Talokoko. (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys)

Transkriptio

1 105 Talokoko (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys) talokoko voidaan mitata esimerkiksi tilavuutena (m 3 ), kerrosalana (k-m 2 ), asunto- tai muuna hyötyalana (asm 2 tai hyöty-m 2 ) tai suoraan ulkomittoina (korkeus, pituus, syvyys) talokoolla on usein (muttei aina) melko suora yhteys asuinyhteisön kokoon ja sitä kautta hallintamuotoon, mutta ei välttämättä asukkaan kokemaan pienimittakaavaisuuteen matala ja tiivis voi syntyä sekä pienillä että suurilla taloyksiköillä talokoko voi olla suurikin, jos se on taitavasti suunniteltu niin, ettei haitallista suurimittakaavaisuuden tunnetta synny (rakennusmassojen ja julkisivujen muotoilu ja jäsentely pieniin kokonaisuuksiin) talon runkosyvyys, näkymät sisältä ulos, aurinkoisuus/varjoisuus yms. seikat vaikuttavat asukkaan mielikuvaan talokoosta talokoon rinnalla ja sijasta voidaan tarkastella myös pihapiirien, luhtikäytäväkuntien tms. kokoja tai koko asuinalueen kokoa, t.s. sitä kokonaisuutta/yhteisöä, mihin asukas itsensä sijoittaa talokoko vaikuttaa yhdyskuntataloudellisiin kustannuksiin: alle k-m 2 talokoolla kunnallistekniset kustannukset saattavat kasvaa suureksi, koska verkostotiheys ja liittymien määrä kasvavat nopeasti

2 106 Piha (ks. myös kohdat Mataluus, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Kerrosluku, Ihmisläheisyys) pihan merkitys matalassa ja tiiviissä asumismuodossa korostuu, koska mataluuden ansiosta asukkaat ovat jatkuvasti lähellä pihaa ja tiiveyden takia piha-alueet on suunniteltava huolellisesti eri käyttäjien ja käyttötarkoitusten näkökulmasta sekä pihalle näkemisen, näkymisen rajoittamisen että pihan riittävän aurinkoisuuden (esim. 4 tuntia/vrk tasauspäivän aikana suurelle osalle pihaa) takaamiseksi asuntosuunnitteluun on kytkettävä kiinteäksi osaksi myös pihasuunnittelu (koskee sekä etu- että takapihaa) pihalla on sekä julkisia (etupiha), puolijulkisia että yksityisiä tehtäviä (varsinainen asuntopiha ja takapihat) (katujulkisivun puoleisella) etupihalla on useita yhteensovitettavia tehtäviä: sisään/ulos tapahtuvan liikenteen ohjaus, huoltoajo ja pysäköintitarpeet, hälytysajoneuvojen kulku, lumenkasaaminen, istutukset, asunnon erottuminen jne. etupihan avulla voidaan ratkaista myös tietty yksityisyyden suoja katujulkisivun puolella nostamalla etupihan kautta kulkevan sisääntuloreitin matkalla maasto (ja talon 1. kerros) esim. 1 metrin katutasosta korkeammalle, jolloin suoraan sisäännäkeminen voidaan estää ilman keinotekoisilta vaikuttavia rakenteellisia esteitä (tämä edellyttää riittävän syvää etupihaa jotta ei synnytettäisi uusia liikuntesteitä) varsinaisella asuntopihalla on sovitettava useat käyttäjät ja käyttötarkoitukset: suojaisa häiriintymätön oleskelu, auringonotto, lasten leikit, puutarhanhoito, pihatapahtumien järjestely jne. siirtyminen yksityiseltä asuntopihalta julkiselle yhteispihalle tai muulle julkiselle alueelle (esim. viheralueille) on tapauskohtainen suunnittelutehtävä (raja voi olla selvästi merkitty tai liukuva)

3 pysäköinti piha-alueella, katoksessa tai omassa autotallissa mahdollistaa helpon huoltoajon, auton omatoimiset huoltotoimet ja lisää auton pysäköintiturvallisuutta (jatkuva kontrollimahdollisuus), mutta kuluttaa samalla pihaaluetta 107

