- Alliance Environnement-

Transkriptio

1 - Alliance Environnement- Eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä EUROOPAN KOMISSIO Maatalouden pääosasto Puitesopimus yhteisiin markkinajärjestelyihin ja yhteisen maatalouspolitiikan suoriin tukijärjestelmiin liittyvien toimien ympäristövaikutusta koskevasta arvioinnista Sopimus nro 30-CE /00-89 YHTEISEEN MAATALOUSPOLITIIKKAAN LIITTYVIEN TOIMENPITEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI PUUVILLA Tiivistelmä Heinäkuu 2007

2 Tämän tutkimuksen on suorittanut Alliance Environnement ja rahoittanut Euroopan komissio. Alliance Environnement ottaa täyden vastuun tutkimuksen sisällöstä. Tässä kertomuksessa esitetyt päätelmät, suositukset ja lausunnot edustavat Alliance Environnement -etuyhtymän kantaa, eivät välttämättä komission kantaa. Alliance Environnement käsittää seuraavat kumppanit: Euroopan ympäristöpoliittinen instituutti IEEP - Institute for European Environmental Policy David Baldock, Executive Director 28 Queen Anne's Gate, London, SW1H 9AB, UK Puhelin: Faksi: kparrott@ieep.eu Oréade-Brèche Sarl Thierry Clément, Gérant 64 Chemin del Prat, Auzeville, FRANCE Puhelin: Faksi: oreade-breche@oreade-breche.fr Tämän tutkimuksen on suorittanut Oréade-Brèche ALLIANCE ENVIRONNEMENT -etuyhtymän puolesta OREADE-BRECHE - ETEY ALLIANCE ENVIRONNEMENT Puhelin: S-posti: t.clement@oreade-breche.fr 2

3 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) liittyvien toimenpiteiden ympäristövaikutuksia puuvillan alkutuotannossa ja jatkojalostuksessa. Tätä varten arviointi kattoi seuraavat seikat: toimenpiteiden vaikutus viljelijöiden käyttäytymiseen, viljelyjärjestelmiin ja tilanhoitoon (keinokastelu, lannoitteet, torjunta-aineet, maankäyttö, kiertoviljely, muovikatteiden käyttö jne.), toimenpiteiden ympäristövaikutus erityisesti alkutuotannossa (pidettävä erillään muiden tekijöiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista), tuen vaikutukset siementenpoistoteollisuuden ympäristösuoritukseen. Tutkimus sisältää kattavan kuvauksen puuvillan viljelykäytäntöjen nykytilasta ja ympäristövaikutuksista erityisesti maaperän, vesivarojen (laatu ja määrä), luonnon monimuotoisuuden, elinympäristöjen, ilman ja ilmastonmuutoksen sekä jätteentuotannon osalta. Tutkimuksessa käsiteltiin kahta eri ajanjaksoa, ennen ja jälkeen 1. tammikuuta Maantieteellisesti tutkimus kattoi EU:n merkittävimmät puuvillanviljelymaat, joita ovat: Kreikka: noin tuottajaa, jotka viljelivät vuosina ,2 miljoonaa tonnia puuvillaa, josta siemeniä ei ole poistettu, hehtaarin alalla (keskimääräinen tilakoko oli 4,6 hehtaaria vuonna 2000), ja noin 70 siementenpoistoyritystä; puuvillaa viljeltiin lähinnä kolmella alueella, joita ovat Thessalia, Makedonia-Thraki ja Sterea-Ellas (Keski- Kreikka); yli 99 prosenttia viljelyalasta keinokasteltiin. Espanja: samalla ajanjaksolla tuottajia oli 8 000, jotka viljelivät tonnia puuvillaa, josta siemeniä ei ole poistettu, hehtaarin alalla lähinnä Andalusiassa; keskimääräinen tilakoko oli suurempi kuin Kreikassa (12 hehtaaria vuonna 2000), mutta tiloja, joilla puuvilla-ala on yli 50 hehtaaria, oli yli 25 prosenttia koko puuvillan viljelyalasta; noin 96 prosenttia viljelyalasta keinokasteltiin; siementenpoistoyrityksiä oli HAVAINNOT JA PÄÄTELMÄT 2.1 Voimaperäisen puuvillantuotannon mahdolliset ympäristövaikutukset Ammattikirjallisuuden perusteella voimaperäinen puuvillantuotanto voi aiheuttaa seuraavanlaisia kielteisiä ympäristövaikutuksia (tärkeysjärjestyksessä): 1) Vesi Puuvillanviljelyssä käytetään paljon tuholaisten ja rikkakasvien torjunta-aineita, kasvunestäjiä, kasvilakasteita ja lannoitteita ( kg/ha). Puuvillaa viljellään 2,4 prosentilla koko maailman maatalousmaasta. Sen osuus tuhoeläinten torjuntaaineiden käytöstä koko maailmassa on 11 prosenttia ja hyönteisten torjunta-aineiden käytöstä 24 prosenttia; näistä 33 tuotetta 46:sta on myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä. Monokulttuuri eli erikoisviljely on johtanut pohja- ja pintavesien laadun heikkenemiseen sekä rehevöitymiseen. Koska lähes 100 prosenttia puuvilla-alasta keinokastellaan ja vettä tarvitaan usein seuduilla, joilla on muutenkin pulaa vedestä, keinokasteluveden käyttö lisää muiden vesivarojen saastumista ja interferenssiä asianomaisten vesiekosysteemien kanssa. 3

