Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen

Transkriptio

1 Hgin työväenopisto FM Jussi Tuovinen POHDINTAA ELÄMÄSTÄ, MAAILMANKAIKKEUDESTA JA MUISTA SEN TAPAISISTA ASIOISTA KOGNITIIVIS- EVOLUTIIVISEN SEMIOTIIKAN NÄKÖKULMASTA.

2 Lähtökohtia Maailmankuva, maailmankatsomus, elämänkatsomus Onko maailmalla tarkoitusta tai merkitystä? Onko elämällä tarkoitusta tai merkitystä? Hyvä elämä? Vaihtoehtoisia näkemyksiä Semioottinen humanismi "Relatiivinen" relativismi "Grisaporotismi"

3 Maailmankuva Maailmankuva on käsitys maailman kokonaisuudesta. Sitä lähellä ovat sanat maailmankatsomus ja elämänkatsomus. Joskus käytetään myös muotoja maailmankäsitys tai todellisuuskäsitys.

4 Maailmankatsomus Maailmankatsomus voidaan määritellä arvoja sisältäväksi yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitykseksi maailmasta ja ihmisistä. Sanalla maailmankatsomus saatetaan tarkoittaa samaa kuin elämänkatsomus ja sitä lähellä on myös sana maailmankuva. Maailmankatsomus voi olla joko yksilöllinen tai yhteisöllinen. Maailmankatsomuksen määritelmät poikkeavat toisistaan huomattavasti sen mukaan, liitetäänkö maailmankatsomus yksilöön vai yhteisöön. Yksilöllistä maailmankatsomusta vakaumuksellisempi ja henkilökohtaisempi suhde elämään on elämänkatsomus.

5 Maailmankatsomuksen osia Maailmankatsomukseen kuuluu yleensä maailmankuvan lisäksi näkemyksiä arvoista, normeista, tiedon hankkimisen periaatteista ja elämän tarkoituksesta. Se voidaan tarkemmin määritellä esimerkiksi maailmaa ja sen rakennetta koskeviksi yksilön katsomuksiksi, joihin usein liittyy myös asioiden merkitystä ja arvoa sekä toiminnan ohjenuoria koskevia arvostuksia. Myös kokonaisnäkemys maailmasta, tietämisen periaatteista, moraalisesti oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.

6 Tieteellinen maailmankuva Tieteelliseen maailmankatsomukseen sisältyvät tieteellisen maailmankuvan lisäksi tietoteoreettiset kannat ja mahdollisesti myös käsityksiä arvoista. Ilkka Niiniluoto katsoo, että tieteellisen maailmankatsomuksen tulee olla joka suhteessa tieteen ihanteita kunnioittava. Näin siihen kuuluviin filosofisiin kannanottoihinkin tulisi liittyä avoimuus, kriittisyys ja itseäänkorjaavuus. Tieteelliseen maailmankatsomukseen kuuluu tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan paras ja luotettavin menetelmä hankkia tietoa on tieteellinen metodi.

7 Tieteellinen maailmankäsitys Raimo Tuomela käyttää termiä tieteellinen maailmankäsitys. Hän katsoo siihen sisältyvän keskeisenä ajatuksen, että maailmaa kuvattaessa tulee olemassaolon kriteereiksi ottaa ilmiöitä parhaiten selittävät tieteelliset teoriat. Hän pitää totuuden käsitettä pohjimmiltaan tiedollisena tai episteemisenä eli ajattelee, että totuus on aina sidoksissa johonkin näkökulmaan ja taustatietoon.

8 Elämänkatsomus Elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä. Elämänkatsomuksella saatetaan tarkoittaa samaa kuin maailmankatsomus. Suomessa käsitettä elämänkatsomus on tehnyt tunnetuksi elämänkatsomustieto-oppiaine. Vuodesta 1985 tätä oppiainetta on opetettu niille peruskoululaisille ja lukiolaisille, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan.

9 Elämän tarkoitus Elämän tarkoitus on yleensä nimitys filosofiselle kysymykselle, miksi ihmiset elävät, mikä on heidän elämänsä tavoite tai miksi koko maailma on olemassa. Yksi yleinen vastaus nykyään on se, että elämällä ei ole ulkoa päin annettua tarkoitusta. Kysymys mikä on elämän tarkoitus? voi merkitä eri ihmisille eri asioita: Mikä on elämän alkuperä? Mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne? Mikä tekee elämän merkitykselliseksi? Mikä on arvokasta elämässä?, tai Mikä on yksilön elämän tavoite tai päämäärä?.

10 Elämää ja evoluutiota Richard Dawkinsin mukaan evoluutiolla (ja sitä kautta elämällä) ei ole mitään korkeampaa tarkoitusta. Hänen mukaansa korkeammat tarkoitukset liittyvät ainoastaan kehittyneiden aivojen toimintaan esimerkiksi jotakin tavoiteltaessa. Tämän seurauksena aivoilla on taipumus virheellisesti liittää tarkoituksia myös sellaisiin asioihin, joihin ne eivät kuulu. Kysymykset "mikä on arvokasta elämässä?" ja "mikä on yksilön elämän tarkoitus tai päämäärä?" kuuluvat etiikan ja yhteiskuntatieteiden alaan. Ihmisten vaikuttimien (jotka osoittavat, mitä ihminen pitää arvokkaana) tutkiminen kuuluu psykologian alaan. Semioottinen näkökulma yhdistää nämä kaikki.

