EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Talous- ja raha-asioiden valiokunta 2002/0222(COD) 19. helmikuuta 2004 LAUSUNTO talous- ja raha-asioiden valiokunnalta oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta (KOM(2002) 443 C5-0420/ /0222(COD)) Valmistelija: Pervenche Berès AD\ doc PE

2 PE /59 AD\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Talous- ja raha-asioiden valiokunta nimitti kokouksessaan 23. syyskuuta 2002 valmistelijaksi Pervenche Berèsin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 20. tammikuuta 2003, 23. huhtikuuta 2003, 17. kesäkuuta 2003, 30. syyskuuta 2003, 1. joulukuuta 2003, 21. tammikuuta 2004, 27. tammikuuta 2004 ja 9. helmikuuta Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi jäljempänä esitetyt tarkistukset äänin 20 puolesta, 3 vastaan ja 12 tyhjää. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Philippe A.R. Herzog (puheenjohtajana), John Purvis (varapuheenjohtaja), Pervenche Berès (valmistelija), Generoso Andria, Hans Blokland, Jean-Louis Bourlanges (Brice Hortefeux'n puolesta), Hans Udo Bullmann, Bert Doorn (Piia- Noora Kaupin puolesta), Manuel António dos Santos (nimitettävän varsinaisen jäsenen puolesta), Den Dover (Ingo Friedrichin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Olivier Duhamel (David W. Martinin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Harald Ettl (Mary Honeyballin puolesta), Marie-Hélène Gillig (Fernando Pérez Royon puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Robert Goebbels, Catherine Guy-Quint (Christa Randzio-Plathin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Malcolm Harbour (Mónica Ridruejon puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Othmar Karas, Giorgos Katiforis, Christoph Werner Konrad, Astrid Lulling, Ioannis Marinos, Hans-Peter Mayer, Elly Plooijvan Gorsel, Bernard Poignant (Peter William Skinnerin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Karin Riis-Jørgensen, Christian Foldberg Rovsing (Renato Brunettan puolesta), Olle Schmidt, The Earl of Stockton (José Manuel García-Margallo y Marfilin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Charles Tannock (Jonathan Evansin puolesta), Helena Torres Marques, Bruno Trentin, Ian Twinn (Lisbeth Grönfeldt Bergmanin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti) ja Theresa Villiers. AD\ doc 3/59 PE

4 LYHYET PERUSTELUT Ehdotuksen tarkoitus Kulutusluotto eri muodoissaan (henkilökohtainen laina, tiettyyn tarkoitukseen osoitettu luotto, jatkuva luotto, luottokortti jne.) oli viime vuonna yksinomaan euro-alueella yli 510 miljardia euroa, joka edustaa 13 prosenttia kotitalouksien kulutuksesta. Kulutusluotoista annettu yhteisön direktiivi tuli voimaan vuonna 1987, josta lähtien ala on kehittynyt nopeasti. Uudentyyppiset luottopalvelut ovat johtaneet mitä erilaisimpiin kansallisiin lainsäädäntöihin, minkä seurauksena oikeudellista kehystä olisi tarkistettava. Kuudessa euro-alueen maassa (Belgia, Espanja, Italia, Portugali, Ranska ja Saksa) tehty tutkimus osoittaa erityisesti nuoremman sukupolven toivovan, että kulutusluoton saamista muista jäsenvaltioista kuin omasta asuinvaltiosta helpotettaisiin. Lähes puolet alle 35-vuotiaista ja yli kolmannes vuotiaista olisi valmis ottamaan tämänkaltaista luottoa jostain muusta euro-alueen maasta. Kuitenkin 38 prosenttia vastanneista katsoo epävarmuuden oikeuksistaan muodostavan pääasiallisen esteen luoton ottamiselle muusta jäsenvaltiosta kielimuurin ollessa esteenä ainoastaan 22 prosentille vastanneista. Tällä direktiiviehdotuksella pyritään löytämään vastaus edellä mainittuihin ongelmiin ja yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen luotonsaantimahdollisuuksien helpottamisesta asuinvaltion rajojen ulkopuolella seuraavat edut näyttävät ilmeisiltä. Hyvin hallittuna kulutusluotto voi rajatylittävän piirteensä myötä olla avainasemassa talouden pitkään odotetussa elpymisessä. Se voi myös mahdollisesti toimia Euroopan sisäisen kulutuksen kiihdyttäjänä samanaikaisesti, kun euron nousu alkaa jarruttaa vientiä. Vaikeudet Tämän ehdotuksen laatimiseen johtaneet jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen suuret erot kulutusluottojen alalla muodostavat myös ehdotuksen pääasiallisen vaikeuden. Vaikka valvontasäännökset ovat toisinaan hyvin poikkeavia, kyse on ennen kaikkea erilaisista jakelurakenteista: toisaalta pankkien perinteinen rooli esimerkiksi Saksassa, toisaalta erikoistuneiden yritysten voimakas kasvu esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, kotimyynnin harjoittaminen tietyissä maissa tai keskinäisen avustusjärjestelmän kaltaiset järjestelmät kuten osuuskassat (credit unions) Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Rakenteellisia eroja ilmenee myös tehtäessä jako tiettyyn tarkoitukseen osoitettujen luottojen ja käyttötarkoitukseltaan yksilöimättömien luottojen välillä eri jäsenvaltioissa. Vaikka tämänkaltainen luotto voi toisaalta kannustaa kulutusta, on syytä pitää mielessä siitä kuluttajalle aiheutuvat riskit. Koska luottosopimus perustuu kuluttajan nykyiseen ja aikaisempaan rahatilanteeseen, kuluttaja voi joutua tulevaisuudessa maksukyvyttömyystilanteeseen väistämättömän, ennalta arvaamattomaksi katsotun seikan vuoksi, mutta myös taloussyklistä aiheutuvan kuluttajan tulojen vähenemisen vuoksi. Riskinä onkin, että huonosti hallittuna tämänkaltainen luotto lisää talouskriisistä kärsivien lukuisten kotitalouksien ylivelkaantumista, ja luotolla voi siksi jopa olla myötäsyklinen vaikutus sen syventäessä talouden taantumista jarruttamalla kulutusta huonona ajankohtana. Köyhimpien väestönosien luotonsaannin vaikeus ja luoton myöntämisen kriteerien välttämätön PE /59 AD\ doc

