmyyksiä, mutta on turvallisinta toimia varmuuden vuoksi juuri pykälien mukaan ja tekevät lisää pykäliä. Eri tutkimusten mukaan sääntelyn kulut ovat huolestuttavan korkeat suhteessa bruttokansantuotteeseen. Risto Harisalo, Tampereen yliopisto, emeritusprofessori 14

17 Useampi haastateltu näkee siiloutuneen sääntelyn merkittävänä syynä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan korkeille kustannuksille. Tästä näkökulmasta arvioituna julkisen hallinnon toimijat ovat tuottaneet lumipalloefektinä sääntelyä sääntelyn päälle. Näin selittyvät ainakin osin raskaat, hitaat ja kalliit lupamenettelyt tarkastajineen ja tarkastuksineen. Moni haastateltu liittää tätä kautta siiloutumis- ja sääntely-yhtälöön myös asiakashenkisyyden sekä kilpailun puuttumisen nämä tehoa ja säästöjä tuottavat lähtökohdat istuvat huonosti siiloihin ja sääntelyyn. Pitkäkestoiset rakennus- ja ympäristölupamenettelyt ovat useiden haastateltujen hampaissa. Sana asiakas esiintyy tosi harvoin valtionhallinnon kielenkäytössä. Asiakas, markkinalähtöisyys, kilpailutus Nämä nähdään helposti kapitalistisena hapatuksena. On oikein puhua hallinnosta ja säännöistä, mutta jos olisi esimerkiksi valtion IT-asioissa mietitty asiakasnäkökulmaa, niin olisivatpa asiat aika toisin. Jyri Häkämies, Elinkeinoelämän keskusliitto, toimitusjohtaja Erilaiset säännöt vaikeuttavat bisnestä usein kohtuuttomasti, ja esimerkiksi ympäristölupien käsittely voi venyä järjettömällä tavalla. Tällä on huomattavia kustannuksia, ja siksi investointeja emmitään yhä enemmän. Eräs kunnanjohtaja selitti kerran kuntamaailmaa sanomalla, että kunnallispolitiikassa ajalla ei ole merkitystä. Hän tiesi hyvin, että bisneksessä on! Markus Alholm, Alstom Finland, maajohtaja Yhteiskunnallisen siiloutumisen yksi keskeinen piirre on myös vähäinen liikkuvuus eri sektoreiden välillä. Useiden haastateltujen mielestä ihmiset ja ajatukset eivät siirry yritysmaailman, akateemisen maailman, politiikan, hallinnon ja median välille tavalla, joka hyödyntäisi yhteiskuntaa mittavasti. Liikkuvuuden vaikeutta alleviivaa, että siirtyminen on usein vaikeaa jopa sektoreiden sisällä. Haastatteluissa toivotaan, että kaikki sektorit ottaisivat enemmän vastuuta yhteiskunnan kehittymisestä. Nyt sektorit nähdään kovin siiloutuneiksi. Niiden sisäinen dynamiikka harvoin kannustaa liikkuvuuteen ja muutoshenkisyyteen. Siksi monet haastateltavat toivovat laajamittaista peiliin katsomista ja arviointia siitä, miten omia rooleja voisi määritellä avoimemmiksi, laajemmiksi ja hyödyllisemmiksi. Esimerkiksi median roolin vähäisyyttä pidetään ongelmana, osin myös median sisällä. Mediakriitikot näkevät median muun muassa torjuvan aktiivisempaa välittäjäroolia itselleen vetoamalla vaaraan perinteisen tiedonvälitysroolinsa hämärtymisestä. Osalle haastatelluista tämä puolustusargumentti ei kuitenkaan riitä, koska he katsovat median tiedonvälitysroolin jo nyt hämärtyneen. Niitäkin on, jotka pitävät mediaa perinteisessäkin roolissaan hampaattomana. Medialla on silti myös vahvat 15