11 Elämänfilosofia Elämänfilosofia on filosofiaa, joka keskittyy kysymykseen miten pitäisi elää?. Erityisesti elämänfilosofia tarkoittaa saksalaisella kielialueella vaikuttanutta ajatussuuntausta (Lebensphilosophie). Elämänfilosofia painottaa filosofian teoreettisen puolen sijaan tekemistä ja henkistä toimintaa. Elämänfilosofia on usein hyvin henkilökohtaista ja subjektiivista. Elämänfilosofiaan kuuluu keskeisenä ajatus, että ajattelu on elettävä itse käytännössä todeksi.

12 Georg Henrik von Wright Von Wrightin mukaan on outoa, jos ihmiset asetettuaan itselleen tavoitteita ja saavutettuaan ne, eivät silti tunne tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Ongelmana on, että vanhempana miettiessään elämänsä laatua hän arvioi uudelleen toimintansa aiemman päämäärän hänen hyväänsä liittyvän harkinnan valossa. Tällaisen harkinnan puuttuminen alkuperäisen päämäärän valinnasta teki valinnasta rationaaliselta kannalta vajavaisen.

13 Von Wright (jatkoa) Henkilö osoitti aristoteelisen käytännöllisen viisauden (phronesis) puutetta. Ongelmana ei ollut päämäärien rationaalisuus sinällään, henkilö ei vain osannut ennakoida arvojensa muuttumista vuosien varrella. Luonnollisesti kaikkien päämäärien saavuttamiseen tarvittaviin keinoihin liittyy erilaisia hintoja, kielteisiä asioita kuten uurastusta ja työtä, ja myöhemmässä valossa tuo hinta ei vaikutakaan enää palkkion arvoiselta.

14 Flow (vuo, virta) Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään. Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin "virta". Sen vastakohtaa Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.

15 Virran viemänä... Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä: 1. Tehtävällä on selvät päämäärät. 2. Yksilön keskittyminen on täydellistä. 3. Oman minän arviointi vähenee. 4. Ajantaju katoaa. 5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. 6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea). 7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. 8. Tehtävä on itsessään palkitseva.

16 Psyykkinen entropia ja kompleksisuus Psyykkinen entropia on Csíkszentmihályin luoma käsite flow'n vastakohdaksi. Se kuvaa tietoisuuden epäjärjestystä ja disorganisaatiota. Ihmisen tietoisuudessa epäjärjestys muodostaa jatkuvan uhan, koska minän keinot ymmärtää ja hallita maailmankaikkeutta ovat rajalliset. Universumi on kokemuksellisesti kaoottinen, mielivaltainen, vailla tarkoitusta ja merkitystä aiheuttaen tietoisuudessa muun muassa eksistentiaalista ahdistusta. Tätä tietoisuuden epäjärjestystä Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi.

17 Onnellisuus Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Useiden tutkijoiden mukaan ihmisen persoonallisuudella on geneettinen perustansa, ja sellaiset luonteenpiirteet kuin hyvä itsetunto, optimistisuus ja ulospäin suuntautuneisuus ovat omiaan lisäämään onnellisuutta.

18 Onnellisuuden tekijöitä Useat tutkimukset filosofian, psykologian, sosiologian ja taloustieteen piirissä osoittavat, että ihminen on onnellinen, jos häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Onnellisuusekonomistien mukaan tulojen kasvu ei tietyn rajan jälkeen sanottavammin lisäisi onnellisuuden tunnetta. Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

19 Hyvä elämä ja antiikin filosofia Keskeinen käsite antiikin moraalifilosofiassa oli hyve, ja yleinen vastaus elämän tarkoitukseen tai lopulliseen päämäärään "onnellisuus", ja sen saavuttamiseksi "hyveellinen elämä". Sokratesta seuranneiden filosofien mielipiteet vaihtelivat kuitenkin usein siinä, mikä oli suurinta hyvää elämässä. Esimerkiksi kyynikoiden ja stoalaisten mielestä olemassaolon perimmäinen tarkoitus oli juuri hyve itsessään, ei nautinto. Kyreneläisten ja epikurolaisten mielestä taas nautinto oli suurin hyvä.

20 Aristoteles Aristoteles esitti elämän tarkoitukselle naturalistisen teorian, jonka mukaan ihminen on järjellinen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista ja lajilleen tyypillistä olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä. Hänen lähtökohtanaan oli periaate, jonka mukaan jokaisen toimivan olennon korkein hyvä on hänen mahdollisuuksiensa täysi kehittyminen järjellisenä olentona. Ihmiselämän päämäärä (samoin kuin kaikkien muidenkin olioiden) on siis toteuttaa lajilleen ominaisia toimia.