5 kiristäminen ovat epäilemättä direktiivissä esille nostetuista ongelmista arkaluontoisimpia. Ylivelkaantuminen on realiteetti, jota ei tule aliarvioida ja joka tulee ottaa huomioon tässä direktiiviehdotuksessa. Ehdotuksen arviointi Komissio on valinnut mahdollisimman suuren yhdenmukaistamisen, mitä voidaan pitää myönteisenä lähestymistapana oikeusvarmuuden etujen mukaisesti tämän muodostaessa perustan sekä kuluttajien luottamukselle että reilulle kilpailulle. On kuitenkin syytä valvoa entistä tarkemmin, etteivät annetut säädökset osoittaudu kuluttajansuojeluun liittyvistä syistä epäedullisiksi tietyille vakiintuneille kansallisille käytännöille tai tietynlaisille sopimuksille ja ettei niillä estetä toivottujen taloudellisten vaikutusten syntymistä tiettyjen osa-alueiden liiallisen sääntelyn tai säädöksillä mahdollisesti aiheutettavien lisäkustannusten vuoksi. Välttämättömästä kuluttajansuojelusta säädetään monissa säädöksissä, joihin sisältyvät muun muassa säännökset edeltävästä tiedonvaihdosta sekä palvelun suorittajan neuvontavelvollisuus; sääntö, joka on toisinaan ristiriitainen, mutta jolla voidaan ehkäistä ylivelkaantumista. Näiden lisäksi ehdotuksessa esitetään kohtuuttomina pidettävien ehtojen luettelo (musta lista) sekä kokonaisuudessaan varsin tiukat tietosuojavaatimukset, joihin sisältyy kuitenkin mahdollisuus positiivisia tietoja sisältävien tietokantojen laatimiseen, jälleen kerran ylivelkaantumisen riskin vuoksi. Myönteisenä on lisäksi pidettävä sitä, että ehdotuksessa otetaan huomioon kuluttajan ja hänen perheenjäsentensä yksityisyyden suojelu asettamalla perintätoimille rajoituksia. TARKISTUKSET Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten ja sisämarkkinaasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 5 kappale (5) Olisi edistettävä avoimempien ja tehokkaampien sisämarkkinoiden luomista luottojen alalla. On tärkeää, että nämä markkinat tarjoavat kuluttajansuojan tason, jonka avulla luottotarjousten vapaa liikkuvuus voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla sekä luoton tarjoajien että kysyjien kannalta. Tämä tavoite tarkoittaa käytännössä pyrkimistä mahdollisimman suureen (5) Olisi edistettävä avoimempien ja tehokkaampien sisämarkkinoiden luomista luottojen alalla. On tärkeää, että nämä markkinat tarjoavat kuluttajansuojan tason, jonka avulla luottotarjousten vapaa liikkuvuus voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla sekä luoton tarjoajien että kysyjien kannalta. 1 EYVL C 331 E, , s AD\ doc 5/59 PE

