Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 64/2011 vp Isovanhempien oikeus tavata lapsenlapsiaan Eduskunnan puhemiehelle Lapsen tapaamisoikeus turvaa lapselle oikeuden pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tänä päivänä tapaamisoikeus voidaan vahvistaa ainoastaan lapsen ja vanhemman välille, joten esimerkiksi lapsen ja isovanhempien välille ei tapaamisoikeutta voida vahvistaa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet. Isovanhempien rooli korostuu erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa. Avioero- ja huostaanottotilanteissa tai toisen vanhemman kuollessa isovanhempia saatetaan estää tapaamasta lapsenlapsiaan toisen vanhemman toimesta. Näissä tilanteissa lapsen suhteet isovanhempiin tulisi kuitenkin turvata, sillä lapsen kannalta on tärkeää säilyttää sukulaisuussuhteet vaikeassa elämäntilanteessa. Isovanhempia tarvitaan tukemaan lapsen identiteetin ja itsetunnon kehittymistä. Lapsella tulisikin olla oikeus säilyttää tukiverkkonsa kaikissa tilanteissa ja määritellä läheisensä sekä pitää yhteyttä heihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy turvatakseen isovanhemmille oikeuden tavata lapsenlapsiaan lapsen huostaanottotilanteessa, vanhempien erotessa tai vanhemman kuollessa? Helsingissä 31 päivänä elokuuta 2011 Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 64/2011 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy turvatakseen isovanhemmille oikeuden tavata lapsenlapsiaan lapsen huostaanottotilanteessa, vanhempien erotessa tai vanhemman kuollessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lain 1 :n mukaan lapsen huollon tulee turvata lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Laissa painottuu siten vanhempien erityisasema. Toisaalta sanonta osoittaa sen, että jos lapsella on muita tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita, huoltajan tulee pyrkiä niiden vaalimiseen. Samaan pyritään lähtökohtaisesti myös huostaanotetun lapsen osalta. Isovanhempien ja lapsenlapsen välisen suhteen merkitys on yleensä suuri kaikille osapuolille. Mahdollisuus seurata lapsenlapsen kehitystä ja osallistua siihen tuo isovanhempien elämään iloa ja merkitystä. Lapsi oppii isovanhemmiltaan asioita ja perinteitä, joiden merkitys voi olla elämänikäinen. Vanhemmille on puolestaan apua siitä, että isovanhemmat eri tavoin osallistuvat lapsen huoltoon kuuluviin tehtäviin. Näistä syistä lapsen yhteydenpito isovanhempiinsa sujuu yleensä ongelmitta perheessä hyviksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeus voidaan oikeudellisesti sitovalla tavalla vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille. Tämä ei johdu siitä, ettei isovanhempien tärkeyttä lapselle tunnustettaisi, vaan kysymys on oikeudellisen pakon käyttämisen vaikeudesta ihmissuhteita edistettäessä. Jos tapaamisoikeus lapsen ja isovanhempien välillä haluttaisiin vahvistaa, laissa olisi oltava myös pakkokeinot sen varalle, ettei päätöstä noudateta. Tapaamisoikeutta tai tapaamispäätöksen täytäntöönpanoa koskeva riita voisi vaikuttaa haitallisesti perheeseen, jossa lapsi elää. Lapsen saattaisi olla vaikea lähteä tapaamiseen ja kokea siitä iloa, jos hän tietää isän tai äidin voimakkaasti vastustavan tapaamista ja taipuvan siihen vain uhkasakolla painostettuna. Samanaikaisesti myöskään vuodesta toiseen jatkuva tilanne, jossa lapsen ei anneta tavata isovanhempiaan, ei ole hyväksi eikä sitä myöskään voida pitää lapsen edun mukaisena. Kaikkien lapsen kehityksestä vastaavien tahojen on syytä pohtia sitä, voidaanko yhteydenpitoon liittyviä ongelmia sopivin keinoin helpottaa. Tällä vaalikaudella tulee mahdollisesti harkittavaksi kysymys Suomen sitoutumisesta tapaamisoikeutta koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen. Siinä yhteydessä on aiheellista selvittää myös asiaan mahdollisesti liittyvät kansallisen lain muutostarpeet. 2

3 Ministerin vastaus KK 64/2011 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 2011 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 64/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Mäkisalo-Ropponen /sd: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att trygga far- och morföräldrarnas rätt att träffa sina barnbarn i en situation då barnet blir omhändertaget, vid en skilsmässa mellan föräldrarna eller vid en förälders bortgång? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983) är syftet med vårdnaden om barn att trygga en balanserad utveckling och välfärd för barnet enligt dess individuella behov och önskemål. Enligt lagens 1 bör vårdnaden trygga positiva och nära människokontakter i synnerhet mellan barnet och föräldrarna. I lagen framhävs således föräldrarnas särställning. Ordalydelsen visar å andra sidan att vårdnadshavaren, om barnet har andra viktiga och nära människokontakter, bör försöka värna om dem. Detsamma eftersträvas i princip också i fråga om ett omhändertaget barn. Förhållandet mellan far- och morföräldrarna och barnbarnet är i allmänhet av stor betydelse för alla parter. Möjligheten att följa barnbarnets utveckling och delta i den är en källa till glädje och innehåll i far- och morföräldrarnas liv. Av far- och morföräldrarna lär sig barnet saker och traditioner som kan vara av betydelse hela livet ut. Föräldrarna har också hjälp av att far- och morföräldrarna på olika sätt deltar i uppgifter i samband med vårdnaden om barnet. Av dessa orsaker förlöper kontakten mellan barnet och faroch morföräldrarna i allmänhet utan problem utgående från de tillvägagångssätt respektive familj anser fungera bäst. Syftet med umgängesrätten är enligt lagen att trygga barnets rätt att hålla kontakt med och träffa den förälder hos vilket barnet inte bor. Umgängesrätt kan på ett juridiskt bindande sätt fastställas endast mellan barnet och en förälder. Detta beror inte på att man inte skulle erkänna faroch morföräldrarnas betydelse för barnet, utan handlar om det svåra i att utöva rättsligt tvång i syfte att främja människorelationer. Om umgängesrätt fastställdes mellan barnet och dess far- och morföräldrar skulle det också förutsätta lagfästa tvångsmedel för det fall att beslutet inte iakttas. En tvist som gäller umgängesrätten eller verkställigheten av ett beslut om umgängesrätt kan inverka negativt på den familj där barnet lever. Barnet kanske känner olust inför ett möte och har svårt att glädjas över det om han eller hon vet att fadern eller modern kraftigt motsätter sig umgänget och finner sig i det endast på grund av viteshotet. Samtidigt är det också så att en situation som fortgår år från år, där barnet nekas träffa sina mor- eller farföräldrar, inte heller är bra, och kan inte heller anses vara förenligt med barnets bästa. Det är skäl för alla dem som ansvarar för barnets utveckling att överväga om kontaktproblemen kunde underlättas på något lämpligt sätt. Frågan om Finland ska förbinda sig att följa Europarådets umgängeskonvention kommer eventuellt att tas upp för behandling under denna valperiod. I det sammanhanget finns det också skäl att utreda eventuella behov av ändringar i den nationella lagstiftningen. 4

5 Ministerns svar KK 64/2011 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Helsingfors den 16 september 2011 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5