4 2) Maaperä (ks. myös 1 kohta) Suuret tuotantopanosmäärät heikentävät myös maaperän laatua, sillä maaperä tiivistyy, maaperäeliöstö ja orgaaninen aines vähenee ja joskus maaperän suolapitoisuus kasvaa. Suolapitoisuuden kasvu johtuu keinokastelusta seuduilla, joilla vesivarat ovat vähäiset. Mitä enemmän harjoitetaan monokulttuuria ja mitä yhtenäisempää on maankäyttö kuten puuvillanviljelyssä tapahtuu sitä huonompi on maaperän laatu ja merkittävämpi eläimistön ja kasviston väheneminen. 3) Luonnon monimuotoisuus ja elinympäristöt Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen liittyy suoraan edellä mainittuihin seikkoihin. Puuvillan monokulttuuri edistää puuvillaa tuhoavien hyönteispopulaatioiden muodostumista, ja monokulttuurialueiden laajeneminen suosii viljelykasvien loisia, jotka vaativat maatalouden kemikaalien lisääntyvää käyttöä. Vesivarojen liikakäyttö tuhoaa vesistöjä ja niihin liittyviä ekosysteemejä. 4) Jätteentuotanto Jätteitä muodostuu tuotantopanosten pakkauksista ja kasvun nopeuttamiseksi käytetyistä muovikatteista. Vaikutuksissa saattaa olla huomattavia eroja riippuen käytäntöjen voimaperäisyydestä ja ympäristöherkkyydestä. 2.2 Vaihtoehtoisten viljelykasvien mahdolliset ympäristövaikutukset Muiden viljelykasvien, jotka taloudelliselta näkökannalta voisivat korvata puuvillan, ympäristövaikutuksissa on eroja: 1) Kuivaviljat ja auringonkukka vaativat vähemmän tuotantopanoksia, vähän tai ei lainkaan keinokastelua, ja vuoroviljely on järjestelmällisempää. Koska tuotantopanoksia tarvitaan vähemmän, myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän eikä muovikatteita käytetä. Jätteitä syntyy siis vähemmän. Näin ollen ympäristövaikutus on puuvillaa vähäisempi. 2) Keinokasteltu rehu vaatii vähemmän tuotantopanoksia (typpeä ei tarvita) ja tarvitsee vähemmän keinokastelua (joskus tosin enemmän), rasittaa vähemmän maaperää, ja vuoroviljely on järjestelmällisempää. Koska tuotantopanoksia tarvitaan vähemmän, myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän eikä muovikatteita käytetä. Jätteitä syntyy siis vähemmän. Näin ollen ympäristövaikutus on puuvillaa vähäisempi. 3) Maissi vaatii hieman vähemmän tuotantopanoksia kuin puuvilla varsinkin hyönteisten torjunta-aineiden suhteen, tarvitsee yhtä paljon tai enemmän vettä (0 50 %), tuottaa vähemmän pakkausjätettä eikä vaadi muovikatteita. Viljely on monokulttuuria. Näin ollen maissi aiheuttaa hieman vähemmän ympäristöongelmia kuin puuvilla. 4