4 108 Katu (ks. myös kohdat, Tiiveys/Rakennustehokkuus, Ihmisläheisyys, Piha) katu ja sen suhde rakennuksiin ja piha-alueisiin (erityisesti etupihaan) säätelevät alueella liikkuvan henkilön suunnistamista ja sitä kautta ohjaa mielikuvia alueesta ja sen asukkaista ensimmäiset mielikuvat alueesta syntyvät juuri lähestyttäessä aluetta kadulta katujen määrä tai tiheys alueella (esim. katu-m 2 /ha) vaikuttaa suoraan alueen kunnallistekniikan ja alueella tapahtuvan liikenteen määrään ja kustannuksiin mitä alhaisempi tehokkuus ja pienempi talokoko, sitä enemmän verkostokustannuksia pysäköinti kadunvarressa lähellä asuntoa on samoin huoltoliikenteen kannalta edullinen, mutta saattaa hankaloittaa kadun puhtaanapitoa ja lumenajoa pysäköinti yhteisellä pysäköintialueella (kortteli- tai aluekohtaisesti) saattaa tehostaa pysäköintiin kuluvan maa-alueen käyttöä ja olla siten yhdyskuntataloudellisesti edullista, mutta aiheuttaa sekä mm. turvallisuusongelmia (varkaudet, ilkivalta) pysäköintinormi (esim. 2 ap/asunto) voidaan hajauttaa tonttikohtaiseen ja katu- tai pysäköintialuekohtaiseen osaan pysäköinti piha-alueella (ks. Piha) kapeatonttisen kaupunkirivitaloalueen takapihoja yhdistävät huoltokadut ja kujat voivat liikenteen ohella samalla toimia asukkaiden yhteistiloina pihakatujen tapaan

5 109 Asuntokoot (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Hallintaja toteutusmuoto) asuntojen koot tietyllä alueella määräytyvät toisaalta asuntojen kysynnän eli asunnon tarvitsijoiden tarpeista käsin, toisaalta tarjonnan eli asuntojen hintatason kautta (johon puolestaan vaikuttavat alueen sijainti, toteuttamistavat, hallintamuodot jne.) jotta matalat ja tiiviit alueet olisivat muutakin kuin suppean joukon asuinalueratkaisu, tulisi asuntojen kokojakauman myös matalilla ja tiiviillä alueilla vastata ns. normaalijakaumaa eli tarjota sekä suuria että pieniä asuntoja, asuntoja perheellisille, eläkeläisille, yksineläjille jne. monipuoliseen asuntokysyntään voidaan vastata myös asuntosuunnittelussa lisäämällä asuntojen muuntojoustavuutta ja mahdollistamalla sivuasuntojen erottaminen myöhemmin asuntojen laajentamismahdollisuuksia oltava, mutta vain kohtuullisesti, koska toteuttamaton rakennusoikeus laskee rakennustehokkuutta ja on yhdyskuntataloudellisesti kallista asuntojen koon määrittelyssä ja myös tilojen suunnittelussa on otettava huomioon vaihtelevat ja todennäköisesti keskimäärin kasvavat tarpeet etätyöhön (osa- tai täysaikaiseen työskentelyyn kotona) rakennusoikeuden määrittely- ja myös laskentaperiaate vaikuttavat siihen, miten paljon kylmillä tai puolilämpimillä tiloilla voidaan joustaa asuntopinta-alan tarpeen kasvaessa

6 110 Hallinta- ja toteutusmuoto (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot) matalan ja tiiviin asuntoalueita voidaan toteuttaa yhtä hyvin omistusasuntoina kuin vuokra-asuntoina (tai niiden erilaisina välimuotoina) hallintamuoto ei välttämättä vaikuta alueen, talojen tai asuntojen fyysisen muodon suunnitteluun (vaikkakin 1-perheen erillistalot ovat useimmiten omistusasuntoja), mistä johtuen matalan ja tiiviin asumismuodon asuntoalueet voidaan suunnata kaikille asunnontarvitsijoille (pieni) osa asunnontarvitsijoista haluaa edelleen alusta alkaen itse määritellä ja myös