18 puolustajansa, eikä sen merkitystä vähättele juuri kukaan. Valtaosa haastatelluista on pohtinut aktiivisesti politiikan ja hallinnon välistä sidosvyöhykettä, etenkin ministereiden poliittisia esikuntia ja aivan erityisesti kysymystä poliittisista valtiosihteereistä. Näkemykset vaihtelevat huomattavasti. Toisille esimerkiksi poliittiset valtiosihteerit ovat ongelma, toisille ratkaisu. Aika lailla yksimielisiä ollaan kuitenkin siitä, että nykyinen epäselvä tilanne ei ole hyvä ja muutosta tarvitaan. Paradoksina pidetään sitä, että muita yhteiskuntasektoreita usein helposti arvioidaan ja arvostellaan niiden ulkopuolelta vailla kyseisen sektorin todellista tuntemusta. Tämä on yksi seuraus siitä, että sektorit eivät välttämättä tunne toisiaan kuin pinnallisesti, johtuen liikkuvuuden vähäisyydestä. Esimerkiksi jotkut akateemisen maailman arviot politiikasta ilman politiikan sisäistä tuntemusta nähdään haastatteluissa jopa koomisina. Liikkuvuus voisi parantaa tietämyksen laatua radikaalisti, arvioidaan haastatteluissa. Tässä suhteessa jotkut politiikassa itse toimineet pitävätkin poliittisten toimittajien analyysejä usein akateemisia arvioita parempina politiikan toimittajat kun ovat jatkuvasti poliitikkoihin yhteydessä. Liikkuvuuden luoman tietämyksen korvaa tässä tiiviiden kontaktien välittämä tietämys. Myönteisinä esimerkkeinä mainitaan toki muutama menestystarina siirtymisistä akateemisesta maailmasta yritysmaailman huipulle. Ne tosin jäävätkin haastateltujen muistin mukaan käytännössä lajissaan ainoiksi. Esimerkiksi yksityisen sektorin ja politiikan välisen liikkuvuuden vähäisyys on suuri ongelma. Liikkuvuuden puute tuottaa sisäänlämpiävyyttä. Harmittaa, kun kritisoidaan pätevien ihmisten nimityksiä siksi, että he tulevat talon ulkopuolelta. Vaikka puhutaan yleishallintotehtävistä, niin katsotaan, että pitäisi tulla samasta putkesta. Nykyinen hallintomalli johtaa henkiseen ja aineelliseen siiloutumiseen liikkuvuutta pitäisi olla kaikkialla. Veli-Pekka Nummikoski, Raha-automaattiyhdistys, toimitusjohtaja Vanha sanonta kehottaa suutareita siis meitä kaikkia pysymään lesteissämme. Sanonnan henkeen tiivistyy tahattomasti siiloutumisongelman ydin. Kyse on mentaliteetista vahtia omia reviirejä, torjua tunkeilijoita ja ihmisten yrityksiä vaihtaa roolista toiseen tai yhdistää rooleja. Oma ja omien etu tulee ennen yleistä. Muiden osaamista ei arvosteta. Muutos on pahasta. Maailma on myös helpommin ymmärrettävissä ja hallittavissa lokeroituneena. Siksi se haluttaisiin sellaisena pitää. Tähän ajatteluun ei pienellä maalla ole haastateltujen mukaan enää varaa. 16

19 3 Luottamuspula Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin Mistä siiloutuminen johtuu? Poliittisessa mielessä paljolti siitä, ettei vallitse luottamusta. Kun ei vallitse luottamusta, pelataan omaan pussiin ja varjellaan omia asemia. Siinä missä lähes kaikki haastatellut pitävät siiloutumisongelmaa vakavana, kaikki ovat yksimielisiä siitä, että suomalaista politiikkaa vaivaa vakava keskinäinen epäluottamus. Siiloutuminen syö johtajuutta. Vaikka valtionhallinnon konserniajattelua on vilpittömästi pyritty edistämään, tulokset eivät ole olleet viime vuosina hyviä. Kun ministeriöissä on muutenkin taipumus nähdä valtioneuvoston kanslia (VNK) mörkönä, joka yrittää viedä vallan, niin siiloutuminen vaikeuttaa pääministerin johtajuutta. Haastatellut ovat laajasti samaa mieltä: syventyneissä siiloissa asuu epäluottamus. Nyt on ollut 2011 aloittaneessa hallituksessa ikävä kyllä aika lailla rikkomisen henki, toisin kuin sinivihreänä aikana. Ei todellakaan ollut luottamusta nyt. Maarit Kaltio, valtioneuvoston kanslia, pääministerin talouspoliittinen erityisavustaja Epäluottamus on tuottanut mätiä hedelmiä. Haastateltu toisensa perään päivittelee päättyvän vaalikauden masentavaa saldoa. Yrityksistä huolimatta kunnianhimoiset tavoitteet ovat kaatuneet yksi