6 yhdenmukaistamiseen, joka takaa yhteisön kaikille kuluttajille heidän etujensa korkeatasoisen suojan ja samanlaisen tietotason. Täydellinen yhtenäistäminen on tarpeetonta ja se voisi vaarantaa eri jäsenvaltioiden asianmukaiset kuluttajasuojasäännökset. Tarkistus 2 Johdanto-osan 6 kappale (6) Koska erilaisia luottotarjoustyyppejä ja luoton tarjoajia on yhä enemmän, luotonvälittäjänä on syytä pitää jokaista henkilöä, joka toimittaa luotonantajalle kuluttajan tunnistetietoja ja avustaa luottosopimuksen solmimisessa korvausta vastaan, korvauksen muodosta riippumatta. Asianajajia ja notaareja ei kuitenkaan periaatteessa tulisi pitää luotonvälittäjinä silloin, kun kuluttaja pyytää heiltä neuvoa luottosopimuksen soveltamisalan osalta tai kun he avustavat sopimuksen muotoilussa tai aitouden todistamisessa edellyttäen, että heidän tehtävänsä rajoittuu juridiseen neuvontaan, eivätkä he ohjaa asiakkaitaan tiettyjen luotonantajien asiakkaiksi. (6) Koska erilaisia luottotarjoustyyppejä ja luoton tarjoajia on yhä enemmän, luotonvälittäjänä on syytä pitää jokaista henkilöä, jonka pääasiallisena tehtävänä on avustaa luottosopimuksen solmimisessa korvausta vastaan, korvauksen muodosta riippumatta. Asianajajia ja notaareja ei kuitenkaan periaatteessa tulisi pitää luotonvälittäjinä silloin, kun kuluttaja pyytää heiltä neuvoa luottosopimuksen soveltamisalan osalta tai kun he avustavat sopimuksen muotoilussa tai aitouden todistamisessa edellyttäen, että heidän tehtävänsä rajoittuu juridiseen neuvontaan, eivätkä he ohjaa asiakkaitaan tiettyjen luotonantajien asiakkaiksi. PE /59 AD\ doc

7 Direktiivin olisi suljettava asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ne toimijat, jotka toimivat luotonvälittäjinä avustavassa ominaisuudessa, esimerkkinä liikekatujen vähittäiskauppiaat, jotka eivät välitä luottoja aktiivisesti vaan ainoastaan ilmoittavat asiakkaat luottojen välittäjille. Määritelmän ulkopuolelle olisi suljettava myös luottoja yhdessä myöntävät pankit ja vähittäismyyntiyritykset sekä järjestön jäsenyyteen tai hyväntekeväisyyteen sidoksissa olevat luotot(joiden myöntäjiä yksin Isossa-Britanniassa on noin , tärkeimmät hyväntekeväisyysjärjestöt mukaan lukien, ja jotka ovat myöntäneet 2,3 miljoonaa luottokorttia). Tarkistuksen tarkoituksena on sulkea asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle myös kotimyyjät, joita on Isossa-Britanniassa noin 5 miljoonaa ja Saksassa noin 3 miljoonaa. Kotimyyjät ovat yleensä naisia. Heidän rajoitetun taloudellisen toimintansa säänteleminen suorilla ja suhteettomilla rasituksilla ei rohkaise heitä jatkamaan ammatissaan, minkä vuoksi se vaikuttaisi epäsuorasti syrjivästi sukupuolen perusteella ja lisäisi sosiaalisen syrjäytymisen ongelmia. Tarkistus 3 Johdanto-osan 8 kappale (8) Koska takaajien taloudellisiin etunäkökohtiin kohdistuu riskejä, takaajina toimivien luonnollisten henkilöiden aseman vuoksi on annettava erityissäännöksiä, joilla näille henkilöille taataan vastaava tieto- ja suojataso kuin kuluttajalle. (8) Koska takaajien taloudellisiin etunäkökohtiin kohdistuu riskejä, kuluttajien takaajina toimivien luonnollisten henkilöiden aseman vuoksi on annettava erityissäännöksiä, joilla näille henkilöille taataan vastaava tieto- ja suojataso kuin kuluttajalle. Määräysten soveltaminen yritysten tekemien luottosopimusten takausten vakuuksiin vaikuttaa kielteisesti oikeushenkilönä toimivien yritysten luotonsaantiin ja se estää erityisesti perustettavien yritysten ja pk-yritysten kehittämistä. Tämä vahingoittaa yhtenäismarkkinoiden kehittämistä. Tämän vuoksi asetuksen soveltamisala on rajoitettava koskemaan vain kuluttajien luottojen takausten vakuuksia. AD\ doc 7/59 PE

8 Tarkistus 4 Johdanto-osan 10 kappale (10) Jotta kuluttajan todellinen suoja voidaan taata, on säädettävä luottojen alalla harjoitettavan ilman pyyntöä tapahtuvan kotimyynnin osalta tiukemmasta lähestymistavasta, kuin mistä on säädetty muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/577/ETY. Yhden luottojen jakelukanavan, kotimyynnin täydellinen kieltäminen ei ole perusteltua, koska luottoa useassa tapauksessa tarjotaan yhdessä saman myyntikanavan kautta myytävien tavaroiden kanssa. Liikeyrityksen omien tilojen ulkopuolella tehtäviä luottosopimuksia ja takuusopimuksia olisi säänneltävä myönteisellä asetuksella. Tässä mielessä neuvoston direktiivi 85/577/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa (kotimyyntidirektiivi) neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta, antaa kuluttajalle oikeuden peruuttaa kotimyyntisopimukset; tämä antaa kuluttajalle riittävän suojan. Tarkistus 5 Johdanto-osan 11 kappale (11) Direktiivin säännöksiä on sovellettava rajoittamatta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY soveltamista. Tiettyjä tapauksia varten olisi kuitenkin säädettävä erityissäännöistä, jotka koskevat luottoriskin arvioimisessa tarvittavien henkilötietojen keräämistä ja käsittelyä. PE /59 AD\ doc