toteuttaa mahdollismman paljon tulevan asuntonsa ominaisuuksista, mikä merkitsee sitä, että omatoimisen rakennuttamisen tai rakentamisen mahdollistaminen on otettava huomioon jo kaavoitusvaiheessa (mm. koska se edellyttää omia tontteja) omatoimisessa rakennuttamisessa lopputuloksen laadusta vastaa suurimmaksi osaksi omatoiminen rakennuttaja/rakentaja itse, mikä merkitsee matalan ja tiiviin tapauksessa sitä, että kokemuksen ollessa yleensä erittäin vähäistä, opastusta ja ohjeistusta tarvitaan entistäkin enemmän tuottajamuotoisen rakennuttamisen lopputulos riippuu ratkaisevasti siitä millaisia vaihtoehtoja rakennuttajat ja tuottajat markkinoille tarjoavat eli lopputuloksen laadusta vastaa lähes täysin rakennuttaja, mikä merkitsee sitä, että rakennuttajien, (ja tuotantoketjussa mukana olevien rakentajien ja muiden rakennusteollisuuden yritysten) on oltava mukana uusien, matalan ja tiiviin asuntorakentamisvaihtoehtojen kehittämisessä osallistuvan suunnittelun edellytykset otettava huomioon kaikissa hallinta- ja toteutusmuodoissa ja tuottajamuotoisessa rakentamisessa, jossa tuleva asukas on tuntematon, haasteet ovat suurimmat

7 111 Kaupunki (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot, Katu) matalan ja tiiviin asuntoalueen rooli koko kaupungin rakenteessa ei poikkea muiden asuntoalueiden roolista ainakaan periaatteessa, mutta mataluus tuo mukanaan väistämättä sen, että alue ei voi sijaita keskusta-alueilla (joissa tehokkuuden on oltava niin suuri, ettei sitä matalana voi enää toteuttaa) ja tiiveys tuo siihen sen lisävaatimuksen, että alueen on sijaittava joko kiinteässä yhteydessä nykyiseen kaupunkirakenteeseen (tai selvästi erillisenä satelliittimaisena pikkukaupunkiyksikkönä, mikäli se on mahdollista) koko kaupungin toteuttaminen matalana ja tiiviinä ei ole nykyisessä teollisen tuotannon kehitysvaiheessa realistista realistisimmat matalan ja tiiviin alueen toteutuskohteet ovat kaupunkirakenteen uudet laajennusalueet tai täydennysrakennusalueet, joissa entistä harvaan rakennettua aluetta tiivistetään uudella rakentamisella

8 112 Paikan henki (ks. myös kohdat, Talotyyppi, Ihmisläheisyys, Asuntokoot, Katu, Kaupunki) kulttuuri-, ilmasto ym. maantieteelliset erot asukkaiden kokemustaustassa ja alueen sijainnissa vaikuttavat siihen, miten matala ja tiivis todellisuudessa toimii ja miten se koetaan Rovaniemellä matalan ja tiiviin alueen suunnittelussa on otettava huomioon runsaammat lumenkasaustilat ja matalammalta paistava aurinko kadunvarsilla kuin Helsingissä, millä on suorat vaikutukset katu- ja piha-alueiden mitoitukseen, ikkunoiden suuntaukseen, puuston ym. istutusten lajivalikoimaan jne. tiiviin kokeminen muuttuu kaupunkikulttuurin kokemusten myötä (hollantilaisessa kaupunkikulttuurissa hyväksytään selvästi pienemmät etäisyydet ja suuremmat näkyvyydet asuntojen ikkunoiden ja kadullakulkijan välillä kuin suomalaisessa) paikallinen pinnanmuoto (korkeussuhteet) ja luonnonelementit (puusto, vesistö) vaikuttavat siihen, miten rakennettu ympäristö saadaan istumaan luonnonympäristössä vaihtelevassa mäkimaastossa matala ja tiivis rakenne sulautuu ympäristöönsä helpommin kuin tasaisella peltomaalla, mistä seuraa se, että tasaisella puuttomalla maalla suunnitteluvaatimukset ovat selvästi kovemmat kuin metsäisellä ja kumpuilevalla maalla täydennysrakentamisessa tulevat paikan vaatimukset konkreettisempina rajoituksina kuin uudelle alueelle rakennettaessa naapurialueen tai alueella jo sijaitsevien rakennusten sijainnin ja muodon kautta