toisensa jälkeen. Rakennepaketista ei jäänyt jäljelle käytännössä mitään, ja eduskunnan istuntokauden lopuksi kaadettiin kilvan lähes kaikki loputkin hankkeet. Se, mikä ei ole jo kaatunut poliittiseen eripuraan, on murentunut kehnoon valmisteluun, joka on paljolti siiloutumisen aiheuttamaa. Haastatelluilta ei kehuja heru. Toisaalta poliitikkoja kohtaan tunnetaan sympatiaakin, nykytilanne ei varmasti ole ollut kenenkään tavoite vaalitulos loi niin vaikean asetelman, että se olisi ollut epäkiitollinen kenelle vain. Arvostan toisaalta suomalaisia poliitikkoja aika korkealle. 95 prosenttia tekee töitä tosi hyvin ja aktiivisesti. Ja ovat rehellisiä. Eivät ne korruptoituneita ole, mutta aika lailla joutuvat kusitolpiksi ja syntipukeiksi. Lauri Lyly, SAK, puheenjohtaja 17

20 Monet muistelevat Paavo Lipposen pääministerikautta. Lipponen pyrki varmistamaan, että kaikki hallitusryhmät saavat ainakin jonkin tavoitteensa läpi nyt vaikutelmaksi jää, että puolueet keskittyvät varmistamaan, ettei kukaan saa mitään läpi. Matti Vanhasen kaudella hallitustyötä taas helpotti ja lujitti, että pääministeri etäännytti itseään puoluepolitiikasta. Nyt puoluepoliittinen nokittelu lähentelee itsetuhomentaliteettia. Johtaminen on myös välinekysymys, ja prosessijohtaminen on ollut nyt luvattoman huonoa. Ollaan pahasti jäljessä yksityisen sektorin johtamisesta. Jouni Backman, SDP:n eduskuntaryhmä, puheenjohtaja, OHRA-työryhmän jäsen Johtajuudella on merkitystä. Lipposta ei kannata liikaa romantisoida, leikkaukset johtivat osaltaan laajaan syrjäytymiseen, etenkin nuorten miesten. Oli intuitiivisia uudistuksia, joiden kaikki vaikutukset eivät olleet tiedossa. Mutta vaikka oli vääriä painotuksia, niin ratkaisuja löytyi, ja luottamus Suomeen palautui. Tuija Brax, vihreät, kansanedustaja, KEHU-työryhmän jäsen Epäluottamus kumuloituu. Poliittinen epäluottamus halvauttaa ensin politiikan. Siitä syystä yritykset eivät puolestaan luota politiikkaan ja sen luomaan taloudelliseen toimintaympäristöön. Tätä kautta kipeästi kaivatut investoinnit ja niiden luomat työpaikat jäävät suurelta osin syntymättä. Epäluottamus voi kasvaa kansainvälisiin mittoihin, jos luottoluokittajat menettävät uskonsa Suomen kykyyn tehdä päätöksiä. Haastatellut politiikan toimijat näkevät yksityisen sektorin osaamisen monessa suhteessa paljon korkealaatuisempana kuin suomalaisen politiikan johtamisen. Tähän vaikuttavat paitsi yksityisten organisaatioiden notkeampi toimintakyky myös ratkaisevassa määrin epäluottamuksen puute. Moni haastateltu haikeana vertaa riitaista hallitusta dynaamisen yrityksen johtoryhmään, joka todella puhaltaa yhteen hiileen. Eroa pidetään valtavana. Asetelma on monessa suhteessa omituinen. Sekä suomalaisia poliitikkoja että virkamiehiä arvostetaan sinänsä osaavina ja suoraselkäisinä ihmisinä, mutta epäluottamuksen ja voimistuneen siiloutuneisuuden olosuhteissa politiikan ja hallinnon kyky tuottaa kaivattuja lopputuloksia näivettyy. Jotain on pahasti pielessä, kun epäluottamus saa järkevät ihmiset tuottamaan järjettömiä poliittisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia, kulkee haastateltujen logiikka. Vallitsevan epäluottamuksen ja sen surkeiden seurausten hyvä puoli on se, että luottamuksen tärkeys on nyt kirkastunut kaikille. Epäluottamuksen vallitessa päästään parhaimmillaankin vain pienimmän yhteisen nimittäjän sallimiin tuloksiin se ei haastateltujen mukaan enää mitenkään riitä. Tätä pohditaan seuraavaksi. 18