5 4) Vihannekset ovat ainoita viljelykasveja, joiden ympäristövaikutus on puuvillaa suurempi, sillä tuotantopanoksia, keinokastelua, koneita sekä muovikatteita ja pakkausmateriaalia tarvitaan yhtä paljon tai enemmän. 5

6 Puuvillan mahdolliset ympäristövaikutukset (vertailuperusta) ja vaihtoehtoiset viljelykasvit voimaperäisessä tuotannossa Suhteellinen ympäristövaikutus, jossa (---, --, -) merkitsee vähäisempää, (0) neutraalia ja (+, ++, +++) suurempaa vaikutusta Kastelemattomat viljelmät: durumvehnä, tavallinen vehnä, muu kuivavilja ja auringonkukka veden laatuun Suhteellinen ympäristövaikutus veden määrään maaperään luonnon monimuotoisuuteen ja elinympäristöihin jätteisiin Keinokasteltu rehu (sinimailanen, apila, virna jne.) Maissi Vihannekset Lähde: Alliance environnement ammattikirjallisuuden ja maatalouden kirjanpidon tietoverkon tietojen perusteella. 2.3 Puuvillan tukijärjestelmä ennen 1. tammikuuta 2006 ja sen ympäristövaikutukset Huomattavasti tuotantopanoksia vaativat viljelykäytännöt olivat kyseisessä järjestelmässä tukitason ansiosta kannattavampia. Näin ollen tuotanto voimaperäistyi, satomäärät kasvoivat ja tuotantopanoksia tarvittiin yhä enemmän. Tämä 1980-luvulla alkanut suuntaus näkyi sekä Kreikassa että Espanjassa. Vuosina lannoitteiden sekä tuholaisten ja rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö lisääntyi yhä Kreikassa. Espanjassa, jossa tuotanto oli voimaperäisempää kuin Kreikassa, veden ja muovikatteiden käyttö ei vuosista lähtien enää kasvanut, mutta lannoitteiden ja torjunta-aineiden osalta maatalouden kirjanpidon tietoverkon tiedot osoittavat jatkuvaa kustannusten lisäystä. Ennen 1. tammikuuta 2006 voimassa ollut järjestelmä tuotti kaikki ne kielteiset ympäristövaikutukset, joita voimaperäisen tuotannon osalta on kuvattu (ks. 2.1). Veden saastuminen on todettu isoksi ongelmaksi, ja toimitetut kartat osoittivat tältä osin, että useat puuvillanviljelyalueet ovat usein myös nitraattidirektiivin mukaisia herkkiä alueita molemmissa maissa. Jätteentuotanto koski enemmän Espanjaa, sillä Kreikassa muovikatteita käytetään vain vähän. Toimenpiteet voimaperäisen puuvillanviljelyn kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi: Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1051/2001 säädetään tietyistä toimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden on määriteltävä. Tavoitteena on erityisesti pienentää puuvilla-alaa ja parantaa viljelytekniikoita niiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä määrittää tutkimusohjelmat ympäristöä vähemmän kuormittavien viljelymenetelmien kehittämiseksi ja keinot näiden tutkimusten tulosten ja kyseisistä menetelmistä saatavan hyödyn levittämiseksi tuottajien keskuuteen. Käyttöön otettiin pakollinen viljelykierto puuvilla-alan pienentämiseksi ja monokulttuurin vähentämiseksi. Espanjassa viljelykierto koskee kaikkia yli 10 hehtaarin viljelyaloja, joita on 85 prosenttia maan koko puuvilla-alasta. Kreikassa viljelykiertovelvoite oli 5 prosenttia vuonna 2001 (mikä merkitsee kiertoa kerran 20 vuodessa), ja lisäksi kansallisella lainsäädännöllä viljelykiertovelvoite rajattiin muihin kuin päätoimisiin viljelijöihin ja näin ollen alle 20 prosenttiin puuvilla-alasta. Kreikassa vaikutus puuvillaalaan ja monokulttuuriin jäi siis hyvin vähäiseksi. 6