9 6. Tutkimus- ja kehittämisohjelma Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteet Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on luoda laaja ja järjestelmällinen tutkimus-, kehittämis- ja yhteistyöprojekti, jonka avulla luodaan riittävät tiedolliset ja taidolliset edellytykset toteuttaa eri puolilla Suomea sellaisia matalan ja tiiviin asuntoalueen suunnitelmia, jotka täyttävät korkeat asuinympäristölle asetettavat laadulliset vaatimukset ja ovat samalla yhdyskuntataloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja täyttävät kestävän kehityksen vaatimukset. Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on edistää ympäristöklusterin tutkimusohjelman päämäärää etsiä ja tuotteistaa uusia keinoja säästää ympäristöä, ja tehostaa tutkijoiden, elinkeinoelämän, viranomaisten ja rahoittajien yhteistyötä kaupunkirakentamisessa. Näin pyritään lisäämään ihmisläheisen tiiviin pientaloasumisen osuutta kaupunkien asuntorakentamisessa ja asuntokannassa. Tutkimuksessa pyritään tutkimusohjelman lähtökohdan mukaisesti olemassa olevan ja uuden tutkimustiedon muuntamiseen käytännössä toimiviksi ohjausvälineiksi tai tuotteiksi. Hankkeen tavoitteena on 1) selvittää matalan ja tiiviin asuntoalueen suunnittelu- ja kehittämisvaihtoehtoja suomalaisessa kaupunkiympäristössä, 2) tutkia tiiviin ja matalan asuntoalueen toiminnallisia ym. laadullisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia sekä kehittää vaikutusten arviointimenetelmiä ja 3) luoda tutkimus-, kehittämis-, suunnittelu- ja toteuttamisprojekteja tukeva verkosto, jossa saavutetut kokemukset leviävät tehokkaasti kaikkien osapuolien käyttöön 4) tutkia, arvioida, testata ja kehittää kohdealueille esitettyjä suunnittelu- ja toteutusratkaisuja. Osallistuvat tahot ja T&K -verkko Laajan T&K-projektin tueksi pyritään luomaan maan laajuinen T&K-verkko, johon pyritään saamaan mukaan mahdollisimman moni asuinympäristön tutkimuksessa, kehittämisessä, suunnittelussa ja toteutuksessa (koko suunnittelu- ja päätöksentekoketjussa) mukana oleva osapuoli. Kyseeseen tulevat tällöin ainakin seuraavat osapuolet: tutkimus- ja kehitystyö (VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Helsingin kaupungin kanslian kehittämisyksikkö, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Asuntosäätiö, SATO-Rakennuttajat Oy, Skanska Etelä-Suomi Oy, Skanska Pohjois-Suomi Oy, Finnforest Oy, Stora Enso Oy, Suomen Asuntomessut Osuuskunta, COST C8 verkosto/15 maata/25 tutkimuslaitosta) kunnat ja kuntayhtymät (Sodankylä, Rovaniemi, Oulu, Kajaani, Kuopio, Jyväskylä, Tampere, Heinola, Kotka, Vantaa, Espoo, Helsinki, YTV, Uudenmaan liitto) suunnittelukonsultit (tapauskohtaisesti määritellyt ja kuntien nimeämät suunnittelutoimistot) rakennuttajat ja rakentajat (Asuntosäätiö, VVO, SATO-Rakennuttajat Oy, Skanska Etelä-Suomi Oy, Skanska Pohjois-Suomi Oy) markkinointi ja asukaspalaute (Suomen Asuntomessut Osuuskunta, Woodfocus) Potentiaalisina kehittämistoiminnan kohdealueina ovat tähän mennessä tulleet esiin mm. seuraavat alueet eri kaupungeissa: 1) Raviradan asuntoalue, Sodankylä 2) Kairatien alue, Rovaniemi 3) Puukaupunkialue, Oulu 4) Teppana, Kajaani 5) Pirtti, Kuopio 6) Emännäntie/Kortepohja, Jyväskylä 7) Rahola, Tampere 8) Tähtiniemi, Heinola 9) Hirssaari, Kotka 10) Kivistö 2, Vantaa 11) Aurinkolahti, Helsinki