9 Tarkistus kuvastaa sitä tosiasiaa, että direktiivin 7 artikla puuttuu tarpeettomalla tavalla voimassa oleviin tietosuojadirektiivin (95/46/ETY) vaatimuksiin, mikä saattaisi aiheuttaa juridisen konfliktin ja epävarmuutta. Näin ollen se olisi poistettava tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi. Tarkistus 6 Johdanto-osan 12 kappale (12) Kokemukset ja käytäntö osoittavat, että mahdollisia maksuhäiriöitä koskevista riittävistä ja luotettavista tiedoista on hyötyä sekä luotonantajan että kuluttajan luottoriskin pienentämisessä. Jäsenvaltioiden on tämän vuoksi taattava, että niiden alueella on käytettävissä julkinen tai yksityinen keskustietokanta tapauksen mukaan tietokantojen muodostaman verkon muodossa. Tietokantaan tai verkkoon olisi kirjattava jäsenvaltiossa kuluttajat ja takaajat, joilla on ollut maksuhäiriö. Tehokkuuden vuoksi luotonantajilla on oltava velvollisuus tarkistaa keskustietokannassa olevat tiedot ennen kuluttajan tai takaajan tekemän sitoumuksen hyväksymistä. Jotta ei aiheutettaisi kilpailun vääristymistä luotonantajien välillä, pääsy jäsenvaltion keskustietokantaan on taattava toisen jäsenvaltion henkilöille tai yrityksille samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion henkilöille tai yrityksille, joko suoraan tai alkuperäjäsenvaltion keskustietokannan kautta. (12) Kokemukset ja käytäntö osoittavat, että mahdollisia maksuhäiriöitä koskevista riittävistä ja luotettavista tiedoista on hyötyä sekä luotonantajan että kuluttajan luottoriskin pienentämisessä. Jäsenvaltioiden on tämän vuoksi taattava, että niiden alueella on käytettävissä julkisia tai yksityisiä keskustietokantoja tapauksen mukaan tietokantojen muodostaman verkon muodossa. Tietokantaan tai verkkoon olisi kirjattava jäsenvaltiossa kuluttajat ja takaajat, joilla on ollut maksuhäiriö. Tehokkuuden vuoksi luotonantajilla on tarvittaessa oltava mahdollisuus tarkistaa keskustietokannassa olevat tiedot ennen kuluttajan tai takaajan tekemän sitoumuksen hyväksymistä. Jotta ei aiheutettaisi kilpailun vääristymistä luotonantajien välillä, pääsy jäsenvaltion tietokantoihin on taattava toisen jäsenvaltion henkilöille tai yrityksille samoin ehdoin kuin kyseisen jäsenvaltion henkilöille tai yrityksille, joko suoraan tai alkuperäjäsenvaltion tietokantojen kautta. AD\ doc 9/59 PE

10 Jäsenvaltioiden velvollisuus luoda erillisiä tietokantoja tapauksissa, joissa tietokantakehykset ovat jo olemassa, ei ole perusteltua, ja se aiheuttaisi suhteettomat kustannukset verrattuna lukuisiin tapauksiin, joissa kuluttajat hakevat rajatylittävää luottoa. Lisäksi se jättää ottamatta huomioon olemassa olevat jäsenvaltioiden tietojen jakamisen ja luottotietojen luotettavat ja asianmukaiset julkiset ja yksityiset infrastruktuurit. Siellä, missä toiminnassa on enemmän kuin yksi tietokanta, kuluttaja hyötyy kilpailusta. Tarkistus 7 Johdanto-osan 13 kappale (13) Tietojen luottamuksellisuuden ja henkilötietojen suojan takaamisen kannalta on tärkeää, että tietoja voidaan käyttää ainoastaan arvioitaessa riskiä siitä, että kuluttaja tai takaaja ei noudata sopimuksen ehtoja. Keskustietokannan kautta saatujen henkilötietojen kaikenlainen muu käsittely tai käyttö on kiellettävä. Kaikkien riskien välttämiseksi tiedot on tuhottava välittömästi luottosopimuksen solmimisen tai luottohakemuksen hylkäämisen jälkeen. Tämä säännös on tarpeettomasti päällekkäinen voimassa olevan tietosuojadirektiivin (95/46/ETY) kanssa. Toiseksi on todettava, että "vastuullista luotonantoa" koskeva 9 artikla vaatii, että kun luotonantaja tekee luotto- tai vakuussopimuksen, jolle vakuus on annettu, luotonantajan oletetaan arvioineen ennalta kaikin käytössään olevin välinein, että kuluttaja ja tapauksen mukaan takaaja kykenevät kohtuullisesti noudattamaan sopimuksesta aiheutuvia velvollisuuksia. Näistä syistä heidän on pystyttävä pitämään hallussaan asiamukaiset tiedot sopimuksen voimassaolon loppuun saakka. PE /59 AD\ doc