21 Nihilismi Nihilismi hylkää väitteet tiedosta ja totuudesta, ja tutkii olemassaolon merkitystä ilman tiedettävää totuutta. Vaikka nihilismi on luonteeltaan melko pessimististä ja antautuvaa, sen kannattaja voi löytää merkitystä erilaisista ihmisten välisistä suhteista. Nihilistisestä näkökulmasta moraalisten arvojen lähteenä on yksilö ennemmin kuin kulttuuri tai joku muu järjellinen (tai objektiivinen) perusta.

22 Pragmatismi Pragmatistiset filosofit ovat ajatelleet, että sen sijaan, että ihmiset etsisivät totuutta elämästä, heidän tulisi etsiä hyödyllistä ymmärrystä elämästä. William James esitti, että totuutta voidaan tehdä, mutta ei etsiä. Näin ollen elämän tarkoitus on sellainen käsitys elämän tarkoituksesta, joka ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä ihminen kokee tarkoitukselliseksi elämäksi. Elämän tarkoituksen voisi siis muotoilla sanoilla: "elämän tarkoitus ovat ne tarkoitukset, jotka saavat sinut arvostamaan sitä". Pragmatistille elämän tarkoitus voidaan löytää ainoastaan kokemuksen kautta.

23 Eksistentialismi Martin Heideggerin ( ) mukaan ihminen on olemassaolossaan "heitetty maailmaan". Jean-Paul Sartre ( ) kirjoitti: "Ihminen on olemassa ensin, tavoittaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittelee itsensä vasta kaiken tämän jälkeen [...] Ei ole myöskään ihmisluontoa, koska ei ole Jumalaa, joka sen mielessään loisi". Heidän ja muiden eksistentialistien mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (angst).

24 Uskonnot Uskonnolliselta näkökannalta elämän tarkoituksena on pidetty muun muassa jumalien palvelemista ja heidän tahtonsa noudattamista. Islamin mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni" (Koraani 51:56).

25 Hindulaisuus Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: kama, artha, dharma ja mokša. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät kamaa (fyysistä ja henkistä nautintoa) ja arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin eli maailmansieluun (vrt. nirvana). Ihmisen kannattaa tehdä elämässä hyviä tekoja kartuttaakseen hyvää karmaansa, jotta jälleensyntymän kierto katkeaisi.

26 Buddhalaisuus Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn ja henkisen kasvun kautta.

27 "Montypythonismi" Monty Pythonin elokuvassa Monty Pythonin elämän tarkoitus (Monty Python's Meaning of Life, 1983) elämällä ei ole tarkoitusta, sen sijaan elämä on aito "saat mitä tilaat"- kokemus: synnyt, syöt, menet kouluun, harrastat seksiä, saat lapsia, tulet vanhaksi (jos kukaan ei tapa sinua ensin) ja kuolet, ja Taivaassa on joulu joka päivä. Elokuvan lopussa kysymykseen elämän tarkoituksesta vastataan: "No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa".

28 Ateismi Ateismilla tarkoitetaan jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa, ja tämän seurauksena myös sen hyväksymättömyyttä, että kaikkeus tai elämä olisi jonkun tällaisen luomaa. Ateismi lähestyy elämää luonnontieteellisestä näkökulmasta, ja siksi ateistit ovat sitä mieltä, että elämää ei luotu, vaan että se kehittyi. Mitä elämän tarkoitukseen tulee, jotkut ateistit katsovat, että koska mikään jumala ei määrää sitä, mitä ihmisten tulisi tehdä elämään, se on heidän päätettävissään. Elämä on luonnonilmiö, jolla ei ole tarkoitusta eli tavoitetta. Elävillä olennoilla voi olla omia tavoitteita.

29 Humanismi Humanistisen näkemyksen mukaan elämä ja todellisuus eivät ole mihinkään päämäärään suuntautuneita. Sikäli elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Ihmisen tarkoituksen määrittävät ihmiset. Ihmisen merkitykset muodostuvat hänen lajityypillisessä semiosfäärissään. Yksittäisen ihmisen onnellisuus on sidoksissa muiden ihmisten hyvinvointiin, osittain koska ihmiset yhteisöllisiä eläimiä, jotka löytävät merkitystä yhteisöllisten suhteiden kautta, ja osittain koska kulttuurinen edistys hyödyttää kaikkia kyseisessä kulttuurissa eläviä.

30 Semioottinen humanismi Sama kuin humanismi, mutta kykenee myös ymmärtämään elämän eri ilmiöiden suhteet toisiinsa ja miksi joillakin asioilla on enemmän merkitystä kuin toisilla. "Relatiivinen relativismi" eli arvot ja merkitykset ovat eri tulkinnoista ja tilanteista riippuvaisia ja siten suhteellisia, mutta lajityypillisen bio-, psyko- ja sosiologisen suhteellisen samanlaisuutemme vuoksi tietyillä asioilla on toisia merkittävämpiä merkityksiä => "Grisaporotismi" eli harmaasävyfilosofia; maailma ei koostu lähtökohtaisesti mustasta ja valkoisesta ja niiden sekoituksista vaan erilaisista harmaasävyistä.