10 114 12) Kurkimoisio, Helsinki 13) Porslahdentie, Helsinki 14) Villasaari, Helsinki 15) Omenamäki, Helsinki 16) Säterinmetsä, Espoo 17) Vantinmäki, Espoo 18) Aurinkorinne/Friisilä, Espoo Luettelo ei pyri olemaan kattava ja sitä täydennetään tarpeen mukaan. Esitutkimuksen aikana on alustavasti selvitetty eri tahojen näkökantoja ja kiinnostusta osallistua tiiviin ja matalan asuntorakentamisen konseptin tutkimus-, kehittämis- ja toteutushankkeisiin. Osapuolten osallistumismuoto riippuu ensisijaisesti siitä, minkätyyppisiin kehittämishankkeisiin ja kohdealueisiin organisaatio tulee kiinnittymään. Tutkimus- ja kehittämisohjelma tuottaa paitsi perusteltuja tutkimustuloksia ja ideoita niin myös niistä johdettuja toteuttamiskelpoisia innovaatioita ja suunnitelmia. Samalla tuotetaan materiaalia myös mahdollisesti järjestettäville suunnittelu- ym. kilpailuille. MATALAN JA TIIVIIN ASUNTOALUEEN KEHITTÄMINEN ARVIOINTI SUUNNITTELU TOTEUTUS SEURANTA INNOVAATIOT TUTKIMUS JA KEHITYS

11 115 Lähteet ym. kirjallisuus 1. Eeva Aarrevaara, Marketta Kyttä, Mikko Tommila, Nina Välkepinta & Heikki Kukkonen, Liian tiivis asuttavaksi? Tutkimus tiiviisti rakennettujen perinteisten kylien rakenteesta ja asukkaiden kokemuksista. TKK Arkkitehtiosaston julkaisuja 1997/41. Helsinki s. 2. Aurinkorinne, Espoo Friisilä. Finnforest Oyj, Skanska Etelä-Suomi Oy. (Arkkitehtitoimisto Juha Kronlöf & Pauliina Vihinen Oy voittaneen kilpailuehdotuksen selostus) s. 3. Leonardo Benevolo, History of Modern Architecture, Volume 1. M.I.T. Press Cambridge s. 4. Leonardo Benevolo, The Origins of Modern Town Planning. MIT Press Great Britain p. (alkuper. Le origini dell urbanistica moderna, Editori Laterza, Bari 1963) 5. Leonardo Bezzola, Thormann-Wirz & Thorman, Fritz, Wohnort Halen, eine Architekturreporttage. St Gallen Serge Chermayeff & Christopher Alexander, Community and Privacy. Toward a New Architecture of Humanism. New York Paul Downton, EcoCity 2 (konferenssijuliste) Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma & Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja hoito, kaavoitus ja suojelu. Finnish Wooden Towns Care, Planning and Conservation. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto, Selvitys 5/ s. 9. Forskning och framsteg 7/1981, s Tony Garnier, L œuvre compléte. Centre Georges Pompidou. Paris p. 11. Marcus Gerards, Brugge. Uitgave van de Kon.Gidsenbond van Brugge en West-Vlaanderen v.z.w. D 1977/0603/1. Drukkerij Pauwels N.V., Eeklo. (vuoden 1562 painokuvan jäljennös) 12. Greece. Greek National Tourism Organisaton. Athens p. 13. Green Paper on the Urban Environment. Commission of the European Communities. Luxembourg Jon Guttu, Bedre småhusbebyggelse. Norges byggforskningsinstitutt. Oslo s. 15. Jon Guttu, Petter Næss & Inger-Lise Saglie, Natur- og miljövennlig tettstedsutvikling. Oppsummering fra NAMIT-prosjektet. NIBR Oslo s. 16. Peter Hall & Colin Ward, Sociable Cities. The Legacy of Ebenezer Howard. Wiley & Sons England p 17. Peter Hall, Cities of Tomorrow. An Intellectual