11 Tarkistus 8 Johdanto-osan 14 kappale (14) Jotta kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, hänen on saatava ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot luottoehdoista ja luoton kustannuksista sekä omista velvollisuuksistaan. Jotta täydellinen avoimuus ja tarjousten vertailtavuus voidaan varmistaa, tietoihin on sisällyttävä erityisesti luoton todellinen vuosikorko havainnollisen esimerkin avulla esitettynä sekä kokonaiskorko luotonantajalla. (14) Jotta kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, hänen on saatava ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot luottoehdoista ja luoton kustannuksista sekä omista velvollisuuksistaan. Jotta täydellinen avoimuus ja tarjousten vertailtavuus voidaan varmistaa, tietoihin on sisällyttävä erityisesti luoton todellinen vuosikorko havainnollisen esimerkin avulla esitettynä. Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että kuluttajille olisi hyötyä taas uusista mainoksissa ja tarjousasiakirjoissa esitetyistä lukusarjoista. Todellisen vuosikoron soveltamista on mainostettu parhaiten asianmukaisena välineenä, jonka avulla kuluttajat voivat verrata eri luottotarjouksia. Vielä yhden korkoesimerkin käyttöönotto hämmentäisi kuluttajia entisestään eikä toisi mitään uutta hyötyä. Tarkistus 9 Johdanto-osan 15 kappale (15) Koska luottovälineet ovat sekä teknisesti että oikeudellisesti monimutkaisia, on syytä säätää luotonvälittäjän ja luotonantajan yleisestä neuvontavelvollisuudesta, jotta kuluttaja voi tosiseikoista tietoisena tehdä valinnan tarjottujen luottotyyppien välillä. Luotonantajan on lisäksi vastuullisen luotonannon periaatteen mukaisesti todennettava, kykeneekö kuluttaja, tai tapauksen mukaan takaaja, noudattamaan uusia sitoumuksia. (15) Luotonantajan on vastuullisen luotonannon periaatteen mukaisesti todennettava, kykeneekö kuluttaja, tai tapauksen mukaan takaaja, noudattamaan uusia sitoumuksia. AD\ doc 11/59 PE

12 Velvollisuudesta antaa "neuvoja" voi vastata ainoastaan luotonantaja tai luotonvälittäjä, joka tutkii yksityiskohtaisesti kuluttajan henkilötietoja huomattavasti yli sen, mitä maksukyvyn arviointi edellyttää. Tämä prosessi olisi kuluttajien kannalta liian tunkeileva ja epäkäytännöllinen, erityisesti siinä tapauksessa, että luotto myönnetään myyntipaikassa, etäluottona tai suoramarkkinointikanavien kautta. Tarkistus 10 Johdanto-osan 15 a kappale (uusi) (15 a) Sekä kuluttajien että takaajien noudatettava varovaisuutta ja täytettävä sopimusvelvoitteensa. Tarkistus kuvastaa komission perustelutekstiä, joka koskee kuluttajien osuutta vastuunalaisessa luotonannossa (9 artikla, komission asiakirjan s. 16). Tarkistus 11 Johdanto-osan 17 kappale (17) Koska luotto- ja vakuussopimuksissa käytetyt ehdot ovat erityisluonteisia, on syytä tarkentaa, mitä ehtoja pidetään kohtuuttomina, rajoittamatta kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY soveltamista sopimukseen kokonaisuutena. PE /59 AD\ doc