7 Tutkimusohjelmat ovat saaneet laajempaa suosiota Espanjassa (Andalusian aluehallituksen 10 tutkimuskeskuksesta yksi on keskittynyt puuvillaan; sen talousarvio on euroa ja tavoitteena on kehittää ympäristöä vähemmän kuormittavia viljelykäytäntöjä). Kreikassa tutkimusohjelmat ovat vasta alkuvaiheessa. Espanja on aloittanut muovikatteiden käytön vähentämistä ja kierrätystä koskevan ohjelman ja integroitua tuotantoa koskevan pilottihankkeen (tuotantopanosten järkevä vähentäminen). Kreikassa integroitua tuotantoa koskeva pilottihanke käynnistettiin vasta vuonna Nitraattidirektiivin toimintaohjelman täydennyksenä Thessaliassa on vuodesta 1994 alkaen sovellettu maatalouden ympäristötoimenpidettä, jota voidaan soveltaa myös puuvillapeltoihin. Toimenpidettä on kuitenkin kehitetty lähinnä vasta vuodesta 2005 lähtien. Yhteenvetona näiden korjaustoimenpiteiden vaikutuksesta voidaan todeta, että toimenpiteet ovat osoittautuneet laajalti tehokkaiksi Espanjassa veden kulutuksen, muovikatteiden käytön ja jätteiden vähentämisessä, mutta eivät Kreikassa, jossa varsinaisessa toteutuksessa on puutteita. 2.4 Puuvillan tukijärjestelmä 1. tammikuuta 2006 jälkeen ja sen ympäristövaikutukset Uusi järjestelmä on otettu eri lailla vastaan Kreikassa ja Espanjassa. Espanjassa viljelijöiden käyttäytyminen on muuttunut huomattavasti: sekä viljelyala (2006/2007: 28 %) että sadot (2006/2007: 58,65 %) ovat pienentyneet, sillä hyvin voimaperäiset käytännöt ovat osoittautuneet kannattamattomimmiksi kuin muut viljelylajit, integroitu tuotanto kattaa 79 % puuvilla-alasta ja loppualalla käytetään vähemmän tuotantopanoksia vaativia käytäntöjä. Kreikassa tuottajien käyttäytyminen ei muuttunut ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna. Puuvilla-ala kasvoi hieman, ja satomäärien pieneneminen johtui pikemminkin sadonkorjuun aikaisista huonoista sääoloista. Taloudelliset ennusteet (LMC:n tekemä tutkimus) antavat selkeän selityksen tällaiselle käyttäytymiselle. Ympäristövaikutuksissa on näin ollen tapahtunut muutoksia ainoastaan Espanjassa (Kreikassa muutoksia tapahtuu varmasti pian). Laajaperäistymissuuntaus merkitsee puuvilla-alojen ympäristötilanteen selkeää paranemista ja rajoittaa veteen, maaperään, luonnon monimuotoisuuteen ja jätteisiin kohdistuvia vaikutuksia. Parannuksia on vaikea esittää määrällisesti, sillä ne otettiin käyttöön vasta vuosi sitten ja Espanjassa käyttöönotto tapahtui samaan aikaan kuin maatalouden ympäristötoimenpiteiden käyttöönotto (esim. integroitu tuotanto). Voidaan kuitenkin todeta, että keinokasteluveden käyttö väheni Espanjassa 250 miljoonaa m 3 ja muovikatteiden käytöstä on luovuttu kokonaan. Uudessa kannattavuustilanteessa tärkeimmät vaihtoehtoiset viljelylajit ovat maissi ja rehukasvit, jos tekniset vaatimukset täyttyvät ja vettä on saatavilla. Ympäristötoimenpiteitä koskevat neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2004 vaatimukset ovat hyvin samankaltaiset kuin aikaisemmassa asetuksessa samoin kuin ne toimenpiteet, joita Espanjassa toteutettiin menestyksekkäästi ja Kreikassa vähin vaikutuksin. Asetuksessa säädetään puuvilla-alan toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisesta tavoitteena kehittää ympäristöä vähemmän kuormittavia viljelymenetelmiä. Säännöksellä ei ollut mitään vaikutusta ensimmäisenä vuonna, eikä tähänkään mennessä ole tapahtunut mitään kehitystä. Lisäksi uudessa järjestelmässä suorat tuet yhdistetään tiettyihin ympäristöön liittyviin toimenpiteisiin (täydentävät ehdot), mikä on tällä alalla uutta ja johtaa ympäristöetuihin. 2.5 Tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta -skenaario Vanhan ja uuden järjestelmän lisäksi tarkasteltiin hypoteettista tilannetta, jossa tuki irrotettaisiin täydellisesti tuotannosta. Tällöin LMC:n tutkimus osoittaa, että puuvillan bruttomarginaalit muuttuisivat negatiivisiksi Espanjassa ja johtaisivat luopumiseen puuvillanviljelystä tai laajaperäisistä viljelyjärjestelmistä, joita tuetaan maatalouden ympäristötoimenpiteillä. Kreikassa puuvillan marginaalit muuttuisivat negatiivisiksi, jos maatalouden ympäristötukea ei maksettaisi, joten puuvilla-ala pienenisi odotusten mukaan kyseistä tukea saavan alan suuruiseksi. Ei ole kuitenkaan varmaa, että LMC:n havainnot, jotka perustuvat hyvin 7