History of Urban Planning and Design in the Twentieth Century. Basil BlackwellOxford p. 18. Peter Hall, The Cities in Civilization. Orion Books Ltd. London p. 19. Irmeli Harmaajärvi, Aimo Huhdanmäki & Pekka Lahti, Yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Suomen ympäristö x/2001. Helsinki s. (painossa) 20. Marika Hausen, Kirmo Mikkola, Anna-Lisa Amberg, Tytti Valto, Eliel Saarinen Projects Otava Keuruu p. 21. Ebenezer Howard, Tomorrow a peaceful path to real reform, London 1898.(myöhemmin toimitettu painos uudella nimellä Garden cities of tomorrow. London 1902.) 22. Riitta Jalkanen, Tapani Kajaste, Timo Kauppinen, Pekka Pakkala, Camilla Rosengren, Asuinaluesuunnittelu. Rakennustieto Oy. Helsinki s. 23. Bertel Jung & Eliel Saarinen, Pro Helsingfors, Suur-Helsingin asemakaavan ehdotus. Oy Lilius & Hertzberg, Helsinki s. + karttaliite 1s. 24. Kirsti Junttila, Leila Strömberg, Kaupunkipientalon mallia etsimässä, Suksiurbanismista vaihtoehto kerrostaloasumiselle? Kuntatekniikka 2/2000, s Lauri Jääskeläinen, Tiiltä, puuta ja betonia Tukholmassa. Rakennusvalvonta 4/1998, s Marius Kjeldsen, Industrialized Housing in Denmark. Danish Building Centre. Copenhagen s. 27. Maarit Kaipiainen, Tiivis ja matala puurakentaminen. Suomen ympäristö 270. Ympäristöministeriö Helsinki s. 28. Jussi Kautto, Maanläheinen ja tiivis asuinrakentaminen. Artikkeli julkaisussa Tiivis ja matala asuinrakentaminen 1996, s Jussi Kautto, Maanläheinen ja tiivis asuinrakentaminen Helsingissä Katkennutta traditiota etsimässä tavoitteena kehittää länsieurooppalainen kaupunkirivitalo Helsinkiin. Helsingin kaupungin kanslia s. 30. Jussi Kautto, Tavoitteena länsieurooppalainen kaupunkirivitalo. Rakennusvalvonta 4/1998, s

12 31. Jussi Kautto & Kyösti Oasmaa. Kaupunkimainen tiivis pientalorakentaminen Tanskassa Ekskursio Helsingin kaupunginkanslia, kehittämistoimisto s. 32. Torsti Kivistö & Pekka Lahti, Kaavatalous kuntatasolla. Sisäasiainministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 1974:46. Helsinki s. 33. Torsti Kivistö, Kari Rauhala & Jukka Koskikallio. Asuntoalueiden kaavoitus ja rakentamiskustannukset (ASTA I). Asuntoalueiden kaavoitus ja käyttökustannukset (ASTA II). Asuntoalueiden kaavoitus ja kokonaiskustannukset (ASTA III). Helsinki Jouni Koiso-Kanttila, Oulun moderni puukaupunki. Puu 4/1997. s Koivukylä 1. Kaavarunkotyön perusselvitykset. Helsingin mlk:n julkaisu. Helsinki s. 36. Heikki Kukkonen, Olli Lehtovuori, Vuokko Lehmuspuisto & Minna Nuutinen, Omatonttinen pientalo kasvukeskuksissa tilannekatsaus. TKK Arkkitehtiosasto julkaisuja 2000/62. Helsinki s. 37. Jouko Kunnas, Pientalon sopeutuminen muuttuviin asumistarpeisiin. Esimerkkinä Oulun Niittyaron Asunki-talot. Oulun yliopisto/taideteollinen korkeakoulu/future Home s. 38. Marketta Kyttä, Ari Lainevuo & Jani Päivänen, Turvallisen matkan päässä kaupungista. Lahden seudun pientaloalueet suunnitelmissa ja asuinpaikkoina. TKK YTK:n julkaisuja B 79. Espoo s. + liitt. 