13 Epäoikeudenmukaisia sopimusehtoja koskeva direktiivi antaa riittävän kuluttajasuojan, eikä kuluttajalle aiheutuvasta haitasta ole mitään näyttöä, jolla voitaisiin perustella ylimääräistä suojelua tässä direktiivissä määritetyillä aloilla (15 artikla). Tarkistus 12 Johdanto-osan 18 kappale (18) Jotta peruuttamisoikeuteen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä samanlaisilla aloilla voidaan lähentää, on tarpeen säätää peruuttamismahdollisuudesta ilman seuraamusta ja perusteluvelvollisuutta samoin ehdoin kuin rahoituspalveluiden etämyynnistä kuluttajalle ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY ja direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta {...} annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä. Peruuttamisoikeuksien myöntämisellä nimenomaan edistetään "harkitsemattomien" sitoumuksien tekemistä. Näin annetaan väärä signaali, joka on täysin vastoin oman vastuun periaatetta ja yksityisoikeuden perusperiaatetta, jonka mukaan sopimuksia on noudatettava. Jokaiselle kansalaiselle tulee olla selvää, että sopimuksiin liittyy paitsi oikeuksia myös velvollisuuksia ja että ennen sopimusten sitoumusten tekemistä on pohdittava mahdollisia seurauksia. Luottosopimuksia koskevalle yleiselle peruuttamisoikeudelle ei ole asiallisia perusteita. Tarkistus 13 Johdanto-osan 19 kappale (19) Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan edistämiseksi sekä kuluttajansuojan korkean tason takaamiseksi koko yhteisön alueella on syytä tarkentaa todellisen vuosikoron laskentamenetelmää ja määritellä laskennassa huomioon otettavat (19) Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan edistämiseksi sekä kuluttajansuojan korkean tason takaamiseksi koko yhteisön alueella on syytä tarkentaa todellisen vuosikoron laskentamenetelmää ja määritellä laskennassa huomioon otettavat AD\ doc 13/59 PE

14 kokonaisluottokustannusten tekijät. Todellinen vuosikorko on itse asiassa vertailuväline, jonka avulla kuluttaja voi aikaan ja paikkaan suhteutettuna mitata ja vertailla luottosopimuksen tekemisestä aiheutuvien sitoumusten vaikutusta talousarvioonsa. Kokonaisluottokustannuksiin on siis sisällyttävä kaikki kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava luotosta luotonantajalle, luotonvälittäjälle tai jollekin muulle osapuolelle. Tämän vuoksi kustannuksiin on sisällytettävä luottosopimuksen teon yhteydessä otetusta vakuutuksesta aiheutuvat kustannukset, vaikka kuluttaja ottaa vakuutuksen vapaaehtoisesti. kokonaisluottokustannusten tekijät. Todellinen vuosikorko on itse asiassa vertailuväline, jonka avulla kuluttaja voi aikaan ja paikkaan suhteutettuna mitata ja vertailla luottosopimuksen tekemisestä aiheutuvien sitoumusten vaikutusta talousarvioonsa. Kokonaisluottokustannuksiin on siis sisällyttävä kaikki kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava luotosta luotonantajalle, luotonvälittäjälle tai jollekin muulle osapuolelle. Kuluttajan on voitava verrata luoton todellisia kustannuksia. Lisävakuutuksen kustannusten sisällyttäminen olisi harhaanjohtavaa, koska ne eivät ole luottokustannuksia koska vakuutuksen tuomaa hyötyä ei oteta huomioon tässä yhteydessä. kustannuksia ei välttämättä pidettäisi ei-pakollisen vakuutuksen kustannuksina. Tämä tarkistuksen tarkoituksena on sisällyttää vain niiden vakuutusten kustannukset, jotka kuluttaja on velvollinen ottamaan saadakseen luottoa. Tarkistus 14 Johdanto-osan 20 kappale (20) Kuluttajalle on syytä ilmoittaa kokonaiskoron luotonantajalla muodossa tiedot luotonantajan vaatimista summista lukuun ottamatta kolmansille osapuolille maksettavia summia. Tämän koron avulla kuluttaja voi vertailla luotonantajakohtaisia kustannuksia luotonantajan tarjoamien tuotteiden osalta sekä markkinoilla tarjottavien eri tuotteiden kustannuksia. PE /59 AD\ doc

15 Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että kuluttajille olisi hyötyä taas uusista mainoksissa ja tarjousasiakirjoissa esitetyistä lukusarjoista. Todellisen vuosikoron soveltamista on mainostettu parhaiten asianmukaisena välineenä, jonka avulla kuluttajat voivat verrata eri luottotarjouksia. Vielä yhden korkoesimerkin käyttöönotto hämmentäisi kuluttajia entisestään eikä toisi mitään uutta hyötyä. Tarkistus 15 Johdanto-osan 21 kappale (21) Kuluttajan olisi saatava täyttää velvoitteensa ennen määräpäivää. Jos luotto maksetaan takaisin ennenaikaisesti joko osittain tai kokonaan, luotonantajalla on oltava oikeus vaatia ainoastaan kohtuullinen ja objektiivinen korvaus, sikäli kuin takaisinmaksusta aiheutuu luotonantajalle vastaava taloudellinen tappio. (21) Kuluttajan olisi saatava täyttää velvoitteensa ennen määräpäivää. Jos luotto maksetaan takaisin ennenaikaisesti joko osittain tai kokonaan, luotonantajalla on oltava oikeus vaatia ainoastaan kohtuullinen ja objektiivinen korvaus. Tärkeänä periaatteena on se, että kaikkien luotonantajien aikaistetusta takaisinmaksusta vaatimien korvausten on oltava kummankin osapuolen kannalta oikeudenmukaiset ja objektiiviset. Tarkistus 16 Johdanto-osan 22 kappale (22) Jos sopimuksen puitteissa hankittujen tavaroiden tai palveluiden toimittajaa voidaan pitää luotonvälittäjänä, kuluttajalla on oltava oikeuksia luotonantajaan nähden niiden tavanomaisten sopimusperusteisten oikeuksien lisäksi, jotka hänellä on tavaroiden tai palveluiden toimittajaan nähden. (22) Jos sopimuksen puitteissa hankittujen tavaroiden tai palveluiden toimittajaa voidaan pitää luotonvälittäjänä, kuluttajalla on oltava oikeuksia luotonantajaan nähden niiden tavanomaisten sopimusperusteisten oikeuksien mukaisesti, jotka hänellä on tavaroiden tai palveluiden toimittajaan nähden. AD\ doc 15/59 PE