8 voimaperäiseen puuvillanviljelyyn, voidaan tosiasiallisesti yleistää tulevaan tilanteeseen, jossa viljely on hyvin laajaperäistä. Toisin sanoen puuvilla-alan lähitulevaisuutta ei ole helppoa määritellä. Joka tapauksessa tuotanto, jos sitä ylipäänsä olisi, olisi laajaperäistä. Tällainen skenaario olisi suotuisa ympäristölle, kuten nykytilannekin, sillä viljelylajivalikoima monipuolistuisi lukuun ottamatta tilannetta, jossa voimaperäinen maissinviljely korvaisi laajaperäisen puuvillanviljelyn. 2.6 Siementenpoistoteollisuuden ympäristövaikutukset Siementenpoisto on kausiluonteista toimintaa, joka aiheuttaa suhteellisen vähän ympäristöongelmia, kuten orgaanista jätettä (kierrätetään pelloilla) sekä hieman melua ja pölyä. Nykyisessä järjestelmässä siementenpoistoyrityksille aiheutuu lisätyötä valmisteluvaiheessa, sillä puuvillan, josta siemeniä ei ole poistettu, laatu on heikentynyt, kun kasvilakasteiden käytöstä on luovuttu. 2.7 Maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevia erityishuomioita Maatalouden ympäristötukien tavoitteena on korvata viljelijöille kustannukset ja tulonmenetykset, joita aiheutuu hyvää viljelykäytäntöä pidemmälle menevistä toimenpiteistä. Puuvilla-alalla (sekä Espanjassa että Kreikassa) käytettyjen laskentamenetelmien ansiosta maatalouden ympäristötuet kasvattavat puuvillanviljelystä saatavaa tuottoa (LMC:n tutkimus). Tällainen tilanne on poikkeava, ja se on otettava huomioon alan tulevaisuutta pohdittaessa. 3 SUOSITUKSET Arviointijaksolla sovellettujen kahden eri järjestelmän vertailu osoittaa selvästi, että kielteisempiä ympäristövaikutuksia aiheutui vääristävämmässä järjestelmässä (hintatuki). Sen vuoksi suosittelemme järjestelmää, jolla on vain vähän tai ei lainkaan taloudellisesti vääristäviä vaikutuksia. Jos nykyinen järjestelmä säilytetään, arvioijat suosittelevat seuraavaa: Monokulttuurin lopettaminen Espanjassa on jo otettu käyttöön pakollinen vuoroviljely. Tuotantopanosmäärien järkiperäistäminen ja liittäminen ympäristöherkkyyteen. Tätä varten olisi laadittava parhaiden käytänteiden käsikirja esimerkkejä parhaista käytänteistä on jo olemassa; osittain tämä on Espanjassa tehdyn tutkimustyön ansiota. Otetaan käyttöön järjestelmä, jolla valvotaan edellä mainittujen toimenpiteiden soveltamista; näin varmistetaan tilanteen koheneminen Kreikassa. Järjestelmästä riippumatta olisi uudelleenarvioitava järjestelmällisesti muita yhteiseen maatalouspolitiikkaan tältä osin liittyviä toimenpiteitä, erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteitä. Olisi arvioitava molemmissa maissa käyttöönotettujen suojelutoimenpiteiden, erityisesti integroidun tuotannon, todellista vaikuttavuutta. 8