14 s. 39. Risto Kärkkäinen, Kunnallistekniikasta aiheutuvien kustannusten arvioiminen kaavoituksessa. Helsinki Pekka Lahti, Yhdyskuntatalous, Yhdyskuntien rakenne. Rakennustekniikan käsikirja, osa 8, luku 651. Tammi Pekka Lahti & Risto Pitkänen, Yhdyskuntatalous, Yhdyskuntien suunnittelu. Rakennustekniikan käsikirja, osa 8, luku 652. Tammi Pekka Lahti, Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Kaupunkiuudistuksen lähtökohtia. Kaupunkimaisten yhdyskuntien kehittämiskampanja, Julkaisu 1/1981. Helsinki s. (ss ) 43. Pekka Lahti, Kaupunkihirviö vai kaupunkikaunotar? lähtökohtia uuteen kaupunkitutkimukseen. Tiede & Edistys 3/1982. S Pekka Lahti & Irmeli Harmaajärvi, Yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys, kansainvälisiä kokemuksia. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto, Tutkimusraportti 1/1992. Helsinki s. 45. Pekka Lahti & Kari Rauhala, Asuntoalueiden täydennysrakentaminen. Mahdollisuudet, kustannukset ja säästöt. VTT Tiedotteita Espoo s. + liitt. 1 s. 46. Olli Lehtovuori, Kaavoittajan ja talosuunnittelijan yhteistyötä tarvitaan. Asu ja rakenna 4/1998. S Olli Lehtovuori, Kaupunkiomakotitalo uusi haaste yhdyskuntasuunnitteluun.asu ja rakenna 5/1998. S Olli Lehtovuori, Kehitys vaatii asumatyyppien monipuolistamista. Asu ja rakenna 3/1998. S Olli Lehtovuori, Suomalaisen asuntoarkkitehtuurin tarina, the Story of Finnish Housing Architecture. Rakennustieto Oy, ympäristöministeriö. Helsinki s. 50. Olli Lehtovuori, Talotyyppi asunto- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Pamfletti Syksy 1998 (moniste, joka koostuu kopioista tässä mainituista artikkeleista no. 29, 30, 31 ja 34). 14 s. 51. Olli Lehtovuori, Vaihtoehtoja kerrostaloasumiseen. Asu ja rakenna 6/1998. s Henrik Lilius, Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Anders Nyborg A/S - Akateeminen kirjakauppa. Rungsted Kyst - Helsinki s. 53. Paavo Littow, Yhdyskuntakustannusten optimoinnista. Oulun lääninhallitus, suunnittelujaosto, julkaisu n:o 5. Oulu Otto-I. Meurman, Asemakaavaoppi. Otava Keuruu s. 55. Mervyn Miller, Raymond Unwin: Garden Cites and Town Planning. Leicester-London-New York p. 56. Mervyn Miller, L evolution de la cité-jardin en Angleterre, De Port Sunlight à la cité-jardin de Welwyn. teoksessa La Ville, art et architecture en Europe, Centre Georges Pompidou. Paris s Teuvo Mustakare, Kaupunki-Suomi ilmasta. Stads-Finland från luften. City-Finland from the Air. Al- Avedon Oy. Jyväskylä s. 58. Riitta Nikula, Armas Lindgren , arkkitehti arkitektekten. Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki Riitta Nikula, Eliel Saarinen , Le plan de la ville de Munkkiniemi-Haaga, 1915, teoksessa La Ville, art et architecture en Europe, Centre Georges Pompidou. Paris s Kyösti Oasmaa, Kaupunkimainen tiivis pientalorakentaminen Tanskassa, ekskursio Helsingin kaupunginkanslia, kehittämistoimisto s. 116

13 61. Pekka Pakkala, Nyboderista Örestadiin Kööpenhaminan asuntorakentamisen kehityspiirteitä. Kuntatekniikka 2/2000, s (R). Barry Parker & Raymond Unwin, The art of designing small houses and cottages, in The art of building a home, Longmans Green, London 1901, pp Jani Päivänen, Kaupungin tiiviys ja täydennysrakentaminen sosiologisia kysymyksiä. TKK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 81. Espoo s. 64. Johan Rådberg, Den svenska trädgårdsstaden. Byggforskningsrådet. Stockholm s. 65. Johan Rådberg & Rolf Johansson, Stadstyp och kvalitet. Kunglika tekniska högskolan. TRITA- ARK-Forskningspublikation 1997:4. Stockholm s. 66. Kimmo Rönkä, Kari Rauhala, Irmeli Harmaajärvi & Pekka Lahti, Ekologinen