16 Tarkistus 17 Johdanto-osan 29 kappale (29) Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Täytäntöönpanolakien rikkomisen tehokkaiden, suhteutettujen ja ehkäisevien seuraamusten määrääminen edellyttää, että täytäntöönpantavat säännökset ovat objektiivisia ja täsmällisesti määriteltyjä (nulla poena sine lege certa); viimeksi mainitun puuttumisen tapauksessa seuraamukset voivat johtaa oikeusvarmuuden puuttumiseen. Tarkistus 18 1 artikla Direktiivin tarkoituksena on kuluttajille myönnettäviä luottosopimuksia ja kuluttajien tekemiä vakuussopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistaminen. Direktiivillä määritetään kuluttajille myönnettäviä luottosopimuksia koskevat vähimmäisnormit unionin sisämarkkinoilla. On järkevämpää määrittää vähimmäisnormit, kun otetaan huomioon 15 jäsenvaltion ja pian 25 jäsenvaltion erilaiset markkinat, kuluttajatottumukset ja olosuhteet. Pyrkimys mahdollisimman suureen yhdenmukaisuuteen huonontaa kuluttajansuojan tasoa jäsenvaltioissa. PE /59 AD\ doc

17 Tarkistus 19 2 artiklan c alakohta c) 'luottosopimuksella' sopimusta, jonka mukaan luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle luottoa maksun lykkäyksen, lainan tai muun vastaavan taloudellisen järjestelyn muodossa. Palvelun (yksityisen tai julkisen) jatkuvaa antamista koskevia sopimuksia, joiden mukaan kuluttajalla on oikeus maksaa palveluiden kustannukset sopimuksen voimassaoloaikana maksuerissä, ei pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuna luottosopimuksena, c) 'luottosopimuksella' sopimusta, jonka mukaan luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle korvausta vastaan luottoa maksun lykkäyksen, lainan tai muun vastaavan taloudellisen järjestelyn muodossa. Palvelun (yksityisen tai julkisen) jatkuvaa antamista sekä samanlaisten tavaroiden ja määrien jatkuvaa toimittamista koskevia sopimuksia, joiden mukaan kuluttaja maksaa palveluiden kustannukset sopimuksen voimassaoloaikana maksuerissä, ei pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuna luottosopimuksena, Luottosopimuksella tarkoitetaan vain korvauksen käsittävää sopimusta, jonka mukaan kuluttajan on maksettava korkoja ja maksuja. Uuden määritelmän avulla estetään esimerkiksi aikakauslehtitilauksiin liittyvät epäselvyydet. Tarkistus 20 2 artiklan d alakohta d) 'luotonvälittäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka korvausta vastaan harjoittaa tavanomaisesti välitystoimintaa, johon sisältyy luottosopimusten esittäminen tai tarjoaminen, luottosopimuksen tekemiseen liittyvien muiden valmistelujen toteuttaminen tai sopimusten tekeminen; korvaus voi olla rahallinen tai jokin muu sovittu taloudellinen etuus, d) 'luotonvälittäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka korvausta vastaan harjoittaa päätoimenaan välitystoimintaa, johon sisältyy luottosopimusten esittäminen tai tarjoaminen, luottosopimuksen tekemiseen liittyvien muiden valmistelujen toteuttaminen tai sopimusten tekeminen; korvaus voi olla rahallinen tai jokin muu sovittu taloudellinen etuus, AD\ doc 17/59 PE