lähiöuudistus. Kestävän kehityksen periaatteen mukainen korjaus- ja lisärakentaminen suomalaisilla asuntoalueilla. Ympäristöministeriö, Yhdyskuntasuunnittelu- ja rakennustutkimuksen neuvottelukunta Julkaisu 4/1994. Helsinki s. 67. Eliel Saarinen, The City, Its Growth, Its Decay, Its Future. Reinhold Publishing, New York p. 68. Eliel Saarinen, Munkkiniemi-Haaga ja Suur-Helsinki, tutkimuksia ja ehdotuksia kaupunkijärjestelyn alalta (vastaava ruotsinkielinen painos: Munksnäs-Haga och Stor-Helsingfors. Stadsplanestudier och förslag). Lilius & Hertzberg, Helsinki s. 69. Arto Salmela, Tehokkuusluvun vaikutus kustannuksiin. Turun yleiskaavatutkimuksia B Suunnittelutoimisto Arto Salmela, Helsinki s. 70. Risto Sammalkorpi, Kaupunkimaisesta pientalorakentamisesta Camillo Sitte, Der Städtebau nach seinen künstlerischen Grundsätzen. Wien Tiivis ja matala asuinrakentaminen. Asuntotutkimus/Luennot ja harjoitustyöt/kevät TKK arkkitehtiosasto, Helsingin kaupunginkanslia, kehittäistoimisto. TKK Arkkitehtiosaston julkaisuja 1996/ s. (sama julkaisu on myös uutena painoksena samassa sarjassa numerolla 1997/45) 73. Paul-Erik Stenroos, Tutkimushakemus ympäristöklusterille kaupunkimaisten, kestävän kehityksen mukaisten yhteenrakennettujen omakotitalojen suunnittelu- ja rakentamiskokemuksista. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus n. 15 s. 74. Mikael Sundman, Mona Schalin (toim.), Bertel Jung, suukaupungin hahmottaja. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Helsinki s. 75. Suomen tilastollinen vuosikirja Tilastokeskus. Otava Keuruu s. 76. The Sustainable Cities Project. EU DG XI Environment, Nuclear Safety and Civil Protection. Brussels March Manfredo Tafuri, Theories and History of Architecture. Granada Publishing, Great Britain p. 78. Tiivis puutaloalue RTS 01:01, ohjekorttiehdotus joulukuu s. 79. Lauri Tuokko, Espoon Säterinmetsä. Asu ja rakenna 5/ Raymond Unwin, Town Planning in Practice. T. Fisher Unwin, London Raymond Unwin, Nothing Gained by Overcrowding. How the Garden City type of development may benefit both owner and occupier. Garden Cities and Town Planning Association, London La Ville, art et architecture en Europe, Centre Georges Pompidou. Paris p. 83. Vitruvius, The Ten Books of Architecture. Dover Publications Inc., New York s. 84. Vuosaari, Kurkimoision asuntoalue, asemakaava ja asemakaavan muutos nro Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1999/10810.n. 20 s. 85. Vuosaari, Meri-Rastilan eteläranta I, Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen nro selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1998/10670.n. 20 s. 86. Vuosaari, Omenamäen asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus (nro 10955). Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta, esityslista n. 10 s. 87. Vuosaari, Porslahdentien asuntoalue, asemakaavan ja asemakaavan muutoksen nro selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1996/10450.n. 20 s. 88. Vuosaari, Vanttitien asuntoalue, Asemakaavan muutoksen nro selostus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1996/ n. 20 s. 89. Vuosaari, Villasaaren asuntoalue, asemakaavan muutos nro Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto 1998/10687.n. 20 s. 90. Ympäristöklusterin tutkimusohjelma, toinen ohjelmakausi , 117