18 Direktiivin olisi suljettava asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ne toimijat, jotka toimivat luotonvälittäjinä avustavassa ominaisuudessa, esimerkkinä liikekatujen vähittäiskauppiaat, jotka eivät välitä luottoja aktiivisesti vaan ainoastaan ilmoittavat asiakkaat luottojen välittäjille. Määritelmän ulkopuolelle olisi suljettava myös luottoja yhdessä myöntävät pankit ja vähittäismyyntiyritykset sekä järjestön jäsenyyteen tai hyväntekeväisyyteen sidoksissa olevat luotot. Toiseksi tarkistuksen tarkoituksena on sulkea asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle myös kotimyyjät, joiden lukumäärä on huomattavan suuri Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Kotimyyjät ovat yleensä naisia. Heidän rajoitetun taloudellisen toimintansa säänteleminen suorilla ja suhteettomilla rasituksilla ei rohkaise heitä jatkamaan ammatissaan, ja se saattaa syrjivästi sukupuolen perusteella. Se voisi myös lisätä sosiaalista syrjäytymistä, mikä johtuu kotimyyjien ja heidän asiakkaidensa sosiaalisesta taustasta. Tarkistus 21 2 artiklan e alakohta e) 'vakuussopimuksella' lisäsopimusta, jonka takaaja ja takauksensaaja tekevät tai jossa luvataan taata luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille myönnetyn luoton kaikkien muotojen täytäntöönpano, e) 'vakuussopimuksella' lisäsopimusta, jonka takaaja ja takauksensaaja tekevät tai jossa luvataan taata kuluttajille myönnetyn luoton kaikkien muotojen täytäntöönpano, Mikäli vakuussopimuksen määritelmää ei rajoiteta koskemaan kuluttajaa, joka asettuu toisen kuluttajan takaajaksi, liikeluottojen myöntämisessä voi ilmetä vakavia ongelmia. Rajoitus koskee kuluttajansuojan kaventamista. Tarkistus 22 2 artiklan g alakohta g) 'kuluttajalle aiheutuvilla kokonaisluottokustannuksilla' kaikkia kustannuksia, mukaan luettuna luoton korko ja muut korvaukset, palkkiot, verot ja muut kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava luotosta, g) 'kuluttajalle aiheutuvilla kokonaisluottokustannuksilla' kaikkia kustannuksia, mukaan luettuna luoton korko ja muut korvaukset, palkkiot ja muut kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava luotosta, PE /59 AD\ doc

19 Kaikkien kustannusten, verot mukaan lukien, sisällyttäminen "kuluttajille aiheutuvien kokonaisluottokustannusten" määritelmään on kuluttajan kannalta kielteistä. Verotusjärjestelmä on eri maissa erilainen (esim. Italiassa leimavero), mikä merkitsee, että todellisen vuosikoron laskemiseksi ei olisi yhteistä pohjaa, joten se ei soveltuisi jäsenvaltioiden eri luottotarjousten vertailuun. Tarkistus 23 2 artiklan j alakohta j) 'kokonaiskorolla luotonantajalla' luotonantajan saamia summia ilmaistuna vuosikorkona luoton kokonaismäärälle, Ei ole varmaa, että käsitteestä "kokonaiskorolla luotonantajalla" olisi hyötyä. Tämä kolmas vertailutapa pikemminkin aiheuttaa sekaannusta kuluttajan kannalta kuin auttaa häntä valitsemaan luotontarjoajan/välittäjän. (ks. 13 artiklan tarkistusehdotusta). Tarkistus 24 2 artiklan k alakohta k) 'luoton korolla' korkoa, joka ilmoitetaan tietylle kaudelle laskettuna prosenttina, jota sovelletaan nostetun luoton määrään tiettynä ajanjaksona, AD\ doc 19/59 PE

20 Tarkistus 25 2 artiklan p a alakohta (uusi) p a) "maksuhäiriö" tarkoittaa sopimuksen ehtojen laiminlyöntiä yleisimmin niin vakavien maksurästien muodossa, että luotonantaja niiden perusteella katsoo kuluttajan rikkoneen luottosuhteen, "Maksuhäiriö" on määriteltävä, koska termiin viitataan 8 artiklan 1 kohdassa. Tarkistus 26 3 artiklan 1 kohta 1. Tätä direktiiviä sovelletaan luottosopimuksiin ja vakuussopimuksiin. 1. Tätä direktiiviä sovelletaan luottosopimuksiin. Vakuussopimusten ottaminen mukaan vähentäisi huomattavasti kuluttajien asettamien vakuuksien arvoa, mikä vaikeuttaisi tuntuvasti paitsi luottojen myöntämistä kuluttajille, myös pk-yritysten rahoitusta, sillä pk-yritykset voivat usein saada vain kuluttajien (esim. sukulaisten) myöntämiä vakuuksia. Tarkistus 27 3 artiklan 2 kohdan a alakohta a) luottosopimukset, joiden tarkoituksena on luoton myöntäminen sellaisen kiinteän omaisuuden hankkimiseen tai kunnostamiseen, jonka omistaja kuluttaja on tai jonka hän pyrkii hankkimaan ja joiden vakuutena on joko kiinnitys tähän kiinteään omaisuuteen tai jäsenvaltiossa tähän tarkoitukseen yleisesti käytetty vakuus, a) luottosopimukset, joiden tarkoituksena on luoton myöntäminen sellaisen kiinteän omaisuuden hankkimiseen tai kunnostamiseen, jonka omistaja kuluttaja on tai jonka hän pyrkii hankkimaan, PE /59 AD\ doc